Takaisin






Tällä hetkellä luen:
Cecelia Ahernin romaania "Yllätysvieras"
Lukemani kirjat
Etusivulleni
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä
Kurkkaajia blogissani
Site Meter
Seuraamiani blogeja:
Kaisan näperryksiä
Marian maistuvat
Herkun ilmoitusluontoiset asiat
la 30.6.07
Näin se kuulkaa loppuu tämäkin kuukausi ja uutta pukkaa. Lomaa on ollunna täten neljä viikkoa, ja hrruMMM, hurauksessa on mennyt. - No, mikäpä ihme tuo neljän viikon kanssa. Eilen valokuvia katsellessani laskin, että meillehän tulee hyvät ihmiset isännän kanssa elokuussa 15 aviovuotta täyteen, ja hoh, miten ihmeessä tässä muka on jo viistoista vuotta saman katon alla asuttu, häh? Miten mä ylipäänsä voin olla niin vanha, että muistan mitään, mikä on tapahtunut 15 v sitten??? Justiinsahan vasta tässä elettiin sellasta vaihetta, että kun joku sanoi jonkun jutun tapahtuneen niin kauan sitten niin sitä saattoi heti sulkea korvansa ja ajatella että noh, minähän en sitä kumminkaan voi muistaa. KÄÄK!

Tänään oltiin koko konkkaronkka moikkaamassa opiskeluaikojeni (sniff, niistäkin on jo niiiiin kauan...) kämppäkaveria Hennaa ja hänen perhettään Turussa. Voihan nenä, että oli kiva nähdä, ja voihan nenä, miten Hennankin esikoinen on venähtänyt nuoreksi neidiksi! Justiinsahan vasta tää lähetti mulle vastasyntyneestä valokuvan, joka kirvoitti hymyn huulille, kun vauvalla oli niin tuuhea ja tumma tukka, että näytti ihan siltä kuin sille olisi liimattu pala tekoturkista päälaelle. Käytiin paluumatkalla keskustan kautta, kun meikä ei kestänyt ajatusta siitä, että kävisin kaupungissa jossa on Akateeminen kirjakauppa käymättä kyseisessä liikkeessä! Taivas paratkoon, sehän olis katastrofi! Mutta meidän huushollin miehiltähän meni siellä hermot alle puolessa tunnissa, ja päätettiin Julian kanssa tehdä yhteinen hurvittelureissu Turkuun Pitkis-leirin jälkeen ja jättää kaikki meidän miehet kotio. Vain me kaksi blondia ja Turun kaupat! - Jaa että ehdinkö tehdä ostoksia? No meikähän kykenee siihen kahdessa minuutissa! Mukaan lähti Marisha Pesslin romaani "Special Topics in Calamity Physics", jonka takakansi lupailee seuraavaa: "Brilliant. Guaranteed to join The Secret History and The Virgin Suicides as one of those rare books to become a cult hit and instant classic."

Sitäpaitti mä olen päättänyt ryhtyä Kunnon Kansalaiseksi. Mä en kestä enää sitä, että meille kasaantuu niin kauhia sotku, että meitsi saa siivouskärpäsen aina sunnuntaina tai maanantaina. Joten eilen tein kunnon viikkosiivouksen ja tänään lämmitin saunan Turun reissun jälkeen. Alamme erehdyttävästi muistuttaa tyypillistä suomalaisperhettä, jonka elämässä on joku järjestys ja roti.

to 28.6.07
Tänäpä mää ole
- polken kakskymmentkahreksan kilomeetteri
- liiman valokuvi alpumeihi
- lasken kalorei ja kaikemaailma rasvoi ja hiilihytraatei ja proteiinei
- paistan plätei, semmossi piäni, ja syän niist it vaan kaks
- ostan kaks pakkaust vanha-aikkassi hakoi, ko Onni opes avama Julia huane ove, eiksiin oves ol lukku. Ny saa pistä eres hakal kii sisält ja ulkko.

ti 26.6.07
Isäntä halus aamupäivällä kaupungille - sillä oli tietsikkakuume, sen vanha kone kun on alkanut vedellä viimeisiään. Lähdettiin koko konkkaronkka alennusmyynteihin, ja sillä aikaa, kun isommat miehet teki tietsikkakauppoja, me naiset ja pikku-ukko hankittiin alevaatteita Julialle. Noh, sai toi pikkumieskin pari bodia ja sukkia. Syötiin kiinalaisessa, ja meitsin sielu itki, kun en voinut mässäillä kunnolla kevätkääryleillä enkä millään friteeratulla.

Kotona olinkin sitten niin puhki, niin puhki kuin ihminen olla ja voi. Siivosin eilen varmaan kyllä jonkun jaksamiskynnyksen yli, tämänpäiväinen väsy oli ihan ylimaallista. Toisaalta kyllä Juliakin hiipi viime yönä meidän vuoteeseen jalkopäähän ja potkiskeli siinä, jotenka yö ei sujunut mitenkään kauheen rauhaisasti. Nukuin kaks tuntia kun päästiin kotiin, vaikka keitin vahvaa kahvia ja join sitä mukillisen! Silti sammuin kuin saunalyhty tohon meidän sängylle. (Joo, "coffee isn't helping, get the jumper cables"...)

Kävin lenksulla vasta aika myöhään, mutta ihanainen ilta oli, satoi enää paikoin hiukan ripotellen, ja metsä tuoksui! Paluumatkalla kirkonkylän liepeillä, missä on pyörätie, juoksi edelläni pyrstö vaappuen Mr Fasaani. Pelästyi lopulta jotain ohiajavaa autoa ja lehahti pusikkoon.

Monsieur le Peppu puolestaan oli oppinut lenksuni aikana kiipeämään nojatuolille. Ou jee... Ei siinä mitään muuten, mutta a) le Pepun mielestä nojatuolilla seistään, ei istuta ja b) se ei osaa tulla sieltä pois (muuten kuin putoomalla päälleen). Hohoo, arvatkaa, hermostuinko jo ihan kokonaan ja kaadoin tuolin kyljelleen lattialle, jotta se ei pääse sinne...

ma 25.6.07
Tänään Kutri on ahkeroinut. Siivoamalla. Ja siivoamalla. Ja vielä kerran siivoamalla. Ja tuskin maltan taas odottaa, että ei kulu kuin noin 24 tuntia, kun tämä tursaslauma täällä on taas turmellut sen kaiken. *huoh*

Fillaroinnista oon pitänyt välipäivää eilisen superlenkin johdosta. Tiiän kyllä, että loppuviikoksi on luvattu sadetta, mutta hoh, ei voi sitten mitään.

Eki käväisi pikaisesti hakemassa isännän oppaaksi Luvia-sightseeingille, ja iltasella Riksu teki kanssa pikavisiitin neuvotellakseen Julian kanssa tämän filmihankkeesta. Julia värväsi Riksua maskeeraajaksi, ja kilttinä ihmisenä tämä suostui auttamaan. Mitähän toi mun suuruudenhullu tyttäreni seuraavaksi mahtaa keksiä?

su 24.6.07
Vieressä on, kyllä, aivan oikein, mininen ampiaispesä. Mokoma löytyi eilen Juhon huoneesta, tarkemmin sanottuna tuuletusluukun sisältä. Kärpäsverkossa on näjetsen reikä, jonka allekirjoittanut on sinne omakätisesti talvella tuhrannut, jotta saisi pujotettua siitä jouluvalojen piuhan sisäpistokkeeseen. Vaan nytpä olivat pörriäiset äkänneet kulkureitin ja alkaneet pusata omaa torppaa vähän sopimattomaan paikkaan. Voi sentäs, mutta onneksi on biologi talossa. Äkkiäkös se oli irrottanut koko komeuden lasipurkkiin ja kuskannut ulos. - Meitsi ei olis kuuna päivänä moiseen kyennyt.

Isäntä vei muksut tänään Pelle Hermannin puistoon Kirjuriin, ja meitsi teki sillaikaa kesän tähän asti pisimmän fillarilenkin, 28 km. Järkkäilin myös valokuvia kronologiseen järjestykseen: meillä oli 3½ vuoden kuvat laittamatta kansioon. Nyt ne on ees pinossa aikajärjestyksessä, että saa siitä ruveta lätkimään kansioon. Täytyy vaan ostaa valokuvakulmia ja tod.näk. myös uus albumi, sillä vanhassa ei oo enää paljoakaan tilaa.

Joo, taas on yks juhannus takana. Oltiin aattona Maikun ja Samin mökillä ja vietettiin rauhallista lapsiperhejuhannusta. Molempien muksujen piti jäädä sinne yöksi, mutta Juho oli vetänyt koko päivän niin sata lasissa Oskun kanssa, että tuli lopulta järkyttävän krääsänhajuisena (mr Kokonpolttaja) meidän kyydissä kotiin, kävi mun pakottamana suihkussa ja simahti sänkyynsä. Plus nukkui seuraavana aamuna kymmeneen asti, mikä on ihan enkka meidän Pikakiitäjältä, yleensähän se on seitsemän jälkeen pystyssä.

Muuten tässä ei kyllä juhannusta ole meitsi juuri noteerannutkaan. Siivosin kolme keittiön kaappia, pesin ja silitin pyykkejä (!), lueskelin. Kolmas viikko laihista on nyt takana ja männä viikon tulos -400g. Yhteensä -2,2 kg.

to 21.6.07
Luin "Shantaramin" loppuun tänä aamuna ja heti sen jälkeen heräsin tajuamaan, että tässä huushollissa on kaikki enemmän tai vähemmän ylösalaisin, koska mä olen viime päivät vaan lukenut ja lukenut ja lukenut. Kauheeta tommoset noin hyvät ja koukuttavat kirjat! Niihin tarttis laittaa joku varoituskolmio ja tarra "lamaannuttavasti addiktoiva".

Päätin tarttua kaikkein kurjimpaan hommaan eli silittämiseen. Nakkelin pyykkejä myös koneeseen ja sieltä edelleen narulle, ja kaikki tähän mennessä kuivuneet vaatekappaleet silitin kiltisti ja tunnollisesti. - Eikä niitä muuten ollut ihan vähän. Tämän päivän kuluessa niitä on kuivunut vielä lisää, ja vaikka olen välillä tarttunut uudelleen rautaan, pakastimen päällä odottaa jälleen pieni satsi kuivia vaatteita.

Ja juhannuksen ruokaostokset - RRRRRR! Juhannusta, joulua ja vappua edeltävistä päivistä isossa automarketissa sais loistavan realityohjelman. "Survivors, City Edition". Siellä kun tunnin pyörii kärryjen kanssa (joissa yleensä on vielä yksi väärään suuntaa pyrkivä kiropyörä) yrittäen onkia ihmismassan keskeltä ne tavarat joita oikeesti haluais ostaa, mutkittelee populan ja hyllyjen välissä ja kestää sen, että viimeistään maitohyllyn kohdalla joku tuuppaa kärryillä persuuksiin, niin on taivaan ihme ettei jokainen pure kassaneitiä käsivarteen kun sinne asti pääsee. Minäkin rutistin ittestäni taas viimeiset säädyllisyyden rippeet siinä kassan kohdalla ja ajelin kotiin lätsähtäneenä kuin räjähtänyt ilmapallo, viimeisetkin mehut kuiviin imettynä. Ja tämä kaikki vain keskikesän kyseenalaisen juhlan takia, josta en juurikaan edes välitä. Raadollista on elämä!

ti 19.6.07
Vihaako joku muukin kenties lomakkeitten täyttämistä? Meitsi vihaa sitä sydämensä pohjasta. Niin perinpohjaisen pohjasta, että hommaa siirtää siirtämistään, vaikka mikä olisi. Huomenna mä pakotan itteni täyttämään lomakkeita, mun on pakko! Onnin vakuutusasioita on hoidettava ja kotihoidontukea on haettava. Lisäksi mä en ole vieläkään täyttänyt noita asiakasvahinkopapruja siltä osin että saisin sieltä rahani takas. Siis, vaikka kyse on raha-asioista, niin meikä jättää viikkotolkulla nämä paperihommat roikkumaan! ARGH. Miksen voi tässä(kään) suhteessa kasvaa aikuiseksi???

Onnin kanssa kävin tänään neuvolassa hakemassa viivästyneen yksveerokotuksen. Se jäi silloin huhtikuun lopulla ottamatta, kun oli niitä räkätauteja siinä. Nyt Monsieur le Peppu olikin sitten illalla kuin persuksiin ammuttu karhu, mutta ihmekös tuo, kun tilanne likipitäen olikin just moinen. Suppoa laitoin, sai pikkuherra nukahdetuksi.

"Shantaram" on edennyt sivulle 675 ja homma aina vaan paranee. Miten taivaan tähden kukaan voi kirjoittaa yli 900-sivuisen kirjan, jossa ei ote herpaannu, ei yhdenkään sivun tai lauseen vertaa? Menee yli ymmärryksen. Katselin muuten netistä, että leffaoikeudet on myyty Johnny Deppille, joka tulee esittämään päähenkilöä kirjan leffaversiossa. Kirjailijan kotisivulta löytyi myös juttua siitä, miten hän on palannut myöhemmin Bombayn slummiin perustamaan sinne ihan oikeeta terveydenhoitopalvelua. Pitänee tässä turvautua jenkkilän extreme-duudsonien sanontaan: Himmeetä.

su 17.6.07
Kävin aamupäivällä fillarilenkilläni ja oli oikeestaan aika ihana sää ajella, kun kumpaankaan suuntaan ei ollut mitään järjetöntä vastatuulta. Kävin ekaa kertaa tän laihiksen aikana Kutri-netin sivuilla tutkailemassa juttuja; kyseinen sivusto oli mun laihdutusraamattuni silloin muutama vuosi sitten kun kutistuin kesän aikana monta kiloa. Noh, kuten olin muistellut ja epäillytkin, mun päivittäinen kalorimääräni on nyt ollut oikeestaan liian pieni, joten hiukkasen tässä nyt olis syytä lisätä ravintomäärää ja just mielellään proteiinia. Rukkaamme siis ruokavaliota.

Raamis kokoontui alkuillasta ja taas vietettiin oikein rattoisaa aikaa Roomalaiskirjeen ja erinäisten ajatusten parissa. Alussa vaan oli vähän meluhaittaa tosta meidän nuoresta herrasta, kun isommat herrat oli lenksulla ja Monsieur le Peppu sabotoi meitä parhaansa mukaan enimmäkseen ääni- mutta myös hajuhaitoin. Mut kyllähän sekin siinä sitten meni.

Mun käsityö ei oo edistynyt tänään pätkän vertaa, mutta "Shantaram" sitäkin enemmän. Nyt oon lukenut runsaat 400 sivua ja menossa on niin järkky kuvaus intialaisesta vankilasta, että melkein sydän pysähtyy kun sitä lukee. Menis hermo, ellen tietäis, että kirjailija on päässyt sieltä hengissä ulos, ja sitä ei pysty ees ajattelemaan, että kuinka moni ei ole päässyt, tai kuinka moni siellä tällä hetkellä on.

la 16.6.07
Hämäräperäinen käsityöni edistyy. Tossahan ne on nyt, sisäkannet levällään, ja seuraavaks tarttis värkätä sisävuorin selkämys. Nythän noita pitää yhdessä vaan toi vetskari. Hmh, en tiiä mitä tulee. Mua suututtaa nyt toi mun kone, kun edellisestä ompelurupeamastani on niin kauan että olin jo unohtanut, että joku juttu siinä koneessa vähän nyt mättää. Vaikka vääntelis langankireyksiä miten päin vaan, niin tikki ei mun mielestä oo ihan priimaa. Ja vika on varmaan alalangassa. Grrrr. Pitäisköhän toi masiina viedä huoltoon? (Sitten ne sedät kumminkin vaan vippaa jotain nappia toiseen suuntaan ja hymyilee, että tässähän tämä vika oli rouvakulta...)

Onni viipotti tänään onnellisena takapihan auringossa. Ihan huippua oli se, että rännin alla olevassa astiassa oli tilkka vettä, ja sinne sekaan sai heitellä soraa ja muuta mukavaa. Mä lueskelin pihatuolissa "Shantaramia", kun pikku-ukko kipitti onnesta hihkuen ämpäreittensä ja lapioittensa kanssa.

Isäntä ja Juhokin palas iltapäivällä Merikarvialta. Julia jäi sinne vielä pariksi yöksi. Se on onnessaan, kun saa olla Tipsu-koiran kanssa ja ommella kaikkia juttuja mummun koneella (anoppi on ammattiompelija, joten siellä on hyvät masiinat). Juho-ressukka oli kaatunut kivikkoon niin että sääressä on mojova mustelma ja suupielet on alaspäin. Yritin lohduttaa, että viikon päästä sä et enää edes muista koko juttua.

