Takaisin


Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Carlos Ruiz Zafónin romaania "Tuulen varjo".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Hitaat kiireet
Kaisan näperryksiä
Marian maistuvat
Neiti Nimettömän Aarreaitta
Tirlittan knits and crafts
White Country
Yarnstorm






to 29.11.07
Oli kiva olla töissä taas ihmisten ilmoilla! Päivä meni nopeesti, mutta ilta olikin sitten yhtä keljutusta. Oli kylmä, ja mun piti lähteä viemään Juho painitreeneihin. Aattelin pyöriä treenien ajan Cittarissa ja hoitaa muutamat ostokset. Vaan kas, eikös isäntä ollut lainannut eilen mun pankkikorttia palauttamatta sitä! Ja mulla oli kaiken lisäksi nälkä, olin suunnitellut suuntaavani ensin Mäkkärille ja sitten vasta ostoksille. Aaaargghhh! - Ei, en vinguttanut Visaa tällä kertaa, sitä on marraskuun aikana tehty jo tarpeeksi. Muistin, että mulla on vähän Sokoksen S-kortilla rahaa, joten menin sen turvin syömään Sokoksen alakertaan ja sain vielä ostetuksi alakerran leluosastolta Juhon koulukaverille synttärilahjankin. Mutta varsinaiset ostokset piti tehdä vasta Luvialla sen jälkeen kun olin palauttanut Juhon kotiin ja hakenut pankkikorttini itelleni. Muistui jotenkin elävästi mieleen se jouluaaton aatto, kun olin noin neljämetrisen jouluruokaostoslistani kanssa Rauman Cittarin ulko-oven vieressä sijaitsevalla pankkiautomaatilla ja tajusin, että pankkikorttini on isännällä, joka puolestaan oli Eurajoella. Jos ketutusta voisi mitata jollain laitteella, mittari olis mun kohdalla justiinsa silloin räjähtänyt käsiin.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ke 28.11.07
Huomenna duuniin. Äänikin kestää jo hiukan normaalipuhetta. Toivottavasti huomenna on vointi vielä parempi, ei olis kiva menettää ääntä heti ekan työpäivän jälkeen. Muuten olen edelleen aika nahkeassa kunnossa, väsy ja voimaton. Julia puolestaan muuten kävi eilen kouluterkkarilla, joka lähetti sen lääkärille, ja poskiontelontulehdushan sillä taas. Tänään se on lepäillyt kotona, enkä kyllä päästäis sitä kouluun vielä huomennakaan. Eilenhän se siellä oli, ja se oli laitettu ympänkokeen ajaksi toiseen huoneeseen tekemään sitä koetta, ettei sen hillitön yskiminen häiritsisi muuta luokkaa. - Vähän hävetti, että olin ollenkaan päästänyt sitä siinä kunnossa kouluun.
   Korjasin kolme ekaa tehtävää kaikista kasien enkunkokeista, mikä käytännössä tarkoittaa kokeen ekaa sivua. Siivosin jääkaapin (*aaltoja*!!!) ja luin sijaisen tekemiä merkintöjä ja mapittelin papruja ja kalvoja ja katselin, mistä huomenna hommat jatkuu. Mitenkähän mä pysyn huomenna töissä hereillä? Minusta tuntuu kuin oisin sellanen auringossa ja kuivuudessa nahistunut porkkanan naatti.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ti 27.11.07
Aivan loistavaa. Heräsin vähän ennen yhtätoista aamupäivällä. Yhtätoista! Tarkoittaa käytännössä sitä, että olin lahjakkaasti nukkunut vähän yli 12 tuntia putkeen. Ja tästä huolimatta olen ollut enemmän tai vähemmän sippi koko päivän. En jaksanut käydä edes kasien enkunkokeiden kimppuun, vaikka olin niin etukäteen suunnitellut. - Toisaalta, ekaa päivää jaksoin olla hetken oikeesti jalkeilla. Silitin jopa muutamat pyykit. Mutta todellakin vain muutamat. Ei mitään järjetöntä urakoimista voi edes ajatella. Olo ON kuitenkin parempi, niin kauan kuin pysyn hiljaa. Puhuminen aiheuttaa edelleen aika järisyttäviä yskänpuuskia. Että sikäli saikku on vielä paikallaan. Minä kun normaalisti alan tuntea itteni lintsariksi, ellen aivan kuolemaa tee, mutta tajusin tänään yskiessäni hikitippa nenänpäässä, että voisin olla vielä aika metka näky luokan edessä. Muistatteko kaikki ne yskänpuuskat ja korahtelut, mitä Heikki Silvennoinen sai aikaan Kummelin Perintöä odotellessa -sketseissä? - Justiinsa siltä minä kuulostin tänään.
   Isäntä yllätti täpötäydellisesti illalla. Tuli kaupungista, kun oli ollut viemässä Juhoa painiharkkoihin ja pyörinyt sitten harjoitusten ajan kaupungilla. Juho talsi ensin sisään ilmoittaen suureen ääneen ja odottaen mun reaktiota, että iskä osti uuden kännykän. Johon minä, että jo oli aikakin (voisin nimittäin kuvitella, että kivikauden ihminen kulki samanlainen kapula kädessä kuin toi isännän vanha känny). No, sitten tää tulee sisään intoa piukassa ja alkaa esitellä uutta ihmettä ja intoo, että haluutko tämän. No, pöljähän minä olisin ellen uutta hienoa kännykkää haluaisi, mutta entäs isäntä itte? "Haetaan kuule mulle samanmoinen, ota sää tämä nyt heti." ???? Onko hää sevonnu? Minen tiedä, mutta Aito Nainen ei tällaisessa tilanteessa vastaan ötköttele. Tossa toi nyt on minun pin-kortti sisuksissaan ja opettelen ohjekirja kourassa sen toimintoja (joista en takuulla tule ikinä oppimaan enkä käyttämään kuin yhden kymmenesosan). Miesten ajatusmaailma on ikuinen arvoitus. Tää on vähän sama tilanne taas kuin silloin kun hän päätti tosta vaan ykskaks hankkia meille dvd-masiinan. Se kun saa jotain päähänsä niin johan alkaa tapahtua. - Minen valita. Miulla on uus kiva vempain!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ma 26.11.07
Täällä sitä nyt podetaan ja korvat roikkuvat yskimisestä enää höllästi päässä. Lupaan lahjoittaa kaikki korvikseni ensimmäiselle halukkaalle sitten, kun kuuloelimeni tipahtavat lopullisesti irti.
   Kyllä elämä on välillä raadollista.
   Olen korjannut tänään viidet sanarit, mikä on melkein enemmän kuin mitä tervekään ihminen kestää. Siinä se päivä sitten menikin. Mitään muuta ei voinut tehdä kun olin niin vetämättömissä. Ai niin, paitsi että luin vihdoin sen Kueglerin kirjan loppuun. Aikamoinen stoori, suosittelen, ja käykää lukemassa arvosteluni tuolta kirjasivulta.
   Päivän hauskutusmomentti oli se, että isäntä toi mulle sitä eilen päivystyksessä kirjoitettua yskänlääkettä. Ja SEKIN oli kirjoitettu väärälle nimelle! Siis kertakaikkiaan, tämä menee reseptin ja MINUN kelakorttini kanssa apoteekkiin, eikä huomaa ollenkaan, että reseptissä on mitään hönöllään. Eikä huomaa apteekkikaan! Kotona vasta ällisteltiin, että hetkonen, tässä putelissa ei kyllä nyt ainakaan tämän talon frouvan nimeä lue. Varmaan se sama muurari, joka eilen kummitteli saikkulapussani! Ellen yskisi näin tolkuttomasti ja ääni olisi maassa, niin tässä melkein tekisi mieli laulaa lurauttaa että "kevät toi, kevät toi muurarin..."
   Hmmm, itse asiassa tuli tästä mieleen se, miten kävin Turun Hansakorttelin valokuva-automaatilla otattamassa kerran itsestäni passikuvat, joita en sitten ikinä muuten saanut. Aikansa raksutettuaan automaatti sujautti kouruun partasuisen miehen pärstän neljänä kappaleena. Mikäs vimma tällä universumilla on vaihtaa minun sukupuoltani, häh, mitä?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

