Lapsuusmuistoja

Pimeänä ja lumisateisena iltana pysähdyin ottamaan kännykällä kuvaa paikallisesta Pullin kartanosta, kun kuljin taas tapani mukaan Hellin kanssa sen ohi. Jouluvalaistuksessaan kartanon päärakennus on upea näky, joskin minun huomioni on kiinnittänyt jo aiemmin ja useasti kirjasto-/työhuone, joka näkyy tielle päin toisesta suunnasta, ja on niin kutsuvan näköinen, että itkettää.

Vuosikymmeniä sitten, ollessani pikkutyttö, pääsin aina joskus harvoin käymään kartanossa. Jostain syystä, ehkä siksi, että hänen vanhempansa olivat käsittääkseni olleet kartanon torppareita, isoisäni oli johkaantunut jotenkin hoitamaan joitakin kartanon asioita. Isäntäväen ollessa poissa hän kävi huolehtimassa jostakin, joka ei koskaan oikein valjennut minulle, mutta meidän vierailumme ajoittuivat aina sellaisiin ajankohtiin, jossa kartanossa väki oli paikalla.

Muistan tavanneeni kartanon vanhan emännän jonakin aurinkoisena kesäpäivänä, kun tämä istui rottinkisessa puutarhatuolissa viltillä peiteltynä kartanon sisäpihalla. Hän kysyi nimeäni, ja totesi sitten, että Katriina on kaunis nimi. Muuta en hänestä muistakaan, enkä tänä päivänä tiedä, oliko kyseessä kenties Carolus Lassilan, Suomen suurlähettilään, äiti, isoäiti vai isoisoäiti.

Muistan päärakennuksen ison olohuoneen ja siitä avautuvan lasikuistin, joka on tuo pyöreä osuus valaistun parvekkeen alla. Olohuoneessa, tai ehkä se oli salonki, oli vanhoja tyylihuonekaluja, valtava ruukkupalmu tai ehkä peikonlehti, ja suuri flyygeli, jota mielelläni kävin kokeilemassa, vaikken osannut soittaa mitään Ukko Nooa ja muutamaa sointua kummempaa. Jossakin yläkerran huoneessa sain myös käydä, jossa oli vanhoja lastenkirjoja. Muistan tarinan kissaneidin leipomosta, jossa valmistettiin sokerihiiriä ja hiekkahentusia.

En tiedä, kuka suvun jäsenistä asuttaa nykyään päärakennusta. Kirjasto-/työhuoneessa istuu välillä lukemassa joku, ja näky lumoaa minut joka kerta. Eräänä iltana joku tuli ovesta ulos juuri, kun kuljin Hellin kanssa ohi, mutta etäisyyttä ja pimeyttä oli liikaa nähdäkseni mitään sen tarkempaa.

Kartano kiehtoo minua näiden muistipätkieni takia. Olisi sykähdyttävää nähdä, millaista siellä nyt on. Onko olohuone yhtä valtava kuin muistin? Vieläkö flyygeli on samassa kohtaa ovensuusta vasemmalla? Mitä on tapahtunut niille vanhoille tyylihuonekaluille? Onko kaikki ennallaan melkein kuin Dickensin Satis Housessa, vai onko vanha saanut väistyä modernin tieltä? Toiveeni päästä käymään paikassa tuskin koskaan tulee toteutumaan, mutta sitä kutkuttavampaa sitä on ajatella.

5 thoughts on “Lapsuusmuistoja

  1. OMG! Olen muutamia kertoja googletellut Luviaa ja esim. juuri Pullin kartanoa. Olen myös käynyt siellä, tosin teinityttönä. Anna-täti, siis faarin sisar, toimi myös jonkinlaisena talonvahtina aikoinaan, ja eräänä kesänä hän meni käymään ja toimittamaan jotain tehtävää niin, että pääsin mukaan. Vanha rouva Lassila, Martta siis, jos silloin vielä eli, ei ainakaan ollut kotosalla. Muistan sen suuren kasvin salissa ja flyygelin, mutten paljoa muuta, paitsi että rottinkikalusteita oli .
    Niilo on ilmeisesti ollut vastaava ”toimihenkilö”, hänhän oli innokas auttaja ja kerkesi moneen mukaan.
    Carolus ja vaimonsa -oliko nimeltään Brita?- saivat surmansa auto-onnettomuudessa jossain ulkomailla ja kaukaisesti muistan, että Pullin isännäksi tuli heidän poikansa Heikki Lassila, jossain Eeva-lehden numerossa oli juttu Pullista ja Heikki Lassilasta perheineen asumassa siellä. Vuotta tai vuosikymmentäkään en muista, Salossa kuitenkin asuimme silloin, että 80-90-luvulla on ollut. Tapaamasi vanha rouva on ollut Martta Lassila eli Caroluksen äiti.

    • Wow, mielenkiintoista! Caroluksen vaimo oli tosiaan Brita, jossain ulkomailla he joutuivat siihen onnettomuuteen. Mulla on mielikuva, että lastenkirjat, joita luin, olivat Caroluksen siskon, Caritan vanhoja, mutta varma en voi olla.
      Joskus kävin myös tienpuoleisessa sivurakennuksessa, ja muistan täytetyt linnut, joita ihmettelin, mutten muista sitäkään, olivatko ne siellä vai kenties jossakin päärakennuksen puolella.
      Mahtaakohan kyseinen Heikki L. vielä asuttaa kartanoa vai onko hänestä jo aika jättänyt? Paikka on edelleen hyvin hoidettu, ja jouluvaloissaan se näyttää siltä, että kaipaisi isoa sukua juhlimaan yhdessä, lapsia juoksemaan portaissa ja isoa pöytää täyteen iloisia ihmisiä.

  2. Carolus oli ainoa lapsi ja sitähän vanha armo suri, että on yksinäistä, kun ainoa poika on ulkomailla.Caroluksen lapset ovat Carita ja Heikki, ovat minua nuorempia, en tiedä/muista, montako vuotta nuorempia. Enkä siis tunne kumpaakaan, mitä vaan muistan heistä kuulleeni. Carita on jossain ulkomailla, tai siis jäi, ehkä USaan tai kaukomaille kuitenkin. Jos en ihan väärin muista, niin sukunimi on Chueiri, tai jotain sinnepäin, enkä tiedä, miksi tämä on jäänyt mieleeni. Heillä oli lapsia, joista pieni poika hukkui uima-altaaseen ja tämäkin siis anno muinoin.

    • Kas! Mä aina luulin sitä Caritaa sen Caroluksen siskoksi, kun oli niin samantyyppiset nimet, painii ihan eri sarjassa Heikki-nimen kanssa. Siinä on yhtä sukua koeteltu tragedioilla, hyvä tavaton sentään.

  3. Sen verran vielä, että Caroluksen alkuperäinen nimi oli Kaarlo, mutta oli ulkomailla hankala lausua, joten muutti sen nimeksi Carolus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

one × 2 =