Eilen oli välipäivä fillaroinnista olosuhteiden pakosta kun olin kahdestaan Onnin kanssa. Tänään ois ollut mahis lähteä, mutta ei, en kertakaikkiaan saanut itestäni irti. Mun energia tais valua siivoamiseen, jonka parissa touhusin ahkerasti sen jälkeen kun talon miehet oli palanneet vahtimaan Onnia.

Toka viikko laihista takana ja tämän viikon tulos on -800g. Yhteensä siis -1,8 kg. Ou jess!

pe 15.6.07
Tossahan noi suojakannet nyt on alkutekijöissään. Enkä todellakaan osaa yhtään sanoa, että onnistuuko vai eikö. Ehkä tästä mun blogista tuleekin kaikkien epäonnistuneiden askartelijoiden antikäsityöblogi, jossa esitellään juttuja vaihe vaiheelta, että älä ny taivaan tähden tätä ainakaan tälläi mee tekemään.

Isäntä ja isommat muksut lähti aamulla Merikarvian mummulaan, joten Onni ja minä ollaan oltu täällä ihan kahdestaan ja vapaaherroina. Mä ompelin ja näpertelin ja funtsailin kun se nukkui, muuten ollaan sitten luettu kirjoja (hmmm, Onni kyllä vähän maistelikin niitä), leikitty piilosta, tiputeltu pyykkipojanpuolikkaita tyhjään peppupyyhelootaan, käyty kärrykävelyllä kaupassa ostamassa lisää peppupyyhkeitä, rakennettu hiekkiksella kokonainen hiekkakakkujen kaupunki jonka Onni-Godzilla sai ilokseen tuhota, syöty, tutkittu legopalikoita ja pidetty yleistä älämölöä. Siinähän yks päivä sitten jo varsin rattoisasti vierähtääkin.

to 14.6.07
Jos pitää valita, polkeeko 20 kilsaa sikamaisessa tuulessa (kuten eilen) vai kunnon sateessa (kuten tänään), niin kyllä sade voittaa kuus-nolla. Olin eilen polkenut vasta yhden vaivaisen kilometrin, kun jo sydän hakkasi niin että tuntui verenmaku suussa ja ajattelin, että miten muka pääsen tässä säässä vielä 19 kilsaa kaatumatta kuoliaana ojaan. HUH!

Sitten mä saan näitä askartelu- ja näpertelyideoita. Nyt sain päähäni ommella ite sille kahden käännöksen Raamatulleni suojakannet, kun en kerran mistään nettiputiikista löydä sopivan kokoisia. Kangas on nyt tuossa, pulitin siitä huikeat 5,70 egeä. Nyt en vaan osaa päättää, tekiskö helpommat (ja varmemmin onnistuvat) "snap flap" -kannet, vai vaikeammat (ja onnistumisen kannalta kyseenalaiset) perinteiset vetskarikannet. Ja kuten aina, minähän olen tosi haka valitsemaan ja tekemään päätöksiä... Mutta josko ees yrittäis sitä haastavampaa versiota? Jos toi kangas menee pilalle, en silti mee konkurssiin. Ottaa vaan päähän. Joten... vai?... en tiedä... *huoh*

"Shantaram" on imaissut mut niin mukaansa, etten ole eilen tai tänään paljon muusta tiennyt. - No, perhe on sentäs saanut ruokaa, ihmisparat, muuten ovatkin olleet aika lailla omissa hoteissaan, kun huono äiti vaan lukee ja lukee. Mutta hei, ihan tosi, tää kirja on uskomaton. Mä olen nauranut niin että vedet on valuneet silmistä, pelännyt niin että sydän takoo rinnassa ja ollut välillä ihan tippa linssissä. Ja olen vasta lukenut 200 sivua yli 900 sivusta! Mulle alkaa valjeta, miksi kannessa lukee Daily Telegraphin kommentti 'A literary masterpiece'. Kiinnostuneitten iloksi olen laittanut yhden makupalan luettavaksi tänne.

ti 12.6.07
Voihan täytinen, millainen työ voi olla saada 1-vuotias nauramaan studiossa, vaikka se kotona virnistelee jatkuvasti! Olis kuulkaa saanut melkoisia kuvia isistä ja äidistäkin, kun molemmat virnistelivät ja vääntelehtivät pikku-ukkoa hauskuuttaakseen. Mutta eiköhän sieltä nyt ihan kelvollisia otoksia ole kuitenkin tulossa.

Sää on viilennyt, mistä ei meitsi tykkää sitten niin yhtään. Satanut ei tosin ole yön jälkeen, mutta pidin silti fillaroinnista välipäivän, sillä toisesta jalasta on sisäreiden lihakset nyt niin kipeenä, että on viisainta antaa raajaparalle vähän huilia.

Onni möykkäsi yöllä silleen, että me koko jengi nukuttiin sitten aamulla kamalan myöhäiseen, ja nyt tuntuu siltä, että koko päivä on vaan yhtäkkiä huvennut jonnekin. Melkein kaks tuntia meni siinä kuvausreissussakin, joten siihenpähän ne aikaansaannokset tais tänään jäädä.

Jonkun blogissa (voi kun vielä muistais kenen!) törmäsin muutama päivä sitten hauskaan kokeiluun. Tarkoituksena on googlettaa "omanimi on" ja katsoa, mitä tulee tulokseksi. Mun 10 ekaa osumaa ovat seuraavanlaiset:
1. Opiskelupaikka irtosi kuitenkin, ja Katriina on enemmän kuin tyytyväinen valintaansa. (no tää on totta! oikean alan olen valinnut)
2. Sen jälkeen Katriina on elättänyt itsensä freelancenäyttelijänä ja -muusikkona. (noh, tää nyt sentäs menee liiottelun puolelle, vaikka olenkin esiintynyt musikaaleissa ja laulellut erinäisissä kokoonpanoissa)
3. Katriina on opiskellut laulua Pirkko-Liisa Tikan johdolla. (halooo! in my dreams!)
4. Katriina on niin mörökölli ettei sen kans kukaan haluu olla. (härtsykkel! Onneks toi isäntä on vielä toistaseks kestänyt mua!)
5. Katriina on liikuntatuutortoiminnan käynnistäjä oppilaitoksessaan. (minä??? yks Suomen epäliikunnallisimmista ihmisistä!)
6. Katriina on peruskoulun rehtori, jolta rahat omien sanojen mukaan valuvat läpi sormien. (:-D!!! rehtori en ole, mutta sivulause natsaa just kohalleen!)
7. Katriina on säästäny viime kuussa rahaa lopettamalla lehtitilauksia ja lankaliittymän. (lankaliittymää en oo lopettanut mutta justiinsa lopetin Kunto Plus -lehden tilauksen rahaa säästääkseni)
8. Katriina on tyttö kiva siitä on pois kaikki iva Katriinan jos saisin Häntä rakastaisin Pitäisin kuin kukkasta enkä antaisi rukkasta. (no tää kuulostaa jo vähän paremmalta kuin toi neljäs kohta!)
9. Katriina on alallaan moniosaaja ja rautainen ammattilainen, jonka toimesta syntyvät niin muotinäytökset kuin kasvohoidotkin. (mä jo röyhistelin rintaani kunnes iski kysymysmerkki päähän sivulauseen myötä...)
10. Lisäksi Katriina on osallistunut mahdollisuuksien mukaan syksyn Lola3:lla järjestetyille venekunta- ja sudenpentuleireille. (enkä oo ikänäni purjehtinut tai partioon kuulunut)
Kaiken kaikkiaan voin todeta, että 10 ekaa googleosumaa meikäläisestä osuvat totuuteen ihan yhtä lailla kuin mikä tahansa naistenlehden horoskooppi!

ma 11.6.07
Varasin Onnille huomiseksi kuvausajan Lehtimäelle. Ukkeli on nyt suht normaalin näköinen taas, eikä voi muuta kuin toivoa, että sen pärstä säilyy kutakuinkin tuossa kunnossa huomiseen iltapäivään asti. Kaisu oli puhelimessa kun soitin ja Kimmo huuteli taustalta, että pidä se nyt edustuskunnossa tällä kertaa. Niinpä niin, *huoh*, ei jättimustelmia keskelle pärstää kiitos...

Jane Stanton Hitchcockin "Vaarallisia naisia" oli niin jänskä, että oli ihan pakko lukea se tänään aamupäivällä loppuun. Nyt kävin käsiksi kauan kirjahyllyssäni odottaneeseen "Shantaram"-tiiliskiveen, josta kiinnostuin aikanaan nähtyäni kirjailijan haastattelun jossain BBC:n ohjelmassa. Tyyppi oli kotoisin ihan hyvästä perheestä, valmistunut loistavin arvosanoin arvostetusta yliopistosta, ajautunut sitten rikollisille teille, paennut jostain hyperkauheasta vankilasta ja asunut Bombayn slummeissa ties kuinka kauan. En muista enää kunnolla stoorin kaikkia käänteitä, mutta "Shantaram" on hänen omaelämäkerrallinen romaaninsa, jonka kirjoitti vankilassa viimeisiä tuomioitaan istuessaan kolme kertaa - vartijat tuhosivat kässärin kahdesti. Haastattelu oli niin uskomaton, että päätin siltä istumalta hankkia kirjan itselleni. Ja tuossahan se on odottanut varmaan viimeiset kaksi (ellei kolmea) vuotta. Nyt olis niinkun aika uppoutua tähän tiiliskiveen (yli 800 sivua pienellä präntillä).

Päivän fillarilenkki 20 km. Laskin just, että viime viikon kilometrimääräksi tuli 125 km. Mitenkähän käynee tällä viikolla jos säät huononee kuten ennustelevat.

su 10.6.07
Kesäinen sunnuntaiaamu täynnä herkkää syreenin tuoksua. Mitä tapahtuu Salosten kodikkaassa asuinsijassa? Pikku-ukko Onni Salonen herää kukonlaulun aikaan, äiti nostaa ukkelin lattialle ja ajattelee, että nousee minuutin kuluttua myös jalkeille, MUTTA, voih, erehtyy ummistamaan silmänsä ja... herää noin tunnin kuluttua siihen, että Juho Salonen saapuu sängyn vierelle hädissään raportoimaan: "ÄITI! Onni on sullonut vessanpytyn täyteen vessapaperia, kokonaisen rullan!"

Ja nyt saa sanoa niin kuin Ostos-TV:ssä; eikä siinä vielä kaikki! Pöntöstä löytyi myös paketillinen äidin tamponeita. Olis vaan puuttunut enää, että pikkusälli olis vetänyt pöntön niin tulva olis ollut valmis. Mutta olihan se nytkin onnistunut tamponien kanssa dippailemaan vessanpöntön vettä lattialle. Pesuun meni poika ja koko vessa mattoineen päivineen. Näin suloisia suviaamun tunnelmia täällä! Mutta mieletön onni (todellakin!) onnettomuudessa, että ukkeli ei ollut satuttanut itseään mitenkään, eikä pöntöstä ees löytynyt hiustenkuivaajaa tai kännyköitä tai mitään sen arvokkaampaa. Tulipahan kantapään kautta nyt taas sekin koetuksi, että Onnin herättyä ei hetkeksikään saa enää ite silmiään ummistaa, muuten käy ohrasesti.

Raamis kokoontui tänään Marjan mökille, joka olikin tosi södeli paikka. Melkein alkoi tehdä itekin mieli mökkiä, vaikken ole koskaan ennen moista ees ajatellut.

Päivän fillarilenkki: 22,5 km. Kun menomatkan polki vastatuuleen niin tiesi kyllä totisesti tehneensä taas jotakin!

la 9.6.07
Päivän ruokablogi: Kokkasin lounaaksi chili con carnea (vain me kahjot syödään tällaisella helteellä tulista chiliä...) ja illaksi tacoja (Salosten texmex -päivä!) plus raparperipiirakkaa Perhekerhosivujen ohjeella. - Söinkö ite piirakkaa? En, enkä edes niitä tacoja. Kaalisoppaa vetelin.

Päivän askartelublogi: Taittelin tokan maze-kirjani sisäsivut haitariksi ja liimasin jo ekalle sivulle sopivan kuvan. Aiheenahan on siis kesä. Sivut ovat iloisenpinkkiä kartonkia ja ensimmäiselle sivulle tuli mansikoita.

Päivän laihdutusblogi: Fillaroin 22 km. Ensimmäinen laihisviikko takana. Vaa'an mukaan viikon tulos on -1 kg.

Päivän sähläysblogi: Unohdin ostaa pikku-ukolle vaippoja. Piti vetää Liberolta saadut näytekappaleet kehiin ja toivoa, että selvitään niillä huomiseen puoleenpäivään asti, jolloinka kaupat aukeavat.

pe 8.6.07

Siinä on nyt ihka eka maze-kirjani valmiina. Tuli kyllä jo ajatuskin siitä, kuka tätä tällä haavaa tarvitsee. Ja samalla idea uuteen kesäaiheiseen mazeen! Täähän on ihan yhtä koukuttavaa kuin kaikki askartelu yleensä! Kiitos Kaisalle kun tutustutit mut tällaiseen ihanuuteen!

Julialla oli viime yönä kaveri yökylässä, mutta aamun tullen neitonen valitti keljua oloa ja oli kokeillessani ihan tulikuuma, ja kun mitattiin lämpö, niin kolmekasissahan se huiteli. Piti lähettää Limpe kotiin ja laittaa Julia lepovaihteelle. Tossa se on nyt ottanut rennosti tänään lueskellen, ja äitiinsä kun on tullut, innostui kans maze-bookin tekemisestä. Juho puolestaan on lähtenyt Oskun mökille yökylään.

Poljin aamulla 21 kilsaa ja raivasin meidän keittiön. Jääkaapin tässä jo muutama päivä sitten siivosinkin, ja oli jo korkea aikakin, sillä tapasin aika monta ölliäistä (=entisiä syötäviä, nykyisiä avaruusolioita). Nestemäiseen olomuotoon liuenneet herkkusienet tulivat jo heti ovella vastaan ja huudahtivat: "Nano-nano! Me oltiinkin tulossa täältä just ihan itte!" Mutta nyt siis jääkaappi on jälleen kaikkien hygieniamääräysten mukainen, ja aamulla kaikki pöytätasotkin kiilsivät puhtauttaan ahkerointini jälkeen, vaan kiiltävätkö enää? - Kyllä on leivänmurut ja muut kansoittaneet taas joka kolkan, joten so long, eikun kaikki takas asemiin, siteeratakseni Reno 911:n sketsiä.

to 7.6.07
Varoitus kaikille, jotka ovat aikeissa vaalentaa hiuksiaan: Vaalentaminen laskee vääjäämättä älykkyysosamääräänne! Minulla on siitä nyt vedenpitävät todisteet. Siis, meitsihän on luonnostaan vaaleatukkainen, mutta tossa vähän ennen koulun loppumista kävin kampaajalla ja laitettiin vielä vaaleita raitoja "värin kirkastamiseksi". Väri vaaleni siis entisestään. Ja mikä oli seuraus? Tanssistudion Hannele pisti meiliä tuntien kesäaikatauluista, ja meikä sotki kaiken keskenään niin, että ajoi tänään iloisesti tanssitunnilleen seitsemäksi, vaikka se oli alkanut jo varttia yli kuus. Porukka katseli yllättyneen näköisenä, kun tupsahdin keskelle porukkaa vähän ennen seitsemää, kunnes vihdoin joku rohkeni kysyä, että onks joku fiba vai mikä, kun tuun tunnille yli puol tuntia myöhässä. - Hymyä, Kutri...

