Luin tänä aamuna tämän 959-sivuisen jättiläisen loppuun. Kyse on viidennestä osasta George R.R.Martinin teossarjassa ”A Song of Ice and Fire”, johon suosittu tv-sarja Game of Thrones perustuu. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että sarjan suosiosta kertoo jotain sekin, että itse kuningatar Elisabeth tutustui sarjan kulisseihin ja näyttelijöihin kahden vuoden takaisella Belfastin vierailullaan.

Kirjailija Martin on ällistyttävän lahjakas tarinankertoja. En oikeasti ymmärrä, miten ihmisellä voi olla näin mieletön kertomisen lahja. Tarina sijoittuu kuvitteelliseen Seitsemään Valtakuntaan, ja kirjasarjan genreeksi ilmoitetaan aina fantasia, mutta… Niin, on fantasiaa ja fantasiaa. Nämä kirjat eivät liiku velhojen, noitien ja haltioiden maailmassa, vaikka niiden maailma onkin täysin keksitty ja kuvitteellinen. Itse koen kirjojen miljöön jonkinlaisena historiallisena, keskiaikaisena ympäristönä, johon on liitetty joitakin yliluonnollisia elementtejä, kuten zombiemaiset White Walkers tai Daeneryksen haltuun johkaantuneet lohikäärmeet. Pääpaino ei kuitenkaan ole näissä fantasiaelementeissä, vaan henkilöhahmojen omissa tarinoissa, jotka kietoutuvat kaikki monitasoiseen juonitteluun ja taisteluun vallasta.

George R.R. Martin kertoo avoimesti ihailevansa Tolkienia, ja on ottanut esikuvaltaan siinä mielessä vaikutteita, että on kehittänyt kokonaisen oman maailman, jolla on oma historiansa. Mutta kuten sanoin, yhtään haltiaa tai hobittia ei täällä hyppelehdi kulkemassa, varsinkin taistelun, sairauden ja kurjuuden kuvaukset ovat välillä suorastaan inhorealistisia. Martin onkin arvostellut monia fantasiakirjailijoita siitä, mitä hän kutsuu Disneyland-keskiajaksi: historiallinen kuvaus on liian satumaista, liian kaukana realismista.

Se, miten kirjailija saa jännitteen pysymään tällaisessa tiiliskivessä ensimmäiseltä sivulta viimeiseen, perustuu näkökulmien vaihtamiseen. Koko kirjasarja on rakennettu samalla, erittäin toimivalla systeemillä. Tapahtumia kerrotaan aina yhden henkilön näkökulmasta kerrallaan, ja Martin osaa suorastaan nerokkaasti katkaista tapahtumat aina sellaisesta kohdasta, että lukija jää janoamaan lisää.

Tottakai kirjasarjan kuluessa jokaiselle lukijalle tulee joitakin lempihenkilöitä, joiden osuuksia odottaa kaikkein innokkaimmin. Omia suosikkejani ovat olleet koko ajan superinhottava kuningatar Cersei (jonka jokaisen uusimman ällökäänteen jälkeen toivoo, että kosto kohtaisi jo tätäkin eukkoa, ja tässä osassa taisi jo jonkin verran kohdatakin), älykäs ja sanavalmis Tyrion Lannister (joka kääpiökasvuisuutensa takia on oman perheensä kaltoin kohtelema) ja Daenerys Targaryen, lohikäärmeiden kuningatar (positiivisella tavalla badass, joka toivottavasti kirjasarjan viimeisissä osissa näyttää mitä kuuluu ja kuka käskee).

Voin lämpimästi suositella Martinin kirjasarjaa niillekin, jotka muuten vieroksuvat fantasiakirjallisuutta. Ja tv-sarjaa puolestaan niille, jotka eivät jaksa lukea, mutta muuten ovat kiinnostuneita aiheesta. Sarja ei tällä hetkellä pyöri maksuttomilla kanavilla, mutta HBO Nordicilta löytyy koko sarja ja menossa on kuudes tuotantokausi, jonka tapahtumat etenevät tämän postaukseni viidennen osan yli. TV:n katsojat siis saavat tällä haavaa ennen lukijakuntaa tietää mitä tapahtuu. Kirjasarja puolestaan löytyy kokonaan suomennettuna sekä kirjakaupoista että kirjastoista.

Jotta aika ei kävisi pitkäksi, posti toi tänään kotiovelle asti Amazonin paketin, jonka olin tilannut jo iäisyys sitten, mutta olin ruksinut kohdan ”Haluan koko lähetyksen yhdellä kertaa” huomaamatta, että yksi tilaamistani kirjoista (Tylerin Vinegar Girl) oli niin tuore, että sen julkaisupäivä oli vasta nyt, 15. kesäkuuta.