Se oli tänä vuonna sitten tuon keskimmäisen vuoro juhlia penkkareita. Eurajoen abien teemana oli kauhu, ja meillä sonnustauduttiin zombieksi isonsiskon maskeerausohjeiden avulla. Kuumaliimaa, askartelumaaleja, Grimas-värejä, erikeeperiä, talouspaperia, meikkivoidetta… Siitähän se sitten syntyi, penkkarizombie.

Laulut on laulettu, karkit heitelty, jatkot vietetty, tänään kärsitty hiljaa. Tämän koulupäivän valtasivat koulun vanhat, joiden tansseja seurattiin koko koulun ja osin sukulaisvoiminkin tokalla tunnilla. Mitä kaunottaria ja mitä pukuja! Upeita kampauksia, hoikkaa uumaa, hermostuneita hymyjä. Ja ne nuoret miehet frakeissaan. Kyllä ihminen on nätti kun se on nuori!

Mulla oli kyllä tänään sellainen työpäivä ettei työpäiväksi oikein kehtaa edes sanoa, kun oli parit iPad-tunnit, vanhojentanssit ja valinnaisen musiikin 8- ja 9-luokkien konsertti, ja köksänmaikka tarjosi vielä suussasulavaa Brita-kakkua synttäriensä kunniaksi. Mutta jösses että tätä tarvitsinkin, sillä takana on sellainen kaksiviikkoinen etten toivoisi kenellekään. Viime viikolla olin petipotilaana ja tällä viikolla sekä työ- että henk.koht.stressien runtelemana zombiena töissä.

Että miten sitten kaikki meneekin persiilleen kun oikein alkaa mennä? Kuinka monelta teistä on irronnut kahvinkeittimestä virtanappi ihan itsekseen? Minun MoccaMasterista irtosi. Oli vain työpöydällä yks ilta kun menin keittämään kahvia. Siinä lillui, ja sain vakuuden siitä, että olin kuin olinkin nähnyt viimeksi keitintä sammuttaessani valoa reunasta josta sitä EI pitäisi näkyä.

Vein keittimen Giganttiin ja otin osat varmuudeksi mukaan. Napinkin. Paitsi että Gigantissa en enää löytänyt sitä nappia mistään. Huollossa asentavat uuden, vakuutti Gigantin asiakaspalvelija, ja minä palasin kotiin varmana siitä että olin unohtanut sen työpöydälle.

En ollut. Sitä ei ollut missään.

Kunnes maanantaina hukkasin töissä avaimeni (ännännen kerran), ja laitoin käteni farkuntaskuun tarkistaakseni, olinko tunkenut avaimet sinne. Ei siellä tietenkään avaimia ollut, vaan se helkutin virtanappi. Keitin palasi huollosta eilen. Nyt en löydä vesisäiliön kantta mistään. Olenko epähuomiossani tunkenut sen energijätteisiin? Vein jätesäkin keräykseen juuri toissailtana.

Pankki vaihtoi luottokorttini uuteen jonkin tietomurron takia. Nyt sekä EasyPark- että Netlfix-tilini ovat sekaisin ja näpytän joka ostoskerralla ensiksi vanhan kortin tunnusluvun.

Saapikkaisiin piti laitattaa suutarilla uudet kantalaput toisen irrottua, kallis Clear Jelly Stamperini (kynsien koristeluleimasin) murtui parin naarmun takia kuin marmeladi niin että keskellä on nyt mojova monttu, nuorimmaiseni oli tönäissyt yhtenä päivänä hellan vahingossa päälle niin että täällä levy hehkui punaisena kun lukiolainen saapui kotiin, ja minä olen saanut sätkyn nähtyäni Alastoman Totuuden Lindexin sovituskopin peilistä.

Onneksi: Tytär yllätti aamulla olemalla kotona! Oli tullut yöbussilla. Onneksi: Hiihtoloma alkoi TÄNÄÄN. Onneksi: Jääkaapissa oli Baileys-pullo, jossa oli vielä käyttökelpoista likööriä ja laitoin kahden edellisen tapauksen kunniaksi Baileys-kahvit. (Ilman sitä vesisäiliön kantta, tietenkin.)

Mä luulen, että huomisaamuna tämä Zombie lojuu sängyssä kirja kourassa harvinaisen pitkään.