Aamupäivällä oltiin Julian kanssa kontrolliröntgenissä ja lääkärissä sen varvasepisodin takia. Arvatkaa, oliko mulla vanhat kuvat mukana? Röntgenin 6. krs:n täti katteli heti kättelyssä tuikeana lähetettäni ja sanoi, että se on vääränlainen. Missäs vanhat kuvat on? No, tenavan isoäiti kun oli viime kerralla täällä mukana, niin enpä tiedä, taitavat olla vielä täällä teidän arkistoissa. Julia nyökyttelee, että tänne jäivät, kakkoskerroksen luukulle mummu ne antoi. Käykääpä hakemassa, hän soittaa sinne että antavat samalla oikeanlaisen lähetteen. Käydään siis 2 krs:n luukulla. Uusi lähete, ei kuvia missään. Oisivatko palautuneet Keskussairaalan arkistoon ja heidän kuvat menneet vahingossa siinä mukana? Soitto Keskussairaalan röntgenarkistoon; kuvat ovat siellä. Tätsykkä sanoo, että kuvataan nyt täällä ensin ja pohditaan sitten, onko niitä pakko käydä hakemassa. Siispä ylös 6. krs:een. No, nyt puuttuu lähetteestä lääkärin nimi. Takas hakemaan ja sitten taas ylös. Luukun täti ihmettelee kuvien kohtaloa, yleensä heidän kuvat annetaan potilaalle henk.koht. mukaan. Kun Julian jalka on kuvattavana, alkaa mulla herätä epäilys. Soitan anopille, joka vahvistaa epäilyni: hän oli tuonut kuvat takaisin meille, asettanut pakastimen päälle muitten lappujen mukana. Toinen soitto isännälle: juu, kuvat löytyvät justiinsa siitä keittiön kaapista, missä niitten arvelinkin olevan. MYÖS Keskussairaalan kuvat, joiden arkisto väitti olevan siellä! Ihan itse olen ne sinne laittanut pois Onnin käsistä! Auuuu... Sitten uuden kuvan kanssa alakertaan odottamaan lääkärin oven taakse. Ajat ovat myöhässä, meikäläiseltä käy parkkiaika vähiin. Juoksen pää kolmantena jalkana laittamaan lisää kolikoita mittariin ja sitten takas ylös. Neitiä ei näy missään, se on kutsuttu jo sisälle. Hienoa! Koputan ovelle ja puuskutan myöhästyneenä paikalle...

Röntgenreissun positiivinen puoli: Julian jalka on kunnossa. Niin kunnossa, ettei vanhoja kuviakaan tarvitse enää lähteä hakemaan. Yks kontrollikäynti määrätään vielä joulukuun alkuun, koskapa murtumat ovat osuneet just kasvulinjalle. Lähden neidin kanssa syömään Sokoksen alakertaan, ja ihmettelen, missä vaiheessa täsmällisyys, järjestelmällisyys ja vastuullisuus alkavat oikeasti astua ihmisen elämään. Olen 41. Koska kasvan aikuiseksi? Milloin sählääminen loppuu?

ke 6.6.07
Det är den svenska nationaldagen idag! Sen kunniaksi (? nooh, ehkei nyt sentään) aloin värkätä elämäni ekaa Maze-kirjaa. En tehnyt kansia heti kättelyssä, vaan aloin ensin tehdä sisältöä. Eka Mazeni sai tällaisen kristillisen teeman. Mitäköhän tällä teen jahka se on valmis? - Lahjoitan jollekulle, halukkaat ilmoittautukoot... :-)

Onni on edelleen sekä iloinen että räkäinen. Juliaa en päästänyt tänään pesiskouluun, koska neidin aurinkoihottuma on nyt sen verran pahassa jamassa, että katsoin viisaimmaksi viettää yhden päivän kokonaan poissa auringonpaisteesta. Itse poljin aamusella sen 20 kilsaa ja paluureissulla nassu hehkui kyllä punaisempana kuin värivalolamppu.

Palautin Julian kyynärsauvat Satakunnan Keskussairaalaan, eikä siinä talossa taivas paratkoon tehdä mitään äkkiä tai nopeasti. Jokaiselle reissulle saa varata vähintään puoli tuntia aikaa. Nytkin yritin lähes kolme varttia saada jonkun ottamaan ne kepit multa pois ja olin jo ihan vähällä jättää ne käytävälle lapun kanssa ja lähteä lätkimään. Grrrr, että olin taas hiiltyneessä olotilassa lähtiessäni sieltä viimeinkin ulos!

Julia ja isäntä halus pizzaa ja kebabia iltaruuaksi - arvatkaa kuka haki ne? Ja arvatkaa vielä sekin, kuka söi kaalikeittoa ja ruisleipää samassa ruokapöydässä, missä muu perhe mässäsi rasvaisilla herkuilla? Lisätkää tähän pms-oireet ja miettikää, onko perheeni vielä hengissä.

ti 5.6.07
Kävin fillaroimassa jo aamulla, kun aavistelin, että päivästä tulee kuuma. Pidensin lenkkiä hitusen, eli nyt poljin tasan 20 km. Paluumatkalla aloin kyllä vähän Santalannummella hyytyä, mutta hengissä pääsin perille. Olin vielä aikonut lähteä illalla yhdelle korvaustunnille tanssistudiolle, mutta Julian ja mun kaupunkireissu ajoittui huonoon aikaan, oltiin kotona silleen että mun olis saman tien tarvinnut kiepata takas Poriin. Ei oikein tällä kelillä nyt hotsittanut.

Kaupungissa, tosiaan! Olin onnistunut vetäisemään vuosisadan kirjastosakot, kun olin kiihkeässä kokeidenkorjausrumbassa unohtanut uusia toukokuun aikana lainani. Sanonko vaan että lainoja oli yli 20? Voi *sensuroitu*! Piti kiitää palauttamaan kirjat ja hoitamaan sakot, ja saman tien sitten hoidettiin muitakin kaupunkiasioita. Julian vaan piti päästä mukaan, kun se halus ensinnäkin myös kirjastoon ja toisekseen sille piti hankkia sandaalit, joten päästiin lähtemään vasta neljän maissa muksujen pesiskoulun loputtua. Ne käy nyt ekan lomaviikon ajan urheilukentällä pesiskoulua, jotta saavat taas vähän pakkoliikuntaa...

Onni voi hiukkasen paremmin, eikä meillä valvottu viime yönä, mutta räkää valuu kuin Niagaran putouksesta. Pikku-ukko on kuitenkin ollut paljon paremmalla tuulella kuin eilen, etenkin illan mittaan (antibiootti alkanut purra?) sälli on piristynyt oikein silminnähtävästi. - Niin paljon, että isäntä viimeinkin pakon sanelemana toimeentui asentamaan roskiskaapin lapsilukon paikalleen.

Mikä Murphyn laki muuten sanelee sen, että uudet kesäkengät aina hiertävät kantapäät rakoille?

ma 4.6.07
Onnilla oli vähän korvatulehduksen alkua, lekuri kirjoitti kuurin ja sanoi, että me saamme päättää aloittaako vai eikö. No, aloitettiin kyllä, sillä jos sitä ei aloiteta, ensi yö on yhtä helvettiä ja huomenna tilanne takuuvarmasti tämänpäiväistä huonompi. Onni-raasu on kyllä varsin pipinä, ukkelilla on kuumetta ja sitä itkettää koko ajan. Vähän on sujunut heikosti koko jengillä koko tämä päivä, kun on pitänyt aina jonkun vuorollaan yrittää saada Onnia kestämään oma olotilansa. Kelju juttu.

Pyörälenkillä kävin, pyykkiä oon pessyt, ja siinä onkin tämän päivän aikaansaannokset. Piti alunperin toimeentua tänään Poriin asti, mutta toisin kävi. Vanhempiani kävin moikkaamassa illalla.

Päivän hauskuutus on ollut Samorost-nimiset pelit, joita on kaksi kappaletta ja ilmaisia sellaisia. Paitsi että kakkoseen voi maksullisesti ladata lisää pelattavaa. Hinta on vain 5,40e, joten jopa minä, vannoutunut tietsikkapelien halveksuja, mietin tässä että viitsiskö uhrata sen vitosen, koska peli oli niin kiva, ja se jäi niin kutkuttavaan kohtaan. Ehkäpä jonakin sadepäivänä?

su 3.6.07
Voi että on kivaa kun ei tartte ajatella, että huomenna taas töihin... !!! Ja sillä ei oo mitään väliä, mitä on ehtinyt tai mitä ei oo ehtinyt viikonlopun aikana tehdä, kun huomenna on päivä uus ja aikaa aamusta iltaan.

Nyt vaan alan kyllä sitten kytätä syömisiäni ja panostaa liikuntaan. Pakko päästä vihdoin ja viimein eroon Onnin tuomista kiloista! Herkuille on nyt sanottava stop ja ei kiitos. Täytyy jostain kaivaa esille ne matskut joita käytin silloin yks kesä, kun onnistuin tiputtamaan 7 kiloa. Pääperiaatteet on kyllä vielä muistissa.

Raamis kokoontui meillä ja voi että oli taas kivaa. Ihan vaan vaatimattomasti jäätiin siihen, että selvitetään toi predestinaatio-oppi ja löydetään siihen vedenpitävät vasta-argumentit. Heehee, ei kun oikeesti jäätiin Roomalaiskirjeessä sellaseen kohtaan, että jäätiin pohtimaan predestinaatio-opin syntyä ja sitä, millä perusteilla se ei kuiteskaan voi olla mahdollista. Päätettiin jatkaa siitä ens kerralla ja kaivaa tietoa asiasta.

Pikku-ukkelille ei oo tänään oikein ruoka maittanut. Parina yönä on ollut tässä kans vähän levotonta, ja tänään siltä alkoi iltasella valua uudelleen räkää. Päätettiin isännän kanssa viedä se huomenna tohon terveyskeskukseen, jotta tsekkaisivat sen korvat. Ikinä kun ei tiedä, onko vika siinä että tulehdus muhii jossain vähän matalalla profiililla. Toivottavasti ei, mutta varmistetaan kuitenkin.

la 2.6.07
Kesäloma on täällä!!! Ja KESÄ!!! *villiä intiaanitanssia ympäri lattiaa* Voi viude, tätä ollaan odotettu! Olen yhtä hilpeällä tuulella kuin noi alla olevan videon neloset! (äänet päälle, tää on hillitön!)



TASAN 0 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN - JIIHAA!

pe 1.6.07
Kyllä tuli kaupunkireissu kevätjuhlakuteiden takia. Sekä omani, että Juho Aaron Salosen, sillä viimeksimainitulla oli a) juhlakengät menny pieniksi ja b) juhlahousut märkinä, koska hatarapäinen äiti oli unohtanut ripustaa ne narulle. *huoh* Ja minulta ei mennyt peili rikki eikä tukkakaan kihartunut kauhusta (olis kyllä halpa tapa hommata permis), mutta sikäli mikäli haluan hengittää huomenna kevätjuhlan aikana, on pakko tälläytyä johonkin muuhun. Toisaalta vois pyytää Guinnesin ennätystenkirjan väen paikalle tsekkaamaan, pärjääkö meitsi kaks tuntia hengittämättä, mutta jos nyt ei kumminkaan? Etenkin kun hätäpäissäni kiskaisin Lindexin rekistä punaisen pellavamekon päälleni, totesin sovituskopissa pikaisesti että mahtuu (sen enempää sitä en sitten ehtinytkään katsoa, ties vaikka selässä lukisi joku räävitön teksti) ja painelin kassalle. Oli kyllä elämäni nopeinta juhlavaatehankintaa koko reissu, Juhollekin ostettiin ekat kengät joita sovitettiin. - Ja kraka, jossa on punaisia ja mustia vinoraitoja ja pääkallomerirosvokirjailtu somiste. Erittäin rock!

Muuten olenkin sitten raivannut sikolättikeittiötämme, silittänyt pinon vaatteita, pessyt kasan toisia, katsonut ällikällä vierestä miten nopeasti pikku-ukko pissaa keittiön matolle vaipasta päästyään, kylvettänyt ukkelin ja vannonut moneen kertaan monessa eri yhteydessä, että loman alettua kunnolla perehdyn kasvatusoppaisiin ja suoritan tämän talon kakaroille täydellisen kurinpalautuksen.

VAIVAINEN 1 TYÖPÄIVÄ KESÄLOMAAN!



to 31.5.07
Väsy, väsy ja väsy! Mä olin koulun jälkeen jotenkin niin puhki, etten jaksanut illalla edes tanssitunnilleni lähteä. - Siis hälyttävää!!! Jotenkaan ei vaan nyt ruuti riittänyt.

Huushollin tila alkoi kyllä olla siinä määrin katastrofaalinen, että oli pakko pestä pari koneellista (kyllä, luit oikein, koneellista) astioita ja raivata makuuhuone ihmisten asuttavaksi. Jääkaappia en oikeestaan uskalla edes avata, sieltä varmaan löytyy jo älyllistä elämää. Laitoinkin ovelasti isännän grillaamaan, jotta välttyisin itse a) jääkaapin avaamiselta ja epämääräisten olioiden kohtaamiselta, sekä b) ruuanlaiton vaivalta.

Pikku-ukko oli tänä iltana niin ehtiväisellä päällä (se ei ollut nukkunut hoitopaikassa tarpeeksi joten ylikierroksilla mentiin), että multa alkoi jo palaa pinna. Roskiskaappiin on mitä ilmeisimmin asennettava lapsilukko, ehkä pariin muuhunkin keittiön kaappiin. Osassahan on vielä entuudestaan Juhon taaperoaikojen jäljiltä.

Huomenna kirkkopäivä! Ja sitten... totuuden hetki: mahdunko entiseen kevätjuhlamekkooni vai en? - Iiiiiikk!!! Mä voin jo sieluni silmillä nähdä sen kiristävän joka kohdasta niin että peili menee säröille ja multa tukka kiharalle. Voi perskeles, mitähän mä sitten hankin lauantaiksi jos ja kun näin tapahtuu?

2 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ke 30.5.07
Turhauttava päivä muuten, mutta mentiin viimeisellä oppitunnilla mun valvontaluokan kanssa syömään Raumalle Buena Vistaan. Tää syöpöttelyhetki toimi luokkaretken korvaajana tai sijaisena. Hyvää ruokaa ja erinomaisen ripeää palvelua. Muistan vaan sen, kun opeporukalla oltiin Tampereella siellä kirotussa venäläisessä ravintolassa, jossa sai odottaa tunnin (aikusten oikeesti!) ennen kuin sai ennakkotilatun ruuan eteensä. Täällä luisti hommat ihan toisella tapaa.

Julia kai vilustui eilisellä luokkaretkireissulla ihan silkasta vedosta, kun bussissa oli ollut tietysti kuuma ja sitten oli avattu kattoluukut ja vilvoiteltu siinä. Nyt on rassukka ollut kurkkukipuisena ja kuumeisena potemassa kotosalla koko päivän, eikä mee kouluun vielä huomennakaan.

Meillä on taas sellanen kaaos, että täällä alkaa kohta tarvita viidakkoveistä, karttaa ja kompassia, että pystyy liikkumaan huoneesta toiseen. Mutta kuten oheinen kuvakin kertoo...

3 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ti 29.5.07
Thank God isäntä on palannut Metsävisa-reissultaan! J&J:n kanssa meinas aamulla mennä hermo (Juho yrittää edelleen tunkea talvivaatteita päälleen, järki HOI!; Julia puolestaan ei muista mitä on sopinut ja kenen kanssa), Onni taas on kitissyt ihan koko illan. Rauha ja järjestys palaa taas huusholliin...*huoh*

Puolen päivää meni taas etsiessä paria paperia, jotka olin laittanut niin hyvään talteen etten kuolemaksenikaan löytänyt. Vielä tarttis laskea poissaolojen määriä ja muita juttuja... Argh.

Olin iltamyöhäisellä kampaajalla ja Onni oli sen aikaa systerin luona. Pikku-ukko on nyt ihan rättinaatti ja mulla on uusi voogi. Julia on vielä paluumatkalla luokkaretkeltään Hesasta. Voi että mä laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin nyt kun toi koulu tosta lauantaina loppuu! Alan olla niin kypsä että olen suorastaan well-done.

4 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ma 28.5.07
Yksi työpäivä lähempänä lomaa... Ja mun räkätauti helpotti yön aikana! Kop-kop-kop koputan tässä puuta, jotten huomisaamuna heräisi ihan tukossa.

Mulla olis ollut lyhyt työpäivä, mutta kun oli opekokous puoli kolmen jälkeen, argh. Hoidin hyppäreillä muutamia työjuttuja ja sitten päätin hulluparka ihan huvikseni lähteä Rauman Cittariin ostamaan itelleni jotain pientä hyvää ja Onnille uutta yöpukua, ja enhän mä tiennyt ollenkaan, millaisessa myllerryksessä puolet Rauman kaupungista on pelkästään Prisman raksan ja Cittarin laajennus/parkkihallityön takia. Voi mahoton! Rampilta kun ajelin alas ja siitä kohti sairaalan risteystä niin ajattelin, että oonko Raumalla ollenkaan vai ajoinko vahingossa Turkuun asti. Eikä Cittarin pihalla meinannut saada parkkipaikkaa, kun paikkoja oli varmaan öbaut kymmenen sen takia, että 99% pihasta oli rakennustyömaana. Haloo? Toivottavasti moiset työt ei kestä kauaa tai koko putiikki vetää persnettoa kun asiakkaat ei viitti sentään ihan jalankulkijoina markettiin lähteä.

No, enihau, löysin Onnille ihan söpön yöasun ja itelleni viinerin, joka oli ahdettu niin täyteen kaloreita, että se melkein huusi painonvartijoita avuksi kun haukkasin ensimmäisen palan. Ja minä kun en oo IKINÄ ollut perso millekään pullasortimenteille. Mikä mua vaivaa? Kouluväsymys varmaan, en minä muutakaan ymmärrä.

