Aika päästää irti

parenting

Tätä tää nyt on ollut kaksi viikkoa; lisäkriiseilyä sen vuoksi, että tytär lähtee toiseen maahan. Olin ottanut asian äärettömän coolisti kaikki nämä kuukaudet, kunnes pari viikkoa sitten jysähti. Hyvä tavaton, nythetikohtapian se lähtee! Totaalisen omilleen! Toiseen maahan! Ei nähdä ennen kuin jouluna!

Oikeastaan edessä oleva ero välimatkoineen ei ollut Se Juttu. On ollut enemmänkin kysymys henkisestä irti päästämisestä. Sen hyväksymisestä, että omasta lapsesta on kasvanut aikuinen, jolla on omat kuvionsa ja oma elämänsä, ja joka rakentaa itsensä näköistä tulevaisuutta.

Ei ole helppo luopua ja antaa tyttärensä mennä. Tajuta, että on jo pitemmän aikaa elänyt siinä kummallisessa illuusiossa, että voisi edelleen suojella jälkikasvuaan elämän tuulilta. Kun ei voi. Eikä enää pidäkään voida.

Ja yhtä aikaa sekä mieletöntä ylpeyttä, orastavaa kateutta ja puristavaa pelkoa tuntien on katseltava, että siellä se nyt lentää. Ihan itse.

Lensi muuten tänään paitsi kuvaannollisesti myös konkreettisesti. Tosin ei ihan itse vaan Norwegianin siivittämänä, ja pääsi alkuillasta perille Cambridgen yliopiston kampukselle ja omaan kämppäänsä. FaceTime-yhteys välitti kuvankin hyvin, ja huokailin jo ihastuneena, miten kauniilta ja kesäiseltä siellä näytti. Brittejä onkin nyt jo jonkin aikaa hellinyt todellinen intiaanikesä, ei ole mielestäni kovin kauaa siitä, kun Lontoossa lämpötila huiteli 30 asteessa.

Täällä puhaltaa syksyinen tuuli ja rankkasade löi vettä vaakasuoraan, kun kuljetin Onnimannin pianotunnille. Sujautin jalkaan Julian ja mun ekalta yhteiseltä Lontoon reissulta ostamani roosat Melissat ja hymyilin elämälle.

6 vastausta artikkeliin ”Aika päästää irti

    • Jep. Mulla irti päästäminen on mennyt vain justiinsa toisin perin kuin useimmilla, jotka ensin kokee tuskaa, sitten jonkinasteista helpotusta. Mä olen tähän asti ollut helpottunut, nyt vasta iski tuska.

  1. Koettu on ja tiedän, miltä sinusta tuntuu. Ensin tytär lähti vuodeksi opiskelijavaihtoon ja valmistuttuaan muutti kokonaan ulkomaahan. Sinulla on vielä Onni kotosalla ja oma työ, et ehkä ehdi koko aikaa kaivata ja miettiä tyhjentynyttä kotia. Elämä kantaa ja napanuora venyy, venyy, muttei kokonaan katkea koskaan. Reippautta ja jouluun on vain muutama viikko !

    • Tack, kära du! Kyllä täällä pärjäillään. Oli vain sellainen Totuuden Paikka, kun tajusi, että esikoinen on jo sen ikäinen, että eräällä tasolla sen kuuluukin jo mennä menojaan ja minun kuuluu se hänelle suoda. Nimenomaan henkisellä tasolla.
      Kyllä tässä vielä vilske käy, kun Juho käy kotona tiheään ja Onnissa riittää virtaa neljän tenavan edestä. Ei kyllä tyhjän pesän syndrooma pääse vielä iskemään! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

eleven − 3 =