Takaisin

PE 30.6.06 Kävin Onnin kanssa toisen kerran vyöhyketerapeutilla, kun eilisilta oli sitä mitä oli, ja pikku-ukkoa vaivasi massu vielä vähän tänä aamunakin. Terapeutti otti tällä kertaa vastaan kotonaan, eikä suostunut edes veloittamaan mitään - oli kuulemma vain iloinen, kun sai auttaa vaavia ja tilaisuuden puhua jonkun kanssa ruotsia.
Sää on ollut IHANA, just meikäläisen sää! Aurinkoa ja lämpöä! Olen loikonut puutarhatuolilla lukemassa kesäromskuani niin etten illalla edes kokata jaksanut. Tälle perheelle tuli pizzapäivä, mutta mikäpä siinä. Pyykkiä olen sitten pessyt senkin edestä, kun kerran tässä säässä saa vaatteet nopeasti kuiviksi. Iso päiväpeittommekin (joka oli jokseenkin täynnä vauvan puklua) kuivui alta aikayksikön.
Katselin netistä Kuivalahden kesäteatterin esitysaikoja ja houkuttelin Hannaa lähtemään mukaan. On pitänyt kysyä sitä jo miljoona kertaa aiemmin, mutta aina on unohtunut, ja tässä nyt on kieltämättä ollut muutakin säpinää kuin kesäteatterisuunnitelmia. Jospa nyt kuitenkin vihdoin tulis sinne lähdettyä, jahka toi Hannakin lähtee messiin! Liian monena kesänä tämä juttu on jäänyt multa suunnitteluasteelle.
TO 29.6.06 Kävin synnytyksen jälkitarkastuksessa Porissa. Kerroin munuaiskiviepisodini lääkärille, joka neuvoi, että kivennäisvesiä kannattaisi vastaisuudessa välttää, mutta että olut olisi sen sijaan hyväksi. Minä siihen, että harmin paikka, kun en oluesta tykkää. Lääkäri katseli mua pää kallellaan ja loihe sitten lausumaan, että niinpä, eikä lääkärikään oikein sellaista reseptiä voi kirjoittaa että koppa kaljaa päivässä olkaa hyvä.
Porin kirjastossakin piti taas käydä maksamassa superhyperrapsut kahdesta kirjasta. Miten voi ihmiselle olla näin mahdotonta a) palauttaa kirjat ajoissa tai edes b) uusia lainat netin kautta, kun se sentään käy muutamalla napin painalluksella ??? Tätä ei ihmisaivo käsitä. Kyseessä on sama hämmästyttävä ilmiö, joka saa meikäläisen lykkäämään puhelinsoittoja ihan loputtomuuksiin. Esimerkiksi etupihan raivostuttava mänty tönöttää yhä paikoillaan, koska meitsi ei ole millään saanut aikaiseksi soittaa rakennustarkastajalle siitä kaatoluvasta. Mikähän muakin oikein vaivaa?
Onni on illan itkenyt massuvaivoja. Tämä ei ole kovin tavallista, onneksi, mutta harmillista yhtä kaikki. Käy sääliksi pikkumiestä, kun se silmät kyynelissä itkee vatsakipujaan. Nyt voin sanoa tietäväni tunteen, sillä leikkauksen jälkeen kun jälleen sai ruokaa ja suolisto alkoi toimia, vatsakivut olivat aivan uskomattomat. Sanoinkin silloin yöhoitsulle, että tämän jälkeen ymmärrän vauvoja taas piirun verran enemmän.
Leikkaushaava on lopettanut senkin vähäisen märkimisen mitä siinä ennen juhannusta ilmeni. Pystyn kävelemäänkin suht reippaaseen tahtiin ja Onniakin olen jo eilen ja tänään alkanut nostella ja kanniskella varovasti. Iltaisin haava on silti vielä kipeä, etenkin tuosta oikealta puolelta, jossa on vielä ylimääräinen letkunreikä. Siinä oli ekana päivänä leikkauksesta vielä pussi, johon kertyi ylimääräinen veri ja neste leikkausalueelta. (Oli muuten tismalleen yhtä kuvottavaa kuin miltä kuulostaa)
Julia lähti yökylään kaverinsa luokse ja Juho on viettänyt illan lukemalla Mustanaamioita. Mulla on tossa pino uusia kirjastolöytöjä, mutta nyt mulla on vielä kesken Cathy Kellyn "Naiselta naiselle", joka on mun kesäromskuni. Luen sen kerran kesässä ihan vain pitääkseni aivot lepotilassa ja hankkiakseni hyvää mieltä. Siihen ei jokainen roskaromaani pysty, mutta tämä pystyy.
Bongattu: Vesa Vierikko Sokos-hotellin terassilla. Osallistuu ilmeisesti Vares-leffan kuvauksiin.
SU 25.6.06 Suomi on siitä mielenkiintoinen maa, että esimerkiksi tällaisen maalaispitäjän terveyskeskus on auki jonkin aikaa kyllä jouluaattona, mutta ei juhannusaattona. Itse asiassa juuri mikään paikka ei ole auki juhannusaattona. Onhan suomalaisten tärkeää päästä ajoissa ryyppäämään.
Ylläolevasta syystä lähdin näyttämään hieman märkivää leikkaushaavaani Satakunnan keskussairaalan polille, sillä systerikin sanoi, että eiköhän siellä joku hoitaja nyt ehdi sitä sen verran vilkaista, että tarviiko se jotain suihkuttelua kummempaa. Vaan voih! Sehän olisi ollut IHAN liian yksinkertaista. Ensin sanottiin, että olen väärässä paikassa, mun olisi kuulunut mennä Maantiekadun terveyskeskukseen (vaikka mut leikattiin SatKS:ssa ja kaikki paperini ovat siellä, mamma mia!). Sitten tungettiin kuumemittari kainaloon, lähetettiin labraan ja odotutettiin niin kauan, että mietin, voisko aulan vaatehenkareista tehdä ritsan ja lehtipaperista ammuksia, niin että lääkäri löytyisi nopeammin. Lopulta löytyi kaksikin lääkäriä, nuori pojankloppi ja yksi urologi siltä osastolta, jossa olin viikon lojunut. Jälkimmäinen totesi, että haava on ok, eikä "sitä tarvitse lähteä avaamaan". Avaamaan?! Voi jukoliste, vai vielä edes kuvittelette, että meikäläistä avattaisiin siellä uudelleen! Lensin melkein metrin pediltä ilmaan tämän kuullessani, ja totesin ties kuinka monennen kerran, että olisin halunnut vain jonkun hoitsun vilkaisevan sitä, että tarvitaanko jotain Basibactia tai muuta vastaavaa. - Luviallakin olin ollut menossa terkkarin, en lääkärin, vastaanotolle. No hohhoijaa, tämä tytsy lähti sieltä kiireellä ja kauas, tack och adzö.
Vietimme juhannusaaton Maikun ja Samin mökillä, mikä olikin hauskin tapa viettää juhannusaatto heti Sveitsin-juhannuksemme jälkeen (paras juhannus nimittäin oli se kun juhannusta ei ollut, sveitsiläisethän eivät sitä vietä). Hyvää ruokaa ja leppoisaa oleskelua, oli oikein rattoisa päivä tuon Porin visiitin jälkeen. Pyhäpäivät ovat menneet tässä kotosalla, ulkona auringossa lukiessa. Raparperipiirakka ja vaniljajäätelö on päivän sana.
TO 22.6.06 TAKANA VIIKKO SAIRAALASSA
Puolitoista Viikkoa sitten lauantaina isäntä oli lähtenyt isompien muksujen kanssa Merikarvian mummulaan, kun meikäläinen alkoi taas saada sellaista samanlaista mystistä kipua kuin aiemmin samalla viikolla, kun meitsi kiikutettiin ambulanssilla ensiapuun. Kun olo vain paheni ja paheni, soitin ensin systerille että lähtiskö se mun ja Onnin kanssa päivystykseen, mutta se mokoma oli Pomarkussa mökillään. Odottelin aikani, mutta kun kipu laittoi taas oksentamaan, pirautin Maikulle, joka tuli niin pian kuin kykeni ja kiikutti meikäläisen, ei päivystykseen vaan suoraan taas ensiapuun. Siellä homma tutkittiin nyt vähän perusteellisemmin kuin viimeksi, ja ultraäänessä löytyikin liikenteeseen lähtenyt munuaiskivi! Eipä ihme, jos kipu oli laittanut vähän polvilleen, olin joskus kuullut että munuaiskivi saa aikaan ihan uskomattoman tuskan. Mulle selitettiin, että saisin lääkettä, joka laajentaisi tiehyitä niin että kivi tulisi itsestään ulos, ja jos ei aamuun mennessä olisi tullut, mut vietäisiin tietokonekuvaukseen ja sitten kivi poistettaisiin nukutuksessa tähystysteitse. Tässä vaiheessa isäntäkin oli jo ennättänyt paikalle muksujen kanssa.
Siispä tablettia kitaan ja kipulääkettä myös, mutta Onnin kanssa en jaksanut paria tuntia pitempään olla ja se jouduttiin hakemaan takaisin kotiin, vaikka oltiin ajateltu, että se sais olla siellä mun kanssa (imetys, imetys...). Yrjösin kivusta ihan kaiken ruuan ja juoman, mitä suuhuni laitoin, ja yöksi mulle tuikattiin sellainen annos petidiiniä, että laineilla mentiin. Aamulla tilanne oli sama kuin illallakin, kivi ei ollut suostunut tulemaan ulos. Niinpä urologiaan erikoistuva nuori naislääkäri lupasi napata kiven tähystyksellä veks, ja mä lähdin toimenpiteeseen ihan iloisesti, sillä ajattelin olevani kotosalla jo seuraavana päivänä. Mua ei oltu sitäpaitsi ikinä nukutettu, joten se oli jopa ihan kutkuttavalla tavalla vähän jänskää (juu, pimeä eukko, ei voi muuta sanoa).
Kun heräsin narkoosista, olo oli vähän sekava, mutta ei paha. Olin mielestäni ihan kunnossa, mutta sitten tää lääkärisnainen tulikin siihen pedin viereen ja ilmoitti, että koko tähystys oli mennyt pyrstölleen. Mulla oli ahtaat tiehyet ja hän oli survonut jonkun stentin sisuksiini tuhannen sykkyränmykkyräksi ja puhkonut virtsajohtimeni. Jouduttaisiin tekemään leikkaus, kunnon avohaava tulisi ja kaikkea. Voi taivas, että maailma musteni saman tien, itkuhan multa pääsi! Leikkaus! Meikäläiselle, joka oli aina toivonut, ettei vaan edes umppari tulehtuisi, kun ajatuskin siitä, että mut avattaisiin niin kuin mikäkin saamarin kana, saa polvet veteläksi. Ja kuinka kauan kestäisi toipua! Milloin kotiin Onnin ja muun perheen luokse? Olisinko koko kesän kipeä ja potisin?
Mulle sanottiin vielä, että jotta virtsa ei karkaisi minnekään väärään paikkaan sisikunnassani, mulle pitäis laittaa punktiolla ultraäänen avulla kyljestä läpi munuaiseen dreeni. No hiphei, tästähän mä olin kans todella onnessani. #@%¤# Ja kun tulos oli vielä se, että röntgenlääkäri tökki mua surkealla paikallispuudutuksella kolmesti munuaiseen saamatta sitä helkkarin dreeniä paikalleen, aloin olla niin kypsä ja onneton, etten tiennyt miten päin olisin ollut. Koska tämäKIN homma meni pyrstölleen, lääkärini ilmoitti, että mut pitäisi leikata jo samana iltana. Tero ja muksut tuli kiireesti mua tervehtämään ennen operaatiota, kun odoteltiin Turusta kesälomilta jotakuta spesialistia tekemään sitä leikkausta. Siinä vaiheessa, kun mua vietiin toista kertaa leikkaussalia kohti, olin vielä jotakuinkin kasassa, mutta kun anestesiaryhmä saikin viime hetkellä kutsun alakertaan hätäsektioon ja odottelin heräämön puolella melkein tunnin, alkoi puntti tutista. Ja kun nukutusporukka saapui ja mulle alettiin jo valmiiksi survoa kipuepiduraalia varten jotakin kanyylia selkärankaan, ja ensimmäinen yritys TAAS epäonnistui saaden aikaan helvetillisen kivun joka puolelle kroppaa, ajattelin, että mahdanko enää perhettä nähdäkään. Luottamus henkilökuntaan oli kyllä niin nollassa kuin olla voi.
Tokasta nukutuksesta herääminen samana päivänä oli rankempi juttu, olin ihan horkassa herättyäni. Onnekseni mut kiikutettiin palovammapotilaille tarkoitettuun huoneeseen, jossa oli aivan erityinen lämpöpuhallin. Yö meni enimmäkseen valvoessa sekavissa tunteissa ja omaa jamaa ihmetellessä; olin kiinni epiduraalissa, tippalaitteessa ja virtsakatetrissa. Hiulihei...
Maanantaiaamun lääkärikierto oli taas uusi pommi. Paikalla oli "oman" lääkärini lisäksi kaksi muuta, joille tämä nainen selitti sairaskertomustani ja operaatioiden kulkua. Kävi ilmi, että virtsajohtimeni ei ollutkaan mennyt puhki kuten tämä lääkäri oli olettanut, ja mä melkein hyppäsin raivosta ylös kun kysyin, että oliko leikkaukseni ollut siis turha. Siihen vastattiin, että ei ollut, koska sisääni survottu stentti oli niin rutussa että se olisi joka tapauksessa pitänyt leikkauksella poistaa. No, sitten kysyin, että oliko siellä isokin kivi, ja tähän tuli vähän outoja ja vaivaantuneita ilmeitä, ja lääkäri sanoi, että itse asiassa he eivät olleet nähneet koko kiveä, mutta että sen oli täytynyt operaation aikana uuden stentin edeltä luiskahtaa rakkoon ja sitä kautta pois. Mä makasin ihan hiljaa ja olin NIIN raivona, että oikein tunsin, miten musta pilvi nousi mun pääni päälle. Kysyin, että minkä hemmetin takia sitä tietokonekuvausta ei vieläkään oltu tehty, ja että mitä jos se kivi edelleen olisi siellä ja tää koko show oli ollut turhaa. Porukka poistui paikalta vähin äänin, mutta hetken päästä tää nainen tuli ilmoittamaan, että tietokonekuvaus tehtäisiin vielä samana päivänä. - Luojan kiitos, kuvista kävi ilmi, että kiveä EI enää sisuksissani ollut (plus ettei niitä ollut lisää siellä odottamassa vauhtiin pääsyä), mutta tätäkin jouduin odottamaan tiistaiaamuun peläten koko ajan, että mut raahattaisiin leikkaussaliin vielä kolmannen kerran.
Aika kiitettävän kipeä on ihminen, kun koko alavatsa on halkaistu ja kursittu kasaan, päällimmäisenä 17 metallihakasta pitämässä hommaa koossa. Keskiviikkona mut irrotettiin tipasta, torstaina kipuepiduraalista ja perjantaina katetrista. Torstaina onnistuin ekoja kertoja käpyttelemään vähän itsekseni pitkin osastoa, mutta askel oli lyhyt ja tunsin itseni ihan Ozzy Osbourneksi, joka köpöttelee yhdeksänkymppisen näköisenä pitkin huusholliaan. Perjantaina pääsin jo kanttiiniin asti kahville systerin kanssa, kun se tuli mua moikkaamaan. Lauantaina mut kotiutettiin, ja silloin voin jo aika hyvin. Kipulääkkeitä syön vieläkin, tosin huomattavasti vähemmän kuin viikonloppuna. Oli kyllä juhlaa päästä kotiin, voihan veljet! Kotona sitä sitten uskalsi pillittää koko paskalle vielä uudelleen, kun pahin oli selvästi takana. Potilasasiamies toi mulle jo sairaalahuoneeseen paperit, että voin pistää vahinkoilmoituksen menemään. Sen kun olen saanut tehdyksi, haluan unohtaa koko ällöttävän viikon. Onnin korvaan kuiskinkin, että mennyt viikko on ollut meille molemmille vaan pahaa unta...
Jos jotakin positiivista tästä sairaalaviikosta voisi löytää, se on ehdottomasti se, miten siunattu ihminen olen sillä, että mulla on paljon ystäviä. Aina oli joku soittamassa tai käymässä, ja se piti mielen virkeänä ja iloisena. Tapasin myös lukioaikojen hyvän kaverin ihan yllättäen. Katselin käytävän seinällä ollutta ilmoitusta sairaalan suviseuroista juhannusviikolla, ja mua nauratti, kun kirurgisella osastolla virsiä laulattaisi kanttori Arttu Puukko, ja sitten äkkäsin, että sairaalapastorina oli tää mun vanha kamuni! Soitin sille seuraavana aamuna, ja sehän kipaisi mua katsomaan, ja juoruttiin pitkät tovit. :-) Muitakin tuttuja löytyi yllättäen: Juhon luokkakaverin äiti labrahoitajana, puolituttu luvialainen kuntojumpparina ja heräämöstä kipaisi mua moikkaamaan yksi tuttava, joka on siellä hoitajana (ei vaan osunut mun kohdalle silloin kun olin ite heräämössä).
