Maailman parhaat työkamut

lfkalenteri1Ei ole pöljempää täyttää pyöreitä. Tänään mun kieltenopekollegat yllättivät mut laulamalla mulle opehuoneessa välkällä ja ojentamalla mulle ison lahjapaketin. Mulla on yleisestikin ottaen maailman parhaat työkamut, koska meillä nyt vain yksinkertaisesti on Suomen ja universumin paras opehuonejengi, mutta meidän kieltenmaikat on sitten vielä ihan oma kategoriansa. Tajuutteko, mitä ne olivat hankkineet kosmetiikkafriikille? Look Fantastic -nettikaupan oman kosmetiikka-adventtikalenterin!

Emmää kest! Kattokaa nyt tätä!

lfkalenteri2Eiks ole aivan mieletön? Kokoa ja näköä kalenterista ei puutu, ja joidenkin luukkujen kohdalta löytyy vielä pieni runonpätkäkin. Niin, ja koska tää on brittituote, niin luukkujahan on peräti 25, aina joulupäivälle asti!

Kyllä lähdin välkän jälkeen jälleen aika kepeillä mielin pitämään seiskaluokan enkuntuntia.

Ilta ei ole sujunut aivan yhtä kepoisasti, sillä täältä meni sähköt kolmeksi tunniksi. En saanut tehdyksi mitään. Ei tiskejä, ei pyykkejä, ei kynsienlakkausta (taskulampun valossa siitä ei tulisi mitään, joten ei kannattanut edes yrittää), ei silittämistä, ei joulutorttujen leipomista. Huomisen kokeen olin taivaan kiitos ennättänyt naputtaa tietsikalla valmiiksi ennen kuin pimeys laskeutui. Istuin lopulta takan ääressä keinutuolissa puhumassa Facetime-puhelua tyttären kanssa, joka näki minun taholtani vain harvinaisen mustan ja pimeän ruudun.

Mutta huomenna alkaa joulukuu, ja meikä saa avata ekan luukun, jiihaa!

Adventin etukäteislahja

ritvanlahja

Vaikka vanhenen vasta viikon kuluttua, systeri kävi tänään tuomassa lahjan, koska tietää mun olevan reissussa itse h-hetkenä. Mun überkultainen isosiskoni toi mulle kaksi juttua, jotka ovat mun Parhainta Maailmassa Top 10 -listallani: suklaata ja lahjakortti Kicksiin. Voiko riemastuksesta kuolla? Tai ei, en mä kuolemaisillani ole enkä ollut, mutta sellaisen aika riemukkaan peuraloikan tein meidän käytävällä.

Tää oli niin hyvä jutska niin keljun päivän päätteeksi, sillä jotenkin heräsin taas aamulla ihan piukeakireänä siitä, mitä kaikkea tänään pitäisi ehtiä, että ei ollut hyvä alku sunnuntaille ollenkaan. Korjasin aamulla sängyssä neljät sanakokeet, heittelin pyykkejä koneeseen ja laitoin ruokaa, ja ruuan jälkeen piti rynnistää kaupunkiin, sillä olin eilen unohtanut hankkia sekä pikkujoululahjan Onnin huomiselle koulupäivälle että vaaditun esiintymisasun hänen kuoronsa tiistaiseen konserttiin. Ajettiin isännän kanssa Puuvillaan, minä aivan satavarmana siitä että saisin juosta jokaisen lastenvaatteita myyvän liikkeen läpi löytääkseni sopivat mustat housut ja etenkin lyhythihaisen valkoisen t-paidan (tähän aikaan vuotta!). Koin kuitenkin odottamattoman onnenpotkun heti Lindexillä, sillä siellä, poikien osastolla, roikkui vierekkän kumpaakin vaatetta eri kokoisina! Olin suorastaan ällikällä tästä tilanteesta, ja kun vielä sovitimme kotona ostoksia, niin nehän istuivat kuin hansikas. Että voi joskus jokin homma mennä ihan nappiin! – Mulla oli takaraivossa muistikuva siitä, miten yhtenä vuonna omana synttäri-iltanani etsin ihan sikakuumeisesti tummansinistä tekstitöntä collegepuseroa seuraavan aamun partiovalaa varten.

