Takaisin








Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Rosetta Kiven romaania "Pomo on pahin".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Marian maistuvat
Herkun ilmoitusluontoiset asiat
Kaisan näperryksiä
pe 31.8.07
Thank God it's Friday! Viikonloppu! Iiiihhanaa! Että mä olen sippi kun oon viikon ollut räkätautisena töissä ja öisin uni on katkeillut räkäisen Onnin takia. Julia on ollut kolme päivää pois koulusta, mutta alkaa nyt olla jo aika hyvässä jamassa. Onni on, reppana, vieläkin ihan kuhmuinen, ja sen pieni nenä on niin säälittävä näky, kun ei oikein edes tiedä, missä kohdassa on rupea keinuäksidentin jäljiltä ja missä kuivunutta räkää. Raasukka!
   Minähän tässä toivoin taannoin säitten viilenemistä, niin että ihan itteäni saan kiitellä, mutta miten tässä Suomen säässä ei ole ikinä mitään kohtuutta? Eikö sanonta "kultainen keskitie" ole luontoäidille ollenkaan tuttu? Älyttömästä helteestä ponkaistaan suoraan siihen, että lämpötila on niukinnaukin kymmenessä asteessa. Äskeisellä kauppareissulla tuntui siltä, etten yhtään ihmettelis vaikka yöllä tulis jo hallaa. Hrrrr.

ke 29.8.07
Sairastavat Saloset, osa II. Julia edelleen petissä, Onni valuu edelleen räkää, meitsi on entistä tukkoisempi, räkäisempi ja väsyneempi. Kirous ja kuolema, eikö ihmisellä voisi olla joku kiintiö näitten flunssapöpöjen suhteen? Että niinkun tietyn rajan jälkeen olis kiintiö täynnä ja sitten ei enää flunssapöpöjä kuvioihin mahtuisi. Mä olisin saanut oman osuuteni täyteen jo 15 vee sitten.
   Kävin kauheella kiireellä hakemassa J&J:n tokat hepatiittirokotteet Porin apoteekista, kun olin varannut huomisaamuksi rokotusajan, ja Luvian teekki oli jo kiinni. Tosin en nyt sitten tiedä, saako Julia rokotuksensa vai ei, kun on tuon verran taudissa. Pakkausselosteessa kyllä luki, että nuhakuume ei ole este rokotuksen antamiselle.
   Samalla kaupunkireissulla laukkasin pikapikaa Henkalle ja Maukalle ja Lindexiin, joista edellisestä ostin Onnille kahdet Baby boy -sukkahousut ja jälkimmäisestä kolme pitkähihaista bodya ja yhden pusero+housut -yhdistelmän. Ukkeli on kasvanut niin paljon, että vaatteita jää pieniksi ihan solkenaan.
   Hermarin sain taas keittiön kaaoksesta. Auttakkee, siis mä kyllä lähetän noi meidän kaks vanhempaa kakaraa johonkin koirakouluun oppimaan tapoja! Jumatsukka kun mitään merkkejä ne ei edelleenkään osoita siitä että omat jäljet siivottais ilman että siitä joutuu aina erikseen sanomaan!!! Että paasaapa siinä sitten ensin päivä koulussa että purkat roskikseen ja takit naulakkoon, ja sitten aloitat saman jurnutuksen kotona.

ti 28.8.07
Nyt ei mene lujaa. Nyt pikemminkin tökkii ja nytkähtelee. Julia soitti mulle kouluun kesken päivän, että hänellä on kuumetta yli 38 ja hän lähtee nyt kotiin kun ope käski. Isäntä käytti sen illalla Porin päivystyksessä, mutta poskionteloissa (joita epäiltiin) ei onneks ollut mitään kummempaa. Virustaudiksi määriteltiin, lepoa ja kuumelääkettä.
   Onni on ihan järisyttävän räkäinen. Kuumetta sillä ei (toistaiseksi ainakaan) ole, mutta liman eritys on huippuluokkaa. Plus että se on muutenkin to-del-la säälittävä näky: eilen se oli hoitopaikassa keinunut matalassa keinussa masullaan ja tippunut siitä alas niin että otsa on kuhmuilla ja naarmuilla, ja tämän päivän aikana siinä on alkanut näkyä kunnon mustelmakin. Tänään pikkusälli oli onnistunut saamaan keinun päin nenäänsä, niin että nenä on nyt pienillä naarmuilla ja punainen kuin Petteri Punakuonolla. Kun tähän lisää taukoamatta valuvan räkävirran, niin pikku-ukon pärstä on melkoinen näky.
   Ite olen ollut koko illan ihan kuollut, en oo pystynyt tekemään mitään. Yhdessä vaiheessa yritin nukkua, mutta eihän se tässä huushollissa ole mahdollista, ennen kuin muksut ovat itse unten mailla. Lipittelin Finnrexin-litkua ja torkuin horroksessa sohvannurkassa villapusero päällä. Hrrrrr. Kunpa huomenna kuiteskin pystyis lähtemään töihin! Ei oo kivaa joutua kirjoittamaan sijaiselle ohjeita ja palata sitten myöhemmin ite kouluun ihmettelemään, että mistähän sitä jatkais ja miten; menee blondilta pasmat sekaisin.

ma 27.8.07
Tänään alkoi muisti palailla pätkittäin. Nimittäin sen suhteen, millaista tää lapsiperheisen työssäkäyjän arki oikein onkaan. Kun on ensin nukkunut sikahuonosti yönsä a) yksvuotiaan räkätaudin ja b) oman räkätautinsa takia, niin sitten pitää herätä aamulla vielä duuniin murkkufarmille. Hoh-jaa. Mä en oikein täydessä iskussa tänään kyllä todellakaan ollut, ja kun koko päivän painoi vielä takaraivossa huoli koko jälkikasvun voinnista (kaikki kolme siis samassa pöpössä) ja pärjäämisestä, niin siinäpä sitä sitten oltiin. Ilman muuta asiaan kuului kouluvalokuvaus just tänään, jolloin valvomiset näkyy naamassa pandakarhumaisina renkaina. Lapsraukat osoittaa kotonaan opettajien valokuvaa ja sanovat: toi kalpea zombie jolla on mustat silmänaluset on meidän luokanvalvoja!
   Sitä paitti justiinsa lauantaina vannotettiin meidän Juhoa siitä, ettei se soittelis mulle töihin ylipäänsäkään ennen kuin kello on siinä varttia vaille kolme, ja toisekseen puhuttiin, että tällä viikolla on täysin turha soitella että pääseekö suoraan koulusta Oskun luokse kun ei pääse. Koulusta tullaan kotiin tekemään läksyt ja sillä sipuli. Ja eikö viimeisen tunnin aikana ala mun puhelin soida! ARGH!!! Painan vastaamatta kiinni kerran ja toisenkin, ja ei, heppu on vaan sinnikkäänä siellä ja puhelin parahtaa vielä kolmannenkin kerran että "It's raining men!" (no niin totisesti on raining men, nimittäin sellasia 9-veemiehiä, jotka ei taaskaan muista mitä isä ja äiti on sanoneet). Luokalla on tietysti hauskaa, mutta ysejä kun ovat, ymmärtävät tilanteen. (traagista jutussa on se että pahaa pelkään miten puhelinsaarna muistuu Juho the Tuhon mieleen huomenna iltapäivällä)
   No, ei tää nyt mikään katastrofipäivä silti ole ollut. Väsy ja puolikuntoinen vaan.

su 26.8.07
Onni alkoi kans yöllä varmaan saada näitä samoja oireita kuin me muutkin, kun se oli puolihereillä vähän väliä ja piti omaa älämölöään. Rassaava yö, ja tietenkin ukkeli siitä huolimatta heräsi sika-aikaisin tutkimaan ympäristöään ja tekemään kaikkea mitä ei pitäisi tehdä. Että olin sippi! Päivän mittaan Onni alkoi aivastella ja nenä vuotaa, ja ans kattoo nyt sitten miten tämä tästä kehittyy. Toivottavasti päästään huomenna hoitoon ja töihin.
   Oma vointi ei ole yhtään sen kehuttavampi. Ellei raamista olis jouduttu jo kahdesti siirtämään, oisin varmaan ilmoittautunut tänään sairaslistalle. Mut kyllähän se siinä meni ja mukavaakin oli, ei siinä mitään. Mä vaan oon itse ihan ventti.
   Miehet palasi yöreissultaan, ja Juho on kans aika räkäinen. Hiukan on nyt sellanen matalalentofiilis, että tästäkö tää räkätautien kanssa taistelu taas alkaa. Kesä jo saatiinkin olla niin terveinä. Njääh.

