Tottakai. Kaksi viimeistä kouluviikkoa on yhtä paahtavaa hellettä. ”Mennään ope ulos.” Joo mennään. Ja kun ollaan ulkona: ”Ope, täällon liian kuuma, mennään takas luokkaan.” Joo mennään. Ja kun ollaan takaisin luokassa: ”Ei täällä pysty olemaan, tunkkaista ja kuumaa.”
Vaan annas olla, kun kesäloma alkaa.
Rehellisyyden nimessä täytyy myöntää, ettei täällä tänään ole sentään tullut alas sitä-valkoista-joka-jääköön-nimeämättä, mutta kauppareissulta palatessa tuntui tismalleen tältä:
Ihan silleen kiva. Etenkin kun olin vielä liikkeellä autolla, mutta kävin useammassa liikkeessä ja jäädyin joka kerta astuessani autosta ulos.
Onneksi on lämpöinen koti ja varaava takka. Ja kirjoja.
Luin Harumi Murakamin ”Norwegian Woodin” loppuun. Minut yllätti se, että kirja ei ollut ollenkaan tylsä, ja että vakavista aiheistaan ja tapahtumistaan huolimatta siinä oli myös paljon viihdyttäviä aineksia ja huumoria, joka sai minut paikoin hihittelemään jopa ääneen. Olin odottanut jotakin paljon raskassoutuisempaa. En vain mitenkään saanut päähäni niitä japanilaisia nimiä. Naisten nimet vielä menettelivät (Naoko, Midori, Hatsumi), mutta päähenkilö ja hänen yksi parhaista kavereistaan muuttuivat väkisinkin mielessäni muotoon Wannabe ja Nagasaki (oikeasti Watanabe ja Nagasawa). Joka tapauksessa saatan tämän lukukokemuksen jälkeen tarttua johonkin toiseenkin Murakamin kirjaan.
Nyt tosin kaipasin jotain kevyempää ja otin esille ”Alice’s Adventures in Wonderland” -painoksen, jonka ostin kolme vuotta sitten British Libraryn myymälästä, ja joka sisältää sekä Ihmemaa- että Peilimaa-kirjan. Leffassa pyörii nyt jatko-osa Burtonin ohjaamalle Liisa-elokuvalle, mutta tämä James Bobinin ohjaama peilimaaseikkailu on saanut niin surkeat arvostelut, että taidan jättää leffan odottamaan tv-julkaisuaan. Itse rakastan Carrollin tekstiä sen kepeyden ja leikkisyyden takia, ja kieltä rakastavana ihmisenä olen tietenkin aivan hepulissa kaikista ihanista sanaleikeistä, joita kirja sisältää.
Yksi lempikohdistani, kun Liisa keskustelee kouluaineista Valekilpikonnan ja Aarnikotkan kanssa, olkaa hyvä:
”I couldn’t afford it,’ said the Mock Turtle with a sigh. ’I only took the regular course.’
’What was what?’ inquired Alice.
’Reeling and Writhing, of course, to begin with,’ the Mock Turtle replied; ’and then the different branches of Arithmetic – Ambition, Distraction, Uglification, and Derision.’
’I never heard of ”Uglification”,’ Alice ventured say. ’What is it?’
The Gryphon lifted up both its paws in surprise . ’What! Never heard of uglifying!’ it exclaimed. ’You know what to beautify is, I suppose?’
’Yes, said Alice doubtfully: ’it means – to – make – anything – prettier.’
’Well, then,’ the Gryphon went on, ’if you don’t know what to uglify is, you are a simpleton.’
Alice did not feel encouraged to ask any more questions about it, so she turned to the Mock Turtle, and said ’What else had you to learn?’
’Well, there was Mystery’, the Mock Turtle replied, counting off the subjects on his flappers,’ – Mystery, ancient and modern, with Seaography: then Drawling – the Drawling-master was an old conger-eel, that used to come once a week; he taught us Drawling, Stretching, and Fainting in Coils.’
Onkohan mulla enää missään tallella kirjallisuuskurssin muistiinpanoja tästä kirjasta? Pahoin pelkään, että Kon-Maritin ne viime vuoden keväällä kun viskelin todella huolettomasti kaikkea kauan käyttämätöntä pois. Hmm.
Siivosin tänään koko konnaarion vaihtaessani sinne pohjatsydeemit, ja koska isäntä innostui puhaltamaan pölyt pois ilmalämpöpumpusta (kts kuva alla),
jouduin vähän niin kuin pakon sanelemana siivoamaan siinä alla olevat kirjahyllyt. Tosin jaksoin vasta kaksi Lundia-pätkää kolmesta, on siinä sen verran puurtamista. Mut hei, nyt onkin loma, ja silloin edetään siinä tahdissa kuin huvittaa!