Paras synttäripäivä ikinä

wolseley1Me aloitimme synttäripäiväni vieton syömällä aamiaista The Wolseleyssa, hotelli Ritzin vieressä sijaitsevassa perinteikkäässä kahvila-ravintolassa. Paikka on suosittu, joten varaus pitää tehdä hyvissä ajoin etukäteen, ja meilläkin näytti jo siltä, ettemme pääse sinne, mutta satuin bongaamaan nettivarauksista ilmeisesti peruutusajan, sillä ekalla yrittämällä vapaata aikaa ei siellä näkynyt.

Suosiosta kertoo sekin, että Ritzinkin vieraita käy aamiaisella tällä puolella. Tosin voin kyllä vakuuttaa, että porukkaa on ihan laidasta laitaan, joten siellä ei tunne mitenkään olevansa väärässä paikassa. Me söimme perusenglantilaisen aamiaisen, mutta halutessaan voi upottaa vaikka 74 puntaa samppanjamunakkaaseen. Eli tarjontaakin on laidasta laitaan. Aamiainen oli mielestäni hyvä, annokset ovat siellä suuria, ja tuntui mukavalta aloittaa synttäri jollakin ihan spesiaalilla.

wolseley2

The Wolseley ei ollut koristautunut joulua varten, mutta viereinen Ritz koreili joulukuusien, köynnösten ja joulupallojen keskellä.

ritzVatsa täynnä tuhtia aamiaista lähdimme Covent Gardeniin, jossa kiertelimme ensin kauppahallin ja sitten viereisen Jubilee Marketin puolella. Kauppahallihan ei ole enää oikeasti kauppahalli, vaan pienimuotoinen ostoskeskus. Hallin ympäristö on katutaiteilijoiden suosikkipaikkoja esiintymiseen, joten joka kerta siellä pysähtyy seuraamaan jotakuta koomikkoa, taikuria tai jonglööriä. (Ja vinkki: pidä siinä kohdassa laukustasi kiinni, sillä kun huomio on esityksessä, taskuvarkaat käyttävät tilannetta hyväkseen.)

covent15aHallin oopperatalon puoleisessa päädyssä seisoi suuri, hopeinen poro rekineen. Illalla teatterista palatessamme poro oli valaistu, ja lähes viereen oli rahdattu toinen poro- ja reki-installaatio, joka oli rakennettu kokonaan legoista. Väkeä tungeksi joka paikassa niin paljon, että tuntemattomia kasvoja osui väkisinkin kuviin, halusi tai ei. Eli en ollenkaan tiedä, keiden kuvia mahdan tässä täysin luvattomasti nyt julkaista…

cg15bMinä ostin Jubilee Marketin puolelta itselleni punaisen Mary Pickford -tyylisen hatun. Jubilee Market on vähän kuin pienikokoinen Spitalfields Market, eli paljon käsitöitä ja jonkin verran vanhaa tavaraa, kuten vaikka vanhoja rahoja tai muuta keräilykamaa. Hattu puolestaan sopii kuin nenä päähän mustan villakangastakkini kanssa, eikä näytä päässäni, yllättävää kyllä, ollenkaan mummomaiselta. Enemmänkin tulee mieleen ensimmäiset mykkäfilmit ja mustavalkoiset komediat tai BBC:n epookkisarjat.

coventhattuMeidän seuraava kohteemme oli Covent Gardenissa sijaitseva filmimuseo, jonne olin hankkinut liput Bond in Motion -näyttelyyn. James Bond -leffojen autot ja muut menopelit sekä hitunen muutakin rekvisiittaa täytti suuren näyttelytilan. Mielestäni homma toimi, oli mukavaa nähdä autojen kohdalla seinällä pyörimässä kohtaus leffasta, jossa kyseinen nelipyöräinen kulki.

Goldfingerin Rolls Royce oli yhtä kiiltävänupea kuin Spectrenkin vastaava. Jälkimmäisen vierellä oli nähtävillä Léa Seydoux’n Sahara-kohtauksessa käyttämä puku.

Entä muistatteko vielä, miten Sean Connery lensi tällä värkillä Thunderballissa?

Mielenkiintoisia olivat myös ne autot, jotka oli rakennettu vain puolikkaiksi erilaisista syistä. Esim. For Your Eyes Only -leffan keltaisesta rättisitikasta puuttui koko etuosa tuulilasista eteenpäin, jotta auto saatiin peräkärryksi filmiryhmän autoon ja kuvaaminen helpottui.