Lotta kävi opehuoneessa kaksosia näyttämässä, ja voooiiiii kun ne oli pikkuisia, vaikka ne Lotan mielestä olikin jo "isoja tyttöjä". On se käsittämätöntä, miten pehmoiset posket ja silkkinen päänuppi sellaisella kuukauden vanhalla nyytillä on. Ite ihmettelin, miten tää vuosi Onnin kanssa on mennyt niin sikanopeesti. Ei pysty tajuamaan! Mutta on kyllä ollut yks elämäni parhaista vuosista.

Juho saapuu kohta futisharkoista a) märkänä ja b) kuraisena, Julialle puolestaan on tsekattava eväät ja kuteet huomiselle luokkaretkelle. Auf Wiedersehen!

5 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

su 27.5.07
Kaks harrasta toivetta: 1) Parantakaa tää räkätauti ja HETI. 2) Kesäloma tänne ja HETI. Lupaan vastineeksi muuttua tosi ahkeraksi, kiltiksi ja reippaaksi ihmiseksi (ja eritoten kärsivälliseksi). Lisätoiveena olis lottovoitto, mutta sitä ei tartte välttämättä toteuttaa, jos noi kaks edellistä saadaan äkkiä aikaiseksi (äkkiä = alle 24h).

No joo, tauti ei ole hurjan pahana, mutta kelju olo on. Ja VÄSY! Voisin tältä istumalta painua petiin ja nukkua 16h nonstoppina. Kaikkein väsyneimmäksi tulen, kun ajattelen edessä olevaa viikkoa. Kokonainen viikko vielä, ja kaikki vain ajantappamisen nimessä, sillä kukaan ei jaksa enää mitään. Kurjinta on, että isäntä lähtee kahdeksi päiväksi Hesaan ja mulle jää riemu paimentaa tätä tursaskatrasta ihan yksin. Loistavaa...

EDELLEEN 6 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

pe 25.5.07
Jälleen raatotilassa. Oma flunssa on ottanut askeleen eteenpäin, eli nyt yskittää ja pahasti. Toivottavasti toi astmapiippu, jonka olen saanut aikanaan estolääkitykseksi, pitäis taudin nyt keuhkoputkista loitolla. Mun yskä kuulostaa kyllä jokseenkin ikävältä ja tuntuu vielä sitäkin ikävämmältä. Syvältä rinnan alta köhitään. Yäks.

Pakotin itteni siivoomaan tänä iltana, kun huusholli on ollut niin kelvottomassa jamassa. Keittiö jäi vielä kesken, mutta ehtiihän sitä huomennakin. Edes suurin osa kondiksessa tällä hetkellä. Pikku-ukko on jo unten mailla, ehdittyään sentään tänäänkin yhdelle kukkaruukulle. (Mä vielä kehitän sen ruukkujen minikokoisen sähköpaimenen...)

Viikonloppu edessä eikä ainuttakaan koepaperia korjattavana! Numeroita tarttis kyllä vielä funtsia ja tarkistella, en ole kaikkia luokkia ehtinyt käydä läpi. Typerä systeemi noi tasanumerot. Olispa edes puolikkaat siitä välistä käytössä!

Lahjoitin kirjahyllystä löytyneet enkunkieliset David Eddingsit Luvian kirjastoon. Nyt ois vielä muutama suomenkielinen romsku ja yks DVD, joista tarttis päästä eroon. Yrittänen huomenna Poria, ainakin kerran aiemmin ne ottivat ilolla lahjoituksen vastaan.

Mä olen surkeesti karkin tarpeessa... Mutta kaupat on jo kiinni ja muistaakseni toi Luvian Esso alkoi kans sulkeutua yhdeksältä edellisen omistajavaihdoksen yhteydessä. Nythän se on taas myyty eteenpäin, mutten tiedä, lieneekö toi vaikuttanut mitenkään aukioloaikoihin. Ennen oli niin ihanaa kun se oli puoleenyöhön asti auki. Monet kerrat haettiin jätskiä tai karkkia kun alettiin iltamyöhäisellä töllötellä jotain leffaa. Tim the Toolman Taylor korvatkoon tänään sekä leffan että karkit. Helppo homma Timille!

6 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

to 24.5.07
Juho kotiutui luokkaretkeltään myöhään illalla onnellisena miehenä. Ähtärissä oli nähty oikea karhu ja Keskisten kyläkaupassa oli tehty halpoja leluostoksia. Mitäpä sitä 9 vee pojannaskali enempää vois toivoa?

Julia puolestaan kävi aamusella anopin kanssa poistattamassa kipsinsä. Kahden viikon päästä on vielä yks kontrolli, koska murtumat olivat sattuneet tulemaan just kasvulinjan kohdalle. Pitää tsekata, ettei varpaiden kasvu ala mennä vinoon. Oppia ikä kaikki, mä en ollut mistään kasvulinjasta ennen kuullutkaan.

Onni oli tänään jo hoidossa ja meikä töissä. Itellä on kyllä armottoman vetämätön olo ja kurkku on kipeä ja välillä yskittää. Nipin napin jaksoin illalla lähteä tanssitunnille. - Kokemaan epätoivoa, kun värinäkävelyn onnistuminen ei häämötä vielä edes horisontissa. Voi kun kesälomalla vihdoin ehtis harjoitella jotain omalla ajalla!!! Ihan älytöntä, että mä jo kuukausia sitten ostin sen yhden cd-levynkin, jossa on sellanen meille koreografioitu biisi, enkä ole kertaakaan treenannut kotona! En kertakaikkisesti oo ehtinyt enkä jaksanut. Ennakoitu esiintymisemme Pori Folk -päivien yhteydessä peruuntui ennen kuin ehdittiin aloittaa edes treenaamista, opemme ei ilmeisesti olekaan kotomaassa sinä ajankohtana. - Ei mikään pettymys mulle ainakaan, enempi olin epätoivoinen siitä, mahtaisinko ollenkaan suoriutua esiintymisestä. Heheh, ja systeri sanoi, että älä nyt taivaan tähden ainakaan isälle ja äidille mee sanomaan että aiot esiintyä vatsatanssiryhmässä Eetunaukiolla. Säästyipähän vanhuksetkin nyt järkytykseltä.

Väsy olen, huominen tarttis vielä pinnistellä koulussa ja sit saa hiukan levähtää. Paitsi että eihän meillä tätä nykyä mitään levähdetä. Täällähän kiitää toi pikku pyrstötähti peppu vaappuen huoneesta toiseen ja tunkee ittensä kaikkialle minne ei pitäis. Joku Nanny kesäksi meille kiitos...

7 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ke 23.5.07
Mullahan on ollut blogin päiväykset ihan pyrstöllään jo toista viikkoa! Eikä kukaan huomaa/huomauta mitään... Noh, tulipahan korjattua. Taas edetään valtaväestön kalenterin mukaan.

Onnin kanssa on oltu kotona, juu, ja pikkuherra on jaksanut tehdä yhtä jos toistakin pahaa. Traakkipuun ruukussa on mojova monttu. Multa on sattuneesta syystä siirtynyt imurin pölypussiin.

Mutta mä siivosin KOKO kirjahyllyn, joka ainoan hyllyn ja kirjan ja videon ja dvd:n ja cd:n pyyhin pölystä ja järkkäsin ihmismäiseen kuntoon (meillä on viis pätkää kattoon asti ulottuvaa 80 sentin levyistä Lundiaa), minkä lisäksi pesin olkkarin lattian, josta on tähän mennessä vahattu (istu ja pala!) noin puolet. Mietiskelen just tässä, jaksaisko tänään vielä vetäistä sen toisen puoliskon, vai luovuttaako suosista. Nyt ois kyllä oivallinen hetki, kun miniterroristimme on jo unten mailla.

Julia menee huomisaamuna mummun kanssa Poriin poistattamaan kipsiä. Ainut aika, joka arvauskeskuksesta saatiin, oli tietty sellainen, että me ollaan duunissa. Onneksi anoppi tulee pelastamaan tilanteen. Joten huomenna paluu normaaliarkeen, takas duuniin ja Onni hoitoon. Meitsi rättipoikki väsyräjähtäneenä ja Onni yhtä hammasta rikkaampana (toinenkin on niin täpärällä, että saattaa huomenna pikkuriiviöllä olla jo neljäkin hampua).

8 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ti 22.5.07
Olen ollut sairastavan Onnimannin kanssa kotona ja jään tänne vielä huomiseksikin. Onnin toinen etuhammas on nyt puhjennut kunnolla läpi. Alkoi vaan illan mittaan mietityttää, johtuuko sen sairaus sittenkään hampaiden saamisesta, sillä nyt mä itse olen alkanut aivastella ja kurkku tuntuu vähän oudolta. Hellurei ja hellät tunteet jos tässä ite nyt vielä petiin kaadutaan! Terveenäkään tuon maantiekiitäjän perässä ei tahdo pysyä, saati sitten sairaana! Pikku-ukko on tänään oppinut kiipeämään tuoleille (taivas auttakoon) ja sitten se on jostain saanut päähänsä mytätä makuuhuoneen mattoja kasaan ja rullalle (liekö katsellut mua joku kerta siivoamassa kun oon rullannut mattoja ulos vietäviksi???). Ihan hiki pinnassa saa koko ajan sen tekeleitä olla tarkkailemassa ja isompia tuhoja estämässä. Siltikin piti imuroida tänään taas suurinpiirtein yks pölypussillinen multaa olkkarin lattialta, kun ukkeli oli taas käynyt kukkaruukkujen kimppuun.

9 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ma 21.5.07
Järkyttävä päivä järkyttävän yön jälkeen: Onni sairastui hammastelustaan oikein kunnolla. Yöllä alkoi pikku-ukko hehkua kuumana kekäleenä (kuumetta 39) ja kirkasta räkää valua ulos nenästä. Just niin kuin silloinkin kun noi alahampaat puhkesi. Ja viime yönä ei siis nukuttu, ei juuri silmällistäkään. Puolen tunnin tirsat taisin kahteen otteeseen vetää, mutta kaikki muu oli levotonta pyörimistä, kitinää, tutin sylkemistä ja sen takaisin kaipaamista, itkua, venkoilua... You name it. Me oltiin molemmat niin kukkuu-tilassa aamulla, että meni pasmat sekaisin siitäkin, kuka jää Onnin kanssa kotiin ja miten hommat olis järkevintä hoitaa. Että niin kun jurpitus maksimus tuli koko yöstä ja aamusta.

Palattuani kotiin yritin saada Onnin nukkumaan ja onnistuin itekin vetämään peräti melkein tunnin unta kaaliin, kunnes Juho tuli kiskomaan varpaasta ja kysymään "Äiti saanko mä mennä Joonalle?" Voi ARGH!!! Ja just kun olin selittänyt sille, millanen yö meillä oli, miten Onni on kipeenä, ja minä kuolemanväsyneenä! Niin kauan meidän futismestarilla taas toi muisti toimi.

Koko päivä on ollut yhtä sumua, eikä tässä oo pystynyt tekemään oikein mitään. Iltaruokaakaan en jaksanut tehdä, kävin hakemassa pizzaa koko remmille (paitsi Onni-ressukalle, joka ei oo pystynyt pureksimaan yhtään mitään, ja jolle on tarvinnut syöttää ihan vauvamössölinjan ruokaa jälleen). Tuitui ja titityy, tämä hyyppä lentää nyt petiin.

10 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

su 20.5.07
Onnilla pukkaa nyt ylähampaat sen verran kovalla särkykutinalla ulos ikenistä, ettei ukkelille oikein iltaruokakaan maistunut. Mitähän yöstä tulee? Laitoin sille varmuuden vuoksi supon, jotta olo helpottuisi.

Kokeita oon korjannut ja numeroitakin jo osittain miettinyt. On tää yhtä tuskaa! Kun joku ees laskisi noi sanareitten sun muitten keskiarvot mun puolesta, inhoan lukujen ja numeroitten kanssa pelaamista.

Raamis kokoontui meillä, ja oli taas oikein hyvä ja virkistävä kerta. Olin saanut jopa keittiön siistittyä, että voitiin kokoontua kahvipöydän ääressä, mutta kaikki muu meillä sitten onkin kuin pommin jäljiltä. Ja oivoi, niin paljon kun mun piti kaikkee ehtiä tän viikonlopun aikana! Mitään taaskaan... *mutinaa*

Edelleen 11 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

la 19.5.07
Onni herätti mut vähän ennen puolta seitsemää... Voihan nenä! Ei muuta kuin ylös sängystä ja syöttämään aamupuuroa nahkavekkarille. Siinä sitä sitten touhusinkin raivaamalla keittiön kondikseen ja keräämällä rekkalastillisen leluja olkkarin lattialta. Puursin oikein ahkerana koko aamupäivän.

Puolenpäivän aikaan isäntään ja minuun iski hillitön kiinalaisruuan himo. Koska parivaljakko J&J ei pidä kiinalaisesta, lämmitin kaikille muksuille jauhelihakeittoa, ja syötettyäni Onnin täpösen täyteen puimme ukkelin ja itsemme ja lähdimme kieli vyön alla huristelemaan kohti Yrjönkadun kiinalaispaikkaa (joo, hauska osoite ravintolalle...). J&J olivat soikeina onnesta koska a) välttyivät kiinalaiselta ruualta ja b) saivat jäädä kahdestaan kotiin. Pienestä se onni sitten tulee kun on tullakseen.

Me isännän kanssa söimme itsemme niin soikeiksi, ettei illallakaan ruoka maittanut. Käytiin myös hoitamassa pari pikkuasiaa kaupungilla ja sitten marketin kautta ja ruokaostosten kanssa kotiin. Onni sai mojovannäköisen kevätlakin, jossa sen pyöreä naama näyttää entistäkin pyöreämmältä. Kun olin saanut ostokset kaappeihin, kaaduin sängylle ja... Nojuu, tämän arvaattekin jo: nukuin melkein kaksi tuntia. Vanhuus ei tule yksin. Vielä kolme vuotta sitten en nukkunut päiväsaikaan muutoin kuin oikein sikamaisen sairaana, mutta ajat muuttuvat, Eskoseni, tässä sitä otetaan tupluuria harva se päivä.

Pakotin itteni illalla korjaamaan ysin kokeita, mutten vieläkään saanut niitä valmiiksi. Lueskelin vähän Black Dahliaakin, mutta suurin osa ajasta meni Onnin kanssa + siihen, että järkkäsin kirjahyllyä sen verran uuteen uskoon, että sain noi paksusivuiset lastenkirjat mahtumaan korissa Onnin ulottumattomille. Pari jätin alahyllylle omatoimista katselemista varten, mutta suurimman osan nakkasin sinne ylös koriin. Taas yksi juttu jota olen niiiiin väsynyt siivoamaan olkkarin lattialta: hujan hajan levitetyt lastenkirjat. Ja jos ne saiskin olla siellä hyllyssä silloin kun niitä ei katsella, mutta kun ei! Sillä samalla sekunnilla kun oon saanut ne kerätyksi alahyllylle, Onni on mennyt sekoittamaan ne uudelleen ihan vaan sekoittamisen ilosta.

pe 18.5.07
Raato! Eilisen "vapaapäivän" mapitin työpaprujani, korjasin järjettömät määrät sanareita ja hoidin siinä sivussa edestakaisin sinkoilevaa terroristi-Onnia, koska isäntä lähti jeesaamaan systeriään remonttipuuhissa. Illalla katsoin vielä myöhään (liian myöhään) vuokra-DVD:n "Musta Dahlia". Oikeesti olin odottanut koko päivän, että ehdittäis katsoa se isännän kanssa yhdessä, mutta kun ilta lopulta koitti, vetikin isäntä kuorsausvaihteelle ja mä jäin kattomaan leffaa yksin jotta ehtisin nähdä sen ennen kuin se piti tänään palauttaa. Oli sen verran erikoinen tarina, että kävin tänään Porin kirjastossa hakemassa James Ellroyn romaanin "The Black Dahlia", josta leffa oli tehty. Mä jäin vähän kummeksumaan muutamia juttuja juonen käänteissä ja aattelin, että kirjan lukeminen selvittäisi ne.

Tarttui kirjastosta mukaan muutakin. Ja itekseni hymähdellen lähdin sieltä pois, kun oli sen verran huvittava välikohtaus siellä yläkerrassa. Enkunkielisiä romskujahan erottaa lukupaikoista vain yksi ainut hylly. No, lukupaikkojen yhteydessä, hyllyn päädyssä, on myös lukusalityyppinen pöytä tuoleineen, ja siinä istui kaksi tosi vanhaa patua harmaine partoineen. Toinen lueskeli jotain kirjaa ja toinen selaili nuottivihkoja. Kovaan ääneen sedät kommentoivat toisilleen yhtä jos toistakin juttua, mutta koomisinta oli, että nuottivihkosetä hyräili vähän väliä pätkiä löytämistään lauluista, mitä seurasi taas yhtä kovaääninen keskustelu eri kappaleista ja niiden taustoista ja muusta. Sieltä tuli melkoisella tenorilla La Cumparcitat sun muut ikivanhat biisit. Lukupaikoista kuului erinäistä signaalia sedille. Yskähtelyä. Kurkun selvittelyä. Huokailua. Kunnes lopulta joku nuorehko mies singahti sieltä pystyyn ja parahti: "Hei come oooonnnn!!! Täällä toiset yrittää LUKEE!" - Mutta tekikö vaikutusta vanhoihin partoihin? Ei sitten niin pätkääkään. Sama meno jatkui, toinen sedistä leikki grammaria ja toinen antoi kommentteja kirjansa takaa. Oli sen verran pöljää menoa, että mua hymyilytti ankarasti. Lukupaikalla ei olis kyllä hymyilyttänyt muakaan, ja funtsasin jo hetken, että tarttisko mennä sanomaan sedille, että jos eette oo huomanneet, niin häiritsette muita. Mutta kun olivat niin herttaisen autuaina omissa maailmoissaan siinä pöydän ääressä niin annoin olla. Sinne jäi musa vielä soimaan kun lähdin.

Uuden käsiveskan kävin kans ostamassa. Kevään saapuessa on oltava jotain muuta kuin mustaa. Hirveen vaikeeta vaan oli valita! Oisin niiiiiin halunnut ihanilla brodeerauksilla koristetun pussukkalaukun, mutta kun sisätaskuja ei ollut nimeksikään, ja meitsi kalastelee jo nytkin epätoivon vimmalla laukkunsa pohjalta soivia kännyköitä ja vuotavia huulikiiltoja, niin tilanne ei olis parantunut sen version kanssa tippaakaan. Pitkän harkinnan jälkeen laitoin brodeeratun kaunottaren huokaisten takaisin hyllylle ja päädyin käytännöllisempään versioon.

Ei millään vois uskoa, että siivosin ihan simona täällä just maanantaina. Koko torppa on taas kuin pommin jäljiltä. Kuka täällä oikein sotkee, häh?

11 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ti 15.5.07
Nukuin viime yönä tosi huonosti, kiitos Onni Salosen, joka on saamassa ylähampaita. Olen ollut koko päivän kuin nukkuneen rukous, väsy ja päänsärkyinen. Nukahdin melkein heti sängylle, kun oltiin päästy koulusta kotiin, mutta isäntä ravisteli sittemmin hereille, kun mun piti raahautua vielä takas koululle tulevien seiskojen vanhempainiltaan. Paljoa en vielä ehtinyt uutta luokkaani nähdä, mutta se vähä mitä näin, vaikutti kivalta. Istuin ruokalassa samassa kahvipöydässä tosi reippaan oloisten poikien kanssa.

Jos ens yö on yhtä levoton kuin viime yö, niin mä varmaan nukahdan jollekin tunnilleni. Siinä menis sitten oman isäni tylsyysennätys rikki. Se nimittäin nukahti kerran töitten jälkeen sohvalle kesken oman lauseensa!

13 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ma 14.5.07
Mä tarttisin jonkun ritarikunnan mitalin ruusuristeineen. Tulin töistä lyhyen työpäivän jälkeen kotiin siivoamaan. Ja siivosin. Ja siivosin. Ja siivosin. Ja sitten vieläkin siivosin. Julian huoneen (sikolätti!!!), ton sivukäytävän, olkkarin, allashuoneen, saunan eteisen, keittiön. Ja raivasin keittiön varaston siihen kuntoon että sinne mahtuu taas seisomaan. Ottamaan jopa pari askeltakin.

Kouluhommia ei tässä rytäkässä ehtinyt. Huomenna sitten. Nyt kaadun kuoliaana maahan. Adios!

14 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

su 13.5.07
Meni eilisilta myöhäiseksi, kun yritin, vanhusraukka, valvoa Euroviisujen ajan. Hyydyin kyllä sitten kolmanneksi viimeisen esityksen kohdalla ja ryömin petiin. Surkiaa tasoa noi viisut, Suomella oli esitys järjellisimmästä päästä mutta Pakarinen ylinäytteli angstia niin että päätyi vaikuttamaan hyperjännittyneeltä. Ruotsia puolestaan tarttis sakottaa jonkun ympäristölain nojalla äänisaasteen tuottamisesta. HUH! Kaiken kruunasi lesbojengin voitto, voi hohhoijaa vaan. - Positiivista oli nähdä, että Yle pystyi hoitamaan kisat tyylillä. Lava oli upein mitä olen nähnyt ja juontajat hoitivat homman kotiin. Kyä täälä kiäliä osataan puhua, selavii!

Neljä pinoa kokeita korjattu viikonlopun aikana... Tossa on kaks pinoa taas työn alla, mutta tänään en suostu tekemään enää mitään kouluhommia. Suomi on tuolla lujaa vauhtia häviämässä MM-kullan Kanadalle ja mä ajattelin vielä vähän lueskella. Matsia ei kyllä kannata enää katsoa.

15 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

to 10.5.07
Aika lailla on ollut tavallista tallaamista tää päivä, paitsi että illalla oli tanssitunti. Alotettiin jo viime viikolla vähän harjoittelemaan yhden sortin värinäkävelyä - meikäläiselle taas jotain ihan käsittämätöntä! Tunsin itteni Hessu Hopoksi yrittäessäni patseerata tärinäväristen muiden perässä, hehe. Kaipa se siittä sitten joskus lutviutuu, vaikka nyt pyyhkiikin täysin yli hilseen. Tajutonta, millasia asioita ihmiset osaa tehdä! Tulee vähän väliä samanlainen olo kuin joskus ylipöpistössä muinaisruotsin tunnilla: muut osasi sanoa ihan pokkana, onko joku sana i- vai u-stam ja meikä katteli vaan haavi auki, että miten noi ihmiset tekee ton, millai ne voi tietää tosta vaan (älkää kysykö multa niistä stammeista mitä ne edes on, koko homma jäi mulle arvoitukseksi tod.näk. ikuisiksi ajoiksi. oiskin mielenkiintoista kaivaa jostain mun vanha opintokirja esiin ja kattoa mitä mä sain siitä tentistä) No juu, tanssi on kyllä arviolta noi neljäsataa miljoonaa kertaa hauskempaa kuin muinaisruotsi, voin vakuuttaa!

16 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ke 9.5.07
Harvoin olen jättänyt mitään kirjaa kesken, mutta tänään Tom Lundbergin "Työn iloa - iloa elämään" sai kenkää. Koko kirja oli samaa ympäripyöreää naminami-höttöä mitä Lundbergilta lukemani edellinenkin kirja. Lundberg ei tarjoa yhtä ainutta konkreettista työkalua lukijalle, vaan toistaa samaa sanomaa luvusta toiseen, hiukan eri sanoin vain: "Luot itse oman elämäsi." Kerta olisi riittänyt, ei siihen yli sataa sivua tarvita. Tervemenoa, Tomppa!

Työpäivä sujui yllättävän kevyellä mielellä. Olen kaivannut kesälomaa viime aikoina niin ankarasti, että täytyy oikein ihmetellä, ettei tänään tuska iskenyt yhtään kertaa, ei edes järisyttävistä korjattavien kokeiden pinoista huolimatta.

Koulun jälkeen oli käytävä kaupungissa ostoksilla, kun onnistuin eilen tiputtamaan aamusella koko meikkipussini korkeuksista alas lattialle, ja arvatkaa menikö esmex aurinkopuuteri sen tuhannen tuusannuuskaksi! Meikkivoide lopahti tänään ja hiuslakkakin vetelee viimeisiään. Kyllä miehillä on helppoa! Parta pois, kampa pari kertaa tukan läpi ja eikun menoksi. (Toisaalta ne raukat jää kyllä niin paljosta paitsi, enkä edes yritä selittää miksi sanon näin, jokainen nainen kyllä ymmärtää)

17 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ti 8.5.07
Jurppii, että "Kadotettu" tulee jäämään kesken varmaan ikuisiksi ajoiksi, eikä mihinkään tule mitään kunnollista ratkaisua ja selvitystä. Tällaista ei perusuteliaan ihmisen luonne kestä! Miksi pöljä aloin ensinkään katsoa koko sarjaa! Nyt olen koukussa ja siinäpä sitten kiemurtelen kun loppuratkaisua ei näy eikä kuulu.

Mulla on muutenkin ollut tyhmä päivä. Koulu jurppii, kokeita olen korjannut, mikään ei huvita. Tahtoo lomalle!

18 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ma 7.5.07
Oli lyhyt työpäivä ja siitäkin kaks tuntia kokeenvalvontaa. Silti olen ollut koko päivän ihan töttöröö ja alkuillasta otin päikkäritkin.

Oli niin ihanaa päästä aikaisin koulusta, että onnen huumassa huristelin samaan syssyyn Poriin asti ja menin ihan vaan katselemaan kaikkea kivaa Kristilliseen kirjakauppaan, kun viimeks mulla oli kaikki muksut mukana, eikä katselemiseen ja hiplaamiseen voinut kunnolla keskittyä kun Onni vaelteli pitkin putiikkia. Nyt piti katsastaa kaikki uutuudet kunnolla läpi. (no, okei, tunnustan! Yks kirja ja kaulakoru tarttui mukaan...)

Siivosin olkkarin, eteisen ja keittiön, koska viikonloppusiivoukset jäi oikeestaan tekemättä. Pyykinpesua on riittänyt vielä tällekin päivälle, ja just kun olin nakannut viimeisen koneellisen pyörimään, saapui Juho Aaron Salonen futisharjoituksista hiusjuuriaan myöten kurassa. Loistavaa! Näin tuli jälleen todistetuksi se, että ehtymättömiä luonnonvaroja on kolme, ja ne ovat tiski, pyykki ja roskat.

Oon viime aikoina yrittänyt vähän kattoa, mitä suuhuni laitan, ja vaakalukemakin on pikkasen jo notkahtanut alaspäin. Tänään olin niin herkunnälkäinen tultuani Porista kotiin ja niin oli Juliakin, että me pengottiin epätoivoisina kaikki paikat muttei löydetty mitään hyvää. Ei ees pakastimesta - paitsi joululta jäänyttä Sunnuntai-piparitaikinaa. Ja me pöhköt kuulkaa sulatettiin sitä pienet annokset ja syötiin ihan onnessamme... raakaa piparitaikinaa keskellä toukokuuta. Mä en oikein tiedä, lisäisinkö lukijoiden tuskaa vielä kertomalla senkin, että koska piparimaun kanssa oli pakko saada kahvia, mutta maito oli huushollista loppu, lorautin kahvin sekaan kaapin perälle jääneestä Nan-korviketetrasta kunnon pläjäyksen. Ehkä tää olis syytä jättää kertomatta, että teillä sentään säilyis meikäläisestä joku illuusio.

19 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

su 6.5.07
Kuvitelkkast! Sain eilen olla monta tuntia ihan ypöyksin tässä huushollissa, kun isäntä ja muksut lähti kaikki Merikarvian mummulaan! Voi autuutta, olin ihan sekaisin, että mitä tekis, kun kukaan ei ollu roikkumassa puntusta ja huutamassa sitä ja tätä tai kaivelemassa kukkapurkkeja... Luin rauhassa sohvalla romskua ja muita kirjoja pitkät pätkät ja sitten iskin ton pyykkisavotan kimppuun. Mankelointi ja silittäminen kun on nekin nimittäin jokseenkin vaativia hommia Onnin läsnäollessa. Nyt tuli taas hoidetuksi kauheet kasat puhdasta pyykkiä. Ja pyykättyä vastaavasti aivan järisyttävä määrä likaisia. Tää rumba tosin jatkuu edelleen, just latasin taas nelikymppisiä koneeseen.

Onnin silmä on mojovan näköinen. Isäntä sanoi, että Onni muistuttaa sinitiaista: yhtä pullea ja sininen läiskä päässä. - Just joo, minkälaista muuta kommenttia biologilta vois odottaakaan?

Raamis pidettiin tänään Marjan luona, ja saatiin kaks uutta jäsentä, kivakiva! Yllätysmomentti oli vaan siinä, että toinen jäsenistä oli mun itämaisen tanssin opettaja! Oltiin varmaan yhtä ällikällä puolin jos toisinkin. Voi kun loistava juttu, näin se vaan elämä yllättää.

20 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

to 3.5.07
Tautinen kiire oli värkätä koulun jälkeen huominen ysin koe! Tuhatta ja sataa painelin tanssitunnille. Ja sieltä tullessani oli Onnilta silmä mustana! Julia oli kolhinut kipsillään Onnin nassua... Soitin oitis Kimmolle, että nyt pitää yksveekuvausta vielä lykätä! Voihan täytinen, on tämä kanssa.

Ihan sellanen kiitettävä kaaosolotila on päällänsä. Koulussa harhailen etsimässä epätoivoisena koepaketteja, koeäänitteitä, papereita, luokkia ja oppilaita. Koti on niin ylösalaisin että luulisi Gestapon suorittaneen tänne jonkin ratsian. Isoin muksu linkuttaa kipsinsä ja keppiensä kanssa ympäri kämppää, pienin näyttää tappelussa murjotulta minikokoiselta gangsterilta. Lisäksi päivitin kahden päivän ajan kesälomalaskurin väärin, aamuja on yks enemmän kuin huomasinkaan! ARGH.

21 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ke 2.5.07
Koska Julian jalka ei osoittanut parantumisen merkkejä, sanoin sille eilen, että menis tänään uudelleen terkkarille, josko se räpylä kumminkin tarttis kuvauttaa. Kesken koulupäivän soitti sitten terkkari mulle, että Juliaa tarttis lähteä kuskaamaan oitis röntgeniin ja tod.näk. kipsattavaksi. Siinä sitä sitten oltiin! Tosiaan, kolme varvasta oli murtunut - ja tämä kaikki jo viikko sitten, ja silloin sanottiin vaan että ei jalassa mitään vikaa ole, ja niinpä pikkupimu sitten kävi jumppasirkuksen kisoissa ja kaikkea murtumineen päivineen!!! Voi apua... Varpaat olivat kuitenkin onneksi ihan ok asennossa, ja jalkaan laitettiin nyt kunnon kipsi, niin ettei typykkä pääse vahingossakaan enää riehumaan jalkansa kanssa. Kepeillä kulkee, kouluun taksilla. Että tästä tulikin tämmöinen päivä.

Sairaalassa oli kyllä taas niin tuskaista odottaa, odottaa ja vielä kerran odottaa. Ensin odotettiin luukulle pääsyä. Sitten odotettiin, että joku tulee hakemaan röntgeniin. Sitten odotettiin, että päästäis röntgeniin. Sitten odotettiin, että päästäis lääkärin puheille. Sitten odotettiin, että lääkäri kävis radiologin puheilla. Sitten odotettiin, että päästäis kipsaukseen. Ja meillä molemmilla mourusi massut kuin pahaiset kujakatit kun ei oltu syöty mitään koko päivänä. Hesen drive in -luukun kautta ajettiin kotiin ja sitten syötiin ittemme puolitajuttomiksi. Kello olikin jo yli kaksi iltapäivällä.

Mun piti vielä tehdä illalla toinen keikka Poriin, ja aika kiitettävän sippi olen tällä haavaa. Huomisten kokeiden monistaminen jäi todella viime tinkaan, huomisaamuun. Ylihuomista koetta en ole vielä edes ehtinyt laatia... Voi kesäloma, saavu pian...

22 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

ti 1.5.07
Jep. Se on nyt toukokuu. Ja ihan vaan vähän hippaloitsi lunta tänään alas taivaalta. Minisesti - mutta lunta kuitenkin. Nyt riittää, sanon minä! Ei tässä hellettä vielä kaivata ennen koulun päätöspäivää, mutta että lunta - joku roti!

Iso osa päivästä meni yhden ainoan kokeen väsäämiseen. Voi että voi olla kirjasarjan valmis koepaketti ihan Heitä Vesilintua -osastoa, ja kaiken saa värkätä ite alusta loppuun! Taivaalle kiitos, että toi ruotsin kirjasarja vaihtuu ensi syksystä alkaen, joskin sitten vielä pari vuotta joutuu kärvistelemään kasien ja ysien kanssa. Hoh-jaa, mutta muutosta on ainakin tulossa!