Viides pinkka eli ysin läksynkuulustelut korjasin huomattavasti huojentuneemmissa merkeissä, etenkin kun olin ennättänyt saada iltaruuan, lihamakaronilaatikon ajoissa uuniin, niin että ehdin viideksi raamikseen.

Turhaan hönkäilin aamulla sängyssä tämän päivän kiireitä, olisin taas vaan osannut ottaa rennosti ja jättää kaikki isompiin käsiin. Että voi ihminen olla tyhmä.

Joo, ja kyllä mä niitten keittiön kaappienkin kimppuun vielä kerkesin, niin että enää on kaksi viimeistä jäljellä. Ne kyllä ehtii sitten reissun jälkeenkin.

Nyt etsimään mun Oyster-cardia ja muovitettua, haitarimaista Lontoon karttaa, joka on ihan ykkönen ja ässä reissussa, koska se on just kätsyn kokoinen eikä ole moksiskaan sateesta.

Vastahyökkäys vol. 2

kynttelikko15Olinkin jo autuaasti ehtinyt unohtaa, miten toinen keittiön ikkunakyntteliköistä polttaa vuorokauden välein yhden lampuista mustaksi. Eilen kaivoin kyntteliköt esille, ja tänä aamuna jo reunimmainen lamppu murjotti synkkänä. Investoin Prisma-reissullani (tänään soitettiin Pikku oravien joululauluja ja se sama naisääni hehkutti taas vähän väliä jotain joulutuotetta) uusiin kynttelikköihin. Punainen rusetti ei ole mun lisäystäni, vaan kuului pakettin. Ihan kiva. Viallinen kynttelikkö lensi roskikseen ja se toimiva siitä vanhasta kaksikosta siirtyi Onnin ikkunalle.

ovienkelit

Nämä pikku veijarit ostin pieni iankaikkisuus sitten Sokoksesta, ja ne ovat joka vuosi roikkuneet ekasta adventtiviikonlopusta eteenpäin eteisen ovessa. Että mä rakastan niiden hiuksia! Ja kelloista lähtee kiva, vieno helinä, ei liian häiritsevä. Vähän tuulikellomainen.

Keittiön 26:sta kaapista olen siivonnut 20. – Kyllä. Meillä on iso keittiö ja käsittämätön määrä kaappeja. Kun muutimme tähän, ajattelin, ettei noita keittiön kaappeja täytä ikinä mikään maailmassa, mutta niin vain ovat tänä päivänä roinaa täynnä. En ole vuosiin siivonnut kaappeja jouluksi, koska en aio niissä joulunpyhiäni viettää, mutta nyt kävi silleen, että satuin penkomaan sitruspuristinta yhden kaapin ylähyllyltä, ja jotenkin heräsin siihen, miten paljon pölyä ylähyllyiltä löytyy (ja löytyi alempaakin), ja miten siivoton pinttynyt pölyn ja rasvan yhdistelmäkerros on kaapinovien päällä. Sitten aloin katsoa itse ovia, ja totesin, että Swifferin Magic Eraser -sienelle olisi enemmän kuin huutava tarve. Missä välissä ovet ovat ehtineet suorastaan mustua?

Kaappien kanssa olen siis voiton puolella. On ollut jotenkin älyttömän palkitsevaa siistiä niitä. Miten hyvä, etten ole moneen vuoteen tehnyt niissä joulusiivousta, sillä olisihan tosi tylsää siivota jo valmiiksi puhtaita kaappeja. Nyt niissä työn jälki näkyy!

