Ensi kuussa on vappuaatto!

uberchic1Niin se on, että kevät tulee, halusi talvi sitä tai ei. Tämän kuun lopussa vietetään pääsiäistä ja ensi kuussa jo poksautellaan kuohuvia vapunvieton merkeissä. Kohti valoa ja aurinkoa!

Mun tilaukseni ÜberChicBeautylle saapui tänään, eli kyseisen brändin eka laattasetti. Jos viimeisin lakkaukseni ei olisi säilynyt näin täydellisen hyvänä, olisin jo ollut putsaamassa näitä pois ja leimaamassa uusia juttuja ihan intona. Sokkarilta bongasin vielä 12 euron alehintaan satsin OPIn lakkoja, joista itselleni lähti mukaan tummansininen, kimalteella ryyditetty Give Me Space. Huomenna, huomenna…

Ei ole ollut helppoa päästä työvaihteelle hiihtoloman jälkeen. Mulla oli kerrankin niin tehokas koulustairtautumisviikko parin koepinkan korjauksesta huolimatta, että olen vielä ihan aivot hyllyllä. Eilen päästiin keskipäivällä äkillisesti ulkoilemaankin, kun joku onneton oli aiheuttanut palohälytyksen wc:ssä. Ollaan kyllä nyt harjoiteltu tätä poistumista sen verran usein erinäisten hälytysten, vahinkojen ja harjoitussellaisten, takia, että alkaa sujua rutiinilla. Sikäli tietysti hyvä, että mahdollisen tosipaikan tullessa ei mene sitten kellään sormi suuhun.

Mulla on toi sivupalkin kirja nyt tauolla, enkä tiedä, pystynkö jatkamaan. Tiesin toki kirjan lainatessani, että kyseessä on sairaskertomus syövästä, joka ei pääty onnellisesti, mutta että teksti on kuitenkin kirjoitettu harvinaisen valoisassa sävyssä. Siitäpä myöskin kirjan suuri menestys on syntynyt. Mutta nyt, kun olen päässyt siihen vaiheeseen, että potilaaseen tuikataan solumyrkkyjä, tunnen niin suurta fyysistä vastenmielisyyttä, että on ollut pakko pistää kirja sivuun. Vääntelehdin aivan samalla tavalla kuin silloin kun joku kertoo jotain sairaalareissuhorrorstooria, minua vihloo selkäydintä myöten ja käteni ja jalkani ovat aivan hervottomina. Vähän säälittävää yrittää lukea tekstiä viimeisillä voimillaan, pyörtymispisteessä. Niin että taidan ottaa tässä jotain muuta lukemistoa esille. Ainakin toistaiseksi. Ehkä tykkänään.

Jäi muuten kertomatta viime postauksessa se, että se MoccaMasterin vesisäiliön kansi sitten lopulta löytyi. Facessa porukka hieman repesi, kun kerroin, että mistä: meidän Golfin tavaratilasta. Syy on kylläkin yksinkertaisesti se, että olin kerännyt keittimen irtaimet osat erilliseen muovikassiin siltä varalta, että huolto niitä mukaan vaatisi. No, ei vaatinut, joten ajelin niiden kanssa takaisin kotiin, mutta yhtä risteystä ennen omaa kujaamme tajusin, että oikealta on tulossa auto, jolloin löin jarrut pohjaan. Sillä seurauksella että
a) Golfin katolla ollut jääpintainen lumilaatta liukui alas konepellille, jossa se hajosi useaksi kappaleeksi (minkä sekä minä että jälkeläinen havaitsimme) ja
b) tavaratilassa ollut muovikassi kaatui valuttaen sen vesisäiliön kannen syvälle takalootan uumeniin (mitä en sen enempää minä kuin jälkikasvukaan huomannut).

Mutta tärkeintä on, että osa oli tallessa, uusi olisi takuulla maksanut useamman kympin ja sitä olisi joutunut odottamaan aikansa.

Mulla on työkassit ja -paprut nyt jo sekaisin ja järjetön vaatekasa odottaa silittäjäänsä, mutta hihhei, huomenna mulla on myöhäisempi aamu.

8 thoughts on “Ensi kuussa on vappuaatto!

  1. 16 vuotta käyny kouluja, eikä kerran kertaa oo ollu minkään valtakunnan poistumisharjotusta tai muutakaan vastaavaa. Olipa jopa koulussa hätäpoistumistien ovi aina lukossa, siellä sun silloisen pääasiallisen luokan päädyssä, eikä sitä saanu auki ilman avainta, joka puolestaan ehkä oli kansliassa, tai ehkä se oli rehtorilla (ah, se aina niin kuuluisa lause: ”siihen mihin sinä ryhdyt, siihen sinä myös pystyt”)…

    Olisin voinu vannoa eilen nähneeni teidän vanhan vanhan valkosen KFB:n ja ihmettelin, että miten toi voi vielä olla ”hengissä”, mut eihän se sit sentään sama kuitenkaan ollu 😀 Ja ei, en tiedä miten tämä välikappale liittyi mihinkään…

    Mut tavaroiden hukkaamisesta tuli mieleen.. Mulla on itellä tapana laittaa tärkeät ja tarvittavat tavarat sellaseen varmaan paikkaan, josta ne sit löytää heti. Mut en sit tiedä missä sanan merkityksessä toi varma on näissä tapauksissa, sillä oon vuoden verran etsiny mun parhaita farkkuja, ja niitä ei ole missään 😀 Samaten on myös pari johtoa kummasti hävinny johonkin, enkä voi edes syyttää, että koira olis syöny 🙂 Mut toisaalta yks päivä otin appelsiinia iltapalaksi, istuin takas sohvalle ja ihmettelin, et mihin appelsiini hävis. Ei missään. Aikani etsittyä tajusin, että appelsiini oli roskiksessa ja kuoret nätisti jääkaapissa… 😀 Joten sattuu näitä toisillekin 🙂

    Kohtahan onneks on taas jo viikonloppu, niin saat vähän rentouttaa aivojen palautumista työrytmiin. 🙂

    • Meillä on ollut nyt neljä harjoitusta tämän lukuvuoden aikana, joista yksi tarkoituksella järjestetty, kaksi sabotaasia ja yksi viikonlopun heikomman ilmanvaihdon aiheuttama vahinko (sattui vesopäivälle).

    • Heh, kiitos vain. Mulla alkaa toi sisäinen optimisti heräillä talviuniltaan samaan aikaan auringon ja linnunlaulun kanssa.

  2. Ei sentää konepeltii tullu mittää? Melko helpost tommoset tekee ikävää jälkee.. Jos ei, nii onni onnettomuudes, sen löytyneen vesisäiliön kannen lisäks 🙂

    Omast mielest työvaihteesee o ain hankala pääst, oli lomaa tai ei, joten en olis nii huolissani, josses viel heti seuraaval viikol ol iha messis 😉

    • Konepelti ei kärsinyt, onneksi! Tulipa vaan äkillinen ja tehokas katon puhdistus lumesta 🙂 Aivot on ollu ihan narikassa tämän viikon, juu, mutta milloinkas ne blondilla nyt ihan mukana olisi!?

Vastaa käyttäjälle Kutri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

fourteen + 4 =