la 25.8.07
Rikoin eilen keittiötä siivotessa jälleen kerran kahvinkeittimen lasikannun, minkä johdosta tämäkin päivä on sujunut siihen malliin, että antaisin päivälleni kouluarvosanaksi kuutosen. Hitsit, että osaa olla rasittavaa... siis niin maan typerimmällä tavalla. Katsokaas, kun ensinnäkin heräsin kurkkukipuisena, eli muun perheen valittelema pöpö on nyt siis myös meitsillä. Argh! No, sitten lähdin aamupäivällä ensinnäkin käymään äitimuorin luona, koska hänet on nyt siirretty eilen Porin Kaupunginsairaalasta Luvian vanhainkotiin. Ja sieltä hurautin Poriin etsimään ensin kirjastosta äidille jotain luettavaa. Kirjaston ovella tajusin, että eräpäivänsä ylittänyt ja varatuksi ilmoitettu kirja oli unohtunut multa kotiin. Toisekseen en oikein tiennyt, mitä äidille lainaisin, ja lähes kaikki, mitä tulin ajatelleeksi, oli niin suosittua kamaa että olivat lainassa. Lopulta löysin yhden ainoan Maeve Binchyn romskun palautettujen joukosta ja otin sen.
   Sitten metsästämään kahvikannua. Ensin suuntana Urho Tuominen, jota ylläri-ylläri ei ollut enää olemassakaan. Paikalla tyhjä liikehuoneisto Vuokrataan-kyltit ikkunoissa. Sissoo! Siitä sitten aloitin rundin olemassaoleviin kodinkoneliikkeisiin, mutta kaikissa vaan tarjottiin eioota, ja lopulta Konerassa sanottiin, että hakemani Philips Essence -malli on niin vanha ettei siihen kannuja enää saakaan, Essence-kannujen malli on uudistunut muutama vuosi sitten. Että hatutti! Kärsä rutussa lähdin Prismaan ruokaostoksille, mutta tietysti bensavalokin alkoi siinä vaiheessa palaa, ja oli etsittävä tankkauspaikka matkan varrelta.
   Katselin Prismassa Braunin kaffenkeitintä, joka oli suht järjellisen hintainen, mutta kun käteisvarat nyt tässä kuussa on mitä on (lue: olen peeaa), en tohtinut sitä kärryyni laittaa. Funtsailin, että koska mulla on Markantalon Kulutusluottokortti, voisin sieltä käydä vielä vilkaisemassa keitintä ennen kotiin paluuta. Niin kuin teinkin. Ja Markantalo myi lähinnä Moccamastereita, jotka on tunnetusti sikakalliita, plus yhtä keskivertolaadukasta Philips-keitintä, joka oli synkän musta, ja päätin funtsia vielä asiaa. Kenkutti. Kello oli vaikka mitä, nälkä alkoi kurnia masussa, ja olin vielä pyörimässä kaupungissa. Ajoin kotiin Hesen kautta hampurilaiset autossa, myrtsinä kuin mikä.
   Kotona tsekkasin netistä, että Kulutusluotto käy triljoonaan muuhunkin kauppaan Porissa (olis mm. käynyt sinne Prismaan!), ja alkoi ottaa entistä enemmän päähän. Jahka Onni oli herännyt päikkäreiltään ja olin syöttänyt sille välipalan, pakkasin pikkuherran autoon ja lähdin uudelle Porin reissulle. Painelin ensi töikseni Giganttiin, josta löysinkin ihan kelpoisen Philipsin keittimen plus että sain sille vielä kolmen vuoden hypertakuun kannunrikkomisten ym. onnettomuuksien varalta. Sitten apoteekkiin hakemaan Finnrexin-pakettia, sillä Julia oli jo kuumeessa eikä omassakaan voinnissa ollut hurraamista. Luvian päässä kiikutin äidille Binchyn kirjan vanhainkodille, ja oleskeltiin siinä sitten pieni hetki, kun äiti oli niin kovin toivonut näkevänsä Onnin. Sitten Luotsipoikaan ostamaan unohtuneet Hermesetakset ja pumpulit. Lopulta jokseenkin sippinä kotiin, missä jatkoin viikkosiivouksen tekemistä ypöisen yksin, sillä Julia makoili kuumeisena sohvalla ja isäntä oli Juhon kanssa Palinien mökillä, missä isät + pojat pitävät tänä vuonna ihan omia venetsialaisiaan, Maikku kun on reissun päällä.
Joten, suurin osa päivästä meni typerässä kahvinkeitinepisodissa. Loput siivouksessa. Maanantain tunteja en ehtinyt suunnitella yhtään, ja fyysinen vointi ei juuri saa minua steppaamaan ilosta. Mur!

to 23.8.07
Mä sain viimein tehdyksi kotihoidontuen anomuksen kesältä ja viedyksi sen Kelaan. *aaltoja!* Plus pesin saunan ja tilasin Onnin yksveekuvat, joka tämäkään ei siis mitenkään ollut ikuisuuksia lykätty ja myöhässä oleva homma... Mutta mä siis kumminkin tein sen, ho-hooo!
Nyt kuulkaa testataan toimiiko telkkarin mainoksen Wartner-tuote mihinkään. Mulle on taas tän kesän aikana ilmestynyt (heti aattelen syyllisiksi kahta kylpyläreissua) kaksi sinnikästä syylää jalkapohjaan. Hiivatin kipeitä sen lisäksi, että ovat ällöjä. Sydän hypähti ilosta, kun telkussa näin mainoksen tuotteesta, joka jäädyttää mokomat ilkiöt kertaheitolla. Kokeilin sitä siis tänään ja aika hyytävän kylmäksi se kyllä käsitellyt kohdat veti. Nyt pitäis syylämonsterin irrota itestään viikon tai kahden kuluessa. Katsotaan, katsotaan, mä kyllä sitten raportoin, mitä tapahtuu. Tuote kun ei ollut ihan halpa: 26 euron tönttö värkkeineen! - Ja, ehei, en kuulu puskaradion Hopottajiin, joten kerron kyllä senkin, jos Wartnerista ei oo mihkään ja syylät laulaa mulle lällisläätä.

ke 22.8.07
Tänään taas luokissa tarkeni... Sanoinkin viimeiselle porukalle, että luokkahuone käy saunasta ja mustan cd-soitinpömpelin päälle vois heittää niinkuin kiukaalle vettä, mutta kun on mokoma sähkölaite, niin josko ei nyt kumminkaan. Työkaverin kautta ostamani pinkit Crocks-kenkäjäljitelmät (Inu? jotain sellaista) tulivat heti päivän päätteeksi tarpeeseen. Iiiiihhhanaa saada päivä ballerinoissa hautuneet jalat keveisiin ja ilmaviin jalkineisiin!
   Ilta meni pitkälti siihen, että värkkäsin ruokaa ja sitten lähdin taas isän kanssa sairaalareissulle. Äiti voi jo niin paljon paremmin, että hänet siirretään perjantaina sairaalasta vanhainkotiin. Ei siitä kotiutumisesta ainakaan näillä näkymin nyt tule mitään, kun liikkuminen on niin suunnattoman hankalaa. Katotaan sitten, miten häntä saadaan kuntoutettua. En uskalla olla sen suhteen vielä tämän toiveikkaampi.
   Onni osoitti taas aamulla kiitettävää puheenymmärrystaitoa. Juho huuteli mulle, että mikä päivä tänään on, johon minä tapani mukaan hihkaisin että KEKSIviikko. Onni reagoi sekunnin sadasosan nopeudella: "Njam-NJAM!"

ti 21.8.07
Monsieur le Peppu on saanut viidennen hampaan! Alaleuassa hohtaa nyt kolme pikku helmeä! Ilmankos herra oli tässä pari päivää sitten vähän känkkis. Hammas oli tänään jo pukannut sen verran ylös ikenestä, että se on varmaan puhjennut just pari päivää sitten, mutta ollut silloin vielä niin matala ettei sitä heti havaittu.
   Mä en ole kyllä työpäivän jälkeen saanut mitään järjellistä aikaiseksi. Jumituin vielä ihmisparka tuijottamaan "My Big, Fat, Obnoxious Fiance" -sarjan (mikä lie Sulhanen helvetistä suomenkielisenä nimenä, en muista nyt justiinsa) päätösjaksoa, vaikka olen sen jo kertaalleen joskus nähnyt! Idiootti! Voiko enää turhempaan aikaansa käyttää? Typeryyden huippuna sydän pamppaili nytkin jännittyneenä, vaikka tiesin miten hommassa käy. Ihan alan muistuttaa isääni, joka vuoden -72 olympialaisten uusintoja katsellessaan jaksoi jännittää Lasse Virénin juoksua kerta toisensa jälkeen niin että oli tuolilta tippua. Isäraukka oli silloin perheen yleisen hilpeyden kohteena, mutta näin tässä sitä taas löytää näitä suvun naurettavia piirteitä itsestään. *huoh*

ma 20.8.07
Havaitsimme Julian kanssa eilen, että Rossossa oli lasten leikkipaikka nimeltä "Onni Oravan leikkipaikka". Rosso näkyi myös myyvän "Onni Oravan keittokirjaa". Alettiin Julian kanssa heti miettiä, mitä meidän Onnin keittokirjassa mahtaisi lukea. Kaksi ekaa ohjetta näyttäisivät epäilemättä tältä:
Mam-mam 1: suklaamurot
Ohje: Kerjää isosiskolta aamiaisella.
Mam-mam 2:Voileipä
Ohje: Nuole voi. Hiero loput käsiin. Paloittele leipä ja heittele palat.
Mam-mam on itse asiassa nam-nam, kaikki ruoka on Onnille nykyään mammam. Viikonloppuna se ekaa kertaa ilmaisi nälkänsä sanallisesti. Seisoi tossa makkarin kynnyksellä, sylkäisi tutin suustaan, osoitti kohti keittiötä ja komensi pontevasti "Mammam!". Tähän asti pikku-ukko on vain muuttunut känkkäränkäksi, niin että siitä on tiennyt että sillä on nälkä. Näin tää meidänkin Monsieur le Peppu vaan pikkuhiljaa oppii puhumaan muutakin kuin ranskaa.

su 19.8.07
Voi miten ihana, aurinkoinen ja sopivan lämmin päivä! Ehdin pitkästä aikaa fillarilenkillekin. Tosin tuulta riitti jokseenkin kiitettävästi, että sikäli ei ollut aivan ihanteellinen fillarikeli, mutta mitäpä pienistä. Ja oli jumalaisen onnellista löhötä takapihalla auringonpaisteessa, syödä jätskiä, lukea kirjaa ja pelata Scrabblea.
   Vietettiin vielä Julian kanssa illalla pienimuotoista naisten päivää ja mentiin yhdessä syömään Porin Rossoon.

