Blääh

Joulu on ohi. Loma on lopuillaan. Keskimmäinen palasi jo uudeksivuodeksi Turkuun, tytär lähti tänään takaisin Lontooseen. Fiilis on totaalisen blääh ja njääh.

Palasin Raision Ikean ja kauppakeskus Myllyn kautta kotiin, mutta oli kyllä niin perinpohjaisen mälsä olotila, että mistään shoppailun ilosta ei ollut tietoakaan. Ikeassa kiersin vain alakerran kautta hakemassa välttämättömät, Myllyssä oli liikaa väkeä ja huonot alennusmyynnit. Miten muuten voi olla niin hemmetin vaikeaa löytää tenavalle collegepuseroa, jossa ei olisi huppua? Täytynee tässäkin asiassa kääntyä nettikauppojen puoleen.

Turun tori on muuten kerta kerralta kamalammassa kunnossa, kun siellä käy. Näky on suorastaan lohduton, kun työmaalle kurkistaa vanereista rakennettujen käytävien raoista. Nyt kun Hamburger Börs on sekin vanhinta osaa lukuunottamatta purettu, koko torin seutu on kuin hammaslääkärin tuolissa ammottava kita, jossa on muutama rusehtavanruttuinen hammas jäljellä. Turku on kyllä osannut kautta aikojen möhliä kaupunkirakentamisensa.

Kotiin päästyäni purin ruokaostokset kaappeihin, siivosin jääkaappia ja kokkasin perheelle. Sitten olenkin istunut salamanlyömänä sängyllä, lukenut yhden luvun uudesta kirjasta, ja lagannut henkisesti. Kai tämän elämän sitten täytyy olla välillä tällaista harmaata sumua, jotta voisi toisinaan sitten olla jotain muuta. Annamme blääh-fiilikselle täten luvan olla tänään kylässä.

10 thoughts on “Blääh

  1. Jos luulet olevasi ainut blääh ja njääh ja evvk – henkinen, niin et ole. Kyllä niitä tuntemuksia on yhdellä sun toisella , ainakin minulla, säännöllisesti. Koskatytär asuu monen maan alapuolella ja käväisee kahdesti vuodessa kotikotona on hänen tulonsa aina innokasta odottelua ja suunnittelua ja kevyttä tepsuttelua. Sitten, kun Vainion pikavuoro Helsinki-Vantaalle täältä lähtee, tulee sellainen olo kuin takuulla ilmapallolla, kun se ensin iloisena keikkuu ja leijuu ilmassa ja sitten joku pistää siihen reiän ja ilmat pihalle.
    Näin eläkeläisenä puoli vuotta ei ole pitkä aika.
    Turussa käyn harvoin, mutta jos käyn, niin toria en halua edes nähdä. En niitä vaneriseiniä enkä mutakuoppia enkä muutakaan.
    Eiköhän tästä taas kevättä kohden reipastuta !

    • No en tod kuvittele olevani ainut, se on itsestäänselvää että jokaisella näitä on. Yllätyin vaan siitä, miten paskamaiselta se taas tällä kertaa tuntuikaan. Toi lysähtänyt ilmapallo on kyllä varsin osuva mielikuva.
      Kyl tästä piristytään jahka valo voittaa!

    • Siks kun mä en eilisiltana käynyt enää uudestaan blogin puolella hyväksymässä kommentteja. Mulla on edelleen tämä systeemi päällä että hyväksyn jokaisen kommentin erikseen, koska voi taivas sitä robottispammin määrää mikä tänne aika ajoin iskee.

  2. Juu, en ikinä opi muistamaan tota spämmijuttua ja sitäp. yritin kummata pois kommenttiani, mutta ei lähtenyt.

    • Mun tarttis asentaa tähän se Akismet-homma loppuun, mutta kun ikinä en ehdi perehtyä siihen, että mites se homma nyt pelittääkään. Jonain päivänä vielä, Kikka!

  3. Ihanaa kuitenkin, että ollaan jo tammikuussa. Tästä alkaa valo lisääntymään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 + fifteen =