Olen myös löytänyt tämän projektini myötä Onnin kadonneen Nerf-pistoolin (sen parhaan, joka ampuu kauimmas, ilmankos on joutunut jäähylle), Ikeasta ostamani tulppaanimaljakon, keraamiset ulkoportailla pitämämme kesäkissat, imurin pienen harjasuuttimen, yhden jääkaappimagneetin ja kaksi pulloa auton muoviosien kiillotesuihketta. Huonompiakin saaliita on nähty.

Kun ei nyt jaksais

lontoonvalotKeskittyä töihin. Enää  yhtään. Katselen vihko- ja sanakoepinoja puolihuolimattomasti, pääkoppa jo reissussa. Etsin juna-aikatauluja Gatwickin lentokentältä King’s Crossin asemalle. Tarkistan sadannen kerran, että muistan oikein the Wolseleyn aamiaisvarauksen ajankohdan. Pohdin, mitkä kengät pakkaan mukaan. Kelaan mielessäni must-jutut: Trafalgar Squaren joulukuusi, Covent Gardenin kauppahalli, Oxford Streetin HMV-myymälä ja kumpi niistä kahdesta olikaan se isompi…

Oivoi.

Vielä tarttis jaksaa viikko. En tiedä, miten selviän siitä, sillä olen jo aivan ratkeamaisillani liitoksistani. Keskittymiskyvytön tapaus, joka puhuu oppitunneilla läpiä päähänsä, koska ei ajattele mitä puhuu, vaan kelaa mielessään, että mikä ihme mahtoi olla se tosi hyvä ravintola niistä lukuisista kiinalaiskortttelin paikoista. Unohtaa laatia sanakokeen valmiiksi, koska googlaa, missä on lähin Sainsbury’s hotellista katsottuna.

Luulenpa, että olisi armollisinta oppilaidenkin kannalta, jos ensi torstai saapuisi hyvin pian.

Vuoristorata ilman huvipuistoa

Miehet. Ne eivät tajua, miltä ovat säästyneet. Ja koska ne eivät tajua, miltä ovat säästyneet, ne eivät myöskään ymmärrä, mitä me naiset kärsimme.

Että kun ensin herää kolmena, neljänä aamuna siihen, että päätä jomottaa kuin kolkkaamisen jäljiltä.headacheJa kun yrittää nousta sängystä, siinä käy näin:tumblr_inline_nd0yd1lfFM1rynlhgSiitä yksinkertaisesta syystä, että on niin helkutin väsynyt. Jokainen solu kropassa huutaa, että jää sänkyyn hullu nainen, mutta jotenkin sitä sitten velvollisuudentuntoisena matelee kohti uutta työpäivää.tumblr_n66aboGPvO1simvvzo1_500Olo on kuin rekan alle jäänyt, eikä mikään  – toistan: mikään –  maailman kahvimäärä saa kroppaa hereille. Päänuppi on täynnä usvaa.

fogtumblr_inline_ng2gmtX83K1r79k32Väsymyksen ja päänsäryn lisäksi sitä on ihan helkutin ärtynyt. Ja joka kerta sitä on yhtä ärtynyt ja kiukkuinen tajuamatta ensin, mistä on kyse. Vaikka luulisi, että alkaisi raksuttaa jo pelkästään kalenteria vilkaisemalla. Mutta ei, sitä on täysin oman kiukkunsa sokaisema.Angelina-Jolie-Tomb-Raider-Hated-Everything-Smash-gifVoin vakuuttaa, että tässä tilanteessa yläasteella työskenteleminen on jokseenkin riemukasta.smellEikä se joku onneton, joka onnistuu ylittämään harvinaisen pahasti madaltuneen ärsytyskynnyksen, ehdi edes tajuta, mikä häneen iski.anger-inside-out-gifatomicbombKotona mies yrittää sanoa, että rauhoitu nyt hyvä ihminen, mutta sitä ei itse edes huomaa skitsoavansa.iamcalmKunnes. Raivo väistyy, ja tilalle tulevat kyyneleet.

