Nimittäin paitis on Lindexin. Ja siitä sain idean kynsiin. Pohjalla OPIn Bogota Blackberry, joka omassa putelissani on sellaista paksua töhnää, että koostumuksen kanssa on tulla hulluksi. Onkohan tästä ollut korkki huonosti kiinni siellä kaupan hyllyssä? Isäntä toi tän joskus mulle tuliaisiksi Ideaparkin Kicksistä, eikä kuulemma ollut missään poistoissa vaan ihan hyllyssä muiden putelien mukana. Hmmm.
En tiedä, kannattaako perin väsähtäneenä tehdä mitään, mutta Ikeaan ei kannata lähteä. Olin luvannut heittää frökenin Turkuun, koska sillä oli niin paljon tavaraa ettei se bussissa olisi selvinnyt, ja paluumatkalla halusin käydä hakemassa Ikeasta lisää niitä valkoisia laatikoita à la KonMari. Pääsin kylppäriosastolle asti löytämättä niitä, ja sitten piti pyytää isäntää lähettämään mulle kuvan sieltä lootan pohjasta, että mikä nimi tai numerosarja. Myyjä sitten näpytteli konettansa siinä kylppärikamojen keskellä ja totesi iloisesti, että juu, nämähän ovat Variera-laatikoita ja löytyvät heti sieltä ensimmäiseltä osastolta, keittiötavaroista.
Niin haperoksi olen siis tullut, etten enää muistanut, mistäpäin Ikeaa olin niitä öbaut viikko tai kaksi sitten ostanut. Eikun takaisin vastavirtaan koko reitti, ja siellähän niitä oli, aivan taipaleeni alkumetreillä. Päätin kulkea oikoreittiä pitkin kassalle, mutta luulen, että vain minä pystyn eksymään Ikeassa. En tajunnut kulkea oikoreittiä kahden osaston halki, vaan päädyin jonnekin taulujen ja raamien keskelle kulkemaan jälleen vastavirtaan, kunnes tajusin, että edessäni oleva uusi OIKOTIE-kyltti osoitti tismalleen selkäni taakse eli toiseen suuntaan.
En minä siitäkään vielä olisi masentunut. Mutta kassalla, kun typykkä kysyi, että tarviitko kasseja, niin vakuutin, etten tarvitse, kun autoni on ihan lähellä. Olin nimittäin katsonut, että parkkeerasin jokseenkin tasan uloskäyntiä vastapäätä. Vaan kun pääsin ulos, en muistanut enää kummalle puolelle invapaikkoja olin parkkeerannut, ja kuljin hiki hatussa kantaen valtavaa laatikkopinoa (10 kpl) ja kylmäkassia jonne olin ostanut lihapullia, ja hoipuin pitkin poikin autorivejä painellen raivoisasti avainta, josko jostain jokin ystävällinen harmaa auto mulle vilkuttaisi.
Just lomalla olin telonut selkäni kuntosalilla, eikä se kanniskeluoperaatiostani hyvää tykännyt. Istuin huohottaen auton penkille ja avasin sokereista ja kaloreista välittämättä Bilar-pussin.
En kai minä siitäkään vielä olisi masentunut, mutta paluumatkalla onnistuin vahingossa, väsymyksen ja typeryyden yhteistuloksena, tekemään niin karmean liikennevirheen, että tajuttuani, mitä olin tehnyt, olin valmis ajamaan tien sivuun ja astumaan ammuttavaksi siihen paikkaan. Ei tässä julkisesti kehtaa edes tunnustaa, mitä tuli tehdyksi, mutta voin taata, että chanssit täystuhoon olivat 90-prosenttiset. Kävi sitten se kymmenen prossan tuuri, että olen vielä hengissä.
Viime kerralla, kun olin rättipoikki ja istuin auton rattiin, yritin väkisin tankata dieseliä meidän bensa-autoon. Tällä kertaa olisi voinut käydä todella köpelösti. Arvatkaa, istunko enää ikinä auton rattiin perin juurin väsyneenä. NEVER, mikäli se itsestäni on kiinni.
Meillä on sekä bensa- että dieselauto. Joka kerta tankatessa olen ihan hermona. Suorituspaineita.
Mä normisti muistan kumman kanssa oon liikenteessä, mutta silloin joulukuussa 2015 olin nukkunut edellisenä yönä vain pari tuntia. Luulin, raukka, että olin tehnyt jonkin mokan, kun pistooli ei suostunut menemään bensatankkiin 🙂
Toinen kiva autojuttu on automaattivaihteisto vs manuaali. Kun pitkän aikaa ajaa automaatilla, onnistuu manuaalin kanssa sammuttamaan auton moneen risteykseen. Ja takana jono, tietysti.
Sulle sattuu ja tapahtuu mutta ollaan samiksia siinä, ettei munkaan psyyke kestä oikein viittä minuuttia kauempaa Ikeassa. Kynnet on suloiset, rakastan pilkkuja:)
Tack! Minä olen suuri pilkkujen ystävä, tekisin niitä mieluusti usein, mutta kun olen vielä IHAN rähmäkäpälä dotting toolin käsittelyssä. Nää meni leimaten.
Koheltaminen on taitolaji, jonka sinä hanskaat. Aina olet selvinnyt kuivalle rannalle ja niin teet jatkossakin. Sulla on värikäs elämä, kynsiä myöden.
Juu, on se hyvä, että jokainen on lahjakas jossain. Edes koheltamisessa ;-D
Mää ole ain luullu, et oon mestari kaikis kommelluksis ja sattumuksis. Ei meinaa riitä yks tai kaks kerttaa, ko oon kuullu lauseet: ”VAIN ja AINOASTAAN sinä onnistut tossa!” tai ”Miten aina just sulle?” ja niin pois päin… Mut nymmää luulen, et oon saanu melkosen kilpailijan 🙂
On kyl sit semmossii täälläki sattun ja tapahtun, et saattas iha pienemppii ruvet hirvittämä! Pistetääk oikke pokaali jakkoo ja katota kumpa sen voittaa tosa vuoden lopus 😀 Mut toisaalt, mieti kui tylsä olis joka kerta kirjotta blogiin:
-tänäpe siivosi
-tänä tein lumihommi
-haravoittinki vähä
-tänäpenki siivosi
-lui kirja siivoomise välis
Ei kai tomne kettää kiinnostaskaa 🙂 Joten pidä vaa toi linja, hyvi menee, mutta menkööt! Ja voit ain lohduttautuu sil, ettes onneks ol ainut 😉
Täältä saat sellasen vertaistuen ettei mittaa eikä määrää. Jahka ehdin kirjoittaa uuden postauksen, saat taas lisää tukea!
No täsä o sullekki muutama lohtupala:
-ole onnistunu murtama pikkusorme täydel parkkipaikal ko vaihdoi housui etu- ja takaove välis
-ole myöski murtanu isovarppaa ko kaverilt lipsaht täys limsapullo käsist ja putos tiätty suaraa mu varppaal
-konffist edellisen yän putosi sängyst ja kolauti itten yöpöytähä, seuraus –> konfikses silmäkulma auk komia ruven kera
-ole isosen olles kompastunu omii kengännaruihi sillai, et putosi laiturilt meree täysis syystamineis (kengä jalas o muute piru vaikkia uid)
-kerra kompastusi myös omii kenkkii sillai et kaatusi naamallen opettaja jalkoje juuree, olsin voinu melkke pussat sen kengän kärkki
-esitykses ole laulanu iha täysi rinnoi, mut vääräs kohtaa ja yksinää (kukka ei huomannu kerttoo, et esityst muutetti)
-ole löytäny kaukosäätime jääkaapist ja samal sit ketsuppipullo sohva vierest
-kokouimapuku o keske uinni täydel uimarannal revenny takkaa kokonas ylhäält iha alas saak
-kerra jäti itten lukkoje taa (asun yksi) ilma kenkkii, lompakkoo tai edes puhelint, et olis voinu soitta huoltomiehel (tuli sit ovenavaus maksama 60e)
-ole saanu usseest lokin p*skaa päällen, mut oudoin kert, ku läsäht suoraa sylihi, vaik istui autos! kui voiki joku pirulline lokki nii tarkkaa tähdät avoimet ikkunast
-ole ollu ”nähtävyyten” yksis onkikisois, ku hullu tiira päät ruvet jahtama just mua, siäl mää juaksi samal ko koiti peittä käsil päätän, sattuu muute iha kivaste ku tiira hakka teräväl nokallas päähä
-ole mato-ongel saanu joest pelkki kalanpäit (kirjaimellisest)
-ekal ulkomaareissul oli tiätty vattataudis, mut onneks luvatti hellekeli koko ajaks.. mitä viäl, oliki 75 vuattee pahin hirmumyrsky
-noin 15 ihmise rivist kameli päät aivasta just minu naamal
Et essääkää tosiaa yksi ol kommelluksines 🙂 Vertaistukkee täältäki sin! 🙂
😀 !!! Ihanaa, aivan ihanaa. Tarttis perustaa Suomen Koheltajien Seura, Satakunnan alajaosto.
Mukan olla! 😀 Ei tarvittis ain ol yksi näitte kurjimuste kans, kuulis välil muittenki hulluttelui 🙂 Onneks sää edes rehellisest viittis jakkaa sattumuksias muil, määki voi sit ihmetel, et mitä kaikkee mul ei ol VIÄL käyny! :O