su 25.11.07 Kutrin nimppari
Jopas on sujunut keljuissa merkeissä tämäkin päivä. Toi yskä repii kyllä joka keuhkorakkulan irti. Julialla ei paljon paremmin pyyhi, ja tehtiinkin iltapäivällä sellanen vaatimaton kolmen tunnin keikka tonne Porin päivystävälle lääkärille. Ei meissä virustautia kummempaa kuulemma ole, yskänlääkereseptin ja sairaslomalapun kanssa lähdettiin sieltä pois, ja aikamme avointa apteekkia etsittyämme tajusimme, että lakon takia ne kaikki ovat sunnuntaina kiinni, ja lääkkeen hankkiminen jää nyt huomiseksi. Voi itku. Myöhään illalla sain vielä puhelinsoiton päivystyksestä: lääkäri oli työpäivänsä päätteeksi huomannut kirjoittaneensa mulle saikkua ihan jonkun toisen ihmisen henkilötiedoilla! No enhän minä ollut koko lappua jaksanut edes katsoa, mutta käskivät puhelimessa hävittää sen ja kertoivat lähettävänsä postissa oikean paperin. Ennen poltettavien roskien joukkoon nakkaamista vilkaisin lappua, ja totisesti, minusta oli tullut miespuolinen muurari! On se nyt hyvä että huomasivat ajoissa, vähänkö ois pomo katsonut töissä hitaasti jos oisin vienyt tuon lapun sinne!
   Lääkärireissu väsytti niin paljon, että kun vielä jouduttiin hakemaan huomiseksi meille kahdelle päiväksi jotain syötävää, niin kaaduttiin kyllä kotosalla sohvalle ja siinä kului loppuilta. Aamupäivällä värkkäsin ton kuvassa olevan sivun Kaisan talvidecoon, ja taivas varjelkoon ettei Kaisa-kulta tule ja kurista mua, sillä ton decon ois pitänyt sääntöjen mukaan lähteä tästä huushollista viikossa eteenpäin, enkä uskalla edes laskea, kuinka monta viikkoa se on mulla lojunut. Armoa, Kaisa! Mä olen ekakertalainen... Toivottavasti en Kaisan mielestä myös viimekertalainen.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