tumblr_n4e0foK35O1tsg54bo4_250tumblr_inline_mqrrn8oX741qz4rgp

nocontrolJa juuri, kun epäilys on herännyt, että ei kai taas vaan, niin kyllä. Kyllä taas vaan.

tsunaminiagaraJoskin siinä vaiheessa yleensä jo kramppaa niin, että tämä antaa tilanteesta todentuntuisemman kuvan:tumblr_inline_n0clgcNhzW1ruax4aViiden, kuuden päivän kuluttua olet menettänyt noin kuusitoista litraa verta, hemoglobiini on tipahtanut pakkasen puolelle, ja naama kalpeana horjut kohti seuraavaa kymmenen päivän kärsimysnäytelmää, joka alkaa päänsäryllä.

Äitienpäivän tienoilla on muutamana vuonna netissä pyörinyt videoita, joissa miehet kokeilevat synnytyssimulaattoria. Virnunaamat ovat aika äkkiä muuttuneet vinkuviksi ja apua aneleviksi räkänokiksi. Mitenkähän kävisi kuukautissimulaattorin myötä? Veikkaan viikon lakisääteistä saikkua.

Vastahyökkäykseen!

joulutorttu15Eilinen Prisma-reissu Julian kanssa oli taas yksi viikonloppukliimakseista. Liikkeellä tuntui olevan tavallistakin enemmän väkeä, ja kaikki mahdollinen joulukrääsä oli marketissa jo esillä. Ruokaosaston ylähyllyillä ovat herkkukorien rivistöt notkuneet jo parisen viikkoa, ja jouluvalot ovat vallanneet kokonaisen hyllystön, mutta nyt oli jotenkin koko repertuaari valloillaan astia- ja sisutusosastoa ja pakastealtaan joulukinkkuja myöten. Kaiuttimista paasasi joku naisääni siitä, miten IHANIA tonttuja ja pikkuLINTUJA kodin osaston koristeista löytyykään, ja heti kun tämä hetkeksi vaikeni, ämyrissä lauloikin sitten jo Dean Martin suosituimpia amerikkalaisia joululauluja.

Tarvitseeko edes mainita, että halusin jättää ostoskärryt niille sijoilleen ja juosta kirkuen ulos?

Halusin, mutten juossut. Mä päätin, että kun tämä kaikki kohnotus näköjään taas väistämättä alkaa, paras puolustus on vastahyökkäys. Marssin pakastealtaalle, lätkäisin kärryyn kilon paketin torttutaikinalevyjä ja pyysin Juliaa etsimään luumuhilloa. Tänään syntyivät tämän vuoden ekat joulutortut. Ja sitten valoja etsimään! Puolen tunnin rymsteeraus täpötäyden kirjahyllymme parissa, ja jo syntyi tilaa Ikean jättivaasille ja valoille.

keinuheppajavalotNo niin, jouluhössötys. Luuletko olevasi kovakin kaveri, vai? Et kuule ollenkaan niin stressaava tyyppi kuin mitä kuvittelet! Katso tänne ja vapise, sillä mullakin on nyt kovat piipussa: joulutortut ja -valot! Ja ähäkutti, tänä vuonna muistin ostaa Onnille joulukalenterinkin ihan ajoissa. *näyttää kieltä*

Enkeliarvonnan voittaja

arvonta

Onni on suorittanut tärkeän tehtävän arpojana, ja kuten kuvasta näkyy (huonolaatuisesta kuvasta kylläkin, sillä oli ihan mahdoton saada sälliä seisomaan lappu kädessä PAIKOILLAAN edes kahta sekuntia!), onnellinen voittaja on nimimerkki Piipi. Grattis!!!

Piipi, ota yhteyttä: katriina.salonen(at)kutri.org, niin saan toimitettua ”Tiltun” sinulle.