la 18.8.07
Meillä on lauantaita vietetty perinteisillä siivouksilla, ruokaostoksilla ja saunomisilla. Sen lisäksi värkkäsin maanantaisia tuntejani ja kävin isän ja Juhon kanssa katsomassa äitimuoria sairaalassa. Ilahduttavaa kyllä, äiti voi paremmin kuin aikoihin. Vaikutti tosi pirteältä ja skarpilta tänään! Josko asioihin viimein olis tulossa positiivista käännettä!?!
   Eka työviikko on nyt kokonaan takana, ja ihmettelen edelleen, miten arjen saa rullaamaan siten, että kaikki tarpeellinen tulis tehdyksi, ja olis joskus jopa joku hetki levähtämiseenkin. Puhumattakaan siitä, että suunnittelen aina sataa ja yhtä projektia, joita ois niin kiva tehdä... Mennyt viikko meni ainakin siihen, että olin joka kerta koulusta tullessa ihan tillintallintööt, enkä pystynyt tekemään ensimmäiseen tuntiin mitään. Mä tarttisin Onni-patterit. Tolla sällillä nimittäin riittää sen verran energiaa, että jos sen sais muutettua sähköksi, sillä lämmittäisi muutaman omakotitalon. Kukahan kehittäis ne piuhat, joilla vanhemmat sain ladata osan taaperoenergiasta itelleen? Siinä oiskin Mulletoi.com-puljulle ihan uus aluevaltaus.

to 16.8.07
Voi taivas että mä olen väsy! Ekalla työviikolla sitä on aina muutenkin ihan puhki, ja nyt tuntuu toi kuumuus verottavan voimia kaksin verroin. Onneksi sääennuste lupaili vähän viilenevää, ja nythän siellä kyllä onkin aika sateista ja tuulista, että ehkäpä tässä vielä järjelliset opiskeluilmat saadaan. En minä sillä, että auringosta ja valosta tykkään kyllä, mutta kun luokasta tuntuu loppuvan happi, vaikka kaikki räppänät on auki, niin siitäkin on vitsit vähissä.
   Julian kiikutin koulupäivän jälkeen Poriin labraan. Se oli mennyt näyttämään niskassaan olevia kyhmyjä kouluterkkarille, joka oli passittanut sen lääkärille, ja tämä hoono soomi -nainen oli puolestaan kirjoittanut sille lähetteen labraan. HOH. Meidän fröökynä kun nyt lukee ja piirtää huonoissa asennoissa, niin johan siitä nyt hartiat jumittuu ja kuona-ainepatit kerääntyy. No, tulipa nyt tehtyä sitten se labrareissu, mutta minun käsitys ko. lääkärin hommista ei tämän myötä ainakaan kohentunut.
   Tapahtui poikkeuksellinen ilmiö; jätin Wodehousen romskun kesken, ja hyppäsin lukemaan vallan muuta. Ja minä kun en just ikinä jätä kirjoja kesken! Ei vaan nyt napannut, vaikka Wodehouse on kaiken kaikkiaan ihan mainiota luettavaa.

ke 15.8.07
Huh hellettä! Alkaa nyt to-del-la riittää ainakin meikäläiselle. Koulun kakkoskerroksen luokat käyvät hyvin saunasta. Ei tartte edes löylyä heittää, ilmankosteus on tarpeeksi hurjissa lukemissa muutenkin.
   Äitiä kävin taas illalla isän kanssa katsomassa. Se oli taas aika väsynyt ja hiukan tuppasi todellisuudenkin rajat hämärtymään unien ja muitten kanssa. Hoitajat kyllä sanoi, että se on päivisin pirtsakampi ja klaarimpi. Täytyy yrittää viikonloppuna tähdätä päivävierailuaikaan, kun nyt työviikon aikana ei voi. En tiiä, ei tässä oikein osaa edes toivoa, että se sieltä kotiutuisi. Ei kyllä kauheesti naurata sekään ajatus, että se sieltä sairaalasta sitten rehataan vanhainkotiin, varsinkaan kun jo näki, että mitä luokkaa se huolenpito siellä on.

ti 14.8.07
Dodii, tässä sitä nyt ollaan, mitenkuten yhdes koos. - No joo, oikeesti oli aika kiva päivä. Uus luokka vaikuttaa tosi mukavalta, ja koulupäivän ainut probleemi oli vaan saada kaikki miljoonatriljoona asiaa selitetyksi niille. Ihan sitä järkyttyi itekin, miten kamalan paljon eri juttuja ja käytäntöjä meidän koulussa tarvii tietää, ja miten paljon asioita esmex kasit haltsaa jo itsestäänselvyyksinä.
   Kiidettiin isännän kanssa aika vauhtia aloituskirkon jälkeen Luvialle, kun Onnilla oli neuvola-aika ja me saatiin kans ne ekat hepatiittipiikit. Onnimanni oli kasvanut oikein mallikelpoisen kansalaisen tavoin, ja kun sen kanssa on kaikki perusjutskat muutenkin niin helppoja (tarkotan syömisiä ja nukkumisia), niin eihän siinä pal mitään ihmeellistä tällä käyntikerralla tapahtunut.
   Tuskailin suurimman osan iltaa kaikkien työjutskien parissa, kauheesti vie aikaa kaikki suunnittelu ja luokan paprujen kanssa nyhrääminen. Minun duunimoottorissa taitaa olla kengurubensaa, kun päivällä loikittiin tosta vaan, mutta illalla taas nyki.

ma 13.8.07
Eka työpäivä takana! Olen vielä hengissä. Tosin oppilaita ei tänään koulussa vielä ollut, joten ei liene syytä hurrata liian aikaisin. Mutta selvisin aamuherätyksestä, eikä mulla ollut vielä edes paperit sekaisin. Mukana oli kaikki mitä pitikin. Tää on varmaan merkki siitä, että mä tulen olemaan huipputehokas läpi koko lukuvuoden!
   Onnimanni jäi hoitoon vähän ihmettelevän näköisenä, muttei protestoinut kuitenkaan. Hoitotäti sanoi päivän päätteeksi, että kaikki oli sujunut oikein mallikkaasti, eikä pikku-ukko ollut koko päivän aikana itkenyt ollenkaan. Siellä se möyri onnellisena märässä hiekassa, kun mentiin hakemaan.
   Fröken Julie sai iltapäivällä hepnaadikohtauksen, kun hänellä ei kuulemma ollut sopivaa penaalia!!! ARGH! Mä sanoin ruokailun aikana, että nyt neiti lappaa sitten ruuan jokseenkin ripeeseen tahtiin suuhunsa, niin mä kuskaan hänet Tiimariin (mulla oli oma lehmä ojassa, olin viime keksiviikkona ostanut sieltä viallisen kansion joka piti vaihtaa). Joten sinne suuntasimme, ja meitsi kansionsa vaihdettuaan istuskeli onnellisena kaffettelemassa Wikholmilla, kun Julia liipotti vielä jossain Henkalla ja Maukalla. Kilojen kannalta ei kyllä povaa kauheen hyvää, että kahvin kyytipoikana meni alas viipale sitä jumalaista mansikalla ja limellä maustettua New Yorkin juustokakkua, mutta come on, tänään oli sentäs eka duunipäivä! Kyllä sitä ihmisen jollain tarttee itteään palkita!
   Huomenna sit alkaa tositohinat. Ja parivaljakko J&J suuntaa kouluun myös. Tänäänhän ne sai täällä kahdestaan lomailla ja mätätä jätskiä kitusiinsa.

su 12.8.07
Voi taivas varjelkoon, huomenna se alkaa. Työ. Kesäloma on loppu, slut, finito. Tämä ei siis ole vielä edes ihan uponnut tajuntaani. Mä en usko, että se oikein ennen tiistaiaamua uppoaakaan. Silloin vasta infernaalinen meteli täyttää koulun käytävät, ja silloin totuus iskee takaraivoon moukarin tavoin.
   Niin että toivoinko eilen ukkosta, mitä? No totisesti toivoin ja täten sitä myös tänään saatiin. Oli sen verran hurja keli, kun ajelin isäukon kanssa Poriin sairaalaan äitiä tervehtimään, että Rauhanpuistossa jo menomatkalla piti ajaa varovasti vasemman kaistan vasenta laitaa, koskapa muu osa kadusta jalkakäytävineen päivineen oli veden alla. Paluumatkalla nielaisin kaks kertaa alikulkusillan edustalla. Sanoin isälle, että nyt koklataan, miten meidän auto ui. Mutta ui se onneksi ihan hyvin, ei sammunut moottori keskelle järveä. Äitiparka oli kyllä taas niin sekaisin, ettei sillä tää todellisuus oikein ollut hanskassa. On se niin surkeeta, kun ihminen menee ihan avuttomaan jamaan. Katselin, miten kamalasti se oli laihtunut, ja miten surkeen huonosti se köpötteli hoitajan ja rollaattorin avulla vessaan. Surkia meininki.