Meillä oli näyttelyn ja teatterin välissä niin paljon aikaa, että lähdimme ensinnäkin  Piccadilly Circusin Waterstonesille, ja sen paikan kynnyksen yli astuminen on mulle joka kerta lähes Pyhä Hetki isoilla kirjaimilla. Kun pääsee kirjakauppaan, jossa viisi kerrosta on täynnä toinen toistaan upeampia ja mielenkiintoisempia kirjoja, niin pelkästään paikan tuoksun nuuhkiminen saa meikäläisen nirvanaan. – Uusien kirjojen tuoksu!

waterstones15aMulla tuppaa tuo Lontoo-aiheisten kirjojen varasto laajenemaan joka reissulla, ja niin tälläkin. ”An Apple A Day” puolestaan selvittelee sananlaskujen taustoja ja sitä, mikä tekee niistä toimivia vielä tänäkin päivänä. Se, mitä olin etukäteen päättänyt hankkia, oli ”Pikku naisia” jonakin mukavana  painoksena. Olisin halunnut kovakantisen, mutta ainut kovakantinen tällä hetkellä oli Penguin Classics -sarjan tylsän ruskeakantinen painos, joten päädyin pokkariversioon, jossa on kaunis kansi ja ”rough cut” -reunat.

waterstones15bNiin, Waterstonesilta löytyy myös mukavankokoinen Paperchase, jossa vietin aikaa vähintään yhtä paljon kuin itse kirjakaupan puolella. En kuitenkaan löytänyt etsimääni muistikirjaversiota, joten tyydyin Penguin Books -mukiin Dickensin lempikirjastani.

dickensmukiMä luulin, että isäntä olisi ihan kypsä, kun viivyttiin Waterstonesilla niin kauan, mutta mitä vielä. Se tuli suu korvissa alakertaan ja pauhasi: ”Kamala kauppa! Tuolla on ainakin KYMMENEN historiallista romaania, jotka haluaisin KAIKKI.” Hän kyllä pystyi hillitsemään itsensä huomattavasti minua paremmin, mutta mulla nyt ei ollut edes suuria haluja himmata, joten…

Täytimme itsemme hyvällä ruualla Piccadillyn Angus Steak Housessa (isoimmalla siinä kyllä lukee Aberdeen Steak House, mutta kuuluu Angus-ketjuun), jonka ruokaa voin suositella. Melutasoa en niinkään. Mutta mitäpä sitä muuta saattoi vilkkaana joulunaluslauantaina odottaakaan.

HMV Oxford Streetillä, eli His Master’s Voice -myymälä, oli seuraavana listalla. Pari vuotta sitten tämä myymälä sulki ovensa, mutta avasi onneksi ne uudelleen eri kohdassa Oxford Streetiä. Tämän laajempaa musiikki- ja leffavalikoimaa en ole missään fyysisessä kaupassa nähnyt! Mun piti sijoittaa vain Big Schooliin ja Friday Night Dinneriin, mutta jotenkin sitten bongasin samasta hyllystä Mirandan vimpat jaksot ja… ja… tätä ei tyttäreni voi ymmärtää… kaikki kolme kautta Inbetweeners-sarjasta, jota Juho ja minä katsottiin Netflixistä ja nauraa räkätettiin aivan hervottomina. Sarja on jo poistunut Netflixistä, se kertoo teinipoikien edesottamuksista koulussa ja vapaa-ajalla ja on aivan tolkuttoman härski, mutta jokin siinä vain saa mut nauramaan aivan pöljänä.

hmv15En uskaltanut oikein paljoa edes vilkuilla sivuilleni, sillä olisin ihan varmasti sortunut ostamaan tuplamäärän dvd-bokseja, jos olisin antanut itseni selata valikoimaa kunnolla.

Erinäisten haahuilujen jälkeen saavuimme Fortune Theatrelle puoli kasin maissa noutamaan lippumme klassiseen kummitustarinaan ”The Woman in Black”.

womaninblackLavastus oli simppeli, mutta toimiva, ja jos ensimmäinen näytös tuntuikin hieman hidastempoiselta, toisessa näytöksessä jo kiljahtelin ja hypähtelin minäkin penkilläni. Siinä oli muutama oikein hyvin jännityksen tiivistävä kohta, jossa yleisö saatiin yksinkertaisilla mutta yllättävillä efekteillä säikähtämään oikein kunnolla. Huumoriakaan esityksestä ei kuitenkaan puuttunut, ja tavallaan yleisö otti pelottelunkin huumorina, sillä jotenkin sitä väkisinkin tuli nauraneeksi omalle säikkyydelleen.

Lähdimme taas hyvillä mielin keräämään voimia seuraavaa päivää varten, tyytyväisinä siitä, että olimme nähneet jotakin aivan erilaista kuin edellisenä iltana.

Ihan oli kuulkaa elämäni paras synttäripäivä, tästä on vaikea panna paremmaksi.

4 thoughts on “Paras synttäripäivä ikinä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

10 + eleven =