Vietin tänä viikonloppuna varsin tehottoman lauantain, olihan Pyhäinpäivä, enkä oikein saanut muuta tehdyksi kuin pykerretyksi näiden kotisivumuutosten, ruuanlaiton ja pyykkien parissa. Eilen, sunnuntaiaamuna, heräsin ja heti iski ahdistava tunne siitä, että hommia olisi tiedossa vaikka seitsemälle kääpiölle jakaa. Huusholli siivoamatta, sanarit korjaamatta, tunnit suunnittelematta, tiistainen ysien koe laatimatta, pyykit silittämättä, koko tontti täynnä pudonneita lehtiä, ja kahden viikon välein kokoontuva raamiskin vielä alkuillasta.
Makasin silmät kiinni ja puhuin mielessäni hiljaa Yläkerralle, että mää en kestä. Ensinnäkin on miljoona asiaa joita pitäisi velvollisuudesta tehdä, ja sitten on vielä pari miljoonaa asiaa päälle, joita haluaisi hirveästi tehdä, muttei millään voi ehtiä eikä jaksaa.
Tovin siinä asiaa selviteltyäni otin esille mun mannalappuni. Niille, jotka eivät kristillisissä piireissä juuri surffaile, voin valaista asiaa ja kertoa, että mannikset ovat pieniä paperilappuja, joista jokaisesta löytyy jonkin raamatunkohdan lyhenne. Minä nostin tämän sunnuntaiaamun sisäisen vaikerrukseni päätteeksi lapun, joka osoitti Saarnaajan kirjaan:
Siinä se sitten oli. Että lakkaa nainen kohnottamasta ja ota rennosti. Huilaa. Älä yritä tehdä kaikkea niin kuin tapanasi yleensä on.
Ja niin mä sitten otin sunnuntaini varsin iisisti. Kotisivu-uudistukset tein, koska into oli kova, ja haravoimassakin kävin, koska sehän on mun mielipuuhaani (jos selkä kestäisi ja aikaa ja voimia riittäisi, haravoisin mielelläni koko kujan pihat), ja raamikseenkin sitten ehdin.
En siivonnut ainuttakaan nurkkaa, enkä edes avannut työkassiani. Enkä hoitanut mitään muutakaan rästissä odottavia asioita. Tämä oli mulle varmasti kovin terveellistä. Olen tullut viime aikoina yhä tietoisemmaksi siitä, millainen jokapaikan martta ja suorittaja mä oikein olen. – Toisaalta välillä nautin touhuamisesta ja sen tuloksista ja aikaansaannoksista, mutta toisaalta olen ihan liikaa kiinni omissa kiireissäni. Sokeana kanana ryntään katse maassa nokkimaan ensin yhden jyvän ja sitten jo kohti sitä seuraavaa. Vaikka kanakin voisi pysähtyä, hengähtää ja katsella yllään kaartuvaa sinistä taivasta ja pilvien purjehdusta.