la 24.11.07
Eipä tänne juuri kurjuutta kummempaa kuulu. Huomiset sukulaisten kaffetukset peruttiin. Meitsi on valvonut viime yön järJETTÖmän yskän kourissa, Julia on alkanut aamusta lähtien yskiä myös, ja Juho valittaa huonoa oloaan ja on viettänyt huomattavan ajan päivästä vatupassina olkkarin sohvalla. Isoin ja pienin tässä perheessä ovat vielä pystyssä, ja etenkin se pienempi vallan huomattavan energisenä. Että voikin tälläi lepoa ja rauhaa kaipaavana ton pienen hypervauhti tuntua ihan sietämättömän rassaavalta! Olin niiiin onnessani, kun saatiin se nukkumaan ulos vaunuihin päikkäreille! (Joo, meillon isot vaunut, ostin Juholle aikanaan ihan tarkoituksella tilavat, jotta niihin mahtuis yli 1-vuotiaskin vielä koisimaan)
   Niih, että mitä tässä olis sitten pystynyt tekemään? Sukkia kudoin, sain Julialle valmiiks tollaset sinikirjavasta Step-langasta kudotut sukat. Seuraavana ois varmaan vuorossa se Julian puserontekeleen aloittaminen, sillä systeri oli kuin olikin testannut ohjetta ja todennut, että vika EI ole ohjeessa, vaan meikäläisen taidoissa. Jotain tein siinä yhden silmukkamerkinnän kohdalla väärin, jottei siitä syntynytkään sitä ylävasemmalta alaoikealle kulkevaa salmiakkiruudun reunaa, vaikka toinen reuna syntyikin ihan hyvin. Joten tarvii mennä systerin luo oppiin ennen kuin alan väsätä niitä ruutuja.
   Ihan maailman pottumaisinta kyllä tää sairastaminen. Mulle alkaa niinkun pari päivää sängyn pohjassa olla jokseenkin maksimi, sen jälkeen alan olla kiukkuinen siitä, että miksen jo parane ja pääse touhuamaan! Mitähän flunssankarkoituskonsteja lukijakuntani mahtaa tietää? Saa ihan vapaasti heittää ehdotuksia tonne kommentteihin, mutta älkää kertoko mulle, että pistätte viillettyä valkosipulia sukkiinne ja nukutte ne jalassa yön. Minä hulluparka kokeilin sitä kerran, sillä seurauksella että tauti ei lähtenyt mihkään, mutta makkari haisi pahemmalta kuin osaatte kuvitella, ja kaiken komeuden huipuksi heitin ne samperin sukat valkosipuleineen päivineen vahingossa pesukoneeseen kaiken muun pyykin sekaan, minkä seurauksena onnistuin keittämään koko pyykkirupeaman 60-asteisessa valkosipuliliemessä. Että siinäpä oli naurussa pitelemistä kun menin ja avasin sen pesukoneen rummun.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

to 22.11.07
Dna:lla on ollut pari päivää systeemit sökönä, eikä kotisivuille ole päässyt. Tänään sivut alkoivat taas toimia, mutta yllättäen etusivullani kukoistivat kevätkielot, valikkosivulla keltaiset krookukset ja sekä blogi että oppilaiden läksysivu elivät toukokuuta. Tsuidaduida... Tutkiessani asioita tarkemmin tajusin, että kaikki toukokuun jälkeen sivuille lähetetty tieto oli kadonnut! Loistavaa... Onneksi suurin osa oli mulla omalla koneella tallessa muutamia kuvia lukuunottamatta. Siinä meni tunnin verran kun latailin kaikki jutut taas kohdalleen.
   No, onni onnettomuudessa että mä olen karmean köhätaudin taltuttamana kotosalla, joten mulla oli aikaa latailla juttuja palvelimelleni. Siihen ne hyvät puolet tästä sairastamisesta sitten loppuukin. Mä oon ollut naatti ja yskinyt niin, että korvat jo tuntuvat lentävän irti päästä joka yskäisyllä. Ääni on totaalisen maassa, edes kollega ei tunnistanut mua äänestä kun soittelin tänään koululle huomispäivän sijaisesta. Julia on myös kotosalla kipeenä, sen ope soitti mulle eilen kesken päivän kouluun, ja Julia lähetettiin sieltä kotiin. Ei meistä oo kumpikaan pystynyt tekemään oikeestaan mitään. Ollaan maattu sohvalla ja katsottu jotain 40-luvun mustavalkoista King Kongin edeltäjäleffaa "Afrikan aave". Aika hilpee pätkä näin 2000-lukulaisen silmin.
   Tiistai-iltana leivoin muffinsseja, jotka nyt sitten ihan kokeilu- ja seikkailumielellä kuorrutin vihreiksi uusilla Sugarflair-väreilläni. Kivan näköisiä minun mielestäni, kaavailin jo mielessäni, että josko Juholle tekis sunnuntaina sinivalkoisen kakun (sikälimikäli mä olen siinä vaiheessa tolpillani enkä ole vielä yskinyt keuhkojani pellolle). Juhon kaverisynttärit oli eilen Porin keilahallilla, ja taivas että mä olin iloinen tästä järjestelystä: tulin apteekkireissulta kotio, kun poikaviikarijuhlijoita oli jo saapunut meille ja meteli oli korviahuumaava ja Onnikin juoksenteli ympäriinsä pieni puumiekka kädessä jotain maskuliinista sotahuutoa kiljuen. Olin erittäin onnellinen siitä, että lauma toimitettiin Samin ja isännän toimesta Poriin riekkumaan. Oli kuulemma ollut tosi hyvin järkätty ja ohjattu tilaisuus, ja päivänsankari sai vielä muistoksi oman keilan, johon oli taiteiltu "Juho 10v", ja sitten kaikki synttärivieraat olivat saaneet kans kirjoittaa siihen tussilla nimmarinsa. Kiva muisto!
   Huomenna jään siis vielä petin pohjalle, mut toivon kyllä hartaasti, että toipuisin maanantaiksi duuniin. Mikään ei oo niin pottumaista kuin sairastaminen, ei edes kokeitten korjaaminen tai vaatteitten silittäminen!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ma 19.11.07
Huhhuijaa että oon väsy olemattoman viikonlopun jäljiltä! Aamulla ei meitsin moottori meinannut lähteä käyntiin sitten millään. Ensimmäinen juttu on mulle väsyaamuna aina se, että herätyskellon eka soitto ei saa meikäläistä liikkeelle. Siirrän herätystä kymmenen minuuttia eteenpäin. Toinen hidaste tulee olkkarin sohvan kohdalla, jossa luen joka päivä pienen pätkän tekstiä ja funtsin syntyjä syviä; en pääse siitä ajoissa ylös vaan vajoan aamukoomaan. Ja kolmas hidaste tulee suihkussa; väännän vettä aina vain lämpimämmälle ja lämpimämmälle, enkä saa lähdetyksi suloisenlämpimän veden alta kylmään aamuun. Jahka nää kolme estettä on ylitetty, päivä lähtee käyntiin, mutta sitä ennen aikaa on voinut hukkaantua jo puolikin tuntia.
   Illalla en toimeentunut edes tanssitunnille, kun olin niin väsy, ja toisaalta tekemistä oli niin paljon. Huusholli räjähdystilassa, huomiseksi yllättävän iso kasa työjuttuja.
   Pistin muuten CDON.com -firmaan tilauksen Omara Portuendon levystä. Sieltä en olekaan tilannut mitään aiemmin, joten ans kattoo miten pikainen palvelu yms. Yks nettitilaus tuli tänään postilaatikkoon, kun olin tilannut joululahjaksi useamman dvd:n. Heh, niitä en voikaan tässä paljastaa yhtä lukuunottamatta; Onni saa pottakatselemiseksi Pipsa Possua. Voi, kunpa samojen tekijöiden Remakat Ritarit ilmestyisivät kanssa dvd:nä! Sen tilaisin oitis itselleni!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

