Tässä jaksossa mulla loppuu koulupäivä tiistaisin tuntia aiemmin kuin normisti, ja nyt, kun on ollut näin upeat ja lämpimät kelit, olen huristanut meidän kakkosautolla töihin, jotta pääsen lähtemään aikaisemmin – ja ryntäämään kotona haravan varteen.

Tiedän. Tämä on sairaus.

Mutta tänäänkin teki niiiin hyvää kuopia pihamaalta kuolleita vaahteranlehtiä pois ja tehdä putsia jälkeä. Tällä täytyy olla jotain tekemistä tämän mun duunini kanssa, sillä olen useasti ajatellut sitä, että koska en työssäni yleensä näe minkään konkreettisen jäljen syntymistä (en ole vielä keksinyt keinoa upottaa ruotsin imperfektiä kaikkien oppilaiden kalloon, saati sitten että olisin keksinyt keinon nähdä, MITEN se uppoaa sinne), kaikki tällainen puuhaaminen ja näpertäminen on työlleni oivaa vastapainoa.

Kynnet vain kärsivät tästä puutarhainnostuksesta, joskaan eivät muutenkaan ole parhaassa terässä. Kuten olen jo aiemmin tunnustanut, pureskelen kynteni lyhyiksi ihan just sillä minuutilla, ellen ole lakannut niitä. Näin kävi syyslomallakin, vaikka kunniakseni on sanottava, että pystyin olemaan lähes vuorokauden ilman lakkauksia ennen kuin kävin niihin käsiksi (=hampaiksi?). Tämä on tällaiselle kynsikoristelijafriikille vähän ristiriitainen tilanne, enkä voi kuvitella, että esimerkiksi Better Nail Dayn Sissi tai Charming Nailsin Taina ikimaailmassa sabotoisivat omia kynsiään tällä tavalla. Tilanne on vähän sama kuin jos ruusuja kasvattava puutarhuri ei pystyisi mitenkään pitämään näppejään erossa kukinnoista, vaan ensimmäisen tilaisuuden tullen nyppisi kaikki terälehdet irti. Ilmankos meikäläisestä ei ole kynsibloggaajaa tullut. (”Hei vaan kaikki! Tänään katsellaan, miten paljon narskutin eilen pois etusormeni kynnen pituudesta.”)

Illalla päätin, että nyt tehdään lakattomuudesta loppu ja aletaan taas hoitaa noita tynkäraukkoja. Olin syysloman aikana tilannut Cesar Shopista itselleni uusia tuttavuuksia, Milv-siirtokuvia, ja tänään ekat pääsivät kokeiluun. Aksenttikynnellä siis siirtokuva, pikkusormessa Essien Licorice ja muissa kynsissä saman merkin Fifth Avenue. Milvit tuntuivat olevan vähintäänkin yhtä helppokäyttöisiä kuin Blueseat, joten laittaminen oli helppoa. Nyt sitten vain testataan kestoa. Laitoin kyllä päälle peräti Konadin päällyslakan, joka on mielestäni aika jämerää tavaraa.

Eilen lähtiessäni Pilates-tunnilta kotiin katsahdin auton lämpömittariin, joka näytti +12 astetta. Olen vielä yskinyt siihen malliin, etten ole hölkälle tohtinut lähteä, mutta taivas suokoon, että nämä kelit jatkuvat pitkään. Nythän on, kuten isäntä totesi, yhtä lämmintä kuin kesäkuussa, muttei niin sateista.