la 11.8.07
Suurin osa päivästä on kulunut siinä, että oon suunnitellut viis oppituntia ensi viikolle. Miten täytisen hitaasti tää duunimoottori käynnistyykään!!! Jos suunnittelisin jokaista tuntiani normaalisti tällasella vauhdilla, en ikinä ehtisi kouluun asti. *huoh* Epäilemättä 30 asteen lämpötila sekä ulko- että sisätiloissa vielä antaa ihan oman voitelulisänsä moottorin yskintään. Siis taivas varjelkoon, antakkee armoa! Lähettäkää ukkonen! Jos minä en talvesta ja pakkasesta tykkää, niin tarviiko sitä sitten mennä ihan toiseen äärimmäisyyteen? Tää helle on järkyttävää!!!
   No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: pyykki on totisesti kuivunut vauhdilla! Mikä antoikin minulle taas ilon ja kunnian silittää ja mankeloida ihan järisyttävän pyykkikasan. Olin jokseenkin tattis heiluttuani tässä kuumuudessa toista tuntia höyrysilitysraudan kanssa! Eipä kyllä tullut mieleen lämmittää tänään saunaa.
   Vanhuus on tullut, siitä on nyt kaks ilmiselvää merkkiä: 1) helle rassaa kun se ennen oli vaan ihanaa, 2) suklaa maistuu nykyään paremmalta kuin salmiakki. Jahka musiikkimakuni alkaa vielä kääntyä johonkin annemattilalinjalle, niin se on menoa sitten.

pe 10.8.07
Klo 10.02 Olen syöttänyt Onnille puuron ja saanut itsekin aamiaisen kitusiini. Tyhjensin tiskikoneen, vaihdoin pyykit pesukoneeseen, siivosin kaks keittiön kaappia ja silitin 5 puseroa, 5 housut ja 2 tyynyliinaa. Päivästä on tulossa taas kostean kuuma. Aurinko tosin on pilvien takana, mikä toisaalta on hyvä, koska pysyy tää lämpötila siedettävämpänä, mutta toisaalta kelju homma, koska mulla toi pyykkirumba nyt pyörii. Auringossa pyykit kuivuis sikanopeasti.
Klo 12.26 Oon vaihtanut pyykit kahdesti koneeseen, silittänyt 5 puseroa + 4 housut + 1 shortsit, mankeloinut 2 lakanaa + 3 keittiöpyyhettä, putsannut yltä päältä ja sisältäkin leivänmuruissa olleen paahtimen, pessyt viikon verran Julian täytskäristä pursunneessa kermavaahdossa muhineen jääkaapin hyllyn, vienyt roskat, pessyt käsitiskit, keittänyt perunoita + väsännyt jauhelihakastikkeen, pyyhkinyt keittiön pöydät ja tasot kiiltäviksi ja imuroinut sieltä lattian. Nyt tulee ruokapaussi, mutta sanon vaan, että jahka toi työ tosta alkaa, niin mä tarviin tänne kokopäiväisen kodinhoitajan (plus lottovoiton jolla palkata se).
Klo 17.04 Siivosin keittiön pöydän ruokailun jäljiltä ja käynnistin tiskikoneen. Pesin keittiön lattian ja ravistelin matot. Imuroin eteiskäytävän ja pesin sen lattian. Siivosin vessan ja pesin lattian. Petasin sängyn, pyyhin makkarin pölyt, imuroin, tamppasin matot ja pesin lattian. Vaihdoin pyykkisatsin pesukoneeseen. Olkkarista oon siivonnut vasta puolet, mutta nyt tulee pause. Kävin suihkussa ja lähden kohta isän kanssa katsomaan äitimuoria sairaalaan. Maikku tossa soittelikin ja sanoi käyneensä sitä moikkaamassa, oli ollut ihan pääkopan puolesta klaarissa kunnossa. Se on jo TOSI hyvä!
Klo 21.55 Äitimuori oli suht pirteässä kunnossa. Se vaan, kun se ei pysty liikkumaan oikein yhtään mitään. Ja isä sanoi, että se oli eilen puhunut puhelimessa taas ihan sekavia. *huoh*
   Jatkoin pyykkäämistä palattuani kotiin ja pesin olkkarin lattian ja tamppasin matot. Allashuoneenkin vielä imuroin, ja ton lastenhuoneiden käytävän. Nyt riittää. Ja sen, joka täällä sotkee, minä kuristan korkeimman omakätisesti.
   Speedy Gonzaleskin oli taas iskenyt sairaalareissuni aikana. Isäntä oli löytänyt sen vessasta seisomasta vessanpytyssä!!! AUUUUGH!!! Näin sitä näppärä nuorimies järjestää itselleen kesähelteellä pikakylvyn. Kas kun ei hoksinut vielä vetää vessaa niin ois saanut suihkunkin samaan konkurssiin. Tsuidaduida...

to 9.8.07
Sietämätön säätila!!! Oikeesti toivon sydämeni pohjasta, että sää viilenee viimeistään ens maanantaiksi. Eihän koulussa kestä tällasella helteellä olla! Ja tässä maassahan ei mitään Hitzefrei-vapaita tunneta. Täällä istutaan koulun penkillä, olipa ulkona 30 asteen helle tai viismetrinen lumihanki. Järkkyiskö suomalaisten työmoraali todellakin perinpohjaisesti, jos koululaitos joskus sulkisi ovensa päiväksi tai kahdeksi poikkeuksellisten sääolosuhteiden takia?
   Raivasin omaa kirjahyllyäni, jossa on noita työkamoja, ja yritin luoda jotain järkeä ja järjestystä kaikkiin kirjoihini ja mappeihini. Ja lopun päivää olen raivannut huushollia taas ihmisasuttavaksi - plus manannut mielessäni, että NYT mä pidän jonkun isommanpuoleisen saarnan noille tursaskakaroille. Tää ei käy laatuun, että kolme kersaa sotkee minkä kerkiää (no, yks niistä on lähestulkoon vielä syyntakeettomassa iässä) ja äiti siivoaa hiki hatussa aamusta iltaan. Mä hitsipilli mietin yön yli, millasen kurinpalautuksen mä noille huomenna oikeen järjestän!
   Kuumuuden tuskistamaa kaaosfiilistä ei ole parantanut se, että Onni nukkui hellepäivän rasittamana aivan liian lyhyet päikkärit. Se johtaa joka kerta siihen, että pikku-ukko viipottaa yliväsyneenä pitkin huushollia pahanteosta toiseen. Jumalainen rauha laskeutui taloon, kun Speedy saatiin yöunilleen. Istuin terassilla viilenevässä illassa ja ensimmäistä kertaa tän päivän aikana tuntuikin ulkona siltä, että siellä saattoi taas hengittää.

ti 7.8.07
Kuten yhdelle tutulle meilasin, niin on tää kauheeta olla suomalainen. Sitä kuluttaa 51 viikkoa vuodessa siihen, että ruikuttaa ja poraa että tulis ny aurinkoa ja lämmintä, ja sinä yhtenä viikkona kun sitä sitten vihdoinkin tulee, niin jo alkaa marina, että viilenis ny taivaan tähden. Meitsikin on varmaan tulossa vanhaksi, kun vallan väsähtää kuumuudessa. Tähän asti olen mainostanut syntyneeni väärille leveysasteille.
   Aamulla tuli tilaamamme puukuorma, viis mottia koivuhalkoja. Niitäpä sitten aamupäivä kärrättiin ja pinottiin koko perheen voimin, jotta saatiin homma ennen iltapäivän Hyperhellettä hoidetuksi. Kyllä siinä silti hiki pukkasi pintaan, huhhuh. Iltapäivällä en saanutkaan mitään tehdyksi, huushollin aamulla orastava kaaos vain pääsi puhkeamaan täyteen kukkaansa. Jos joku nyt tuntee olevansa jotenkin energisellä päällä, niin tänne kuulkaa saa ihan vapaasti tulla siivoamaan. Minä en oikeesti tajua, miten me saadaan tämä torppa tällaiseen kaaokseen näin ripeästi (meillä oli eilisiltana vielä varsin siistiä!), ja miten tämmöset vastaavat Täystuho-Pikavauhtia -tilanteet vastaisuudessa vältettäisiin. Etenkin kun toi työkin vielä ens viikolla alkaa, niin pikkasen alkaa kylmätä selkäpiitä kun aattelee tätä kodinhoitopuolta. Ja eihän siinä muuten mikään niin kauheeta oliskaan (paitsi ettei ketään ulkopuolisia voi päästää sisälle kun ne soittais lastensuojeluviranomaisille), mutta kun menee itteltä hermo, kun ei löydä mitään mitä tarvitsisi. Tänään pimahdin ihan kokonaan kun en löytänyt sitä yhtä ja ainoaa säällistä hellemekkoani. On jo lahjakkuutta vaativa juttu hukata omat vaatteensa.
   Mutta, tatta-da-dat-tat-TAAAAAA: illalla polkaisin 1000 fillarikilometriä täyteen! Olen ylpeä ittestäin, leuhka kuin karvareuhka!

ma 6.8.07
Aamulla yhdeksäksi Poriin kampaajalle, Jaanalla kun sattui just tää viikko olemaan lomaa, ja tottakai meitsi oli jättänyt tämänKIN homman viime tinkaan. Piti saada look taas ihmistä muistuttavaksi, kun toi koulu alkaa. - Koulu, tosiaan! Sinne ajelin iltapäivällä vähän käynnistelemään asioita ja virittämään itteäni oikealle modelle. Hrrrrr... Millai tästä taas duunimoottori käynnistyy???
   Raamis kokoontui poikkeuksellisesti näin maanantai-iltana, kun niin monilla sattuu nyt viikonloput oleen kiinni. Pienellä porukalla oltiin koolla, mutta hyvät keskustelut silti saatiin aikaiseksi. Mä tulin taas niin iloiseksi siitä, että tää piiri ollaan saatu toimimaan ja kokoontumaan ja että se ylipäänsä on olemassa!

su 5.8.07
Onnimanni herätti varttia yli kuuden! Augh! Mikäs siinä sitten auttoi, ylös oli kömmittävä. Seitsemän kieppeillä rupesin miettimään, että kaipa sen varhaisen aamun voisi hyödyntääkin, ja ryhdyin värkkäämään kinkkupiirasta ja tekemään täytskäriä, kun tänään vietettiin Julian sukulaissynttäreitä. Olin fillarin selässäkin jo ennen kymmentä. Olis tosi ihailtavan tehokasta jos ei olis a)loma ja b)sunnuntai. Mutta mites tota nahkavekkariakin sitten säädät niin ettei se herättäis ennen kuin aikaisintaan puol kasin maissa?
   Kävin illalla isän ja Julian kanssa moikkaamassa äitiä sairaalassa. Vähän sekava se tuppas taas puheissaan olemaan. *huoh* En tiiä, mitä siitäkin sitten vielä tulee.

pe 3.8.07
Olin eilen niin väsy ja ryytynyt, etten jaksanut edes blogia päivittää. Tänään puolestaan on tapahtunut Ihmeellisiä Asioita:
1) Pöydälläni seisoo lokerikko, johon pesiytyy toistuvasti Uskomaton Määrä erilaisia papereita, vihkosia, alennuskuponkeja, postikortteja ja muuta sälää, niin ettei sieltä enää kaikkien tarpeettomien joukosta löydä niitä tärkeitä. Tänään siivosin koko lokerikon! *aaltoja!*
2) Mm. edellä mainitussa lokerikossa, mutta myös lukuisissa muissa paikoissa, on lojunut vuosikausia meikäläisen tiliotteita. Pankki jos tietäis, miten monenkirjavista paikoista (mm. keittokirjan välistä) niitten uskollisesti lähettämiä papereita löytyy, niin varmaan itkisivät ja lopettaisivat asiakkuuteni siihen. Tänään järkkäsin kaikki löytämäni tiliotteet mappiin, jonne laitoin myös muovitaskun kaiken maailman pankki- ja etukorttien käyttöohjeita ja tiedotteita varten! *lisää aaltoja!*
3) Onni lusikoi iltajugurttinsa korkeimman omakätisesti itse! Meitsin piti vain pitää purkki sopivalla etäisyydellä ja välillä vähän siivota ohimenneitä lusikallisia. :-)
4) Sain suurimman osan huoneista siivotuksi. Vain WC:n siivous ja allashuoneen imurointi jäljellä huomiseksi. Vähänks oon ahkera! *taputtaa itse itseään päälaelle*

ke 1.8.07
Se on kuulkaa 15 vuotta avioliittoa takana. Toivottavasti moninkertainen määrä edessä. Vietettiin isännän kanssa lokoisaa päivää Yyterin kylpylässä syömisen, hieronnan ja uimisen merkeissä. Aaaahh! Anoppi katsomassa kotona lasten perään, joten rauha ja vapaus syödä ilman että kukaan kitivitisee mitään, eikä altaissakaan tarvinnut koko ajan vilkuilla että onko ne vielä hengissä... Tuli suorastaan levännyt olo!

ti 31.7.07
Voi hyvänen aika että ton muksun kanssa menee hermo! Se rientää vintiöpuuhasta toiseen sähikäisen lailla! *huoh* Mä onneton esmex jätin sen keittiön lattialle kymmeneksi sekunniksi ilman vaippaa, kun otin vanhan pois ja loikkasin makkariin hakemaan uutta. Mutta Speedy on sairaan nopee. Siellä se jo seisoi nilkkojaan myöten lätäkössä kun palasin. Sitten märässä liukastellen pakoon kun totesin että tuli pesuhetki. Ja kun olin saanut ukkelin puhtaaksi ja olin kuivaamassa ja putsaamassa köökin lattiaa, pikku-ukko tulee vierelle katselemaan puuhaani suu mullassa. Se oli jo ehtinyt käydä olkkarin kukkapurkeilla!!! Aaaaaarrgghhhh... (sinisenä sykkinyt ohimosuoni ratkeaa).

ma 30.7.07
Äitimuori siirrettiin tänään takas Porin kaupunginsairaalaan. Osaston uus geriatri tutkii sen. Huomenna ehkä kuullaan jotain.
   Tää oli nyt neljäs aamu, kun heräsin Aikaisin ja lähdin varhain fillarilenkille. Enpä tiiä, pelittääkö tää systeemi mun kans erityisemmin. Mä en ole mikään aamuihminen (työkaverit huokaavat tässä kohdassa: "No, et totisesti ole!"). Ja iltapäivällä alan jo olla tän aikaisen aikataulun ansiosta ihan ventti.
   Onni kylvi taas kukkamultaa lattioille. Otti nyrkilliset olkkarin kukkaruukusta, heitti napa pystyssä makkarin lattialle (valkoiselle matolle...arrrggghhh!) ja juoksi takas hakemaan lisää. Jolloin meikä nappasi Speedy Gonzalesin kainaloonsa, meni peseen sen kädet, heitti sällin pinnasänkyyn arestiin ja imuroi lattian. Minkä takia toi multa on ihan yliveto elementti? Myyränkö mää tänne olen synnyttänyt?

su 29.7.07
Tänään, kun kävin katsomassa äitiä, se oli sekaisin kuin seinäkello. Jutteli ihan outoja ja sekavia. Mä sain ihan täyden hepulin, enkä kestänyt ees olla siellä kauaa. Lähdin käymään isän luona ja kyselemään, millanen äiti oli eilen, ja isän mukaan se oli silloinkin aika sekaisin ajasta ja paikasta. Myöhemmin soittelin illalla isän kanssa, ja kun se oli käynyt mun jälkeeni vanhainkodilla, äiti oli ollut ihan ok. Jäin miettimään, johtuiko sekavuus siitä, että herätin sen kesken uniensa. Toisaalta se ei selitä puolestaan isän eilistä visiittiä. Voi taivas, joku äkkidementia tästä enää puuttuukin. Systeri on kuiteskin nyt hoitanut hommat niin, että äiti siirretään huomenna takas Poriin ja vallan eri lääkärit tutkii sen ja tsekkaa ne lääkkeet ja muut.
   Julia-neiti täytti eilen 12 vee ja sai meiltä lahjaksi kitaran. Tunnit alkaa sitten myöhemmin syksyllä. Vähän isäntä sille jo eilen opetti paria perussointua (juu, oikein arvattu, vanhat kunnon Em ja Am ne tietenkin ovat). Taas yks sellainen virstanpylväspäivä, joka laittaa ihmettelemään, että miten voi olla jo kakstoista vuotta siitä, kun ton neitinyytin sain ekaa kertaa syliini.
   Onni on päivä päivältä mahdottomampi veikkagustafsson. Tänään ei auttanut edes se, että laitettiin kirjoituspöytien tuolit kumoon lattialle: pikku-ukko nosti ne omin voimin pystyyn ja paikalleen ja kiipesi sitten niiltä pöydälle! Missäköhän varastossa me ruvetaan kaikkia tuoleja säilyttämään, että sitten otetaan vaan tarpeen vaatiessa esille? Tai siirrymme japanilaiseen istumme-lattialla -kulttuuriin. Yks kukkaruukkukin sitten meni mäsäksi tossa illalla. Mua kuitenkin lohdutti se, kun jutskasin Heinosen Ullan kanssa puhelimitse, sillä Henriikka-neiti osoittaa tismalleen samanlaisia aktiviteetteja kuin meidän Onni. Kohtalotoveri on siis olemassa!

pe 27.7.07
Menin eilisaamuna jo aikaisin vanhainkodille, koska sinne oli tulossa kiertämään tää paikallisen terveyskeskuksen lääkäri. Aateltiin systerin kanssa, että tarttis sille selittää tätä tilannetta ja poskelleen mennyttä lääkitystä. Noh, olihan sitä hoitsut sitten sille jo selvittäneet, mutta en tiiä, tapahtuuko tässä nyt mitään tarpeeks. Lääkkeitä rukattiin taas hiukan, mutta kaiken kaikkiaan mulle jäi kelju maku suuhun koko tilanteesta. Afrikkalais(?)syntyisen lekurin hoono soomi oli sitä luokkaa, että jäin miettimään, mitä se mahtoi koko jutusta ymmärtää. Systerin kanssa konsultoitiin jälkikäteen. Sotasuunnitelmia punotaan.
   Oli kyllä sellanen olo eilen, kun olin ensiks syöttäny äidille aamupuuron siellä vanhainkodilla ja sitten tulin kotiin syöttään Onnia, että voi elämän kevät. Isäntä oli luvannut isommille muksuille, että lähetään Nokialle Eedeniin iltapäiväksi, ja niin me sitten mentiin koko konkkaronkka. Vähän tuskastuttavaahan se oli Onnin kanssa, mutta ainakin pääsi vaihtamaan maisemia, ja Onnin riemu vedessä oli omiaan tuulettamaan ajatuksia ja kohentamaan fiiliksiä. Jokseenkin mielenkiintoista oli taiteilla suihkussa uikkarit päältä ja sitten taas päälle yhdellä kädellä, koska toisella kädellä oli koko ajan pidettävä kiinni Onnista, ettei se lähtenyt juoksemaan vauhkona ympäriinsä. Mutta olipahan uudet uikkarit, joitten kanssa taiteilla, sillä mun vanhat oli saumoista jotenkin kovettuneet ja hapertuneet, ja pysähdyttiin menomatkalla Porin Euromarketissa, kun piti Onnillekin hakea uikkarivaippoja. Rupesinkin sitten oikein funtsimaan, että kauanko noi vanhat uikkarit on yleensäkin palvelleet (8 vuotta) ja kauanko ne on olleet käyttämättöminä (käytännöllisesti katsoen 2 kesää). Mihkä se meikäläisen uinti-innostus on mahtanut kadota?
   Tänään nousin ajoissa sängystä ylös ja lähdin jo aamulla polkemaan. Pesin myös allashuoneen vimpan likaisen maton ja jatkoin marjanpoimintasavottaa ton meidän jättipensaan kanssa (yks iso oksa enää jäljellä, se mokoma jäi kun alkoi sataa täpöllä). Pesin pyykkiä, kokkasin tuorejuustolla maustettuja lihapullia ja siivosin keittiön. Mun piti ehtiä siivoomaan paljon muutakin, mutta kun aika menee ton Onnin vahtimiseen ja sen hommien himmaamiseen. Tänään se oli jollain käsittämättömällä tavalla päässyt itekseen syöttötuoliinsa istumaan (tod.näk. kiipeämällä ensin tavalliselle tuolille, siitä keittiön pöydälle, ja pöydältä syöttikseen...) plus isäntä löysi sen yhdessä vaiheessa päivää istumasta polvillaan mun kirjoituspöytäni reunalla ja naputtelemassa tän läppärin näppistä. Jos ei se muuta vintiöpuuhaa keksi, niin sitten se on ainakin koko ajan istumassa kirjahyllyssä. Augh!!! Ilmankos mä näin tässä toissayönä unta, että meille oli syntynyt viitoset. Kyllä toi tenava viiden muksun edestä juoksee ja kiipeää. Nyt se vahtii ihan haukkana kaikkia tuoleja, että jos joku unohtaa yhdenkin silleen ettei sitä ole työnnetty pöytään kiinni, niin oitis on Onni Speedy Salonen paikalla.

ke 25.7.07
Kävin Tunnin Kuvassa passikuvauttamassa itteni ja huhhuijaa sentään. Onko mitään rumempaa kuin oma passikuva? Niin kuin sen näkeminen ei ois masentanut tarpeeksi, piti saada vielä täyslaidallinen poliisilaitokselta: muksuja ei voi enää liittää vanhempien passiin, kaikki kakarat on kiikutettava passikuvaan ja jokaiselle hankittava oma passi, á 46 euroa kiiTOOSSSS. Haloo? Meidän Onni passikuvaan? Millai siitäkin muka jonkun virallisen kuvan saa kun yksveekuvissakin oli tekemistä? Ja kuka tästä hyötyy, että kakaralla on oma passi kuvineen päivineen? Passi on 5 vuotta voimassa, ja minä haluaisin nähdä sen viranomaisen joka ees vuoden päästä pystyis Onnista passikuvan perusteella sanomaan että juu, sama kersa on kyseessä. Varmaan tää loistoidea on laskettava EU:n piikkiin, sieltähän kaikkea muutakin hyperälykästä jälkeä syntyy.
   Kettuuntuneena silitin ison kasan pyykkiä. Viiskyt puseroa ja housuparia. Ei tässä talossa luulis olevan puutetta t-paidoista, mutta vähän väliä täytyy ällistellä muksujen vaatekaappia, että eikö taaskaan yhtään puhtaana. Sain kyllä muutaman kymmenen desperaatiopistettä lisää kun katsahdin kakaroiden kaappeihin. Lienee siis ihan sula mahdottomuus säilyttää vaatteitaan siististi?
   Oon muutenkin ollut viime yön jäljiltä kuin nukkuneen rukous. Onni piehtaroi, kitisi ja vinkui ja puhisi vähän väliä aina aamuneljään saakka, jolloin aattelin, että nyt riittää, haen sille maitoa. Kun olin tuupannut pullon sen käpälien väliin, aloin vaihtaa vaippaa, ja kitivitinän syy löytyi: vaipan sisässä oli tutti! Jos en ois ollu niin sikaväsynyt, oisin varmaan nauranut ääneen. Kukapa sitä pystyisi nukkumaan rauhassa muovisen tutin litistellessä sukukalleuksia? Sitä en oikeestaan käsitä, miten se tutti sinne oli johkaantunut. Tosin me ollaan nyt siirrytty käyttämään housuvaippoja, joiden vyötäröä Onni on innostuneesti venytellyt. Kaipa se sitten oli venyttänyt vaipanvyötärön oikein kunnolla ja tiputtanut tuttinsa sinne. Voi noita mukeloita! Muuten Onnin kanssa meneekin nyt hermo puolen tunnin välein, kun se kiipeää koko ajan ja ihan joka paikkaan. Tänä aamuna otin sen ensi töikseni alas isännän kirjoituspöydältä, ja keittiön ruokapöydältäkin korjasin sen päivän mittaan talteen muutamaan otteeseen. Ei oo kyllä kumpikaan J-parivaljakosta ollut noin innostunut kiipeilystä.

ti 24.7.07
Vein parivaljakon J&J rokotettaviksi aamulla. Taivas, mikä jännitys ja tohina yhden piikin takia! Julialle tais tosin nousta illalla vähän lämpöä, mikä oli tuoteselosteen mukaan harvinaisempi, muttei mikään tavaton, reaktio. Juho vaan valitti, että käsivarsi oli kipeä, mikä oli lapun mukaan se tavallisin juttu.
   Siivosin allashuoneen valmiiksi, mikä on jo mitalin arvoinen uroteko. Rompetta ja roinaa riitti, mutta eniten kaaosta näytti aiheuttaneen just se, että sinne vaan paiskotaan kaikenlaista ilman että edes yritettäis säilyttää tavaroita jonkinlaisessa järjestyksessä. Nyt koko huone kiiltää kuin leikkaussali ja kaikki on tip-top, mutta arvatkaas vaan kuinka kauan.
   Äitimuoria kävin katsomassa, eikä tilanne ole muuta kuin pahentunut entisestään. Sen lääketilanne on nyt niin totaalisesti sotkettu, ettei mitään mittaa eikä määrää. Systeri sai hepulin ja minä myös. Mä en edes tunnistanut äitiä, kun kävelin ovesta sisään ja se oli päiväsalissa ruokailemassa. Kuljin ohi, ja silmänurkasta vaan rekisteröin, että siinä joku istui korkeaselkäisessä pyörätuolissa kasaan lyyhistyneenä ja yritti huonolla menestyksellä lusikoida keittoa suuhunsa. Systeri oli vaatinut sille ensi tilassa lääkäriajan. Se on ylihuomenna, ja mä säntään sinne mukaan selvittämään tilannetta, kun sisko on silloin duunissa eikä pääse. Mulla ei riitä mitkään sanat kuvailemaan tän hetken fiiliksiä tämän asian tiimoilta.

ma 23.7.07
Hain Julian ja Juhon hepatiittirokotusten ekat satsit apoteekista. 63 egeä. Ehe-ehe. Pitää varata terkkarilta aika huomenna.
   Vietin tolkuttomasti aikaa ton pyykkitelineen vieressä olevan jättipuskan kimpussa poimien kaikki marjatertut Onnin korkeudelta. Valmiiks en urakkaa vielä saanut, mutta reilusti yli puolenvälin kyllä. Me ei tiedetä, mikä puska se on ja miten haitallisia tai haitattomia ne marjat on, mutta varma on varmaa. Tein saman homman joskus Juhon ollessa pieni (tosin toi pensaskin oli silloin puolta pienempi, se kasvaa ihan järjetöntä vauhtia eikä toi ylipuutarhuri himmaa sitä mitenkään; kerran jo sanoin että yks kaunis aamu me ei päästä enää ovesta ulos kun se on kasvanut siihen kiinni). Marjat on valkoisia ja isossa tertussa (ei, se ei ole lumimarjapensas, sellanenkin tosin löytyy tuolta etupihan puolelta), ja tänä vuonna niitä on paljon. Keräsin niitä muovikassiin ja viskasin jo kaks pulleaa kassillista kompostiin.
   Pesin allashuoneen pisimmän maton ja ryhdyin siivoamaan tota allashuonetta. Mä en jaksa pestä sieltä lattiaa kuin öbaut kerran vuodessa kesällä, ja nyt tuli se hetki. Varjelkoon, mikä siivoton sikaperhe meillä asuu... Ja mistä se kaikki puolitarpeeton roina ilmestyy? Just kaikki se, mistä ei tiedä, tarviiko vielä vai eikö tarvii, eikä kaikista edes tiedä sitäkään, mikä se on! Kaikki se on kerääntynyt just meidän allashuoneeseen. Välillä löytyy niin kummaa esineistöä, että alkaa jo ihmetellä, kiikuttavatko naapuritkin omat romunsa meille.

la 21.7.07
Tottakai sellaisena päivänä, kun olis kauheesti menemistä ja tekemistä, nukutaan koko jengillä ihan sikamyöhään. Ihan kuin toi Onnimanni aina osais aavistella, että milloin tarttis herätä ajoissa, niin hän vetää sikeitä puoli kymmeneen (ja me muut hänen siivellään), ja milloin taas me ollaan kuolemanväsyneitä ja haluttais nukkua pitkään, niin pikku-ukko alkaa kukkua seitsemän jälkeen. *huoh*
   Piti siivota, käydä katsomassa äitimuoria, tehdä viikonlopun ruokaostokset, viedä Juho jazzkadun pilailuvälinekojulle (kun olin onneton mennyt lupaamaan; tyhmästä päästä...) ja ehtiä kuuden jälistä Hannan luokse, kun oltiin sovittu, että mennään mun kyydillä Kirkkopuistossa Soi -tapahtuman Suomalaiseen Messuun. Lujilta otti, että aikataulu saatiin tänään pitämään, etenkin kun Julia ja isäntä oli vielä sopineet Maikun ja Saran kanssa ratsastustunnista Kuivalahden tallille. Jokseenkin kireenä ja uupuneena kaarsin kuuden jälkeen Hannan pihaan. Fiiliksiä ei todellakaan nostanut se, että tapahtumat, jotka viime vuonna olivat olleet Keski-Porin kirkkorakennuksen sisällä, olivatkin nyt tosiaan taas ulkona siellä itse kirkkopuistossa. Sitähän me ei oltu tiedetty, eikä kyllä ihan tarpeeksi vaatteilla varustauduttu. Kylmä oli, mutta löydettiin onneks sitten sellanen istumapaikka, että siihen aika kauan paistoi aurinko. Sen verran vilu vaan pukkasi, että Parempien aikojen polkan alkaessa, kun esityksen tanssijat hakivat yleisöä mukaan polkkaan, Hanna ponkaisi ylös, kiskoi mut ja Caritan mukaansa ja sanoi, että nyt mennään että lämmetään. Ja niin sitä mentiin!
   Koko messujutska oli kyllä niin kiva, että hyvä mieli jäi vilusta huolimatta. Carita ja minä sännättiin ostamaan levytkin - mä olen vuosikausia jahnaillut sen ostamista, mutta nytpä ei tartte jahnata enää. Mun törsäykset ei kyllä loppuneet siihen. Olin myyty nainen, kun yhessä telttakojussa näin pinkin t-paidan tekstillä "Luojan luoma". Lähti mukaani aika äkkiä... Joo, ja kaffella käytiin ja tuttuja bongattiin, tavattiin yks sellanenkin jota en ollu varmaan 15 vuoteen nähnyt, vaihdettiin hetioitis kännynumeroita. Jazzkadullakin käytiin vielä vähän kattelemassa, mutta samat kojuthan siellä aina on vuodesta toiseen. Ainut julkkisbongauskin tehtiin kirkkopuiston puolella, kun Päivi Räsänen teputti tyttärensä kanssa meidän nenän edestä.

pe 20.7.07
Oltiin käymässä ex-työkamumme Ritvan mökillä Kuivalahdella. Hassua kyllä, siellä paistoi aurinko, vaikka meillä täällä oli synkkää ja sateista. Voi, kun oli kiva nähdä! Kunpa tulis vaan useammin lähdettyä moikkailemaan, kun ei tästä niitten mökille ole matka eikä mikään, eikä Raumakaan nyt ihan just toispuol Suomea ole.
   Kuivalahden keikka kannatti sikälikin, että tuotiin aurinko sieltä tullessamme tännekin. Sen ajan ehti paistaa, että meikäkin kävi polkemassa. Tosin kävinkin sitten kreivin aikaan, sillä hetken kuluttua kotiin palaamisestani vettä tuli taas ihan taivaan täydeltä. Mä sen kyllä Niemelle polkiessani näinkin, että tummia pilviä alkaa taas purjehtia kohti, ja sotkin paluumatkan kotio ihan ennätysvauhtia.
   Näitä nettisivuja on tullut tänään taas tuhratuksi. Muuten onkin kaks päivää valunut silleen vähän löysästi, varsinkin eilinen katosi jonnekin.

ke 18.7.07
Äitimuori siirrettiin eilen Porin kaupunginsairaalasta Luvian vanhainkotiin. Tarkoituksena olisi kuntouttaa häntä siellä niin, että pääsisi sitten kotiin paremmassa kunnossa, mutta huhhuh, en tiedä, mitä tästä kaikesta mahtaa tulla. Paikan kuntsari on lomalla ensi maanantaihin asti, enkä tiedä, ehtiikö muu henkilökunta häntä oikeasti siellä paljoa liikutella. Muori oli tänään aivan siipi maassa, ja totta puhuen ei laulata juuri minuakaan. Tuntuu, että äidin kunto on monessa mielessä romahtanut sairaalakeikan aikana. Liikkuminen ei onnistu yhtään, muisti ei pelaa, se on välillä ihan sekaisin ajasta ja muusta. Oikeesti järkyttävää nähdä oma äitinsä niin avuttomana, hyvä kun se tänään pystyi itse ruokaa suuhunsa lusikoimaan, kun lähdin päivän kakkoskäynniltäni. Kävin ensin aamupäivällä katsomassa, mihkä se on sinne majoitettu, ja iltapäivällä kävin viemässä keksejä ja lehtiä ja kirjoja. On kyllä sellanen fiilis, että mitäköhän tästä kaikesta nyt oikein tulee. Mieli on huolta täynnä.
   Onnin yksveekuvien raakavedokset hain Kimmolta. Vihdoinkin! Ne on kyllä ihania, vaikeeta valita niistä parhaita.
   Vähän näpräsin taas nettisivujeni kimpussa. Julkaistavaa tulosta ei vielä syntynyt. Mutta onpahan jotain näperrettävää, joka saa ajatukset irtaantumaan äitimuorista. Ehkä näiden huolten takia innostuinkin päivittämään sivujen ulkoasua. Pessliä oon lukenut kanssa, mutta vaikka olen 650-sivuisen kirjan sivulla 375, takakannen Guardianin kommentti "A page-turning murder mystery... unputdownable" ei ole mulle vielä valjennut. Pikemminkin on sellainen olo, että onkohan kyseinen siteeraus painettu väärän kirjan takakanteen. Meikäläisestä kirja on enemmänkin "putdownable". Odotamme, että jännitys alkaisi tiivistyä.

ti 17.7.07
En ole muutamaan päivään ehtinyt päivittää blogia muilta kiireiltä. Sain jostain päähäni uudistaa sivustoni ulkoasua, ja niinpä "Lisää minusta" -sivun lisäksi myös "Uskoni"-sivu ja "Lukemani kirjat" ovat saaneet uutta ilmettä. Valmista homma ei ole, koska sivuilta on linkkejä eteenpäin, mutta vähitellen ja pikkuhiljaa.

la 14.7.07
Lähdin lenksulle jo aamulla, kun sää näytti niin lupaavalta. Tosin Niemenkylässä oli tummia pilviä ja merellä sankka merisumu; rannasta oli näkyvyyttä eteenpäin vain ehkä 50 m. Kotiinpäin fillaroidessani vierelle polki eläkeläispappa, jonka olin nähnyt muutaman kerran ennenkin. Keltainen Porin Tarmon pusakka ja armoton vauhti. "Mihinkäs sitä noin kovalla kiireellä poljetaan?" vaari hihkaisi. Meitsi siinä selitteli sulattelevansa laardejaan, ja siitä sukeutui sitten pyöräilyaiheinen keskustelu. Vaari kertoi polkevansa usein vaimonsa kanssa Pyhärannan suunnassa. "Se on kuule hyvä lenkki! Tulee semmonen kahdeksankymmentä kilometriä!" En voinut muuta kuin purskahtaa nauruun ja todeta totuuden, että ei meikäläisestä ainakaan vielä sellaiseen ole, kun kesän pisin matka on toistaiseksi se 28 km. Juttutuokion lopuksi pappa hihkaisi: "Ei maar! Täytyy tästä vielä mennä ostamaan pullapitko kotio! Hyvää päivänjatkoa!" ja häipyi keltaisena nuolena horisonttiin. - Meitsi jäi kuin nalli kalliolle, vaikka itelläkin mittari raksutti sellasta 24 km/h -vauhtia. Hehe, ei voi muuta kuin toivoa että olis itse vastaavassa iässä yhtä rautaisessa kunnossa.
pe 13.7.07
Emppu ja Julia olivat lievästi valvoneet tuolla takapihan teltassa: yhteen asti oli valvottu pelaten ja jutellen, mutta sitten uni ei ollut enää tullutkaan, ja Julia sanoi katsoneensa kännykän kelloa viimeisen kerran joskus varttia vaille neljä! Augh! Arvatkaa, oliko neiti sippi tänään? Passitin sen alkuillasta päikkäreille.
   Otin Onnin tänään mukaan sairaalaan äitiä katsomaan. Eipä siellä kauaa sen kanssa voinut viipyä (vips vaan pikku-ukko oli koko ajan käytävällä suuntaamassa muihin huoneisiin), mutta ainakin potilas ilahtui, ja sehän oli pääasia. Vein äidille myös pienen radion ja korvakuulokkeet, koska huoneen tyynyradiot eivät toimi. Toivottavasti saisi siitä vähän ajankulua itselleen.
   Olen siivonnut aika paljon, pyykännyt jonkin verran, lukenut hitusen. Aika kauan aikaa kului siinä Porin reissussa, varsinkin kun isäntä seikkaili sairaalamatkamme ajan Cittarissa, sitten mentiin palauttelemaan vuokratut leffat ja mr halus vielä Pyörätaloon, mistä ylläriylläri osti itelleen uuden fillarin. Ja kun päästiin kotio, oli kaikilla sudennälkä, ja eikös grillistä loppunut kaasu. Meikä sitten kaahaten huoltikselle uutta pönikkää hankkimaan ja kuumentamaan grilliä uudelleen. Siinä sitä sitten riitti touhua tälle päivälle.
   Ai niin, Hannan Mimmi juoksi kakkokseksi lähdössään Porin raveissa! Tadaa! Sillai sitä pitää. Tästä tammasta kuullaan vielä!

to 12.7.07
Isän kanssa kävin äitiä katsomassa. Oli se jo sen verran paremmassa kunnossa, että pystyi itse nousemaan istumaan, ja suola-arvot alkoi olla paremmassa jamassa.
   Oon lueskellut vähän Pessliä ja pyykkihommia hoitanut. Julialle tuli Emilia yökyläilykaveriksi, ja Juho puolestaan meni yöksi Teemun kaveriksi. Hoidetaan lapsien takaisinvaihto huomenna.
   Onni kirmasi tänään onnessaan pihalla, kun ei ollut moneen päivään sateiden takia päässyt kunnolla leikkimään hiekkikselle ja muualle takapihalle. Lutrasi kyllä ittensä yösateiden kastelemalla pihalla sellaiseen kuntoon, että kädet oli kyynärpäitä myöten kurassa ja koko ukkeli jokseenkin mojovassa kunnossa, kun sen sieltä kotiutin sisätiloihin. Suihkun kautta käytiin, sen verran perusteellista jälkeä se oli saanut aikaan.
   Lähdin illalla pösilö varmaan liian pian iltaruuan jälkeen fillarilenkille. Jo kilsan jälkeen alkoi tuntua massussa keljulta ja kylkeä pistää, ja kuuden kilsan jälkeen oli pakko luovuttaa ja kääntyä takas. Pöh. Tyhmästä päästä jne.

ke 11.7.07
Myöhän vietettiin Juhon kanssa eilen äidin ja pojan päivää ja lähdettiin humputtelemaan Turkuun. Sielläpä meikä ajeli keskellä Turun keskustaa sopivaa parkkipaikkaa etsien, enkä tehnyt kuin yhden ainoan kylmää hikeä otsalle nostattavan käännöksen. Ooooo! (Onneksi ei ollut isäntä kyydissä) Me käytiin vähän joka puolella keskustan liikkeitä ja syötiin Foijassa ja käytiin jokirannassakin lintuja ruokkimassa. Löysin sitä paitsi kirjan nimeltä "Onni-pojan puuhakas päivä", joka oli ihan pakko ostaa tuliaisiksi meidän Onnimannille. Ihan kiva päivä oli, illalla oltiin jokseenkin finaalissa kaiken sen kävelemisen jäljiltä.
   Äitimuoria kävin tänään taas katsomassa. Suola-arvot ei ole vielä kohdallaan, mutta vähän se oli jo päässyt eilen ja tänään käpyttelemään jumpparien kanssa käytävällä. Jotain lääkerukkauksia tehdään myös.
   Onni-mokoma on hillittömän kiipeilyvimman kourissa. Kannoin isännän yöpöydän tänään tonne meidän allashuoneeseen varastoon, kun Onnimanni punnersi ittensä ihan väkisin sen päälle ja nousi seisomaan kukkulan kuninkaana. Mun yöpöytähän on parkkeerattu tohon hoitopöydän viereen, jotta Onnin pinnasänky mahtuu mun viekkuun, mutta se on aina niin täynnä tavaraa ettei se kai sen takia ole (vielä) hoksannut siihen kiivetä. Ja sitten se vintiö kiipee meidän kirjahyllyyn istumaan! Tossa meidän Lundiassa on telkun molemmin puolin sellaset vähän leveemmät hyllyt, jotka tyhjensin koriste-esineistä ja valokuvista siinä vaiheessa, kun Onni alkoi seistä tukea vasten. Niillä on nykyään ollut lähinnä Onnin leluja. Mutta nytpä pikku-ukko keksi nakata lelut veke ja kiivetä sinne itse istumaan! Voi apua... On toi kirjahylly pultattu kiinni seinään, mutta SILTI mua pelottaa toi sen kiipeily ja yritän parhaani mukaan kieltää ja antaa pientä luunappia päänahkaan, jotta ukkeli muistais sen olevan kiellettyä. Kukkapurkinkin se pudotti olkkarin lattialle tänään...
   Kävin sadepäivän ratoksi Filmtownissa ja toin isännälle sen toivomat leffat plus Borat-leffan, joka me katottiin tossa iltasella ja naurettiin ihan hervottomina. Se muistutti tyyliltään tietyllä tavalla ("feikki-reality") Reno911-sarjaa, jota edelleen kaipaan takas telkkariin.

ma 9.7.07
Äitimuori joutui sairaalaan, ja kävin Julian kanssa sitä katsomassa. Ilmeisesti suola-arvojen laskusta johtui se, ettei muori pysynyt enää pystyssä, vaan jalat pettivät alta. Suolaliuosta meni nyt tippana suoneen.
   Ikävä, sateinen päivä! Näpertelin suurimman osan päivästä "Lisää minusta" -sivuani uuteen uskoon. Käykääpä katsomassa ja heittäkää kommenttia.

su 8.7.07
Poljin aamupäivällä 20 km täytisessä kaatosateessa. Eipä ollut muita pyöräilijöitä tien päällä, ihan itekseni sain fillaroida.
   Raamis oli iltapäivällä meillä, ja uudeksi jäseneksi saatiin Tuuli. Pauliina pääsi pitkästä aikaa mukaan, mikä oli oikein kiva juttu. Muksut oli mukana, joten Juho sai Heikistä leikkiseuraa legorakenteluun, Laura leikki Onnin duploilla ja Veeralle kannettiin varastosta Julian barbit. Kyä täältä pesee ja linkoaa!
   Mulla on kaikki paikat täynnänsä kuivuvia pyykkejä, kun muksujen Pitkis-pyykkejä tuntuu riittävän ihan ens vuosituhannelle asti. Tänään annoin pyykkikoneen ja itteni huilata, huomenna yritän taas jatkaa, jos olis jotain mahdollisesti ehtinyt kuivua siihen mennessä. Että pitikin pukata nyt tämmöistä sadesäätä just kun oisin ehdottomasti tarvinnut hyvää pyykinkuivatusilmaa!
   Fillarin matkamittarissa on nyt 686 km. Tän viikon painonpudotus on -500 g ja kokonaistulos -3,2 kg. Jes jes jeessss!

pe 6.7.07
Kauhia paikka! Olen ollut nettipimennossa tistaista lähtien, kun isäntä sai uuden pöytäkoneensa, ja meitsin nettiyhteys, joka kulkee pöytäkoneen kautta, sekosi siinä paikassa. Vasta tänään pääsin pinteestä, kiitos ihanan kummipoikani Mikon, joka pystyy selvittämään vaikka minkämoiset atk-pulmat.
   Pitkis-leiriläiset saapuivat tänään kotiin, naamat & jalat pikimustina ja kaikki vaatteet ja romppeet superlikaisina. Meidän pyykkihuoneessa on nyt sellanen vuori pyykkiä, ettei sitä ylitetä ilman kiipeilykenkiä ja hakkuja. Pesukone käy herkeämättä.
   Tein molempien muksujen huoneessa suursiivouksen eilen, aattelin yllättää ne puhtailla huoneilla ja lakanoilla, kun ovat viikon eläneet sikolättiolosuhteissa. Julian huonetta vähän mööpliseerasinkin, kun vedin sen sängyn täyspitkäksi (neiti kasvaa kasvamistaan) ja ostin siihen normaalikokoisen patjan. Tänään oon jatkanut vielä siivousta muun huushollin osalta, ja kun tähän lasketaan vielä huoneesta toiseen kiitävä täystuho Onni, Porin reissu patjaostoksineen ja pyykkikasarmi, loppuu tästä tätistä virta nyt tähän. Good night!
ma 2.7.07
Parivaljakko J&J lähti tänään Pitkis Sport -leirille Kokemäelle. Voihan täytinen, mikä homma pakata niitten kamat! Aamulla piti vielä tehdä Julian kanssa pikakeikka Euromarkettiin, kun neiti oli kasvanut ulos kaikista säällisistä shortseistaan. Niin noi muksut kasvaa kuin rikkaruohot. Mutta nyt ovat sitten molemmat Pitkiksellä, eikä voi muuta toivoa kuin hyviä säitä, etteivät ainakaan mistään armottomista ukkospuuskista joutuisi kärsimään. Julia kyllä pärjää, mutta mitenkähän se Juho... Sen verran on ylienergistä toi touhu sillä että huokasin jo isännälle, jotta Juhon ryhmänjohtaja kyllä tarttis siellä tuplapalkan.
   Monsieur le Peppu nukkui päivällä ihan liian vähän aikaa, sillä rankka sadekuuro herätti sen ropinallaan, ja illan suussa alkoi kyllä näkyä, että le Peppu ei ole saanut tarpeekseen unta. En silti saanut sitä ottamaan enää toisia torkkuja, joten ehtoo oli huutoa ja kitinää.
   Pääsin vihdoin illalla kaikkien leiriyttämistoimien jälkeen lenksulle. Poljin sen tavanomaisen 22 kilsaa, ja voi että teki hyvää kahden päivän tauon jälkeen.

su 1.7.07
En toimeentunut lähtemään Laitakarin kesäjuhlille, mutta onneksi niin, sillä kuulin liikenteen taas kerran tukkiutuneen. Sielläpä olisin sitten istunut autossa ja manannut, että miksi tulin ollenkaan lähteneeksi. Jos kesäjuhlaperinnettä aiotaan jatkaa, niin sille tielle täytyy tehdä jotain.
   Raamis kokoontui tänään Caritan luona, ja oli taas tosi mukavaa. Lähdin kotio chilintaimi kainalossa, kun Hannele toi sinne niitä ja myös salaatintaimia. Kun astuin kynnyksen yli taimentynkä kädessä, Onni hihkaisi heti: "KUKKA!" Se on myös oppinut sanomaan "pallo" (tai pikemminkin "paalllo").
   Vähän ukkosti ja sataa ropautteli iltasella. En jaksanut lähteä enää iltamyöhäsellä fillaroimaan, kun isäntäkin tuli niin kovin myöhään takas kuntosalilta. Mutta neljännen laihisviikon tulos on nyt -500 g ja yhteensä tulos on -2,7 kg, joten tyytyväinen pitää olla. Huomenna sitten taas pyörän selkään.