su 18.11.07
Hoh ja haukotus, aika väsyissä tunnelmissa on tämä päivä soljunut. On vähän sellainen olo, että uuteen viikkoon sukelletaan lepäämättä ja akkuja lataamatta ja sen kummemmin valmistautumatta, toivoen että viikosta jollain ihmeen kaupalla selvitään.
   Raamis kokoontui meillä, kutsuin tänne kun aattelin että muuten tulee liian pitkä tauko. Etenkin kun ens viikonloppuna meillä varmaan juhlitaan Juhon sukulaissynttäreitä, enkä silloin voi kutsua tänne enkä varmaan pääse edes paikalle, missä sitten kokoonnuttaiskin. Raamiksen jälkeen toimeennuin sen verran touhuamaan, että maalasin ton keittiön toisen ikkunan pokat ekaan kertaan. Katselin samalla sitä järisyttävän reikäistä seinää (siinä on edellisillä asukkailla ollut varmaan 20 erilaista naula-/ruuviviritystä, joista kaikista on luovuttu mutta yhtäkään reikää ei oo ikinä kitattu) ja funtsailin, että milläköhän värillä sen seinän sitten vetäis, jahka noi ikkunanpokat on valmiit. Verhokankaille en ole kutistuspesun jälkeen ehtinyt tehdä vielä yhtikäs mitään. Kuvittelin tänään jaksavani, mutta toisin kävi.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

la 17.11.07
Takaisin kotona jälleen! Tämänvuotinen Kehittyvä Kielenopetus -konferenssi ei ikävä kyllä vetänyt ollenkaan vertoja neljän vuoden takaiselle kokemukselle. Toisaalta oli ehkä epärealistista odottaa yhtä järjettömän innostavaa kokemusta kuin viimeksi - kai koulutustilaisuudet äärimmäisen harvoin ovat sellaisia, että jokainen luento on ihan tajunnanräjäyttävä kokemus? Kun on yhden sellaisen saanut olla kokemassa, niin tuskin voi toista samanveroista ihan samalla vuosisadalla odottaakaan. Silti olin turhautumispisteessä eilisissä tilaisuuksissa. Onneksi tämänpäiväiset kouluttajat päihittivät eiliset aivan kuus-nolla. Jäi taskuun sekä Heti-valmista-kamaa -kikkoja että sellaisia Tässä-on-aihetta-funtsimiseen-ja-kehittämiseen -juttuja.
   Reissu oli kyllä muillakin tavoin antoisa. Löytyi meikäläiselle uusi suosikkiravintola Hämeenkadulta, Trattoria Romana. Plus että erään tuttavan luona kuulin sellaista latinojazzia, josta olen aina tykästänyt, mutta en ole osannut etsiä mistään kun en ole tiennyt yhdenkään sopivan artistin nimeä. Tämä oli Omara Portuendo, yksi Buena Vista Social Clubin esiintyjistä. Tahtoo levyn! Nyt vaan sopivan tilaisuuden tullen kauhia hintavertailu päälle nettiliikkeitten kesken.
   Isoissa koulutustilaisuuksissa on aina se hyvä puoli, että tapaa entisiä opiskelukavereita. Tuttuja kasvoja näkyi nytkin tosi monia, joista ilahduttavinta oli tavata opiskeluaikojen läheistä ystävää Krisseä. Sitä paitsi Turku tuttuine paikkoineen ja maisemineen sai ainakin meikäläisen opiskeluaikanostalgiselle tuulelle. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Aurajoen ranta ei ole ollenkaan pöllömpi paikka. Keväällä, kesällä ja syksyllä siellä on mukava istuskella, talvella siellä on kiva kävellä. Päivän ehdoton hauskamomentti tänään oli se, että käytiin syömässä konferenssilounas Assarin Ullakolla, joka on yksinkertaisesti entinen huonomaineinen Iskeri. Sisustus oli muuttunut positiivisempaan suuntaan, mutta ruuan taso oli pysynyt tismalleen yhtä kamalana kuin ennenkin. On se hyvä, että perinteistä pidetään kiinni.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

to 15.11.07
Päivän kuva kertoo sen, että tänään Onni löysi isosiskonsa vihreän tussin ja ehti taiteilla rauhassa pitkän tovin, ennen kuin äiti osui paikalle. *huoh* Toisaalta, noh, toisaalta olen kyllä onnellinen siitä, että meni vaan yhdet sukkahousut ja pikku-ukko kulkee puolimarsilaisen näköisenä muutaman päivän, kun toisaalta olis voinut mennä esim. olkkarin molemmat valkoiset matot. Asioilla on puolensa ja puolensa.
   On se surkiaa kun naisihminen ei oo sen vertaa vaatteista kiinnostunut, että viitsisi itselleen kunnollisia vetimiä hommata, tai edes katsastaa vaatteitaan kondikseen ennen kuin viime tingassa. Tajusin nimittäin, että koulutusviikonlopussa olis kiva olla jotain muutakin päällelaitettavaa mukana kuin iänikuiset farkut. Vaatehuoneen periltä, jostain äitiyshousujen takaa, löysin yhdet viime talvena (tai ehkä jo sitä ennen, en muista) ostamani sammarit, joita en ollut käyttänyt, syystä että ne ovat liian pitkät. Tuli vähän kiire sutaista lyhennykset äkisti Husqvarnalla (mahdolliset mieslukijat: puhun ompelukoneesta, en moottorisahasta). Ja kiirus nakata pyykkikoneeseen yks valkoinen paitis, jonka toivon hartaasti kuivuvan huomisaamuun mennessä. Keljutus! Jos mulla olis rutosti rahaa, palkkaisin itelleni jonkun Personal Shopperin, joka hoitais kaikki mun vaateostokset mun puolestani. Se tois vaan mulle soviteltavaksi kotiin kaikkea sellaista, mitä sitten voisin rauhassa koklata. Mä voisin kaupungilla keskittyä edelleenkin rauhassa kaiken maailman hörhöostoksiin, kuten sisustuspuotien ja kirjakauppojen tarjontaan.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ke 14.11.07
Kakburkenin paketti saapui jo tänään! Kuusi pikkutönttöä elintarvikeäväritahnaa. Näyttävät hyvin tummilta jokikinen, mutta koska noin lusikankärjellinen väriä riittää isoonkin määrään esim. kuorrutetta, niin asian kyllä ymmärtää. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemään Juhon sukulaissynttäreiksi jonkin ihan järjettömän värisen täytekakun, kun voin värjätä kermavaahdon! (huvinsa kullakin, ja meillä hulluilla ne ovat tunnetusti halvempia kuin muilla)
   Tänään olen kyllä illalla ollut väsy, enkä ole saanut aikaiseksi yhtikäs mitään. Roikuin netissä lueskelemassa muiden blogeja ja löytöretkillä erinäisissä nettiputiikeissa (tulee taas päivitettävää linkkejä-sivulle...), sekä hassuttanut Onnia, jonka onnellinen hekotus saa kyllä omankin suun vetäytymään väkisinkin hymyyn. Pitäis olla kännykässä nauhoitustoiminto, että sais siitä itselleen soitto- tai viestiäänen, mutta kun toi mun kapistus on sen verran vanhahtavaa mallia, ettei siinä nauhuria ole. Tai, no, itsepä halusin sellaisen missä ei esmex kameraa ole.
   Huomenna on vielä duunia, sitten perjantaiaamuna lähden talon muitten kieltenopettajien kanssa Turkuun kaksipäiväiseen koulutukseen. Kehittyvä kieltenopetus -seminaari järkättiin ekan kerran muutama vuosi sitten, ja silloinen tapahtuma oli kyllä ihan paras koulutus, missä oon ikinä ollut. Sieltä opitut jutut kantavat monessa kohtaa vielä tänäkin päivänä eteenpäin. Kunpa tällä kertaa olis edes puoliksi yhtä hyvä tapahtuma, niin siitä saisi akkuihinsa virtaa vähintään jouluun asti! On niin synkeetä nyt toi luonto tuolla ulkona, kun luntakaan ei vielä ole, ja pimeää on aamuin ja jo aikaisin illalla, niin että jotain piristystä tässä tarvitaan.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ti 13.11.07
Päivän kuvassa nuori herra Salonen alias Monsieur le Peppu hartaan keskittyneenä taide-elokuvaan nimeltä "Nasun suuri elokuva" (tällä haavaa ainut keino saada maantiekiitäjämme pysymään potalla tarpeeksi kauan, alkuonnistumisten jälkeen pottainnostus on pahasti laimentunut).
   Mulla oli lyhyt päivä, niin kuin tiistait tässä jaksossa mulla on, ja kaasuttelin jo puoliltapäivin kotiin, missä otin oitis haravan kouraani ja vietin hikisen puolitoistatuntisen etupihalla. Jossa sain tietenkin vasta pienen osan putsiksi, mutta sain kuitenkin. Sitten piti värkätä huomisia tunteja, rapsuttaa ja hioa keittiön toinen ikkunanpoka maalausvalmiiseen kuntoon, pestä pyykkiä, siivota saunan eteinen ja lueskella hiukan Brocketin kirjaa. Sain sitä paitsi verhokankaatkin nyt pestyksi, eli jahka kuivuvat, niin sitten verhojen tekoon!
   Juhon synttärikutsuja kirjoittelin kanssa illalla. Lastenkutsut pidetään ensi viikon keskiviikkona Porin keilahallilla - olemme valmiit maksamaan mitä tahansa siitä, että villi poikalauma remuaa ja rellestää jossain muualla sen parituntisen, ei täällä... Tyttöjen kanssa tätä ongelmaa ei ole ikinä oikeastaan ollut (sitä paitsi Julian synttärit on kesällä, jolloin voi aina kirmailla ulkona puutarhassa), mutta Juhon synttärikutsuilla on meillä aina hiki virrannut siitä lähtien, kun sälli täytti viisi vuotta. Viime vuonna yksi vieraista törmäsi jossain hämärähyssyleikissä niin täpöllä päin keittiön ovea (juoksemiskiellosta huolimatta), että vähältä piti ettei pitänyt lähteä ensiapuun tikattavaksi. Tänä vuonna keilahallin väki saa vintiölauman kontolleen... AHHHHHhhh!
   Uutta kameraa mielin, ja yks tuttu jo antoi mulle omansa koeajoon, josko ostaisin sen, ja hän ostais uuden. Nettisivuja ollaan silti isännän kanssa tiuhaan kans katseltu, että löydettäiskö sieltä hyvää ja suht edullista kameraa. Minä haluan kunnon makrotoiminnot, kun kaikkea näpertelen, ja haaveissa on, että jatkaisin tota nukkekotirakenteluakin jahka toi meidän pikku-ukko sen verran kasvaisi, että sellaseen olisi taas aikaa. Tänään meinas kyllä hymy hyytyä, kun yritin tutkia sitä lainakameraa, ja ukkelihan sekos täysin, kun näki, että mulla on joku tekninen vempain käsissä. Syliin oli pakko ängetä itsensä katsomaan sitä kanssa, ja siihenpä se äidin hupa sitten loppuikin. Yritin ottaa sällistä kuviakin, mutta eikös meidän Roadrunner ole niin vikkelä heppu, että kun kamera automaattisesti tarkenteli, niin siinä kesti aina sen verran aikaa, että pikku-ukko oli liikehtinyt jo kymmenen kertaa eri suuntiin, ja valmiissa kuvassa näkyi aina vaan joku korvannipukka tai niskavillat. *huoh* Pitäisköhän laittaa lehteen ilmoitus, että vaihdetaan erittäin energinen nuorimies hyvään digikameraan?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ma 12.11.07
Jiihaa! Kuten kuvasta näkyy, Brocketin kirja on täällä tänään!!! Ja voi, miten ihana! Toivottavasti mulla on huomenna oikeesti aikaa lukea sitä, tänään ehdin vaan niukasti selailla, mutta vaikuttaa kaikin puolin oikealta herkkupalalta.
   Järjetöntä kiirettä pitää nää maanantait. Kuus tuntia, muutama välkkävalvonta, tukkaria koulupäivän päätyttyä. Sitten kauheella kiireellä kauppaan hankkimaan jotain sapuskaa jonka voi valmistaa nopeesti, rautakaupassakin ehdin käydä kittiä hakemassa, sitten hakemaan isäntä sählystä. Täyttä vauhtia hakemaan Onni hoidosta ja kotiin laittamaan ruokaa, että ehdin kuudeksi tanssitunnille. HUH!
   Mutta tanssitunnilla oli älyn kivaa. Että voikin tunti hurahtaa tosta vaan, kun on jotain kivaa tekemistä, johon on täpöllä keskittynyt. Meinas vaan pokka loppuvenyttelyissä pettää, kun venyteltiin kaulaa ja niskaa ja kaikki oli haudanvakavina sikakeskittyneinä - ja aivan totaalisen pöljän näköisiä! Siinä olis ollut jollain valokuvaajalla tuhannen taalan paikka. Vitsit, että tuli taas sellanen olo, että miks tätä aikaa ei ihmisellä oo vuorokaudessa enempää. Noita tanssijuttujakin kun tarttis ja olis hyvä ja HALUAIS kotona harjoitella, mutta kun ikinä ei oo sitä aikaa! Nytkin ryntäsin tanssitunnilta suoraan työjuttujen pariin, ja siinä se loppuilta sitten menikin koulujuttujen kanssa, välillä vähän pyykkiä pesukoneeseen ja lakanoita mankeliin nakaten. Olen jälleen kerran palannut perusasioiden ääreen, eli loppumattomat luonnonvarat: tiski, pyykki ja roskat.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

su 11.11.07 isänpäivä
Myö lahjottiin iskää aamusella Englannin lakuilla ja Jeeves-filmeillä. A very English morning indeed, sir. :-) Tosin ei kyllä jatkunut yhtä brittiläisissä tunnelmissa, kun kävin lounaaksi hakemassa isännän toivomuksesta noutosapuskat Porin kiinalaisravintolasta. Ja jälkkäriksi leivoin Masa Lisaa, mikä lienee joko perisuomalainen tai sitten korkeintaan ruotsalainen keksintö.
   Luodonkylässä kun käytiin mun vanhemmilla, niin siellähän oli taas niin trooppinen lämpötila, että loputkin blondin harvoista aivosoluista suli yhteen pieneksi kasaksi. Huh hirvitys, pakko oli saada happea sen keikan jälkeen. Menin pihalle pienestä tihkuttelusta huolimatta ja haravoin tossa vaahteranlehtiä melkein tunnin. Alkoi sen jälkeen olo vähän olla taas ihmismäinen.
   Tota toista keittiön ikkunaa käsittelin jo sen verran, että aloin rapsutella siitä silikoneja pois. Josko huomenna muistais ostaa tasoitetta Eurajoen rautakaupasta? Piti eilen ostaa Porista, mutta sattumoisin Prismaan oli löytänyt tiensä muutama muukin ihminen, ja minä kun en koskaan kirjoita itelleni kauppalistaa, niin unohtui toi mokoma siinä tungoksessa ja viikonlopun ruokia funtsiessa.
   Ei muuten tullut mun Amazon-tilaukseni (se Jane Brocketin kirja) vielä perjantaina. Nyyhkyti nyyh! Kunpa huomenna postilaatikko kolahtais!
   Onnille aloin viikko sitten kutoa toista sukkaparia siitä ostamastani Step-lankakerästä. Sain ekan sukan tästä parista tänään valmiiksi; ei oo ollut kauheesti aikaa kutoa. Muutenhan noi pienet sukat valmistuu yleisesti ottaen tosi nopeesti.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

to 8.11.07
Vaikka elämä Tuusulassa on varmaan jokseenkin pysähtynyt paikoilleen, muualla elämä jatkuu ja pitääkin jatkua. Niin Tuusulassakin aikanaan. Oppilaitten kanssa asiasta on juteltu ja jutellaan tarpeen vaatiessa vielä vastakin. Omat muksut ovat asian kanssa silleen tasapainossa, että tilanne tuntuu olevan ok, vaikka kukaan meistä ei voikaan tekoa ymmärtää. Terve mieli ei voi ymmärtää sairasta mieltä, sanoi joku minua viisaampi tänään radiossa.
   Vetäisin kolmannen maalikerroksen keittiön ikkunanpieliin, mutta pahaa pelkään, että vielä joudun hiomaan ja viimeistelemään paria kohtaa, ennen kuin eka ikkuna alkaa olla kondiksessa. Irroittamistani koristelistoista oon sitä paitsi maalannut vasta kaks lyhyempää. Ans kattoo, oisko viikonloppuna aikaa ryhtyä tekemään noille verhokankaille jotain.
   Ja mä löysin yhden hauskan nettiputiikin lisää... jälleen... voi mahoton! Kakburken myy kaikkea hauskaa leivontakamaa. Arvatkaa kaks kertaa, kuka halusi leikkiä väreillä ja tilasi Sugarflair-tuotteita... Lapset takuulla ihastuu kun äiti tekee riemunkirjaviksi kuorrutettuja muffinsseja!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ke 7.11.07
Tämänpäiväiset uutiset Jokelan koulun tapahtumista Tuusulassa ovat olleet mykistäviä. Äitinä toivon koko sydämestäni voimia sekä uhrien että ampujan vanhemmille. Tällaisia tapahtumia ei voi käsittää, eikä surun ja järkytyksen määrää voi ulkopuolinen kuin vain aavistella.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.















ti 6.11.07. svenska dagen
Tiistai on mulla tässä jaksossa lyhyt päivä, ja olinkin sopinut Pauliinan kanssa, että tänään mennään etsimään mulle verhokangasta. Pitkä tovi siinä kyllä sitten etsittiinkin, ensin Villasta ja Peitteestä, sitten Eurokankaasta, kunnes lopulta löydettiin Nuikkiselta sopivat siinä vaiheessa, kun olin jo melkein menettänyt toivoni. Nyt ei auta muu kuin toivoa, että meikäläisen ompelukset onnistuvat, ja että ensinnäkin löytyy aikaa ja rauhaa tehdä niitä - Onnimanni kun kovin mielellään istuu Husqvarnan kytkimen päällä.
   Kaupungissa meni sen verran aikaa, että olin tyytyväinen päästessäni kotiin, mutta oih ja voih, isäntä tuli töistä aivan flunssaisena kotiin, tökkäsi kuumemittarin kainaloonsa, ja minunhan siinä oli sitten lähdettävä kiikuttamaan Juhoa painitreeneihin. Menin tappamaan aikaa Etolaan, josta löytyy nykyään tavaraa vähän joka lähtöön. Mun mukaani lähti kokeeksi yks isohko muovinen säilytyslaatikko, johon nakkasin keittiön kaapista kaikki jauhopussit, ja laatikon tonne kaapin hyllylle. Säästää muuten sairaasti tilaa ja oli oikeestaan sopivan kokoinenkin. Näitä lisää!
   Olin eilen tanssitunnillakin pitkästä aikaa. Näyttää vähän siltä, että siirryn nyt tänne Luvian ryhmään, kun noi Juhon painitreenit osuu aina vähän keljusti limittäin Porin ryhmien kanssa, silleen että meistä kumpikin joutuu odottelemaan; ensin minä tanssituntini alkamista ja sitten Juho sitä, että mun tunti loppuisi ja tulisin hakemaan sen urheilutalolta. Koska Tasalan alakerrassa on suht kelvollinen treenitila, niin kai mä nyt yritän käydä siellä. Olin oikeestaan aika positiivisesti yllättynyt, sillä tila oli maalattu valkoiseksi, siellä oli kunnon laminaattilattia ja ihan kunnon kokoiset peilitkin. Minä kun muistin koko paikan betonilattiaisena pimeänä murjuna My Fair Ladyn tekemisen ajalta, jolloin se palveli aika ison porukan pukuhuoneena.
   Hassasin muuten eilen rahaa yhteen nettiostokseen... En millään voinut vastustaa Yarnstorm-blogin kirjoittajan julkaisemaa kirjaa "The Gentle Art of Domesticity", jota on hehkutettu nyt yhdessä jos toisessakin lifestyle-blogissa, mm. Kirjakahvilassa. Brittilän Amazon arvioi saapumispäiväksi jo ensi perjantain. Oooh, se oiskin ihanaa, saisin viikonloppuna lukea ja katsella uutta kirjaani!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

su 4.11.07
Vedin toisen maalikerroksen ikkunanpieliin tänään, ja näyttää jo paremmalta, mutta kyllä se sen kolmannen kerran vielä vaatii. Niih, ja toista ikkunaa en ole vielä ees alottanut. Aattelin kattoa, mitä tosta ekasta tulee ja ottaa opiksi. Kuten sen, että näköjään ne pokat on viisainta ennen ekaakaan maalikerrosta paklata, kun on sen verran kiitettävä määrä oksankohtia ja muita epätasaisuuksia.
   Julia-raukka on meneillään olevasta antibioottikuurista huolimatta saanut tänään uudemman kerran kuumetta. Se vapisee ihan horkassa, joten lykkäsin kuumelääkettä nassuun ja päätin, että huomenna mennään uudestaan lääkäriin. Ts. uudelle lääkärille. Koska netti on julkinen foorumi, jätän sanomatta, mitä tarkalleen ottaen ajattelen Luvian terveyskeskuksen nykyisen ulkomaalaissyntyisen tohtorin taidoista.
   Linkit-sivuani uudistelin tässä päivänä muutamana. Sieltä voi löytyä jotain uutta kivaa, joten käykää tutkimassa. Itsekin viihtyisin kernaasti pitkään yhdellä jos toisellakin nettisivustolla. Minkä lisäksi mieluusti askartelisin, näpräisin käsitöitä, remppaisin köökkiä, lukisin kirjoja ja harrastaisin liikuntaa (noin niinkuis listan kärkipäätä mainitakseni), mutta aikaa ei ketkules ole tarpeeksi. Tarttisin jokaista vuorokautta kohti oikeastaan kahden vuorokauden aikamäärän. Sitten alkais pelittää! Tämänkin illan juoksin ja touhusin hiki hatussa, jotta sain edes osan huomispäivän vaatimista valmisteluista tehdyksi. HÖH. Ja siinä oli vasta välttämättömät. Lisää aikaa mukaville asioille, kiitos!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

la 3.11.07 pyhäinpäivä
Aamulla herätessä oli ensilumi maassa ja lisää tuprutteli taivaalta hitaaseen tahtiin. Oltiin isännän kanssa molemmat ällistyksissämme, sillä meitä oli nakotellut ajatus rynnätä tänään ulos ja tarttua haravan varteen. Eipä sitten tartuttukaan. Silti uskon, että pääsen vielä siivoamaan ainakin nuo isot vaahteranlehdet tuolta etupihalta. Säät ovat viime vuosina olleet sitä luokkaa, että meitsi on suorittanut syysharavoinnit joulukuussa.
   Hullu mikä hullu, ryhdyin tänään työstämään tuota keittiön ekaa ikkunaa. Silikonitiivisteen raaputtaminen vei eniten aikaa, voimia ja hermoja. Isäntä kun on vetässyt sinne sellaiset korkeimman omakätisesti, ja sehän on silleen puoliks lasin ja puoliks pokan puolella, että poistaa piti jos aikoi saada joka kohdan maalatuksi. Hioin hiekkapaperilla ja vetäisin ensimmäisen maalikerroksen. Ja nyt näyttää just niin kamalalta kuin vain ikinä voi ajatella. Luulen, että edes suositetut kaks maalikerrosta ei riitä, voip olla että menee kolmaskin ennen kuin näyttää järjelliseltä. Plus että kun noi pokat nyt tulee valkoisiksi, niin seinä on saatava muun väriseksi kuin nykyiseksi likaisen valkoiseksi. Hehe, näin hulluus leviää ja projekti laajenee...
   Värkkäsin broilerilasagnea Marian kokeilemalla ja suosittelemalla Hellapoliisin reseptillä. Mulla mätti se, että tein tupla-annoksen ja olin muistanut hankkia kaikkea muuta tuplamäärän mutten sitä paprikasulatejuustoa, ja ranskankermani oli liian juoksevaa, jotenka lasagnesta tuli pikkuisen liian kosteanlitkuista, mutta ens kerralla sitten. Kaikki muut siitä tykästi, paitsi isoin ja pienin mies. Ehkä nekin sitten, kun siitä tulis ihan kunnollista.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

pe 2.11.07
Syksy etenee ja päivät lyhenee. Marraskuu polkaistiin eilen käyntiin, mutta meikäläinen ei päässyt päivittämään blogiaan järisyttävän syysmyrskyn takia, joka katkoi sähköt täältä takahikiältä vähän väliä. Tosin työpaikallakin välkähteli valot aamulla muutaman kerran, vaikka mainostaakin itseään Suomen sähköisimmäksi kunnaksi. (Vuosikausia olemme kyllä funtsineet, että pitäisikö kyltin teksti vaihtaa Suomen säteilevimmäksi kunnaksi...)
   Teimme isännän kanssa viikonlopun ruokaostokset työmatkalla Eurajoen S-marketissa, mikä oli viisas veto, sillä selvisimme kauppareissusta puolessa tunnissa, kun sama aika olisi mennyt Porin marketeissa pelkästään kassajonossa seisomiseen. Muistin myös yhtäkkiä, että paikkakunnalla on Ihan Oikea Rautakauppa, joten sieltä kävimme hakemassa mun älynväläysprojektiini eli keittiön ikkunanpuitteiden maalaamiseen valkoista maalia, pensselin, hiekkapaperia ja tärpättiä. Alkaiskohan jo huomenna? - Mulla sitäpaitsi pyörii jo neljäsataa muuta suunnitelmaa kaalissa, mutta paljastetaan vaan vähän kerrallaan, että teilläkin raukoilla olis jotain jännitystä. (Sisustusoppaiden ja tee-se-itse -kirjojen lueskelu ei oo terveellistä, minä ainakin sekoon joka kerta, ja mikäli nyt oikein muistelen, niin kerta kerralta vaan pahemmin ja pahemmin eli projektit joka kerta suurenee)
   Siivosin keittiön, eteisen ja olkkarin, joista viimeksi mainitusta löytyi niin paljon omenansiemeniä Juhon ompunrouskutusten jäljiltä, että on täydellinen ihme, ettei meillä parketin raosta jo jostain pukkaa ylös omenapuun taimia. Ihan on siis kymmenvuotiaan pojannaskalin mahdotonta syödä hedelmiä viljelemättä siemeniä joka puolelle ympärilleen. (Jos muuten banskuissa olis sellaiset siemenet kuin ompuissa, niin me elettäis jo banaanipuuviidakon keskellä, se on varma ja vissi.)
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.




2007 blogi syyskuu-lokakuu
2007 blogi heinäkuu-elokuu
2007 blogi huhtikuu-kesäkuu
2007 blogi tammikuu-maaliskuu
2006 blogi heinäkuu-joulukuu
2006 blogi tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät