Kun ei nyt jaksais

lontoonvalotKeskittyä töihin. Enää  yhtään. Katselen vihko- ja sanakoepinoja puolihuolimattomasti, pääkoppa jo reissussa. Etsin juna-aikatauluja Gatwickin lentokentältä King’s Crossin asemalle. Tarkistan sadannen kerran, että muistan oikein the Wolseleyn aamiaisvarauksen ajankohdan. Pohdin, mitkä kengät pakkaan mukaan. Kelaan mielessäni must-jutut: Trafalgar Squaren joulukuusi, Covent Gardenin kauppahalli, Oxford Streetin HMV-myymälä ja kumpi niistä kahdesta olikaan se isompi…

Oivoi.

Vielä tarttis jaksaa viikko. En tiedä, miten selviän siitä, sillä olen jo aivan ratkeamaisillani liitoksistani. Keskittymiskyvytön tapaus, joka puhuu oppitunneilla läpiä päähänsä, koska ei ajattele mitä puhuu, vaan kelaa mielessään, että mikä ihme mahtoi olla se tosi hyvä ravintola niistä lukuisista kiinalaiskortttelin paikoista. Unohtaa laatia sanakokeen valmiiksi, koska googlaa, missä on lähin Sainsbury’s hotellista katsottuna.

Luulenpa, että olisi armollisinta oppilaidenkin kannalta, jos ensi torstai saapuisi hyvin pian.

12 thoughts on “Kun ei nyt jaksais

  1. Ihanaa on myös se, että kirjoittelet useammin! 🙂 🙂 🙂 Varmaan saamme matkakuvauksenkin…

  2. Mut kyllähän odottaminen on ihanaa vaikka kiduttavaakin. Mä en tiedä osaisinko enää odottaa. Meillä joka lähtö on viime minuutteihin asti kiikun kaakun ja reissun päälläkin ollaan varuillaan. Pakko iloita vain tästä hetkestä, mutta siihen kai meitä ihmispoloja koko ajan kannustetaankin. Nauti, nauti. Lontoo on sun happy place. Mä haluaisin vielä joskus koskea oikeaa palmua. Joka siis on maassa kiinni.

    • No juu, sinänsä odottaminen on kivaa, kun kaikki ihku on vielä edessäpäin.
      Tässä hetkessä oleminen on loppujen lopuksi ihan älyttömän tärkeetä. En tiedä, kuinka usein siitä pystyy iloitsemaan, varsinkaan jonkun vaivan tai sairauden keskellä, mutta sekin on jo jotain, että on LÄSNÄ tässä hetkessä. – Mä en sitä ainakaan nyt ole, se on varma ja vissi, kun nuppi haahuilee jo täyttä häkää Piccadillyn Waterstonesilla.
      Aurinkoloma palmujen keskellä tekee kans terää, etenkin tämän synkeyden keskellä. Yks kaverini kirjoitti taannoin Faceen, että ulkona on synkeää kuin ankeuttajan vatsassa, enkä sitä sen paremmin pystyisi ilmaisemaan.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

13 − 8 =