 

Yksi täysi-ikäinen lisää

juhonkorttiKahdeksantoista vuotta sitten oli jokseenkin samanlainen kostea, (vuodenaikaan nähden) lämmin, pimeä ja märänharmaa marraskuun ilta, kun lähdimme isännän kanssa Rauman synnärille. Sairaalaviikkoni aikana sää kylmeni, lumi satoi maahan ja kun palasimme kotiin, olikin 15 astetta pakkasta. Pieni nyytti sai aivan liian aikaisin ilkeän RS-viruksen, jonka takia vietimme osan joulunpyhistä Porin keskussairaalan lastenosastolla. Muistan vielä, miten vietin yötkin sairaalassa Juhon luona, ja säälin pientä Elli-vauvaa, joka makasi samassa sairaalahuoneessa saman viruksen kourissa hengityskoneessa aivan yksin. – Pian kävi kuitenkin ilmi, että Ellillä oli kotona kaksoissisko Nelli, jota äidin piti myös hoitaa.

Nyt tuo Elli-neidin sairaalakaveri on isänsä kokoinen nuorimies, joka pitää kunnia-asianaan olla siististi pukeutunut, syö kaiken mikä ei liiku (tämä on totta, kerran jopa palan Swifferin ihmesientä kun luuli sitä vaahtokarkiksi), pitää elokuvista ja suurimmaksi osaksi ihan järjellisestä musiikista, ja hankki itselleen opiskeluiden oheen työpaikan, jossa aloitti viime viikolla.

Kaksi kolmesta tenavasta on nyt täysi-ikäisiä, enkä minä ole itse vanhentunut päivääkään. Peileissä vaan tuppaa nykyään olemaan jotain vikaa. Myyvät kaupoissa viallisia, jotain surkeita kiinalaisvalmisteisia varmaankin.

Good hair day

ilonwokki

Jaksoin tämän päivän mänteimmät tunnit sen ajatuksen voimalla, että pääsen työpäivän jälkeen istumaan luottokampaajani käsittelyyn. Poissa risaiset latvat, poissa tumma juurikasvu, tilalla siisti ja vaalea polkkamitta. Yes! Ja parituntisen hemmottelun päälle Sokoksen Ilo-ravintolan kautta kotiin takeaway-wokkiannoksen kanssa. Kahvimukillisen jälkeen lojuin nirvanassa sängyllä aloittelemassa Hilary Mantelin romskua ja antamassa piutpaut sanareiden korjaamiselle. Erittäin terveellistä pääkopan kannalta.

gelatoNo, enhän minä olisi minä, ellen Sokoksen halki kävellessäni olisi käynyt kemppariosaston kautta katsastamassa kynsilakkatarjontaa, ja kun hyllyssä nökötti enää yksi ainut OPIn Venice-kokoelman Gelato on My Mind -lakkapullo, niin sopiko sitä nyt muka siihen jättää yksinäisyyttään itkeskelemään? Ei sopinut. Ja kotiin päästyäni ilahduin huomatessani, että Urban Decayn tilaukseni oli tullut kreivin aikaan, sillä edellinen pikku Primer Potion -tuubi vetää todella viimeisiään noin vuoden kovan käytön jälkeen. Ei luulisi, että 11 ml mitään tuotetta riittää yhtikäs mihinkään, mutta lähes vuoden silmämeikit olen sillä pohjustanut. Nyt tuubi oli pienentynyt 10 ml:aan, mikä johtunee siitä, että tilaa putelista vie uusi aplikaattori. Mä olisin ihan tyytynyt vanhaan kunnon tapaani ottaa voidetta tippa pikkusormenkärkeen ja sillä töpötellyt kuten ennenkin, mutta hoh, kehitys kehittyy, kuten tiedämme.

