Lojuin tänään puolillepäivin sängyssä ”The Bone Clocks” -romskun kanssa. Luin, rentouduin ja ihmettelin, miten joku kirjoittaa 600-sivuisen kirjan, jossa vasta sivulla 400 alkaa tapahtua jotain. Nyt mulla on siitä enää noin 50 sivua jäljellä, ja saatuani ne päätökseen kirja siirtyy tyttären omistukseen. Tätä en takuulla lue enää uudelleen. Best-seller indeed!
Kynsien lakkailuun oli mukavasti aikaa, koskapa ei tarvinnut huolehtia tuntien valmistelusta. Sain viikolla tilaukseni CesarsShopista, mm. muutamat MILVin uudet siirtokuvat, joita tietysti piti päästä heti kokeilemaan. Kun katsoin tuota kuvaa, mietin, mihin vehnäjauhoon oikein olin etusormeni tuhrinut, mutten tullut miettimisestä hullua hurskaammaksi. Ei aavistustakaan, miksi se näyttää kuvassa tuolta.
Kahvinkeittimen vesisäiliön kansi on edelleen hukassa, mutta olen järjestänyt ja mapittanut kaikki koulupaperini, joka on ansiomitalin arvoinen urotyö sekin. Nyt pitäisi vielä korjata pari pinkkaa enkunkokeita ja useammat sanarit, mutten ainakaan tänään ole vielä saanut itseäni tarttumaan kynään. Sen sijaan pesin kaikki pyykit ja vietin parituntisen raamiksessa, jossa meillä oli tänään käsittelyn alla aika riemullinen tekstikappale (Apt 12).
Mä luulen, että loppuillan tavoitteeni on saada toi Luukelloromsku loppuun, sillä mulla odottaa tuolla vino pino (toivottavasti parempaa) luettavaa.
Ihanat värit kynsissä:) Letkeää lomaa!
Thanks! Ainakin alku on ollut letkeä, ja kuten lukiomme legendaarisella reksillä oli aina tapana päättää syksyn tervetulopuheensa oppilaille: ”Millainen alku, sellainen jatko.” 🙂
Very nice!
Thank you!
Sähän sait aikaan vaikka kuinka paljon. Nuo kynnet ovat huimat. Blogisi/kotisivujesi ilme ja toiminta mykistää, tyylikkäät. Lomailuja!
No jösses, kiitos kohteliaisuuksista. Tällä hetkellä kello on 10.38, juon vasta aamukahvia sängyssä, ja isoin ja pienin mies ovat häipyneet kaupungille. Keskimmäinen pelaa pleikkarilla ja täällä on harvinaisen rauhallista. Ihan on oikea lomafiilis!