Ja kesäkin ehti tulla sinä aikana! Mun tarvii näköjään käydä aina sairaalassa, että vuodenaika vaihtuu. Sinä aikana, kun olin Onnista synnärillä, tuli kevät: olin lähtenyt talvitamineissa synnyttämään ja kotiin palatessa ne kuteet oli aivan liian kuumat. Nyt oli kevät vaihtunut kesäksi, ja perheen oli taas tuotava kevyempää asua meikäläiselle, että pystyin lähtemään ulos. Ja voi mitkä kelit nyt on olleet! Aurinko ja lämpö on just oikeaa balsamia meikäläisen kärsineelle sielulle ja kropalle. Josko se kesä tästä vasta olis alkamassa?
PE 9.6.06 Huusholli oli vielä aamulla kuin pommin jäljiltä, mutta sinnikkyydellä sain paikat siivotuksi päivän mittaan. Isäntä on ollut jokseenkin kanttuvei flunssansa ja kolmioyskänlääkkeensä takia, joten siivous jäi meikäläisen harteille. Sitäkin ylpeämpi olen siitä, että tämän töllin taas tunnistaa ihmisasunnoksi.
Lehtimäen Kaisu kävi iltapäivävisiitillä Topiaksen kanssa - Leevi oli uimakoulussa kuten meidänkin muksut, ja Akusti oli jäänyt kotiin päiväunille. Ikävä kyllä Onnikin veteli pitkiä päikkäreitään ulkona vaunuissa, joten eipä Kaisu häneen vielä juuri päässyt tutustumaan. Mutta mehän siemailtiin teetä ja syötiin Kaisun tuomia munkkeja ja jäätelöä, joten rattoisasti kului aika.
Pikkuneiti Julia oli onnensa kukkuloilla palattuaan yökylästä, sillä koko poppoo oli ollut aamupäivällä Porissa shoppailemassa. Julia oli kuluttanut hyvästä todistuksestaan palkinnoksi saamansa kaksikymppiä, ja sillä rahalla oli saanut yllättävän paljon halpiskamaa linjalta Seppälä-Lindex-HenkkajaMaukka. Kyllä tuo neiti on Aito Nainen sydämeltään, ei voi muuta sanoa. Miten muuten voisi ostosten tekeminen tehdä noin onnelliseksi!
TO 8.6.06 Miksi ihmisen aivot välillä väittävät väen vängällä, että meneillään on joku muu viikonpäivä kuin oikeasti on? Tänään olen moneen kertaan joutunut tolkuttamaan itselleni, että ai niin, on tosiaan torstai eikä perjantai niin kuin luulin. Pikaisella Porin reissullani astelin onnellisena Euromarketin ovesta sisään nähtyäni kyltin, että sieltä saa tuplabonukset perjantaista sunnuntaihin. Hahhah, kotona vasta tajusin, että eipä tullut tuplabonareita vielä tänään. Postin nähtyäni ihmettelin, miksi Sana-lehti tulee vasta nyt perjantaina, kun se normaalisti aina tulee torstaisin. Isännän palattua kyliltä ihmettelin, mistä se nyt on käsiinsä kirjastokirjoja saanut, kun kirjastohan menee tälleen perjantaisin aina jo kolmelta kiinni. Ja tätä rataa! Ja vaikka joka kerta on muistutellut mieleensä, että torstaihan se tänään onkin, niin eikö jo hetken päästä yllätä itseään jotain muuta perjantaiasiaa ihmettelemästä! Ihmisaivot on kyllä arvoituksellinen kapine.
Maikku kävi iltapäiväkahvilla, Julia lähti yökylään luokkakavereittensa luokse ja meitsi vieraili illalla Onnin kanssa Hannan luona Niemenkylässä. Voi että olikin kiva käydä siellä pitkästä, pitkästä aikaa! Hannallahan on mm. koira, joten en ole siellä juurikaan odotusaikana käynyt, että välttyisin lääkkeiden ottamiselta, etenkin kun loppuvaiheessa toi allergialääke estää supistuksia. Nyt saattoi taas viettää yhteistä teehetkeä ja rupatella kaikesta. Olis kyllä rupatellut pidempäänkin, mutta Onni sai mittansa täyteen naisten kotkotuksista ja alkoi pitää ihan omaa messuamistaan, joka johti sitten siihen, että äiti pakkasi kiltisti kimpsunsa ja kampsunsa ja vauvan turvaistuimeen ja sitten palattiin kotiin. Mutta onneksi saatiin sentään aikamme siinä jutskailla ja teetä hörppiä. Meitsi ehti tehdä ihan oman cocktailinsakin, kun pahaa-aavistamattomana blondina olin laittavinani sokeria teemukiini. Ajattelin, että Hanna on hankkinut jotain ruokosokeria tai muuta luomusellaista, kun oli niin ruskean ja valkean kirjavaa, mutta ystävöinen katsoikin meikäläisen touhuja ällistyneenä ja ilmoitti, että olin juuri maustanut teekupposeni capuccino-jauheella. Eh-hehe-heh! Maistoin kerran, eikä ollut kovin kauheeta, mutta tokalla siemauksella oli myönnettävä, että sen verran outoa on, että lienee parempi lantrata ihan uusi kupillinen Keisarin morsianta ilman capuccinohöysteitä.
Palautin kukkakauppaan varrellisen maljakon, jossa kahvipöydän kukka-asetelma oli ollut, ja näin siellä aivan ällistyttävän kauniin ja aidon näköisen tekokukkakranssin. Hinta 20e, ja meitsi jo aivan peeaa, vaikkei olla vielä edes kuun puolivälissä. Tää kuukausi on ihan oma lukunsa, kun on ollut vähän ylimääräisiä menoeriä, ja isäntä ei oo isyyslomansa takia saanut täyttä palkkaa. Sain pitkään ja hartaasti puhua ittelleni järkeä, etten ostanut sitä, ja järjen puhuminen itselleni jatkuu edelleen. Kuinka voi totaalisen tarpeeton ovikranssi houkuttaa noin älyttömästi, vaikka taloudellinen tilanne nyt on mitä on? (Ette kuulkaa usko, miten aidon näköinen se oli, ja vielä niin kesäinen, se oli oikea kesäkukkakranssi!)
Onni muuten räjäytti eilisen vyöhyketerapian jäljiltä aamulla vihdoin täyspotin, ja iltapäivällä vielä toisen. Mainiota! Nyt katsotaan, alkaako pikku-ukon suoli toimia säännöllisemmin heti tästä, vai käydäänkö Birgitan luona vielä uudelleen.
KE 7.6.06 Eilisen neuvolakäynnin tuloksena on nyt päivitettävä pikku-ukon strategiset mitat, eli pituus 54cm (syntyessä 51cm) ja paino 4730g (3670g). Kaikin puolin oli oivallisessa kunnossa, eli kaikki ok. Ainut vaiva hänellä onkin se, ettei kakkaaminen hanki onnistua kuin harvoin ja tuskalla, ja sen tiimoilta kävimme tänään Sookarin Birgitalla vyöhyketerapiassa. Toivottavasti auttaa! Paukkuja on ainakin tullut jo sen jälkeen kiitettävä määrä (mistä voi hankkia kaasunaamareita? armeijan ylijäämävarastosta?)
Steppailin Onnin kanssa vähän kaupungillakin, kun se Birgitan käsittelyn jälkeen nukahti vaunuihin. Kävin ostamassa Julialle oman hiustenkuivaajan ja Hemtexistä pari pöytäliinaa tuohon olkkariin - edelliseen Hemtex-liinaan kun sentään oli saatu aikaiseksi joku ikuistahra, johon tahranpoistoainekaan ei tehonnut. Nyt on sitten valiten vihreästä ja marjapuuronpunaisesta.
Illalla kävin Onnin kanssa systerin luona kylässä. Mikon yo-kuvista oli tullut jo koevedoksia ja niitä tutkailimme.
Ai niin, ja sitten tuli odotettua ja mukavaa postia: Viikko sitten Julia ja minä kuulimme radiosta aivan huippuihanan a capella -biisin radiosta. Lähetin radioasemalle sähköpostia että mitämitä, mikä esittäjä, mikä biisi, ja sain vastauksen seuraavana päivänä. Sitten vaan Epesin nettikauppaan ja kappas, siellä kyseinen levy oli vielä tarjouksessa! Tänään se sitten saapui, Club for Fiven "Ensi-ilta" ja siellä kipale Kellä kulta, sillä onni. Uusi sovitus ikivanhasta Laila Kinnusen hitistä. Aivan ihana! Nyt koko perhe hyräilee Onnin nimikkobiisiä.
MA 5.6.06 Eilisilta oli melkoinen kokemus. Lähdin Poriin autuaallisen tietämättömänä siitä, että helluntai kuuluu niihin pyhäpäiviin, jolloinka mikään kauppa ei ole auki. Pyörähdin ensin Prisman pihassa, sitten Cittarin, ja vasta siellä hokasin, että ahaa, näin siis on asianlaita. Päätin autoilla Mäkkärille hakemaan perheelle hampparit iltaruuaksi, mutta sinne ajellessani jo kotona tuntunut pieni vatsakipu alkoi yltyä, ja Mäkkärin pihalle päästyäni olin ihan kaksinkerroin autossa. Kipu tuntui oikealla puolella, melkein kyljessä, ja kiertyi selän puolelle. Siellä sitten aikani kipristelin ja odottelin, että hellittäisi, mutta kun ei hellittänyt, ajattelin, että kotiin on päästävä ja lähdin ajamaan. Cittaria vastapäätä olevan rengasliikkeen pihaan oli pakko pysähtyä. Nousin autosta ykäämään puskiin pariinkin otteeseen ja odottelin taas, että helpotus koittaisi. Vaan ei! Itkua vääntäen ja hammasta purren nostin kytkintä ja ajattelin vain, että kotiin on nyt kyettävä keinolla millä hyvänsä. - Niittymaalle lopulta jämähdin, kasitien varteen bussipysäkille. Sain auton oven auki ja yrjösin aivan tolkuttomasti, ja kipu alkoi muistuttaa jo pahimpia synnytyssupistuksia niin että silmissä sumeni. Soitin kotiin ja komensin isäntää hakemaan mut sieltä jonkun kanssa, vaikken ollut sen vertaa tolkuissani, että olisin oikeasti tajunnut missä kohtaa olin. Hetken päästä isäntä soitti että hänen siskonsa on tulossa, mutta siinä vaiheessa alkoi multa vintti pimetä ja huusin kännyyn vaan, että soita 112 NYT. Sieltä sitten tuli kohta piipaa-auto, jossa mua tutkattiin ja iskettiin tippa käteen ja sitten sairaalaan ensiapuun.
Ensiavussa otettiin mittava määrä verikokeita ja pissakoe, ja tuloksia odotellessa alkoi kipu sitten hellittää. Eikä kokeista kyllä ilmennyt yhtikäs mitään. Ambulanssimiehet olivat veikanneet sappivaivoja, mutta verikokeissa ei kuitenkaan näkynyt mitään. Lähettivät sitten kotiin, koska syytä ei löytynyt ja kipu hellitti!
Tänään kerroin tapauksesta systerille, joka sanoi, että hänellä oli aivan vastaava tapaus esikoisen saamisen jälkeen, ja että hänelle oli TAYSissa sanottu, että synnytyksen jälkeen sappi voi yllättäen oireilla, vaikkei ihmisellä normaalisti mitään sappivaivaa olisikaan. Joten oiskohan toi nyt kumminkin sitten sapesta johtunut? - Tiedä häntä, mutta toivottavasti ei uusiudu! Olin siellä tien poskessa ihan varma, että olisin leikkauspöydällä vielä samana iltana, ja mietin vain kuumeisesti, olisiko kyseessä umpisuoli vai olisko multa posahtamassa maksa vai mikä oikein on. Hrrrr! Ei kiva! Oli tosi ihanaa päästä takaisin kotiin ja saada pikkuinen Onni syliin!
Tänään lähdin uhmakkaasti iltapäivällä uudelleen Poriin. Vähän tuntui karmivalta, mutta ajattelin, että hevosenkin selkään on noustava heti uudelleen putoamisen jälkeen. Ajelin Prismaan ostoksille ja poikkesin samalla Lindexissä, mistä ostin Onnille neljä uutta bodya. Pööpötin on niin kova puklaamaan, että vaatteet on jatkuvasti kaikki pesussa. Lisää arsenaalia siis tarvitaan! Huomenna onkin neuvolapäivä, joten sittenpä nähdään, miten paljon poitsu on kasvanut ja saanut lisää painoa. Ihan mojova kaksoisleuka hänellä jo on, ja sormista ja reisistä näkee erityisen hyvin, miten massaa on alkanut kertyä. Sormet kun olivat vastasyntyneellä ihan ohuet tulitikut, mutta nyt on Onnilla jo mukavan pulleat kädet ja sormet.
LA 3.6.06 Muksujen kesäloma on alkanut! Julian todistus oli aivan huippuhyvä, peräti neljä kymppiä, eikä Juhonkaan torkassa ollut juuri moittimista - keskittymisestä oli ope taas vain huomauttanut useammassakin arviointikohdassa. Juupajuu, tämä Herra Hyrrä kyllä tiedetään.
Systerin esikoinen, meitsin kummipoika, pääsi ylioppilaaksi ja oltiin sitten iltapäivällä systerin luona juhlissa. Käsittämätöntä, että Mikko on jo ylioppilas ja parimetrinen hujoppi! Muistan, kun menin Tampereelle siskon upouutta vauvaa katsomaan, ja sisko tuli avaamaan oven pieni, avuton, tuhiseva nyytti olkapäällään - tuollainen kuin Onni on nyt. Ihan tajutonta ajatella, että Onni-pööpöttimenkin kengännumero alkaa aikanaan nelosella ja mittaa on melkein neljä kertaa sen verran kuin nyt! :-D
Kotiin palattuamme ryhdyin valkotornadon tehokkuudella siistimään paikkoja. Yhtä ainutta huonetta en ole ehtinyt imuroida enkä pölyjä pyyhkiä tms., mutta olenpa edes saanut kaikki epämääräiset vaate- ja tavarakasat selvitetyiksi. Kaikki kun oli niin hyrskynmyrskyn kuin ikinä vaan olla voi.
Onni on nukkunut tämän päivän aikana epäilyttävän paljon. Huolestuttavan paljon. Alkaa nimittäin herätä epäilys, mahtaako pikkuherra nukkua yöllä silmänräpäystäkään.
PE 2.6.06 Keväinen päivä! Tai, noh, ehkä kesäinen olisi vielä oikeammin sanottu. Tuuli tosin on viilentänyt taas tehokkaasti, mutta aurinko on aina tervetullut!
Imetysteetä oli tullut Porin Yrttisoppiin ja sitä autoilin hakemaan kolme pakettia. Iskin termarin täyteen kuumaa vettä ja sinne pari pussia likoamaan, jotta ei tarvitse liotella kupillinen kerrallaan. Näin säästyy aikaa, vaivaa ja vielä rahaakin, sillä termarissa tehohaudutus kuluttaa teepussejakin paljon vähemmän. Katsotaan nyt sitten, aukeaako maitotulva uudelleen. Jokseenkin kypsä olen kyllä just nyt koko imettämiseen. Onni ei tänään suostunut palaverireissulla koulussa imemään rintaa, vaan piti pulloa lämmitellä: pikkuherra vaatii nyt vallan, että häntä hiljaisuudessa ja rauhassa makuuasennossa tuossa sängyn päällä tissitellään, muuten nousee meteli. Pitkien vaunu-unien jälkeen tähän taas illalla ryhdyinkin, ja tunnin imuttelusession jälkeen tämä hyväkäs laattasi niin massiiviset määrät, että imuttelun olisi saanut aloittaa taas alusta. Äiteeltä paloi hihat, lämmitin Tuttelia ja tuuppasin pullon ja pojan isännän syliin. Kuka taulapää vielä väittää, että imetys on helppoa ja kätevää? Hidasta, tuskaista ja hikistä pikemminkin.
TO 1.6.06 Käytiin tänään koululla. Pitihän työkavereiden nähdä Onni, ennen kuin kirmaavat kesälomilleen, ja isukki oli lupautunut pelaamaan pesistä opettajien joukkueessa. Pakattiin vaunut auton takalaatikkoon ja kärryttelin niitten kanssa kentän laidalla - muka kannustamassa joukkuetta, oikeesti juttelemassa kollegoiden ja oppilaitten kanssa. Pesäpallo on vihoviimeinen laji mitä jaksaisin seurata, eihän sitä kytysen pientä palloakaan tahdo nähdä, missä se milloinkin kulkee.
Puutarha on ihanan vihreänvehreä ja yksi omenapuista on jo puhjennut hurjaan kukkaan. Idyllinen näky, ellei tuolla pomppisi noita superharakoita, jotka ovat takuulla juoneet Substralia tai jotain vieläkin vahvempaa. Kun harakka alkaa olla dobermannin kokoinen, jotain on pielessä, ja niitä on tuolla useita. Penteleet syövät kesäisin aina ne vähäisetkin mansikat, mitä nuo muutamat puskat tuottavat, enkä tiedä, miten niistä pääsisi eroon. Menisin mieluusti terassille kytikseen ilmakon kanssa, mutta isäntä toppuuttelee, ettei taajama-alueella ammuskelusta seuraa hyvää, ei edes harakoita tähtäillessä.
Käytiin illalla Julian kanssa hypistelyreissulla Anttilassa. Mä kyllä sorruin muuhunkin kuin hypistelyyn: t-paitoja oli Osta-3-maksa-2 -tarjouksessa.



KE 31.5.06 Rouva Hornankattila iski jälleen. Unohduin lukemaan sähköpostejani kun olin laittanut riisin kiehumaan ja kananuggetit lämpiämään, ja hohhoijaa, niin sitä taas kiikutettiin savuavaa hornankattilaa ulos pihalle naapureidenkin iloksi levittämään palaneen riisin sulotuoksua Puolvälinkujalle. Nuggeteista ehti palaa vain toinen puoli... Riisiä piti keittää uusi satsi ja lasten kanssa kaavittiin palanut kuorrutus nuggeteista irti. Meikäläisestä saisi aikaiseksi uuden ja ERILAISEN kokkiohjelman telkkariin.
Kävin pikavisiitillä kaupungilla, kun piti kuitenkin käydä ruokaostoksilla. Ostin vielä yhdet kotihousut Euromarketista, kun nää oli niin mukavan tuntuiset. Nyt löytyy kolmea väriä, keltaiset, turkoosit ja ruskeat. Julia kysyikin heti aamulla, kun olin pukeutunut uusiin kotikuteisiini, että "mihkä sää äiti olet lähdössä". Juupajuu, heti kun äidillä on jotain ihmismäistä yllään, lapsetkin olettaa, että se on lähdössä jonnekin!
Salosen panimo aloitti toimintansa tänään. Toisin sanoen, laitoin Tuoppi-uutteesta kotikaljaa tulemaan. Huomenna saa sitten pullottaa ja ruveta litkimään. Muistan kyllä Juliankin syntymän jälkeen laittaneeni kotikaljaa, ja miten huikkailin sitä suoraan pullonsuusta, kun en kiireissäni ehtinyt edes juomalaseja etsiä. Koska olin pullottanut juoman tyhjiin viinipulloihin, kävi silloin mielessä, että mitähän naapurit tuumivat ohi kulkeissaan, kun näkivät minun, tuoreen äidin, vetäisevän keittiössä juotavaa suoraan viinipullosta. "Äkkiäpä on tuokin nainen alas vajonnut"...
Onni on tänään ekaa kertaa hymyillyt oikein leveästi, ja vieläpä useaan kertaan, niin ettei onnen höyräyttämä äitikään voi erehtyä tulkitsemaan ilmavaivairvistyksiä väärin, vaan on saanut kunnon vastauksen hymyynsä. Voi kun ihanaa! Mahtavaa ajatella, mitä kaikkea toi tenava tästä pikkuhiljaa taas oppiikaan ja miten sen kanssa kommunikaatio alkaa edistyä. Ihkua!
TI 30.5.06 Julia on viettänyt päivän kotosalla: eilen käytiin lääkärissä ja viikonlopun aikana ilmenneet hengenahdistukset ja pyörrytys saivat selityksensä - poskiontelontuledus. Taitaa olla niin, että pimatsu menee vasta perjantaina, kirkkopäivänä, kouluun.
Sen verran oli synkeää iltapäivällä, että vaunukävelyn sijasta pakkasinkin Onnin ja vaunut autoon ja ajoin Poriin shoppailureissulle. Herttuantorin lastenvaatekirppiksistä oli ikävä kyllä se parempi kiinni, mutta huonommastakin löysin kaksi bodya ja ohuen kevätpipon, yhteensä 5,30e. Lopun aikaa metsästinkin vaatteita itselleni, sillä etenkin kotona käytössäni olevat vaatekappaleet ovat jo rikkinäisiä riepuja, ja mikään säällisempi ei vielä mahdu päälleni (vielä 9kg jäljellä tästä raskaudesta, voi huokaus ja toinenkin huokaus). Lindexiltä löytyi kaksi t-paitaa ja kotoisat collegehousut ja Euromarketista kahdet kesäiset housut, jotka ovat just hyviä kotioloihin. Onni oli jokseenkin tajuton koko matkan, muutaman kerran availi silmiään ja Lindexin pukukopista mun piti sännätä siihen sovitustilan käytävälle pelastamaan pipo pikku-ukon silmiltä kun alkoi kuulua harmistunut ÄH-ÄHH-ÄHHH!, mutta muuten meni kaikki oikein rauhaisasti.
Maidontuotanto mättää, siis jälleen tämänKIN vauvan kanssa. Viime viikolla luontaistuotekaupasta ostamani Still-tee sai maitovirrat avautumaan, mutta eikö se pentele ollutkin Porin viimeinen paketti sitä teetä, ja neljässä päivässä se oli mennyttä. Soitin läpi KAIKKI Porin ja Rauman luontaistuotekaupat, mutta teetä on tulossa lisää aikaisintaan tämän viikon lopulla. Salosen meijerin tuotanto on tällä haavaa niin pohjalukemissa, että ostin kotikaljauutetta, jota alan huomenna värkätä juomaksi. Miksi, oi MIKSI naiselle on tällainen systeemi luotu, kun se ei kerran ikinä kunnolla pelaa???
MA 29.5.06 Ulkona ihme keli, auringonpaisteessa ja tuulensuojassa ihan lämmin, aukealla paikalla tuulessa aivan sikakylmä! Olin vaunuttelemassa Onnin kanssa kävelyllä, ja ilahduin suuresti keskustaan päin kävellessä, kun löysin takkieni taskuista hansikkaat, hrrrrr! Takaisin päin tullessa tuuli olikin sitten selän takana ja hiki pukkasi päälle auringon porottaessa. Outoa meninikiä.
Nuohooja kävi taas jokavuotisella kierroksellaan, se on meillä yksi kesän alkamisen merkeistä. Isäntä puolestaan riehui puutarhassa ja kiskoi peräti kirveen avulla ruusupuskien jämiä ja juuria irti maasta. Systerikin tässä kävi pyörähtämässä, palautti Kotivinkki-lehtiä ja minä puolestani palautin sille pöytäliinan ja asetteja. Isännän kanssa harrastivat vielä jotain kasvien vaihtoa, systeri vei meiltä kuuliljoja ja tilalle saatiin jotain sinisenä kukkivaa rehua, jonka nimeä tällainen antibiologi ei tietenkään voi muistaa.
Illalla olisi tarkoitus lähteä vielä Maikun kanssa Noormarkkuun viemään ristiäiskranssia kuivattavaksi, että siitä tehdään taulu. Maikku ja Sami lahjoittivat kyllä jo kummilusikan, mutta halusivat vielä kustantaa tuon taulun tekemisen. Onni sai sukulaisilta lahjaksi myös vaatteita, hopeisen lippaan johon säilöttiin kastevettä pulloon ja metkan merimiesaiheisen lasten naulakon. Viimeksimainittu täytyykin nakutella vielä tänään seinään, katselin että tossa avainkaapin alapuolella on juuri sopiva tila sille.
SU 28.5.06 Tänään vietettiin ristiäisiä täällä Puolvälinkujalla. Tamasta tuli Onni Timoteus Salonen. Pikku-Pööpötin varmaan aisti sen, että jotain poikkeavaa oli ilmassa, ja nukkui levottomasti käristen ja parahdellen aamukuuden jälkeen, eikä oikein tiennyt, että haluaisko maitoa vai haluaisko nukkua vai mitä haluaisi. Tuntia ennen toimituksen alkua hän veti kuitenkin jätti-isot maitohuikat ja vaipui onnelliseen tajuttomuuden tilaan, jota kesti oikeastaan koko kekkerien ajan. Joten omat juhlat menivät nyt vähän niin kuin sammuneessa olotilassa, mutta se saattoi kyllä olla ihan vain hyväksi. Pauliina oli toimittamassa kasteen, ja tuntui tosi ihanalta, että oma, hyvä, rakas ystävä on siinä hoitamassa sen.
PE 12.5.06 Tama, joka on saanut myös uuden nimityksen Pööpötin, täyttää tänään kolme viikkoa. Poika syö ja nukkuu, ja on antanut vanhempienkin nukkua yöllä. Fiksu miehenalku! Viime lauantaina oltiin ihka ensimmäisessä kylvyssä, jonka jälkeen oli manikyyrin vuoro, eli nyt ei tarvitse enää pitää jatkuvasti tumppuja kädessä raapimisen takia. Tumput tahtoivatkin vähän väliä tippua ja lentää milloin minnekin, kun Tama on sellainen kapellimestari, että kädethän huitovat joka ilmansuuntaan, ja varsinkin yöllä pikkuinen tuppasi vahingossa raapimaan itseään.
Säät ovat olleet niin mielettömän upeat ja lämpimät, että ollaan päästy jo nukkumaan päiväuniakin ulkona. Maanantaina oli varsinainen hellepäivä, enkä ollenkaan kaivannut kouluun ja kuumaan luokkahuoneeseen 4, kun Tama veteli sikeitä vaunuissaan terassin varjossa, ja meikäläinen veti aurinkorasvaa pintaansa ja luki romskua päivää paistatellen.
Tiistaina oli paniikki lähellä, sillä kumartuessani ottamaan sukkia vaatehuoneen alakorista, selästä kuului äkkiarvaamatta RAKS ja NAKS, ja olin samantien polvillani vaatehuoneen lattialla. Hetken päästä uskalsin liikkua ja pääsinkin jopa liikkumaan, mutta selkä oli ihan kiitettävän jumissa. Sain seuraavalle päivälle ajan Matti Kuuri-Riutalle, joka löysi heti lukkiutuneet nivelet (2 kpl, tismalleen niin kuin niitä ääniä kuulin), ja onnistui avaamaan ne. Selkä on vielä arka ja kipeä, mutta liikkuu taas. Haudon kylmällä (perunapakastepussi!) ja yritän pysyä aktiivisesti liikkeellä. Ensi keskiviikkona on vielä uusi aika Kuuri-Riutalle, joka oli aika reippaan oloinen tapaus ja lohdutteli murheellista meitsiä, että "kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!". Olin kyllä tiistain ihan maani myynyt, kun funtsin, että miten pystyn nostelemaan vauvaa jne., mutta hyvinhän tässä nyt on pärjätty. - Kiitos myös minua muistaneille, tiedätte keitä olette!


LA 29.4.06 Tama on nyt viikon ikäinen pikku nyytti. Kulunut viikko on mennyt jokseenkin tiiviisti imettämisen merkeissä, eipä paljon muuta ole ruuanlaiton lisäksi ehtinyt. Noh, olen sentään ollut muutamana päivänä pihalla kuoputtelemassa haravalla, joten happea sentään on saatu.
Neuvolasta käytiin torstaina, ja koska sää on lämminnyt näin äkkiä ja paljon, saimme luvan aloittaa pienellä vaunulenkillä nyt jo viikonlopun kieppeillä. Jospa huomenna tai ylihuomenna menisimme sitten ekalle pikkulenkille haistelemaan ulkoilmaa, noin niin kuin vapun kunniaksi.
Maikusta ja Samista tulee kummeja, ja tuleva kummitäti on ihan onnesta sekaisin. Kävi jo eilen tuomassa Tamalle jättikokoisen heliumpallon, joka on iso, iloinen, sininen norsu! Laitettiin se narustaan leijumaan tohon Taman pinnasängyn pinnoihin.
Jostain hormonaalisesta syystä johtuen jalkani turposivat synnytyksen jälkeen vielä paljon isommiksi kuin ennen sitä. Systeri kävi onneksi tuomassa mulle kahdet ns. lentosukat, ja pidettyäni niitä nyt kaksi päivää sain jalkani taas jotenkuten mahtumaan normaaleihin kävelykenkiini. Sukkia sinne ei vieläkään väliin mahtuisi, mutta niitä nyt ei onneksi tällä kelillä tarvitakaan. Vähänkö olin ällikällä, kun synnäriltä lähtiessämme aloin vetää jalkoihini samoja kenkiä, joilla olin sinne tullut, mutta puristus oli ihan mieletön!
Tänään lypsin maitoa pulloon (kyllä tässä elämänvaiheessa tuntee ittensä NIIN lehmäksi ettei mittaa eikä määrää) ja pääsin tekemään pikavisiitin Poriin. Kävin luontaistuotekaupassa ostamassa mammateetä maidon erityksen lisäämiseen ja Filmtownissa vuokraamassa pari leffaa, joita voin katsella samalla kun imettelen. Aika maidonhuuruiset on kaikki fiilikset!
TI 25.4.06 Tama päätti tulla maailmaan kuninkaallisena syntymäpäivänä, 21.4., jolloin Englannin kuningatar Elisabeth vietti 80-vuotispäiväänsä. Ehdimme olla sairaalassa 2,5 tuntia, ennen kuin poika näki päivänvalon. Synnytys oli tähänastisista helpoin ja nopein, josta kiitos kuuluu pitkälti täydellisesti ajoitetulle spinaalipuudutukselle. Kymmenen minuutin ponnistusvaihe oli käytännöllisesti katsoen kivuton! En olisi ikinä voinut kuvitella, että saan kokea noin helpon synnytyksen!
Poika on 51 cm pitkä ja painoi syntyessään 3670 g, joten ihan hyvän kokoinen isännänalku. Sairaalassa olin kahden hengen huoneessa, josta huonetoveri kotiutui ensimmäisen yön jälkeen, joten sain kokea vielä senkin luksuksen, että mulla oli käytännöllisesti katsoen yksityishuone, ja heräilin öisin vain oman vauvani nälkään, eikä ollut muita siinä itkemässä ja herättelemässä. Eilen pääsimme kotiin ja tänään ollaan imetetty, imetetty, imetetty ja imetetty...
TO 20.4.06 Siivosin tänään keittiön yhteydessä olevan varaston - viimeinen homma, minkä ajattelin ennen Taman syntymistä tehdä. JOTEN: Baby, kaikki on valmista, alapa tulla!!!
Katin kontit se silti mitään ajallaan tulee. Supparitkin on hävinneet. Enää ei ole muuta kuin jatkuvaa vessassa juoksemista, vaivalloista vaappumiskävelyä ja superkatkonaisia öitä.
KE 19.4.06 Suppareita kesti aamuviiteen. Kaikki ennakoivia, varsin kivuttomia, sitä kiristelyä vaan. Siihen asti nukuin katkonaisesti, mutta nukuin kumminkin, ja jokaisella yöllisellä vessareissulla vaan taas totesin, että joopajoo, kiristää minkä kerkiää. Viideltä en sitten enää saanutkaan unta. Valvoin puoli seitsemään, ja sitten onnistuin taas nukkumaan puoli yhdeksään asti. Kello soi sen takia, että neuvola oli puoli kymmeneltä.
Neuvolassa mulla nousi tukka pystyyn, sillä viikon liikkumattomuus yhdistettynä pääsiäisen suklaisiin oli tehnyt tehtävänsä: tavallisen 300-500g painonnousun sijaan olikin tullut 1100g! Pyhät pyssyt! Veti kyllä meikäläisen jokseenkin vakavaksi. Tämä tila alkaa kyllä muutenkin vetää vakavaksi. Taman pää tuntuu oleilevan jatkuvasti meikäläisen rakon päällä, niin että parhaimmillaan olen saanut juosta vessassa sellaset 8 krt tunnissa. Tiukkaa teki kaupunkireissu Julian kanssa, kun piti kyyditä se parturiin ja hakea kaupasta ruokaa. Elämä tämän mahan ja kaikkien sen oheisvaivojen kanssa on totisesti yhtä kidutusta.
TI 18.4.06 Sama tilanne kuin ennenkin. Nyt on kokonaisen vuorokauden suppaillut ennakoivia yhteen menoon, mutta mitään oikeeta ja todellista ei vaan ala tapahtua. Hermot menee muutenkin, ja sitten vielä kävi anoppi vouhottamassa tässä sunnuntaina (ei jaksa innostaa, ei, olen NIIIN väsynyt kuulemaan sitä, miten iso maha mulla on, ettei kukaan ihminen maailmassa voisi mitata tätä tympääntymisen määrää), ja tänään soitti oma äiti umpikiukkuisena, että miksei kännykkään vastata (no, enpä ollut kuullut sen soivan) ja miksei mistään mitään ilmoiteta. Mitä ilmoittamista tässä nyt olisi???
En ole oikeestaan tehnyt koko päivänä mitään. Kokosin Hannalta joululahjaksi saamani pienen (300) palapelin, ja yllätysmomentti oli siinä, että paloista muodostui ihan eri kuva kuin mitä peltitöntön kyljessä oli. Aika metkaa!
Pihalta kuuluu jo punarinnan laulelua ja takametsiköstä kyyhkysten kujerrusta. Taidan painua pihalle vähäksi aikaa, en ole vielä tänään sinne toimeentunut. Aloin ulkoilla haravan kanssa, sillä etupihalta oli jo pientä maaplänttiä sulanut silleen, että aloitin sen kuoputtelun. Toi kirottu etupihan mänty tuottaa niin paljon tippuneita oksia ja neulasia, että siitä ne kottikärryt täyttyvätkin. Koskahan mä toimeennun soittamaan sille rakennustarkastajalle kaatamisluvasta?
LA 15.4.06 Isäntä käytti Julian tänä aamuna päivystävällä lääkärillä, ja korvatulehdushan sieltä löytyi. Nyt tyttö napsii antibiootteja, joten toivottavasti on taas koulukondiksessa tiistaiaamuna.
Vauvarintamalta ei mitään uutta. Eilisiltanakin supisteli ennakoivia oikein mojovasti, mutta leikistä ei vaan millään tule totta. Olin eilisen taas ihan myrtsinä, kun mitään ei alkanut oikeesti tapahtua. Tänään olen purkanut turhautumiseni siivoamiseen ja jaksanut sen takia olla paremmilla fiiliksillä. Kunhan vielä keksisi jonkin tavan ulkoilla! Käveleminen on kertakaikkisen mahdoton homma, sen verran nuo harjoitussupparit ovat taas entisestään laskeneet Tamaa alemmas, että vauvan pää painaa jalkoväliä (ja auta armias, rakkoa!) kuin iso meloni. Jos kävelytyylini oli ennenkin vaappumista, se on nyt sitä kahta kauheammin, ja jokainen askel on oikeasti tuskaa. Liitoskivut ovat tällä haavaa varmaan "makeimmillaan". Uh!
TO 13.4.06 Toissailtana aattelin, että lähtö tulee yöllä. Supisteli harjoitussellaisia ja sitten jo tuli kuukautiskiputuntemuksetkin mukaan. JUST niinkuin kaks edellistä on lähtenyt käyntiin! Vaan pöh, eilen heräsin ihan maani myyneenä, kun kaikki oireilu oli mennyt yön aikana ohi. Sama oireilu alkoi eilisiltana uudelleen, mutta nyt en edes innostunut, kun aattelin, että hämäystä taas. - Kuten olikin. Tänään neuvolassa kyllä terkkari totesi sf-mitan pienentyneen silleen, että Tama on laskeutunut, joten lähtötelineissä siis ollaan. Tutkaili mun papruja ja käyriä ja sanoi että loppuliturgiat näyttää oikein lupaavilta, tuskin menee ainakaan lasketun ajan yli. Loistavaa! Mä olisin valmis lähtemään jo nyt pääsiäisen pyhinä...
No, ilmankos eilisestä kävelylenkistä ei sitten tullutkaan oikein muuta kuin mininen lenkki hitaasti raahustettuna. On meinaan tenava jo sen verran alhaalla, että kävely oli yhtä tuskaa. Eli tämän mamman kävelyt on nyt sitten ennen synnytystä kävelty. Mitenkähän tässä sitten ulkoilee? Takapihan hankeenkaan on turha mennä seisomaan harava kourassa.
Julia on saanut kunnon flunssan, ja minä yritän pysyä tytöstä etäällä, etten saa tartuntaa. Surku sentään, justiinsahan sillä oli sellanen useamman päivän lämpöilykausi, mutta nyt siltä valuu räkää ja se yskii ihan tolkuttomasti. Raasu!
Olin neuvolan jälkeen koululaisten pääsiäsmessussa, kun olin Juholle luvannut mennä sinne, että sitten lähdetään yhdessä suoraan kotiin pääsiäisloman viettoon. Täytyy sanoa, että Luvin koulun pääsiäismessuperinne on hieno, ja tosi upeaa on se, että siellä on koulun omat voimat bändissä soittamassa - ja soittamassa hyvin! Ihana systeemi, kun uskontunnustukset sun muut hoidetaan laulaen. Hyvä mieli tuli tapahtumasta.
MA 10.4.06 Ei sitten niin tietoakaan mistään synnytyksen alkamiseen viittaamisesta. Pöh! Olen ollut jokseenkin tylsistynyt koko päivän. Viime yö oli taas niin suurta tuskaa etenkin jalkojen säryn ja kramppaamisen suhteen, että väsymyskin on painanut tosi raskaasti yli tunnin päikkäreistä huolimatta.
Juho oli tänään kotona, koska nyt se vuorostaan oli vähän jossain flunssanpoikasessa. Menee kyllä huomenna taas kouluun, ellei yön aikana mitään ihmeempää voinnin huononemista tapahdu. Julia puolestaan tuli kotiin huuli turvoksissa. Se oli koulun uimahallireissulla sukeltanut liian syvään ja lyönyt nassunsa altaan pohjaan niin, että hammas oli mennyt läpi huulen. Voi ressukka, sen huuli on kyllä nyt aika säälittävän kipeä.
Päivän suurimmat aikaansaannokset ovat kuivuneiden pyykkien silitys ja eilisen dvd:n palauttaminen Porin Filmtowniin. Mitään ei jaksaisi enää tehdä.
SU 9.4.06 Pääsin eilen pitkästä aikaa kävelylenkille asti. Viikolla osittain kiire ja pääosin sää pitivät huolen siitä, ettei lenkkeilystä tullut mitään. Mutta voi tätä lyllerrystä! Mun kaulaani olis voinut ripustaa kyltin "Säälittävä näky", kun vaapuin lillerilallerivauhtia pitkin kevyen liikenteen väylää. Aattelin hengessäni, että jos joudun yhtenä kappaleena huojumaan vielä kaks viikkoa, tulen kyllä hulluksi.
Tänään oli täysi tylsistyminen päällä, kun koko armaan päivän vielä satoikin. Luin Kinsellan romskun loppuun, mutta sitten olikin täysmälsistymismomentti käsillä. Lopulta lähdin Julian kanssa leffavuokraamoon Poriin, ja vuokrasimme Miss FBI:n eli Miss Koviksen kakkososan. Kun miehet olivat kuntosalilla, me naiset mässytimme sohvalla karkkia ja katselimme leffaa.
Aivan hitusenhienoja menkkakipuoireita on ollut pitkin päivää. Voi KUNPA ne merkitsisivät sitä, että tämä muksu olisi sittenkin tulossa edes vähän etuajassa!!!
PE 7.4.06

Siivosin kaikki muut huoneet paitsi lasten huoneita. Saavat hoitaa ne itse huomenna. Siinä päivä sitten suurin piirtein menikin, tässä jamassa kaikki käy hitaasti ja välillä pitää aina hengähtää. Rairuohot kylvin myös (jälleen viime tingassa kuten joka vuosi) ja pyykkäsin.
Isäntä yllätti sillä, että oli ostanut mulle Kalevala-korun karhukorvikset "ihan muuten vaan". Wau! Olin ihaillut niitä joskus kaupungilla, mutten raatsinut ostaa. Kiva juttu, tykkään niistä kovasti.
Tama jaksaa liikkua ja venytellä, mutta suppareita ei näy eikä kuulu. Maitoa tosin on alkanut jo tihkua, sen havaitsin tänään. Uutta tämäkin, eipä Juhosta ja Juliasta ollut tällaistakaan ennakko-oiretta. Kunpa tämä nyt ennakoisi runsasta maidontuotantoa ja pitkää imetysaikaa!

TO 6.4.06

Neuvola oli aamupäivällä. Kaikki oli ok, paitsi että itseäni rassaa se, ettei baby ole vieläkään kiinnittynyt. Noh, ennemmin tai myöhemmin, viimeistään synnytyksen alkaessa...
Päivä vierähti oikeastaan siinä, että suuntasin neuvolasta Poriin. Kävin syömässä ja metsästämässä itselleni sopivia imetysliivejä, joita löysin toistaiseksi yhdet ainoat. Metsästys jatkunee myöhemmin. Stockman Beautystä ostin kasvonaamiotöntön ja marketista ruokaa ja vauvan nenänniistäjän. Se oli muistaakseni oikein kätevä vempain pienen nuhanenän niistämiseen. Aikomuksenani oli päästä Porin kirjastoonkin asti, mutta liivi-hunting veti meikäläisestä niin mehut pois, että lysähdinkin kirjaston sijasta Wikholmin kahvioon syömään vaniljacremecroissanttia ja litkimään mehua (kahvi kun nä-räs-tää). Tämän sai tehdä nyt hyvällä omallatunnolla, kun viimeisen kuukauden aikana painonlisäys on ollut vain 300g viikossa (500g on sellanen keskimääräinen).
Illan olen ollut ihan vetämättömissä. - En kuitenkaan niin vetämättömissä, ettenkö jaksaisi toivoa supistusten alkamista. Niistä ei tosin ole tietoakaan, mutta Tamalla on parastaikaa mitä mojovin hikka.

KE 5.4.06

Maanantaina siivosin, koska viikonlopun siivoukset jäi varsin vähäisiksi. Eilen leivoin pullaa. Pakastin kaipaakin nyt taas täytettä, kun sitä pitkään tyhjenneltiin sulatusta varten.
Tänään kävin ensin viemässä Julian jumppasirkuksen kisapassirahan koululle ja sieltä suunnistin kaupunkiin. Kävelin ihan vaan kokeilumielessä Fanletin ovesta sisään ja kysyin, että onko nyt keskipäivän aikaan aivan täyttä, ja tiskin takana seissyt kampaaja kysyikin, että jäisitkö nyt heti. Tottamooses! Mulle iski eilen taas sellanen pakko-päästä-äkkiä-parturiin -angsti, ja nyt olen taas supertyytyväinen. Kävin syömässä Sokoksen alakerrassa ja Euromarketista ostin vähän hygieniatarvikkeita (shampoota, dödöä, hammasharjan...) sairaalakassiin pakattavaksi. Olen sitä täyttänyt tässä pikkuhiljaa, jotta ei tarvitsisi rynnätä vauhkona pitkin kämppää, jos nyt vaikka sattuis alkamaan koko synnytys sillä että vedet menee. Äitimuori jo soittikin aamulla kännykkääni, että "onko ollut jo mitään oireita", ja minä siihen kyllä himmaamaan, että ottaa nyt rauhallisesti ja unohtaa tämmöiset tiedustelut seuraavaksi 2½ viikoksi, sillä sitä ennen ei kyllä mitään tule tapahtumaan. Tulee muorille vielä raskaampi odotusrupeama kuin mulle, jos nyt jo alkaa odotella jotain tapahtuvaksi! Kyllähän minäkin mielelläni jo kävisin jakaantumaan, mutta kun kokemus on osoittanut, että meikäläisen muksut ei etuajassa synny.
Marketista ajoin Pauliinan luokse iltapäivävisiitille. Sain tehdä tuttavuutta Frödingen Mudcaken kanssa, joka oli sekä tosi ytyä että tosi herkullista. Kermavaahdon kanssa pienenä määränä tosi ihanaa. Pitänee ostaa joskus tänne kotiinkin.
Sää on yhtä surkea kuin muinakin päivinä. Ja minä kun kuvittelin lykkeleväni kevätvauvaani ulkona vaunuissa auringon paistaessa, linnunviserryksen säestyksellä ja ihaillen puiden vaaleanvihreitä babylehtiä. Hah! Tässä pitää nyt kuin pitääkin ilmeisesti mennä kaivamaan vaatehuoneesta esille toppahaalari vauvan kotiuttamista varten.

SU 2.4.06

Näin sitä mennään huhtikuussa; hyvä, ettei auto lumeen hautautunut, kun kävin hakemassa pakasteet takaisin systerin luota. Voi hyvääpäivää, ja meikäläinen kun oli uneksinut, että tässä äitiyslomalla voisin ison zeppeliinimahani kanssa rapsutella takapihaa haravan kanssa rauhaisaan tahtiin. Tonne takapihan hankeen ei paljon asiaa haravan kanssa ole, ellei sitten tökkää haravaa luudan sijasta lumiukon käteen.
Ensimmäinen kerta moneen päivään kun päätäni ei ole ollenkaan särkenyt. Ja arvelemani syy: kaivoin vanhat lukulasini esille ja käytin niitä joka kerta kun luin Sormusten Herraa. Siinä on melkoisen pieni fontti, ja olisiko tosiaan niin, että lukuhimoni olisi nyt tuottanut tepposet? Hoh, jos alan tarvita noita laseja uudelleen enemmänkin, minun on paras mennä optikolle a) tarkistuttamaan niiden vahvuus ja b) hankkimaan ehdottomasti uudet pokat, sillä opiskeluaikojen 20 vuoden takainen nörttilook ei oikein tähän päivään enää istu. Julia oli ratketa naurusta kun näki minut ne rillit päässä (eikä syyttä!).
Pakastin on nyt kondiksessa, ja on enää yksi Iso Homma, jonka olin ajatellut tehdä ennen Taman syntymää: keittiön yhteydessä olevan varaston siivous. Sinne ei nimittäin valkoinen mies astu, on sen verran komiassa kunnossa. Noh, teen sen jos jaksan ja inspiroidun tässä vielä viikkojen kuluessa.
Juliaa vaivaa edelleen lievä lämpöily, enkä päästä sitä huomennakaan vielä kouluun. Neidillä on jatkuvasti lämpöä sellaiset 37,2 vaikka mitään muuta ei ole edelleenkään ilmaantunut. Jos tilanne on huomenna sama, täytynee pirauttaa kouluterkkarille ja kysellä, onko tällaista liikkeellä ja mitä tehdä.
Kolme viikkoa laskettuun aikaan, ja alan olla sen verran kypsä tähän jamaan, että se menee jo hetkellisen synnytyskammoni ohi. Lyllersin aamupäivän auringonpaisteessa ennätyshidasta lillerilallerivauhtia ja ajattelin, että kunpa viikon kuluttua alkais jo tapahtua! Silloinhan Tama on jo saavuttanut täysiaikaisuuden. Tämä torstaina alkanut närästysbuumi on niinkun the icing on the cake, että nyt riitti meikäläiselle raskaana oleminen.



PE 31.3.06

Maaliskuu näyttää päättyvän pitkään ja hartaaseen räntäsateeseen. Yäk! Sade alkoi, kun palasin viiden maissa kävelyltä, ja jatkuu nyt jatkumistaan. Missä on kevät???
Julia jäi tänään kotiin potemaan, mutta vaikka lämpö huitelee siinä rajoilla, muita oireita ei pientä kurkkukipua lukuunottamatta ole ilmaantunut. Joten influenssaa se ei varmaan ole, siinä taudissa nousisi korkea kuume tosi nopeasti ja tulisi jos jonkinlaisia oireita. Itselläni on pää särkenyt eilisillasta lähtien, ja olen yrittänyt parantaa sitä ulkoilulla ja Panadolilla.
Viime yö oli niin täyttä tuskaa, että olisin ollut valmis lähtemään niiltä sijoilta synnärille. Närästys otti oikein kunnon spurtin kaikkien muitten vaivojen lisäksi, ja puoli kolmesta puoli kuuteen valvoin unettomana, kun nälkä, närästys, vessahätä ja ennen kaikkea Taman yöllinen aerobic-maraton pitivät minua hereillä. Aamulla olin ihan vetämättömissä! En olekaan saanut tänään mitään muuta aikaiseksi kuin että pesin vauvan turvakaukalon pehmusteet ja nappasin pakastimesta virrat poikki, että se suli. Päiväruuan jälkeen annoin Julialle luvan touhuta tietokoneella, että itse sain ottaa päikkärit valvotun yön väsyttämänä. Todella romanttista tämä raskaana oleminen: havahduin päiväuniltani pariin kertaan - omaan kuorsaukseeni!

TO 30.3.06

Haahuilin eilen Porin kaupungissa ja kuinka ollakaan, eksyin taas Herttuantorin lastenvaatekirppiksille... Tänään vein pakasteita vanhempieni hoivaan, sillä aion sulattaa oman pakastimeni huomenna. Olin luvannut mennä iltapäivällä Marialle kyläilemään, ja sain päähäni käydä Raumalla sitä ennen. Ajattelin käydä kirjakaupassa ja syömässä jossakin. Ajattelemani kirjakauppa ei tosin sitten ollutkaan enää entisellä paikallaan, mutta löysin lähettyviltä toisen. Ostin muutaman hyvän kirjoitustussin ja Sophie Kinsellan pokkarin "Shopaholic and Sister", joka on jatkoa edellisille himoshoppaaja-romskuille. Syömässä kävin äkkiseltään Mäkkärissä, sillä kulutin kirjakaupassa aikaa aiottua enemmän.
Marian Iksu oli kasvanut jo vaikka kuinka! Siellä se kävellä tepasteli tukia pitkin ja konttaili aina välissä. Aika hyväntuulinen vesseli oli, ja hampaita pilkotti ainakin alaleuasta ja lisää oli tulossa, kuolatippa roikkui kroonisesti leuannypykästä. Hih! Söpö kaveri. Sain Marialta lainaksi vauvan turvakaukalon autoon, joten nyt on viimeinenkin vauvatarvike hankittuna.
Julia-mokoma alkoi nyt illalla osoittaa sairastumisen merkkejä. Kunpa se olisi mitä tahansa muuta, muttei influenssaa! Juho taisi selvitä pelkällä säikähdyksellä, mutta Julialla on nyt pullat huonommin uunissa.

TI 28.3.06

Oltiin miehen kanssa tänään tutustumassa Porin synnäriin. Muuten ei käynnistä nyt niin hirveästi kostunut, mutta oli hyvä nähdä, minne sitten h-hetken tullen mennään ja muuta käytännön puolta. Rauman entinen synnäri oli kotoisampi, mutta se nyt on jo mennyttä aikaa se.
Muuten iski kyllä taas angsti, että voi itku, pitääkö se helvetti tosiaan vielä kerran käydä läpi. Noh, kahdesti on hengissä selvitty, joten eiköhän selvitä vielä se kolmaskin kerta. Silti mielessä risteilee ajatus, että kunpa Luoja olisi keksinyt jonkin toisen tavan sen vauvan maailmaan saattamiseksi. Raskaudessa on jo yhdeksän kuukauden vaivasta-vaivaan -kärsimys, niin että sekin ihan jo riittäisi ilman synnytyskärvistelyäkin.
Maikku soitteli ja kertoi, että heillä ollaan influenssassa. Kyseli, että onko Juho säilynyt terveenä, ja vastasin, että toistaiseksi on. Mutta voi: nyt se alkoi nukkumaan mennessä valittaa päänsärkyä ja oli villapuseronkin hakenut päälleen. Voihan itku! Influenssa tästä talosta vielä puuttuukin, etenkin meikäläisen osalle. Toivottavasti tämä nyt olisi Juhonkin osalta ohimenevä hälytys!

MA 27.3.06

Oltiin eilen katsomassa Tasalassa Julian ilmaisutaitoryhmän näytelmää "Satu hammaspeikosta". Julian rooli oli Ruu, yksi neljästä hammaspeikosta. Oli aika kiva näytelmä. Se oli osa Marttojen järjestämää tapahtumaa, jossa esiteltiin kaikenlaisia käsityömuotoja. Ihan mukava oli kierrellä salissa ja katsastaa erilaisia juttuja. Sorvaus ja intarsia jäivät mieleen kiinnostavimpina.
Tänään on taas ollut tavallinen arki, eikä mitään ihmeempää ole tapahtunut. Olen pyykännyt ja lueskellut, enkä ole vieläkään toimeentunut aloittamaan minkään valtakunnan ompelua, en potkareita sen enempää kuin Julian mekkoakaan. Aamulla katson aina Kyläsairaalan ja tänään katselin vielä dvd:ltä eilen nauhoittamani Bridget Jones -leffan, jonka ansiosta päätinkin ottaa sairaalakassiin mukaan molemmat kyseiset kirjat, sillä ne ovat kevyttä ja hauskaa luettavaa, ja koska ne on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, niihin on helppo keskittyä olosuhteissa missä hyvänsä.
En saanut eilisiltana ajoissa unta, tod.näk. johtuen kellon siirtämisestä ja siitä, että niin myöhään vielä oli valoisaa. Vuosia sitten vaahtosin kesäaikaa vastaan ja vinguin, että miksei kelloja sitten rukata oikein kunnolla kun kerran rukataan, ilmoitettaisiin oikein uutisissa että ensi yönä Suomi siirtyy takaisin vuoteen 1980. Nykyään olen vain iloinen kesäajasta, sillä oli kyllä eilenkin tosi ihanaa, kun kuudelta illalla vielä aurinko paistoi taivaalla! Oi kevät ja kesä, täältä tullaan, vaikka ilmojen haltijat kuinka hanttiin nyt pistävätkin!
Tama on potkinut ahkerasti. Kävelylenkki oli kyllä taas niin raskas, etten voinut muuta kuin toivoa, että tästä etuajassa synnyttämään päästäisiin.

LA 25.3.06

Kaksi päivää onkin hurahtanut aika mojovasti siivouksen parissa. Intouduin eilen siivoamaan koko pesuhuone-allashuone -akselin lattianpesuineen päivineen, mikä on varma merkki siitä, että hormonit ovat taas kiitettävästi päässeet sekoittamaan tämän äitizeppeliinin pään. Ei kukaan täyspäinen ihminen tuollaisesta hommasta nauti. Noh, jahka Tama on syntynyt, niin eiköhän se siivousintokin siitä kertaheitolla himmene.
Tänään oli muun huushollin vuoro, ja markettireissulla kävin hankkimassa viikonlopun ruuat. Marketissa käynti jos jokin käy voimien päälle! Olen joka kerta ihan tillintallin kun sieltä tulen.
Ryhdyin lukemaan "Tarua Sormusten Herrasta" monen vuoden jälkeen, kun dvd:ltä katseltu kolmososa inspiroi taas heittäytymään hobittien maailmaan. Olin jo ehtinyt unohtaa 3. osasta vaikka mitä. Ekan osan olenkin lukenut kaikkein useimmin, koska se on koko trilogiasta aurinkoisin ja iloisin, ja sisältää sekä lempihahmoni Tom Bombadilin että lempipaikkani Lothlórienin. Päätin silti aloittaa alusta, sillä en taatusti muista enää kaikkia ykkösosankaan juttuja.
Hanna kävi päiväseltään pikaisesti teevisiitillä. Olipa kiva nähdä taas nenästä nenään pitkästä aikaa! Tinttikin (=heppa) on palaamassa huhtikuun lopulla kotiin, mistä Hanna on silminnähden iloinen.
Tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan! Kaikki hokevat, että eipä ole paljoa, mutta minä ajattelen, että oivoi, vielä neljä viikkoa. Yöt ovat niin tuskaisia ja muutenkin tuntuu siltä, että jalat eivät enää kauaa kannata tätä painoa.

TO 23.3.06

Tänään oli loppuraskauden lääkärintarkatus. Kävin yksityisellä Porissa, kun halusin myös ultraan. Kaikki oli ok, istukkakaan ei ollut kasvanut eteisistukaksi kuten olin pelännyt. Helpotus! Ajatuskin sektiosta saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni. Siellä meidän Tama potkiskeli ja nyrkkeili kuvassa, sydän läpätti ja keuhkot harjoittelivat hengitysliikkeitä. Kokoarvioksi tuli samaa luokkaa kuin isommat sisarukset, eli vähän alle neljä kiloa sitten laskettuna aikana.
Kiertelin samaan syssyyn vähän kaupungilla muutenkin, vaikken mitään ihmeellisiä ostoksia tehnytkään. Julian mekkoa varten ostin ompelulankaa - kangas on nyt vihdoinkin leikattu. Prismasta kaks uutta Teema-sarjan lautasta ja ruokaa. Iloisten ultranäkymien kunniaksi pistin elämän risaiseksi ja kävin Mäkkärillä syömässä. :D
Vaunut laitoin kuntoon toissapäivänä. Imuroin ja kiillotin ja puunasin. Siistissä kunnossa ovat nyt, ja patjastakin tapoin pölypunkit pitämällä sitä vuorokauden verran pakastimessa. Vauvakamat ovat täten siis kunnossa, että Taman sopisi nyt vain sitten mielellään jo parin viikon päästä ryhtyä pyrkimään ulospäin. Tosin epäilyttää vahvasti, että tokkopa tämäkään mitenkään etuajassa tulee, mutta kunhan ei menisi yli niin kuin nuo edelliset!
Pesin saunan, kun ajattelin, että josko sitäkin toimeentuisi joskus taas lämmittämään. Julia kun alkoi taannoin kysellä, että miks meillä on sauna, kun ei sitä ikinä käytetä. - No, niinpä. Me olemme varmaan tämän suhteen hyvin epäsuomalainen perhe, ei todellakaan olla mitään innokkaita saunojia, suihkussa sitten lotrataan sitäkin enemmän.

MA 20.3.06

Halusin tänään auton käyttööni ke-to lisäksi, ja heräsin siksi jo aikaisin, että vein miehen kouluun. Piipahdin samalla sisällä moikkaamassa työkavereita ja sain aikaiseksi äärimmäistä hämmästystä ja jouduin selittelemään kaikille, MIKSI olen koulussa. "Mä vaan auton halusin... juu en tule töihin enää nyt..."
Kävin mm. Lapijoen lastentarvikeliikkeessä Taaperossa hankkimassa vaunuihin uuden hyttysverkon ja sadesuojan. Rauman Cittarissa myytiin lupaavan näköistä lime-sitruuna-omenamehua, mutta voi itku, siinä oli myös minttua, jonka maku ei yhtään sopinutkaan muuten hyvään mehuun. Jumalainen yhdistelmä oli pilattu liian äitelällä mintulla. Höh!
Kauppakierrokselta kotiin palattuani löysin Julian eväslaatikon keittiön pöydänkulmalta. Ja just kun sekä mies että minä oltiin painotettu tytölle lähteissämme, että ÄLÄ unohda noita eväitä tohon pöydälle! Argh! Julialla oli pitkä päivä, kun koulun jälkeen oli vielä jumppasirkuksen harjoitukset viiteen asti, mutta nyt oli onni onnettomuudessa kun mulla oli toi auto. Käväisin Julian ruokatunnin aikaan viemässä eväät Niemen koululle, ettei typy nääntynyt jumppasirkukseensa.
Illalla tuli loistavan dokkarin ensimmäinen osa Prisma-sarjassa, "Elämä ennen syntymää". Ihan uskomattomia näkymiä kohdusta ja sikiön kehityksestä raskauden alusta puoliväliin asti. Täytyy tarkkailla skarppina, milloin kakkososa esitetään.
Ai muuten, uudistin vähän tota valokuvasivua. Otin kaikki vanhat pois, mutta uusia on vasta neljä niiden tilalla.

PE 17.3.06

Huusholli on jälleen siivottu, nyt saa taas nauttia siististä kodista sen pienen hetken... Mä kyllä simahdin urakan päätteeksi kiitettävästi tonne olkkarin sohvalle, eikä meikäläisestä ollut sen jälkeen enää ruuanlaittoonkaan, vaan hevostallin pizzeria sai taas toimia tämän perheen kokkina.
Meitsi ei onnistunut saamaan hoitopöydän hoitotasosta säällisen näköistä, mutta isäntäpä onnistui. Nyt on myönnettävä tappioni Ikean kanssa ja nostettava hattua ukkokullalle. Ratkaisu ongelmaan oli sitäpaitsi loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen - ja Anna-lehti vielä kehtasi väittää, että raskaus parantaa aivotoimintaa, HAH!
Nightwish etsii uutisten mukaan uutta solistia. Isäntä ehdotti, että hakisin paikkaa. Vaatimuksina olivat ulkonäkö (sitä minulta riittää tällä hetkellä enemmän kuin bändi osaisi odottaakaan), karisma (sitähän nyt ilman muuta löytyy), rohkeus (sitäkään ei puutu kun tällä iällä ryhtyy kolmatta tenavaa hankkimaan) ja runsaasti ääntä tai jotain sinnepäin (ja sitähän yläasteen maikalta piisaa, tässä ammatissa oppii huutamaan niin että etupenkkiläisiltä tukka hulmuaa). Eiköhän paikka ole näillä puheilla minun?
Neuvola oli tänään. Painoa oli jälleen tupsahtanut vajaa kilo (jos tämä lapsi ei synny etuajassa, huushollin lattia alkaa kaivata jotain lisätukea, olen tätä menoa pian kuin Gilbert Grapen äiti), mutta hemoglobiini ei ollut edelleenkään noussut pätkääkään. Vauvalla tosin kaikki hyvin, asento oikea ja sydänäänet hyvät. Ensi viikolla pääsenkin vielä kurkkaamaan pikkuista ultralla, kun mulla on loppuraskauden lääkärintarkastus yksityisellä gynellä.

TO 16.3.06

Mielenkiintoisia unia taas yöllä. Paras yöleffoistani oli se, että asioin Eurajoen Osuuspankin konttorissa, mistä ei millään tahtonut löytyä ensimmäistäkään pankkivirkailijaa. Kun sellaisen lopulta löysin, tämä kehotti minua varaamaan tulevana kesänä runsaasti aikaa pankkikäynneilleni: henkilökuntaa oli karsittu säästöjen takia niin paljon, että esim. kesälomalla olevat opettajat laitettaisiin vastineeksi pankin palvelusta laskemaan tilikonttoriin pankkivirkailijoiden palkkoja. Sain täyden hepnaadin, meuhkasin ja melusin, että jo nyt on huippu, talven kun teen paiskin töitä murkkuikäisten parissa, niin en kyllä tasan tarkkaan kesääni istu pankin palkkakonttorissa vain siitä hyvästä, että saan asioida omalla tililläni! Päädyin hirvittävällä suunsoitolla lopettamaan tilini kyseisessä pankissa ja manaamaan alimpaan alhoon pankinjohtajan, joka ei kylläkään hiukkaakaan muistuttanut ko. henkilöä todellisuudessa, vaan kulki ikäloppuna ukkona pankin pihalla kahden kainalosauvan varassa. Mitähän tämäkin uni mahtaa kertoa meikäläisen sielunelämästä?
Päivän saavutukset ovat siinä, että kävin Porissa ostamassa Julialle uusimman Harry Potterin ja siivosin jääkaapin, josta löytyikin mm. lähes älyllistä elämää kehittänyt meloninpuolikas. Taisi olla viimeinen hetki poistaa se sieltä hyllyltä ennen kuin se olisi kävellyt itse.
Ikea lähetti hoitopöydän osan takaisin ja hain sen postista, mutten ole vielä toimeentunut tekemään sille mitään. Myös Julian mekkokangas odottaa leikkaamista. - Ostin kankaan jo viime keväänä, mutta koska silloiset kevätjuhlat olivatkin ulkosellaiset, mekko jäi tekemättä. Tänä keväänä sitä tarvitaan, jos kerran kummipoika on pääsemässä ylioppilaaksi ja myöhemmin olisi ristiäisetkin tulossa. Kopioin kaavoista isomman koon eilen, mutta vuoden taitteissa ollut kangas kaipaa kyllä silittämistä, ennen kuin käyn siihen saksilla käsiksi.
Sokoksessa oli jotkut hyperkosmetiikkapäivät, kun kuljin sen läpi (Sokoksen katto on loistava parkkipaikka, siitä on lyhyt matka joka puolelle), ja ostin Lumenen uutta pikakynsilakkaa. Milloinkahan vaan toimeennun sitäkin käyttämään? Tarvetta kyllä olisi, sillä kynnet ovat kamalassa kunnossa. Ylikasvaneet kynsinauhat, liian lyhyet kynnet, koristuksena noin kuukausi sitten sivellyn kynnenkovettajan rippeet. Voi miten chic!

TI 14.3.06

Pauliina kävi eilisaamuna kahvilla tyttöjen kanssa, kun Heikki oli eskarissa. Katseltiin mun Ikea-ostoksia ja juteltiin vauvajuttuja. Kohta Pauliinan lähdön jälkeen puoleltapäivin tuli isäntä yllättäen kotiin kyynärvarsi melonin kokoisena. Lääkäri kirjoitti lääkkeitä ja loppuviikon saikkua, nivelpussin tulehdus.
Tänään silitin taas ison kasan pyykkiä, josta seurasi rankalukon oireilu yläselässä, ja kävin pikaostoksilla Porissa. Mun on mahdotonta käydä missään liikkeessä kulkematta vauvatarvikehyllyn ohi. Tänään tarttui mukaan ensimmäinen tutti, pullo kylpyöljyä ja yksi tuttipullo.
Ikean asiakaspalvelusta soitettiin ja väitettiin, että lähettämäni osa oli ihan sellainen kuin pitääkin. Hah! Se ei todellakaan osunut tasan tuon kaappiosan laitojen kanssa, mutta kun olin aikani vängännyt siinä puhelimessa, väsyin ja käskin lähettää osan takaisin, kun ei sitä kerran suostuta vaihtamaan. Idiootit! Päätin, että kaipa vikapaikassa olevat reiät voi sitten kitata ja porata itse tilalle uudet, kun kerran eivät siellä päässä periksi antaneet. Ensimmäistä kertaa olen tosi tyytymätön Ikean palveluun. - Niin, kuuletteko moukat siellä Espoon päässä?! Voipi olla, etten ole ensi kerralla yhtä hanakka lähtemään tavarataloonne!
Kävelyllä käynti on säälittävää lyllertämistä, mutta tänäänkin sinne raahauduin. Uusin himoni on Nestlén pullotettu jäätee, mutta totesin tänään kauppakäynnillä, että siinä mokomassa on melkein yhtä paljon kaloreita kuin limsassa. Ei siis hyvä. Tama potki harvinaisen raivokkaasti sekä kävelyn aikana että kauppareissulla. Prismassa pitikin lopulta viedä kärry parkkiin ja rynnätä vessaan. Miksi tämä lapsi luulee rakkoani nyrkkeilysäkiksi?
Huippumällin tämäniltaisessa jaksossa lähti taas oikea tyyppi kotimatkalle. Se ja Kontulan kirja olivatkin iltani viihdykkeitä.

SU 12.3.06

Korjasin aamulla viimein 9D:n enkun kokeet loppuun. 9E:n pino odottaa vielä ehtimistä ja jaksamista... Huh.
Sää on ollut mitä upein. Olin vähän viimepäiväisiä pitemmällä kävelyllä Jaanan kanssa ja jaksoin ihan hyvin. Mitään muuta järjellistä en sitten olekaan tänään tehnyt. Ruuan jälkeen nukuin yli tunnin ja sitten olen lueskellut Kontulan kohukirjaa. Luin Opettaja-lehdestä samassa koulussa työskennelleen kollegan rutinan siitä, miten kirja on muka katkeraa panettelua yms. Hah! Mielipidesivulle kirjoittanut kollega taitaa olla joku, joka kärsii heikosta itsetunnosta ja on siksi tunnistavinaan itsensä ko. kirjasta. Mitään katkeraa tai mustamaalaavaa Kontulan kirjassa ei ole. Jos tätä kirjaa ei tunnista mustaksi huumoriksi, on vika omien korvien välissä.

LA 11.3.06

Kävin eilen kaupungilla ja ostin Tiimarista muovikoreja tonne hoitopöydän kaappiin, että vaatteet pysyvät paremmin järjestyksessä, lastenvaatekirppikseltä kaksi lyhythihaista bodya yhteishintaan 3,30e ja kirjakaupasta Aino Kontulan kirjan "Rexi on homo ja opettajat hullui", jota olen nyt lukenut noin 80 sivua. Ymmärrän hyvin, että teksti järkyttää sellaisia, jotka eivät ole yläasteella koskaan töitä tehneet, mutta meitä yläasteen maikkoja se ei juurikaan ällistytä. Pikemminkin viihdyttää ja huvittaa, ainakin minua, koska on niin paljon sellaista, mihin samaistua, mitä kaikkea itsekin on kokenut.
Raivasin eilen myös olkkarin ja eteisen siisteiksi, tänään oli keittiön vuoro. Pyykkiä pyörii koneessa koko ajan, ja vaikka ostin kodinkoneliikkeestä hyppelevän pesukoneen himmaamiseksi kumiset jarrutassut, kone jatkaa silti linkousvaiheessa rokkaamistaan jonkin verran. Ilmeisesti sen verran hurjaluontoinen masiina, ettei sitä saa pysymään paikallaan muulla konstilla kuin kahleilla.
Nenäni on tukossa koko ajan. Ilmeisesti sama ilmiö kuin Juhon odotuksesta loppuvaiheessa: samaiset raskaushormonit, jotka löysentävät lantiota synnytystä varten, turvottavat limakalvoja. Ällö olo vaan olla koko ajan tukkoinen, ihan kuin ei muita vaivoja jo tarpeeksi olisi. Olenkin käyttänyt lasten Nasolinia, jotta saan edes yöllä nukutuksi. Närästys on alkanut tällä viikolla myös nostaa päätään, ja jo pari viikkoa olen aina silloin tällöin myös voinut hiukan pahoin, eli tällä kertaa taitaa käydä niin, että pääsen kokemaan myös loppuraskauden pahoinvointia, ainakin jossain määrin. Hengästyn mitättömästä ponnistuksesta, huohotan ja puuskutan. Luen kirjoja ja lehtiä niin, että niiden alareuna nojaa valtavaan masuuni, ja Tama intoutuu poikkeuksetta potkimaan kirjaa/lehteä. Tänään tasan kuusi viikkoa laskettuun aikaan, enkä voi olla toivomatta, että edes yhden kerran kävisi niin, että tenava tulisikin etuajassa.

TO 9.3.06

Eilen silittelin suurimman osan pienistä vaatteista valmiiksi tonne hoitopöydän kaappiin, tänään siivosin makkarin muuten. Jo oli aikakin! Tässä huoneessa lillui kolmen viikon (kyllä, luit oikein) pölyt ja liat. Nyt on joka nurkka puunattu.
Julia oli eilen mun kanssa kotosalla, kun sillä oli tiistai-iltana kurja olo ja vähän kuumetta. Tänään pimu oli jo koulussa, ja sanoi ympän kokeen menneen hyvin. Juholla puolestaan oli pulkkapäivä koulussa, ja pikkuherra oli tietenkin unohtanut pulkkansa Iippaan, mutta saahan sen sieltä huomenna takaisin.
Kävin illalla pitkästä aikaa moikkaamassa systeriä ja palautin sille sen b-luokan paistinpannun, joka oli ollut mulla mukana Seinäjoella.
Pyykkiä yritän pestä ahkerasti, jostain syystä se vaan todellakin kuuluu näihin ikuisesti uusiutuviin luonnonvaroihin. Tuntuu jopa siltä, että mitä enemmän pesen, sitä enemmän sitä kasautuu. Tällä hetkellä koneessa pyörii äitiyspakkauksen makuupussi ja muuta vauvakamaa.
Kävelyllä kävin eilen ja tänään. Eilen olin kyllä kuolla kun palasin takaisin, vaikka lyhensin lenkkiä siitä mitä ennen kävelin. Nyt ei selkä tahdo jaksaa kovin pitkään. Tänään meni hiukan kevyemmin, vaikka kaaduinkin taas kotona sängylle puuskuttamaan. Eilen supisteli vähän aikaa lenkin jälkeen, tänään ei. Ja tänään oli niin ihana auringonpaiste! Oikein sielu imi kevään valoa joka säteestä.

TI 7.3.06

Eilen sain aikaiseksi vaikka mitä, siivosin pienemmän vaatehuoneen, jotta tuli tilaa Antonius-korisarjan pätkälle, ja mööpliseerasin makkaria, niin että keinutuoli siirtyi matalien kirjahyllyjeni tieltä ja niiden tilalle taas laitoin pinnasängyn, jotta sain sen oman sänkymme viereen. Muutenkin puunasin pinnasängyn Cifillä puhtaaksi, ja illalla vielä siirrettiin isännän kanssa iso Hemnes-lipasto olkkarin nurkkaan, koska sen tilalle tulee hoitopöytä.
Mutta tänään! Ajattelin, että kasaanpa näppärästi sen hoitopöydän, mutta oih ja voih, se olikin monimutkaisempi kapistus kuin edes toi iso lipasto. Aikaa meni niin tolkuttomasti, että tuhtasin ja vähtäsin sen parissa oikeestaan koko päivän, ja kun pääsin loppusuoralle, niin ARGHHH! Vihoviimeinen lauta oli viallinen, siinä oli messinkivahvisteiset ruuvinpaikat väärässä paikassa. Minä soittamaan asiakaspalveluun, ja lupasivat onneksi vaihtaa postitse. Pistin viallisen laudan heti postiin, ja toivottavasti toimivat siellä päässä yhtä ripeästi.
Aivan hervoton väsymys alkoi painaa nyt illalla, eikä telkasta tule tänään edes Huippumälliä typerän Oscar-gaalan takia. Mahakin painaa jo tonnin. Ajattelinkin tässä, että raskaana oleville naisille pitäisi valmistaa heliumkellukkeita. Samanlaiset kellukeet kuin muksuilla uimahallissa käsivarsiin ja sellainen tuplapatterimalli selkään, mutta sisällä oliskin ilman sijasta heliumia. Kävisi toi kävely vähän kepoisammin.

MA 6.3.06

Olipa melkoinen reissu lauantaina! Starttasin Maikun ja Melinan kanssa vähän kahdeksan jälkeen kohti Espoota ja takaisin kotona oltiin puoli kymmenen jälkeen! Hauska päivä, mutta olin kyllä niin raato kotiin päästyäni, että kaaduin melkein suoraa päätä sänkyyn, eikä minusta eilenkään ollut yhtikäs mihinkään. Nukuinkin eilen vielä melkein kaksi tuntia iltapäivällä, vaikka takana oli pitkä (tosin edelleen järisyttävän katkonainen) yöuni.
Sain silti Ikeasta lähes kaiken, mitä olin lähtenyt etsimäänkin. Julialle pari koristetyynyä sängylle, Juholle säilytysjuttuja leluja varten, vaatepuita lapsille ja aikuisille, yksi pätkä lisää Antonius-korisarjaa vaatehuoneeseen, lehtiteline ja taulusetti kakkosvessaan, isännälle pyörillä kulkeva laatikosto kirjoituspöydän alle, Tamalle pussilakanasetti, ruokalappuja, Hemnes-hoitopöytä (klikkaa kuva 2), tähdenmallinen Smila-lamppu hoitopöydän päälle ja kylppäriin vielä pieni muovihylly muksujen hammasmukeja varten. En oikein löytänyt sopivaa hyllykalustetta tuonne pyykkikoneen luokse kakkosvessaan pesuaineiden säilytystä varten, mutta toisaalta autoon ei olisi mahtunut lähtiessämme enää hammastikkuakaan lisää. Ihme, että mahduimme itse kyytiin, eikä kenenkään tarvinnut jäädä Ikean pihalle palelemaan. Ihmeellistä kyllä, olin tällä kertaa todellakin Järkevä Ostaja Ikeassa, eikä ylimääräisiä heräteostoksia kertynyt mukaan kuin vaivaisen 11 euron edestä: 2 pussia koristerakeita tuikkukynttilöille, maljakko ja 6 valkoviinilasia. Et mää ole ylppi ittestän!
Eilen jaksoin niukinnaukin naputella Antonius-kehikon kasaan ja kiinnittää kahvat ja pyörät isännän laatikostoon. Kaikki vanhat sideharsoliinatkin iskin koneeseen ensin kloorivalkaisuun ja sitten pesuun, mutta siinäpä ne eiliset aikaansaannokset olivatkin. Retkiväsymyksen ja pienen flunssanpoikasen kourissa tyydyin lähinnä lepäilemään koko päivän.

PE 3.3.06

Olin aamulla briiffaamassa äitiyslomasijaistani koululla. Ihan käsittämätöntä, että voin tosiaankin jäädä nyt kotiin lepäilemään ja laittelemaan vauvakamoja kuntoon. Voi jukra!
Hammaslääkärissäkin kävin, sain VIHDOIN hoidettua sen pois alta. Hammaslekurilappuhan lyötiin jo ekalla neuvolakerralla käteen, mutta meitsi ykäsi tosi kauan, eikä voinut kuvitellakaan, että hammaslääkäri tunkisi instrumenttejaan kitaan. Siinä olisi hammaslekuriparka tarvinnut roiskesuojan! No, sitten homma venyi ja vanui muuten vaan, kun aikoja ei ole helppo saada sellaiseen saumaan, ettei osuisi koulutuntien päälle. Nyt oli oikea hetki, ja kaikki olikin kondiksessa, uutta aikaa en tarvinnut.
Eilen sain keittiön kaapit siivotuiksi ja tänään siivosin siellä muuten. Uskomatonta, että kahden viikon täydellisen sotkun jälkeen toi keittiö näyttää taas ihmisasunnolta! Se näytti itse asiassa niin hyvältä, että intouduin siivoamaan vielä eteisenkin, mutta siihen loppui puhti. Ehtiihän sitä, ja nyt täytyy ottaa suht iisisti.
Vaatehuoneesta pengoin esille laatikon, jonka kyljessä luki "Vauvan vuodevaatteita", ja iskin kaikki lakanat pesukoneeseen. Sieltä löytyi myös kastetyyny ja kastepuvun alushame. Itse kastepuku on systerin luona, se kun kävi edellisten ristiäisten jälkeen kirjailuttamassa siihen viimeisimmän käyttäjän (eli mein Juhon) nimen ja syntymäpäivän. Nyt saadaan sitten alkukesästä uusi kirjailu taas mekon helmaan.
Vaatehuoneesta löytyi myös vauvan touhualusta ja kuumavesipullo, jonka otan taas synnärille mukaan. Ainakin viimeksi pullon päällä istuskelu pehmitti paikkoja sen verran ettei tikkauksia tarvittu. Toivottavasti tepsii tälläkin kertaa.
Huomisaamuna starttaan Maikun kanssa Ikeaan. Voi olla aika rankka reissu tän masun kanssa, mutta onneksi saadaan ajella ja pysähdellä omaan tahtiimme, ja Ikeassahan voi välillä käydä kahvilla, ja ympärillä on runsaasti tuoleja, sohvia ja sänkyjä, joita voi väsymyksen iskiessä "kokeilla"... Mulla on iso lista, mitä aion sieltä tuoda, tarvittavaa on jos jonkinlaista hoitopöydästä vaatepuihin.
Tama potkii tarmokkaana tälläkin hetkellä. Piti mua viime yönä taas hereillä aika kiitettävästi. Melkoisen topakat on jo potkut, isukkikin sai eilisiltana nenilleen kun meni työntämään naamansa kiinni masuun ja huhuilemaan "onko-ketään-kotona".

KE 1.3.06

Maaliskuu! Ensi kuussa on jo vapunaatto! Näin sitä mennään kevättä kohti niin että kohisee!
Tänään on tapahtunut yhtä ja toista. Ensinnäkin sain Vapaudu Vankilasta -kortin. Eli toisin sanoen neuvolalääkäri kirjoitti mulle sen toivomani sairasloman niille vajaalle kahdelle viikolle, jotka mulla olis ollut töitä jäljellä. Hiphei! Erittäin tarpeellinen juttu, sillä en ole enää pariin viikkoon todellakaan pystynyt nukkumaan ja viime yökin oli taas ihan kauhea. Heräsin puolen tunnin tai tunnin välein, kunnes puoli neljästä puoli kuuteen valvoin kokonaan, koska jalkoja särki ja kramppasi, eikä kumpikaan mahdollisesta kahdesta nukkuma-asennosta (=oikealla tai vasemmalla kyljellä) tuntunut hyvältä. Kyllä odotan sitä aikaa, että pääsee taas nukkumaan mahallaan!!!
Toiseksi me saatiin vihdoinkin sieltä autoliikkeestä uusi automme, joten nyt on tilava menopeli alla. Peugeot 307 SW, mikäli se nyt kellekään mitään sanoo (minulle ei ainakaan normaalisti sanoisi). Tuntuu oudolta ajaa sen kanssa, eli tässä menee jonkin aikaa opettelemiseen, mutta pakko siihenkin on oppia. Meidän vanha Mitsu oli huippuihana ja simppeli, mutta fakta vaan on, ettei me enää oltais Taman synnyttyä mahduttu siihen. Kuinkahan kauan vaan toi auto pysyy siistinä? Ukkokulta yritti lapsille sanoa, että älkää pienet rakkaat potkiko penkkejä tai ovia kuraisilla kengillänne, kun tää on nyt niin ihanan siisti ja puhdas.
Kolmanneksi kävin illalla Pauliinan luona kaffeella, tai no, oikeammin teellä. Pääsin harmi vaan taas niin myöhään lähtemään, että osa ajasta meni siihen, kun Pauliinan piti pistää pikkuväki nukkumaan. Mutta edessä on pitkä vapaa, joten eiköhän me ehditä vastaisuudessa päiväsaikaankin kahvittelemaan. Pauliina lainasi mulle sitterin, joka on oikein hyväkuntoinen ja näppärä, joten nythän säästyn ostamasta sitä. Loistavaa!
Ostin muuten Prismasta taas yhden 56-senttisen kietaisupaidan ja potkuhaalarin... En voinut vastustaa! Sitäpaitsi Julia ja Juho käyttivät vauvana aika paljon siskoni pojilta perittyjä vaatteita, joista osa on nyt jo niin loppuun kuluneita, että vauvagarderobiin tarvitaankin uutta täydennystä.
Keittiön kaappeja raivasin tänään vaivaisen yhden, mutta ehtiipä sitä huomennakin. Enää lieneekin vain viisi tai kuusi pienempää ja yksi iso jäljellä. Joskus sisustusintoisena ajattelin, että pääsisi edullisesti, jos noista rumanbeigeistä kaapistoista vaihtaisi vain ovet, mutta kun olin laskenut tarvittavien ovien määrän, tulinkin äkkiä toisiin ajatuksiin; 6 isoa ovea, 21 keskikokoista, 8 pientä ja 10 laatikon etusarjaa. Juu ei kiitos sittenkään!



TI 28.2.06

Jatkoin aherrusta keittiön kaappien parissa tänään: seitsemän kaappia ja viisi laatikkoa. Pois heitettävää tavaraa löytyi kahden muovikassillisen verran + vein paperinkeräykseen paperikassillisen verran litistettyjä pahvilaatikoita ym. pahvikamaa. Miten ihminen voikin varastoida ja säilyttää mitä älyttömimpiä tarpeettomuuksia?
Silitin myös koko pyykkivuoren kahdessa erässä, vaikka niin hartaasti inhoankin silittämistä. Jos olisin keksijä, kehittäisin ensimmäiseksi työkseni silitysrobotin.
Neuvola oli iltapäivällä ja kaikki vauvan osalta ok, mutta huomiseksi mulle varattiin neuvolalääkäri, jotta katsotaan sairasloman tarvetta. Viime yö oli jälleen yhtä tuskaa, heräilin välillä tunnin, välillä puolen tunnin välein, ja aina särki jalkoja ja oli tukala olo. Kunpa nyt äkkiä päästäis sinne huhtikuulle, että muksu pääsisi pois masusta, ja meikäläinen pääsisi taas nukkumaan vatsalleen asennossa, jossa kaikki lihakset rentoutuvat!!!
Illalla katseltiin Julian kanssa Huippumalli haussa -sarjaa - tai Huippumälli hajussa, kuten me täällä kotona vitsailemme. Tällä kertaa lähti just oikea tyyppi sekä Julian että minun mielestä.

MA 27.2.06

Mikä hiljaisuus päivällä talossa, kun muksut olivat koulussa ja isäntä metsällä! Korjasin kaksi sivua ysin enkunkokeista ja pyykkäilin. Siivosin myös neljä keittiön laatikkoa ja yhden kaapin. Sitten ryhdyin Martha Stewartiksi ja vuorasin puunkantokorin vanhalla kerniliinalla, jotteivät roskat tipu pitkin olkkarin lattiaa kuten nyt, ja kiillotin mummolta perityt hopeiset sokeriottimet hammastahnalla.
Päivän kivoin ylläri oli, että äitiyspakkaus saapui postissa. Hihhei! Julia ja minä pengoimme sisällön yhdessä läpikotaisin ja ihastelimme pikkuisia vaatteita. Laitoin illalla jo osan tekstiileistä pyörimään koneeseen MiniRisk-jauheen kanssa.
Nukkuminen on toivottoman hankalaa. Ottaa päähän, että herää tunnin välein milloin mistäkin syystä. Masu tuntuu muutenkin painavan jo tonnin. Olo on tosiaan niin tukala, että sitä alkaa jo ihan odottaa synnärille pääsyä. Selvästi luontoäidin kikka saada nainen haluamaan tilanteeseen, johon yksikään täysipäinen ihminen ei muuten haluaisi.
Kävin illalla vielä kävelylenkillä, ja sen jälkeen olinkin auttamattoman pahalla päällä. Taisi olla vähän liian reipas tahti mulla, en tiedä. Joka tapauksessa se vei viimeisetkin mehut meikäläisestä sen sijaan että olisi virkistänyt.

SU 26.2.06

Siunattu hiihtoloma! Harmi vaan, että tenavien täytyy mennä huomenna täällä Luvialla jo kouluun. Haettiin ne perjantaina koulun jälkeen Merikarvian mummulasta, joten tähän viikonloppuun on typistynyt yhteinen loma-aika. Ensi vuonna kaikki on toisin, ellei Eurajoella jostain käsittämättömästä syystä onnistuta muuttamaan jo suunniteltuja loma-aikoja.
Jätin loman ajaksi kaappiini juustolla viritetyn hiirenloukun, sillä jätökset, jotka kaapista löysin alkuviikosta, eivät totisesti olleet tervetulleita. Minun vaivalla vääntämiäni monisteitahan ei mikään siimahäntäinen luontokappale mene syömään, bärkkele!
Tämän päivän saavutuksia olivat ahkera pyykkikoneen käyttö, Juhon sukkaparin kutominen vihdoinkin loppuun (yläselkää helposti vaivaava rankalukko piti minut viikkokausia kaukana kutimesta) ja potkuhaalarin osien leikkaaminen trikoosta. Kävelylläkin jaksoin käydä, vaikka se jo melkoista lyllertämistä onkin.
Päivän takaisku oli tietysti jääkiekkokullan menettäminen Ruotsille, mutta niinhän se tietysti on, että olympiahopeakin on sentään iso juttu. Silti ihmetyttää, että eikö me onnettomat ikinä enää sitä Ruotsia voiteta. Niin monta kertaa on hävitty, ja yleensä vielä ihan älyttömästi, viime minuuteilla. Nytkin kyllä oikeestaan hävittiin älyttömästi, kun kolmannen erän eka lämäri ratkaisi koko pelin. Voivoivoi...

SU 5.2.06

Viikolla tapahtunutta:
- Julian kanssa käytiin optikolla, koska kouluterkkari epäili sen olevan tarpeen. Pientä plussavirhettä löytyikin, mutta laseja ei vielä tarvita. Virhe saattaa optikon mukaan korjaantua ajan myötä itsestäänkin.
- Koulussa vietettiin päihteidenvastaista teemapäivää. Oppilaat olivat itse järjestäneet koko homman, ja ihan hyvää työtä olivat tehneet. Tuntui sitä paitsi siltä, että yleisö suhtautui suopeammin aiheeseen, kun järjestäjinä eivät toimineet opettajat vaan oppilastoverit.
- Meitsi on viime neuvolakäynnin jälkeen kytännyt tarkasti, mitä suuhunsa pistää. Ei roskaruokaa, limsaa, mehuja, karkkeja, leivonnaisia... ei sitten niin mitään "hyvää". Meikäläisen herkku- ja välipaloja ovat nyt ananas, pikkuporkkanat ja omput. Kaiken tämän kamppailun jäljiltä vaaka näyttää ihan palkitsevaa lukemaa: puolessatoista viikossa painoa ei ole tullut yhtään lisää.
- Eilen isäntä yllätti kaupunkireissulla ja ostaa täräytti tallentavan DVD-soittimen. No, oltiinhan siitä jokin aika sitten puhuttu, mutta äkkitoiminta yllätti silti meikäläisen. Minun aloitteestani puolestaan kiersimme vähän katselemassa autoliikkeissä. Jahka toi Tama tosta syntyä pyllähtää, ei tämä perhe enää oikein hyvin tuohon Mitsuun mahdu. Takapenkille tarvittais kolme kunnollista kolmipistevyötä ja tavaratila saisi olla huomattavasti isompi, jotta vaunuista ei tarvitse purkaa joka ruuvia ja mutteria irti, jos ne aikoo mukaansa ottaa.
- Viikolla kiertelin Herttuantorin lastenvaatekirppiksillä ja ostin kolme 60-senttistä potkaria + yhden bodyn, yhteensä 4,50e. Joten oli tosi halpa keikka. Upouusiakin vaatteita on Tamalle kertynyt jo pikkuinen "Varasto", sillä aina silloin tällöin olen hullaantunut ostamaan jotain vastustamatonta. Viimeksi eilen tarttui Prismasta mukaan vaaleansini-valkopalleroinen potkuhaalari 56cm. Syötävän söpö!



LA 28.1.06

Keskiviikkona iski sitten taas totuus vasten kasvoja, kun kävin neuvolassa. Neljässä viikossa painoa oli tullut lisää lähes neljä kiloa. Jumatsukka! Juliasta sain kiloja yhteensä koko aikana 16, nyt aletaan hipoa jo samoja lukemia, vaikka raskausviikkoja on tänään vasta 28+0. Ja olo on todella önkkötönkkö, turvotusta riittää ja jalat väsyy ja särkee ja aina hengästyttää. Voi APUA! En saanut neuvolasta noottia, mutta sitäkin enemmän tämä ottaa ihan vaan itseä aivoon, etenkin kun pelottaa, miten enää pystyn ollenkaan liikkumaan tai hengittämään huhtikuuhun päästäessä! Ei muuta kun vettä ja porkkanoita ja liikuntaa. Eilen lähdin pitkästä aikaa kävelylenkille. Olin ostanut sitä varten kenkiin pingoitettavat nastoitussysteemit pikasuutarilta, sillä liukastelun takia kävelyt ovat jääneet viime aikoina väliin. Voi että olin hyytyä tämän vauvatankin kanssa jo puoliväliin matkasta, mutta pakko oli perille asti jaksaa. Argh, argh, argh. MIKSI miehet pääsevät KAIKESTA naisia helpommalla?
Kulunut viikko töissä oli yhtä tuskaa. Kun fyysinen olotila on kuin zeppeliinillä ja työmotivaatio nollassa, jokainen päivä tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi. Neljäviikkoahiihtolomaan-neljäviikkoahiihtolomaan...
Tänään pitää saada jotain siivousta aikaiseksi, ja illalla saapuu kolme hihitysikäistä tyttöä Julian "pyjamabileisiin". Help! Nukkuukohan tässä talossa kukaan ensi yönä? Yöt ovat meikäläisellä muutenkin todella levottomia. Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli yhtä juhlaa. Totesinkin työkavereille seuraavana päivänä, että mulla oli viiden yöpaidan, neljän vessareissun, kahden jugurtin ja yhden vesilasin yö.
Keskiviikosta lähtien oon sitäpaitsi potenut oireita jostain alkavasta flunssanpoikasesta. Nenä on tukossa, päätä särkee ja koko ihmisparsaa vaivaa armoton väsymys. Toivottavasti pöpö haihtuu itsestään, ei olis yhtään kivaa enää tähän saumaan sairastua.

SU 22.1.06

Perjantaina olin Julian kanssa West Side Storyn ennakkonäytännössä. Hyvää työtä oli taas tehty, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Musiikillisesti tämä oli vahvinta työtä tähänastisista musikaaleista, sillä laulajat olivat niin huippuluokkaa kuin olla ja voi. Ville Salonen oli Tonyna parempi kuin olin ennakolta kuvitellut, minulle oli jäänyt hänestä vähän tönkkö kuva Eurajoen Se on elämää, Misi -musikaalista. Ja Alajääsken Laura oli niin ihana kuin vain Laura aina on. Ainut vika oli minussa itsessäni, eli siinä, etten suuremmin pidä tragedioista, enkä tykkää Westiksenkään tarinasta. Kuitenkin Lauran esiintyminen sai meitsillekin tipan linssiin loppukohtauksessa, joten siitä hatunnosto tälle esitykselle.
Musikaalin jälkeen kiirehdin vielä kiikuttamaan Juliaa partion talvileirille Viidan torpalle. Hassua, miten erilaisina paikat muistaa lapsuudesta. Torppa on vaarini lapsuuskoti, ja olin edellisen kerran käynyt siellä joskus aika nuorena, viimeksi varmaan silloin kun Luvian metsästysseura oli ostanut torpan (mikäli nyt tätäkään oikein muistan). No, joka tapauksessa muistikuvissani oli aika suuri rakennus, mutta nyt tuntui siltä kuin talo olisi pesussa päässyt kutistumaan. :-) Samoin kävi vuosia sitten Luvian työväentalolle, jossa olin ollut lapsuudessa vanhempieni kanssa bingoilloissa, ja kun menin sinne uudelleen aikuisena, katselin ihan ällikällä ympärilleni, että hetkinen, tämäkö on se SUURI sali, jossa lapsena pyöriessä oli aina niin valtavasti tilaa!
Julia palasi leiriltään tänään, ja kaikki oli mennyt oikein hyvin. Pesukoneessa pyörii nyt melkoinen määrä savunhajuista pyykkiä.
Ei jaksettu tänä viikonloppuna tehdä edes viikkosiivoa, ollaan isännän kanssa molemmat ihan naatteja ja saamattomia. Mä intouduin eilen siivoilemaan keittiön kaappeja, kun en niitä jouluksi siivonnut (kiitos Marttojen, he ovat vapauttaneet minutkin kaappien ja komeroiden joulusiivouksesta), ja jatkoin vielä tänään. Hommaa riittää silti toisellekin viikonlopulle: siivosin 12 kaappia ja yhden laatikon, ja jäljellä on vielä 11 kaappia plus huomattavasti isompi määrä laatikoita. Kun muutimme tähän taloon, ajattelin noista keittiön kaapeista, että puolet saisi purkaa, koska ne seisoivat tyhjillään, mutta kappas vaan, ans olla kun muutama vuosi oli mennyt, jo alkoi kaapintäytettä löytyä. Kaikenlaista tavaraa tulee sekä haalittua että säilytettyä, pelkästään askartelutarvikkeeni vievät yhden ison kaapin.
Huomenna taas kouluun... grrrr! Raskausviikkoja on tänään 27+1, töitä jäljellä 8 miinus hiihtoloma, eli oikeesti 7.

KE 18.1.06

Hain työkenkäni suutarilta eilen ja tänään on kelvannut tepastella uusissa popoissa. Pohja on ainakin nyt sen verran järeää tavaraa, ettei luulisi minun ihan hevillä kupsahtelevan.
Systeriä kävin moikkaamassa eilen leikkauksen jäljiltä sairaalassa, ja tänään se oli päässyt jo kotiin. Tosi pikaista toimintaa, mutta oli kyllä ihan hyväkuntoinen, ettei siinä mitään. Hyvä homma, että kaikki meni niin hienosti.
Sää on muuttunut HRRRRRRR-jäätäväksi. Minähän olen tunnetusti tällaisten oikein kylmien kelien ystävä (lue: vihaan niitä sydämeni pohjasta), niin että säätila on tehnyt minut oikein iloiseksi. Iloisen päivän kruunasi vielä koulun ruokalan puuropäivä. Miten VOI olla, että aikuisten ihmisten ja kasvavien murkkuikäisten kuvitellaan selviävän pitkä päivä puuron (=välipalan) voimalla??? Ellen tietäisi pian jääväni äitiyslomalle, äityisin varmaan järjestämään sen yhden hengen mielenosoituksen, jota olen jo vuosikaudet suunnitellut: kierrän koulun pihaa "EI PUURO- JA VELLIPÄIVIÄ!" -kyltti kourassa.
Alkaa muuten yöheräilykin käydä jo rasittavammaksi kuin vauvan kanssa. Viime yönä heräsin kolme kertaa vessaan, yhden kerran suonenvetoon, kaksi kertaa vaihtamaan hiestä märkää yöpaitaa ja yhden kerran nälkään (piti hiipiä keittiöön lappamaan yksi mustikkajugurtti kitaan). Vauvankaan kanssa en ole heräillyt näin montaa kertaa yhdessä yössä!

MA 16.1.06

Perjantai oli kyllä tosiaan varsinainen perjantai ja 13. päivä. Ensin oman luokan oppilaat järjestivät ihan kiitettävästi mieliharmia, ja kun verenpaine vihdoin laskenneena pääsin kotiin pitkän päivän jälkeen, tajusin, että käsilaukkuni on jäänyt koululle! Ei muuta kuin ajamaan 15 kilsaa takaisin Eurajoelle, missä cityreppuni lompakkoineen kännyköineen päivineen odottikin kiltisti koulun eteisessä. Huristelin suoraa soittoa saman tien Poriin, sillä minun piti hakea Puukeskuksesta tarpeeksi iso vanerilevy palapelini alle, jotta kokoaminen voisi taas jatkua. Ja mitä onkaan Puukeskuksen portilla! Lappu, jossa lukee, että "Suljettu pe 13.1. henkilökunnan koulutuksen vuoksi." Että sapetti!
No, uudet työkengät lopulta sentään löysin, niitä kun olin etsinyt jo torstainakin, ja lauantaina kiikutinkin ne suutarille pohjattaviksi, jotta iskevät niihin kunnon jarrupohjat koulun superliukkaita lattioita ajatellen. En halua enää toista mätkähdystä tämän vauvatankin kanssa.
Viikonloppu meni jokseenkin paljon huushollin hommien ja myös omien töiden merkeissä. Lauantaina pidettiin sen verran paussia, että käytiin katsomassa leffassa FC Venus, joka olikin tosi hauska ja kaikin puolin suositeltava hyvän tuulen leffa.

TI 10.1.06

Eilen tapahtui se, mitä olin pelännytkin: kaatua mätkähdin oikein kunnolla koulun lattialle. Siivooja oli pyyhkinyt opehuoneen lattiaa ja melkoisen märällä lattialla kenkien pito petti äkkiarvaamatta. Että säikähdin! Taivaan kiitos Tamalle ei näytä tapahtuneen yhtään mitään, mutta pelästys oli meikäläiselle niin suuri, että pillahdin itkuun ja vielä illallakin itketti. Tällaista ei raskaana olevan naisen hermot kestä! Rakkaus vauvaan on jo niin suuri, ettei sitä voi millään asteikolla mitata. Jokainen pikku potku masussa lisää sitä entisestään, ja tuskin malttaa odottaa huhtikuuhun, että saisi jo pikkuisen prinssin syliinsä.
Eilinen iltapäivä kului ysiluokkien kanssa Raumalla Botniaan tutustumassa. Sellutehtaalla käynti ei olisi meikäläiselle tullut kuuloonkaan vielä pari kuukautta sitten, sillä pöyristyttävä haju olisi saanut meitsin yrtsäämään jo kättelyssä, mutta nyt pystyin suuremmitta tuskitta kävelemään tehdasalueen päästä päähän. Ihan mielenkiintoista, kun en ollut vastaavassa paikassa ikinä ennen käynyt.
Julian toinen sukkapari valmistui tänään, ja seuraavaksi käyn sinisävyisen lankakerän kimppuun, jotta Juhokin saisi uusia villasukkia.

PE 6.1.06

Juu, eilisaamuna ei ollutkaan sitten enää yhtään helppo päästä sängystä ylös! Ainut lohtu oli tieto siitä, että tänään saisi nukkua pitkään.
Olin eilisiltana leffassa Hannan kanssa, käytiin katsomassa Ylpeys ja ennakkoluulo. Se oli ihan kelpo leffa. Ihmiset ja puitteet oli kuvattu huomattavasti realistisemmalla silmällä kuin vastaavassa BBC:n tv-sarjassa. Miesten huonosti ajellut leuat, huonekalujen hilseilevä maali, kuraiset hameenhelmat, kasvojen rypyt ja silmäpussit, kaikki oli tarkoituksella hyvin näkyvissä. Että sikäli tämä versio oli lähempänä todellisuutta kuin BBC:n siloitellut epookkiteokset. Jäin vain miettimään, että kummasta pidän enemmän. Yllättävää havaita itsessään sellainen piirre, että kiiltokuvaversio tuntui jotenkin viehättävämmältä. Vai oliko kyse siitä, että Colin Firth Mr Darcyna tuntui oikeammalta kuin Matthew McFadien? No, en tiedä, mutta katsomisen arvoinen tämäkin versio kyllä ehdottomasti oli.
Tänä aamuna nukuinkin sitten autuaan pitkään ja hilauduin ylös sängystä vasta juuri ennen kymmentä, jotta ehdin aamupalan ääreen katsomaan piispanvihkimystä. Pauliina kun oli avustavana liturgina, ja tottahan se nyt oli nähtävä. Hyvin meni kaikki, eikä mitään mokailua tapahtunut, vaikka Pauliina sitä etukäteen jännittikin.

KE 4.1.06

Kyllä mä pääsin aamulla sängystä ihan ajoissa ylös, eikä edes järjettömästi väsyttänyt - se mieletön väsymys on aina sitten vasta mulla ns. toisen aamun syndrooma. Mutta koulupäivä kyllä mateli, voihan tauti! Mä olisin huomattavasti mieluummin ja isommalla antaumuksella ollut vaikka meidän saunaa siivoamassa tai pyykkejä silittämässä. Ei niinkun yksinkertaisesti kiinnosta toi koulumaailma tällä hetkellä pät-kää-kään.
Julia soitteli taas mummulasta ja kaikki on kuulemma ollut oikein mukavaa. Suurin osa päivästä oli kulunut ulkosalla kaivelemassa tunneleita pihalla oleviin lumikasoihin. Ja kun mummu oli vielä paistanut lettuja, niin sehän oli kruunannut koko päivän.
Ostin musikaaliliput Julialle ja mulle - koska kyseessä ei ole mikään komedia vaan rakkautta tihkuva tragedia, ei ole toivoakaan siitä, että homma kiinnostaisi Juhoa. Menemme Westiksen ennakkonäytökseen 20. päivä.
Jonkin täydellisen mielenhäiriön vallassa olen kirjoituttanut ysiluokan ruotsissa aineita otsikolla "Min framtid" ja olen pöljä unohtanut joululoman aikana, että osa aineista oli vielä korjaamatta. Löysin kansion välistä vielä viisi vihkoa, jotka tuijottavat minua nyt syyttävästi. Hy-yyyi, pakko kai koskea niihin ja tarkistaa kirjoitelmat... argh!

TI 3.1.06

Viimeinen lomapäivä! Tätä viestiä eivät aivot ole vielä tajunneet. Miten voi olla mahdollista, että huomenna joutuu taas kouluun??? Yäk, yäk ja triplayäk. Kenen valopään idea on ollut aloittaa kevätlukukausi kaksi päivää ennen loppiaista?
Koska muksuilla jatkuu loma ensi maanantaihin asti, ne piti lähettää Merikarvian mummulaan pariksi päiväksi. Saattelimme tuhoduomme bussille tänään, ja Julia jo soittelikin, että perillä ollaan ja kaikki hyvin. Vielä iltapäivällä olin iloinen siitä, että tappelukaksikko siirtyy pariksi päiväksi muualle ja rauha laskeutuu taloon, mutta nyt minulla on jo ikävä niitä!
Kävimme kaupungilla myös hoitamassa muita asioita, mm. etsimässä dvd-soitinta, muttemme ainakaan vielä löytäneet mieleistämme.
Tuntejakin on taas tarvinnut valmistella... yäk. Mulla on 11 viikkoa duunia edessä ja sitten alkaa Vapaus. En kyllä tajua, miten jaksan sitäkään aikaa, kun olen jo tällainen zeppeliini, mutta hoh-jaa, se sitten nähdään.
MUTTA MITEN MÄ PÄÄSEN HUOMISAAMUNA AJOISSA SÄNGYSTÄ YLÖS???!!!

MA 2.1.06

Vuosi on vaihtunut ja voi vain ihmetellä, mihin kokonaiset 12 kuukautta on taas päässyt kulumaan... Aika mokoma kulkee aina vain nopeammin ja nopeammin!
Tuttavaperhe oli uudenvuodenaattona meillä syömässä ja uutta vuotta vastaanottamassa. Raketit ja muut paukut polttelivat niin kovasti sekä Juhon että Osku-kaverin mieltä, että pikkuherrat tuskin nahoissaan pysyivät. Tosin täytyy tähän todeta, että eipä tuo ilotulitteiden räiskyttely noitten isojenkaan herrojen kohdalla juuri kovin vastenmieliseltä näyttänyt! Osa raketeista piti posauttaa jo alkuillasta takapihalla, isoimmat säästettiin keskiyöhön, jolloin menimme urheilukentän pulkkamäelle sekä järjestämään omaa että ihailemaan muiden ilotulituksia.
Eilinen oli aika lailla väsynyttä meininkiä. Minäkään en enää ole tottunut valvomaan noin myöhään, ja kun yöuni on koko lailla jo muutenkin katkonaista tämän vauvatankin takia, olin eilen jokseenkin sippi. Illalla en jaksanut edes laittaa ruokaa, vaan pakkasin perheen autoon ja ajoin Heselle ja sieltä vielä videovuokraamoon. Katsoimme koko perheen voimalla Linnunradan käsikirjan liftareille, mutta täytyy todeta, että teos veti kirjana täydet pisteet, leffana ehkä vain seiskan.