Takaisin




Tällä hetkellä luen:
Polly Williamsin romaania "The Rise and Fall of a Yummy Mummy"
Lukemani kirjat
Etusivulleni
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä
Kommentoi tai lähetä terveisiä
Vieraskirjaan
Kurkkaajia blogissani
Site Meter
Seuraamiani blogeja:
Marian maistuvat
Herkun ilmoitusluontoiset asiat
Missä pelaa?
su 31.12.06
Se on kuulkaa tämän vuoden viimeinen päivä. Aika on lentänyt! Ihan tajutonta! Onnikin ponnisteli itsensä tänään ekaa kertaa omin voimin seisomaan - pysyikin pari sekuntia kunnes kupsahti. Vuosi sitten tähän aikaan pikku-ukko voimisteli vasta masussani.

Aloitin päiväni olkkarin siivoamisella ja olin kahdeltatoista tikkana Prisman ovella valmiina tekemään eilen kokonaan laiminlyödyt ruokaostokset. Tarttis vielä tehdä tälle makkarille jottain, niin huusholli alkais olla jotakuinkin taas siistinä. Illaksi tehdään pizzaa ja salaattia. Miesväki on pitänyt huolen paukku- ja rakettipuolesta, Maikku lupas tuoda tinat.

Tää on ollut kiva vuosi. Onni on ollut mulle niin iso juttu, että se on värittänyt koko vuoden, ja pikkumies on kyllä 200-prosenttisesti nimensä veroinen.

Toivottelen kaikille oikein onnellista, rattoisaa, räiskyvää ja lupsakkaa Uutta Vuotta 2007!!!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani saisi vastaisuudessa toimia kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 30.12.06
Julialla poltteli taskussa joululahjaksi saatu 50 egen lahjakortti Henkalle ja Maukalle, ja oli pakko lähteä sen kanssa aleen. Ei ois oikeesti kauheesti hotsittanut lähteä kun tiesin, mikä ryysis siellä taas on, mutta itekin ajattelin katsoa talvikenkiä alesta. Mä päädyin kyllä sitten ostamaan ei-alehintaiset sadekelin nilkkurit Sokoksesta, mutta pikkupimu sai lahjakorttinsa käytetyksi ja mä tsekkasin, ettei älyttömiä hankintoja tullut. Mutta tosiaan, voi TAUTI sitä väenpaljoutta!!! Kiersin Sokoksen katon ja Ison Karhun kaikki parkkitasot kahteen kertaan, mutta voin satavarmasti sanoa, että ainuttakaan paikkaa ei siellä ollut. Joten suunnistin sieltä sinne, mistä melkein aina paikan saa (koska kaikki luulee että siellä nyt ainakin on sikatäyttä): torille. Ja niinhän siellä oli paikkoja nytkin.

Kadotin eilen lempparipiponi kaupunkireissulla ja anteeks vielä se, että se oli lemppari, mutta kun se oli Rukan goretexsellanen ja neljänkympin arvoinen, niin poikkesin äkkiseltään Fanletissa kysymässä, oisko sieltä korjattu moista talteen. Ihan vaan huvikseni poikkesin, ja voi nokka, sieltähän se löytyi! Viude että voi ihminen tulla yksinkertaisista asioista iloiseksi! Käytiin Julian kanssa myös Fanletin yläkerrassa tilaamassa sille parturiaika. Neiti alkaa muistuttaa salaman lyömää heinäkasaa.

Sikamyöhään illalla siivosin keittiön ja eteisen. Huomenna tarttis ehtiä tekemään ruokaostokset ja sitten tulee Maikku porukoineen uudenvuoden viettoon. Osku ja Juho ovat jo viikon lukeneet ilotulitemainoksia kuin Raamattua. Nyt just tällä hetkellä sataa kyllä vettä ihan hirveesti, miten mahtanevat raketit huomenna näkyä? Kahdet suojalasit ostin kans, vitosen kauppa oli halpa hinta näköaistin säilymisestä.

Mä en ala kyllä mitään, kun aattelen tän äitiyslomani hupenemista. Mulle ei ole vielä oikein edes tosissaan iskenyt tajuntaan se, että tää oikeesti on loppumassa. Mä olen niin eri planeetalla nyt kuin koulussa, että se tuntuu ihan vieraalta maailmalta. Oisin Onnin kanssa vielä niiiiin mielelläni kevätlukukauden kotosalla... *huoh* Pikku-ukko on nyt alkanut nousta konttausasennosta kädet ja jalat suorina ja painaa päätään lattiaan, niin että se on hassu kolmio siinä matolla, ja sitten se kurkistaa veikeenä sieltä jalkojensa välistä taaksepäin. Ja joka paikkaan se on tarttumassa kiinni ja kampeemassa itteensä ylös. Julian kanssa yks päivä tässä katteltiin Onnin touhuja lattialla lojuvan kitarakotelon päällä ja parissa ja todettiin, että Onni on jo löytänyt oman urheilulajinsa: sehän on parkour. Onhan se hienoa että löytyy ikioma harrastus jo kahdeksankuukautisena.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani saisi vastaisuudessa toimia kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
pe 29.12.06
Julia vietti vielä yhden yön mummulassa ja isäntä lähti sitä vasta tänään hakemaan kotiin. Juho puolestaan oli yökylässä Oskun luona, joten meillä oli eilen tosi rauhallista ja hiljaista. Saatiin isännän kanssa pelailla rauhassa Scrabbleä ja katsella Jeevesiä dvd:ltä.

Tänään Onni ja minä lähdettiin Maikun kanssa kaupungille. Onnilla oli korvalääkäri puolenpäivän jälkeen, mikä oli pääsyy kaupungille lähtemiseen. Raukalla oli edelleen oikea korva pahassa jamassa, niin pahassa että piti puhkaista. Imettiin reilu määrä mätää pois ja lähetettiin näyte labraan bakteeriviljelyyn. Toimenpide oli tietysti kelju, mutta jotenkin Onni oli rauhallisempi sen jälkeen. Vaikkei se ole itkenyt ja valittanut korvaansa, niin sillä on ollut silti jotenkin tavallista lyhyempi pinna.

Käytiin Maikun kanssa Sokoksessa syömässä ja kierreltiin vähän siellä alakerrassa aleromppeita katselemassa. Isossa Karhussa poikettiin vain Fanletissa, kun multa oli lakka loppu, mutta sitten ajeltiinkin kotiin. Aikaa meni silti ihan tolkuttoman paljon. Meillä meni tietty jo lääkärissä suht kauan kun korvaa puuduteltiin jne, ja ruokailukin meni vähän pidemmän kaavan kautta. Kunpa pikku-ukon korvavaivat alkais nyt helpottaa!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani saisi vastaisuudessa toimia kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ke 27.12.06
Että voi yks hammaslääkärikäynti tuntua urheilusuoritukselta ja käydä urotyöstä! Menin Onnin kanssa Teljän hammaslääkäriasemalle Etelärantaan, ja tietysti talo oli iankaikkisen vanha, jossa oli ensinnäkin niin kapea ulko-ovi, että piti avata ovesta salvalla suljettu toinenkin puolisko, jotta sain vaunut sisään. Sitten heiluriovista ja pari porrasta ylöspäin. Minkä jälkeen totesin, että aha, hampulääkärit löytyy 2. kerroksesta, eikä tässä talossa ole hissiä. Ei kun vaunuista kuomuosa irti ja kipinkapin kävellen kakkoskerrokseen, jossa piti taas taiteilla ittensä sikakapeasta ovesta sisälle. Jolloin Onni olikin sitten jo herännyt. Ajat oli myöhässä, joten odoteltiin ihan reilumman kerran, ja koska sällihän ei enää hereillä ollessaan vaunukopassa pysy, piti sitten istuksia hampulääkärin pakeilla Onni sylissä. Pikkuherra olla möllötti siinä, leikki mun autonavaimilla ja katseli ällikällä, kun mutsilta poistettiin hammaskiveä. Loppuvaiheessa vasta alkoi Onnia ketuttaa. Että nyt ei sitten tällä kertaa porannut hammaslääkäri eikä asiakaskaan, vaan sivustaseuraaja. Oli kyllä melkoinen kokemus tämäkin! Ja sitten taas mukelolle vaatteet päälle ja vaunukoppaan, kopan kanssa alakertaan, alakerrassa soviteltiin koppa taas ratasosan päälle (helpommin sanottu kuin tehty kun kopassa killii yli kahdeksan kiloa painoa) ja sitten kaks porrasta alaspäin, tärryn-tärryn, heiluriovista ja jälleen ylikapeasta ovesta josta piti avata salpa ja toinen puolisko myös. Voi hitto että olin hiessä tän jälkeen! Ei oo kyllä toisia rakennuksia tarkoitettu lapsiperheille! Jahka olin vielä selviytynyt Sokoksen alakertaan syöttämään Onnin ja syömään itekin - järisyttävässä alennusmyyntiruuhkassa jonka ansiosta se alakerran ruokailupuolikin oli ihan väestä turvoksissa - mulla oli sellainen olo kuin olisin maratonin juossut. Ei tullut mieleenkään enää kattella mitään alennusmyynneistä, äkkiä vaan pois!

Stenvallin ankkapalapeli tuli tänään valmiiksi, se isännältä saatu. Isännän sisko oli kans ostanut meille ankkapalapelin, joten toinen tuhatpalainen huumepaukku tuolla vielä odottaa. Palapelit on meikäläiselle kuin huumetta, totta tosiaan, ajantaju katoaa, hommat jää hoitamatta, meitsi vaan tuijottelee ja kääntelee palasia kirkasvalolampun loisteessa.

Julia jäi eilen mummulaan yökylään ja tulee kotiin vasta huomenna. Juho on harjoittanut jatkuvaa sietämättömyyttä niin etten tiedä, miten tässä meillä vanhemmilla tää pinna kestää. Miten joku VOI olla koko ajan tekemässä vääriä asioita tai oikeita asioita väärinpäin? Onko kaikki pikkupojat tollasia? Antakaa jostain uskoa siihen, että tostakin vielä järjellinen ihminen kasvaa! Hjälp!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani saisi vastaisuudessa toimia kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ti 26.12.06
tapaninpäivä
Joulusta selvittäneen taas hengissä. Oikeestaan aatto oli mun aikuisikäni hauskin sellainen. Oli kiva, kun ei tarvinnut välittää mistään joulupukin aikatauluista tai muista yhtään mitään, saatiin elellä rennosti omien juttujemme mukaan. Juho oli harvinaisen viirollaan iltaruuan jälkeen, niin että kun funtsattiin siinä, milloinka lahjat jaetaan ja kuunneltiin Juhon huoneesta kuuluvia mitä käsittämättömimpiä ääniä, isäntä tokaisi, että joulupukin on parasta tulla pian ellei haluta tilata piipaa-autoa. Saatiin kyllä ihan hysteerinen naurukohtaus, etenkin kun Juhosta lähtevä ääntely kiihtyi just samalla hetkellä. Ja hekotuksemme sai uuden kliimaksin, kun äänet äkkiä loppui ja me arveltiin, että nyt sällillä leikkas kone kokonaan kiinni ja siellä se makaa pää sinipunaisena. - No, "pukki" saapui eli lahjat jaettiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Eilinen päivä vietettiin just niin kuin joulupäivä aina kuuluukin viettää. Puolille päivin pyjamissa romskuja lueskellen, palapelejä kooten ja suklaata syöden. Jossain vaiheessa kävelylenkille, ettei suklaa kangista kokonaan, ja sitten taas löhöilyyn ja oleiluun.

Koko joulu olis varmaan ollut ihan kiva ilman tämänpäiväistä anoppilan reissua. Sinne oli mentävä syömään ja niin kuin ei pikku-ukko olis jo valmiiksi korvatulehduksessa, huomasin vasta vierailun puolivälissä, että lattianrajassa, jossa Onni ryömiskeli, kävi veto, ja löysin avoimen makkarin ikkunan... Voi että v***ttaa! Muutenkin tässä on nyt antibioottia syöty yhtä jos toistakin sorttia, sen nyt enää vetoa ois tarvinnut saada! (Ja ei, en pidä myöskään perinteisestä joulupöydästä lipeäkaloineen, ja kyllä, minulla on asenneongelma anoppilareissuja koskien, myönnetään). Aloin toipua henkisesti tämänpäiväisestä vasta pitkän palapelirupeaman jälkeen, mutta olen edelleen sikahuolissani pikku-ukkelin korvista.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani saisi vastaisuudessa toimia kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 24.12.06
jouluaatto

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani saisi vastaisuudessa toimia kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 23.12.06
Klo 14.04 Olen käynyt hoitamassa (toivottavasti) viimeiset kauppaostokset (Luvialla, Poriinhan mua ei enää saa kuin pitämällä ladattua pistoolia ohimolla, jos sittenkään), käynyt viemässä mun vanhempien joululahjat, siivonnut Juhon huoneen ja virittänyt sinne ikkunalle yhdet jouluvalot, laittanut perheelle safkaa ja hakenut Valtaselta rannasta kalaa, sillä ne ei olleetkaan tänään Luvian torilla, vaan Eurajoella ja Porissa. Kahvia ja Mon Chéri -karkkeja on vedelty tässä kitusiin ruuan jälkeen, jos noi voimat taas palautuis. Kinkun sain uuniin asti ja nyt yritän saada muksut ulos viemään viimeisiä joulutervehdyksiä tutuille ja omille kavereilleen, jotta saan ne hetkeksi tästä pois sekoilemasta (Juholla varsinkin alkaa olla jo ylikierrokset päällä, sillä on kova joulukuume ja ilotulitefirmojen mainoslehdet ovat antaneet hepulitilalle viimeisen voitelun). Tarttis näjetsen hoitaa vielä tota paketointipuoltakin. Onnille hain eilisiltana esille oman, vanhan leikkikehäni, jossa Juhokin on aikanaan touhuillut. On sen verran iso viritys (isäni värkännyt silloin joskus vuonna kivi ja käpy), että muksu viihtyy siinä kun on tilaa ryömiä ympäriinsä. Silti ei pääse tekemään pahojaan. Haettiin nimittäin Onni sen verran monta kertaa eilen kuusen juurelta, että intouduin raahaamaan leikkikehän varastosta esille. Isäntä näppäili saman tien kuvia, kun tenava laskettiin sinne riehumaan. "Mä laitan tän albumiin: ensimmäinen päiväni vankilassa!" Ehe-ehe...

Klo 18.13 Olen kuljettanut joulutervehdyksiä ja -lahjoja sinne sun tänne. Kinkun otin justiinsa uunista. Muksujen lahjat on paketoitu, joulukoristeita olen ripotellut ympäri huushollia. Etuovelle laitoin kaks lyhtyä, isomman maahan ja pienemmän sellaseen katosta killuvaan kettinkiin. Tulis edes hiukan joulutunnelmaa, kun toi sää nyt on mitä on. (Sataa, sataa ropisee, tilitilipom...) Keittiön joululiina on edelleen silittämättä... Ihmisrääkkäystä, että mun, joka muutenkin vihaan silittämistä yli kaiken, tarttis suoriutua yli 1mx2m liinan silittämisestä. Argh, argh, argh. Ehkä me siirrytään tänä vuonna tablettien käyttöön? Mulla ois tuolla joululaatikossa Heljä-Tuulian joulutabletteja, joita ei oo vielä ikuna käytetty. Ne vaan ei ehkä huippuvalinta lasten suttauskykyjä ajatellen, että sikäli toi jouluinen vakstuuki... *huoh*

Klo 18.21 RIEMUA! Joulutuuki oli vallan ojennuksessa kun rullasin sen auki pahvilieriön ympäriltä. Ei tartte silittää!!!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani saisi vastaisuudessa toimia kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
pe 22.12.06
talvipäivänseisaus
Klo 13.34Silitin taas järkyn kasan pyykkejä. Eikö ne ikinä lopu? Saunan puolella on vielä kuivaustelineillä märkiäkin... Puhutaan, että nykyään aletaan valmistaa älyvaatteita, mutta kukahan sen älyvaatteen keksisi, joka kipittäisi likaiseksi tultuaan ite pesukoneeseen, kiipeäisi sieltä kuivumaan ja vielä silittäisi itse itsensä?

Olen siivonnut ton olkkarin valmiiksi ja kuusikin tuotiin jo sisään. Aattelin, että jos koristeltais jo huomenna, niin olis aatosta taas yks touhumomentti veke ja voitais ottaa aatto edes hiukan iisimmin. Ruuanlaittoon mulla kuitenkin menee iso osa ajasta, niin ois hyvä, että mahdollisimman paljon hommia ois tehty ennalta. Yritän kyllä panostaa ruokiinkin jo huomenna.

Mua kauhistuttaa, että pitää lähteä tästä tonne kaupunkiin ruokaostoksille. Pitää hakea se kinkku sieltä Sokoksesta ja muutenkin hommata niitä safkoja. Isännän laitan huomenna Luvian torille hakemaan Valtaselta kalaa. Jahka oon ton kahvini hörppiny, niin pakko lähteä sinne Poriin. Voi auttakkee, auttakkee...


Klo 20.16 Jestamandeera! Siinä se nyt on! Urotyöni kirkkautta lisää se tosiasia, että kasasin kirkon sen jälkeen kun olin käynyt Prismassa ruokaostoksilla, mikä oli Kokemus Vailla Vertaansa. (Jos joulun ruokaostokset voisi tehdä jo marraskuussa, tekisin niin ensi vuonna)

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani saisi vastaisuudessa toimia kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
to 21.12.06
Mistä tuntee joulun?
Sen sanoa voi sanoin muutamin.
Lapset jätti koulun
ja talossa on kaikki sekaisin.
Äsken hukkasin jo ostoslistan kolmannen,
on kinkku tilaamatta, vielä ehkä ehdin tehdä sen.
Joulutähtikin on ostettava kuusehen,
piilopaikat uudet keksittävä lasten lahjojen.
- Kari Tuomisaari -

Tiistai meni siihen, että istuin puolen päivää puhelimessa soitellen eri tahoille ja yrittäen vaihtaa Onnin saamaa antibioottikuuria. Tulin niin kiukkuiseksi siitä, että vaikka nimenomaan sanoin sille lääkärille, että tässä on nyt syöty jo kaksi amoksisilliinikuuria, niin eikö tämä tonopää kirjoittanut kolmannen. Nyt Onnilla on Ditrim Duploa, joka toivoakseni tappaa sen pöpön pois.

Eilisen puolestaan ravasin kaupungilla hankkimassa viimeisiä joululahjoja. Tänään isäntä oli Merikarvian suunnalla hoitamassa jouluhommiaan siellä, ja meikäläinen leipoi taatelikakkuja, silitti ja mankeloi pyykkejä, ja pyhitti suurimman osan päivästä piparikirkon osien leipomiseen. Jos kuulkaa saan sen kasaan, niin pistän tänne ISON valokuvan, sillä kyllä niin tavattoman suuritöinen tönö on. Osia on sen verran, että itseni tuntien epäilen, että tänä vuonna poltan sen sulan sokerin kanssa sormien lisäksi vielä varpaatkin.

Jooh, tiistaina oli autuasta istahtaa kampaamon tuoliin pariksi tunniksi, että pääsi tästä hullunmyllystä pois. Vino otsatukka lienee nyt IN. Jaana leikkas mulle sellaisen (ei muuten pöljemmän näköinen - tukka siis, pärstästäni en sano yhtään mitään) ja kaupungilla bongailin niitä eilen sieltä sun täältä. Törsäsin sitäpaitti kalliiseen Tigin fööninesteeseen, joka lupaili pullon kyljessä jos vaikka mitä. Kyllä se hyvää olikin (koklasin sitä eilen), mutta ei laihduttanut minusta niitä toivomiani seitsemää kiloa pois. Harmin paikka.

Voi taivas kun joku tekis tänne jouluruuat. Mulla on kyllä nyt leivonnaiset kasassa, mutta muusta safkasta ei oo vielä tietoakaan. Huomenna pitää hakea kinkku Sokoksesta... *huoh*
ma 18.12.06
Klo 15.12 Onnilla oli sikavaikea yö ja loogisena seurauksena myös isännällä ja mulla. Juhokin tuli yhdessä vaiheessa makkariin ja kysyi: "Saisiko tuon palosireenin pois päältä, kiitos!" Kun oliskin saanut! Arvattiin kyllä, että jotain keljua on odotettavissa, kun ukkeli itki yöllä, mitä se ei normaalisti tee, ja aamukuudelta alkoi räkä valua nenästä. Nyt sillä on jonkin verran kuumettakin. Korvalääkärille ei enää tälle illalle saanut aikaa, mutta huomenna meillä on onneksi neuvolalääkäri. Ans kattoo nyt, missä jamassa korvat taas ovat. Tosin isännän huomautus "jospa se ei lainkaan nyt menekään korviin tällä kertaa" laukaisi meikäläisessä kolkon naurukohtauksen.

Juho on yrittänyt olla sietämätön omalla käsittämättömällä tavallaan. Syötettyäni Onnille päiväruuan kävin Juhon ovella sanomassa, että mä alan nyt yrittää nukuttaa sitä, eikä saa meluta nyt sitten, pysyt vaan omassa huoneessa ja vaikka luet jotain sarjista. Niin eikö hetken päästä saanut komentaa kovaäänisestä laulamisesta, ja just kun Onni oli nukahtamai-
sillaan, eteisestä kuuluu järkyttävä melske, kun Juho ajaa siellä hinkuvinkusurisevaa kauko-ohjattavaa autoa! Nousin Onnin vierestä salamana ja latelin ärräpäitä ja voin sanoa, että Juho Aaronille tuli jokseenkin kiire. Jälkeenpäin hävetti, että onko sitä nyt pakko noin järjettömästi suuttua ja lapsiraukalle kiroilla, mutta näköjään toi univaje on omiaan kuumentamaan tunteita aika äkkiä nollasta sataan. Juteltiin kyllä jälkikäteen Juhon kanssa tästä jutusta, sekä hänen metelöinnistään että meitsin reaktiosta. En kyllä tiedä, johtiko se johonkin tulokseen ja mitä sen pikkuherran kaalissa ylipäänsä liikkuu.

Koko tähänastisen päivän kaikki potilaidenhoitotauot ja muut välit olen puunannut keittiötä kondikseen, ja nyt sieltä puuttuu enää matot ja joululiina pöydältä. Jätin akkunan auki jotta tuulettuisi kunnolla. En mä siellä mitään järjetöntä duunia tehnyt, mutta tässä tilanteessa oli urotyö saada edes hiukan laajennettua viikkosiivousta aikaiseksi. Hiukan laajennettu tarkoittaa sitä että kuurasin muutaman kohdan, jotka normaalissa viikkosiivossa jää välistä, mutta yhtäkään kaappia en siivonnut enkä siivoa. Täytyy sanoa niin kuin ystäväni Tuula-Marja, että enpä ole vielä yhtenäkään vuonna nähnyt sen paremmin Joulupukin kuin Jeesus-lapsenkaan käyvän mun kaapeillani.

Klo 21.35 Onnin vointi äityi sellaiseksi, että kiikutin sen Lääkäritalon päivystykseen: korvatulehdus ja antibioottikuuri. Kolmas runsaan kuukauden sisällä. Ei tässä varmaan muuta ole odotettavissa kuin putkitus joskus joulun jälkeen. Pitää tilata aika sille Laiho-Rekolalle. Voi surkeutta, mua säälittää toi pikku-ukko NIIIIN kovasti. Ja yhtä kovin oisin toivonut, että se tältä korvakierteeltä säästyisi. Voi paska.

Siinä se ilta sitten menikin. Jouduttiin odottamaan sitä paitsi Lääkäritalolla yllättävän kauan. Ilmoittautumisluukun ihmisen kunniaksi on sanottava, että se silti laittoi meidät heti kakkoseksi yhden toisen vauvapotilaan jälkeen. Onnilla oli onni saada naisseuraa heti odotushuoneessa, kun vieressä napotti kolmekuukautinen Saana-Maria vaaleanpunaisten hörsöjensä keskellä. Oli niin soma suppusuu jotta! - Nyt sitten vaan jännätään, saako tässä talossa ens yönä nukkua. Aika gutaa kyllä viime yön jälkeen tekisi!
su 17.12.06
3.adventti
Klo 13.51 Multa meni aamupäivä melkein kokonaan siihen, että järkkäilin sähköpostejani ja vastailin niihin jotka vastausta kaipaa. Pari päivää sähkäri tsekkaamatta ja kolmattasataa viestiä saapunut - suurin osa tosin kielenkääntäjien postituslistalta, jossa keskustelu käy vilkkaana. Mutta aikaa siinä vierähti, huh. Nyt ei kone julista heti käynnistettäessä että miljoona emailia lukematta. Aika messevää käynnistää vempain ja saada viesti: YKSI sähköposti lukematta!

Olen pessyt kaks koneellista pyykkiä, hätistänyt Oskun ja Juhon pakolliselle ulkoilulle, siivonnut jääkaapin ja roskiskaapin (vaikea sanoa kumpi oli pahemmassa kunnossa) ja tehnyt familjenille ruokaa. Odotan hartaasti, että Mr Onnimanni sais luonnontuotteensa väännettyä ja saisin sen ulos nukkumaan. Julia hauskuuttaa sitä parhaillaan kauko-ohjattavan auton kanssa - sälli on aivan äimänkäkenä. Pitäisköhän muuten tehdä banaanimuffinsseja niistä jääkaapista löytyneistä mustuneista banskuista?

Klo 15.18 Jatkoin pyykkäämistä ja silitin ja mankeloin puhtaita. Leivoin niitä banskumuffinsseja ja sitten mittasin yskivältä Juholta kuumeen kun epäilykseni heräsivät, ja niin siinä kävi, että lähetin isännän kuskaamaan Oskun kotiin ja samaa matkaa sitten Juhon kanssa päivystävällä lääkärille. Sama tauti varmaan kuin mullakin, mun yli kuukauden kestänyt hevosyskäni loppui maanantaina saatuun Zitromax-kuuriin. Onni nukkuu ulkona vaunuissa, viileä sää (maa on jopa huurteessa!) antaa sille yleensä pitemmät ja paremmat unet kuin lämmin. Tiistaina onkin sitten taas neuvola; kiva nähdä grammoissa ja senteissä konkreettisesti, paljonko pikku-ukko on taas kasvanut.

Klo 19.04 Siivosin ton pienemmän vaatehuoneen, joka on mein makkarin yhteydessä. Alkoi etenkin meikäläisen vaatekorit olla siinä jamassa, ettei tiennyt, mistä löytäis mitä. Mutta olihan siellä yhden kennelin verran villakoiriakin lattialla ja etenkin vesiboilerin takana, jotta kyllä teki hyvää näyttää niille vähän imuria. Ravasin muuten viemässä jonkin verran kesävaatteita ja -jalkineita tonne isompaan vaatehuoneeseen, ja voi että mä olin onnellinen kun kesän siivouksen jäljiltä se on edelleen tip-top-kunnossa ja siellä mahtui edelleenkin kävelemään. Koskakohan aiemmin meillä on tämmöinen ihme tapahtunut? Kait silloin kun muutettiin tänne eikä yhdessäkään huoneessa ollut vielä yhtikäs mitään.

Juholla oli ollut punoitusta korvassa ja rahinaa keuhkoissa, joten Zitromaxia oli hänellekin määrätty. Miesten kotiuduttua kävin Julian ja Onnin kanssa visiitillä mun vanhemmilla. Kun päästiin sinne, avasin Onnin talvihaalarin ja haistoin saman tien että jaaha, kauan odotettu luonnontuote oli saapunut. Eikä kyläilykassissa ainuttakaan vaippaa saati peppupyyhkeitä! Onneks oli Julia mukana, jätin Onnin sen hoiviin ja kipaisin kaupan kautta. Saatiin sällin asiat taas ojennukseen, jottei vierailu tyrehtynyt alkuunsa. Mutta että meillä oli taas kuuma! Isä ja äiti elävät jatkuvasti trooppisessa lämpötilassa, enkä todellakaan tajua, miten siinä kuumuudessa voi päivät pääksytysten olla ja asua. Minulla alkaa runsaan tunnin visiitistä olla jo pää tokkurassa ja kipeä, väsyttää kamalasti ja posket punoittavat. - Siitäkin huolimatta, että joka kerta varaudun tähän juttuun ja nytkin olin pukeutunut vain lyhythihaiseen t-paitaan ja farkkuihin. Vaan hiki pukkaa, huhhuh.

Klo 21.45 Voi jumatsukka. Isäntä ei tietenkään ollut katsonut, missä muodossa määrätty lääke oli, ja tietenkin se oli nesteenä jota Juho ei tietenkään pysty ottamaan (trauma on lähtöisin jo nollavuotiaana aloitetuista nestemäisistä korvatulehduskuureista), ja jonka poikaparka sitten tietenkin yrjösi muun nautitun ruuan ohella keittiön tiskialtaaseen. Minä soittamaan päivystykseen, että kirjoittaisivat tablettimuotoisen kuurin, sitten ajamaan Poriin hakemaan ensin reseptin Maantiekadun päivystyksestä ja sitten hakemaan lääkettä Isolinnankadun apteekista. Ja tukka putkella takas kotio syöttämään Juholle lääkkeitä ja Onnille iltapuuroa... Että hatuttaako? MITEN NIIN? EI OLLENKAAN!