Opiskelijaneiti soitti eilen ilon kyyneleet silmissä ilmoittaakseen, että oli saanut haastattelukutsun Cambridgen yliopistosta. Haastattelu on jo ennen joulukuun puoltaväliä, joten hän lähtee Brittein saarille hetikohta kun isäntä ja minä olemme palanneet sieltä. Haastattelu on Tiukka Paikka isoilla kirjaimilla, hän kävi siellä viime vuonnakin vain todetakseen, että oli suurin piirtein ainut, jota ei jokin yksityiskoulu ollut kasvattanut ja prepannut viimeisen vuoden verran ihan vain h-hetkeä varten. Nyt hän ainakin tietää, mitä on tulossa.

greenontherunwayKynsikoristeluissa hyppäsin kertaheitolla barokista rokokoohon, kun laitoin kokeiluun isännältä saadun syyslomatuliaisen. OPIn Green On The Runway on kertakaikkisen erikoinen lakka, sillä toki se on vihreä, mutta se shiftaa voimakkaasti myös ruskeaan ja jopa kupariin. Mä heitin päälle hopeiset kuviot Konadilla,  ja tytär tuumasi Facetime-puhelussa lopputuloksesta, että ”aika Luihuiset”.

Ai niin! Käykää nyt osallistumassa arvontaan kun vielä voitte! Lauantaina on viimeinen osallistumispäivä.

Skandinaaviset höyhenet

marcanthonyKuten monesti olen todennut, minulla ei ole ollut onni saada hiuksia päähäni. Niiden sijaan olen saanut tällaiset skandinaaviset höyhenet, ohuen untuvakerroksen, josta on ilman ammattilaisapua mahdoton saada mitään hyvännäköistä. Olen kokeillut lukuisia tuuheuttavia tuotteita, joista suurin osa tekee hiuksista entistäkin silkkisemmät, kun nimenomaan kaipaisin näihin tukevuutta ja bodya.

Porin uudesta Kicksistä löysin nämä Marc Anthonyn putelit, joista ensin ostin vain tuon shampoon. (Tosin tiirailin sitä epäluuloisesti moneen otteeseen ennen ostopäätöstä, sillä värikäs tönttö toi jotenkin mieleen Larry Freemanin hölönpölötuotteet.) Siitä tunsin kyllä heti ekalla käyttökerralla, että tässä on nyt erilainen tuote. Ja shampooseen ihastuttuani kävin noutamassa kotiin nuo kaksi muutakin, hoitoaineen ja föönaustuotteen, koska sattuivat olemaan aika hyvässä tarjouksessa. Shampoo on näistä kolmesta silti se paras. Seuraavaksi korkeimmat pisteet antaisin hoitoaineelle, ja jos joku pitää rankata huonoimmaksi, niin sen sijan vie föönauskreemi. Shampoo pelitti oikein hyvin yhdessä KMS:n Add Volume -suihkeen kanssa, mutta kieltämättä hoitoaine antaa hiuksille hiukan enemmän jonkinlaista kimmoisuutta, bouncea.

Voi, jospa nuo tuolla Amerikan mantereella olisivat syntyneet tällaisen hiuslaadun kanssa, niin johan tuotekehittelyyn olisi satsattu miljoonia enemmän, ja meillä untuvikoilla voisi olla ihan eri luokan oltavat!

Proteiiniaamiaiseni jatkuivat tänään kolmen kookoslettuaamun jälkeen mustikkasmoothiella. Tuoretta pinaattia, mustikoita, rahkaa, vihreää teetä. Vähän kylmä aamiainen, brrr, mutta hyvänmakuista ja piti myös nälkää hyvin. Minulla vain sattuu olemaan vanhempieni perua oleva yleiskone, johon blenderi kuuluu lisävarusteena, eikä kapine ole ihan moderneimmasta päästä. Moulinex vuodelta sammal ja jäkälä. Etenkin blenderi pitää sellaista ääntä kuin jos joku polkaisisi 1600-kuutioisen moottoripyörän käyntiin meidän keittiössämme. Laitoin väliovia kiinni ja toivoin parasta, mutta kohta Onnimanni jo käpytteli unisena sängystä ihmettelemään touhujani, eikä suostunut enää menemään takaisin nukkumaan. Varttia yli kuusi aamulla! Voihan nokka, tänään teen illalla huomisen smoothien valmiiksi, ettei tarvitse koko korttelia herättää.