Kävin vanhempia moikkaamassa pikku-ukkelin kanssa. Fillaroimaan en toimeentunut, kun oli niin halvatun kylmä ja mä olen eilisestä jotenkin vähän vilustunut, palelin eilen välkkävalvonnassa ihan järjettömästi, vaikka vaatteitakin oli päällä melkoinen kasa.

Peikonlehti siirtyi ruukkuineen päivineen Juhon huoneeseen, pois tuolta olkkarista. Mä olen niin täynnä nyt sen mullan siivoamista ja imuroimista ja pikku multasormien pesemistä ja multakuolalla sotkettujen vaatteiden pyykkäystä, että oli pakko antaa periksi ja heivata koko ruukku muualle. Ans kattoo mikä on seuraava terrorikohde.

23 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!



ma 30.4.07
Onni joutui menemään sijaishoitajalle, kun vakkarihoitotädillä oli vapaapäivä. Vapaalla olivat myös Julia ja Juho, jotka jäivät kahdestaan kotiin. Mulla oli onneksi älyn lyhyt työpäivä niin kuin tässä jaksossa aina tää maanantai. Olin jo puolenpäivän jälkeen hakemassa Onnia ja puoli yhden maissa kotona. - Julia tuli avaamaan mulle ovea yöpaitasillaan! Pikkasen olivat lomalaiset ottaneet täällä rennosti... Lämmitin molemmille ruokaa, komensin päivävaatteet päälle ja hammaspesut sun muut. Sitten lähdettiin kaupunkiin, sillä mä olin ylipuhunut isännän siihen, että saisin äitienpäivälahjani jo etukäteen ja kävisin itse hakemassa sen, koska isäntähän ei varmaan vapaaehtoisesti kristilliseen kirjakauppaan menisi... Sain varmaan Porin viimeisen kappaleen ns. Genesis-Raamatusta, jossa on vanha ja uusi käännös vierekkäin joka aukeamalla. Tautisen kätevä, joskaan ei ulkonaisesti mikään kaunotar: musta ja synkeä, mä kun tykkäisin jostain pehmeän ruskeasta tai jopa pastellisävystä, mutta näitä nyt ei oo ollutkaan sellaisilla kansilla. Enihau, aivan ihana mun mielestä - enkä edes odota, että kukaan muu tätä ymmärtäisi. Käytiin kakrujen kanssa myös marketissa ruokaostoksilla ja koska meillä tää vapunvalmistelu ja -juhlinta on aina niin onnettoman matalaprofiilista, niin ostin edes kaupan simaa (toimeennuinkohan oikeen yhtenä vuonna tekemään itte? yleensä muistan kaks päivää ennen vappua, että aijoo, sima olis pitänyt laittaa viikko sitten) ja Sarpin pikkumunkkeja, sellasia pyöreitä, joita näköjään tulee naposteltua tosta vaan. Kun nehän on niin pieniä. Ja sitten lappaa huomaamattaan kitaansa kymmenen peräkanaa. Siinä voi vaan ihmetellä sen jälkeen, miksei vaa'an lukemat pienene. *huoh*

Isäntä piti vielä hakea iltapäivällä duunista kotiin, se kun oli pitänyt jälkkärisessiota. Sen jälkeen tulikin täydellinen väsymyslaiskotusromahdus. Ruuan sentään sain pöytään ja pikku-ukkelin syötetyksi, mutta siihen sitten tais jäädäkin. Onni oli varmaan jotenkin vässä, sillä se ravasi koko illan kukkapurkeilla ja imuroitavaa riitti... Niih, mähän tässä lauantai-illallakin imuroin kämppää ja ihmettelin, että mihkä siittä imurin varresta sellanen yks musta muovikappale on joutunut, sellanen joka peittää varressa olevaa aukkoa ja joka on tarkoitettu imutehon säätelemiseen. Niin että arvatkaa hei kaks kertaa löytyikö sekin kukkapurkista!!! - Jos tosta pojasta ei tule jotain hortonomia niin jo on ihme. (no, tosin, povasin minä aikanaan Juhostakin gynekologia, kun se konttasi aina vessaan ja mun tamponipakettien kimppuun, mutta nykyään en ois enää niin varma sen lääkäritulevaisuudesta)

su 29.4.07
Kokkasin tänään yrttisiä jauhelihapötkylöitä Marian reseptillä. Olivat aika miedon makuisia, mutta perhe tykästi.

Julia saapui jumppisreissultaan iloisena hopeamitalin haltijana, Luvian joukkue oli tullut kisoissa kakkoseksi. Ehkä mitaliakin isompi aarre oli tanssija Mikko Ahdin (joo, just se Tanssii tähtien kanssa -tyyppi) nimmari. Ahti oli ollut kisan tuomaristossa.

Raamis kokoontui meillä, ja päästiin kyllä taas niin kauas päivän tekstistä kuin itä on lännestä, mutta kyllä syntyjä syviä puitiin! Siinä olis kuulkaa ollut tuomiokapitulillakin ihmettelemistä.

la 28.4.07
Heräsin sika-aikaisin viemään Julian kimpsuineen ja kampsuineen koulun pihalle, josta lähti bussi Turkuun jumppasirkuskisareissuun. Sinne meni pikkupimu kapsäkkeineen, toivottavasti sen jalka nyt kestää koko reissun suuremmin kiukuttelematta.

Palasin koululta kotiin, jossa oli siinä vaiheessa hereillä lisäkseni vain Onni. Tyhjensin tiskikoneen, lastasin uudelleen likaisilla ja muutenkin vähän siistin keittiötä. Söin aamupalan ja kahvimukillisen kera aloin lukea enkun valtakunnallisten aineita. Mulla olikin niin tehokas aamu, että kymmeneen mennessä kokeet oli korjattu ja suihkussa käyty ja rouva pöökätty kaupungillelähtökuntoon.

Porissa heitettiin isäntä ja Juho uimahallille, josta Onni ja minä jatkoimme matkaamme kirjastoon. Onni oli kyllä autuaallisessa tajuttomuuden tilassa ja nukkui autossa sen ajan, kun kävin kirjastossa (joo, visiittini jäi kyllä lyhyeksi ja siinäkin välissä jo juoksin pari kertaa katsomaan, ettei ulkona vaan huuda sekä auton varashälytin että Onni). Sitten ajeltiin Isoon Karhuun, josta bongasin heti Onnille nätin paidan Benettonin myymälästä ja alakerran Fanletista piti ostaa taas syväpuhdistavaa shampoota - sietämätön takaraivorasvaletti-ilmiö on iskenyt jälleen kuten synnytyksenjälkeisessä hormonimyrskyssäkin. Mitähän tää nyt tällä kertaa on?

No, Sokoksesta löydettiin nätit ensiaskelkengät pikku-ukolle, joskin sovittaminen ja koklailu oli hieman hiostavaa puuhaa. Ukkeli oli kovasti halukas kokeilemaan kävelemistä kenkien kanssa, mutta mielellään hiukan lujempaa vauhtia kuin äiti ja erityisesti eri suuntaan kuin äiti. Sopivat kumminkin löydettiin, joten nyt on valokuvauslook kunnossa.

Haettiin sitten isommat miehet uimasta ja mentiin koko jengillä kiinalaiseen ravintolaan syömään. Onnikin sai mussutella kanaa ja riisiä, ja hyvin upposi. Juho jäi isukin kanssa shoppailemaan vielä keskikaupungille, kun Onni ja minä suunnattiin Prismaan tekemään viikonlopun ostokset, ja niiden hoiduttua haettiin kaksikko sitten vielä takas ja suunnattiin kaikki kotiin. Missä olinkin sitten niin poikki varhaisesta herätyksestä, kaupungilla sompailemisesta ja jätti-isosta kiinalaisateriasta, että vajosin sängylle ja nukuin ihan tolkuttoman kauan! Jahka olin herännyt viiden kieppeillä (!), keitin vahvaa kahvia ja ryhdyin Toimimaan. Puoli kymmenen aikaan illalla kämppä oli siivottu. Mä olen ollut tehokkaampi kuin entisen mainoksen valkotornado!

pe 27.4.07
No, nyt on meikänainen tempaissut. Koko viimeisen vuoden ajan tässä on suunniteltu, että kesällä lähdettäis Sveitsin tuttuja tapaamaan kesäloman aikana, mutta edullisia lentoja ei ole vaan löytynyt. Tänään poikkes Maikku kaffeelle ja kertoi varanneensa ens syyslomaksi Turkin matkan ja heitti sitten ihan siinä puolhuolimattomasti, että lähdettekö mukaan. Ja meikä innostui ihan tautisesti, kun näki paikan netistä! Siinä silmänräpäyksessä olin valmis tekemään varauksen, ja puolipöllämystynyt isäntä ympäripuhuttiin samaan syssyyn, ja hihhei, nyt meille on varattu Turkin reissu syyslomaksi. Viikko viiden tähden hotellissa All inclusive -luksuslomalla! Vähänkö meikä leijuu! Kerrankin on joku syy odottaa syksyä, jota muuten yleensä niin paljon kammoan.

Koulussa oli kirjailija vierailemassa ja piti ihan kiinnostavan esityksen auditoriossa. Taivaalle kiitos siinä tilassa on nykyään ilmastointi - oppilaitten kun piti riisua kengät sinne mennessä, niin arvatkaa haisiko käytävässä hieman sukkamehu? Meinaan siinä lemussa meinas hampaat löystyä suussa. Ja minä kun en ollut tajunnut hiljentää kännykkääni, niin eikö meidän Julia-neiti soita ja kysy, että minkä nimistä särkylääkettä mä olen antanut hänen jalkakipuunsa (!!!). Puhuttelin sen taas kotiin palattuani jälleen kerran aiheesta "Äidille. Ei. Soiteta. Oppituntien. Aikana." ja kysyin, että mihin hän nyt kesken koulupäivän sitä tietoa tarvitsi, jos hänelle kerran ope koulun lääkekaapista jotain lääkettä antoi. "No kun Anne nyt vaan kysyi sitä", vastasi fröökynä. Siis voi auttakkee... Ja tämäkö nyt taas kuului kategoriaan Järkyttävä Hätätapaus Jossa on Kyse Elämästä ja Kuolemasta? Niissä tapauksissa nimittäin oon antanut luvan soittaa mulle kesken tuntia, muuten ei. Pitänee rajoittaa lupa koskemaan tapauksia "Joku on jo Kuollut".

Piti mennä alunperin tänään Onnin kanssa Kimmon luo yksveekuvaan, mutta koska en oo viikolla millään ehtinyt ostaa pikkusällille kuvaukseen sopivaa paitaa ja kenkiä, siirrettiin vielä viikolla. Huomenna isommat miehet menee keskenään kaupungille, niin toi pienin mies ja minä mennään sitten omille teillemme ostamaan niitä vaatteita. Korvien jälkitarkastuksessa poikettiin tänään pikaisesti koulun jälkeen, ja kaikki oli kunnossa. Pitää nyt sitten vielä tilata ens viikolla rokotusaika neuvolasta, kun yksveerokotusta ei suostuttu antamaan ennen jälkitarkastusta.

Oon korjannut illalla enkun valtakunnallisia. Nyt rupee kello tikittämään jo sen verran paljon, että jos jatkan noitten aineitten parissa, en enää pysy skarppina enkä huomaa kaikkia virheitä. Täytyy pakertaa huomenna sitten loppuun. Hrrrr. Mä vihaan aineitten korjaamista!

to 26.4.07
Voi mikä lämmin sää! Huomiseksi lupasivat mokomat jo viileempää keliä. Koulutyön kannalta tietysti sinänsä positiivista. Luokkatyöskentelyn toimivuus on kääntäen verrannollinen sään upeuteen.

Käytiin Onnin kanssa 1-vuotisneuvolassa. Monsieur le Peppu on 74 cm pitkä ja painaa niukasti alle 10 kg. Siinäpä sitä on äiteelle käsipunnusta kerrakseen.

Anna kävi piipahtamassa Aatu-palleron kanssa, joka nauraa hekotti aivan hulvattoman räkäistä vauvannaurua Julian höpsöttelyille. Kertakaikkiaan että oli hauska heppu! Ja jösses että tota vauvojen käkätystä tarttis ehdottomasti nauhoittaa johonkin kasetille tai levykkeelle. Sais ite keljuna päivänä kuunnella ja piristyä.

Tanssitunnilla kävin keikkumassa ja hauskaa taas oli. Voi kun ois ihanaa kevään kunniaksi ostaa itelleen joku hemaiseva tanssipuku, mutta ei, en anna periksi, kutistuttava on ensiksi ja sitten vasta palkitaan ittemme jollain haaremilookilla.

ke 25.4.07
Loistavien päivien sarja jatkuu. Kouluun pukkaa taas niin paljon ulkopuolisia vierailijoita, että tärkeitä tunteja tippuu ohjelmistosta pois. Ja oma luokka rutisee siitä, etten ole halukas järjestämään hulppeaa ulkomaanmatkaa ysin päätteeksi. Hohhoijaa, kuinkahan moni vanhemmista olisi valmis viemään 20 murkkuikäistä ulkomaille ja ottamaan hommasta jakamattoman vastuun?

Kotona Fräulein Julia ontuu jalkaansa tiputtuaan keinusta - ja ylihuomenna olis lähtö Turkuun jumppasirkusjoukkueen mukana valtakunnallisiin kisoihin. Lisäksi neiti jäi kiinni siitä, ettei ole hoitanut läksyjään kunnolla, ja kiihdytti itsensä täyteen surkeustilaan ja -parkuun, vaikka syy on ihan omassa itsessä.

Tänään on ihan huippua olla äiti ja ope. Muksut valittaa sekä töissä että kotona. Tästä kaikesta tulikin tänään kruunaus palkanlaskijalta: tilinauha joka ilmoitti, että maksetaan 0,24 euroa. Kyseessä oli joku 1.3. voimaan astunut korotus/tarkistus, mutta jotenkin se symbolisoi tätä päivää oikein hyvin.

ti 24.4.07
Blääh, mikä päivä. Todellakin sarjaa Ei-täyden-kympin-päivät.

Mulla alkoi tunnit koulussa vasta iltapäivällä, mutta olin ajatellut, että menisin sinne mahdollisesti jo aamulla, kun olis niin paljon tekemistä. Mutta pääsinkö aamulla ylös sängystä kun tiesin, että voisin jatkaa uniakin ja mennä myöhemmin bussilla? - EN. Siirsin kelloa pikkuhiljaa eteenpäin kunnes se oli kahdeksan, eikä ollut enää varaa vetkutella. MUTTA. Sitten mä lähdin siinä puoli kymmenen kieppeissä kävelemään pysäkille päin bussiraha (ainoani, kun en ollut eilen käynyt pankkiautomaatilla...) taskussa, vaan palasinkin melkein tosta portilta takaisin vaihtamaan takkia, kun olikin paljon edellisiä lämpimämpi päivä. Puolivälissä matkaa pysäkille hokasin, että halvattu, ainoat rahani jäivät sen toisen takin taskuun. Eikun äkkiä takas hakemaan kallisarvoinen kybäni ja sitten lujaa takas pysäkille päin. Kunnes noin 50 m ennen pysäkkiä näen, että siellähän se dösä jo viillettää täysillä yhdystietä pitkin kirkolle. Voi kirous ja kuolema! Kävin pysäkin aikataululla ja tajusin, että onneksi ehdin tunneilleni vielä seuraavallakin, yli tunnin päästä menevällä bussilla. Mutta monistusten ja muitten juttujen kanssa tulis lievä kiire, enkä kaikkea millään ehtisikään tehdä. Ihan kypsänä tallustin kotiin, hikisenä kassien raahaamisesta, ja yritin vähän väsätä huomisia tunteja, mutta mistään ei oikein tullut mitään, kun otti niin paljon aivoon ja muutenkin oli ihan hölmistynyt olo. Ikinä ennen en ole myöhästynyt mistään muusta bussista kuin Turun kaupunkibusseista, joita kulkikin kymmenen minuutin välein.

Töissä oli koko ajan sellainen olo kuin olis ollut jalassa sukset, jotka yrittää lipsua ladulta pois. Puolihölmistynyt olo koko ajan. Fiilikset alkoi helpottaa vasta kun pääsin kotiin ja lähdin fillarilenkille. Lasten maastojuoksut alkoi tänään, joten laitoin valmiiksi perunat kattilaan kun lähdin polkemaan ja isännälle kellon soittamaan neljältä, jotta se muistais vääntää levyn päälle ja saatais ruoka ajoissa. Mutta oliko tää muistanut koko juttua kun palasin lenkiltäni? - EI. Onni oli päässyt käsittelemään vekkaria, eikä isäntä ollut muistanut koko juttua pätkääkään. Ei kun äkkiä levy päälle ja kalapuikkoja paistamaan. Vaan kun ei asiat mene putkeen niin ne ei sitten mene. Kalapuikot nimittäin tuoksahtivat lievästi oudolta (kalanmaksaöljyltä tarkemmin ilmaistuna), ja maku oli sen mukainen. Isäntä kaahasi tuhatta ja sataa kauppaan, että saatais jotain ihmisravinnoksi kelpaavaa. Huh.

Koko kämppä oli tietysti kuin pommin jäljiltä, ja illalla aloin selvitellä taas paikkoja. Sami ilmestyi hakemaan isäntää kuntosalille, ja kun nämä keikat ennen kestivät tunnin, niin eivätkö herrat tällä kertaa suorittaneet jotain maratonistuntoa ja olivat reissussa melkein kaksi tuntia. Siis, voi vitsi, kaks tuntia siivosin huushollia silleen että Onni roikkui lahkeessa kiinni, eikä mistään meinannut tulla mitään. Olinko iloinen, mitä? - EN.

Huomenna kaikki on toisin. Eikse niin ole?

ma 23.4.07
Kävin tänään Onnin kanssa onnittelemassa Kaisua ja Kimmoa ja katsomassa heidän pikkuruista Elsa-tyttöään. Oooiii... Mikä mininen suppusuu! Eikä se tuntunut painavankaan yhtään mitään, kun on tottunut tota Onnimannia nostelemaan, ja sitten sylissä olikin sellainen kolmekiloinen nyytti! Voi jestas, kyllä myö ihmiset ollaan söpöjä vauvoina!

Katsoin telkusta uuden "Ruma Betty" -sarjan ekan jakson samalla kun silitin pyykkejä. Olin vartavasten virittänyt silityslaudan ja -raudan olkkariin, jotta ällöämäni homma sujuisi vähän vähemmän vastenmielisesti siinä telkkaohjelman sivussa. Niin kuin muuten sujuikin. Itse ohjelma puolestaan tuntui jollain tavalla "Paholainen pukeutuu Pradaan" -kirjan ja -leffan innoittamalta. Muotilehden päätoimittajan henk.koht. assari? Jonka oma look ei oikein sopeudu ympäristöön ja jota päätoimittaja pompottaa mielivaltaisesti... Olkoonkin, että kaks jälkimmäistä ovat vain sivujuttuja tv-sarjassa, mutta silti, eipä voinut olla pistämättä silmään. Noh, ans kattoo nyt, kehittyykö juttu jotenkin tosta omille teilleen vai jatketaanko plagiointilinjalla.

su 22.4.07
Yksveesynttäreitä on nyt sitten juhlittu. Heräsin aamulla Onnin kanssa jo aikaisin ja ryhdyin leipomaan kinkkupiirasta ja täyttämään täytekakkua. Miten olinkin onnistuneesti unohtanut sen, että kakkupohjiahan myydään valmiina ja vielä tosi edullisesti? Oisin päässyt taas oman pohjani aiheuttamasta tuskasta.

Onni otti kemunsa oikein mallikkaasti, joskin äiti sai taas toimia kynttilänpuhaltajana. Piiras ja täytskäri maistui vieraille ja Monsieur le Peppu sai paljon vaatelahjoja. Maikku sanoi olleensa eilen kaupungilla viiteen asti ja jättäneensä uimahallireissunsa sikseen! Hehe, talk about a shopaholic...

Illalla olin vielä rapsuttamassa pihaa haravan kanssa, kun oli pakko saada happea, mutta kävelylle tai fillaroimaan en yksinkertaisesti jaksanut lähteä.

la 21.4.07
Meidän Onni on tänään tasan 1 vee! Iloisesti Monsieur le Peppu kumartaa ja kiittää kaikkia onnittelijoita, Jymyä ja Pädää ja Ullaa ja kaikkia muitakin!!!

Aamupäivä ja osa iltapäivästäkin meni kaupungilla Onnin ja kummitäti-Maikun kanssa lahjaa etsimässä. Noooh, tulihan siinä sivussa katseltua kyllä kaikkea muutakin ja syömässäkin käytiin. Onneksi olin aloittanut huushollin siivousraivauksen jo eilen. Selvitin noi työpaperitkin taas kerran ja, kuten aina, tein yllättäviä löytöjä: viikkokausia palauttamatta lojuneita sanaripapruja. *huoh*

Mutta mä ostin kirjakaupasta Filofax-järjestelmäkalenterin ja nyt pidän huolta siitä, että kirjoitan kaiken mahdollisen muistettavan itelleni ylös ja yritän nousta tästä kaaoksen suosta. Tällä viikolla sattui niin monta "pikku" juttua ton fillariavaimen ohella, että mulle tuli mitta täyteen. Jotain täytyy nyt yrittää.

Täytekakkupohjastani tuli taas järkyttävän näköinen. Minä en tajua, miten noin yksinkertaisen homman voi kerta kerran jälkeen mokata. Taivaan kiitos koko hoito upotetaan täytteisiin, kermaan ja koristeisiin, niin ettei kukaan näe tota kakkupohjahirviötä, joka tällä hetkellä irvistelee tuolla keittiön työpöydällä.

ke 18.4.07
Joskus oikein täytyy itekin pysähtyä ihmettelemään törttöilynsä määrää. Eilen olisin ansainnut sellasen sarjakuvissa joskus näkyvän "Aasi"-tötterön päähäni. Mä nimittäin menin tavallista myöhemmin kouluun ja olin päättänyt mennä bussilla, etten joutuisi aamulla heräämään isännän kyytiin. Koska tiesin, että mulla on parturi kolmelta, eli siihen on kiire ehtiä koulun jälkeen, päätin ajaa fillarilla kirkolle ja nousta sieltä bussin kyytiin, jotta isäntä vois vain heittää mut paluumatkalla töistä siihen kaupan pihaan ja huristella kotiin. Mä puolestani pääsisin sitten parturin jälkeen kätsysti fillarilla kotiin.

No, jotenkin mulla oli kyllä takaraivossa vähän paha aavistus siitä, että mä en oikein muista, missä mun fillarin avaimet on, mutta koska tossa korkkitaulullani roikkui yhdet avaimet, sieppasin ne aamulla kiireessä mukaan ja poljin miljoonaa kirkolle (lähdin vähän knaftisti). Sen verran kumminkin sitten päätin koklata avaimia siellä, että napsautettuani fillarin lukkoon (lukitseminen käy ilman avainta) yritin avata sitä niillä avaimilla. Vaan eipä auennut. Mä sitten vaan tyynesti aattelin, että kai ne oikeat avaimet jostain löytyy. Koulussa sanoin isännälle, että ajetaas kodin kautta kun palataan töistä, etsitään mun fillarin avaimet ja sitten viet mut sinne kirkolle. Ja niinhän me tehtiin. Tultiin kotiin ja alettiin etsiä. Ja etsittiin ja etsittiin. Löytyi toiset avaimet. Ne mukaan, meitsi kampaajalle, ja kampaajalta kun tulin ulos niin... Eivät sopineet nekään avaimet!

Soitin kotiin, että nyt sieppaa, eikä tätä pyörää taluta örkkikään kun siinä on takapyörä lukossa. Tuu pelastaan mut täältä. Mutta isäntä oli just saanut riisuttua Onnin ulkokuteista ja sanoi, että kävele nyt sieltä kotiin, etsitään yhessä vielä sitä avainta. Ja meitsihän käveli. Ja sitten taas etsittiin. JOKA paikasta. Jopa niin joka paikasta, että siivouskomeron hyllyltä onnistuin tiputtamaan pullollisen Liesimustaa matolle, ja pullo halkesi. (Tiedoksi tietämättömille: Liesimusta on pikimustaa ja myrkyllistä mönjää, jolla saa putsattua hellan levyt kiiltäviksi) En viitti tässä toistaa sitä suomalaista perinnesanastoa, joka multa pääsi, mutta siteeraan vaan Kiplingiä sanomalla että "the language I used was wonderful". Isäntä tenttaa: "Kiersikkö varmasti avainta oikeaan suuntaan?" - Tästä mä jo lähes loukkaannuin, tokaisin sille kiukkuisena että en mä nyt NIIN blondi ole!

Lopulta olin epätoivoinen ja hysteerinen ja oma järjestäytymättömyys ja huolimattomuus otti sairaasti pannuun, samalla kun tilanteen koomisuutta ei voinut olla nauramatta. Lopulta hohotin puolihysteerisenä, että nyt kello on vaikka mitä ja muksuillekin tulee nälkä, nyt lähetään hakemaan se fillari sieltä autolla, kaadetaan pari penkkiä että se mahtuu ja haetaan samalla reissulla pizzaa. Ja sitten lähettiin. Isäntä otti ne mun ekat avaimet mukaan vaikka sanoin sille että turha juttu kuule, ne on kokeiltu jo. Kaupan pihassa se sitten koklasi niitä mun fillariin ja TSÄDÄM, se kirottu värkki AUKESI lukosta saman tien! Siis oikeesti... Mä olin kuin olinkin kiertänyt sitä avainta väärään suuntaan! Mä tyrmistyin aivan totaalisesti. Tällaista voi sattua vain mulle. ARGHHHH!

Positiivista tietty sinänsä, että ne avaimet löytyi. Jopa molemmat tallella! Isäntä oli jopa niin ritarillinen, että kun mä en ollut mitenkään pukeutunut fillarointia silmälläpitäen (ohut takki päällä, hanskat kotona...), se lupasi ajaa pyöräni kotiin. Mä lähdin mykistyneenä hakemaan sitä pizzaa ja loppuillan istuin lamaantuneena kotona, enkä saanut tehdyksi mitään. Kirosin vain hiljaa ja hartaasti omaa tohelointiani. Jälleen kerran; kun mulla olis tavarat paikoillaan ja kaikille se oma paikka...

Nyt jos koskaan kaipaisin kylkeeni sitä usb-porttia. Muistitikun kun tökkäisin kylkeeni, sieltä kytkeytyis minuun joku Järjestelmällinen Persoona -ohjelma. Sitten olis mullakin jotain toivoa.

ma 16.4.07
Päivän fillarilenkki: 18½ km. Poljin ekaa kertaa pienvenesatamaan asti moikkaamaan merta. Voi että tänään on ollut KEVÄT! Luokkahuoneissa tosin tuskakerroin kohoaa sitä mukaa kun sää lämpenee ja kaunistuu. Mulla ois ollut tänään lukujärjestyksen mukaan sikalyhyt päivä, mutta päädyin pitämään sairastuneen kollegan kaksi tuntia ja sitten oli kokous vielä päivän päätteeksi.

Onni oli pitkästä aikaa päivähoidossa. Viime viikonhan se oli isukin kanssa täällä kahdestaan, kun sairaslomalainen poti vielä polveaan, mutta tänään isäntä suunnisti mun kanssa duuniin. Hyväntuulisena oli Onni jaksanut koko päivän. Koko illan se mennä käpytteli pitkin huushollia ja pulputti omia vauvakielisiä juttujaan. Kovaa puheenharjoittelua on nyt meneillään, ja passiivista sanavarastoa on jo selvästi. "Missä koira?" saa aikaan sen, että Onni etsii käsiinsä Julian jätti-ison koirapehmolelun. "Missä lamppu?" saa ukkelin osoittamaan kattolamppua. Kuullessaan "mennään nam-nam" Onni tietää suunnistaa keittiötä kohti. Ja rannekelloa näyttäessäni Onni osoittaa sitä pullealla etusormellaan ja tapailee kellon alkutavua, mutta vähän vielä vääristyneesti, niin että kel-tavusta tulee jotain "Khällll....khälllll..." -toistelua. Kyä se siittä lähtee!

33 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!

su 15.4.07
Se, joka ei ole kiskonut meiltä olkkarin verhoja alas ja ryhtynyt putsaamaan vuoden lepotilassa olleita verhokiskoja ja -lautaa, ei tiedä pölystä mitään. En oikeestaan tiedä, mikä mut tänään näihin hommiin riivasi (varmaan toi kevätsää ja -aurinko, joka valollaan tuntuu tunkeutuvan joka paikkaan), mutta niin vain kävi, että pesin makkarin ikkunat ja verhot, ja sitten kävin käsiksi niihin surullisenkuuluisiin olkkarin verhoihin, jotka on ommeltu laskoksille, ja jotka keräävät pölyä enemmän kuin hunaja kärpäsiä. Yskin, köhin ja aivastelin, mutta lähtö tuli pölylle ja (yäks, tää on se ällöin) verholaudan takana muhineille hämyriseiteille. Verhot lähtee pesulaan, niitä en uskalla omaan koneeseen laittaa. Olkkarin ikkunat pesin sisältä ja ulkoa ja nyt on ihan kuin joku olis käynyt puhdistamassa meidän takapihan - näkymä sinne on nimittäin huomattavasti kirkkaampi ja selkeämpi kuin aiemmin!

Pidettiin raamis tänään iltapäivällä Jaanan luona. Hauska juttu sinänsä, että johkaannuttiin tänään puhumaan lepopäivästä, kun meitsikin jo aamupäivän hinkkasi noita ikkunoita ja pölyjä... Mä totesin, että mulle sopisi parhaiten juutalaisten sapattiperinteet. Perjantai-illasta lauantaihin, kuudesta kuuteen, oltais joutilaina ja ladattais akkuja, ja sitten duunailtais jo hyvillä mielin vaikka mitä ja kaupatkin vois aueta. Todettiin siinä sitten sellanenkin juttu, että oikeestaanhan meilläkin pyhäpäivän vietto alkaa jo lauantai-iltana kuudelta ja päättyis periaatteessa sunnuntaina kuudelta. Mä sanoin, että saisin kyllä naapurilta katseita, jos menisin sunnuntaina kymmentä yli kuus tamppaamaan mattojani, johon Pauliina murjaisi, että hymyilisit vaan iloisena ja näyttäisit kelloa, että pyhä loppui jo kymmenen minuuttia sitten. Tarttis varmaan kokeilla. Minulle tää länsimainen sunnuntaipyhäpäiväkäsite ei istu sitten pätkääkään. Mitäs jos perustaisinkin jonkun ihan oman kansanliikkeen juutalaisen sapatin ajamisesta suomalaiseen kulttuuriin... Hehe. Siinäpä oliskin kuulkaa haastetta poikineen.

Tänään on ollut jo toooosi lämmintä. Mä annoin nyt kyllä fillarilenkin olla, sillä mun reisilihasparat tarvii vähän palautumista. Ensin oli torstaina se tanssitunnin rääkki ja sitten olin perjantaina ja eilen polkemassa. Nyt sai edes reidet lepopäivänsä!

la 14.4.07
Kaunis kevätsää houkutteli mut pesemään keittiön ikkunat. Nakkasin verhonkin pesukoneeseen. Suunnittelin ja kuvittelin taas ehtiväni tänään vaikka mitä siivoussaralla, mutta keittiöön ja eteiseen jämähti hommat. Sen jälkeen ei enää evä rävähtänyt. *huoh*

Käytiin aamupäivällä koko porukalla Porin kirjastossa ja sitten Prismassa hankkimassa viikonlopun safkat. Iltapäivällä kävin fillaroimassa, 16½ km. Tuuli oli edelleen yllättävän viileä. Aurinkoisella ja tuulensuojaisella paikalla tuntui tossa pihassa niiiiin lämpimältä, mutta fillarin selässä kyllä taas muisti asuvansa pohjoisella pallonpuoliskolla. Vähän epäilyttää, että mahtaako huomenna elohopea kivuta niin korkeisiin lukemiin kuin mitä säätiedotukset ovat antaneet ymmärtää.

Ai niin, laitoin valokuvasivulle eilen pari uutta kuvaa meidän Onnimannista.

pe 13.4.07
Viikonloppu! Ihanaa!!! Sääkin on lämmennyt. Lähdin koulusta kotiuduttuani fillarilenkille ja poljin 16½ kilsaa. Ihan niin tyyntä ja tuuletonta ei ollut kuin mitä ensin kuvittelin; merelle päin polkiessa oli ihan kiitettävästi vastatuulta. Sen huomasi vasta pyörän selässä, jotenkin toi eilisen hypertuulen tyyntyminen antoi harhavaikutelman siitä, ettei tuulisi enää ollenkaan. Mutta takaisin päin sitä tultiinkin sitten myötätuulen vauhdittamana. Ihan hyvä, sillä menomatkalla ajattelin ensin kuolevani siihen paikkaan: tehtiin eilen tanssitunnin alussa lämmittelyssä uusia reisilihasliikkeitä, joiden ansiosta niukasti pystyin polkemaan... Auuuuts!

Työpäivä alkoi vasta toiselta tunnilta, joten sain nukkua tunnin tavanomaista pitempään, ja voi veljet, että teki hyvää se tunti! Olen ollut tänään suorastaan jopa hereillä. Kunpa toi pikku-ukon räkätauti alkais nyt hellittää niin että se nukkuisi yönsä kunnolla, jolloinka meitsikin sais vetää öisin unta palloonsa. Katkonaiset unet on meikänaisen vihollinen nro 1.

Maria poikkesi Porin reissultaan hakemassa vauvan turvakaukalon takaisin. Sehän oli mulla lainassa kun toi Onni siinä ensi kuukautensa matkaili. Muistin (jopa!) samaan syssyyn palauttaa valkoisen fleecepuvun ja sitteriin ruuvattavan touhulelun. Kiitokset vielä Marialle avunannosta!

Juho lähti taas yökylään Oskulle. Ensin tuli puhelu, että saanko lisäaikaa, mä saisin syödä Oskun luona. Ja kun lisäaika meni umpeen, tuli uus puhelu: saanksmä jäädä yöksi kun niille kerta sopii. Vitsikkyys piili vaan siinä, että molemmilla kerroilla puhelimen soidessa isäntä osas etukäteen sanoa kuka soittaa ja mitkä on vuorosanat. Että semmosia meedion kykyjä meidän perheessä.

to 12.4.07
Julian nimpparipäivä. Annoin sille lahjaksi kokoontaittuvan vaaleansinisävyisen sateenvarjon. Eipähän ainakaan mene pinnojen väliin pyörällä ajaessa, kun sen saa taitetuksi koulurepun sisään! (= viittaus syksyiseen äksidenttiin, jolloinka pikkupimu katkoi hampaansa sontsan mentyä fillarin pinnojen väliin)

Tanssitunnilla opeteltiin uutta liikettä, kamelia. Yritin epätoivoisesti saada puristusta vatsalihaksiin, mutta miten voi saada puristusta lihaksiin joiden tilalla on pullataikinaa? Hemmetin hemmetti! Tälle plösölle on alettava tehdä jotain ja äkkiä! Voi kesäloma, saavu pian! Kuten Ulla Hoon kanssa toissailtana todettiin, ei laihduttamiseen voi keskittyä kaikkien työkiireiden keskellä, se kun on kokopäivätyötä.

ti 10.4.07
Oltiin Heinosen Ullan kanssa illalla katsomassa hömppäleffa "Sävel ja sanat". Hugh Grantille oli ilmeisesti kirjoitettu taas romanttisen komedian hughgrantmainen tilausrooli. Leffa toimi kuitenkin oivallisesti kaikkien stressimomenttien nollaajana ja jaksoi viihdyttää näppäryydellä loppuun asti. Drew Barrymore oli hoikempi kuin ikinä vielä missään, sillähän kun tuppaa olemaan samoja probleemeja kuin Kate Winslettilla eli hollywoodilaisittain alkaa paino kohota hälyyttäviin lukemiin. Jotka siis normaalielämässä ovat terveitä lukemia Hollywoodin anorektikkolukemiin verrattuina. Yksi leffan hauskimmista sivuhahmoista oli huipputähti Cora Corman, jonka lavavääntelehdintä ja pukeutuminen (lue: pukeutumattomuus) kirvoittivat ainakin meistä hykerryttävät naurut. Aivan tuppasi tulemaan mieleen eräs laulajatar jonka nimi alkaa yhdistelmällä Sh ja päättyy aahan ja välissä ovat kirjaimet akir.

Onni-raasulla on korvatulehdus. Tero käytti sen lääkärissä, ja pikku-ukko sai antibioottikuurin. Kunpa nyt pian paranisi! Säälittävää, kun ukkelilta valuu räkä koko ajan molemmista sieraimista ja poskilla palaa punaiset kuumeläikät. Niis! Ei noin pienten kuuluisi kärsiä inhottavista taudeista eikä yhtään mistään kurjasta!

ma 9.4.07
2. pääsiäispäivä
Toimeennuin aamulla kirkkoon ekaa kertaa varmaan 1½ vuoteen. Muistaakseni istuin siellä viimeksi salmiakkipastilleja imeskellen ja aprikoiden, että kestänkö seremonioiden loppuun asti vai pitääkö lähteä ykäämään kesken kaiken - Onni oli silloin siis masussani. Tänään ei tarvinnut funtsia että kestääkö vaiko eikö. Anne-Marie sitäpaitsi oli päättänyt lopuksi kätellä jokaisen lähtijän Amerikan malliin, joten hymyssä suin sieltä kotiuduttiin.

Onni on järisyttävän räkäinen ja on alkanut pidellä toista korvaansa tässä illan mittaan. Mitenköhän tauti vielä etenee? Julia on kans aika kipeenä, ja isäntä ja minä ollaan litkitty molemmat tänään Finnrexin-mukilliset, kun alettiin oireilla mekin. Minähän en mitään kevätflunssaa nyt tähän saumaan huoli!!!

Ulkona alkoi justiinsa sataa räntää. Että tällaista pääsiäistä. Sikakylmää on ollut viime päivinä jo muutenkin. Toisaalta hyvä juttu koulutyön kannalta - mitä upeammat kevätsäät alkaa olla, sitä nahkeampaa on oppilaiden koulunkäynti. (Kieltämättä siinä itelläkin alkaa ajatus laukata pitkin ketoa jos aurinko porottaa ja leskenlehteä pukkaa maasta)

Silitin kasan pyykkejä, katsoin Fellinin "Amarcordin" dvd:ltä, tein kouluhommia ja laitoin aina välillä sapuskaa. Onnia ei kyllä saanut iltaruokaa taaskaan syömään. Hedelmäsosetta se söi jonkin verran, mutta siinä se.

su 8.4.07
1. pääsiäispäivä
Onni on saanut yön aikana flunssapöpön. Räkää valuu her-vot-to-mas-ti. Ihan järkkyä! Yö sujui vähän levottomasti, enkä usko, että ensi yöstä on tulossa ainakaan helpompaa, sillä syöminenkään ei ole illan mittaan kehuttavammin sujunut. Normaalisti sapuska uppoaa sälliin kuin kuuma veitsi voihin, mutta nyt se on suostunut syömään vain silkinsileitä jugurtteja ja hedelmäsoseita - merkki siitä, että kurkku on kipeänä. Voi pikku-ukkoa!

Olen lueskellut, ollut ulkona haravoimassa ja oikeastaan kuluttanut suurimman osan päivästä johonkin, mitä en itsekään oikein tiedä. Aika vain kuluu ja valuu, enkä tunne saavani siitä mitään otetta. Sen verran jaksoin tehdä töiden eteen, että laskin luokan poissaolokirjasta merkinnät jaksopalautteita varten ja kirjoitinkin jo palautteet niille, jotka olivat mulle ennen lomaa itsearviointivihkonsa jättäneet. Taivaan kiitos huomenna on vielä vapaata!

la 7.4.07
pe 6.4.07
pitkäperjantai
Miehet lähtivät kolmestaan isännän tädin ja tämän miehen synttärikemuihin Merikarvialle. Pitkäperjantai on minusta lievästi outo päivä järjestää minkään sortin kemuja, mutta koska juhlakaluilla on monta koiraa ja mua vaivaa nyt jo keväiset siitepölytkin, niin oli alusta asti selvää, että jään kotiin. Sen lisäksi jäi Juliakin, sillä se on nuhainen ja sillä on vähän lämpöä. Onnin taas puolestaan ei alunperin pitänyt lähteä mukaan, mutta kun anoppi ja käly sitä mukaan vinkuivat, niin lopulta isäntä suostui. Mä sanoinkin, että tuskin joudut sitä juurikaan siellä hoitamaan ja paimentamaan, sillä sylittäjiä kyllä riittää. Sitäpaitsi autuaallista meikäläisellekin, että saa olla ihantäysintotaalisen rauhassa, eikä tarvitse koko ajan vahtia sitä pikku multasormea. Kun ulko-ovi sulkeutui Merikarvialle lähtijöiden perässä, kuulin melkein korvissani Bachin halleluja-kuoron.

Lueskelin jonniin aikaa rauhassa ja annoin iki-ihanan "Loma Roomassa" -leffan mennä nauhalle. Harmi, ettei meiltä löytynyt yhtään tyhjää dvd:tä, mutta kyllä toi videosysteemikin vielä pelittää. Julia hinkuvinkui sitten ihan väkisten, että se haluaa leipoa masalisaa, joten pakkohan sitä sitten oli venyä. Tehtiin samaan syssyyn kinkkupizzaa, jota EI poltettu tällä kertaa uunissa. Laitoin Julian vahtimaan sitä uuninluukun taakse silmä tarkkana. Ja tällä kertaa, toden totta, saimme ihan järjellisen makuista pizzaa lounaaksi. Plus masalisaa jälkkäriksi.

Mä olin kyllä niin vimpan päälle poikki sekä työviikosta että katkonaisesta yöstä ja varhaisesta aamuherätyksestä (kiitos kahdesta jälkimmäisestä oman nahkavekkarimme), että menin ruuan jälkeen vielä nukkumaan ja simahdinkin kahdeksi tunniksi ihan tosta vaan. Kun olin sen jälkeen virvoittanut itseni kahvilla, kello olikin jo neljä, ovikello soi, ja meidän Merikarvian kävijät olivat ovella. Onneksi olin ehtinyt levätä!

Onni oli nukkunut automatkat, mutta oli selvästi vielä unen tarpeessa, joten iltaruuan jälkeen mä menin lykkimään sitä ulos uneen. Oli aika sitkee sissi, sain lykellä vaunuja edestakaisin aikas kauan ennen kuin uni voitti. Sen jälkeen menin hakemaan puutarhavajasta oksasakset ja julistin sodan pyykkinarustostani alaa vallannutta pensasta vastaan. Se leviää vuosi vuodelta kuin syöpä ja valloittaa pikkuhiljaa yhä suurempaa aluetta pyykkinarujen alta, niin ettei osalle naruista ole enää voinut ripustaa pyykkiä. Nyt sait köniisi, kelju pensas, ja tää on vasta alkua! Isäntä on kauhuissaan aikeistani, mutta mä hitsi tuhoan sen juurakon siitä narujen alta. "Tää om mun pihani ja jos joku luantokappale tänne yrittää NIIM MÄÄHÄN SEM MYRKYTÄN!"

to 5.4.07
Oiiiih, mitä löysin Sokoksesta! "Home Improvement" -sarjan tuotantokausia neljän dvd:n bokseina!!! Iiiiiiiiii!!! Heti ostin ekan kauden boksin vaikkei rahaakaan olis suuremmin ollut. Tim the Toolman Taylor is here!

Älkää kertoko kellekään, mutta rahaa hurahti myös luomiväriin ja huulikiiltoon. - Siis huulikiiltoon. Voi taivas varjele, missä välissä mä muka sellastakin ehdin käyttää? Kotona pusutan alvariinsa Onnia ja koulussa sellasta ei ehdi itelleen laittaa.

Olin jotenkin ihan väärässä aikataulussa tänään iltapäivällä. Kauheella kiireellä lähdin vähän ennen puolta viittä Porin kirjastoon hakemaan yhtä varaamaani kirjaa, ja sieltä kaasuttelin täpöllä Koivulan Mäkkärille, jotta ehtisin haukata jotain ennen tanssituntiani. Siinä ranskiksia mutustellessa rupesin funtsaamaan, että ei hitto, tuntihan alkaa vasta vartin yli KUUS eikä vartin yli viis. Olin tunnin etuajassa liikenteessä! Ei kun kahville Sokokseen, minkä johdosta noi yllämainitut heräteostoksetkin tuli tehdyksi. Hölmö fiilis kun tajuaa olevansa jossain ihan väärään aikaan.

ti 3.4.07
Kirottu takatalvi! Mistä tämä kylmyys nyt yhtäkkiä pukkasi? HÄH? Tänne ne viimeviikkoiset kelit ja SASSIIN.

Olen varmaan umpihullu, kun lainasin kirjastosta ihan aikustenoikeesti tiiliskiven kokoisen opuksen XHTML-ohjelmoinnista. En uskalla ees avata sitä. Syystä että a) petyn kauheasti jos (ja mikä on vielä todennäköistä) en tajuakaan siitä mitään ja b) jos satunkin tajuamaan, innostun taatusti ihan sikana, eikä koulu- tai kotihommista tule sen jälkeen mitään. Annan luvan kurkistaa kirjan sisälle vasta perjantaina. Sit on edes neljän päivän vapaa, jos epätodennäköisempi vaihtoehto bee sattuis kolahtamaan kohdalle.

ma 2.4.07
Huippumälli päättyi Nicolen voittoon. Mulla ei tällä kertaa ollut ketään ehdotonta suosikkia (oli pikemminkin ehdottomat inhokit, mutta ne onneks tippuikin kisasta jo ajat sitten), eikä kärkikolmikosta kukaan ollut sellainen, etteikö olis sopinut voittajaksi. Pidin Nicolen kuvista eniten, mutta toisaalta mua harmitti, että se oli jokaisessa vähän vaativammassa kuvaustilanteessa sellainen ruikurääky. Mutta ihan ok kuitenkin. Jäämme täten odottamaan seuraavaa tuotantokautta.

Juho tuli polleana poikana koulusta kotiin, kun oli saanut matikankokeesta kympin. Julia puolestaan oli tosi pitkään jumppasirkuksen harjoituksissa, ne kun treenaa nyt ihan tosissaan sitä valtakunnallista kisaa varten. Tänään siellä oli joku vieraileva ulkopuolinen valmentaja.

Onni ja kukkapurkit alkaa olla sellainen yhdistelmä, etten kohta tiedä, kumpi lentää ulos. Mä olen NIIIIIN monta kertaa nyt imuroinut tota kukkamultaa olkkarin lattialta, että alkaa palaa pinna. MIKÄ siinä ihmislasta oikein viehättää? Mullassa? Pikku-ukolla on nyt vaan pakkomielle siitä, että koura syvälle purkkiin ja sitten sitä helkkarin multaa pitää oikein molemmin käsin levittää lattialle. Mielellään myös syödä siinä sivussa pieni kourallinen. Arghhhh! Mä kohta kehitän jonkun miniversion sähköpaimenesta...

su 1.4.07
Huhtikuun kunniaksi blogi sai uutta ilmettä, mutta tää on nyt vielä vähän hakusessa, että jääkö toistaiseksi tällaiseksi vai ei... Noh, jos käy kuten viimekertaisen uudistuksen kanssa, niin tällainen tää muutaman kuukauden on, sillä ei mulla usein ole aikaa tai energiaa etsiä uusia taustoja tai muuta.

Torstai-illan leffa "The Prestige" oli TOSI hyvä. Mietin lähteissäni, että kandeeko, kun kello on niin sikapaljon ja väsytti armottomasti. Mutta kyllä kannatti! Stoori oli epätavallinen, näyttelijät hyviä, ja sehän on jo puoli voittoa että elokuva EI ole amerikkalainen. Sitäpaitsi täytyy myöntää, että vanhemmiten Michael Canesta on tullut suorastaan hyvä näyttelijä. (Joojoo, tiedetään, että äijä on ollut tunnustettu heppu alalla jo vuosikymmeniä, mutta minä en ole sitä vaan juurikaan aiemmin sietänyt).

Perjantaina sain hepnaadin ja siivosin koko päivän lukuunottamatta iltapäivää kun piti ajella kouluun töihin pitämään tunteja. Mulla on ihan sikalyhyt perjantai tässä jaksossa, joten voisi sanoa, että se päivä meni todellakin siivoamiseen. Aloitin puoli kahdeksalta aamulla ja lopetin kymmeneltä illalla. Eilen jatkoin vielä puunaamalla Juhon huoneen ja imuroimalla auton. Tänään silitin pyykkejä, mutta muuten oon yrittänyt ottaa päivän rennosti. Ulkona olin vähän krapsuttelemassa haravalla pihaa, mutta koin sen enemmän ulkoiluna kuin aherruksena. Onnikin tuli teputtelemaan pikkuisissa kengissään ja kurahaalareissaan. Siellä se pyllähteli alvariinsa kumoon, mutta nousi kyllä aina uudelleen sinnikkäästi pystyyn.

Juho vietti päivän Maikun porukoitten mukana Tampereen reissulla kannustamassa Luvian ringettejoukkueen Suomen mestaruuteen. Alkuillasta kokoonnuttiin raamikseen ja saatiin yks uus jäsen. Tosi kiva! Pyöräilemään en ole ennättänyt, mutta jos tossa perjantain siivousrupeamassa ei kaloreita palanut yhtä paljon kuin parilla fillarilenkillä niin jo on ihme!



Takaisin