Mistä löytyy se ihmeellinen hyvä haltijatar tai joulutonttu, joka tulee laittamaan tämän huushollin joulukuntoon ja tekemään jotain jouluruokaa, jolle joku/kaikki noista kolmesta isommasta perheenjäsenestä ei nyrpistelisi nenäänsä? Minä haluan Malediiveille palmun alle.
la 16.12.06
Klo 12.07 Nukuin myöhään, melkein kymmeneen. Teki kyllä hyvää, etenkin kun isäntä hoiti kaksi yösyötöistä. Aaah! No, se lähtikin jo kaupungille hoitamaan jouluostoksiaan, meitsi vietti vielä tovin aamukahvin ja romskun parissa. Sitten ne tavalliset; tiskikone tyhjäksi, uutta latausta sisään, pilttipurkkien ja tuttipullojen käsinpesu. Tein uuden satsin voitaikinaa jähmettymään jääkaappiin ja tyhjennettyäni pesukoneen pyykeistä nakkasin sinne mikrokuitumoppimme, joka oli tyttären siivousten jäljiltä jäänyt viikoksi lillumaan likaiseen toluveteen. YÄK! Voi ylläri, että neiti oli hoitanut hommansa taas loppuun asti... *Huoh* Hommaa on taas tälle päivälle niin paljon, etten oikeesti tiedä, mistä päästä aloittaisi. Onni mersuilee tuolla kävelytuolinsa kanssa miljoonaa pitkin huoneita ja käytäviä, kiinanruusuruukun multa on taas saanut kyytiä, samoin printterissä odottaneet tyhjät paperit. Ihan kuin täällä ei muuten jo olisi siivottavaa, puunattavaa, järjestettävää ja tällä hetkellä myös silitettävää (pyykit! ARGH! kuka keksii sen silitysrobotin? Mulle sellanen joululahjaksi ja HETI!) ihan tarpeeksi.

Klo 18.07 Oon tehnyt kaks kertaa perheelle ruokaa, haravoinut pihaa, pyykännyt ja leiponut järjettömän määrän joulutorttuja sekä omasta että valmistaikinasta. Juholle tein joulutortuista vielä omia versioita, joihin tulee tavanomaisen luumuhillon sijaan vadelmamarmeladia. Se kun ei syö luumuversioita.

Osku tuli Juhon kaveriksi yökylään ja aion vielä leipoa poikien kanssa pipareita, jahka toi taikina tuolta sulaa. Isäntä lähti Julian kanssa leffaan katsomaan "Eragon"-elokuvaa ja Onni ryömii pitkin huushollia tehden vaivihkaisia tihutöitään kukkaruukkujen ja sähköjohtojen parissa (pojat olivat tossa toisella koneella pelaamassa kun Onni meni ja nappasi niiltä pistokkeen irti seinästä). Haluaisinpa nähdä sen, kun meitsi istuisi leffassa ja isäntä hoitaisi Onnia samalla kun tekee joululeivonnaisia. Grrrrrr.

Klo 20.37 Pyykkiä piisaa! Sitten siivosin tuulikaapin ja eteisen, sillä kura ja märät lehdet alkoivat ottaa rankasti kaaliin. Samaan syssyyn raivasin myös eteisen hattuhyllyn, jossa säilytetään kaikkea muuta kuin hattuja. Kyytiä saivat mm. viime vuoden puhelinluettelot, vuoden 2004 kaupunkiopas ja edesmenneiden sateenvarjojen suojukset. Minä en yhtään ihmettele niitä huusholleja, joita näkee "Sillä siisti" -ohjelmassa. Jos meillä jättäisi siivoamatta kuukauden, niin päästäisiin ohjelmaan mekin, kun jo viikon sisällä sotku yltyy ihan sietämättömäksi.

Leivottiin poikien kanssa kilon verran piparitaikinaa. Mulla on vielä runsaasti taikinaa pakkasessa, mutta josko nyt kokeilis tänä vuonna sitä surullisenkuuluisaa piparikirkkoa, jonka osat onnistuin turmelemaan täydellisesti muutama vuosi sitten. Mahtaneeko vieläkään onnistua? Nyt olis ainakin henki päällä kokeilla. Annoin kaavat isännälle ja käskin sen suurentaa niitä hiukan duunissa kopiokoneella. Ans kattoo, onkohan meillä sittenkin jouluna pystyssä täällä sellainen yksinkertaisista yksinkertaisin piparitölli, jossa ei ole edes ovi- tai ikkuna-aukkoja vaan pelkät sokerikuorrutetut ääriviivat...

pe 15.12.06
Klo 11.40Aamu valkeni selkeänä, kerrankin on sellainen päivä ettei vettä tule taivaan täydeltä! Katsoin aamukahviani siemaillen jo toissapäivänä vuokraamaani dvd:tä, jota en eilisiltä kiireiltäni ehtinytkään ajoissa katsoa (pitää maksaa myöhästymismaksu tänään, huoh). Aivan kertakaikkisen riemastuttava mustan huumorin brittikomedia Mami hoitaa, joka ilahdutti ensinnäkin sillä, että se ei ollut amerikkalaiskohnotusta ja toiseksi sillä, että Rowan Atkinson oli erilainen kuin MrBeanin roolissa. Homma on kai sen takia jäänytkin suurelta yleisöltä pimentoon, Atkinsonilta kun odotetaan aina samanlaista hoopoilua, joka on hauskaa ja laadukasta sekin (tunnustaudun Bean-faniksi), mutta vaihtelu virkistää.

Olen hoitanut kaksi koneellista tiskejä pois päiväjärjestyksestä, tiskannut käsitiskit ja valmistanut jääkaappiin kylmenemään rahkavoitaikinan. Kyllästyin eilen siihen, että kaupan valmiista voitaikinalevyistä tulee aina lähes muodottomia tähtitorttuja, kun taikina kohoaa uunissa turhankin tehokkaasti. Ajattelin kokeilla jotain itse tehtyä taikinaa, tää löytyi Valion julkaisemasta Lämpimäisiä-kirjasta.

Onni osoittaa potentiaalia tulevaisuudesta sähköinsinöörinä ryömiessään väsymättömästi kohti jokaista havaitsemaansa sähköjohtoa. Vaikka sen nostaa neljäsataa kertaa johdoilta pois ja hokee EItä kiukkuisen näköisenä, sälli on ensimmäisen tilaisuuden tullen suuntaamassa läähättäen uudelleen samoille johtoapajille. Sinnikkyyden puutteesta Onnia ei ainakaan voi moittia.

Klo 16.27Ruokittuani Onnin ja itseni menin uinuttamaan pikku-ukon ulos vaunuihin ja ryhdyin itse haravointihommiin. Aioin olla haravoimassa vain pienen hetken ja tulla sitten sisälle leipomaan sen voitaikinan, mutta mulle kävi niin kuin harava kädessä mulle yleensä käy, eli nälkä kasvoi syödessä. Loppujen lopuksi rapsuttelin pihaa vielä vähän senkin jälkeen, kun Onni oli jo herännyt, ja lopputuloksena olin putsannut takapihasta ihan kunnioitettavan kokoisen kaistaleen.

Sami palautti automme huollosta (jokin kolina, jonka ilmeisesti vain miespuoliset henkilöt pystyvät kuulemaan, on nyt poissa) juuri, kun olin saanut ekat joulutortut uuniin. Päätin käyttää noita miehiä koemaistajina, ja tarjosin kaffeet. Sekä Sami että isäntä vakuuttivat joulutorttujeni maistuvan ihan joulutortuilta, ja koska minustakin se tekemäni taikina oli aivan aidon voitaikinan makuista, taidan tehdä sitä vielä toisen satsin huomenna. Pitäisikö heittää tästä haaste Marialle? Joulutortut itsetehdystä voitaikinasta! (täytyy sitä nyt jollain kerskua, kun muuten jään kokkailuinnossa auttamattomasti kakkoseksi)

Ystäväni E soitti ja kertoi hyviä uutisia maanantaisen aivokuvauksen tuloksista; väärä hälytys, kaikki kunnossa! Miten IHANAA! Halaus ja huiskutus sulle vielä, E, jos luet tätä!

Klo 20.59 Olen paketoinut systerin perheeseen menevät joululahjat, palauttanut Mami-dvd:n Filmtowniin, hoitanut viikonlopun ruokaostokset (ainakin suurimmalta osalta) ja katsonut perheen kanssa Hauskojen kotivideoiden tämänpäiväisen jakson. Ylläriylläri, autoon oli ilmestynyt isännän hankkeesta uusi radio ja cd-soitin. Så där ja! Ei pöljempi värkki, nyt sitä saa säädettyä ratin viiksestä, mutta eipä tästä mulle kerrottu mitään etukäteen. Autohan meni vain "huoltoon kolinan takia". Miehet!

ti 12.12.06
Tänään leivoin kolme pakettia valmista Sunnuntai-piparitaikinaa. Piparien määrä ei silti vielä riitä kolmen piparisuurahmatin ahmiessa niitä aamusta iltaan joulunpyhinä. Pitää ostaa lisää taikinaa ja pitää toinen leivontasessio. Joku piparimökkikin kai taas tarttis tehdä, Juho ja Julia sitä jo vinkuivat.

Pikkuinen Aatu Vuorinen vieraili meillä tänään Anna-äitsykän kanssa. Voi jestas että on pikkuinen mies ja södeli ja hassu kuin pieni puikulaperuna. Onnia piti hillitä ettei se ryöminyt nappaamaan Aatusta kiinni, Mr Salosen ote kun ei ole kaikkein hellin mahdollinen vaan sitä sitten otetaan kiinni niin että tuntuu. Kahviteltiin Annan kanssa ja ihmeteltiin taas meidän neidin seikkailuja koulussa, siellä kun oli taas tänään menossa joku suuremman sortin draama tyttöjen välisissä suhteissa, ja Julia jo soitti itkuisena ja katuvana koulusta kotiin kun oli mennyt mokaamaan vähän raskaamman kautta. Pidin useamman keskustelusession tyttären kanssa illan mittaan ja toivon, että se olis nyt oppinut tämänpäiväisistä koettelemuksistaan edes jotain. Sääliksi käy vitosluokan opettajaa, kun joutuu noiden pikku drama queenien edesottamuksia selvittelemään harva se päivä.

Joulumerkit ostin tänään joulukortteihin, mutta vielä on askarreltava kasa kortteja lisää. Huomenna tarvii käydä kaupungilla kun mulla on hammaslääkäri keskellä päivää, joten pitää metsästää sitten taas muutama joululahja lisää. Mulle tänään vasta niinkun valkeni, että hitsipilli, jouluun ei oo enää kahtakaan viikkoa ja mulla on valmistelut taas yhtä taivaallisen alkutekijöissä kuin aina muinakin vuosina, vaikka nyt en oo ollut töissäkään ja aikaakin periaatteessa olis ollut. Mutta ei voi tällasilla keleillä oikeesti pitää aivolohkossaan sitä faktaa, että joulu on tulossa, kun harva se päivä vihmoo vettä kuin Esterin ahterista, lämpötila hipoo melkein kymmentä celciusplussaa ja tänäänkin vietin tunnin haravoimalla noita syksyn lehtiä tuolta pihalta. Ole tässä sitten joulufiiliksissä ja muista että missä oikein mennään!
su 10.12.06
2. adventti
Meidän pikku-ukon alias Onnin yöt ovat olleet viime aikoina niin levottomia, ettei meikäläisestä ole ollut edes blogiaan päivittämään. Olen kulkenut päivät silmät ristissä, kun yöt olen tunkenut tuttia levottoman ryömijän suuhun. Voi jösses. Heti kun se kääntyy unissaan kyljelleen, sen aivot lähettävät "käänny vatsallesi" -käskyn, ja heti kun se on kääntynyt vatsalleen, aivot lähettävät uuden "ylös ja eteenpäin" -komennon. Ja siinäpä sitä sitten ukkeli ryömii päätänsä päin sängynpäätyä, hoippuu unessa ja väsymystään parkuen nelinkontin, pyörii ja kierii pitkin sänkyä... Oujee! Tätä laatua lissää...

Perjantaina toimeennuimme kyläilemään Marian luona, mutta muuten en toimeentunut viikolla kyllä yhtikäs mihinkään. Ei aavistustakaan, mihin aika on mennyt. Kaikkea mun on pitänyt tehdä, mutta suunnitteluksi on jäänyt. Eilen aloin raivata huushollin kaaostilaa, mutta sitten lähdin lasten kanssa leffaan katsomaan "Virran viemää" (Aardmanin uusin produktio; multa tosin meni eka puolituntinen sitä pettymystä niellessä että se olikin tietokoneanimaatio eikä muovailuvahaa) ja sieltä ruokaostoksille. Adventtisunnuntaista huolimatta jatkoin raivaustöitä tänään ja siirsin mm. Teron koneen keskusyksikön pöydän päälle (tähän asti se on ollut pyörien päällä kulkevalla telineellä pöydän alla), koska Mr OnniManni pitää sen virtanappulaa erittäin mieltäkiihottavana kapistuksena.

Loppuillan aion lojua sohvassa lukemassa romskua ja napostelemassa Fazerin Marianne-suklaalevyä, mitä nyt tietysti säntään noin 30 sekunnin välein irrottamassa Onnia sähköjohdoista, kirjoista, takan tuhkaluukusta, tietokoneen piuhoista, hiilihangosta etc. You name it, he's grabbed it.
ti 5.12.06
Jajaa, sitä ollaan nyt sitten taas vuoden vanhempia ja viisaampia. - Ehdottomasti ainakin jälkimmäistä! Perhe lahjoitti aamusella "Rakkautta ja rimakauhua" -sarjan ekan tuotantokauden DVD:n, ja Juho oli vielä hankkinut ihan omilla rahoillaan mulle ristikkolehden! Voi mikä nassukka! Ihanaa päästä katsomaan rimakauhustooreja vielä kerran ja just silloin kun huvittaa!

Yritin aamulla sännätä ajoissa Julian koulun itsenäisyysjuhlaan, jotta olisin nähnyt pikkupimun esiintyvän jumppa-tanssiryhmänsä kanssa, mutta istahdettuani bilsanmaikka-Piian viereen tää sanoi mun myöhästyneen öbaut viidellä minuutilla. Voi että olin lyöty! Täytyy varmaan huomenna raahautua kunnan itsenäisyysjuhlaan Wellamolle, että näen sen esityksen. Kehtaakohan sieltä häipyä kesken juhlan pois?

Onnin ryömimisvauhti on kymmenkertaistunut. Jätkä on koko ajan sähköjohtojen kimpussa! Ja niin paljon se harjoittelee kontalleen nousemista ja keikkuu siinä edestakaisin peppu heiluen, että tämä uusi taito tuppaa uniinkin niin että Onni-ressukka nousee öisin umpiunessa kontalleen hetkumaan, parkuu samalla väsymystään kun ei jaksaisi olla siinä ja usein vielä edestakaisin keikkuessaan iskee päänsä sängynpäätyyn! On toi vauvan elämä kovaa. Isännälle sanoin, että ois se kauheeta jos minäkin joka kerta vatsatanssitunnilla jonkin uuden liikkeen opittuani nousisin öisin parkuen sitä tekemään ja kolauttelisin vielä kaupan päälle päätäni seinään. Ei paljon naurattaisi.

Olen viime päivien aikana askarrellut joulukortteja, ihmetellyt sitä, miksei mulla koskaan ole kaikkia osoitteita jossain samojen kansien sisällä, tilannut Positiivareista itelleni ens vuoden kalenterin, tehnyt yhtä Maikulle luvattua käännösjuttua (ja jälleen kerran nostan hattua oikeille kielenkääntäjille, voi veljet mitä hommaa), katsonut kaksi vuokraleffaa ("Perheen jalokivi" ja "Taalat taskuun, Dick & Jane"), potenut kroonista väsymystä ja ihmetellyt, mihin kaikki rahat oikein menevät.

Keittiössä on jälleen, miljoonannennennen kerran sotkua siivottavana. Muu perhe + yökylässä oleva Julian kaveri Inna katselevat Simpsoneita telkasta, Onni syö Kaatuva torni -pelin puupalikoita. Että näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Luvia vaikenee.
su 3.12.06
1. adventti
Jälleen on lehti kalenterissa kääntynyt. Joulukuu! Ja kipittäessäni kottikärryjen ja haravan kanssa etupihalle, veisteli naapuri (itsekin vähän samoissa hommissa):"Niih, täytyy tässä jouluksi vähän haravoida!" Oudot ilmat. Mutten valita. Lämmin sää on mukava sää, eikä lumikaan mitään niin suunnattomasti valaise kuin mitä väitetään. Mieluummin tätä kuin pakkasta!

Onni on ollut pari päivää kuumeettomana ja uskalsin laittaa tänään ulos nukkumaan. Nukkuikin todelliset maratonunet, mikä ei ole ihme, sillä sälli ei ole tähän mennessä koko viikkoon nukkunut kunnolla - kuten ei myöskään äitinsä. Joten voitte vain arvailla, miten hilpeänpirteissä fiiliksissä sitä täällä ollaan. Kunpa toi Onnin tauti tosta nyt hellittäisi kunnolla (räkää riittää vielä) ja jättäisi enää uusimatta!

Sisäelämäksi meni siis kulunut viikko. Kävin kyllä torstaina tanssitunnilla, mutta olin niin väsynyt, ettei mikään vähääkään monimutkaisempi sujunut, ei uusi eikä vanha. Keljua! Pitänee vähän harjoitella kotona, kun satuin löytämään tuolta cd-hyllystä jopa Belly Dance -musaa. Hämärästi muistin ostaneeni sen Juliaa odottaessani, kun telkassa pyöri joku itämaisen tanssin kurssisarja. Ihan kuin tanssimaan oppisi telkkarisarjan perusteella, hah!

Vähän on ollut iltaisin sellainen Groundhog Day -olo, kun aina saa siivota samoja sotkuja keittiöstä, virittää tiskikonetta päälle, karjua muksuille samoista vaatekasoista, yrittää syöttää Onnille puuroa samalla (huonolla) menestyksellä, pyörittää samoja vaatteita samassa pesukoneessa... Se on tämä kirottu vuodenaika! Onneksi ollaan jo joulukuun puolella, ja eipä aikaakaan, niin ollaan jo tammikuun lopulla ja päivät alkavat pidentyä (ja minä olen töissä, aaaaaaargggghhh!). Nyt virittämään kynttelikköjä keittiön ikkunoihin.
ke 29.11.06
Mikään ei oo kivaa. Käytettiin Onni uudelleen lääkärissä edelleen jatkuvan kuumeen ja alkaneen itkuisuuden takia, ja molemmat korvat taas tulehtuneet! Voi kurjuuksien kurjuus, ottaa justiinsa nyt niin paljon päähän ettei edes meikäläiseltä siihen sanat riitä. *sensuroitua suomalaista perinnesanastoa *

Päivän positiivinen juttu: Ifistä tilaamani seinäkalenteri tuli ja oli LOISTAVA. Täten uskallan tilata siis moisia myös tulevaisuudessa.
ti 28.11.06
Onni potee edelleen, rassukka. Nukkunut on, meitsi silitellyt selkää ja peppua rauhoittavasti, romskua oon lukenut siinä sivussa. Totesin kyllä senkin, että äitinä sitä joutuu tekemään monia asioita joita ei sinkkuna voinut kuvitellakaan. Kuten istuvansa sängyllä peukalo toisen peppureiässä - inhorealistinen ja täsmällinen kuvaus sille, miten pitää toimia kun vauva yrittää pukata kuumesuppoa pois suolestaan. Hrrrrr.

Illalla kävin kaupungilla sen verran, että pääsin hiukan pois neljän seinän sisästä. Löysin vihdoinkin Julian huoneeseen sopivan seinäpeilin Sokoksesta, Fanletista kävin hakemassa föönivaahtoa ja Tiimarista vähän joulupakettitarvikkeita. Sitten marketin kautta ruokaostosten kanssa kotiin. Tuulettumista se tämäkin. (Säälittävää, eikö totta?)

Ja bärkkele, sitten olen kypsä kun kukaan lukijoistani ei koskaan kirjoita mitään vieraskirjaan. Toissailtana jo ilahduin kun kävin kurkkamassa vieraskirjan sivua, että jesss, kaksi uutta viestiä! Ja pah, kun kävin lukemaan viestejä, ne olivat yhtä siansaksaa, jota jokin häirikkörobotti oli yrittänyt sinne suoltaa ja html:stä oli tullut pelkkaa hötömölöä. Piti poistaa mokomat. Että sillä saralla ei nyt oikein pelitä. NIIIHHH! (= vinkkivinkkivinkki).
ma 27.11.06
Niin tuli Hesa pikavierailtua (syötiin Manalassa, hehe) ja Ikea koluttua. En hullaantunut isoihin ostoksiin. Mulla meni kolmisenkymppiä Akateemiseen ja viiskymppiä Ikeaan. Lapsilukkoja hankin kasapäin enkä minuuttiakaan liian aikaisin, sillä kun palasin kotiin lauantai-iltana, oli pikku-ukko Onni Timoteus Salonen opetellut päivän aikana ryömimään. Nyt se nousee konttausasentoon huojumaan, joten kehitys on parissa päivässä ollut melkoinen. Tosin toi "paikoillanne-valmiina-konttaamaan" -juttu voi kestää kauankin ennen kuin aivoissa syttyy lamppu ja synapsit sanoo "hep!".

Eilisen päivän olis tietenkin kaiken järjen mukaan pitänyt vaan levätä, mutta nukuttuani aamukymmeneen ja hilauduttuani vasta puoli yhdeltätoista ylös sängystä mua nyt vaan jotenkin huvitti mennä rapsuttamaan haravalla tota etupihan syreeniaidan juurta puhtaaksi litskamäristä ja puoliksi meduusoituneista vaahteranlehdistä, ja sieltä tultuani intouduin siivoamaan huushollin pikaisesti (pesin vain keittiön lattian). Hullu nainen, tiedetään.

Tänään oli sitten toooosi rauhallinen päivä, sillä vaikka mulla oli auto käytössä, en startannut yhtikäs mihinkään. Onni nimittäin oli tullut yön aikana kuumeeseen, eikä ihme, sillä noi kaksi yskijää tässä talossa eivät pese ikinä käsiään ennen kuin alkavat käpälöidä Onnia. Iltapäivällä marssitin koko konkkaronkan lääkäriin ja kävi ilmi, että Julialle oli meneillään olevasta antibioottikuurista huolimatta iskenyt vielä korvatulehduskin! Kuuri vaihdettiin, nyt otettiin rankemmat otteet käyttöön. Mielenkiintoista nähdä, paljastuuko allergiatestistä mitään. Juho sai yskänlääkettä vaivaansa, kun ei tahdo pystyä yskältään nukkumaan, mutta Onnimannikultsukka selvisi vielä ilman troppeja, tack och lov! Pitkä reissu vaan tuli tästäkin, kun lääkäriajat oli vaatimattomasti tunnin myöhässä, sitten oltiin varmaan puoli tuntia tutkittavina kun potilaita oli kaikki nää kolme kappaletta (Tupu, Hupu ja Lupu, kuten sanoin ilmoittautumistiskillä), ja lopuksi vielä odotettiin apoteekissa lääkkeitä ja viereisestä putiikista pizzaa.

No, olin mä tuolla pihallakin vähän kuoputtelemassa taas siinä välissä, kun isäntä oli tullut kotiin ja ennen kuin lääkäriin lähdettiin. Olin suurimman osan päivästä ollut nukkuvan Onnin lähellä, sillä sen uni oli vähän levotonta taudin takia, ja sitä piti vähän väliä vähän silitellä ja helliä, että ukkeli pääsi taas makoisaan uneen. Istuin siis pyrstö puutuneena sängyllä, taputtelin Onni-pööppistä ja luin romskua.

Musiikkikerhosta tuli tänään jälleen cd, jonka olin unohtanut peruuttaa, mutta tämän taidan mokoma maksaa ja pitää. "RAJATON sings ABBA with Lahti Symphony Orchestra"! Tykkään Abbasta edelleen, Rajaton on loistava yhtye, ja pidän jopa sinfoniaorkesterin pompöösistä saundista tässä yhteydessä. Ou jees, tästä tulee hyvälle tuulelle ihan väkisinkin.
pe 24.11.06
Tiedättekö, mikä on maanpäällinen helvetti? - Ei, se ei ole Euromarket perjantaina eikä edes Ikea lauantaina. Se on LASTENKUTSUT.

Juhon kaverisynttärit järkättiin tänään. Kyllä, JUURI tämän viikon perjantaina, ikään kuin viikkoon ei olisi mahtunut jo yhtä ja toista muutakin, ja vielä olisi huomenna Hesan reissu edessä. - Loistavaa suunnittelua ihan omalta itseltä. Vaan noille nykyajan penskoille on vaikea löytää sopivaa iltaa kutsujen järkkäämiseen, kun kaikilla on viikko täynnä harrastuksia, niin omilla kuin vieraillakin. Niinpä sitten täällä kirmasi tänä iltana tuvan täydeltä yhdeksänvuotiaita pojankoltiaisia, joilla virtaa vanttuissa riittää. Vain yksi joutui tikattavaksi juostuaan sokerihumalassa ja sokkoleikin tiimellyksessä päin ovea. Poitsun isä otti asian varsin rauhallisesti tultuaan ovelle ja kuultuaan, missä mennään. "Jaa, eikö mitään pahempaa?" oli kommentti.

Aika uskomaton meteli tulee tuollaisesta poikalaumasta. Yritin turhaa supattaa Onnia unten maille. "Tuollainen sustakin sitten tulee. Leikit kuminauhasotaa ja kiljut ja juokset." - Niih, tiedättekö muuten, miltä eteiskäytävä näyttää kuminauhasodan ja "riko vihollisleirin ilmapallot" -leikin jälkeen?

Se lohtu tässä on, että lastenkutsut osuvat omalle kohdalle vain pari kertaa vuodessa. Ja se lohtu, että sama rumba on edessä muilla vanhemmilla, joita meidänkin koltiaisemme vierailuillaan kunnioittaa. Ensi vuonna (aina ja ikuisesti se 'ensi vuonna') teemme varauksen Porin keilahalliin jo tammikuussa. Eivätpähän pääse tarjoamaan eioota, emmekä me hikoile verta miettiessämme ohjelmaa, joka a) kiinnostaisi poikia b) tarjoamatta vaaratilanteita (joista kohdassa bee taas tänä vuonna epäonnistuimme).

Tämän jälkeen olen kypsää kauraa petiin. Huomenna kaartaa systeri pihaan klo 6.50 ja Hälssinki ja Espoon Iikkea odottavat.
Paene advenimus = Ollaanko pian perillä?
Erat vectum asperrimum. = Olipas möykkyistä menoa
to 23.11.06
Eilen piti niin kiirettä ja olin niin väsy, etten koneelle illalla kyennyt. Sammahdin iltatorkuille joskus seitsemän jälkeen ja nukkumaan ryömin aika pian siitä herättyäni. Lähdin nimittäin jo aamulla aikaisin liikenteeseen viemällä isännän töihin, jotta sain auton poikkeuksellisesti käyttööni. Tuntui, että kaikki mahdolliset menot olivat taas ruuhkautuneet yhteen päivään. Piti mm. viedä Julia lääkäriin, kun se on ollut taas niin tolkuttoman kauan räkäinen ja köhäinen. Poskiontelo iski jälleen! Vaadin allergiatestiä tai että syytä jotenkin ryhdyttäisiin selvittämään, sillä on ihan outoa, että se on nyt viime keväästä asti vähän väliä sairastanut, kun ennen ei ole ollut yhtään mitään. *Huoh* No, tänä aamuna se siellä testeissä sitten kävikin ja tulokset saadaan viikon kuluttua. Toistaiseksi syödään taas antibioottia. Blääh.

Tänään otin päivän suht lokoisasti, kun halusin hiukan hengähtää tämän viikon menojen keskellä. Onnin kanssa on sitäpaitsi niin mukava viettää nyt aikaa, kun se kutiaa, nauttii piiloutumisleikeistä ("kukkuu!"), nauraa hekottaa remakasti ääneen ja juttelee pulleat posket entistäkin enemmän pullottaen "thää-dhää-thää-dhää!". Sitä voisi hassuttaa ihan loputtomasti. Semperin naudanliha-kasvissose sai tänään herralta kyllä tylyn tuomion. Parin lusikallisen jälkeen suu meni niin armottoman tiukasti umpeen, että äidin oli pakko heltyä ja kaivaa esille toista laatua. Ilmeisesti vika oli jälleen siinä, että soseessa oli hiukan karkeampi rakenne. Mitenkähän toi siiviläkurkku ikinä oppii syömään mitään oikeeta, kun kaiken pitää olla silkinsileää mössöä? Vaikka eipä hällä ole kyllä vielä yhtä ainutta hammastakaan, että ei sen puoleen.

Tilasin mun vanhemmille joululahjaksi netin kautta Ifistä seinäkalenterin, johon tuli noitten tenavien kuvia. Sitten tein myös tilauksen tavallisista kuvista sinne. Noi edelliset tuli niin nopeasti ja oli niin hyvälaatuisia, että olin ihan ällikällä. Ja meillähän kyllä tilattavia kuvia riittää, sillä digikamera ostettiin alkukesästä 05 ja sen jälkeen on otettu jo erinäisiä kuvia, joista siis nyt vasta on ensimmäiset teetetty paperimuotoon. Parempi myöhään etc.

Illalla olin WSOY:n tilaisuudessa Ullan kanssa Porissa. Kirjantekijä Paul Westlake on tehnyt aluevaltauksen stand up -koomikkona ja esiintyi tilaisuudessa, ja oli kyllä niin hauska että oksat pois. Tapasin myös yläasteen oman enkunopeni Tarjan, joka oli edelleen töissä PSYLlissä. Hän ei muistanut mua (siitä huolimatta, että nauraa käkätimme tyttöjen kanssa kaikki enkun tunnit läpeensä... olimme varmaan aika riesa, mutta Tarja ei hennonut heittää meitä ulos, koska aina kysyttäessä kuitenkin osasimme kaikki asiat), mutta minä kyllä tunnistin heti hänet. Aika hupaisaa tavata oma ope oppikirjatilaisuudessa. Palautelomaketta täyttäessäni tunsin kyllä olevani pihalla kuvioista kuin lumiukko, en osannut juuri listata kehitettävää kirjasta tai mitään muutakaan, kun en muistanut enää kirjasarjan puutteita tai vahvuuksia. Käsilaukustanikin löytyi ensimmäiseksi pari vaippaa ja paketti vauvan peppupyyhkeitä... Olisin pystynyt listaamaan eri vaippalaatujen ominaisuuksia nopeammin kuin kommentteja mistään oppikirjasta.
ti 21.11.06
Päivä pähkinänkuoressa: aamupäivä tietsikalla ihmettelemässä valokuvia ja niiden parantelua kuvankäsittelyllä. Iltapäivällä Outi ja Veeti kyläilemässä. Illalla katsomassa Vuorisen perheen uusinta jäsentä. Voi lutukka! Olin jo näin lyhyessä ajassa unohtanut, millaista kissanpojan vikinää vastasyntyneet pitävät. Hellanduudelis!
ma 20.11.06
Herra Päivänsankari alias Juho täytti tänään virallisesti yhdeksän vee ja isäntä oli Julian kanssa aamulla ojentanut lahjan, joka on Lego-sarjan Batman-jutska. Minä vetelin siinä vaiheessa Onnin kanssa hirsiä, jälkimmäisen saatua virkeyskohtauksen keskellä yötä ja jodlattua parisen tuntia putkeen. Kahdeksan aikaan syötin Onnille pullollisen maitoa ja rukoilin taivasta, että se vielä nukahtaisi, ja rukoukseni kuultiin. Käpyttelin Juhon huoneeseen, jossa sekä Julia että Juho pällistelivät Lego-paketin sisältöä, ja käskin niitä olemaan hissunkissun, koska minä taivas paratkoon tarvitsisin unta vielä itsekin. Jotenkin elin sen harhaluulon vallassa, että Juhollakin olisi myöhäisempi aamu, joten en alkanut sitä siitä hätistellä yhtään minnekään. Vartin päästä oli kauhea tohotus ja touhu menossa, Juholla oli jo täytinen kiire koulubussiin! Se vinkui minua viemään hänet autolla pysäkille, mutta pidin itsestäänselvyytenä, että jopa meidän Juho ehtii tästä pysäkille vartissa (itseltä menee runsaat 5 minuuttia). Vaan ei! Jossain välissä Julia ravisteli minua hereille ja sanoi, että Juho on nyt täällä takaisin, koska myöhästyi bussista. Voi itku! Ajattelin, että nyt saa oppia kantapään kautta, ja lähetettiin mister takaisin odottamaan seuraavaa bussia. Sillä se olikin sitten kouluun päässyt, ja ussantunnin tehtävät oli tehty sitten välitunnin aikana. Eipä taida poitsu toista kertaa unohtua aamulla leikkimään legoilla!

Me Onnin kanssa posotettiin unta vielä kymmeneen. Ihan tavattoman myöhään siis, mutta syynä oli todellakin se yöllinen jokeltelurupeama, joka ei millään ottanut laantuakseen. Olin kiitollinen siitä, että sain edes aamulla nukkua, kun en kerran yöllä saanut. Aamupuuhien jälkeen lähdettiin Onnin kanssa yllätyskäynnille katsomaan pikku-Vuorista, mutta siellä ei oltu kotona, joten me jätimme vauvalahjapussukan roikkumaan ovenkahvaan ja jatkoimme matkaamme kaupunkiin. Käytiin osteskelemassa jo vähän joululahjoja. Onni istuksi vaunuissa parin peiton tukemana ja katseli kaikkea ympärillään oikein kiinnostuneena, kertaakaan valittamatta. Hymyili vain iloisesti kaikille, jotka osoittivat kiinnostusta häntä kohtaan.(Eheu! Mater horam alteram in emptione aget. = Voi ei! Äiti aikoo viettää toisenkin tunnin ostoksilla.) Käytiin syömässä Sokoksen alakerrassa ja sen jälkeen pikku-ukko alkoi torkkua siihen malliin, että koska mulla ei ollut enää mitään kummempia asioita hoidettavana, lähdettiin paluumatkalle.

Olin kuvitellut ehtiväni juoda kahvit kotona, mutta pitikin sitten kyytsäillä Juhoa, sillä se oli lähdössä liikuntakerhon kanssa keilaamaan, mutta oli vähän epäselvyyttä sekä bussin lähtöajasta että -paikasta, ja kävi niin, että oltiin sitten lopulta puoli tuntia etuajassa, ja mentiin kirjastoon vähän niin kuin tappamaan aikaa. Sieltä tiputin Juhon kirkon eteen puoli neljäksi ja lähdin hakemaan isäntää Eurajoelta. En jaksanut käydä siellä enää kirjastossa, vaan luin kirjaston pihalla autossa Raittilan "Canal Granden" loppuun; olin ottanut sen varmuudeksi mukaani ja hyvä niin, sillä Onni veteli sikeitä.

Ehdittiin olla peräti tunnin verran kotona ja sitten lähdettiin Onnin kanssa Maikun luokse kahville kun oltiin etukäteen sovittu. Jokseenkin menokkaissa merkeissä sujui siis tämä päivä. Huominen ihan ilolla vietetään kotosalla.

Tein muistaakseni perjantaina valokuvatilauksen Ifille ja kuvat tulivat jo tänään postissa! Käsittämättömän nopeasti! Tämä oli positiivinen ylläri.

Mon Chéri -konvehtejani on jäljellä enää yksi kappale - ja kahdessa pakkauksessa niitä oli sentään yhteensä 30 kpl... Jonkun persvärkki siis leviää jälleen... *huokaus* NOH, kevätlukukaudella on aika uus. Jahka helmikuun alkuun päästään, elämä alkaa taas voittaa ja meikäkin pystyy taas johonkin järkevään toimintaan. Marras-tammikuun aikana sitä on meikäläiseltä turha odottaa, hyvä kun hengissä pysytään tämä kaamosaika. Kohtalon ivaa että kourallinen harvahapsisia ihmisiä nakataan elämään tänne pohjoiseen, missä puolet vuodesta on käytännöllisesti katsoen yötä. Täällä pitäisi sitten elää terveellisesti ja puhkua energiaa. Reilu meininki!
su 19.11.06
Aamu alkoi sillä, että tein täytskärin valmiista täytekakkupohjasta, mikä oli mielestäni silti ikävä homma. Täytskärit ja minä ei olla valmistusvaiheessa ollenkaan kavereita. Sain silti kakusta lopulta ihan kelvollisen näköisen. Pursotin kakun reunoille kiemuroita ja päälle tuli yhdeksän kynttilän lisäksi hopeapalleroita ja vihreällä koristegeelillä "Juho 9 v." ja hymiönaama. Sitten piti leipoa myös suolainen piiras, sillä mun synttäripöydistäni puuttuu aina Se Suolainen Jokin. Tein kinkkupiiraan, ja siinä vaiheessa, kun sain sen ulos uunista, olin kahden päivän siivoamisriehumisen jälkeen jo siinä pisteessä, että olisin voinut painua sänkyyn nukkumaan koko loppupäiväksi. Ja hemmetin kiukkuinen - silkasta väsymyksestä. *Huoh*

Kävin suihkussa sen sijaan että olisin mennyt petiin, laitoin perheelle ruokaa, syötin Onnin ja isäntä vei sen ulos nukkumaan. Ja eipä aikaakaan kun piti jo kattaa kahvipöytää ja vieraat saapuivat. Juho oli onnellinen päivänsankari, joten eiköhän kaikki vaivannäkö sitten kuitenkin kannattanut. Varsinainen synttäripäivä on vasta huomenna, joten me annamme oman lahjamme vasta silloin. Nyt sälli sai pyjaman, elektroniikkarakennussarjan, karkkia ja rahaa.

Oli pakko lähteä iltasella Julian kanssa ulos kävelylenkille, että saatiin happea sisään ja känkkäränkät ulos. Siinäpä tämä päivä sitten hurahtikin menojaan.

Viikon ällötys:
Radio Dei on mainostanut Hanna Ekolan uutta levyä. Sen naisen julkinen esiintyminen kaikissa muodoissaan pitäisi lailla kieltää. Eukosta lähtee hyytävämpi ujellus kuin sahan soitosta. *Puistatus!*
la 18.11.06
Päivän Suuret Uroteot:
- ylihuomenna 9 vee täyttävän poikani huoneen raivaus (siivous on liian lievä sana kuvaamaan sitä, mitä siinä huoneessa piti tehdä. Likaiset, sananmukaisesti, yksityiskohdat jätän mielikuvituksenne varaan, mutta pieneksi innoitukseksi fantasiahetkellenne voin sanoa, että kirjahyllystä löytyneet likaiset villasukat olivat vain jäävuoren huippu)
- lasten kädenjälkien peseminen olkkarin ikkunoista

Päivän pienemmät uroteot:
- olkkarin siivous lattianpesuineen
- vessan siivous
- tuulikaapin siivous
- laitoin isännän imuroimaan makkarin ja pyyhin itse sieltä pölyt
- imuroin lasten huoneiden editse kulkevan käytävän
- pesin neljä koneellista pyykkiä

HOC FESTUM VOCAS?=Sanotko sinä tätä vapaapäiväksi?

pe 17.11.06
Päivän Suuret Uroteot:
- jääkaapin siivous (löysin mm. kaalinkerän, joka oli samassa jamassa kuin muinoinen vesimelonini, eli lähes kehittänyt älyllistä elämää)
- keittiön sotkuisimman ja useimmin käytetyn kaapin siivous (jossa säilytetään mm. keksejä, toisin sanoen, pitäISI säilyttää keksejä, mutta kun kaapilla asioidaan erittäin usein eräiden nimeltämainitsemattomien henkilöiden toimesta, vierasvaraa ei ikinä ole. Nimeltämainitsemattomia henkilöitä on tasan kolme, joista yksi on kahta muuta isokokoisempi)
- allashuoneen imurointi (kuuluu Suuriin Urotekoihin koska se on lähes yhtä vastenmielinen homma kuin pyykkien silittäminen - lähinnä siksi, että imuroitavaa on niin tolkuttoman paljon)
- viikonlopun ruokaostosten tekeminen Euromarketissa (siellä paljastui olevan ilmainen glögi- ja piparitarjoilu, joka ruuhkautti koko ruokaosaston toisen päädyn. Itse ohitan aina kaikki ilmaistarjoilut julmasti mulkoillen, tällä kertaa siksi että tuskanhiki valui jo täysiä kärryjä työnnellessä ja halusin vain POIS siitä ruuhkasta)
- oman kirjoituspöytäni raivaus lehti- ym. paperipinoista plus muusta sälästä jonka pitäisi olla jossain muualla mutta ei ainakaan kirjoituspöydällä

Päivän pienemmät uroteot:
- keittiön ja eteisen siivous
- kiukkuisen 11-vuotiaan naisenalun tyynnyttely yöunille

Päivän Löydöt:
- Mon Chéri -konvehdit Euromarketista!!! Voi elämän kauneutta! Nämä suklaat ovat jotain ylimaallista, siinä vaiheessa kun lopuksi päädyn mussuttamaan konvehdin sisässä liköörissä lilluneen kirsikan, olen jo nirvanassa.
- "Veni, vedi, vici" -kirja Porin kaupunginkirjastosta. Ja tämä, että luokittelen kyseisen opuksen löydöksi, on PALJON sanottu ja tehty ihmiseltä, joka opiskeluaikoinaan on yhden ainoan kerran nukahtanut luennolle. Arvatkaapa, oliko se latinan luento? - No, mutta tämä opus sisältää erinomaista käytännön latinaa. Vai mitä sanotte tästä: "Täällä on hyvännäköisiä miehiä, eikö vain?" = Nonne viri ic pulcherrimi sunt?
ti 14.11.06
Dodiid, isänpäivää on juhlittu ja uusi viikko polkaistu sekin käyntiin. Isukki sai lahjaksi Jeeves-videon, hiirimaton, nimikkokynän ja "Maailman paras isä" -tyynyliinan, johon allekirjoittanut oli beibinsä kanssa leimaillut tekstiilivärillä pikkuisia jalanjälkiä. Ensimmäinen tyynyliina meni tietenkin pieleen, sillä yritin painaa siihen Onnin kädenjälkeä. Onni ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen siinä hommassa, ja piti päättäväisesti kännynsä nyrkissä. Sitten kun nyrkki avautui, sinistä väriä olikin yllättävän äkkiä äidin naamassa ja vähän siellä sun täällä, ja painoyritys meni viimeistään siinä vaiheessa pieleen, kun tenava päätti ruveta räpistelemään kättään nyrkkiin-auki siinä liinan päällä. Onneksi olin varautunut tähän ja ostanut saman tien kaksi tyynyliinaa! Jalkapohjan leimaaminen osoittautui huomattavasti helpommaksi hommaksi.

Eilen me mentiin Onnin kanssa Pauliinan luokse aamukahvittelemaan ja sieltä suunnattiin puolenpäivän maissa kaupungille, sillä mun piti käydä hoitamassa Julian tapaturmajuttuja vakuutusyhtiössä ja joitakin muitakin kaupunkiasioita. Tänään vietettiin iltapäivä Ullan luona, joskaan Henriikka ja Onni eivät taaskaan päässeet sen kummemmin tutustumaan toisiinsa; Onni veteli sikeitä vaunuissa ulkosalla koko vierailun ajan.

Jotakin historiallista sain aikaiseksi viikonloppuna: elämäni ensimmäisen itse kudotun lapasen! Homma oli suorastaan pettymys, sillä olin kuvitellut, että siinä olisi edes jotain monimutkaista. Koekappale siis oli helppo juttu, joten ostin eilen punaista ja valkoista Nalle-lankaa ja ryhdyin tekemään Julialle simppelillä kirjoneuleella kunnon lapasia. Sukkiakin täytyis taas noille kahdelle terminaattorille kutoa, mutta se homma on niin turhauttavaa, kun tuskin olen ehtinyt sukkaparin päätellä, kun niistä on jo toinen hukattu. Aargh!
pe 10.11.06
JES! Maailmassa on vielä jotain oikeutta: anorektikko-Essi ei voittanut Mallikoulua, vaan ihan oikeesti paras Sanni! Hiihaa!

Siihen se maailman oikeus sitten loppuukin: Onni on potenut ekaa korvatulehdustaan keskiviikosta asti. Mä olin kyllä sen illan kuin maani myynyt. Olin niiiiin ajatellut, että tää lapsi säästyisi siltä ruljanssilta, mutta tässä sitä nyt ollaan. - Joojoo, yhden korvatulehduksen ei tarvitse tarkoittaa että kierre on tulossa, mutta mitä luulette todennäköisyys-
prosenteiksi, kun huushollissa on jo kaksi korvakierrettäkin kierteisempää muksua? Yritän pitää lipun korkealla ajattelemalla, että Onni ei sentään sairasta mitään tappavaa tautia kuten leukemiaa, ja että putkituksista on apu edellisillekin tenaville saatu. Ja ihan hengissä nuo edellisetkin ovat pysyneet, tuolla kikattavat sohvalla Hauskimmat kotivideot -ohjelmalle.

Annakin on sitten viimein poksahtanut, tiistaina syntyi poika! Julia oli jo tänään koulun jälkeen rientänyt sitä katsomaan. Meidän täytyy nyt Onnin kanssa odotella, kunnes ollaan toivuttu (meitsikin on tämän viikon ollut räkätaudissa, isäntä tartutti sen koko huusholliin), mutta Annan kanssa soiteltiin tänään. Samoin soiteltiin Pauliinan kanssa, joka oli viime viikonloppuna vieraillut Saksanmaalla. Lupasin mennä maanantaina sinne aamukahville.

Silitin tänään taas aivan käsittämättömän vuoren pyykkiä ja pesin suurin piirtein toisen vuoren verran koneessa. Siivosin suurimman osan huushollia, katsoin nauhalta Housen eilisen jakson (typerä Lost joka tulee samaan aikaan neloselta, kanavien kirottu taistelu prime-time-katsojista!), hain makkarin matot pesulasta ja nyt voisinkin sitten kupsahtaa suurin piirtein raatona sängynpohjalle. Sitä tosin en aio ihan vielä tehdä, mulla on menossa Gaimanin "Anansi Boys" -romskusta viimeiset sivut ja täytyyhän sitä nyt nähdä, miten täysin päätön ja arvaamaton tarina loppuu.
ma 6.11.06 svenska dagen
Voihan jummi tätä tautia! Heräsin eilistäkin kurjempana, ja ikävä kyllä Onni oli saanut myös tartunnan. Silmät sillä ressukalla valuu vettä, ääni on käheenä, nenästä valuu räkä ja pikku-ukko yrittää yskiä ja aivastuksenpärskäyskin tulee aina silloin tällöin. Itellä ei juuri paremmin pyyhi, mutta taas ollaan siinä vanhassa totuudessa, että jos voisin ottaa itelleni kaksinkertaisen taudin ja saada siten pikku-ukon terveeksi, niin se olis ihanaa. Surkeeta kattella kun pienellä on kelju olo.

Lähdettiin silti pois täältä kämpästä neljän seinän sisästä, kun oli mun autopäivä, ja sitä ei sovi jättää käyttämättä ellei ihan kuolemaa tee. Rupesin aamulla jo heti orientoitumaan siihen, että päästäis lähtemään aamun kuluessa Poriin, mutta voi taivas että voi kestää kaikki hommat kun on puolikuntoisena ja sit on tollanen pieni tossa, eikä mistään oikein tunnu tulevan mitään. Kahden tunnin uurastuksen jälkeen olin saanut kirjastokirjat kasaan, Onnin ja itseni puetuksi, tarpeelliset vauvakamat kassiin ja vaunut etuoven läheisyyteen. Lähdin ensin ajamaan autoa tallista ulos että saisin kaiken paremmin lastatuksi ja eikö käy niin, että kun siinä jo lähes hikeä valuvana istahdan ratin taakse ja ajattelen, että puuuuh, selvittiinpäs lähtöön, niin auto ei starttaa! Aikani siinä yritin kikkakolmosta ja konstivitosta, sitten aattelin että voi hemmetti. Päätin pakata vaunut takalootaan ja yrittää uudelleen. Sama juttu. Hammasta purren hain vielä kaikki kassitkin autoon ja sanoin sille, että mehän tästä lähdetään, turha ryppyillä mulle. (Oikeesti olin jo siinä vaiheessa varma että tulpat olis kastunu eikä koko loota hievahtaisi) Ja ihme tapahtui, moottori alkoi hyrrätä! Joten sisukkuus palkittiin.

Nilkkaan asti ulottuvan, auraamattoman sohjon kyntäminen meiltä Esson risteykseen oli saavutus sekin. Mikä keli! Kasitie oli tietenkin sitten jo ihan märkä ja puhdas lumesta, eikä siinä sitten enää muuta ongelmaa ollut kuin tietysti roiskuva kura, joten pyyhkijät sai kyllä käydä koko ajan. Käytiin kaupunginkirjastossa palauttamassa pino kirjoja, maksamassa sakot (milloin minä saan virallisesti sen kirjastosakkojen kuningattaren kruunun?) ja lainaamassa muutama opus mukaan. Sieltä huristelimme Prismaan, jossa tein ruokaostokset. Kotona oltiin taas yhden jälkeen, ja sitten piti ruokkia meidät molemmat.

Kävin vielä kahdessa muussakin kirjastossa tänään, Eurajoella hakiessani isännän sählyilemästä ja Luvialla illansuussa. Joten NYT kaikki kirjastoasiani ovat kondiksessa, mitä ei olekaan tapahtunut melkoisen pitkään aikaan. Vein Eurajoelle lähteissäni myös makkarin matot pesulaan, Onni kun oli loihtinut kauniin, keltaisen persikkapukluläntin keskelle isoa valkoista mattoa, ja saipa nuo pestä jo muutenkin.

Huomenna taidetaan ottaa iisisti ton Onnin kanssa ja lepäillä, jotta parannuttais. Telkasta tulee parhaillaan Täydelliset naiset, mutta mä en ole jaksanut sitä seurata enää moneen viikkoon. Minusta siitä oli joku entinen imu kokonaan poissa, ja jossain lehdessä sitä viime viikolla (oisko ollut SK:n Virta-liite) kritisoitiinkin, että väljähtäneeksi on käynyt. Mä taidan hiipiä petiä kohti ja lukea vielä vähän romskua, jos toi Lucky Luke alias Onni ei saa mitään vauhkoilukohtausta.
la 4.11.06
Pyhäinpäivä
Julia palasi yöleiriltä korvaansa valitellen. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin viedä Miss Räkätauti päiväruuan jälkeen jälleen kerran päivystävälle lääkärille, mutta tällä kertaa ei onneksi ollut (ainakaan vielä! kop-kop!) syytä antibiooteille. Tavallinen flunssa lie, varmaan tota samaa mitä isäntä on potenut. Sitä paitsi omakin kurkku alkoi viime yön tunteina muistuttaa erehdyttävästi hienoa hiekkapaperia, joten pöpöä on ilmassa, can't help. Käytiin Julian kanssa sitten apteekissa ostamassa sille nenäsuihketta ja oma "sarvikuono" (eli nenäkannu poskionteloiden huuhtomiseen) ja mulle Ketorin Hottia. Hrrrr.

Mä olen lukenut ihan kiihkolla eilen aloittamaani jännäriä, ja sainkin sen sitten loppuun tossa illansuussa. Ja ei, ei yksikään arvelemastani kolmesta pääteoriastani pitänyt paikkaansa. Siinä jossain välissä olen tehnyt kaksi kertaa ruokaa ja raivannut keittiön puhtaaksi erinäisiäkin kertoja. Voi *perinnesana* tätä jatkuvaa ja uusiutuvaa sotkua!
pe 3.11.06
Ja loppuviikko on jälleen kerran mennyt yhdessä hurauksessa! Keskiviikon pakersin vielä liitutaulun ja talvivaateasioiden parissa, torstaina olin kyläilemässä Outin ja Veetin luona, ja tänään vietin oikeestaan koko päivän kyläilemällä Marian luona. Huiskutus vielä Marialle ja kiitos hyvästä lounaasta, ihanasta rahkajälkkäristä ja kivoista ateriavinkeistä!

Kuopukseni Onni, 6 kk, on alkanut viikon aikana myös puhua, mutta outoa on, että ensimmäiset sanat olivat espanjaa. Voisin vannoa, että pikkujätkä tässä yhtenä päivänä tuossa sängyllä potkiessaan ja huitoessaan ja jokellellessaan hihkaisi kaiken siansaksan jälkeen selkeät "Habla, habla!". Seuraavana yönä se puhui unissaan! Tällä kertaa "Ägäh, ägäh", joka kuulosti lähinnä unkarilta. Hmmm, kielimiehiä selvästikin. Ois kyllä kiva jos sitä suomea kumminkin ensteks...

Julia lähti partion yöleirille, meitsi katseli Onnin kanssa telkkarin Mallikoulua sillä aikaa kun perheen muut miehet olivat pelaamassa sulkapalloa. Onni ei ikävä kyllä vielä osoittanut tarpeeksi harrasta kiinnostusta naiskauneuteen, vaan vaati jos jonkinlaista viihdykettä, jotta äiti pystyi jotenkuten seuraamaan ohjelmaa. Näyttää muuten ihan siltä, että kisan tulee voittamaan anorektikko Essi, joka kieltämättä on iloinen, suloinen ja persoonallinen, mutta luurankomaisuudessaan edelleen todella huono roolimalli tytöille, jotka ohjelmaa/mallimaailmaa seuraavat. Blääh.


ti 31.10.06
Näin se vaan talvi sitten pukkaa tänne lounaaseenkin. Lunta pyryttää oikein kunnolla. Tuli ihan joulukuinen olo, kun nukuttelin Onnia iltapäiväunille ulos. Onneksi on tässä talossa toi katettu terassi, että vauvaa voi nukutella pyrysäälläkin ihan hyvällä mielellä!

Kävin eilen Onnin kanssa kaupungissa ja ostin kuin ostinkin Prismasta pari Mikki-mukia. K-raudasta käytiin hankkimassa telapaketti, joten toi keittiön seinä sai nyt sitten tänään uuden maalikerroksen sen poishangatun tilalle. Voi miksen älynny heti kättelyssä telaa käyttää!!! Taidan laittaa siihen vielä yhen ohuen kerroksen huomenna, kun hankasin sitä aika rankasti niillä hiekkapapereilla. Mutta voi äly, ikinä en enää ryhdy mitään seinäpintaa pensselillä sutimaan, vaikka sitten olis tämmönen pienikin läntti työn alla niin kuin nyt!

Hah, ja justiinsa tässä yks päivä uikutin täällä, että miksei Suomessa myydä minisiä lasin tai kahden vetoisia viinipulloja niin kuin Saksassa: eilen menin Prisman tokamarkettiin ja kysyin, että onkohan moisista mitään toivoa (niin kuin tulevaisuudessa siis), ja myyjä kattoi mua vähän hitaasti ja sanoi, että onhan meillä rouva hyvä ollut näitä myynnissä jo useamman vuoden. Vei mut sitten sellaisen hyllyn luokse jossa oli varmaan 15 eri sortimenttia miniviinipulloja... Ei nolottanut mua, eeeeiii... Muuten vaan ehdotin tässä mun nettiyhteisön mammoillekin, että mää voisin ruveta ihan virallisesti koko Suomen yhteiseksi kylähulluksi. - Mutta täten siis poistui multa se 80%-viinipullosta-väljähtäneenä-
viemäriin -ongelma. Ei tullut nimittäin tälläkään kertaa käytettyä sitä loppupulloa ruuanlaittoon. Tosin mikään viininhimo iskee niin äärest harvoin meikänaiseen, että eipä toi taloudellinen katastrofi ole, harmittaa vaan se haaskaus silti.

Muksujen talvivaatetusta tarttee ruveta oikein hartiavoimin nyt tarkistelemaan. Eilen käytiin ostamassa Julialle uudet talvikengät ja yhdet housut, mutta eikö Juho ollut tänä aamuna onnistunut lähtemään niissä Julian uusissa housuissa kouluun, ja täällä sitten vietettiin neidin kanssa aamulla pulmahetkeä! Miten se hölmö ei oo huomannut että lahkeet on öbaut 20 senttiä liian pitkät hänelle? Vaikka mitäpä se huomais... Eilen veti aamun rankkasateeseen lähtiessään sadevaatteita päälle, mutta huomattiin sitten taas Julian kanssa, että herra Talonpoikaisjärki oli jättänyt kumisaappaansa kotiin ja lähtenyt siihen sateeseen toppasaappaissa! Onneks oli eilen mun autoilupäivä, niin että kävin viemässä sille koululle ne kumpparit. Hoh-jaa... Raivasin Juhon vaatekaappia sitten tänään, samoin sen omia koreja tosta eteisen tornista. Suurin osa päivästä meni jättipyykkikasan silittämiseen ja mankelointiin. Ja pyykkikonehan pyörii jälleen myllyttäen uutta silitysvuorta.

Suut hymyyn saatte tutustuessanne Raamatun kertomuksiin osoitteessa www.thebricktestament.com. Aivan käsittämättömän vaivan on joku nähnyt tämän sivuston värkkäämiseen! Huumormieltä pitää lukijalla olla, tätä sivustoa ei ole tehty otsa rutussa!
su 29.10.06
Eilen olin Vihdissä Onnin kanssa nettimammojen miitissä! Siinä menikin koko hela dagen, mutta vaikka matkaakin oli (niin että paluureissulla kyllä alkoi niskoissakin jo ratin takana tuntua), niin oli kyllä vaivansa väärtti homma. Meitä on joukko naisia, jotka Vauva-lehden nettisivuilla odotusaikana alkoi tutustua ja juttu luisti niin hyvin, että siirryttiin suljetuksi piiriksi Yahooseen, ja nyt tavattiin ekaa kertaa livenä. Meitä yhdistää (paitsi säihkyvä äly ja kauneus) se, että ollaan kaikki synnytty 60-luvun puolella, eli ollaan jo kaikki jonkinlaisella elämänkokemuksella varustettuja. Paikalle meistä pääsi yhdeksän vauvoineen, ja paikkakunnalla asuva jäsen oli varannut meille monitoimitalon, ja sitten jokainen toi jotain syömisen tai juomisen puolta mukanaan. Höpötellessä ja herkutellessa aika lensi kuin siivillä! Olin etukäteen vähän pelännyt tota ajokeliä, kun myrskyä oli ilmassa, mutta mennessä sateet ja rännät loppui Kokemäen jälkeen ja palatessa ei satanut yhtään.

Runsaat seitsemän tuntia ratissa väsyttivät kyllä sen verran, että tänään oon löhönnyt melkein koko päivän. Sen liitutaulujutskan maalasin toiseen kertaan, kun en oo aiemmin ehtinyt, mutta hosumisesta ei tuu mitään, sen taas huomasin. Piti vetäistä se vaan "nopsasti" siinä sivussa ennen päiväruokailua, mutta hahhah, sivelin ihan liian paksun kerroksen maalia, joten sehän valui silleen ettei tullutkaan tasaista jälkeä ja nyt saan sitten hioa koko homman ja maalata uusiksi! Taidan muuten ostaa telan ja vetäistä sillä, toi sivellin ei oo maailman paras tohon hommaan. Tehdään nyt sit kunnolla kun kerran hosumisen jälki jo nähtiin.

Näin perjantaina Prismassa niin jumalaisen ihania Mickey Mouse -mukeja, että kalliista hinnasta huolimatta mun on varmaan ihan pakko sortua niihin... Kuljin lopulta kylmästi kassalle ilman niitä, mutta nyt vaan kismittää ja kismittää. Oli muuten aivan supermakee Mickey Mouse -seinäkellokin siellä... Kaikissa näissä sellanen ihana vanhanajan vintage-Mikki. Jos jostain löytäisin sellasen Mikki-herätyskellon, jossa viisareina toimii Mikin kädet, niin se olis ihan huippu. Ostaisin isännälle joululahjaksi! Pitänee vielä selata nettiä, jos ei Suomesta löydy niin muualta luulis löytyvän.
to 26.10.06
Aamupäivällä kiiruhdettiin Onnin kanssa neuvolaan. Kaikki oli ok, sälli oli kasvanut kuten pitääkin ja sai rokotuspiikin reiteensä. Iltapäiväksi tuli Riikka-Maija muksujen kanssa kahvittelemaan ja kyläilemään, ja illansuussa sitten saapuivatkin jo Merikarvian kävijät kotiin.

Maalasin keittiön liitutauluseinän nyt ekaan kertaan. Huomenna voinee sitten vetää toisen kerroksen ja ylihuomenna poistaa teipit ja katsoa, mentiinkö syteen vai saveen.
ke 25.10.06
Hohhoo, tässäpä on taas alkuviikko kadonnut yhdessä hujauksessa jonnekin! Maanantaina tuli Julialle yökylään kaveri ja eilen Juholle, joten säpinää on riittänyt. Maanantaina käytiin myös Julian kontrolliröntgenissä, ja kaikki oli ok, joten nyt vaan jatketaan kipsin kanssa parisen viikkoa. Niin paljon riuduin muuten sunnuntaina suklaan ja valkkarin himossani, että olen hankkinut molempia. Suklaata olen nautiskellut jälkkärikahvien kanssa ja ihanaa oli iltasella sytyttää kynttilät, ottaa hyvä kirja ja lipitellä verkkaiseen tahtiin lasillinen hyvää valkkaria. Siinon vaan taas se juttu, että mitä tapahtuu lopulle pullolle, kun seuraavana iltana viininhimo ei enää iskekään. Keljua maksaa kahdeksan euroa putelista, josta käyttää vaan murto-osan. Miksei Suomessa myydä sellasia pikkuviinipulloja kuin Saksassa! Noh, pitänee tehdä jotain ylellisyyssafkaa, jotta saa osan vielä käytetyksi, vaikka rosmariinibroiskua. Mullon jossain resepti, jossa kanan rintafileitä uitettiin mausteissa ja valkoviinissä ja hyvää oli.

Nyt on muu perhe Merikarvialla ja meitsi Onnin kaa kotosalla. Anna tossa just kävi masunsa kanssa kaffeella ja banaanimuffinsseilla, kun väsäsin niitä aamupäivällä taas satsin ja houkuttelin Annan tänne niitten voimalla. Nyt sitten vaan odotetaan ja jännätään, milloinka rouva poksahtaa. Voi juku! Tuntuu ihan käsittämättömältä, että meidän Onni on jo 6 kk. Puolivuotias! Julia sanoikin lauantaina, että meidän pitää tehdä Onnille mininen kakku, johon tökätään puolikas kynttilä.

Ruuvasin Iskusta ostamani hyllyn keittiön seinään ja latasin siihen keittokirjat. Sais niitä ihmisellä enemmänkin olla, mutta ehkä nyt tulee hankittua, kun on niille oma paikkakin. Maalarinteippiä rupesin virittelemään siihen seinään kanssa, että pääsisin huomenna maalaamaan sitä liitutaulua. Ans kattoo nyt millai keritään, neuvolaankin asti kun tarttis huomenna päästä.
su 22.10.06
Omalla tavallaan juutuinkin siihen keittiön lattiaan. Alkoi nimittäin siepata koko kaaos niin täydellisesti, että viskasin keittiön matot pesuhuoneeseen, missä hankasin ne mäntysuovalla ja juuriharjalla (juu, en maksa näiden mattojen laakapesusta pesulalle isompaa hintaa kuin mitä niiden alkuperäinen hinta oli, joten minä, hullu nainen, kävin mattopesulla omassa pesuhuoneessani). Sitten kuurasin harjalla sen keittiön supertahmalattian. Yleensä moppaan sen, mutta muutaman kerran vuodessa kunnon kuuraus tekee ropoiselle korkkijäljitelmälle hyvää. Ryntäsin puuskan vallassa pesemään köökin ikkunat sisältä ja ulkoa ja selvitin eteisen sotkunkin.

Perjantaina en tuntunut saavan aikaiseksi mitään, koska koko päivä meni kummalliseksi röntgenlähetteen odotteluksi, kiitos paikallisen arvauskeskuksen uuden ilmoittautumisluukkutädin. Se oli pihalla kuvioista kuin lumiukko, ja lopulta, kaiken sehlaamisen ja edestakaisen ajelun jälkeen kävi niin, että röntgen oli jo mennyt kiinni kun saimme lopulta Julian kanssa lähetteen käsiimme. Potutti niin sairaasti että purin vihani tällä kertaa makkariin. Kiikutin verhot pesuun ja pesin ikkunat. Sen jälkeen olo vähän helpotti. Siivoilin kyllä loput huushollista pe-la aikana, mutta nyt maltoin vähän himmata tahtia ja perusteellisuutta. Noh, on se hyvä, että tulee toi Henki Päälle aina välillä. Muutoinhan tässä omatkin allergiat vaan pahenisi - sen verran mojovaa pölypuuroa tuli haaviin esmex makkarin pattereiden takaa.

Syksy ja pimeys! Viikon päästä tässä vasta kuulkaa pimenee, kun kelloja taas siirretään. Kaivoin kynttilävarastot esille ja ostin kaupasta uusiakin. Ikeasta hankkimani heräteostos, jättimaljakko, sai vihdoin käyttöä, kun laitoin sinne ison kynttilän ja isoja koristekiviä. Olkkarin pöydälle laitoin muutaman kynttilän siihen Anna's Country Housesta hankkimaani keramiikkavuokaan. Keittiön ikkunaan ripustin taas viimetalvisen lyhdyn, ja makkarin ikkunalla tuikkii kolme lämpökynttiläkippoa. Pitäis varmaan etsiä vielä noi ulkoportaiden lyhtyvarustuksetkin. Meni vaan viime keväänä vähän pitkäksi niitten korjaaminen talvitalteen, taisi joululyhty nököttää siinä portaalla vielä pääsiäisenäkin.

Tänään olen ollut suurimman osan päivästä kuin Ellun kana. Lukenut romskua, juonut kahvia, lakannut varpaankynnet. Haikaillut suklaata ja valkoviiniä. Poltellut kynttilöitä, nuuskutellut niiden vanilja-aromia, katsonut dvd:ltä Prismasta ostamani leffan "Bridget Jones - elämä jatkuu" (poikkeaa muuten kirjasta vähän liian kanssa, kirja peittoaa tämän kakkososan kyllä kuus-nolla). Ihan kunnon sunnuntaimeininki.
ke 18.10.06
On mennyt tässä kaksi päivää lähinnä sosiaalista elämää viettäessä, joten huushollin kaaos on senkuin pahentunut. Jos minusta ei kuulu lähipäivinä, olen juuttunut kiinni keittiön tahmaiseen lattiaan, enkä pääse siitä irti.

Isä ja äiti kävivät eilen kahvilla, ihmeitten ihme. Uskomatonta nimittäin, että meidän äiti oli lähtenyt yhtikäs minnekään, tavallisesti se on linnoittautunut neljän seinän sisään varmemmin kuin muurahaiskuningatar koloonsa. Tosi positiivista, että se oli kerrankin jossain ihmisten ilmoilla, jos sitä nyt tästä huushollista voi sanoa. Iltapäivällä menin Annan luokse juttelemaan ja kahvittelemaan, kun Onni nukahti vaunuihin ja saatoin jättää sen Annan pihaan uinumaan. Annalla on laskettu aika parin viikon kuluttua, ja rouva on just tasan niin kypsää kauraa kuin minäkin siinä vaiheessa, eli mielessä alkaa liikkua kikkakolmoset beibin häätämiseksi yksiöstään. Suosittelin haravointia, sitähän meitsi teki silloin keväällä oikein urakalla, ja päivää ennen laskettua aikaa päästiin tositoimiin (aiemmin kun on mennyt yli).

Tänään heräsin kerrankin ajoissa perhekerhoon. Mentiin Outin kanssa yhtä matkaa, ja ihan kiva oli, että lähdin, vaikka taas kerran mietin herättyäni, että jaksanko raahautua. Perhekerhosta suunnistin suoraan lounastreffeille Heinosen Ullan luokse, kuten olimme eilen puhelimessa sopineet. Kaikeksi onneksi Onni söi soseensa jo kerhossa ja nukahti vaunuihin kävelymatkan aikana, ja Ullan pihassa Henriikkakin posotti unia omissa vaunuissaan, joten me äidit saatiin pitkän aikaa ruokailla, kahvitella ja höpötellä ihan kaikessa rauhassa.

Myöhemmin iltapäivällä käväisin vielä Porissa. Ostin Sokoksesta leivänpaahtimen ja Iskusta hyllyn, jonka aion ruuvata keittiön seinään keittokirjoja varten. Ilta menikin sitten taas keittiötä järkkäillessä, sillä meidän perhe oli saanut kahdessa vuorokaudessa koko köökin taas sen näköiseksi kuin täällä asustaisi spurgujen kommuuniporukka keskivertoperheen sijaan.
ma 16.10.06
Julia pääsi korjauttamaan hampaansa jo tänään. Kotiin tuli koulusta kyllä varsin surkea pimu, sillä korjausoperaatio oli sattunut kuulemma puudutuksesta huolimatta (?), eikä kipu hellittänyt hänen mielestään jälkikäteenkään. Hän ei ollut saanut syödyksi koulussa mitään, sattui kuulemma liikaa yläikeneen ja -hampaisiin edes avata suuta. Yritettiin yhdessä saada vähän jugurttia alas tai mehua pillillä, mutta ei. Soitin neuvottomana hammaslääkärille, joka sanoi Julian jännittäneen ja pelänneen ja tärisseen ihan tolkuttomasti koko toimenpiteen aikana ja vielä pitkään sen jälkeenkin, ja arveli, että lepo ja rentoutuminen auttaisivat kaikkein parhaiten. Niin kuin sitten auttoikin. Julian kanssa juttelin siitä, miksei hän ollut mulle sanonut että jännittää ja pelottaa kauheasti jo etukäteen (tavallisesti neiti ei oo pelännyt hammaslääkäriä yhtään, ekaluokallakin juoksi siellä alvariinsa vedättämässä maitohampaitaan oma-aloitteisesti pois, niin että piti jo ruveta meidän toppuuttelemaan!). Mähän olisin pakannut Onnin vaunuihin ja mennyt kymmeneksi sinne pitelemään Juliaa kädestä ja tsemppaamaan! Julian vastaus oli, että hän ajatteli, ettei se jännitys ole tärkeää! Siis mitä?!?! Mä en oikein edes tajunnut, mutta sanoin neidille, että hän on kokonaan tärkeä ja hänen tunteensa ovat tärkeitä, ja ketä varten äiti sitten on äitiyslomalla ellei lapsiaan varten! Voi hyvänen aika näitä muksuja, on ne niin pieniä vielä, vaikka välillä isoilta näyttävätkin... Surkeus sentään!

No, nyt on pikkupimu syönyt ja istuksinut sylissä ja voi jo jokseenkin iloisesti. Hampaatkin on nätit, aidon ja feikin eroa ei näe kuin tiukasti taskulampun valossa tuijottamalla. Painoin nyt sen mieleen (toivottavasti kunnolla), että jos joku tiukka paikka tulee, niin vaikka soittaa mulle kesken koulupäivän. Jos vaan pikkumies ja minä terveenä ollaan niin ainahan täältä liikkeelle päästään.

Pauliina toi mulle lauantaiselta Ikea-keikaltaan pari Fira-vanerilaatikostoa. Ne tulee Juholle, joka tarvitsee pikkulaatikkoja kaiken minikrääsän säilyttämiseen. Vaan eipä olleet Fira-minilipastot enää valmiiksi koottuja nekään! Joku valopää oli keksinyt tehdä niistäkin itse koottavia, ja voi taivaan talikynttilät, että otti lujilta! Toinen onkin vielä kesken, ja silti mulla on jo hartiat ihan kipeet ruuvaamisesta ja hakkaamisesta. Miten jonkun mieleen on voinut tulla tehdä koivuvaneerilaatikostoista itse kokoon naulattavia??? Hakatkaapa huviksenne 72 kpl pieniä, helposti vääntyviä nauloja kivikovan koivuvaneerin kylkeen, ja tulkaa sitten kertomaan, vieläkö laulattaa.

Kävin Onnin kanssa pitkällä vaunulenkillä leputtaakseni hermojani vasaran paukkeesta. Keittiön raivaamisessa meni taas ikä ja terveys, mutta nyt siellä on taas jokseenkin siistiä, jos ei sitä oteta lukuun, että sukat tietenkin tarraavat taas kiinni lattiaan joissakin kohdissa... hohhoijaa, yritämme tehdä asialle jotakin huomenna.
su 15.10.06
Julialta oli itse asiassa lähtenyt paloja kolmesta hampaasta. HUH! Oikean käden pikkusormessa on pieni murtuma, joten se on nyt kipsattuna. Otsassa on mojova kuhmu ja leuassa ruhje, mutta kalloaan neiti ei ollut satuttanut. Hampaat aristivat perjantaina vielä niin paljon, ettei niiden korjaaminen onnistunut, mutta jotain pikapinnoitetta niihin laitettiin, jotta kipu hellittäisi. Ensi perjantaina korjataan sitten hammaskalusto. Leuoissa ei ollut murtumia, eikä mitään kruunusysteemeitä tarvita, joten taidettiin päästä hampaidenkin osalta suht vähällä siihen verrattuna, mitä olisi voinut sattua. Kypärää ei Julia ollut laittanut päähänsä pelkästä mielenosoituksesta, koska Juho oli juuri saanut uuden kypärän ja hänen kypäränsä oli kuulemma "ihan huono" (!). Perjantaina nukkumaanmennessä neiti nyyhkytti mulle itkuisena, ettei ikinä IKINÄ enää aja metriäkään ilman kypärää. Toivottavasti nyt sitten myös vastaisuudessa muistaa sen!

Olin perjantaina aika maassa, eikä eilen aamullakaan vielä oikein ollut fiiliksiä lähteä työporukan kanssa teatterireissulle Tampereelle, mutta koska olin ilmoittautunut jne, niin matkaan lähdin, ja hyvä oli, että menin, sillä oli kyllä ratkiriemukas näytelmä! Olimme Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa komediaa nimeltä Suomen hevonen, ja se oli kyllä niin hauska ja kaikin puolin muutenkin loistava näytelmä, että hyvä kun tuolilla pysyin. Ihan samaa ei voi sanoa teatterikorttelissa sijainneesta venäläisravintola Nataliesta, jossa palvelu oli ennakkovarauksestamme huolimatta pöyristyttävän hidasta. Tarjoilija käyttäytyi jokseenkin oudosti ("KUN MINÄ EN TUNNE TEISTÄ KETÄÄN!!! TEIDÄN TÄYTYISI MUISTAA MITÄ OLETTE TILANNEET ETTÄ MINÄ TIEDÄN KENELLE MINÄ MITÄKIN TARJOILEN!!!" - äänenkäyttö lupaili tarjoilijattarelle loistavaa uraa Suomen armeijassa), ja vaikka muut saivat pitkän odottelun jälkeen ruuan eteensä, meikäläisen annosta ei alkanut kuulua. No, meitsinhän naamasta alkaa aika äkkiä näkyä, mistä tuulee, minkä tarjoilijatarkin äkkäsi, ja huuteli ohikulkeissaan että kana on tulossa (Niin... Venäjältä asti kenties?). Kun muut olivat jo loppusuoralla annostensa kanssa, minun kanani vasta lehahti pöytään, ja kun valitin huonosta palvelusta, tarjoilija alkoi vängätä vastaan! Onneksi työkaverit komppasivat meikäläistä hyvin, ja lopulta, kun sain laskun eteeni, siinä veloitettiin vain viinistä. - Voi Natalie, tiemme eivät silti enää milloinkaan kohtaa!

Pikaisesti oli ehdittävä vielä Stockallekin ennen kotimatkan alkamista, olihan siellä menossa Hullut Päivät. Meitsi kyllä suuntasi melkein välittömästi Akateemiseen, mistä ostin Julialle tuliaisiksi pari kynää ja Sudoku-tehtäviä ja itselleni bestsellerlistalta Neil Gailmanin romskun "Anansi Boys". En tiedä yhtään, minkä sortin kirja mahtaa käsissäni olla, mutta jos takakannen teksti pitää paikkansa, valittamista ei pitäisi olla: "...combines the anarchy of Douglas Adams with a Wodehousian generosity of spirit!"

No, jottei omakaan sähläämiskiintiöni sentään jäisi täyttymättä, meikäläinen jäi bussista Luvian Essolla sateenvarjo ja muovikassi kädessään, mutta tajusin äkkiä, että olkalaukkuni jatkoi matkaansa kohti Eurajokea. Hetken olin kyllä jokseenkin ihmeissäni, että mitä tehdä. Menin sitten sisälle Essolle ja pyysin saada käyttää puhelinta, mutta kassan takana seisova mies valehteli sujuvasti, ettei heillä ole puhelinta. HAHHAH! Luvian Esso, arvatkaapa tankkaanko teillä tämän jälkeen? Onneksi kassajonossa seisonut nuori nainen lainasi minulle auliisti kännykkäänsä ja antoi vielä soittaa numerotiedustelun kauttakin, koska minähän en yhdenkään työkaverin kännykkänumeroa muista ulkoa. Ulla Koo vastasi bussista, noukki laukkuni talteen ja palautti sen minulle tänään ohikulkumatkallaan. Ratkaisematta on vielä, miten saisin palkituksi sen ihanan ihmisen, joka lainasi minulle sitä kännyään. Liekö luvialainen vai ollut vain kulkemassa tästä ohi jonnekin?
to 12.10.06
Että tässä talossa sattuu ja tapahtuu! Ja aina silloin, kun isäntä on lähtenyt Merikarvialle. Juuri maanantai-iltana se palasi sieltä hippulat vinkuen takaisin, kun Julia tuli kovaan kuumeeseen ja tarvitsi lääkäriä, ja nyt sain hälyttää sen sieltä taas heti takaisin: tuttavat toivat itkevän ja surkean Julian kotiin tienposkesta. Neiti oli lähtenyt kädentaitopajasta kuljettaen Juhon unohtunutta sateenvarjoa, joka oli mennyt pinnojen väliin. Julia oli tietysti kaatunut ja seurauksena oli katkennut hammas, ruhjeelle mennyt leuka ja sormi, joka saattaa olla murtunut, vielä en tiedä. Isäntä on parastaikaa pikkupimun kanssa päivystyksessä, enkä ole väliaikatietoja saanut. Julia-parka oli niin shokissa, että tärisi kuin haavanlehti, ja kun silmänvalkuaiset muljahtelivat ympäri, en ensin tiennyt, onko se lyönyt päänsä pahemminkin vai onko se vain paniikissa, mutta ilmeisesti ja toivottavasti oli vain paniikkia ilmassa. No, Juho kun näki Julian, niin alkoi hänkin järkytyksestä ja surusta itkeä, ja kuoroon yltyi tietysti vielä nälkäinen Onnikin. Alkoi meikäläiselläkin kyllä vähän pinnaa kiristää ja puntti tutista. Juho ei saa nyt näköjään edes unta, on niin järkyttynyt siskonsa puolesta. Ressukka. Ainut, joka tässä talossa on tällä hetkellä tyytyväinen, on Onni, joka vetää sikeitä tossa meidän sängyllä.

Eipä tässä osaa juuri nyt muuta sanoa. Ihan tarpeeksi miettimistä tässäkin.
ke 11.10.06
Syksy on nyt totisesti tullut. Ulkona tuntuu melkein hyytävältä kaiken sen lämmön jälkeen! Mikä onni, että isäntä yllytti mut ostamaan uuden syystakin viime perjantaina Ison Karhun hulabaloopäiviltä.

Julia on ollut räkäinen jumppasirkuksen paljasvarvaskeikasta lähtien ja maanantaina nousi kuume. Kova sellainen, mittasin iltamyöhäisellä lämmöksi 39,7 ja tyttö oli kuin kekäle. Kiikutettiin saman tien päivystykseen ja saatiin taas lääkekuuri. Hohhoijaa, tätä tämä on lapsiperheissä, syksyt yhtä kulkemista taudista toiseen. Niistä voisi melkein tehdä uuden ajanlaskun. "Niin, se leffa mikä siis oli telkkarissa sen Julian tokan kuurin aikana, siinä oli Kevin Cline." "No ei varmaan ollut, Kevin Cline oli siinä neljännen kuurin jälkeisessä leffassa, sillon kun Juholla kans nuhaa. Siinä tokan kuurin aikasessa leffassa oli Nicholas Cage!" Ja sitä rataa.

CD-WOW'sta tilaamani tupla-cd, Simon & Garfunkelin "Essentials", saapui tänään. Varsin ripeää toimitusta Singaporesta asti ("Jorkka-poju Singaporesta!" muistatteko ilkiöpapukaijan Aku Ankasta...), ja ehdottomasti edullisesti. Kuten monet tahot olivat varoitelleet, cd-kotelo oli mennyt poreelle kuljetuksen aikana, mutta sanon vaan, että jos tupla-cd:n saa hintaan 12,99 kuljetuksineen päivineen, niin olkoon kansi missä kunnossa haluaa. Yksi pore ei siinä haittaa mitään. En ole vielä ehtinyt paria ekaa biisiä enempää kuunnella, mutta huomenna tässä talossa soi nostalgia!

Kampaajalla kävin tänään hankkimassa hiukan taas uutta raitaa hiuksiin, Porissakin tuli käväistyä, ja vaikka olen nyt vannonut noudattavani tiukan budjetin linjaa, kun vanhempainrahalla eletään, niin himoshoppaaja minussa iski taas. Ei pahasti, mutta iski kumminkin. Hemtexissä oli 40 prossan ale: sieltä tarttui mukaan kiva kahviaiheinen essu. Anna's Country Housen ulkopuolella oli matalia keramiikkavuokia 50 prossan alehintaan; siinähän oli just loistava paloalusta kynttilöille olkkarin pöydälle. Eikun kassan kautta... Ja kun en osannut KappAhlissa päättää, ottaisko luonnonvalkoisen vai mustan pipon, otin molemmat. (hei, hinta oli vaan 3,95 kappaleelta) Siis ei isoja ostoksia, mutta pienistä puroista... Oih ja voih.

Onni istuksii at the moment isukin kainalossa sohvalla, mutta ääniefektit pikku-ukosta ovat niin hurjat, ettei tälläkään puolella seinää ole epäilystä siitä, mitä tapahtuu: luonnontuotetta väännetään. Homma on jatkunut jo sen verran pitkään että meikäläisen lienee syytä siirtyä koneelta hoitopöydän ääreen asettelemaan peppupyyhkeitä ja vessapapereita katastrofivalmiuteen. Heippa!
ma 9.10.06
Hah! Mitä kirjoitinkaan keskiviikkona? Ja siivosinko torstain lisäksi raivon vallassa vielä perjantainkin? Ja olinko ihan hypermyrtynyt lauantaiaamuna lähtiessäni tanssistudiolle lihashuoltokurssille? Ihme, ettei pääni yläpuolella leijunut musta pilvi sinkoillut kipinöitä, ja iltapäivällähän se sitten taas selvisi, että kyllä, PMS-oireethan (Piru MerraSsa) ne siinä jälleen. Voi kun kiva.

No, lauantaisen kurssin anti ei kyllä ollut ihan sitä, mitä olin odottanut. Tarkalleen en oikein tiedä, mitä olin odottanut, mutta en ainakaan sitä, että luento-osuus olisi suunnattu tuleville tanssinopettajille. Meikäläisen aloittelijan perspektiivistä homma oli jokseenkin turhauttavaa kuunneltavaa. Tosin mielenkiintoisia pointtejakin huomasin, kuten että minun hommani yläasteella on jossain mielessä jopa helpompaa kuin yksityisen tanssinopettajan. Aikuisille, maksaville asiakkaille voi olla vaikeaa ilmaista, että pliis, nyt hölinät työasioista pois ja jatketaas hommia, kun taas minä saan ihan suoraan paukauttaa että nyt turpa kiinni ja back to business.

Käytännön osuus kurssista oli ihan jees, ja paikat oli sairaan kipeät sunnuntaiaamuna sängystä noustessa. Jopa jalkapöydät oli jostain merkillisestä kohdasta arat! Vähän kokonaisvaltaisempaa toi vatsatanssi kuin mitä kuvittelin. - Aaah, ja illalla muuten yhtäkkiä koin ahaa-elämyksen, ja jotenkin vaan loksahti kohdalleen, että miten se toinen lantiokahdeksikko menee, se jonka ansiosta pelkäsin jo joutuvani maksamaan kohta blondilisää tunneista.

Maikku ja Sami ja muksut tulivat lauantai-iltana kylään, Oskukin jo varsin reippaana poikana umpparileikkauksen jäljiltä. Toivat Onnille lainaksi kävelytuolin. Onni on siinä jo pariin otteeseen istuskellutkin, muttei ole ihan vielä hiffannut homman nimeä. Minä en ole vielä ihan varma, haluanko sitä tuolia pitää sitten kun se sen hiffaa.
to 5.10.06
Aamulla satoi niin sairaasti, että vein lapset autolla kouluun. Juhon vein ihan perille asti enkä pysäkille, sillä menin samaa soittoa Pauliinan luo aamukaffeelle, joten äkkiäkös sällin nyt kiepautti Niemen koulun pihalle. Pauliina oli saanut pastoraalitutkintonsa valmiiksi ja todistuksen kouraansa (hurraa, Pauliina!), minä taas uikutin liikuntarajoitteisesta miehestä jota vaivaa liikuntavajeen aiheuttama kestohatutus. Hyvää teki taas sekä kahvi että sielunhoito.

Koko viikon, siis oikeesti, lue: KOKO VIIKON. Olen yrittänyt siivota keittiötä, mutta aina on tullut hommia jotka ovat keskeyttäneet projektin, ja yleensä sellaisia, joiden ansiosta köökki on justsiltään ollut siivousnäkökulmasta taas aloituspisteessä. Tänään tapahtui Ihme, eli keittiö tuli lopultakin siivotuksi, mikä vapautti sen verran jotain endorfiineja meikäläisen aivoissa, että säntäsin saman tien eteisen kimppuun. Järjestin vähän koritornia, kenkätelinettä ja lasten naulakkoa uuteen, ja toivottavasti toimivampaan, järjestykseen, ja sain sen hiivatin naulakon ruuvaamisesta oikeaan etusormeeni rakon. Piti puristaa kaikin voimin ihan sata lasissa, että jaksoin blondinvoimillani ruuvata ne ruuvit ihan pohjaan asti, ja siinä sitä sitten ollaan. Seinät ovat kenkkumaisia: ruuvit lähtevät otollisesti kiertymään huokoisessa seinälevyssä, jolloin sitä ajattelee, että haa, helppoa kuin mikä, näitähän ruuvaisi kakstoista minuutissa päällään seisoen, mutta annas olla kun seinälevyn takaa tulee se oikea seinärakenne vastaan. Siinäpä väännät hikitippa nenänpäässä ja voit olla varma että seinäpalkit laulelevat lällisläätä.

Joka tapauksessa on oltava taas tyytyväinen siitä, että satunnaisen kahvittelijan voi taas ohjata puhtaasta eteisestä puhtaaseen keittiöön. Kaikki muu täällä näyttääkin niin karmealta kaatikselta, että mietin äsken jo hetken, pitäiskö ihan inhorealismin nimissä ottaa täältä kuvia ja julkaista tässä blogissa. Siinä on vaan se vaara, että lastensuojeluvirasto puuttuu peliin ja ottaa meidän muksut huostaan, joten jätetään se fotoilu nyt toistaiseksi.

Täidraamakin alkaa asettua uomiinsa, tänään vedettiin shampoo nro 2 eli varmistuskierros kun viikko on vierähtänyt. Mahdolliset huomaamatta jääneet saivareet olisivat tänään kuoriutuneet, mutta kohdanneet saman tien täimaailman dr Mengelen ja hänen surmancocktailinsa. Joten nyt hieman huokaisen, tosin päiden tarkastuksia pitänee vielä jatkaa, sillä voihan joku onneton tartuttaa tämän homman uudelleen (vakavasti varoitan teitä lähituttavat, pitäkää nyt halvattu sentään tiukkaa täikuria itsekin tai vihainen nainen puree teitä nilkkaan kun sitä vähiten odotatte).

Tanssitunnilla oli illalla taas tosi kivaa. Miten vaan voi olla niin vaikeeta saada kaaliinsa yhtä lantion kahdeksikkoliikettä! Joka kerta sen lopulta hiffaan, mutta joka kerta lampun syttymiseen menee kauheesti aikaa. Mähän olen ihan kuin se yks atk-open oppilas, joka kysyi joka halvatun viikko tunnin alkajaisiksi, että millai ope tää kone käynnistetään. Koskahan mä joudun maksamaan blondilisää niistä tanssitunneista?
ke 4.10.06
Olen ollut suurimman osan päivästä aivan hemmetin kiukkuinen. Syytä en tiedä, mutta arvelen, että joko väsymys (olen mennyt muutamana viime iltana ihan liian myöhään nukkumaan) tai sitten PMS-oireet. Jälkimmäisistä en ole varma, sillä sattuneesta syystä kuukautiskierto ei ole vielä ihan asettunut kohdalleen.

Julia osallistui eilen jumppasirkuksen esitykseen kulttuuritalo Huminan edustalla, ja älyttömyyksien älyttömyys: keskellä lokakuisen sadekuuroista päivää muksut oli laitettu esiintymään paljain varpain! Neiti on nyt sitten tänään ollut sairaana, ihmekös tuo. Kunnioitan suuresti jumppasirkuksen vetäjän työtä, mutta nyt taisi sattua kyllä jokin aivan käsittämätön ohilyönti. En totisesti itsekään menisi tuonne ulos enää tallustelemaan paljain varpain. Mahtaisiko mennä jumppasirkuksen ohjaajakaan?

Illalla muu perhe Juliaa lukuunottamatta suunnisti Keskussairaalaan moikkaamaan umpilisäkkeestään vapautettua Oskua. Juholla ja Oskulla on kyllä jokin käsittämätön sielujen yhteys: juuri kaikki ne hoopoilut ja älyvapaat vitsintyngät joista meitsi ei jaksa innostua yhtään, naurattivat Oskua niin että se oli sängystään tippua. Näillä kahdella on ihan oma huumorintaajuutensa, joka ei ihan hetkessä muille avaudu.

Ai niin, tänään jopa muistin soittaa sairaalaan munuaiskuvaukseni tuloksista: molemmat munuaiseni toimivat moitteettomasti. Joten piste sairaalaepisodille, huomenna alan perehtyä potilasvahinkoilmoituksen tekemiseen.

Onni on osoittanut mieltään jo kolmatta päivää. En ole varma, mikä pikku-ukkoa riepoo, mutta todennäköisesti se, että homma ei pelitä niin kuin hän haluaisi: kun jätkänpätkän asettaa selälleen, se kiepsahtaa siitä välittömästi masulleen, mutta sitten iskee jämähdys. Vaikka jalat ja kädet huitovat niin että kipinät sinkoilevat, liikettä eteenpäin ei tapahdu. Tarpeeksi liukkaalla pohjalla ukkeliparka saattaa vahingossa liukua pari senttiä taaksepäin. Se ei vauvan mieltä ylennä. Seurauksena hampaattoman kidan aukeamista loputtomiin harmin kiljahduksiin.
ti 3.10.06
Onnin syöttäminen on tänään ollut kuin yrittäisi tunkea värikuulilla lastattua lapiota helikopterin pyörivän roottorin väliin. Pikku-ukon kädet ovat heiluneet hervottomalla energialla kuin hulluksi tulleen tuulimyllyn siivet, ja kun olen jostain raosta yrittänyt änkeä sosetta suuta kohti, niin aina on napsahtanut. Sosemällejä on lennellyt ympäri keittiötä, ja jos joku onneton lusikallinen on onnistunut vahingossa osumaan oikeaan osoitteeseen eli suuhun, sinne suuhun on kohtapian tungettu myös ainakin yksi kappale pieniä nyrkkejä. Joko täytyy ryhtyä ostamaan oransseja vauvanvaatteita, joissa soseläiskät eivät näy, tai valkoisia, jotka saa valkaistua Kloritella. - Ja arvatkaapa, toteutuuko kumpikaan vaihtoehdoista ihan oikeasti.

Jo useita viikkoja sitten sanoinkin Onnia syötettyäni, että olen tainnut bongata uuden lintulajin, maissihyypän. Syötin nimittäin maissisosetta pikku-ukolle, kun se sai taitavalla kädenheilautuksella yhden maissimällin lentämään suoraan hiuksiinsa. Yritin puhdistaa tukkaa keittiöpaperilla, mutta maissisose on melkoista tatinaa, ja osa siitä jäi hiuksiin jättäen ne törröttämään pystyyn kuin koiranputket lumihangesta. Mokoma osui vielä aukileen kohdalle, joten myöhemmin mua alkoi naurattaa kun sykkivä aukile sai hiusviisarit heilumaan edestakaisin kuin metronomin, tik-tak.

Juhon Osku-kamu joutui tänään yllättäen umpisuolenleikkaukseen. Taidamme mennä huomenissa tervehtämään pikku potilasta. Kesältä vielä muistan varsin elävästi, miten tympeää on joutua äkkiseltään leikkauspöydälle ja oleilemaan monta päivää sairaalassa.

Päiville ja Vinskille heilutus ja huiskutus! Yahoo-ryhmämme viestejä tuli viikonloppuna niin valtaisa määrä, että tuskin sieltä huomasit kiitoksia vieraskirjaan kuittaamisesta!
ma 2.10.06
Uusi stoori sarjaan "holatiistai" (=helatorstai):
Juho: - Äiti, tiiät kai ne ohrankääpät...
Meitsi: - Siis... MITKÄ???
Juho: - No, ohrankääpät, ne joissa on se pamppu päässä!
Silloin äiteellä välähtää, että muksu tarkoittaa osmankäämejä!

Käytiin isännän kanssa kaupungilla. Tämä yllätti sillä, että hankki liittymä+kännykkäyhdistelmän, jonka Julia nyt vihdoinkin saa itelleen. Mä olin kyllä ajat sitten ehdottanut, että hankkis ko. yhdistelmän ja lahjoittais vanhan kännynsä Julialle, mutta se tässä yllättääkin, että tytär saa tän uuden kännyn. Neiti on ihan täpinöissään! Ehtona on nyt sitten liikuntaharrastuksen ylläpitäminen, joten pimu saa lenkkeillä ja muuta jatkossakin, jotta kännyn käyttöoikeus pysyy.

Käytiin syömässä kävelykadun kiinalaisravintolassa (olen edelleen sitä mieltä että edellisten omistajien aikana ruoka oli huomattavasti parempaa) ja kahvilla Petra's Coffeessa. Oisin halunnut Wikholmille (se niitten strawberry-cheesecake...) mutta isäntä halus Sarpin bouche-leivoksen. Kaupunkireissun ostokset oli mun osalta Juholle tarkoitetuissa sisätossuissa (jotka siis viedään kouluun jottei sukat kastu märällä kelillä) ja sitten kävin Herttuantorin Lastenpuoti Amissa noutamassa Onnin pipon, jonka olin jo etukäteen maksanut - niillä ei silloin ollut sopivaa kokoa mutta se tilattiin.

Sääkin kirkastui niin että päästiin Onnin kanssa pitkälle kävelylle. Illalla intouduin vielä leipomaan suklaamuffinsseja.
su 1.10.06
MIKSI tämä huusholli on aina vain kaaoksessa, vaikka mitä tekisi??? Lopetin eilisen päiväni pesemällä saunan ja aloitin tämän päiväni jynssäämällä pesuhuoneen lattian juuriharjalla ja Tolulla. Äsken imuroin allashuoneen lattian ja kiikutin monta päivää sateessa narulla viruttuneet päiväpeitot koneeseen uuteen huuhteluun ja linkoukseen. Täisaunotuksen, -pakastuksen ja -pesun päälle isäntä ja minä teimme täällä paraatipuolella kunnon siivouksen, MUTTA. Kun katson tätä kotia
- käytettyjä tuttipulloja lojuu joka puolella
- vauvaleluja on siellä täällä lattioilla
- omalta kirjoituspöydältäni löytyy puolikas (!) kuumemittarin kotelosta, yksinäinen korvatulppa, lentopostimerkkejä, epämääräinen kasa lehtiä ja papereita, peili, lista Julian kokeista
- kukaan ei ole siivonnut keittiön pöytää päiväruokailun jäljiltä kun minä en ole sitä tehnyt
- olkkarin lattialla on käsipainoja, tyynyjä, vauvan ruokalappuja ja sideharsorättejä
- muutenkin koko sisustus on viimeistely ripottelemalla ympäriinsä tavaroita joiden missään nimessä ei pitäisi olla siinä missä ne nyt ovat
Tervetuloa Koti & Keittiö -lehden kuvaajat! Talon emäntäkin on juuri sopivasti viehättävässä asussa, persoonallisesti vauvanpukluraidallisessa puserossa, luonnonkauniina ilman meikkiä ja erittäin trendikkäässä röllikampauksessa.

Niksi-Pirkka yllätti taas hauskuudellaan. Räjähdin nauramaan lukiessani seuraavan niksin: "Lastenhuoneen lelujen siivoaminen muuttuu hauskaksi leikiksi, kun lelulaatikko laitetaan huoneen lattialle ja lapset nostelevat varpaillaan lelut laatikkoon. Koordinaatiokin paranee!" Näin jo sieluni silmin Juhon parkumassa selällään huoneensa lattialla, legoja varpaiden välissä. Miten taivaan tähden se noukkisi niitä varpaillaan kun kahden kädenkin käyttö on ylivoimaista! - Tai mitä sanotte tästä: "Taukojumppa on paikallaan jännittävääkin romaania lukiessa. Sirottele sivujen väliin lappusia, joissa lukee jumppaliikkeen nimi." Ai paha, jos nauru pidentää ikää niin nämä niksit tuovat kaksi vuosikymmentä lisää elinaikaa! Että nyt sitten vaan jumppaliikkeitä kirjaamaan ja sitten sirottelemaan!

Mitä muuten sanotte siitä, että Mallikoulu 2006:n viime jaksossa porukasta tiputettiin kilpailija pyöreytensä takia, mutta anoreksiaa sairastava kilpailija sai jäädä? Eikö tilanteessa ole muka mitään sairasta? Mieluiten olisin nähnyt asetelman vallan toisinpäin, mutta jos se ei ole mahdollista, niin kohtuuden nimessä olisi pitänyt sitten molemmat tytöt lähettää kotimatkalle.


to 28.9.06
Saunotus-, siivous- ja pyykinpesurumba jatkui vielä tänään (kiitos oman hysteriani). Muksut kun saapuivat koulusta kotiin, heitin ensi töikseni niitten pipot ja pyöräilykypärät pakastimeen, saavat onkia ne sieltä taas huomisaamuna. Sitten hiukset tarkastukseen ötököitten paikantamiseksi (ei taivaan kiitos löytynyt), minkä jälkeen isäntä teki vielä saivarmetsästyksen (tulokseellisen!). Voi YÖKS. Ja eikun sama homma jatkuu huomenna, sitten vielä uudet shampookäsittelyt 7 vrk:n jälkeen ekasta. Soitin ihan raivona koululle, että lähettävät kotiin tiedotteen, jotta joka huushollissa tää asia syynättäisiin eikä kierre pääsisi jatkumaan, sillä minä jumaliste tulen hulluksi jos joudun vielä toiseen kertaan saunottamaan ja pyykkäämään ja pakastamaan kaiken patjoista lähtien, mutta siellä sitten olikin jo tiedote onneksi tulossa. Puuh! Terkkarin kanssa vielä jutustelin tänään ja oli kuulemma löytynyt jo useista kodeista näitä mukavia kotieläimiä, joten toivoa sopii, että jokainen ottaa homman tosissaan. *Puistatuksia*

Tietenkin sää otti ja heittäytyi sateiseksi, jotta kaikki miljoona koneellista pyykkiäni eivät nyt kuivu sitten missään. Ihan loistavaa. Taidetaan elää marraskuuta ennen kuin tämän viikon pyykkisouvista on selvitty.

Muistin äkkiä senkin, että olin eilisen järkytystilani takia unohtanut kokonaan soittaa viimetorstaisen kuvaukseni tuloksista sairaalaan. Piti tilata uusi soittoaika sille lääkärille, ja sehän on nyt sitten tietenkin vasta viikon päästä keskiviikkona. Sanoinkin isännälle kun aloin soittaa sinne, että nyt ne vielä tietysti ilmoittaa, että mulla on viikko elinaikaa, johon isäntä (hysteeristä siivoamistani + steriloimistani seurattuaan) totesi, että sittenpä ei tartte kauaa täiongelmaa enää surra.

Tanssitunnille raahauduin viimeisillä voimillani. Nyt muistin ottaa käteistäkin mukaan, että sain huivini maksetuksi ja saatoin kilahdella mukavasti liikkeiden myötä. Aika puupökkelöksi sitä itsensä vielä tuntee, mutta kaipa sitä sitten pikkuhiljaa alkaa edistyä.
ke 27.9.06
Voi *rumasana* mikä päivä! Niin kuin tässä räkätaudissa ei olisi tarpeeksi, soittaa kouluterkkari kesken päivän ja ilmoittaa, että teidän Julia-neiti on nyt täällä vastaanotolla, ja nyt on taas tultu jokasyksyiseen harmiin: päätäit! No minultahan pääsi ensimmäiseksi että voi paska. Sitä tästä enää puuttuikin! Terkkari epäili koulun eilistä maauimalareissua tartunnan lähteeksi, mutta mua ei juuri edes kiinnostanut mistä ovat tulleet, sen vaan tiesin, että nyt sain puolikipeenä ruveta rehaamaan patjoja, peitteitä, tyynyjä, pehmoleluja ja muuta kamaa kuumaan saunaan, ajaa Poriin hakemaan täishampoita (kun Luvian apteekista tietysti löytyi ihan ruhtinaalliset 2 pulloa, ja viiteen shampoopulloon upposi vielä kaikkiaan yli 60e), käsitellä kaikkien perheenjäsenten hiukset, tunkea lakanoita, pyyhkeitä, pipoja ja muuta pesukoneeseen ja änkeä lippiksiä ja ei-60-asteista-pesua-kestäviä päähineitä pakastimeen. Mikä show! Olen ihan kuollut, armoa...

Soittelin niille Julian luokkakaverien äideille, joiden numero mulla on. Sellasen käsityksen sain, että monikaan ei oo kotona muistanut mainita terkkarin valistustuokiosta koulussa. Taidan soitella huomenna koululle ja pyytää niitä laittamaan tiedotteen joka kotiin. Mä en kestä, jos muuallakin nyt muhii noita elukoita, sitten niitä ei älytä hoitaa ja ne tarttuu meille uudelleen!

Yks tuttava soitti illalla lohdutussoiton. Hän oli pitänyt tenaville täitarkastuksen, mutta niiden sijaan olikin yhdeltä muksulta löytynyt kihomatoja! Molemmat manattiin ja itkettiin ja naurettin puhelimessa, että on tää äitinä oleminen kamalaa. Jos ei muuten ahdista muksujen vaikeudet ja kohtalot, niin sitten on loiset kylässä. Voiko elämä paljon raadollisemmaksi mennä? (älkää nyt taivaan tähden tulko valistamaan, että kyllä voi, mä en just tällä hetkellä jaksa. Meen vaihtaan vielä yhdet pyykit pesukoneeseen ja kaadun sitten kuoliaana sänkyyn)
ti 26.9.06
Samanlaisissa flunssatunnelmissa täällä ollaan oltu kuin eilenkin. Onni voi ehkä pikkuisen eilistä paremmin, sillä ei sentään enää silmät vuoda vettä. Mutta voi tätä räkää, kutinaa ja aivastelua! Ja mullehan sitten iskee tietty aina vielä tyypillinen hevosyskäni, sehän on melkein meikäläisen tavaramerkki...

Sen verran puristin ittestäni irti, että silitin ja mankeloin karmean pyykkivuoren, joka oli taas päässyt kertymään (kas kummaa, miten ihmeessä, minähän niin rakastan silittämistä...) ja saunan eteisen siivosin myös, sillä siellä oleilee myös pesukone, ja lattialle kertyneet pesuainejäämät olivat jo taatusti kaikkien direktiivien vastaisia ja terveydelle vaarallisia liukumiinoja.

Parit päikkärit piti tämän taudin kanssa ottaa, mutta onneksi on noin suloista nukkumisseuraa kuin toi Onni. Tukkoinen nenä estää vauvanhajun nuuskimisen, mutta on sen pieni, lämmin kroppa niin mukava omassa sylissä, ja sen pikkuiset sormet puristuu oman sormeni ympärille tosi tiukkaan. Silloin, kun sen on vaikea nukahtaa, alan laulaa Vaarilla on saari -laulua, johon olen tekaissut oman sanoituksen, ja se on lähes takuuvarma keino saada Onni höyhensaarille. Höpönassu!

Ai niin, arvon vierailijat, jotka olette eksyneet sivustoilleni, käykää kuittailemassa jotain vieraskirjaan, vaikka ihan pientäkin. Sinne ei ole tullut minkäänlaista viestiä taivas tietää kuinka pitkään aikaan. Olisi hauska saada hiukan feedbackiä.
ma 25.9.06
Eilinen nuha ja kurkkukipu yltyivät yön aikana täysimittaiseksi räkätaudiksi, ja surkeinta on, että Onnikin on saanut tartunnan. Pikku-ukkelilta juoksee räkä nenästä ja vesi silmistä ja se aivastelee vuorotellen äitinsä kanssa. Ressukka! Minusta itsestäni ei ole tänään ollut yhtikäs mihinkään - kun päivän kohokohta on apteekissa asiointi, niin tekemisissä ei totisesti ole hurraamista.
su 24.9.06
Onni on tänään kiepsahdellut iloisesti selältä kyljelleen useaan otteeseen, tuo muutama viikko sitten löydetty taito ikään kuin unohtui välillä, mutta nyt se on taas muistunut mieleen. Ja yritys vatsallaan eteenpäin on armotonta, joskin vielä (tässä kohtaa äiti huokaa: onneksi!) tuloksetonta. Pälkähti päähän, että ehkäpä hyvinkin saattaa vielä käydä niin, että silloin tammikuussa jo haluankin töihin, jos tuosta Pööpöttimestä tulee yhtä kova menijä kuin isoveljensä. - Tällä hetkellä Onni makoilee vatsallaan tuossa lattialla ja juttelee ikiomalle ghettoblasterilleen (hehee, oikeesti se on pehmopelle, jossa on sisällä soittorasia).

Itse nappasin jostain nuhan ja kurkkukivun, ilmeisesti eilen ei sitten kuitenkaan ihan niin hellekeli ollutkaan kuin kuvittelin. Olen litkinyt tämän päivän kuumaa juotavaa, mutta silti on kelju olo. Onpas niin kauan aikaa edellisestä kylmettymisestä, että olin ihan unohtanut, miten kurjaa on olla vähän puolikuntoinen. Tänä kesänä kun ei ole juuri päässyt vilustumaan!

Päivä on kulunut Anne Tyleria lueskellen ja kotisivujani rukaten. Valokuvasivulla on muutama tuoreempi otos ja linkkejäkin olen laittanut muutaman uuden. Käykääpä kahtomassa!
la 23.9.06
Syyspäivän tasaus
Dodii, näin sitä on taas viikko vierähtänyt ennen kuin on ehtinyt sanoa yks-kaks-kolme. Mihin taivas varjelkoon tämä aika katoaa ja miksen ole jo voittanut lotosta tai raha-arvasta sitä kymppitonnia joka pelastaisi mut joutumasta tammikuussa takaisin duuniin?

Isännän polvi operoitiin tiistaina, ja nyt on mies täällä kotiäidin ilona kuukauden verran. Ei pöljempi homma, vaikkei leikkaukset kivoja olekaan. Minä puolestani olin torstaina toivoakseni munuaiskiviepisodini vihoviimeisessä luvussa, eli munuaistoiminnan gammakuvauksessa. Etukäteisohjeissa oli selitetty kaikki muu, paitsi oleellisin: laskimoon suihkautettiin radioaktiivista ainetta, joten vauvan lähellä oleminen ei lähimpinä tunteina käynyt ollenkaan päinsä. Ohjeissa oli vain kehotettu juomaan 2-3 lasillista vettä ilman kummempia selvityksiä, ja syy valkeni vasta kuvauksessa: radioaktiivinen aine poistuisi kropasta rakon kautta. No eihän meikäläisellä pari lasillista vettä riitä tuottamaan mitään tulosta, painelin sairaalasta kiukkuisena ja säteilevänä Wikholmille juomaan ison kahvin ja ostin pari pulloa lähdevettä, jotka litkin napaani vähitellen kaupungilla steppaillessani. Siltikin vasta illalla uskalsin ottaa Onnin taas sylkkyyn. Että onneksi oli toi isukki täällä kotosalla, muuten olisinkin ollut Onnin kanssa ihan liemessä. Oliskohan Satakunnan Keskussairaalalla aihetta päivittää nää ohjeistuksensa blondinpitäviksi versioiksi?

Torstaina oli taas tanssituntikin, jossa on kyllä kiva käydä. Nyt harjoiteltiin jotain uutta kahdeksikon mallista liikettä, joka onkin saanut jotkut syvät vatsalihakset tuolta ihan armottoman kipeiksi: siivotessa tuntui välillä yllättävä lihaskipu joidenkin liikkeiden myötä. Varasin itelleni studion puodista mustan lantiohuivin killuttimineen. Täytyy muistaa ottaa ens kerralla rahaa mukaan. Vähänkö on makeeta kilistä ja helistä joka lantionheilautuksella, hih!

Perjantaina käytiin koululla hakemassa isännälle pino kokeita korjattavaksi, ja osuttiinkin loistavaan saumaan, sillä yks kollegoista täytti 50 vee ja tarjolla oli mm. jumalaisen hyvää konjakilla (?) kostutettua täytskäriä. Illan omistin siivoamiselle, sillä huusholli alkoi taas olla siinä jamassa, että lattioille olis tarvinnut raivata lapiolla kulkureitit huoneesta toiseen. Tänään oli pakko vielä aamusella vähän jatkaa, mutta ihanaa kesäisenlämmintä päivää ei voinut pelkkään puunaamiseen haaskata. Iltapäivällä oli pakko päästä vielä lojumaan puutarhaan kirja kädessä! Tällaisia päiviä ei tänä syksynä varmaan enää montaa tule. Mutta voi että on onnellista että vieläkin, näin pitkällä syyskuussa, sitä saa ladata aurinkoakkujaan ihan kesäfiiliksissä.

Ruokaostoksilla piti tietenkin taas viikonlopun kunniaksi käydä. Tällä kertaa lähdin liikkeelle Lidlin kautta ja voi taivas, miten kaikki saksalaiset, jumalaisen übermakeat kakut, muffinsit ja täytekeksit suorastaan kiljuivat olemassaoloaan meitsille... Pähkinäsuklaatäytteisiä croissantteja! Hei haloo, arvatkaapa sainko raahata itseni väkisin ja rystysiä purren niiden ohi. Aaaaargh! Mikä ihme siinäkin muuten on, että joka kerta laihduttaessani saan päähäni käydä Lidlissä? Sieluni (ja etenkin vatsani) varmaan kuulee suklaacroissanttien kutsun tänne asti.
la 16.9.06 Nyt seuraa vakavastiotettava varoitus: legot ovat vaarallisia! Niin vaarallisia, että ne pistettiin meillä tänään kaikki, joka ainut, pitkäksi aikaa lukkojen taakse. Syy: niistä lähtee salakavalaa säteilyä, joka saa Juhon itkuiseksi ja raivostuneeksi ja usein vielä jostain kohtaa fyysisesti sairaaksi silloin kun ne pitäisi siivota pois lattialta. Tänään alkoi jalka sattua niin paljon, että osa legoistakin ui jo kyynelissä, kuolassa ja räässä. Laitoimme siis kaikki legot karanteeniin, jotta tällaisilta kipukohtauksilta vastaisuudessa vältyttäisiin. Vanhemmat: tarkkailkaa lapsianne ja legojen käyttöä! Jospa enterorokko, korvatulehdukset ja vatsataudit ovat nekin noiden pirullisten muovipalikoiden aiheuttamia? Tämä on varmasti tanskalaisten salaliitto maailmaa vastaan! (hitsi, minäkin olen pienenä leikkinyt legoilla... Ja olen nyt joutunut käymään jo muutamankin kerran kiropraktikolla, siinä näette!)
pe 15.9.06 Nauhoitin toissailtana Natascha Kampuschin haastattelun ja katselin eilen aamupäivällä. Kyllä maailmassa tapahtuu niin paljon käsittämättömiä asioita, ettei mittaa eikä määrää. Miten voi ihminen edes vähääkään järjissään säilyä, kun kymmenvuotiaana siepataan ja pidetään ensimmäiset puoli vuotta kellarikopperossa ilman että pääsisi kertaakaan sieltä minnekään? Kuusi päivääkin olisi painajainen, saati kuusi kuukautta, kaikista kahdeksasta vuodesta puhumattakaan.

Onneksi Ulla tuli Henriikan kanssa kylään, että pääsin Natascha-tunnelmista muihin juttuihin (pienen vauvan äitinä sitä alkaa yllättävän äkkiä surra maailman lasten kohtaloita). Syötiin yhdessä ja Ulla toi mukanaan ihanaa bostonpullaa. Henriikka nukkui ison osan ajasta, mutta heräsi sentään lopulta vähän seurustelemaan Onnin kanssa. Vitsit, että oli hyvä juttu saada tänne seuraa, olinkin funtsaillut, että mitähän haastattelun katsomisen jälkeen alkais, kenelle kenties soittais, mutta Ulla ehtikin sitten soittaa ensiksi. Jätteultrabra!

Tänään lähdin Onnin kanssa Poriin ja keskustassa pyöriessäni tulin soittaneeksi Marialle, joka - yllätys, yllätys! - oli myös Iksun kanssa Porissa! Ilahtuneena yhteensattumasta sovittiin heti kahvitreffit ja mentiin Wikholmille. Iso kahvi ja jumalainen strawberry-cheesecake (jaa mikä dieetti???) kruunasivat yhteisen jutustelun, ja voi että olin taas onnellinen siitä, että olen äitiyslomalla enkä töissä!

Kahvittelua ennen olin jo ehtinyt käydä Herttuantorin kirppisloosillani viemässä pari talvihaalaria lisää ja järjestämässä asiakaskunnan sekoittamat tavarat (ihmiset avaavat vaatteet laskoksistaan nähdäkseen kunnolla koko vaatteen, mutta iskevät ne takaisin tuhannen rytynmytyssä, tosi fiksua...), Henkalla ja Maukalla ostamassa Onnille syyspipon ja Lindexillä hankkimassa kolme bodya kahden hinnalla. Wikholmilta suunnistin Cittariin, sillä siellä oli mammuttimarkkinapäivät ja niinpä pesuaineita ja vaippoja sai tavallista halvemmalla.

Onni on ollut illan taas levoton. Tätä on nyt jatkunut viikon verran tätä iltakärttyisyyttä ja nukahtamisvaikeutta. Sälli huolii maitoakin vasta vain äärimmäisessä nälässä tai puolitajuttomuuden tilassa (jolloinka ei enää jaksa eikä ymmärrä pistää hanttiin). En tiedä, mikä vaihe nyt oikein on menossa. Eikä sen puoleen näytä lupaavalta toi Julian esimurkkuvaihekaan. Eilisiltana neiti alkoi kiukutella aivan järisyttävästi, koska ikävät vanhemmat kielsivät sekä halloweenbileet että nenäkorun (!!!) laittamisen. Ja arvatkaapa, käykö tämä tästä vaan päivä päivältä hauskemmaksi, kun lähestytään sitä Oikeeta Murkkuikää? Että mulle saa ihan vapaasti lähettää muutaman varapropun, kiitos.
ti 12.9.06 Kyllä tää äitinä oleminen on yhtä huolta! Julialla on jatkuvasti jotain tahmaa ystävyyssuhteissa; näyttää siltä, että viidesluokkalaisten tyttöjen viha-ystävyysakseli heilahtelee edestakaisin niin että käänteitä tapahtuu vauhdikkaammin kuin Kauniissa ja Rohkeissa. Äitiparka ei oikein tahdo enää pysyä perässä, että minkä asian ja uusimman käänteen vuoksi milloinkin murjotetaan, ja kuka on sanonut kenelle mitä... *Huoh*

Juhon kanssa puolestaan tahitaan läksyjen ihmeellisessä maailmassa. Sain viikonloppuna tarpeekseni siitä, ettei poitsu taaskaan oikein ollut varma siitä, mitä eri aineista oli annettu läksyksi, ja matikankirjakin oli taas unohtunut viikonlopuksi kouluun. Niinpä etsin omista laatikoistani tyhjän vihon, kirjoitin kanteen "Juhon läksyvihko" ja sisäsivuille lukujärjestysten tunnit, sivu per viikonpäivä. Selitin sitten, että tähän kirjoitat aina tunnin jälkeen sen, mitä on annettu läksyksi. Maanantaina tenava tulee sitten koulusta - eikä ole muistanut merkata yhdenkään tunnin jälkeen mitään!!! Kaiken huipuksi reppuvihossa on opelta viesti, että löytyiskö penaali kotoa, kun tässä vähään aikaan ei muksulla ole ollut kirjoitusvälineitä koulussa. AAaaaargh... Penaali etsitään, sinne tungetaan pari uutta kynää ja uusi kumi, opelle soitetaan että mitä on tullut läksyksi ja kerrotaan, että nyt on laitettu sällille läksyvihko, voisko ope aina tunnin lopussa muistutella Juhoa kirjoittamaan sinne läksyn. Ja sitten tahittiin yhdessä päivän läksyt läpi, paitsi äikän kirjoitelman jätin tarkoituksella tarkistelematta, jotta ope näkisi kirjoittamisen todellisen jaman. Aiheena oli "Meidän ullakkokirjasto", sillä koulun yläkerrassa tosiaan toimii pari kertaa viikossa kirjaston sivupiste. Annoin pikkumiehelle ekan lauseen, mistä vois vaikka aloittaa: "Meidän koulun ullakolla on kirjasto", ja kun myöhemmin tsekkasin aikaansaannosta, tarina alkoi: "Meidän ukolla on kirjasto"... Auttakkee! - Noh, illalla tenava oli vielä unohtanut laittaa koko läksyvihon reppuunsa, joten minä sen sinne kiikutin, mutta tänään oli sitten homma ilahduttavaa kyllä hanskassa. Liekö jotain toivoa vielä!?

Opiskeluaikojeni läheisin kämppäkaverini Henna kävi täällä eilen visiitillä. Ei oltu nähty kymmeneen vuoteen (!!!), mutta oltiin tässä kevään ja kesän mittaan lähetelty pitkästä aikaa vähän sähköpostia, ja kun Hennalle tuli työkeikka Poriin, hän pääsi samalla pistäytymään täällä. Aivan ihanaa oli nähdä piiiiitkästä aikaa! Ja tosi kivaa oli se, että vaikka edellisestä tapaamisesta on niin tajuttoman kauan aikaa, tuntui ihan siltä kuin oltais viime viikolla viimeksi treffattu ja nyt jatkettu juttuja siitä. Voi että tuntui mukavalta! Ja siihen tulokseen me taidettiin tulla, että vaikka aikaa on kulunut, niin mepä ei olla muututtu eikä vanhennuttu yhtään. ;-)
la 9.9.06 Muksuilla oli koulussa urheilupäivä. Onneksi eilisen ja viime yön hirvittävä myrsky oli sen verran laantunut, ettei enää tullut vettä vaakasuorassa tasossa. Päivä on ollut kirkas ja aurinkoinen, joskin tuuli on edelleen ollut myrskyisän puuskainen. Piti pyykit ripustaa narulle vähän useamman pyykkipojan kanssa.

Vein eilen Julian vanhoja vaatteita Herttuantorin lastenvaatekirppikselle, ja toivon totisesti, että menisivät kaupaksi jo senkin takia, että pääsisin niistä eroon ja vaatehuoneesta vapautuisi tilaa. Varasin myyntipaikan kahdeksi viikoksi, joten nyt sitten sormet ja varpaat ristiin että kauppa kävisi.

Tänään oltiin illalla Maikun ja Samin luona kyläilemässä. Mudcake ei ihan nyt luontunut tämän kaalisoppadieettini linjaan, mutta hohhoijaa, ei siitä kieltäytyäkään voinut. Onni piti melkoista väsymyskonserttia yhdessä vaiheessa, mutta onnistuin nukuttamaan sen Maikun työhuoneen sohvalle (ja rivi tuoleja soffan eteen putoamisesteeksi).

Huomenna haluaisin viettää superlaiskan päivän Jane Austenia lueskellen. Koko eilisen päivän riehuin Herttuantorin keikkaa lukuunottamatta siivoustouhuissa ja tänään onnistuin menemään Prismaan ostoksille mahdollisimman epäedulliseen aikaan = kun koko muunkin Suomen väestö oli päättänyt lähteä sinne. Uskomatonta, miten väsyneeksi voi väenpaljoudesta tulla! Onkohan tämä(kin) joku vanhuuden merkki? Nuorempana ei haitannut yhtään, millaisessa tungoksessa sitä ryysi alennusmyynneissä, kassajonoissa, jouluostoksilla tai yleisötapahtumissa, mutta nykyään sitä haluaa äkkiä pois sieltä ihmispaljouden keskeltä. Joopajoo, vanhuus ei tule yksin: hälyttäviä merkkejä ovat myös makeanhimon yltyminen, silmänympärysvoiteen käyttäminen ja aikainen nukkumaanmeno. Tästä puuttuu enää se, että kuuntelisin Mattia ja Teppoa ja niitten kipaleet ois minusta "ihan kivoja" (varatkaa huone vanhainkodista sinä päivänä, kun blogistani paljastuu että olen alkanut kuunnella tätä parivaljakkoa, silloin ei täydellinen dementoituminen ole kaukana).
to 7.9.06 Julian poskiontelo huuhdeltiin tänä iltana lääkäritalolla, ja lujilta otti. Tyttörassukka oli niin peloissaan, että alkoi hyperventiloida ja siitä seurasi pyörrytystä ja oksennusta. Mulla riipi sydämestä niin että hyvä kun tuolilla pysyin. Mutta toimenpide on nyt ohi, toista kertaa ei tarvi mennä (taivaalle kiitos!) ja typykkä nukkuu omassa sängyssään. Raasu.

Eka itämaisen tanssin tunti oli tänään. Kivalta vaikutti! Ainut vaikeus oli löytää se studio, sillä olin odottanut että se olis näkyvästi merkitty, mutta eipä ollut. Vanhakoivistontie 14:n ovessa oli vain mininen lappu, että "Studio Iftah", ja meitsi pörräsi Vanhakoivistontietä eestaas etsien jotain isompaa ja näkyvämpää kylttiä. Noh, onneksi sentään löytyi.

Seurakunnan perhekerho puolestaan alkoi eilen, ja sekin oli ihan jees. Hyvä, että on jotain henkireikää tässä odotettavissa joka viikko pimenevän syksyn mittaan. Eilen saapuivat myös Moleskine-muistikirjani sieltä nettikaupasta. Oooh, olen täten noussut kertaheitolla samaan sarjaan Hemingwayn, Van Goghin ja Matissen kanssa.

Päivän hauskutus oli tänään hupalinkki, josta sain vinkin kielenkääntäjien meililistalta. Käykääpä itse pelaamassa: http://www.nudisttrampolining.com .
ti 5.9.06 Julia-ressukka tuotiin tänään koulusta kesken päivän kotiin, kun sitä oli alkanut pyörryttää ja heikottaa. Pimu olikin ihan kalmankalpea. Viittaa kyllä siihen, että poskionteloissa edelleen mätä muhii, just tää heikotus oli alunperin se oire jonka takia ymmärrettiin vasta lekuriin hakeutua. Tänään käytiin sitten röntgenissä eilen saadun lähetteen kanssa, ja huomenna on soittoaika lääkärille. Ans kattoo nyt, mutta melkein veikkaan, että huuhteluun joudutaan. Mahtavatkohan vielä suostua nukuttamaan tuon ikäisen?

Iltapäivällä, kun Julia oli jonniin verran toipunut, uskalsin jättää sen tänne tekemään läksyjä ja menin Onnin kanssa Heinosen Ullan luokse Henriikkaa katsomaan, kun oltiin etukäteen jo sovittu. Siellä Henriikka pyyhälsikin jo miljoonaa kävelytuolissaan pitkin lattioita, iloinen virne nassulla! Hih, aika veikeännäköinen pikku papu! Ja teki taas, ah, niin hyvää äidillekin päästä ihmisten ilmoille ja jutskailla kaikkia maailman asioita.

Vähän oon yrittäny selvittää tota pyykkirumbaa. Silitin ja mankeloin kuivat ja laitoin taas uudet koneelliset pyörimään. Ehtymättömät luonnonvarat: tiski, pyykki ja roskat!
ma 4.9.06 Lähdettiin Onnin kanssa päiväruuan jälkeen Niemenkylään Pauliinalle kaffeelle. Soitin sinne just kreivin aikaan, kun Pauliina sanoi juuri ottaneensa pannarin ulos uunista, joten mehän oltiin suorastaan viivana siellä.

Illalla mun piti ottaa Onni mukaan Julian luokan vanhempainiltaan, kun isäntä lähti viemään Juliaa lekurille Poriin (vielä tsekataan sitä poskionteloasiaa). Suht kauan toi jaksoi olla suht hiljaa, mutta kyllä loppuehtoosta olin tosi kiitollinen, että homma oli ohi ja henk.koht. tapaamisaika luokanopen kanssa sovittu ja saatoin viedä njää-njää-huutoa karjuvan Onnin ulos koko rakennuksesta.

Tuntuu siltä, etten oo tänään ehtinyt enkä saanut aikaiseksi yhtikäs mitään, mutta sekään ei liene välttämättä kauhean huono juttu. Sitä paitsi puolen tunnin kuluttua alkaa taas "Täydelliset naiset" kesätauon jälkeen, hihhei.
la 2.9.06 Miten ihmeessä on taas viikko vierähtänyt?! Tätä ei ihmisaivo käsitä.
- Maanantaina kävin uudelleen Kuuri-Riutalla, minkä jälkeen selkä on ollut loistokunnossa. Onni ei tullut tällä kertaa mukaani (niin hankalaa sinne oli vaunujen kanssa päästä), vaan oli sen aikaa hoidossa Pauliinan luona. Siellä se nukkui Pauliinan olkapäällä, kun menin hakemaan sitä takaisin.
- Tiistaina oli Juhon luokan vanhempainilta. Tenavan pulpetti oli kiitettävän sekaisin, läksykirjojen (joiden olisi pitänyt olla kotona koska niistä oli läksyä) lisäksi poimin mukaani kasan sekalaisia lehtimainoksia, Aku Ankan taskukirjan ja käsittämättömän mustan mötikän jonka sisästä löytyi ikivanha, vuotava paristo. Hohhoijaa...
- Keskiviikkona vein Julian ja Innan leffaan katsomaan Pirates of Caribbean -leffaa ja menin leffan ajaksi palloilemaan kaupungille. Etsin sopivaa muistikirjaa päiväkirjaksi, mutta sehän on Porin kirjakaupoille joka kerta yhtä mahdoton haaste: öbaut A6-kokoinen, valkoiset sivut ilman viivoituksia ja ruudutuksia, tarpeeksi vahva paperi jotta siihen voi kirjoittaa tussillakin. Mission Impossible! Löysin perjantaina Raumalta pari halpiskirjaa joiden kanssa pärjään toistaiseksi, mutta pitkien nettietsintöjen jälkeen löysin suomalaisen online-kaupan, Rakennustiedon verkkokaupan, joka myy Moleskine-muistikirjoja. Sinne laitoin tilauksen vetämään.
- Torstaina Kytömäen Ulla kävi kyläilemässä, juotiin kahvia, syötiin omenapiirakkaa ja jutskailtiin maailman menosta.
- Perjantaina oli Onnilla neuvola aamupäivällä. Uudet mitat: 6785g ja 64,5cm. Kasvu on niin tasaista, että pikkusälli kulkee kaikkia ihannekäyriä pitkin. Neuvolasta starttasimme Raumalle, jossa kävin parissa kirjakaupassa ja syömässä iki-ihanassa Vanhan Rauman kiinalaispaikassa. Raumalla oli taas tehty mitä ihmeellisimpiä muutoksia sitten viime näkemän, hurjia pengerryksiä ja Cittarin lähistölle, Mäkkärin viereen, oli ilmestynyt järjettömän kokoinen työmaa, jonka reunalla seisova kyltti julisti siihen rakennettavan uutta Prismaa. Pyhät pyssyt! Raumalta suuntasimme vielä kyläilemään Marian luokse. Voi miten iso poika Iksu jo on! Kauheeta ajatella, että niin se äkkiä vaan toi meidänkin sälli kasvaa, vuoden päästä mennään jo lujaa... Iiiik! Nyt se nukkua posottaa tossa meidän sängyllä ihan autuaana. Yritin tutustuttaa sitä maissivelliin nyt illalla, mutta vähän huonolla menestyksellä. Maito maistui huomattavasti paremmin.

En uskaltanut eilen käydä vaa'alla, kun Maria oli tehnyt niin jumalaisen hyvää rahkakakkua mustaherukoista, että sitä oli pakko syödä vielä santsiannoskin, mutta kolmisen kiloa on tipahtanut kaalisoppakuurin alettua. Hoopoa on, että edelleen näen vähän väliä unta ruuasta, eli aina silloin, kun yöllä iskee nälkä. Ja rasittavaa taas on se, että ennen kun en välittänyt pullasta ja muusta makeasta yhtään, niin nyt tekis alvariinsa mieli jotain herkkua. Karkkia ja viinereitä ja taivas tietää mitä muuta... Argh, kieltäydyttävä on. Dietorelle-karkkeja ostin pussillisen pöytälaatikkoon, mutta niitähän ei parane liikaa mussuttaa, koska makeutusaineilla on tämä hauska kääntöpuoli: laksatiivinen vaikutus!

Kävin kävelylenkillä vielä myöhään illalla. Uudet lenkkarini ovat nyt saaneet totisesti käyttöä, sillä olen käynyt kiitettävän usein tepastelemassa ympäri Luviaa. Tänään lähdin ilman Onnia, sillä pikku-ukko parka sai taas äänensä käheäksi, kun Prisma-reissulla annoin ilmastoinnin posottaa. Vettä tuli tossa yhteen aikaan illasta niin sairaasti, että aattelin että jos sellanen kuuro vielä iskee lenkin aikana, niin mikään maailman sadesuoja ei pidä sitä tulvaa pois vaunuista, ja sitten ukkeli vielä kastuukin. Uijui, ei kiitos sellaiselle, joten äitimamma porhalsi tänä iltana ihan yksikseen.


su 27.8.06 Tapahtunutta viikolla:
- Tiistaina kävin Kuuri-Riutalla, jonka Itäpuiston vastaanotto ei ollutkaan lääkärikeskuksessa, kuten luulin, vaan viereisessä talossa, ja matka vaunujen kanssa toiseen kerrokseen ulkoportaissa, aulan rappusissa ja toisen maailmansodan aikaisessa hississä takasivat sen, että ellei vielä siihen mennessä olisi tarvinnut kiropraktikkoa, niin sitten ainakin tarvitsi. Ihmeen hyvin silti suoriuduimme sieltä vielä uloskin. Jumittuma ristinivelen oikealla puolella aukesi helposti ja nätisti, vasen puoli vielä kinnaa. Huomenna uus käynti.
- Juho oli kurkkukipu-kuumepotilaana kotosalla tiistaista perjantaihin.
- Torstaina Vahtolan Ritva kävi kyläilemässä.
- Perjantaina yritin tankata englannin sanoja Juhon päähän erinäisin menetelmin... Uphill work! Olen tainnut kohdata kovimman haasteeni enkunopena ihan omassa pojassani...
- Perjantaina kävin myös Onnin kanssa kaupungilla, sillä Juho oli jo niin toipunut, että uskalsin jättää sen tänne pariksi tunniksi itsekseen (silti sain noin 8 soittoa häneltä reissuni aikana, kaikki koskien sitä, miten enkkua ei VOI tajuta, eikä sanoja VOI opetella). Ostin Seppälästä meikkilaukun, apteekista puhdistusmaitoa ja elektronisen kuumemittarin, Anttilasta kynsilakkaa ja sitten kävimme Onnin kanssa Wikholmin kahvilassa milkkiksellä ja Frezzalla (noh, arvatkaapa kumpi joi kumpaa?).
- Lauantaina kävin aamupäivällä poimimassa Luodonkylästä vanhempieni puutarhasta loput punaherukat, ja illalla lähdettiin Teron kanssa leffaan. Onni meni mun siskolle, ja Juho ja Julia pärjäsivät täällä ihan kahdestaan. Kävimme katsomassa "Miami Vicen", joka oli ihan kelpo action- viihdepaketti. Colin Farrellin takatukkalook ei vain oikein iskenyt, muuten leffa oli ihan jees.
- Tänään sunnuntaina keittelin punaherukkamehua ja olen potenut iltaa kohti pahenevaa känkkistä. Olis pitänyt käydä kävelyllä, mutta toi hikinen mehustus vei niin paljon aikaa. Blääh!
ma 21.8.06 Voi pyhät pyssyt että tuo pikku-ukko on tänään jaksanut kitistä! Aamupäivä meni hyvin, ja intouduin aamiaisen jälkeen siivoamaan yhtä tosi sotkuista keittiön kaappia vielä yöpaitasillani, mutta jahka toi tenava oli ottanut aamupäivätirsansa (jotka nekin oli tänään tavallista lyhyemmät), ei ollut maailma enää mallillaan. No, päivän Suuri Hetki, eli perunasoseen syöttäminen kyllä vielä onnistui siinä määrin mallikkaasti kuin se nyt tuon ikäisen kanssa voi onnistua (puolet soseesta ruokalapulla, neljäsosa muksun nyrkeissä kun nehän piti tunkea suuhun samaan aikaan soseen kanssa, ehkä neljäsosa lopulta oikeassa osoitteessa eli massun sisäpuolella), mutta sen jälkeen olikin elo yhtä kitinää. Yritin syöttää ja nukuttaa aina kitinän kiihtyessä, mutta ei, herra olis vaan halunnut viihdytystä ja seurustelua nonstoppina. Huoh, ei kyllä ihan onnistu, jotain sentään pitää saada tehdyksikin. Puoli seitsemään mennessä illalla se oli ottanut lyhyiden aamutorkkujensa jälkeen yhdet puolen tunnin päikkärit, ja huuto alkoi nousta forte fortissimoon. Hyssyttelin sylissä uneen, mutta kun yritin laskea omaan sänkyyn nukkumaan, alkoi taas itku, tällä kertaa vielä oikeastaan unessa. Silloin lämmitin ison satsin maitoa, ja Onni oli niin väsy ja tajuton, ettei jaksanut eikä ymmärtänyt enää pistää hanttiin, vaan veti kaiken milkkiksen ja vaipui sen jälkeen onnelliseen tiedottomuuteen. Huh!

Juho tuli sairaana koulusta kotiin, kurkku kipeenä ja korkea kuume, just sellanen oireilu mitä nyt on liikkeellä. Lääkärillä käytettiin ja virustaudiksi todettiin. Se jää nyt huomenna tänne kotiin sairastamaan. Sen aikaa joutuu olemaan yksin, kun mä käväisen kaupungissa sen Kuuri-Riutan vastaanotolla (sain ajan puolillepäivin). Tänään kävin iltamyöhäsellä kävelyllä hakemassa systerin luota jumppaohjeita, joita se on printannut mulle töissä (systeri on siis kuntohoitaja, just oikea immeinen ohjaamaan tämmöstä selkävaivaista). Kävely on kyllä tehnyt hyvää.

Ainut aikaansaannos oli se, että sain keittiön lopultakin siivottua, kun Julia tuli koulusta kotiin ja viihdytti pikku känkkäränkkää. Olin kuvitellut siivoavani tänään enemmänkin, mutta hohhoh, luulo ei ole tiedon väärtti.
su 20.8.06 Onnin ja mun ensimmäinen viikko kaksistaan kului tosi nopeasti. Sadepäivinä katselin ostamaltani dvd:ltä "Ylpeyden ja ennakkoluulon" kaksi ensimmäistä jaksoa. Katselin sarjaa niin satunnaisesti ja toisella silmällä silloin kun sitä esitettiin telkussa, että nyt nautin täysin siemauksin keskittyneestä katsomisesta. Tämä BBC:n versio on kyllä mielestäni parempi kuin taannoin leffassa pyörinyt inhorealistinen elokuva. Ainut asia, mikä minua häiritsee, on se, että Janea esittävä näyttelijä tuo mieleeni ikävästi Marja-Liisa Kirvesniemen! Mutta muuten henkilöt ovat loistavia. Colin Firth on ainoa oikea mörökölli Mr Darcyna, ja Mr Collinsia (se lipevä papinkutale, joka kosi päähenkilö Elizabethia) näyttelevä kaveri muistutti koomisuudessaan ihan Pirkka-Pekka Peteliusta. Varsin hauska oli myös Sir William Lucas, joka järjestämissään tanssiaisissa hoki koko ajan ihan ekstaasissa "Capital! Capital!" ("suurenmoista!"). Luin kirjan tänään loppuun, joten nyt aion seuraavien sateiden tullen katsella loput jaksot dvd:ltä.

Idiootti kun olen, tein liian rajuja ja sopimattomia vatsalihasharjoituksia torstai-iltana, ja selässä tuntui jo sen jälkeen ikävältä, ja perjantaina se sitten taas vihlaisi ja jumittui jostain nikamavälistä. Olin just päässyt Onnin kanssa kaupunkiin, ajanut hyväntuulisena Ison Karhun parkkihalliin ja löin auton oven kiinni, kun NAKS! Soitin heti saman tien Kuuri-Riutan numeroon, mutta sillä ei ollut enää ajanvarausta perjantaina. Huomisaamuna soittelen sitten ensi töikseni... Huokaus Yhtä paha tämä ei (ainakaan vielä!) ole kuin silloin viimeksi, mutta keljua kuitenkin. Lähdin sinnikkäästi perjantai-iltana silti kävelylenkille Maikun kanssa, sillä tiesin kävelyn olevan hyväksi kipeälle selälle ja siksi toisekseen mulla on lievä pakko saada käyttöä viikko sitten ostamilleni lenkkareille, sillä isäntä meinas saada hikan kun kuuli niitten hinnan. Lenkin jälkeen vielä venyttelin selkää, ja se oli selvästi vetreämpi kuin ennen sitä. Eilen kävin kävelyllä Julian ja tänään Vuorisen Annan kanssa. Ilmoittauduin sitä paitsi työväenopistoon vatsatanssin alkeisryhmään, sillä olen kuullut siitä, että se on ollut monelle selkävaivaiselle todellista kuntoutusta. On kyllä nyt tehtävä töitä, että saa nää raskauden löystyttämät vatsa- ja selkälihakset kuntoon, ettei koko ajan tartte raihnaisena raahustaa.
ti 15.8.06 Sveitsin porukat olivat viikonlopun täällä kyläilemässä. Kuvassa koko poppoo; Eric, Satu, Lisa (kummityttöni!) ja Tanya. Julia tuli tyttöjen kanssa oikein hyvin toimeen ja juttuun, ja totesikin ylpeänä lauantai-iltana, että "äiti, mä pärjään pienellä englannillani jo oikein hyvin!". Voi, kun sais kaikki muksut tällasia onnistumisen kokemuksia, niin yläasteen enkunopena olis helppoa olla!

Oli tosi kivaa tavata pitkästä aikaa ja jutskailla kaikkea ja viettää aikaa yhdessä. Eric oli kyllä tehnyt ankarasti töitä ja teki edelleen lomallaankin; tsekkasi joka ilta sähköpostinsa ja hoiti liikehommiaan siinä. Käytiin yhdessä Laitakarissa ihmettelemässä Ihana-laivan rakennustöiden alkamista ja ihan vaan kävelemässä rannalla. Muuta sen kummempaa ohjelmaa me ei oltu järjestetty, kun aika oli sen verran rajallinen ja niillä oli ollut aika toimelias matka (ajattelin että kaipaisivat ehkä vähän hengähdystaukoa). Kovasti kutsuivat Sveitsiin ensi kesäksi, ja me itse asiassa vähän elätelläänkin nyt toivetta, että varaa siihen mahdollisesti vois olla. Mua se Lontookin kyllä houkuttaa ihan armottomasti, mutta hoh, katsotaan nyt mihin päädytään.

Nyt on kaikilla muilla perheessä sitten alkanut koulu, paitsi Onnilla ja mulla. Ollaan oltu nyt kaks päivää täällä kahdestaan, ja tosi hulppean nopeasti on aika kulunut. Julialla on vielä maanantai ja tiistai tosi lyhyitä päiviä, joten se on ollut kotona koulusta jo ennen kuin meikä on ehtinyt edes lounastaan syödä. Eilisen aikaansaannos oli keittiön siivoaminen ja muutaman lakanan mankelointi, tänään oon poiminut mustaherukoita ja mehustanut niitä. Ukkostikin tossa iltapäivällä yhdessä vaiheessa oikein kunnolla, tosin vain kovin lyhyen aikaa. Sataa olis saanut paljon kauemminkin, mutta hyvä kun edes jotain sieltä taivaalta tuli alas.
to 10.8.06 Lasten koulu alkoi Luvialla jo tänään. Julia aloitti viidennen luokan keskustassa ja Juho kolmannen Niemenkylässä. Ja viimeksimainittu suhari kyllä taas ehti jo yhtä ja toista tässä koulun kynnyksellä. Eilen illalla puhuttiin sille, että nyt alkaakin uusi luokka uudessa koulussa ja sulle tulee uusi ope, että ole nyt oikein tarkkaavainen ja tee uuteen opeen hyvä ensivaikutus. Keskity kuuntelemaan, äläkä raahaa repussasi kouluun mitään ylimääräistä viihdykettä. Ja poika nyökkäilee, nyökkäilee, kyllä äiti, kyllä isä. Ja annas olla, kun vekaran reppu tarkastetaan, sieltä löytyy laatikollinen koiranpommeja ja vetopaukkuja! Aaaargh!!! Ne lentävät roskikseen, pikkujätkä saa uuden saarnan, itkee lohduttomana, jupisee sängyssään vielä tunnin nukkumaanmenon jälkeen. Aamulla muistutus siitä, miten koulussa ollaan ja kysymys, että eihän repussa nyt ole enää mitään ylimääräistä. Ei pitäis olla, kuuluu vastaus. Jaa ei pitäis, katsotaanpa. Ja repusta löytyy hervoton kasa Pokemon- ja Digimon-kortteja, varmaan kaikki mitä sälli edes omistaa. AAAARGH!!! Kortit takavarikkoon ja jälleen uusi saarna siitä, miten koulussa ollaan.

Voi TAIVAS. Alkaa välillä usko mennä siihen, että kasvaako tuosta pojasta ihminen. Sitä olen tässä taas pohtinut ja päivitellyt, ja vähän sentään lohdutti tuttavan kertomus oman miehensä lapsuudesta. Tämä kun oli tunkenut hedelmäpastillin sieraimeensa niin, että jouduttiin kiikuttamaan lääkärille, jotta saatiin namu pois kärsästä, ja heti kun oltiin tultu kotio, niin poika funtsailemaan pastillien ääreen, että oliko se tosiaan tuollainen hedelmäpastilli jonka sinne nenääni tungin, ja ihanko totta sitä ei omin konstein sitten pois saatu... Ja juu, arvaahan sen, perheelle tuli uus keikka samalle lääkärille.

Päivä on ollut taas kuumaakin kuumempi, vietin suuren osan päivästä takapihan terassin varjossa lukien Austenin "Pride and Prejudice" -romskua. Päädyin nimittäin eilen halvimpaan mahdolliseen ratkaisuun: en tilannut Austenia sen kummemmin Akateemisesta kuin Amazonistakaan, vaan lainasin Porin kirjastosta.
ti 8.8.06 Huomattavasti leppoisampi päivä kuin eilen. Ei ole tarvinnut säntäillä koko päivää noiden muksujen kanssa sinne ja tänne, vaan ollaan oltu kotosalla. Juliakin voi jo paljon paremmin kuin eilen, oli kovasti innoissaan kilpikonnastaan ja jaksoi esitellä sitä parille vierailevalle kaverilleenkin.

Meitsi sai huushollin päällisin puolin jokseenkin siistiin kuntoon ja yhden koneellisen pyykkiäkin taas pyöritetyksi. Opettelin myös korjaamaan valokuvista punaiset silmät kuvankäsittelyohjelman avulla, keitin Painonvartijoiden kaalisoppaa (raskauskilot, ne raskauskilot...), kävin pikaisesti ruokaostoksilla lähikaupassa (josta löytyikin taas ihan jopa tasan 1 paketti kanankoipia, jotain hapankorppu-
paneroituja) ja luin Frank McCourtin Teacher Manin loppuun. Selailin nettiä, ja funtsin, kannattaisiko tilata Jane Austenia Akateemisesta vai Amazonista. En päässyt vielä mihinkään lopputulokseen.

Se ihme tapahtui, että taivaalta tipahteli muutama pisara vettä. Olisikohan mitenkään mahdollista toivoa, että yön aikana oikeasti sataisi? - Epäilen ettei, sillä pilvipeite näyttää nyt rakoilevan ja sinistä taivasta pilkottaa tuolta jälleen. Mutta hetkeksi lämpötila edes putosi alle hellerajan; pitkän (ja tuloksettoman) pisartelun jälkeen lämpömittari näytti 23,5 astetta. Jotain jo sekin, että ulkona oli ihan inhimillisen oloista istuksia ja hengitellä.
ma 7.8.06 Voi taivas, mikä päivä. Isäntä käytti Julian aamulla röntgenissä, meikä heräsi varaamaan sille lääkäriaikaa + Juholle myös, sillä tääkin on ollut jo niin monta viikkoa nuhassa, että epäilys heräsi. Röntgenreissun jälkeen vein Onnin kanssa isännän Eurajoen koululle valmistelemaan alkavan lukuvuoden hommia, palasin kotiin ja sain vauvan- ja potilaanhoidon & Juhon sählinkien lomassa laitetuksi yhden satsin pyykkejä pesukoneeseen. Puoli yhdeksi lääkäriin koko konkkaronkan kanssa, jossa Julian poskiontelon todettiin olevan aivan täynnä räkää + että toinen korva oli tulehtumassa, ja muksu sai kuurin, mutta Juholla oli onneksi asiat kondiksessa. Sitten apteekkiin, sieltä kotiin laittamaan sapuskaa, ja tottakai Onni heräsi uniltaan juuri siinä vaiheessa, kun olin itsekin ehtimässä aloittamaan ruokailua. Eli sain syödä lounaani kylmänä. Sitten taas yritystä houkutella toi potilas syömään jotain, sillä se vain nuokkui lautasensa äärellä, ja eipä aikaakaan niin oli jo lähdettävä E-joelle noutamaan isukkia takaisin... Ei siis MITÄÄN saanut aikaiseksi tänään, tuskin ehdin pyykkejä ripustaa.

Noh, isukki halusi ilahduttaa potevaa tytärtään niin paljon, että kun synttärit nyt olivat takana ja konnarahat kasassa, niin tää kävi hakemassa sen kilpparin Julialle. Kyllä varmaan paransikin potilasta vähintään yhtä paljon kuin antibiootit, niin iloiseksi sai tuominen tyllerön! Konna ristittiin Kuplaksi ja sitä alettiin heti hoitaa kylvettämällä ja syöttämällä voikukan lehtiä.

Mun piti vielä illalla lähteä sikaväsyneenä käymään kaupungissa, kun Luvian supermarketeista (lue: kytysistä kaupoista, joista etenkin toinen muistuttaa Venäjän puoteja tyhjyyttään ammottavine hyllyineen) oli Nan-äidinmaidonvastike TAAS loppu. Ajelin Poria kohti ihan kypsänä, kunnes muistin, että Anttila oli ilmoittanut "Ylpeys ja ennakkoluulo"-DVD:tä alehintaan, ja aattelin, että no, kaksi kärpästä tästä sitten samalla iskulla. - Itse asiassa vähän useampikin kärpänen sitten loppujen lopuksi. Kahdellakympillä sai 2 dvd:tä ja nappasin jonkun "Get Shorty"-komedian, ja alakerran puolella löysin äidinmaitojen lisäksi myös vihdoinkin telkussa mainostetun, pattereilla toimivan ilmanraikastajan, jonka saa säätää suihkimaan tietyillä aikaväleillä. Ja eikun heti meidän vessaan semmonen! Olen jo pitemmän aikaa yrittänyt bongata sitä vempainta Prismasta tai Euromarketista. Dodii, hyvästi pahat döfikset, tätä ainakin toivomme.

Netistä muuten löytyi oivia Kummeli-pätkiä vuosien takaa, käykääpä tsekkaamassa itse www.youtube.com ja laittakaa hakuun 'Kummeli'.
su 6.8.06 Elokuu on alkanut niin vauhdikkaissa merkeissä, etten ole ehtinyt edes blogia päivittää. Ekana päivänä vietimme hääpäivää, kun isommat tenavat olivat systerin mökillä ja Onni kummitätinsä hoivissa. Kävimme syömässä kahdestaan, mikä oli jo ihan luksusta. Sitten piti ajaa Pomarkkuun hakemaan Juliaa ja Juhoa sieltä mökiltä, ja olinkin jo autuaasti unohtanut, miten täydellisessä korvessa systerin mökki on. Kyllä se kai virallisesti vielä kuuluu Pomarkun territorioon, mutta jahka sinne korven keskelle on ajanut, tuntuu siltä, kuin olisi matkannut aina Siperian perukoille asti.

Torstain vietimme Tampereella. Isäntä jäi Juhon ja Julian kanssa Särkänniemen portille, mistä Onni ja minä jatkoimme matkaamme keskikaupungille shoppailemaan ja katselemaan maailman menoa. Enempi olikin sellainen hypistelyreissu, ostoksia tein vain Akateemisessa kirjakaupassa (kaks englanninkielistä pokkaria + Good Housekeeping -lehti) ja Lindexissä (yksi potkupuku). Mutta oli ihanaa vaan käppäillä kaikessa rauhassa ja katsella kaikkea ja nauttia kesäisestä kaupungista. Paluu keskikaupungilta takaisin Särkänniemeen kävi vaan pienen mutkan kautta. Ennen Paasikiven-Kekkosentietä oli oikein valokyltti huvipuiston parkkipaikka-
tilanteesta: <- P1 TÄYNNÄ. P2 VAPAITA ->. Joten meikä kääntyi tietysti oikealle löytääkseen parkkipaikan. Vaan mitä ihmettä, sitä sitten saikin ajaa ja ajaa ja vielä kerran ajaa eteenpäin, eikä parkkipaikasta näkynyt muuta kuin aina uusia kylttejä: "Särkänniemi P2" ja eteenpäin osoittava nuoli. Näsijärvi jäi kauas taakse ja funtsailin, että mistäköhän Hämeenlinnasta mahdan tätä menoa löytää itseni. Ihan niin pitkälle en sentään ajanut, vaan löysin itseni jäähallin pihasta. Avasin ikkunan ja hihkaisin keltaliiviselle tyypille, että etsin Särkänniemen P2-parkkipaikkaa. "Onneksi olkoon, olet Särkänniemen P2-parkkipaikalla", vastasi kaveri. Siis täh? Tyyppi kertoi, että matkaa Särkkikseen oli viitisen kilometriä (!!!) mutta että heillä on ilmainen bussikuljetus huvipuistoon. HAH! Siitäpä oliskin suuri apu, kun perhe oli huvipuistossa ja meitsin piti vain mennä hakemaan ne sieltä! Tämän kuultuaan kaveri vilkaisi kelloaan ja totesi, että alkaa olla sen verran myöhä, että eiköhän sieltä P1-paikaltakin jostain vapaa paikka autolle löytyisi, ainakin pienen pyörimisen ja odottelun jälkeen. Joten ei muuta kuin auton nokka takaisin kohti Näsijärveä, ja parkkipaikkakin tosiaan löytyi - tosin sellaisen lisämausteen kera, että kun ennen pysäköinti on ollut ilmaista, Särkkis on nyt keksinyt veloittaa pysäköintimaksua kolme euroa autolta. Miettikääpä mikä rahasampo! Ja pelkkä pääsymaksu alueelle ilman vekottimen vekotinta oli viisi euroa. Viivyin huvipuistossa vajaan tunnin käymättä yhdessäkään vempeleessä ja pulitin siitä parkkimaksuineen yhteensä kahdeksan euroa! Ei rahastuksen makua, eiPÄ!

Perjantaina järkättiin Julian synttärikestit sen kavereille, ja olin totisesti tulla hulluksi sen kahden tunnin aikana, kun kuusi äärettömän äänekästä ja kikattavaa 11-vuotiasta pikkupimua kirmasi pitkin huushollia ja puutarhaa. Olen tähän asti pitänyt Juhon 5-vuotisbileitä pahimpana painajaisena, mutta tämä vei melkein voiton siitäkin.

Tänään tulivat synttärikaffeelle sukulaiset. Totaalisesti viikon touhuista voipuneena ostin eilen Euromarketista valmiin täytekakkupohjan, jonka täytin ja koristelin tänä aamuna, ja täydestä meni kuin väärä raha. Vaan voi, päivänsankari alkoi iltapäivän mittaan taas sairastua, ja vasta keskiviikkona kun loppui edellinen lääkekuuri! Vieraiden lähdettyä sain kiikuttaa Julian Poriin päivystävälle lääkärille, ja koska itse olin ollut räkäinen taannoisesta kesäteatteriretkestä lähtien, ilmoitin luukulla itsenikin potilaaksi. Tulos kahden tunnin odottelun jälkeen: Julia määrättiin huomenna röntgeniin, jossa poskiontelot taas kuvataan, mutta toistaiseksi ei mitään tulehdukseen viittavaa ollut, vaan todettiin, että ehkä on kyseessä jokin ihan muu virustauti. Minä puolestani sain ultralla tsekkauksen jälkeen antibioottikuurin omiin onteloihini. Hohhoijaa... Julia-parka tärisi vilusta keskellä hirveää hellettä kun palasimme takaisin kotiin, mutta olo alkoi kohentua, kun annoin pikkupimulle yhden buranan ja laitoin sen lepäilemään peiton alle. - On tämäkin ajankohta sairastaa, tällaisessa kuumuudessa!


ma 31.7.06 Onnilla oli tänään 3kk-neuvola. Vähän tälläi myöhässä, kun neuvolan terkkari oli tässä pari viikkoa saikulla, ja meidänkin aikamme sitten lykkääntyi. Onni oli kasvanut oikein komiasti, pituutta oli jo 61,5cm ja painoa 6kg 120g. Hän oli oikein iloinen ja juttelevainen aina siihen asti, kun reiteen iskettiin rokotus. Oivoivoi, sitä ei äidin sydän meinannu kestää, vaikka kyse oli mitättömästä pikku piikistä. Mikään ei oo kyllä niin kurjaa kuin kuulla oman lapsensa itkevän kivun takia. Surkeutta!

Juho ja Julia lähtivät tänään systerin mökille yökylään, joten täällä meillä on vietetty harvinaisen rauhallista iltaa. Huomenna viedään sitten Onnikin vielä kummitäti-Maikulle illaksi, niin päästään jonnekin kahdestaan syömään hääpäivän kunniaksi. Tänään tuli 17 vuotta kihlauksesta täyteen, huomenna 14 vuotta avioliittoa. Ihan tajuttoman isolta näyttäviä lukuja siihen verrattuna, miten pieneltä aikapyrähdykseltä tää on tuntunut. Yleensäkään sitä ei tunne itteään niin vanhaksi, että voisi jostain hyvin muistettavasta asiasta sanoa, että joo, siitä on sellaset kakskyt vuotta. Sitten kun tällainen pääsee suusta, sitä itekin ihan säikähtää, että herrajjestas, miten mää voin olla niin vanha että muistan 20 vuoden takaisia asioita silleen kuin ne olis vasta viime viikolla tapahtuneet! Sitä kun jossain vaiheessa elämää oli tottunut ajattelemaan, että jos jostain tapahtumasta on niin kauan, niin sitten on ite ollut silloin niin pieni, että muistaa vain hämärästi, jos ollenkaan. - Ehhehe-hee, toisin on nyt! Koulussa sitä aina välillä huomaa, missä mennään, kun oppilailla ei ole hajuakaan sellaisista jutuista, mitä itse pitää itsestäänselvinä. Muistan, kun ruotsin kokeen tekstin ymmärtäminen käsitteli urheilusankareita: muksut oli ihan hoomoilasena, että mitäh, onko Björn Borg jotain muutakin kuin alusvaatemerkki, ja Thomas Wassbergin ja Juha Miedon sadasosasekuntti oli niille aivan ufojuttu. Mahtaako ne ressukat edes tietää, minkä takia Paavo Nurmi on saanut oman patsaan? Ja mitäpä näistä urheilupiirien julkimoista, kun yks luokka oli kerran ihan äimänkäkenä, että häh, mikä ihmeen Marilyn Monroe. Siinäpä piti enkunopen sitten tuoda seuraavalle kerralle pieni filminpätkä mukanaan, että sai taas yhden aukon yleistiedossa paikatuksi.
su 30.7.06 Koko eilinen päivä upposi isännän serkun häihin, jotka pidettiin Vihdissä. Matkaa on täältä sinne öbaut 200 km, joten piti lähteä jo ajoissa matkaan. Juho oli partsaleirillä, mutta me muut pakkauduimme autoon, joka oli lastattu jo lähes täyteen kaikkea vauvakamaa vaunuista vaippoihin + meidän juhlavaatteemme. Sekä meno- että paluumatka sujui täysin ok, sillä ilmastointi piti huolen siitä, ettei kenenkään tarvinnut läkähtyä autoon, ja Onni nukkui suurimman osan ajasta. Menomatkalla pysähdyttiin Forssassa ja paluumatkalla Humppilassa. Itse häät olivat hyvin perinteiset sellaiset, ensin kirkko ja sitten hääjuhla paikallisella työväentalolla. Jouduttiin vaan lähtemään kovin varhaisessa vaiheessa takaisin, kun toi pikku-ukko tarvitsi kuitenkin unensa, matka oli pitkä ja tanssiorkesterin (varsinainen paikallinen Trio Tremolo, voi apua!) aikaansaama meteli ei Onnia miellyttänyt sitten niin pätkääkään.

Tänään oon ollut ihan kuollut. Räkätautini tässä senkun vaan sitkistyy ja hankkii uusia ilmenemismuotoja. Kurkkukipua ei enää juurikaan ole, mutta niistämistä riittää ja eilen alkoi yskittää, olo on kuin pään paikalle olisi istutettu jalkapallon kokoinen silikoni-implantti. Limainen ja löllyvä.

Julia täytti perjantaina 11 vuotta. Synttärilahjan hän oli oikeestaan saanut jo etukäteen, sen uuden fillarinsa, mutta koska jotain pientä on kuitenkin kiva saada merkkipäivän aamuna, olin ostanut hänelle Lindexistä sellaisen puseron, jota hän oli kovasti ihaillut. Siis voiko olla muuten totta, että esikoiseni syntymästä on jo 11 vuotta!?! MIHIN tämä kaikki aika on kadonnut??? Onneksi meillä on vielä tuo pikkuinen Onni, että on joku, joka vielä monta vuotta haluaa kiipeillä äidin sylkkyyn. - Ja onneksi sitä ei ite vanhene yhtään.
to 27.7.06 Unikeonpäivä
Käytiin eilisiltana naisporukalla katsomassa Rauman kesäteatterin "Aidan takana" -musiikkinäytelmä, jossa musikaalikamumme Laura oli yhdessä pääosista. Viereisessä kuvassa komeilevat kuitenkin homostylistina show'n varastanut Timo Julkunen (mies oli niin hupaisa, että sääliksi kävi kanssanäyttelijöitä: niillä oli taatusti täysi työ, ettei pokka pettänyt) ja manageria esittänyt Satu Säävälä. Melkoista kohellusta oli koko näytelmä, mutta sen ehkä pelastikin juuri se, että kaikki lyötiin sitten ihan kunnolla överiksi. Laura lauloi upeasti ja säteili uskomatonta lavakarismaansa, ja kuten sanottu, Julkunen oli enemmän kuin täydessä vedossa. Tästäkin huolimatta antaisin kuitenkin Kuivalahden kesäteatterille pisteet paremmasta näytelmästä, jos jotain vertailuja tässä nyt pitää tehdä.

Iltanäytöksessä oli hiivatin kylmä, ja vaikka olin varannut vaatetta mukaani, heräsin tänä aamuna kurkkukipuisena. Litkin Finnrexiniä ja imeskelin Mynthoneita koko päivän, ja unohdin taas, että sokerittomia kurkkupastilleita ei pidä tolkuttomasti nautiskella: keinotekoiset makeutusaineet pistävät mahan sekaisin, ja nyt vatsastani kuuluu vähän väliä erittäin hälyttäviä ääniä, ikään kuin nahan alla muhisi kuplimassa ja porisemassa purkautumistaan odottava laavamassa. Oih ja voih, kyllä on elämä proosallista!

Tänään lähdettiin aamupäivällä kaupungille. Vietiin Juho ensin kummitätinsä luokse viettämään kesäpäivää hänen kanssaan. Vaihtokalusteen loppuunmyynnistä ostettiin Onnin lähitulevaisuutta ajatellen syöttötuoli, sitten haahuiltiin Prismassa, josta etsin tuloksetta lauantaisiin häihin kenkiä, mutta löysinkin alesta 15 eurolla ihanan limenvihreän trenssijakun, ja lopulta käytiin vielä keskikaupungilla. Tulos: mulla ei ole vieläkään sopivia kenkiä lauantain häihin. Lainaan sinne siskon jakkupukua, kun en raatsi ostaa tälle raskaudesta vielä pullistuneelle kropalleni mitään uutta juhlavaatetta, joka vuoden päästä olisi jo auttamattomasti liian iso (ainakin toivottavasti!!!). Kengät ovat parempi sijoitus, sillä jalat tuskin tästä kutistuvat. Pitänee vielä huomenna tehdä uusi etsintäkierros, hohhoijaa, käydä vaikka kävelykadun kenkäliikkeessä, jonne asti en tänään jaksanut raahautua.

Isukki vei Julian illalla leffaan katsomaan "Pirates of Caribbean" -elokuvaa, ja meitsi seurusteli Onnin kanssa ja pikku-ukon nukkuessa surffaili netissä. Piti myös ruveta haalimaan vaatteita ja muita tarvikkeita kasaan Juhon huomenna alkavaa partioleiriä varten. Julialta partsaleiri jäi nyt väliin poskiontelovaivojen takia.

Sunnuntainako kirjoitin aiheesta ja ihmettelin, miten tämä kämppä tulee muutamassa päivässä ihan hirveään kuntoon? Nyt olisi kyllä mielenkiintoista, jos voisi katsoa nauhalta viime päivien tapahtumat Big Brother -ohjelman tyyliin, sillä olisi hyvä nähdä, miten tässä on taas päässyt käymään näin. Vain ja ainoastaan vaatehuone on edelleen siistinä, koska sinne ei ole kellään ollut mitään asiaa. Kaikki muut paikat ovatkin sitten kuin Big Bangin jäljiltä. Sven Nordqvistin Pesonen ja Viiru -kirjoissa seikkailee mukla-nimisiä otuksia, joiden näpistelyllä selittyy se, miten huushollista aina mystisesti katoaa kaikkea tavaraa kuten sukkia tai kuulakyniä, ja olen jo kauan sitten ollut vakuuttunut siitä, että kyseessä ei ole pelkkä satu, vaan että muklia asustelee meidänkin seinärakenteidemme sisässä, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko niistä pirulaisista olemassa vielä jokin oma kaaosta luova alalajinsa, vai mistä tämä kaikki sotku oikein pulppuaa?
ti 25.7.06 Sähkökatkos tuli kurjimpaan mahdolliseen aikaan: Onnille iski nälkä. Korvikelapsen ruokailu on pitkälti sähköstä kiinni, sillä ystävämme mikrouunin toiminta on sähköstä riippuvainen, eikä hellallekaan oikein kattilaa kannata vesihaudetta varten laittaa, jos Fortumin linjat ovat mykistyneet. Kun Onni pääsi njää-njääää -huutonsa kanssa forte fortissimoon, alkoi blondillakin raksuttaa: kaasugrilli! Äkkiä grilli kuumenemaan, vesikattila siihen lämpiämään ja pullo vesihauteeseen. Siunattu grilli! Pikku-ukko sai maitonsa ja äiti mielenrauhansa (ja naapurit saattoivat luopua korvatulpistaan).

Julia potee poskiontelontulehdusta; kävimme eilen lääkärissä. Eiliseen päivään kuului myös reissu Merikarvialle noita perheen isompia miehiä hakemaan ja illanviettoa tuttavan puutarhabileissä. Tänään oon pessyt pyykkiä, käynyt fillaroimassa ja nauttinut auringosta romsku kourassa.
la 22.7.06 Olen nyt kahtena päivänä haahuillut kaupungilla ihan kyllikseni. Eilen vietiin Julian kanssa kierrätysvaatteet Konttiin ja käytiin samalla tutustumassa siinä tavaratalon puolella. Sen jälkeen ajoimme Hongkongiin ja kiertelimme ja kaartelimme siellä, sieltä Prismaan ja samat elkeet, sitten piti käydä Yliopiston apteekissa hakemassa Onnille Cuplatonta ja Deetippoja, ja sitten olinkin jo niin kaputt, että sanoin Julialle, että nyt kyllä käydään Sarpissa kahvilla. Tulipa mutusteltua mansikkaleivokset siinä sivussa... Noh, tänään sitten vietiin isäntä Merikarvialle, ja paluumatkalla Julia, Onni ja minä jäimme keskikaupungille haahuilemaan. Kävelykatu oli jazzarien ansiosta täpötäynnä jos jonkin sortin myyntikojua, ja tottakai ne piti kaikki tsekata. Ison Karhun Lindexistä löysimme Julialle kahdet alefarkut kympillä (siis yhteensä!) ja Filmtownista vuokrasimme "Prinsessapäiväkirjat 2" -leffan, jonka katsoimmekin jo yhdessä tänä iltana. Euromarketista kävimme vielä hankkimassa viikonlopuksi ruokaa.

Luulisi, ettei tuon Merikarvia-Pori -keikan jälkeen olisi paljon enää virtaa vanttuissa riittänyt, etenkin kun Porissa haahuilu oli taiteilua järjettömässä tungoksessa, menipä siellä minne tahansa, mutta kun tulimme kotiin, sain niin täydellisen härvelin tämän huushollin kaaostilasta, että mun oli aivan pakko siivota edes yks huone asumiskelpoiseksi. Kävin makkarin kimppuun, sillä tämä huone oli jo niin täynnä pölyä että meitsin allergiakeuhkot alkoivat jo olla vaarassa. Toden totta, nyt meillä on peräti kaksi siistiä huonetta - makkari ja se aiemmin raivaamani vaatehuone. Voi tulla vähän kinkkinen paikka, jos oven taakse ilmaantuu yllätysvieraita. Muut huoneet kun ovat siinä kunnossa, ettei niihin valkoinen mies astu, ja vieraat puolestaan saattaisivat pitää hieman outona sitä, että heille tarjoltaisiin kahvit vaatehuoneessa tai että heidät talutettaisiin ovelta iloisesti suoraan makuuhuoneeseen. (Miksi muuten meidän huusholli menee parissa päivässä ihan sietämättömään kuntoon? Miksi? Miksi?? Miksi???)

Kävin eilisiltana moikkaamassa Hannaa, koska oli Hannan nimppari. Jos Pauliina on huomenna jossain vaiheessa kotosalla, voisin käydä siellä viemässä noi Veeralle ja Lauralle sivuun laittamani vaatteet. Systerin kanssa soiteltiinkin eilen, mutta sitten on vielä varmaan sata muuta ihmistä, joihin on pitänyt tämän kesän aikana ottaa yhteyttä, mutta puhti ei ole piisannut. Kaikki "nähdään-joskus" -jutut jäävät ja jäävät, sitä joskus-päivää ei ikinä tule, ellei sovita samalta seisomalta jotain tarkempaa. Mikäköhän erinomainen kiire sitä itselläkin muka on olevinaan?

Vielä yliveto linkkivinkki kaikille saksan harrastajille: www.korkkarisaksaa.com
to 20.7.06 Jos haluatte hyvät ihmiset kokeilla äärirajojanne, ryhtykää siivoamaan vaatehuonettanne. Minä aloitin kyseisen homman toissailtana ja vaikken silloin vielä edes oikein ymmärtänyt, mihin oikein ryhdyin, totesin miehelle, että näin ensi alkuun tarvittaisiin Ruutin Heikki (paikallinen kaivinkoneyrittäjä) kaivamaan sinne kulkureitti. Eihän koko huoneeseen päässyt edes astumaan sisälle, kun paikka oli lastattu niin täyteen kamaa, että sitä piisasi kynnykselle saakka! Voi pyhät pyssyt! Eilisen päivän vietin jokseenkin totaalisesti puhdistamassa tätä paikkaa, joka sai minulta uuden nimen, The Room from Hell. Vei melkoisen kauan, ennen kuin sain raivattua kamat lattialta tuohon eteiskäytävään niin että pystyin imuroimaan ja pesemään vaatehuoneen lattian. Ja sitten alkoi varsinainen työ... Miten ihminen voi sulloa niin paljon tavaraa niin pieneen tilaan ja niin armottoman sekaisin? Olen varma, että huoneessa oli vaatteita ja romua enemmän kuin fysiikan lakien mukaan olisi mahdollista. Tuuletin, pengoin, lajittelin, pakkasin ja nimesin. Tuloksena a) yksi jätesäkillinen kaatiskamaa, b) kolme jätesäkillistä vaatteita vietäväksi Kontti-kierrätyspaikkaan, c) kaksi äitiyspakkauslaatikollista tyttöjen vaatteita myytäväksi lastenvaatekirpparilla, d) kaikki poikien vaatteet lajiteltuina senttikokojen mukaan eri laatikoihin tulevaa käyttöä varten ja e) kaikki muutkin tavarat laatikoissa lajiteltuna ja nimettynä. IHME on tapahtunut! - Ja minä olen poikki.

Kuin pisteenä iin päälle, jotta väsymykseni olisi täydellinen, Onni päätti vetää yöllisen hepnaadimessun. Kolmesta neljään se piti levotonta öninää, muttei herännyt kunnolla syömäänkään. Neljältä syötin, puoli viideltä jätkänpätkä nukahti, ja kuudesta eteenpäin se messusi kiitettävällä volyymilla, niin ettei meistä vanhemmista nukkunut kumpikaan. Jotensakin on ollut meistä tänään veto poissa. Jaana soitteli jo aamusella ja pyysi mukaansa illalla Porin kirkkopuistoon kuuntelemaan Pekka Simojokea ja Exitiä, muttei minusta sitten loppuviimeksi ollut lähtemään yhtikäs minnekään. Pekka johti Turussa opiskelijoiden kuoroa Stemmaa, johon kuuluin muutaman vuoden, ja olisi ollut ihan lysti nähdä ja kuulla häntä, mutta Exitistä en pahemmin perusta, ja nyt kyllä olin liian sippikin.

Eilisaamuna oli kirurgian polilla vielä munuaiskiviepisodini kakkosvaihe, eli rakon tähystys ja stentin poisto. Ei kivulias homma, mutta muuten kurja, ja vaikka kaikki meni ihan hyvin, lähdin sieltä jokseenkin tympeässä mielialassa. Kavereille tekstasin, että homma meni ok, mutta että viimeksi kuluneen vuoden aikana olen joutunut makoilemaan ketarat levällään niin monen ihmisen edessä, että nyt bärkkele alkaa piisata. (Miehet eivät muuten ei-synnyttävänä osapuolena edes tajua, miltä kaikelta säästyvät) Noh, jos jotakin positiivista voi sanoa, niin harva kai voi kerskua nähneensä oman virtsarakkonsa sisältäpäin - saatoin itse seurata tähystyksen kulkua tv-ruudulta. Syyskuussa on sitten vielä Final Episode, eli munuaistoiminnan gammakuvaus, joka ei ole kummoinen juttu. Siitä lyötiin mulle vielä kirjalliset ohjeet mukaan.

Teemu ja Emppu olivat eilisestä täällä yökylässä, sillä Toni ja Heli menivät jazzareille. Tänään Juho lähti sitten puolestaan bussilla Merikarvian mummolaan, ja lauantaina käyn viemässä sinne isännän, joten ohjelmaa riittää.

Onni vetää tälläkin hetkellä aika oivallista konserttia isonsiskonsa sylissä tuossa sängyllä. Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä yöstä mahtaa tulla... Tänään nähtiin taas oivallinen vaakatason Riverdance-esitys, kun pikku-ukko ilahtui siitä, että vaippa riisuttiin pois ilmakylpyä varten, ja intoutui steppaamaan niin että kantapäät melkein iskivät tulta. Ukkeli onnistui myös kääntymään kyljelleen sängyssään ja jutteli pitkät tovit pinnasänkynsä pinnoille.
ma 17.7.06 Väsy! Käytiin iltapäivällä koko konkkaronkka Jazzkadulla katselemassa maailman menoa, mutta kovasti samanlainenhan tuo Jazzkatu on vuodesta toiseen. Samat raflat, samat pilapiirtäjät, samat krääsänmyyjät ja helppoheikit. Pikaisesti käytiin myös keskustassa parissa kaupassa hoitamassa välttämättömät asiat. Kuumaa oli, ja kotiin päästyämme olimme ihan nihkeitä ja rättiväsyneitä!

Illalla ahersin, sillä keittiö alkoi olla siinä jamassa, että jos joku ulkopuolinen olis sinne päässyt, se olis epäilemättä soittanut sosiaaliviranomaiset pelastamaan lapset mokomasta sikolätistä. Tuli vaatimattomat kaks koneellista tiskiäkin... hoh-jaa! Ja silitin, mamma mia: 25 t-paitaa, viidet housut, kolme collegepuseroa, viisi keittiöpyyhettä ja yhden pyjaman. Huippusaavutus meikäläiseltä, jonka ykköshommiin silittäminen ei to-del-la-kaan kuulu. Jos musta tulis miljonääri, pistäisin heti rahaa kahteen projektiin: a) silitysrobotti ja b) synnytyssimulaattori miehille. Ensimmäisen käytöstä vapautuisi naiselle jo melkoinen siivu aikaa, ja jälkimmäisen käytöstä vielä enemmän, sillä vartti simulaattorissa saisi karskeimmankin ukon suutelemaan vaimonsa varpaita ja täyttämään pienimmänkin toiveen alta aikayksikön. Ei muuta kun lotto vetämään.
su 16.7.06 Nyt on ollut peräten kultturelli viikonloppu, kun Juho oli eilen kesäteatterissa ja minä tänään. Juho pääsi nimittäin Maikun, Oskun ja Saran kanssa katsomaan Isolinnankadun Taitotalon pihassa esitettävää Eemelin metkut -näytelmää, ja sen jälkeen vielä Jazzkadulle seikkailemaan. Puheista päätellen Jazzkatu oli näytelmääkin kiinnostavampi paikka - tietysti varsinainen pikkupoikien unelma krääsä- ja pelikojuineen.

Meitsi puolestaan suuntasi tänään Hannan kanssa Kuivalahdelle katsomaan Tallirenki ja Wuojoen heinälakko -hupailua, joka oli oikein kiva ja kelpo kesäteatterinäytelmä. Just sellainen kevyt hömppä kuin pitää ollakin, muttei kumminkaan mennyt överiksi. Paljon oli tuttuja näyttelijöiden joukossa, joten heitä yritin päästä moikkaamaan esityksen jälkeen, mutten läheskään kaikkia löytänyt. Tuttuja oli myös katsomossa - lähinnä oppilaita ja heidän vanhempiaan. Väliajalla juotiin hyvät munkkikaffeet, joten oli oikein virkistävä reissu.

Eilen kyllä oli vähemmän virkistävää, kun olin vienyt Juhon sinne kesäteatterin portille ja ajelin Euromarkettia kohti. Mikonkadulla nimittäin oikeanpuoleiselta kaistalta kaahasi nuori sälliporukka autollaan lähes poikittain eteeni, kun hyökkäsivät niin vauhdilla vapaan parkkipaikan kohdalle. Jarrutin aivan täpöllä ja oli varmaan viidestä sentistä kiinni, ettei pelti kolissut. Voi että olin raivona! Pysäytin autoni niitten sällien kohdalle, avasin ikkunan ja huusin että voi hyvääpäivää, onko vilkun käyttö ihan tuntematon ilmiö. Kuski inisi siellä, että kyllä se oli päällä. Mä olin niin pelästynyt ja niin vihainen etten pystynyt siinä hetkessä vastaamaan mitään, vaan pudistelin päätäni ja painoin kaasua, mutta olis tarvinnut hihkaista vielä, että vilkku laitetaan päälle ennen kaistanvaihtoa, eikä sitten kun ollaan jo kääntymässä kaistalle, ja siksi toiseksi pitää kattoa, että annetaanko kaistalla tilaa, ja jos ei, niin sitten odotellaan. Ei tolleen toisten autojen eteen hyökätä niin kuin jossain hemmetin Miami Vicessa. Saamarin hipit!
pe 14.7.06 Sain motivoitua itseni siivoamaan sillä, että Leppäset tulivat illalla kahville. Koko tölli olikin taas räjähdyspisteessä ja keittiö kaikkein eniten, sillä Juho ja Osku olivat aamulla saaneet päähänsä pestä Juhon tinasotamiehet (oikeasti muovisellaiset), jotka ovat olleet hiekkisleluina ja täten siis täpötäynnä hiekkaa joka kolostaan, ja keittiö oli näiden sankareiden jäljiltä täynnä sekä hiekkaa että vettä, mutta tinikset olivat lähes yhtä likaisia kuin ennenkin. Meitsi sai ensin siivota köökin ja sitten vein sotamiehet kalustoineen likoamaan vanhaan vauva-altaaseen pihalle. Siellä aikansa kelluttuaan ne alkoivat puhdistua hiekasta. Isäntä tokaisi tästä poikansa pesuoperaatiosta suorasukaisesti: "Ääliömäinen idea!" ja siihen Osku heti puolustamaan kaveriaan, että "mä olen saanut monta paljon ääliömäisempää ideaa!". :D

Fillarin päälle ei tehnyt yhtään mieli järisyttävän kylmän tuulen takia, mutta enpä olisi sinne siivous- ja pyykkäyspuuhiltani ehtinytkään. Nukuinkin aika pitkään aamulla. Nukuttaessani Onnia ulos vaunuihin yritin vähän lueskella romskua puutarhatuolissa (jalalla on helppo keikuttaa vaunuja), mutta tuuli oli niin navakkaa ja puuskaista, että tuntui siltä kuin pää lähtisi hartioilta lentoon, ja katsoin viisaimmaksi siirtyä lukemaan sisätiloihin. Tämänkertainen kirja, Emer McCourtin "Elvis, Jeesus ja minä", onkin niin hauska irlantilaishuumoripläjäys, että se sai mut nauramaan ääneen ihan hervottomana, ja se on kirjalta jo saavutus. Viimeksi samaan on pystynyt Mikael Niemen "Populäärimusiikkia Vittulajänkältä", ja sen lukemisesta on aikaa jo useampi vuosi.

to 13.7.06 Enpä päässyt eilen vielä pyörälenkille, sillä huomasimme, että eturengaskin oli viittä vaille posahtamispisteessä. Kävimme eilen kaupungissa piipahtaessamme hakemassa uuden, ja isäntä vaihtoi sen tänään, joten nyt sitten pääsin vihdoinkin viillettämään kohti Niemenkylää. Aloitan aina kovin lyhyestä lenkistä, eli tänään oli perinteinen aloitusmatka; Niemen koululle ja takaisin. Mutta ai että oli ihanaa taas polkea tutuissa kesämaisemissa! Ihan kuin olis jostain kaukaa kotiin palannut.

Tänä iltana meillä on harvinaisen autiota, sillä Juho on yökylässä Oskun mökillä ja Julia puolestaan yökyläilee Liinun luona. Kävin Onnin kanssa viemässä Juholle yökamppeita sinne mökille, ja siellähän tää sankari kirmaili pitkin rantaa sonnustautuneena uimahousuihin, aurinkolaseihin ja kirjavaan inkkaripäähineeseen. Menossa oli melkoinen show! Maikku sitä ihmetteli, että on hän energisiä lapsia nähnyt, mutta että Juholla riittää virtaa aivan ällistyttävästi. Mitäpä siihen voi äitiraukka sanoa? Enhän minäkään ole nähnyt tuon lapsen kävelevän sen jälkeen kun se otti ensimmäiset askeleet yksivuotiaana. Aina se juoksee tai laukkaa. Just eilen hekottelin Julian Koululaisen kesänumerossa ollutta juttua kuvitteellisesta maaeläimestä: "Ensimmäiset kymmenen vuotta maaeläin juoksee ympäriinsä lepäämättä." Sanoin heti isännälle, että täähän on just niin kuin meidän Juho.

Vietin eilisen päivän pitkälti netissä selaillen soittoääniä - etsin muutamia uusia, jotta saisin kaikille lähimmille omat tunnarit, tai vaihdettua huonosti kuuluvat parempiin. Systeri sai tunnarikseen Tapani Kansan R.A.K.A.S. -biisin ja Hanna Frendien tunnusmusiikin. Latasin kännyyni myös Geri H:n version "It's raining men" -kipaleesta, ja koska sille ei löytynyt sopivaa omistajaa mutta tykkään siitä kuin hullu puurosta, päätin laittaa sen toistaiseksi kännyni oletussoittoääneksi. Nylon Beatin kauan soinut "Viimeinen" sai täten ainakin toistaiseksi väistyä.

Myöhäisillan vietinkin eilen Hannan luona, enkä tajunnutkaan, että meni tosi myöhään, ennen kuin kotiin startatessani tajusin, että kello lähenteli puolta yhtä. Onneksi Onni vietti oikein rauhallisen yön, että sain nukkua levollisesti, eikä yöllisiä valvomisia paria syöttöä lukuunottamatta tullut.

ti 11.7.06 Tasan kuukausi leikkauksesta, ja meitsi nousi ekaa kertaa fillarin selkään. Kävin vain kokeilumielessä tossa lähikaupassa. Piti tunnustella, reagoiko haava vielä tärinään ja pomppuihin yms. Haava oli ok, mutta fillaroinnin jälkeen vasemmassa reidessä tuntui vihlontaa samassa kohdassa, minkä kipuepiduraali tuppas turruttamaan ihan ylenpalttisesti. Ilmeisesti siellä joku hermorata rasitukseen vielä reagoi. Lisäksi meni takarengas fillarista, mutta kävin jo kaupungissa ostamassa uuden ja isäntä asensi sen paikoilleen. Joten jos vain huomenna on hyvä sää, suuntaan kohti Niemenkylää!

Sitten on surtu Julian taloudellista katastrofia: pikkupimu on säästänyt kauan kilpparia varten, ja nyt on terraario ja kaikki valmiina, ja eilen mentiin pankkiin nostamaan rahoja, että tänään voitais käydä eläinkaupassa. Säästökirjan saldona oli 315e. MUTTA: pankissa ruvettiin ihmettelemään, että jotain hämärää tässä on, ja eipä aikaakaan, kun paljastui pankin moka - säästökirjan ensimmäistä talletusta, joka oli merkitty markoissa, ei ollut koskaan muutettu euroiksi, ja kaikki sen jälkeen tulleet euromääräiset talletukset oli vain ynnätty pohjana olleeseen markkasummaan! Loppujen lopuksi tilillä ei siis ollutkaan 315 euroa, vaan vain 185e, ja kun sanoin, että eihän toi konnaan riitä, murtui Julia-paran sydän ja tyttö puhkesi surkeaan itkuun pankin tiskillä. Pankista vain pahoittelivat ja antoivat kaksi leffalippua lohdutukseksi, mutta eihän se siihen hätään juuri auttanut. Onni onnettomuudessa on se, että kuun lopussa typykkä juhlii synttäreitään, ja toivoimme nyt sitten sukulaisten antavan lahjansa rahana, jotta konnaarioon saadaan asianmukainen asukas. Ihme juttu kertakaikkiaan, sentään tässä on kuusi vuotta eletty jo euroajassa!

Grilliruokaa on nyt tehty eilen ja tänään. Namskis! Meitsi on suunnattoman onnellinen siitä että a) joku muukin tässä huushollissa tekee ruokaa etten aina minä ja b) että perheen ruokavalio saa tervetullutta vaihtelua. Syötiin Atrian valmiita grillivartaita (marinoitua possua) ja voilla voideltuja maissintähkiä, ja niiden lisukkeeksi tein salaatin ja keitin uusia perunoita. Hoh, ja meikäläisen pitäis päästä eroon raskauskiloista! Tais tulla toi grillihankinta sikäli vähän huonoon saumaan, mutta yritetään sitten sotkea fillarilla senkin edestä.

su 9.7.06 Ihmeiden aika ei ole ohi! Isäntä meni eilen kaupunkiin ja ostaa paukautti puutarhagrillin! Tähän asti suhtautuminen on ollut vähintäänkin nihkeää, kun olen puhunut aiempina kesinä grillin hankkimisesta, mutta kaasugrillillä valmistettu ruoka juhannuksena vihdoinkin käänsi isännän pään. Vempain oli itse koottava, ja kun kaikki tarvikkeet oli purettu pakkauksesta, katselin, miten isäntä istui terassilla osien A-Ö keskellä ja tuumasin, että tästä on viisainta pysyä kaukana. Homma onnistui kuitenkin ihmeteltävän luonikkaasti ja nyt grilli odottaa ensimmäistä käyttökertaansa (tähtäämme huomiseen! On hankittava a) grillipihdit ja b) jotain grillattavaa). - Mieleeni juolahti myös julma ajatus superharakoiden hävittämiseksi. Mitenkähän olisi, jos ne houkuttelisi ne ilkiöt grilliin, iskisi kannen kiinni ja avaisi kaasuhanan?

Grillin ilmaantumisen myötä intouduin siivoamaan terassin, mikä ei olekaan ihan pikkuhomma. Vietin puuhassa lähes koko aamupäivän ja vielä osan iltapäivää, puh-huh! Lisäksi kuurasin olohuoneen ikkunankynnykset puhtaiksi tolkuttoman paksusta siitepölykerroksesta. Nyt terassi onkin oikein paraatikunnossa - mutta kuinka kauan?

Julia palasi tänään kotiin Merikarvian mummulasta, iskä ja Juho kävivät hänet hakemassa ja toivat typykän lisäksi myös laatikollisen mansikoita. Olin aivan raato terassiurakastani ja ajattelin jo, että voi hitsi, en olisi niitä juuri nyt jaksanut, mutta kappas vain, pikkuneiti ilmoittikin, että hän haluaa perata ne kaikki ihan yksin koska tykkää siitä hommasta! Ja niin totisesti tapahtui - mun piti vain iskeä sokeri täysiin pakasterasioihin, sulkea kannet ja kirjoittaa sisältö päälle. Elämäni helpoin mansikoiden pakastus!

pe 7.7.06 Raparperisima
1,5 l raparperia
7 l vettä
n.8 dl sokeria
½ rkl hiivaa
Kiehauta vesi ja raparperit. Sekoita joukkoon sokeri ja anna jäähtyä. Liota hiiva mehutilkkaan ja sekoita raparperiliemeen. Anna juoman käydä huoneenlämmössä 3 vuorokautta. Siivilöi ja pullota juoma sekä vie kylmään. Sima on valmista nautittavaksi parin vuorokauden kuluttua.

Simasta todellakin tuli hyvää. Oikein sopiva janojuoma tällaiselle hellepäivälle. Yllä oleva resepti on kaupunkilehti Uuden Rauman nettisivuilta ja suosittelen täten lämpimästi (vai pitäisikö tällaisella helteellä suositella mieluummin viileästi?).

Onni sai aamuisen pirteyskohtauksensa tänään vasta seitsemältä. Sen jälkeen tässä huushollissa ei kyllä sitten nukkunutkaan enää kukaan. Juhohan herää joka aamu sika-aikaisin, ja vaikka isäntä meni pikku-Pööpöttimen kanssa katsomaan telkkaa, meitsikään ei enää saanut unen päästä kiinni. Puoli yhdeksäksi menin kampaajalle ja palasin sieltä huomattavasti blondimpana kuin mitä olin sinne lähtenyt. Raitoja, raitoja, mutta ehkä himpun verran turhan platinanvaaleita. Mutta noh, parempi tämäkin kuin se oma likaisensameaksi käynyt värini. Nyt huolestuttaa vain se, miten paljon ÄO putosi kampaamoreissulla - jos kirjoitan huomenna blogiini, että olen ruokkinut WC-ankkaa pullanmuruilla, tiedätte varoa itse omalla kampaajallanne.

Pyykki on kuivunut kohisten ja nyt on tämän talouden tyynyt ja peitteet pesty. Euromarketissa kävin iltasella Onnin ja Juhon kanssa hankkimassa ruokaa viikonlopuksi ja sorruin myös ostamaan 30% alennuksella aurinkovuoteen takapihalle. Meidän puutarhakalustomme on käytännöllisesti katsoen olematon, ellei lasketa säänraiskaamaa korituolia ja ikuislikaista muovituolia, joten oli aikakin hankkia sinne jotain. Koskahan meillä päästäisiin niin pitkälle, että meillä olisi siellä ihan säälliset tuolit ja pöytä, siis ihan oikea puutarhakalusto? - Suomi varmaan voittaa Ruotsin toistamiseen lätkän MM-finaalissa, ennen kuin sellainen ihme tapahtuu.

to 6.7.06
Eino Leinon päivä
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
- Eino Leino -


Tässä huushollissa ei ole ihmisen hyvä asua aamuviideltä. Silloin nimittäin joko takapihan Substralia juoneet superharakat (tai hormoniharakat, kuten isäntä niitä nimittää) aloittavat jonkinlaisen aamujumpan ja juoksukisan risteytyksen peltikatollamme tismalleen makuuhuoneemme päällä, tai sitten Onni saa täydellisen pirteyskohtauksen ja haluaa virittää vilkkaan keskustelun. Tänä aamuna tapahtui molemmat. Pööpöttimen pieneen (ja kieltämättä erittäin somaan) kaaliin ei mahdu, että isä ja äiti haluavat jatkaa uniaan aamuviiden jälkeen, että he eivät yleensäkään ole halukkaita mihinkään älylliseen toimintaan siihen aikaan vuorokaudesta, saati sitten älyttömään, sillä 2 kk:n ikäisen puheesta ei vielä paraskaan fakiiri paljoakaan ota selkoa. Puolikuollut äiti yritti epätoivoisesti osoittaa käytöksellään, että nyt nukutaan, mutta Onni hymyili aurinkoisinta hymyään, päästeli ilonkiljahduksia ja alkoi potkia vaakataso-Riverdanceaan. Oih ja voih... Ja kun tenava oli vihdoinkin ymmärtänyt hiukan himmata, katolta alkoi taas kuulua ääni, jota harakoista tietämätön olisi voinut erehtyä ihmisolentojen steppaamiseksi katon päällä. Mitäköhän yksi sellainen superharakka mahtaa painaa? Jos uskaltaisin, kiipeäisin katolle katsomaan, onko aaltopelti suoristunut makuuhuoneemme kohdalta.

Julia lähti tänään bussilla mummulaan Merikarvialle useammaksi päiväksi, ja Juho on viettänyt melko paljon aikaa kavereittensa ja harrastustensa parissa, joten isännällä ja minulla on ollut suhteellisen leppoisa päivä Onnin seurassa. Isäntä värkkäsi terraarion alias konnaarion valmiiksi, ja minä puolestani vietin päiväni akselilla puutarhatuoli&romsku-pyykkinaru-lastenvaunut. Auringossa on ollut sen verran kuuma, että jopa minä oleskelin päivän varjossa ja siirryin nauttimaan vasta ilta-auringosta, mutta tällaista kesällä kuuluu ollakin! Huusholli on tietysti kuin NATOn sotaharjoitusten jäljiltä, kun sisällä ollaan vain käväisty hoitamassa välttämättömät ja nekin niinjanäin, mutta tuumasin vaan itsekseni, että tässä maassa totisesti riittää kylmiä ja pimeitä päiviä siivoamista varten. Nyt on nautittava säästä niin kauan kuin voi!

Onni on nyt saanut joka päivä mallasuutetta yhden maitosatsin mukana, mutta poika piti edelleen kahden päivän kakkimistauon. Tänään sitten räjähti. Ensin tuli melkein vihreä ja harvinaisen kiinteä tulppa - niin kiinteä että täytyy ihmetellä nestemäisellä ruokavaliolla olevan ihmistaimen suoliston sellaista edes tuottavan. Sen jälkeen tuli lähes yhtä vihreää muovailuvahan näköistä töhnää metrikaupalla kuin tuubista puristamalla, kunnes pää punaisena ponnistava Pööpötin laittoi kaikki voimansa peliin hetkellä, jolloin jäljellä oli enää pehmoisin tuote, ja sanonpa vain, että isukki onnistui viime hetkellä väistämään sinappiruiskua. Meitsillä oli tietysti sivustakatsojana äärettömän hauskaa, mikä on sanomattakin selvää, mutta sainpa illalla sitten oman osani minäkin: Onni puklasi olkapäälleni niin mojovan kasan, että maitovelli valui pitkin selkää, jii-haa...Käsittämättömintä on, että täysin holtittomasta käytöksestään huolimatta Onni on suloisista suloisin pikku-ukko. Kovin usein ei voi rehellisesti sanoa rakastavansa ihmistä, joka herättelee käsittämättömällä mölinällä aamuviideltä ja oksentaa ja paskoo suoraan päälle.

ke 5.7.06 Voi taivas, että oli väsyttävä kaupunkireissu! Meikäläisellä ei ollut montaakaan asiaa hoidettavana, joten suurin osa päivästä kului ajan tappamiseen sillä välin, kun Julia ja Emppu vipelsivät tukka putkella putiikista toiseen. Hohhoijaa... Onni pysyi oikein mallikelpoisen kilttinä ja rauhallisena koko reissun, lukuunottamatta karmeaa nälkähetkeä, kun meikäläinen oli Café Wikholmin jonossa jo äidinmaidonvastike pulloon valmiiksi kaadettuna, että voisin ojentaa sen lämmitettäväksi samalla kun tilaisin itselleni mansikkasmoothien, ja voi kurjuus, onnistuin kaatamaan koko pullon nurin ja maidot pitkin maailmaa. Siinä oli taas yksi elämän hohtohetkistä! Onneksi maitoa oli mulla mukana kyllä lisää, joten Onni sai milkkiksensä, mutta melkoisen sotkun sain aikaan, ja kassalla maksaessani tiputin vielä kolikot kukkarostani lattialle. Edellä jonossa ollut Anni, jota olin opettanut Luvian yläasteen keväänäni, toivottelikin mulle lähtiessään "parempaa jatkoa". Ajatteli varmaan, että ei tollakaan ihmisparalla hyvin mene.

Ostin Fanletin myymälästä syväpuhdistavaa shampoota, joten katsotaan nyt sitten, mitä tämä meikäläisen hormoniletti huomenna siihen sanoo. Henkalta ja Maukalta ostin Onnille yhden lyhythihaisen bodyn ja Suomalaisesta kirjakaupasta kaksi englanninkielistä pokkaria. Siinäpä ne ostokset sitten olivatkin. Mutta että olin raato, kun palattiin neljän kieppeillä kotiin! Tero vielä touhusi hankkimassa materiaaleja Julian kilppariterraariota varten, joten meikäläisellä ei oikein vapaahetkeä ollut, ja sitten muistin vielä, että raparperisimat pitää pullottaa tänään. Aloin olla jokseenkin kypsä ja pahalla tuulella.

Onneksi systeri tuli käymään ja pelasti taas illan. Kahvin, jäätelön ja juttujen äärellä olo hiukan helpottui. Jaksoin sen jälkeen pullottaa simat loppuun ja raivata keittiön ihmisasunnon näköiseksi. Mielenkiintoista nähdä muuten, mitä siitä simasta mahtaa tulla. Ohjeen mukaisesti se oli nyt käynyt kolme päivää huoneenlämmössä. Systerille epäilin, että mahtaako siitä tällaisella helteelle noin pitkällä käymisajalla tulla raparperikiljua. Lupasin kutsua maistamaan ja sanoin, että jos soittaessani sössötän että mhoi shyshteri, shimashta tuli thoshi hyvää niin ei kannata lähteä sitten auton kanssa maistiaisille.

Hooh, huomenna en halua ajatellakaan kaupunkia enkä kauppoja enkä mitään! Puutarhatuoli, aurinko ja romsku ovat huomisen päätavoitteet.
>/FONT>
ti 4.7.06 Eilinen päivä sujui jokseenkin kiitettävästi kaupungilla. Miehet lähtivät pitämään miesten päivää, eli humputtelemaan kahdestaan kaupungilla, ja koska Julian piti käydä röntgenissä kuvauttamassa poskiontelonsa, lähdimme me naisetkin sitten pikku-ukon kanssa omille teillemme. Systeriäkin käytiin moikkaamassa röntgenreissulla, kun fysioterapia löytyy siitä ihan vastapäisestä ovesta. Syötettiin pikku-ukko sitten siellä niitten kahvihuoneessa, että päästiin taas jatkamaan matkaa. Isoon Karhuun me sitten päädyttiin kiertelemään, ja sinne mennään vielä huomennakin, kun lupasin jo ajat sitten, että Julia saisi ottaa yhden kaverin mukaan ja pääsisivät vähän niin kuin kahdestaan sinne shoppailemaan. Emppu haetaan huomenna nyt sitten kyytiin ja Julia saa isukin kännykän mukaansa, eikä Isosta Karhusta saa poistua, joten typyset pysyvät tallessa. Me voidaan Onnin kanssa sitten kulkea rauhassa omia reittejämme ja käydä tarpeen tullen jossain kahvilassa lämmittämässä milkkistä.

Hannan luona kävin tänään kaffeella ja raparperipiirakalla. Kyllä teki taas sielulle hyvää muistella, millasia me itse oltiin Julian ikäisinä! Alkoi taas pukata nää äidin hermoilut oikeisiin mittasuhteisiin, kun muistui mieleen, että itelläkin kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen alkoi siinä iässä heräillä ja ottaa ensiaskeleitaan. On meinaan ollut sen verran nyt säpinää tällä pikkunaisella että melkein on äidille kihonnut hiki pintaan. Sanoinkin jo isännälle, että saat näköjään ruveta hankkimaan jostain sitä haulikkoa että saat noita vävyehdokkaita jo karkotettua.

Illalla kävin Maikun kanssa Noormarkussa noutamassa Onnin kastekranssista tehdyn vitriinitaulun, jonka Maikku ja Sami kummeina kustansivat Onnille. Siitä oli tullut oikein upea, tosi tyylikäs. En uskalla ajatellakaan hintaa, mutta se ei taivaan kiitos nyt oikeestaan ole minun murheeni. Käytiin vielä kahvilla Porin Eetunaukion katukahvilassa paluureissulla. Olinkin jo unohtanut, miten hyvältä latte maistuu - yhtenä Seinäjoki-kesänä mentiin aina Marttilan Annen kanssa lattelle kauppakeskuksen kahvilaan jos oli ollut oikein raastava päivä (heh, niin kuin useimpina päivinä olikin!). Saatiin myös Skotlannin tuliaisia, kermatoffeeta muille ja Onnille aivan hellyttävät, miniset farkut ja pikkuinen villapaita. Ihan syötävän södelit!

Isäntä menee ensi yöksi Juhon kanssa tonne terassille telttaan nukkumaan. Iiks! Joudun ekaa kertaa leikkaukseni jälkeen hoitamaan kaikki yösyötöt yksin. - Se hyvä puoli tossa pulloruokintaan joutumisessa on ollut, että isäkin on voinut hoitaa oman osuutensa yöheräilystä.

Liekö syy hormonaalinen näin imetyksen loputtua, mutta mulla on viikon verran rasvoittunut tukka ihan järisyttävällä tavalla, ja etenkin takaa päälaelta. Heti pesun ja kuivaamisen jälkeen sais mennä uudestaan pesemään hiukset. Käsittämätöntä! Vaihdoin jo kerran shampoota, mutta huomisella shoppailureissulla pitää varmaan mennä sitten ostamaan Fanletin myymälästä jotain ammattilaistuotetta, kun ei kerran normaalit konstit tepsi. On tää naisena eläminen mielenkiintoista, kun ei ikinä tiedä, mitä uutta jäynää heittelehtivät hormonit aiheuttavat! Mullakin kun normaalioloissa on enempi sellaset jopa katkeilevuuteen asti kuivat hiukset. Tulin muuten siihenkin tulokseen tässä taannoin, että naisena eläminen käy kalliiksi: säärikarvojen poistoon tarkoitetut vahaliuskat melkein kymmenen euroa paketti! Voi taivas! Ja miettikääpä, siskot, paljonko laitamme elämän aikana rahaa kuukautissuojiin! Jos miehillä olis menkat, valtiolta tai Kelalta tai joltain sais takuulla ilmaiset tykötarpeet (plus viikko palkallista sairaslomaa joka kuukausi).
SU 2.7.06 Tämä toi elävästi mieleeni Satakunnan Keskussairaalan, etenkin juhannusaaton pikakeikkani.




Hiihaa, hyviä uutisia! Eric soitti Sveitsistä ja kertoi koko poppoon tulevan Suomen visiitille heinäkuun lopulla; tulevat käymään myös meillä elokuun puolenvälin kieppeillä. Jes-jes, hyvä homma! Me ei hyvänen aika olla varmaan nähtykään sitten Savonlinna-kesän ja siitä on jo ikuisuus. Juliakin innostui, hän muistaa Savonlinna-jutut aika hyvin. Pikkuneidiltä kyllä loksahti suu auki, kun se kysyi, että "missä niitten isä on töissä?" ja kerroin Ericin tekevän omia tietsikkaohjelmia, joita käyttävät mm. NASA ja Visa-korttifirma. Mä olen itse niin iloinen Ericin menestyksestä - muistan hyvin yhteiset ajat Turun Norssissa, miten tiukkaa Sadulla ja Ericillä oli, ja miten keljulla tavalla Norssin reksi jätti Ericin ilman duunia. Voisi herr rektoriltakin loksahtaa leuka auki kun kuulisi Ericin nykyisistä hommista.

Iskin heti aamulla keittiön maton kimppuun, joten nyt on viimeinenkin pää on lyhennetty, ja keittiössä oikean mittaiset matot. Päivän toinen aikaansaannos on se, että laitoin raparperisimaa tulemaan. Mitään muuta järjellistä tänään en sitten olekaan tehnyt, mutta paljon mukavaa lomatekemistä kyllä, kuten Scrabblen pelaamista, romskun lukemista ja puutarhatuolissa löhöämistä.

Onni on alkanut vähän jo harjoitella kyljelle kääntymistä. Kas, kas, ensimmäinen ele siihen suuntaan että eteenpäin on elävän mieli! Mukavaa potkuharjoittelua se on tässä tehnyt jo runsaan viikon verran - se näyttää ihan siltä kuin se tanssisi Riverdancea vaakatasossa.

LA 1.7.06 Kellä kulta, sillä onni.
Mulla kulta, mulla myöskin onni.
Kaiken antoi maailmaan tullessaan
tuo pieni kullannuppu.
Kellä kulta, sillä onni,
kauan tuntenut oon lauseen sen
ja viimeinkin nyt tiedän
mitä onni oikein on.
Jokainen etsijä tietään taivaltaa,
kultaakin löytyvän joskus nähdä saa.
Silloin on arki kuin juhlaa vain
Aartehen sain
Löytynyt on pieni kullannuppu!

"Kellä kulta, sillä onni" -laulusta
esittäjänä Club for Five


Voi, miten veltto olo tällaisena aurinkoisena hellepäivänä! Ihanaa, että koko porukalla on lomaa. Aamupäivä meni siihen, että pelasimme ulkona Scrabblea auringossa. Puolenpäivän tienoilla raahauduin sen verran auton rattiin, että ajelin Poriin apteekkiin hakemaan Onnille mallasuutetta tuohon ummetukseen. Se muuten jo tehosikin - vaivainen teelusikallinen liotettuna puoleen pullolliseen maitoa! Ihan hetkessä tämä lääke ei meiltä lopu, sillä tönttö oli todella iso ja sitä tosiaan käytetään teelusikallinen kerrallaan. Otin saman tien apoteekista myös aurinko- ja jalkavoidetta, kun kerran sinne asti vaivauduin, mutta muita ostoksia en kaupungissa lähtenyt tekemään. Ruuat hain lähikaupasta, ja nekin vain täksi päiväksi; huomista kun ei jaksa vielä edes ajatella.

Sen verran sain tarmonpuuskaa, että ryhdyin lyhentämään noita keittiön mattoja. Ostin viime kesänä keittiöön kaksi mattoa entisen yhden ja pitkän sijaan, ja nämä kaksi ovat olleet sen verran liian pitkiä, että olen pitänyt niitä osaksi päällekkäin, ja aina ajatellut jonain päivänä lyhentäväni ne. Tänään ryhdyin viimein tuumasta toimeen, mutta yhden pään lyhentäminen jäi vielä huomiselle: solmeilu kesti niin kauan, että otti aika ankarasti niska-hartiaseutuun, joka muutenkin on rasittunut vauvan kannattelemisesta. Mutta edistystä tämäkin! Olisi ollut kivampaa lyhentää vain toinen matoista ja reilusti, mutta kun niissä on raitoja ja kuvioita, niin symmetria olisi mennyt pilalle.

Leikkaushaavan seutu on aristanut tänään ikävästi, juuri tuolta oikealta puolelta josta mua on ronkittu. Haava itsessään on ihan ok:n näköinen, ei mitään tulehtumisen merkkejä tai muuta. Tuntuu vain siltä, että jossain alemmissa kerroksissa olevat ompeleet krinnaavat tai jotain. Ei kiva.



2006 blogi tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät