Takaisin

Tällä hetkellä luen: Sabine Kueglerin kirjaa "Viidakkolapsi". Lukemani kirjat Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla Seuraamiani blogeja: Marian maistuvat Kaisan näperryksiä Hitaat kiireet Tirlittan knits and crafts

ke 31.10.07 Käväisin pikaisesti Porin Villassa ja Peitteessä katselemassa sopivia verhokankaita haaveilemiini ruotsalaisiin, mutta siellähän iski ensinnäkin runsaudenpula, ja toisekseen vielä hulluus kaikesta muusta nätistä mitä siellä on. Näin arviolta 249 kangasta joista mielelläni väsäisin jotain tänne kotiin... Verhojen suhteen tarviin avukseni jonkun, jolla on silmää ja makua ja tajua näistä asioista, joten käännyn ehdottomasti Pauliinan puoleen. Isännälle kaavailin jo ikkunanpokien maalaamista, ja kommentiksi sain että "siitä vaan". Vitsit, mä kuulkaa varmaan nyt oikeesti tempasen ja teen tolle meidän ruman keittiön rumalle ikkunaseinälle jotain. Systerille totesin, että vaikka mun projekti menis pieleen, niin meidän keittiö on niin ruma ettei sitä mikään enää pahemmaksi tee vaikka epäonnistuiskin, johon tää myönteli, että näin on. (Seuraavaksi kiskon noi vauvankakan väriset kaakelit tiskipöytäseinästä ja elän sitten vaikka ilman jos ei ole varaa hankkia ja laittaa uusia...)    Enimmäkseen mun iltani kului pyykkäyksen ja silityksen parissa. Korjattavia papereitakin olis pilvin pimein, kun kerran syysloma oltiin poissa. Aina ennen oon oikeastaan käyttänyt osan syyslomastani siihen, että olen mapittanut ja järjestänyt ja korjannut kaikki mahdolliset paperit, mutta nyt meni kerrankin ihan oikeesti lomailun puolelle. Sehr gesund, kann schon empfehlen! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ti 30.10.07 Voi tätä arkea ja voi tätä ikuista sotkua ja voi tätä huushollia ja voi noita muksuja!!! Mitähän mä vielä voivottelisin? Muutama valokuva näiden seinien sisältä saisi kuulkaa teidätkin voivottelemaan. Eikö mikään ikinä voi pysyä siistinä ja järjestyksessä? Miksi pikku-ukon sormet yltävät yhä uusiin ulottuvuuksiin kaivelemaan esille tavaroita, joita ei yhdenkään pikku-ukon käsiin ole tarkoitettu? Miksi likaiset astiat, villakoirat, epämääräiset vaatekasat ja sekalainen sälä ilmestyvät kerta toisensa jälkeen peittämään kodin kaikkia mahdollisia vaakatasossa olevia pintoja? Minä tuun nyt justiinsa hulluksi, kiskon hiukset irti päästäni ja kiljun lujaa silmänvalkuaiset muljahdellen!    Puuuuhhh, hiukan helepotti. Ei kyllä helepota enää jahka siirrän katseeni tästä monitorista muualle. Sitä paitsi meikäläisellä on armoton Do It Yourself -sisustushinku päällänsä. Erehdyin lainaamaan kirjastosta Katrin Cargillin kirjan "Helpot kodin tekstiilit", joka sytytti kauhian vimman tehdä keittiöön ite ns. ruotsalaiset rullakaihtimet ja heittää tuo ällö kasariverholauta sieltä hemmettiin. Joo, hoh, ja toisen kirjastoerheeni nimi on "Kaunista kotiin: 500 sisustusvinkkiä" by Tessa Evelegh. Vähän täytyy nyt itekin ihmetellä, että mistä päin oikein tuulee. Käyttäytymisestä päätellen vois luulla, että olen toisella kolmanneksella raskaana. Pää höyryten mietin, että täytyis maalata noi keittiön ikkunanpokat valkoisiksi kuten systerikin teki, tasoittaa akkunaseinästä naulankolot ja muut rosot ja antaa sillekin pari kerrosta uutta maalia... Ja milläköhän ajalla minä näitäkin vimmojani muka toteuttaisin? Tänäänkin olen kynä sauhuten korjannut kaikkia niitä sanareita ja muita kokeita, joita sijainen piti reissuni aikana, pyörittänyt loppumatonta pyykkirumbaa (kyllä, matkavaatteita pestään edelleen, jos sitten muutakin) ja yrittänyt saada perheen ruokituksi ja muksut pidettyä jotakuinkin puhtaina ja jossain kurissa ja järjestyksessä. Mä tarvitsisin kaikkiin niihin suunnitelmiin, joita päässäni nyt pyörii, vähintään vuoden virkavapaan! :D KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. su 28.10.07 Kuvassa on eilinen löytöni Euromarketista, södeli nallemuki puisen alusen kanssa. Oli aivan pakko langeta, ja nyt haluan noita useammankin. Mukin pohjalla on vielä oma koristeylläri, nalle ja jotain, mikä ensi katsomalta näyttää mehiläisiltä, mutta taitaa olla kirjaimia tai muita koukeroita. Tästä kun hörppäilee aamukahvinsa, niin ei voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle.    Muki tuo sitä paitsi mieleeni sen, miten Turkissa oli yhtenä aamuna aamiaispöydässä kokonaisia hunajakennostoja. Uteliaisuudesta oli tietenkin maistettava, siitä sai veitsellä lohkaista itselleen mieluisen palan. Yllätyksekseni se ei ollut niin ylimakeaa kuin suomalainen hunaja (oikeesti, suomalainen hunaja on minusta kamalaa, usein vielä sellaista kovaksi kiteytynyttäkin), ja toinen yllätys oli siinä, että kennosto ei tuntunut ollenkaan ikävältä suussa, ei sitkeältä eikä kovalta, vaan tosi pehmoisen rapealta. Sitä olisi hyvin voinut syödä lisääkin. - Ai niin, muutaman lomakuvan heitin tonne Valokuvia-sivulleni. Käykäätten ihmettelemässä!    Leivoin puolen litran taikinasta isoja, muhkeita pullia, joiden keskelle painoin sormelle kolon, ja kolon täytin vaniljakastikeaineksista tehdyllä kräämillä. Isoimman osan paistoin ilman raesokeria, mutta isäntä, parantumaton makuri kun on, kaipasi niihin vielä sitäkin, joten pienemmän satsin paistoin sitten raesokerilla JA kräämillä. Hoh! En maistanut ite, mutta perhe kehui, että hyviä ovat.    Onni on ollut aika sietämättömällä päällä koko päivän. Se on onnistunut kolhimaan itteään taas kymmenillä eri tavoilla, joista pahimman kuhmun sai aikaan se, kun se kaatoi keittiön tuolin päälleen ja suoraan otsaansa niin että KLOPS vaan. Intialaisten kastimerkin kohtaan on kohonnut suuri, sinipunainen kuhmu. *huoh* Ihan tuo olikin taas kokonaisen viikon normaalin ihmislapsen näköinen.    Ja huomenna kouluun! Mitä? Häh? Siis mihin? - Mä olen pihalla kouluhommista kuin lumiukko. Elämässäni ensimmäistä kertaa syysloma on tehnyt tehtävänsä eli irtauttanut mut töistä ihan täystotaalisesti. Erittäin positiivista, mutta huomenna voi olla toinen ääni kellossa, kun edessä on kuuden tunnin päivä, etukäteen sovittu tukkari seiskatunnilla ja illalla vielä vanhempainvartteja. Hulluko minä olen kun ne heti huomisillalle sovein? Aivoton! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. la 27.10.07 Back in Finland again! Voi viude että oli kiva reissu! Mitähän kertois? Ruoka oli hyvää ja sitä oli uskomattoman paljon. Siis oikeesti. Pääruokia ja salaatteja kauheat määrät, jälkkäreitäkin oli joka päivä ehkä 30 lajia erilaista. Aamiaistarjontakin oli ihan käsittämätön. Sää oli enimmäkseen aurinkoinen ja koko ajan lämmin, sateisinakin päivinä. Pari sateisempaa päivää siihen osui, mutta sitten lähdettiin shoppailemaan Alaniaan ja Avsalariin, ja poltettiin välillä päreemme sen järjettömän tinkimissysteemin kanssa. "Paras" kommentti mitä mä sain osakseni yhdeltä rosvokauppiaalta joka yritti saada mua pulittamaan 15 euroa yhdestä vaivaisesta Turkish Delight -rasiasta ja jolle nauroin päin naamaa, oli "Lady, I say you something. I fuck the travel agency's arse that brought you here!" Löydettiin kyllä mukaviakin kauppiaita ja halpaa tavaraa, mutta varansa oli pidettävä, tingittävä oli aina, ja taksikuskien kanssa piti ottaa tosi skarppi ote. Hotelli oli hyvä, vaikkei ehkä suomalaisen mittapuun mukaan oliskaan ihan viittä tähteä, ja se oli ihan rannassa, joten jos jotain jäi hotellihuoneeseen, niin sen saattoi kipaista vaan hakemaan sieltä. Ranta oli upeaa, pehmoista hiekkaa, jossa Onnimannin oli hyvä tehdä hiekkakakkuja ja hankkia märälle iholleen hiekkakuorrutusta. Merivesi oli koko ajan 26-asteista, mutta loppuviikosta oli sen verran isot aallot, että salkoon nostettiin punainen lippu, ja sai olla ihan vaan siinä rannan tuntumassa nauttimassa niistä aalloista. Onni pelkäs niitä ensiks ihan vauhkona, mutta kolmantena päivänä alkoi jo hymyilyttää ja lopulta se kiljui naurusta ja onnesta aina kun aalto pärskähti päin.    Turkkilainen sauna, "Hamam", oli kiva kokemus, etenkin kun ostin sen sellasena pakettina että siihen kuului vielä tunnin kestävä kokohieronta. Sisäaltaat oli lämmitetty, vesipuiston vesi ei ollut, joten siellä oli vähän kylmä peuhata liukumäissä (kuulemma sesonkiaikana vesipuistokin lämmitetään), mutta kyllä me sielläkin peuhattiin. Vesipuistossa oli myös snack-baareja, joista saattoi syödä ranskalaisia ja lihaa ja salaatteja. Ruoka oli turvallista, samoin sanoivat samaa hotellin vedestä, mutta me varmuuden vuoksi juotiin vaan pullotettua vettä. Yhtenä iltana käytiin toisellakin hotellilla syömässä, kun sekin oli ilmaista (siis, koko homma oli sellanen All Inclusive), eikä ollut niidenkään ruuassa valittamista. Käytiin Julian kanssa hotellin kampaajallakin. Julian hiukset pestiin, leikattiin uus malli ja föönattiin, yhteensä 7 euroa. Mulla pestiin ja lyhennettiin, yhteensä 8 euroa. Manikyyrissä kävin kans (kympin!), ja jos sadepäiviä ois ollut enemmän, oisin tod.näk. ottanut sieltä hoitolan puolelta lisää jotain hierontoja tai muuta. Mut nyt ei malttanut olla sisätiloissa!    Ostin pari laukkua, muutamat kengät itelle ja lapsille, vähän vaatteita kaikille, kaks tanssivyötä mun itämaiseen tanssiin, joista toinen on kyllä silkkaa turistikamaa, mutta toinen on parempi ja aidompi. Pöytäliinan (kuvassa alla ja taustalla) keittiön isolle pöydälle, oliiviöljysaippuoita, suitsukkeita ja suitsukerasian niiden polttamista varten, halvaa, turkkilaista kahvia, Turkish Delight -makeisia, turkkilaista suklaata, paikallista omenateetä jota tarjottiin jokaisessa ystävällismielisessä basaariputiikissa, mutta jota ei uskaltanut juoda koska se oli tehty vesijohtoveteen. Lentokoneesta vielä Tobleronea ja Davidoffin "Cool Water" -hajuvettä jota oon turhaan yrittänyt etsiä täältä Suomesta.    Onni-ressukka sai korvatulehduksen toiseen korvaansa, mutta hotellissa oli oma lääkäri, joka löi lääkkeet kouraan, ja päivää myöhemmin pikku-ukko oli jo ihan terhakkaana. PAITSI. Että. Se ei suostunut syömään mitään hotellin ruokia. Hiukan aamiaismakkaroita. Muuten sille piti syöttää paikallisia lasten hedelmäsoseita, jäätelöä ja sipsejä. Kaikkea se kyllä suostui juomaan, joten tällä ruokavaliolla sillä pysyi neste- ja suolatasapainot kunnossa. Mutta yhtään hotellin herkkuja se ei syönyt. Jaa, no, omenoista kyllä, niitä se suostui nakertamaan, kun niitä sai ottaa hedelmäpöydästä. Mä olin jo välillä aika epätoivoinen, mutta koska Monsieur le Peppu pysyi pirteenä, niin aattelin sitten vaan, että kaipa se viikon verran näinkin hengissä pysyy. Mutta ans olla kun päästiin paluumatkalla Hesasta Forssan abc-ruokapisteeseen, niin johan rupes sällille ruoka taas maistumaan! Ei ollut enää kuuma, ja vastassa oli tuttuja makuja. Mulla oli kyllä kauhee määrä aamiaispuuroja pakattuna mukaan, mutta arvatkaapa, oliko viiden tähden hotellin ainut mikroaaltouuni kunnossa? Eipä ollut ei. Siitä mä pistin niille palautetta, se oli ainut asia mikä oikeesti sapetti.    Eilen oltiin koko jengi sekasin kuin seinäkellot, kun oltiin koko yö matkustettu. Yhdeltä me lähdettiin hotellilta lentokentälle päin bussilla ja lento lähti viideltä. Yhdeksän kieppeillä oltiin takas Hesassa ja sitten ooteltiin matkatavaroita ja käytiin vessassa laittamassa vähän lämmintä alle ja ylle, kun lämpötila tipahti kolmestakympistä viiteen plusasteeseen, ja sitten ajeltiin tosiaan Forssan kautta kotiin. Mä voisin kyllä hyvin lähteä siihen samaan kohteeseen uudelleenkin, se oli tällaselle taaperoperheelle just oivallinen paikka. 1,5-vuotiaan kanssa kun ei mitään vuoristoreissuja tai markkinaretkiä tehdä. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ke 17.10.07 Joojoo, heti multa otettiin luulot pois kun ryhdyin käsitöitä tekemään: Ostin Juliaa varten puserolangat ja löysin kivan neulepinnan kirjasta nimeltä "Neulojan käsikirja". Mukava salmiakkiruudukko joka syntyy sileän neuleen pinnalle kiertäen ja nostaen kudotuista silmukoista. Vaan syntyikö ohjeen mukaan salmiakkikuviota? Ei syntynyt! Oikea reuna kyllä syntyi ihan silleen kuin kuvasta näkyi, mutta vasen ei. Päättelin tästä erittäin älykkäästi, että vika on joko ohjeessa tai sitten minussa. Täten kiikutan huomenna ohjeen kaikkien neulepuikkojen kuningattarelle eli omalle siskolleni, ja ellei systeri saa ohjeen mukaan syntymään ruutuja, niin ei kyllä saa sitten kukaan muukaan.    Muksut on matkakuumeessa ja myönnettävä on, että niin tuppaan olemaan minäkin. On vaan sen verran levotonta menoa, että ylikierrokset tarttuvat jo Onniinkin. Sehän juoksenteli tässä koko illan kiharat täristen ympäriinsä, veti välillä mojovat rumpusoolot työkaverilta lainatun matkalaukun kylkeen ja kiipesi jokaisessa mahdollisessa välissä keittiön pöydälle. Pitäisköhän siirtyä japanilaiseen kalustukseen? Tuoleja ei olisi, ja pöytäkin vaan niin matala, että siltä tipahtaminen ei haittaisi yhtään mitään. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ti 16.10.07 Mulla oli lyhyt koulupäivä, mutta muuta puuhaa iltapäiväksi sitten kyllä riittikin. Suunnistin töistä suoraan Juhon koululle Niemenkylään vanhempainvarttiin. Oli kyllä sikäli mukava tilaisuus, että Juho sai oikeastaan vain positiivista palautetta opettajalta, joten helppohan siinä oli sitten äitinä myhäillä. Sitäkin syvempää tää myhäily on, kun eka- ja tokaluokan aikaan olin niin älyn huolissani siitä, että mitä ton pojan koulunkäynnistä oikein tulee.    Kotona kävin lyhyesti kääntymässä, ja sitten hain Onnin hoidosta ja vein sen 1,5-vuotisneuvolaan. Pikku-ukko muisti ilmeisesti hepatiittirokotteiden ansiosta, että tää on se kelju paikka, jossa iloisesti hymyilevä täti salakavalasti tuikkaa piikkiä persauksiin. Onni veti nimittäin kynnyksellä jarrut päälle, ja sen jälkeen ei oikein hyvää hetkeä ollut, ennen kuin päästiin koko rakennuksesta ulos, ja se puolestaan kesti jokseenkin kauan, sillä tää oli lääkärineuvola, ja sitten piti käydä vielä hammashoitolankin puolella. Huhhuh, siinä tuppas jo hiki pukkaamaan meikäläisellä pintaan!    Iltasella kudoin Onnin Step-sukat valmiiksi, ja aika kivan näköisethän noista tuli. Sikäli veikeetä lankaa, että näyttää kirjoneuleelta vaikkei sitä ole, ja sukkaparista ei tuu identtistä, koskapa sukat tulee aloitettua langan eri värjäyskohdista. Tai, no, voishan ne periaatteessa samanlaisestakin värjäyskohdasta aloittaa, mutta se tietäis sitä, että välistä olis poistettava melkoinen pätkä lankaa, ja sellaiseen tuhlaukseen en sentään ryhdy. Kivammat minusta muutenkin näin.    Isäntä osti Onnille Porin Cittarista piirustuslevyn, sellaisen magneettijutskan jonka saa aina pyyhittyä puhtaaksi. Onni suorastaan sekosi onnesta, oli se niin täpinöissään että tuskin nahoissaan pysyi. Muutenkin on Monsieur le Pepulla ollut tänä iltana Vauhti päällä vähän isommalla veellä. Tossa just isännän kanssa katseltiin sen menoa ja pähkäiltiin, että mitenkähän painajaismainen Turkin viikko meillä mahtaa ollakaan edessä. Heh, no, ei me oikeesti moista murehdita, päästäis nyt vaan kaikki kutakuinkin kunnossa ja terveenä reissun päälle! Tuttava ilmoitteli, että heille on muksuun iskenyt suu- ja sorkkatauti, joten hiphei vaan... KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ma 15.10.07 Kotimodella sujuneen viikonlopun jälkeen Paluu Arkeen: kuuden tunnin ja kahden valvonnan maanantai plus vanhempainvartit päälle. Ja tämä taas sellaisen yön jälkeen, jolloin Onni on herännyt puoli neljältä pitämään armotonta jodlaussessiota. Se nukahti siitä kyllä vielä sitten uudelleen, mutta meikä ei saanut enää niin helposti unen päästä kiinni. Niinhän siinä sitten kävi se klassinen juttu, että just kun oli taas päässyt sikeään uneen, soikin jo herätyskello.    Maikku soitteli innoissaan, kun hänen tuttavansa oli palannut Turkista sieltä samasta kohteesta, minne me ollaan menossa. Oli ollut kuulemma aivan huippuluokan paikka, tosi siistiä, ystävällinen palvelu, kaikki tiptop. Tästähän meidän matkakuume vaan yltyi! Vonguttiin molemmat siinä puhelimessa, että kunpa nää työpäivät tästä nyt menis äkkiä ja päästäis jo lähtemään. Itte olen koko ajan sydän syrjälläni, ettei vaan kukaan sairastuis. Ittestäni oon kyllä ajatellut, että lähden mukaan vaikka pää kainalossa ja sit aattelen vaan, että yks lysti sairastaako kotona vai jossain muualla. Eihän se tietenkään ihan niin yksioikoista ole, eikä kauheessa taudissa varmaan vois minnekään lähteä, mutta tavallisen pikkulentsun takia en kyllä haluais kotio jäädä. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. su 14.10.07 Tänään on ollut käsityö- ja leivontapäivä. Sain Step-langasta Onnille ekan sukan valmiiksi, ja sitten väkersin ensin iltapäivällä jogurttiteeleipää ja illemmalla tomaatti-oliivifoccacciota. Molemmat ohjeet Leivo herkkuja helposti -kirjasta (tekijät Hovig-Hensley-Löwe). Etenkin teeleivistä meillä tykättiin, eikä kirja yhtään liioitellut tai aliarvioinut väittäessään niiden syntyvän käden käänteessä. Ihan älyttömän nopeita olivatkin! Tässä ohje teidän kaikkien iloksi: Jogurttiteeleivät 4 kpl 2½ dl vehnäjauhoja, 1½ dl hiivaleipäjauhoja, 2 rkl sokeria, 1 rkl leivinjauhetta, 2 rkl voita/margariinia, 4 rkl auringonkukansiemeniä, 2 dl maustamatonta jogurttia Mittaa jauhot, sokeri, leivinjauhe ja voi/margariini kulhoon ja sekoita, kunnes seos on tasaista. Lisää siemenet ja jogurtti ja sekoita hyvin, muttta älä vaivaa enempää. Kaada taikina leivinpaperille ja taputtele pyöreäksi, n. 2 cm:n paksuiseksi levyksi. Leikkaa levy ristiin neljään osaan. Voitele vedellä, ripottele vielä vähän siemeniä pinnalle ja paista uunin keskitasossa 200 asteessa, kunnes levy on kullanruskea ja läpeensä kypsä, n.15 min. Jäähdytä ritilällä ja taita levyn osat irti toisistaan. Tarjoa hillon tai hyvän juuston kera. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. la 13.10.07 Dodiid, kuten kuvasta näkyy, Onnikin on nyt saanut äidin kutomat sukat. Lankana on yksi nykyajan ihmeistä, Regia, joka itsestään muodostaa nuo kuviot tuohon kudottaessa. Työkaverit heti tiesivät kertoa, että on olemassa myös jojobaöljyllä käsitelty sukkalanka, joka eristää lämmön vielä aivan erityisellä tavalla ja myös tuntuu tosi silkkiseltä. Meitsi suunnisti tänään oitis hankkimaan kerän Step-lankaa Porin Lavikolta, ja nyt on jo ensimmäisen sukan varsi valmiina - siis Onnille, pikku-ukon sukat kun on niin pienet, että työ etenee tosi joutuin, vaikka kudon 2,5 puikoilla. (Meidän 1,5-vee herralle oli 48 silmukkaa sopiva määrä, mikäli joku tätä pohdiskelee)    Käytiin aamupäivällä kaupungilla ja lähdettiin liikkeelle Palinin kirpparilta. Harmi, että se on kukoistusvuosiensa jälkeen kutistunut niin mitättömän pieneen tilaan. Mutta tein silti hauskan löydön, ostin kympillä nipun 40-luvun Kotiliesiä, joista muutamassa on jopa Martta Wendelinin taiteilema kansikuva! Aika metkaa luettavaa, kun niitä autossa selailin. Täytyy perehtyä paremmin myöhemmin, joskin mainoksia jo bongailin intona ja naureskelin puoliksi huvittuneena, puoleksi surkutellen, pula-aikaa kun silloin elettiin.    Juholla oli koulupäivä, kun Niemenkylän koulu juhlisti satavuotista olemassaoloaan. Julia puolestaan on nyt iltasella lähtenyt yökylään kaverinsa pyjamapartysynttäreille. Mulla meni iso osa päivästä siivous- ja pyykkäyshommiin, som vanligt. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. pe 12.10.07 Hrrrr, että pukkaa jo kylmää säätä ja räntää ja vaikka mitä! Pakko oli kiirehtiä töiden jälkeen renkaiden vaihtoon. Säätiedotus kyllä jo lupaili lauhtuvaa ensi viikoksi, mutta mistäs sitä sitten taas tietää, millainen on keli etelästä palatessa. Jos vaikka on lumi maassa, niin ei ole kyllä mahdollista lähteä liukastelemaan kesärenkailla Vantaalta tänne.    Silitin ja mankeloin, mankeloin ja silitin. Yritin raivata vähän paria keittiön kaappiakin, joskin vähän laimeanlaisella menestyksellä. Pitäisköhän jaksaa laittaa huuto.nettiin ilmoitus tosta mun kantoliinasta? Sitä tuli Onnin kanssa ihan peräti kaks kertaa käytettyä, sitten mä jouduin siihen leikkaukseen, eikä masun päällä kanniskelu tullut enää kuuloonkaan. Maksoin siitä sentään 80e ja mukana oli opastus-dvd ja kaikkea. Voi hyvä tavaton mitä mahdottomia sitä tuolta kaappien kätköistä löytyykään. Olin autuaasti unohtanut koko kantoliinan.    Huomasin tänään, että hyvä tavaton, mun blogissahan on nyt 10 000 kävijän raja mennyt rikki niin että poks vaan! Kaikissa ihanissa askartelu- ja käsityö- ym. näpertelyblogeissa on aina joku kiva arvonta kymppitonnin kunniaksi. Mutta kun meikäläisellä ei oo ollut aikaa eikä voimia näprätä mitään mukavaa palkintoa. Blääh! Pitäisköhän tässä ja nyt luvata, että 20 000:n kohdalla pannaan sitten arpajaiset pystyyn ja tulossa on jotain itse tehtyä? - Jep, näin tehdään. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. to 11.10.07 Tänään on kyllä syksyn väsymysennätys plakkarissa! Olin eilisen työpäivän + vanhempainillan jäljiltä niin täytisen uupuneessa tilassa, että oli melkein laitonta lähteä duuniin siinä jamassa. Onnin yölliset jodlaussessiot ovat vetäneet tällä viikolla meikäläisestä ne viimeisetkin mehut.    Raivostutti sitä paitsi tän huushollin räjähdystila. Tuskin maltoin odottaa, että koulupäivä olis loppu, ja pääsisi ensin huilaamaan ja sitten setvimään tätä kämppää. Kun muu perhe oli hävinnyt harrastuksiinsa ja isäntä Onnin kanssa kenkäostoksille, meikä suuntasi ensin haravan kanssa etupihalle siivoamaan lehtiä pois, kun ne tunkevat jo väkisin ovestakin sisälle, ja tunnin siellä heiluttuani tulin sisätiloihin jatkamaan raivausta. Keittiö oli taas kaikkein karseimmassa jamassa. Sain mä pahimmat sotkut selvitettyä, mutta eihän yhdessä illassa ihan ihmeitä kerkeä. Varsinkin kun piti ehtiä vielä käymään kaupassa ja hakemassa Kimmolta Onnin yksveekuvat. Plus selviteltävä noita työpapereita ja merkattava allekirjoitettuna palautetut kokeet ja korjattava vielä yhdet sanaritkin. Onneksi se hirvittävä Täydellisen Kaaoksen Tunne on nyt haihtunut, joskin tekemistä kyllä vielä taivas paratkoon riittää. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ke 10.10.07 Aamu alkoi loistavasti: Ensin Onni pissi pottaan erinomaisen runsaan aamupissan, jonka hän sitten kaataa lorotti päänsä korkeudelta suoraan olkkarin valkoiselle matolle ennen kuin ehdin hätiin. GREAT! Eihän maton edellisestä pesulareissusta olekaan kuin pari viikkoa... Yritin ensin pestä lätäkkökohtaa, mutta koska se oli iso ja paksu matto läpimärkä, tyydyin rullaamaan sen kasaan ja huomenna ehdin viemään pesulaan. *huoh* Ryytyneenä menin keittiöön ja aloin laittaa itselleni aamiaismuroja lautaselle, kun tajusin jalkani juuttuneen kiinni keittiön lattiaan. Jokseenkin kunnolla siis. Kun sain nostettua räpyläni ylös, näin astuneeni suoraan kasaan yön aikana sitkistynyttä lakritsikastiketta (Juhon eilisen jätskiannoksen jäljiltä). Muutenkin olo oli varsin freessi kun olin korjannut ysin kokeita iltamyöhään, eikä meikäläisen kaali enää tällä iällä valvomista kestä. Teki mieli istua keittiön pöydän ääreen, hengittää syvään ja jäädä päiväksi töistä siivousvapaalle, jotta tämän huushollin tilaan tulisi taas jotain tolkkua. Mutta siivousvapaita ei työelämän systeemit tunne, ja toisekseen kämppä olisi raivokkaankin siivouksen jälkeen vain noin tunnin verran jotakuinkin siedettävässä kunnossa, joten kouluun oli raahauduttava.    Olin kyllä ihan nuutuneen kuollut tänään duunissa. Pahinta on, että illalla oli vielä vanhempainilta, joka kestikin ihan tolkuttoman myöhään, joten tässä sitä nyt istutaan taas petikunnossa, ja aamu on edessä jälleen ennen kuin ehdin edes huomata. Justiinsa nyt kaipaan kyllä unta sellasen 12 tunnin satsin kerralla! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ma 8.10.07 Hormonit sekoittaa ihmisen pään, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Olen eilisestä asti idätellyt ajatusta siitä, miten hauskaa olisi ommella tänne kotiin jotain nättiä ja tehdä vaikka tilkkutöitä. TILKKUTÖITÄ! Haloo! Onko minulla kaikki ihan kotona? Olin iltapäivään asti todella huolissani, kunnes tajusin, että kyse on vain tästä hormonikierrosta. Siitä huolimatta kirjastosta tarttui mukaan pari tilkkutyökirjaa ja kasa Novita-lehtiä... Kai minä tästä viikon päästä herään niin kuin jostain hypnoosista, ravistelen päätäni ja ihmettelen, että mikäköhän mielenhäiriö taas mahtoi vaivata.    Uudessa jaksossa mulla on maanantai kiireinen päivä. Oli vähän sellainen olo koko päivän, ettei oikein edes ehtinyt ajatella asioita, kunhan painalsi tukka putkella tunnista ja luokasta toiseen. Illalla piti vielä palata koululle, kun olen laittanut seiskaluokkani vanhempainvartit pyörimään. Tosin niitä kyllä riittää varmaan vielä syysloman jälkeisellekin viikolle, kun en oikeestaan voi iltavastaanottoa pitää muina kuin maanantai-iltoina.    Kylmenevä sää sai mut kurkkaamaan Turkin lämpötiloja. Sellasta 32 astetta siellä tällä haavaa. Jes, jes, jeeesss, ja toivottavasti sama jatkuu. Mua kammoksuttaa se, että taas ollaan menossa kohti sitä vuodenaikaa jolloin ihmisen kaiken järjen mukaan pitäis kaivautua johonkin tyyny- ja peittokasan alle ja pysyä siellä kunnes leskenlehteä alkaa pukata ylös maasta, mutta jolloin luonnonvastaisesti pitää painaa arjessa ihan niin kuin mitään kaamosta ei oliskaan. Oon sitä vuosikaudet sanonut, että syksyllä pitäis tehdä just niin kuin karhut: kauhia varastoimissyöminki ensiks päälle, pihkatappi peppuun ja koisimaan. Vaan täälläpä vaellat pimeydessä, kynnät räntää ja mietit vielä että mitä anopille joululahjaksi. Ei ole ihmisen elämää! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. su 7.10.07 Päivän käsityöblogi: Julian villasukat valmistuivat. Hirmuinen hinku ois aloittaa sukkia pikku-ukolle, mutta mulla ei ollutkaan varastoissani sopivaa lankaa siihen. Täytyy siis hankkia ensi tilassa, sillä Onni tosiaan tarvii villasukkia. Päivän ruokablogi: Värkkäsin muffinsseja, mutta koska mulla ei ollut tarpeeksi montaa hyperkypsää banskua, laitoin sekaan myös kaakaojauhetta, joten niistä tuli banaani-suklaamuffinsseja. Pelkät banskut on kyllä parempia, mutta eiköhän nämäkin syödyksi tule. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. la 6.10.07 Kokeita, kokeita, kokeita... Eilisen työpäivän päättymisen eli viikonlopun riemullisen alkamisen jälkeen olen korjannut nyt viidet kokeet ja kahdet sanarit. Ts. en ole muuta tehnytkään kuin istunut kynä kourassa ja paperipino sylissä. Päiväruuankin kokkasin silleen että kastikkeenteon lomassa punakynä heilui. Huhhuh! Vielä ois yhdet ruotsin kokeet odottamassa vuoroaan, mutta ainakin tämän päivän osalta meitsistä on nyt paristot loppu.    Heh, koulussa muuten esiintyi eilen joku ukrainalainen kasakkatanssiryhmä. En tiedä, mitä ihmeen kulttuurivaihtoa Eurajoki harrastaa just Ukrainan kanssa, kun mun mielestäni sieltä on ennenkin tullut jotain esiintyjiä meidän kouluun. Pahimmat oli kaksi kummallisten kanteleviritysten säestyksellä ulvovaa naista, joiden kuunteleminen kävi todellakin työstä. Nytkin pelkäsin pahaa, mutta ihan kepoisasti sitä esitystä seurasi, oli sen verran vauhtia kehissä. Taitoa ja harjoitteluahan mokoma vaatii, sitä ei voi kieltää, vaikkei minusta nyt vieläkään tullut mitään kansantanssien kiihkeää fanittajaa. Vaatteidenvaihdon aikana lauleli tyrnävä maatuska Kovaa ja Korkealta -tyylillä, mutta siitäkin huolimatta katsoisin tämän esityksen vielä kahdesti ennen kuin ottaisin niitä kantelenaisia ujeltamaan edes vartiksi uudelleen.    Mutta sitten, tänään, on tapahtunut IHME. Isäntä ja muksut hoiti KOKO SIIVOUKSEN, eikä meitsin tarvinnut koepinojensa keskeltä enää säntäillä puunaamaan huushollia! Siis haloo, jopa meidän Juho kulki superahkerana touhuamassa jos vaikka mitä, imuroimassa lattioita ja pyyhkimässä pölyjä ja järjestelemässä tavaroita. Luulin ensin, että mulla on hallusinaatioita, mutta sitten välähti mistä on kyse. Pikku-Nipsu hinkuaa ylimääräistä rahaa Turkin reissulle! No sen hän on kyllä nyt taivas paratkoon ansainnut, kyllä oli sen verran ällistyttävä suoritus meidän Itken-joka-kerta-kun-pitäisi-edes-omat-tavarat-siivota -herralta. Hyvä tavatoinen, tää päivä oli koesumasta huolimatta mulle suorastaan luksusta! Maria lainasi Graco-rattaat matkaa varten ja Riitta lupas lainata toisen matkalaukun. Oon tässä pohtinut, että taidan ottaa Onnille varmuuden estämisen välttämiseksi purkkiruokia mukaan, kun sitä ei ikinä tiedä, josko se paikallisten ruokien kanssa tekiskin syömälakon. - Epätodennäköistä meidän Herr Bottenlös-Magelta, mutta muksujen kanssa kun ei mikään muu oo varmaa kuin epävarma. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. to 4.10.07 Järkyttävää tää arkipäivien kiire, ei tässä näköjään ehdi edes blogiaan ajatella, kirjoittamisesta nyt puhumattakaan! Kokeitten korjaamista riittää tällä haavaa, toivottavasti edes ensi viikolla saan suman vihdoinkin purettua. Alan nähdä omia korjausmerkintöjäni aina kun suljen silmät, samalla tavalla kuin marjanpoimimisaikaan näkee unissaankin marjoja.    Tänään kuskasin Juhon painikouluun ja painelin itse siksi ajaksi kaupungille. Ostin Sokoksen jäsenetutarjouksesta ISON Samsonite-matkalaukun. Toinen laukku tarvii varmaan vielä lainata joltakulta, mutta isäntä jo huudahti tuon nähdessään että siihenhän mahtuu vuoden ruuat. No ei kyllä mahdu, toi mies se taas liioittelee, tällä meidän isännällä ei ole nyt kyllä taas minkään valtakunnan tajua siitä, paljonko vaatteita ja muuta roinaa viishenkinen perhe tarttee viikon reissulle. Pelkästään Onnin vaipat vie jo karmeasti tilaa! Mutta toi mies se onkin sitä lajia, joka pystyy lähtemään reissuun kuin reissuun hammasharja toisessa ja passi toisessa taskussa, kaikki muu on ylimääräistä. Apoteekissa kävin kans hakemassa kyypakkauksen, maitohappotabletteja ja hiilitabletteja. Muksujen passit hain muuten eilen poliisilaitokselta, ja taivas, että toi Onnin nassu on kyllä jokseenkin mainio siinä kuvassa! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ma 1.10.07 Näin siirryttiin lokakuuhun, voi hyvät pyssyt että tää aika kulkee! Onnikin on just kohtsiltään 1,5-vuotias. Huhhuijakkaa!    Dodiid, tänään ei ole kyllä tapahtunut yh-ti-käs mitään ihmeellistä, eikä paljoa edes tavallista. Koulussa korjasin joka välissä ysien enkun kokeita, ja kuten aina, käännöslauseiden loppusuoralle päästyäni teki mieli hakea sytkäri ja tuikata koko paperipino tuleen. - Don't worry, vielä itsehillintää riitti, enkä toteuttanut hurjia skenaarioitani, mutta ehkä sekin päivä vielä tulee, kun tuolla on tarpeeks kauan opettanut; isäntä justiinsa esitti autossa kotimatkalla meidän tulevaisuudesta pienen yhden miehen sketsikokoelman, kun taitaa käydä tässä vielä niin, että eläkeikää vaan korotetaan ja korotetaan. Minäkin oon jo pitkän aikaa sanonut, että siellä koulussa me vielä varmaan kasikymppisinä köpötellään, funtsataan kumman tekohampaat meillä on suussa, vedetään punakynällä kaikki oikeat vastaukset vääriksi ja väärät oikeiksi ja ihmetellään todistusnumeroita annettaessa, että onko meillä tämänkin nimisiä oppilaita.    Julia on jostain ihmeestä onnistunut saamaan silmätulehduksen, joka tunnetusti on siitä kelju tauti, että sehän tarttuu kaikkiin ohikulkijoihinkin ihan lennosta. Saatiin lääkäriltä silmätippoja, ja nyt yritetään epätoivon vimmalla pestä käsiä joka välissä, plus että Julia sai kiellon koskea Onniin, mikä ei kumminkaan käytännössä tule onnistumaan, sillä isosisko unohtaa karanteeninsa joka välissä. Toisin sanoen, kohta on Onni silmä punaisena, hyvässä lykyssä me kaikki. Huoh, jajaa, tätä on lapsiperheen arkielämä. Lainasin yheltä kollegalta "Populäärimusiikkia Vittulajänkältä" -dvd:n, mutten vielä oo ehtinyt edes aloittaa sitä leffaa. Haluan tosin asettua katsomaan sitä rauhassa, eikä pätkittäin aina silloin tällöin kun ehtii. Kirja oli niin ylivetoloistava, että miten mahtaa moinen teksti ollenkaan asettua elokuvan raameihin. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. su 30.9.07 Se on viikonloppu taas hurahtanut niin nopeesti, että ei oikein tahdo ees tajuntaan mahtua. Miten taas on sunnuntai-ilta ja työviikko edessä? Jäätävää...    Eilinen meni kutakuinkin siivoomisessa, paitsi että illan istuin telkun ääressä katselemassa Rakkautta ja rimakauhua -sarjan kakkoskauden jaksoja dvd:ltä ja kudoin Julialle niitä sukkia. Eka on jo valmiina ja tokaa kudon, ja voi kun olis vaan enemmänkin aikaa kutoa! Työviikko on vaan niin sikakiireinen, ettei mitään tahdo ehtiä. Pääsin mä nyt sentään kantapääkavennuksiin asti.    Raamis kokoontui Caritalla ja me kaikki oikeestaan todettiin se, että itse kunkin elämässä on tapahtunut jotain positiivista käännettä näitten säännöllisten kokoontumistemme myötä. Tuli kyllä mässäiltyä ainakin vaakalukemia plussan puolelle (se siitä positiivisuudesta...), kun ensin tarjoili Carita herkkuja, ja sitten me mentiin perhevoimin Maikulle ja Samille erittäin runsaan kaffepöydän ääreen jutskaamaan meidän tulevasta Turkin-matkasta (<- hohoo, olin taannoin sijaisena äikän tunnilla ja jouduin opettamaan porukalle yhdyssanasääntöjä, siksi osaan nyt kirjoittaa tuonkin korrektilla, joskin luonnonvastaiselta tuntuvalla suomella) ja suunnittelemaan asioita. Noi miehet oli vaan Maikulle ja mulle niin ilkeitä, että me jo funtsattiin, että lähdetäänkö reissuun kahdestaan. Kauheeta kuittailua meidän kuvitelluista shoppailukierroksista! HOH. Mä en ainakaan muuta odota, kuin että olis lämmintä ja kiireetöntä ja laiskaa oleskelua, sopivasti jotain liikuntapuuhia, ja että Saan Mennä Valmiiseen Pöytään Syömään. Jukra, viikkoon ei tartte laittaa ruokaa! Yksin siinä on jo mulle kuulkaa maanpäällinen paratiisi.    Onnille pukkaa seitsemäs hammas, joka on tuottanut viime päivinä vähän tuskia. Ukkeli on myös kartuttanut sanavarastoaan aika lailla, vähän väliä se yllättää toistamalla perässä jonkun uuden sanan tai hämmästyttämällä muuten vaan, kuten nyt kun mentiin Palineille. Sami kun pisti päänsä työhuoneen ovesta niin Onni hihkaisi oitis: "Khami!" Eilen se kierteli olkkarissa kun Julia oli kaupassa käymässä, ja huuteli "Uulia! Uulia!" Myös Kuplan (Julian kilpparin) nimen se sanoi moneen kertaan "Upla". Hän on myös äärettömän innostunut piirtämisestä. Jokainen oman kätösen tuottaman kynänjälki saa aikaan innostuneen "oijoiJOI!"-huudahduksen. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. pe 28.9.07 Viime päivien juhot: Sälliä on puhuteltu muutamaankin kertaan siitä, että karkkiostoksille ei koulun jälkeen mennä. Joka päivä ei karkkia osteta eikä syödä, siinä menee sekä rahat että hampaat. Eilen Julia oli luvallisella eväidenostoreissullaan törmännyt kaupassa karkkiostoksilla olleeseen Juhoon, joka oli anteliaana miehenä luvannut siskolleen 50 senttiä siitä ettei tämä käräyttäisi häntä meille! ARGH! Eikun uusi puhuttelu taas Juholle samasta aiheesta.    Samana iltana Juholla oli painikoulu, jonka jälkeen se joutui odottelemaan mua tanssitunniltani aika kauan urheilutalon kahviossa. Olin antanut kaks euroa, jotta hän sais ostaa itselleen juotavaa EIKÄ karkkia. Kun lähdettiin kotimatkalle, Juho kertoi ostaneensa energiajuoman ja juoneensa sen. Puoli kahdeksalta illalla! Pidin ensinnäkin melkoisen luennon siitä, miten alle 15-vuotiaat eivät ollenkaan saisi juoda moisia, koska elimistö, munuaiset ensinnäkään, eivät niitä aineita kestä, ja sitten siitä, miten ne eivät ole hyväksi kenellekään. Nehän sisältää ihan tajunnanräjäyttävät määrät kofeiinia ja mitälietauriineja. NOH, kahdelta yöllä herään siihen, että nyyhkyttävä Juho kiipeää viereeni sänkyyn. Kysyn, että mikä on, johon tämä kyynelehtii, ettei ole lainkaan saanut vielä unta. No ihmekös tuo! Toivottavasti otti nyt opikseen, kyllä oli kaveri jokseenkin vässä tänä aamuna.    Tänään koulun jälkeen aloin tehdä siivousta Juhon huoneessa, kun joskus sielläkin on kunnolla siivottava, eikä vain annettava Juhon itsensä hiukan-sinnepäin-siivota. Kirjoituspöydällä oli nailonkankaalla päällystetty pahvi, joka oli jokseenkin sutussa ja jota ihmettelin. Kysyin Juholta asiasta, ja tämä sanoi että löysi sen urheilukassinsa pohjalta. NO HALOO! Oliskohan kyseessä kassin pohjapahvi, mitä? Kysyin, mitä se suttu siinä on, ja Juhohan oli näppäränä miehenä käyttänyt sitä askartelualustana kootessaan hyperliiman kanssa pienoismallipanssarivaunua. *HUOH*    Mä olen sitäpaitti taas (!!!) saamassa jonkun kirotun taudin, eilisillasta lähtien oon palellut ihan hytisemällä ja päänsärky ei lähde millään apteekin tuotteella. Blääh. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ti 25.9.07 Mistäköhän sais yksvuotiaalle juoksupyörän? Sen voisi kytkeä generaattoriin, joka puolestaan tuottaisi tämän talouden vaatiman sähkön. Onni on vetänyt sellaista rallia koko halvatun illan, että luulenpa energiamäärästä riittävän jotain naapurinkin lampuille ja tiskikoneelle. Jeskamandeera, mun ei oo hommistani tahtonut tulla yhtikäs mitään, kun Julia on ollut illan omassa jumpassaan ja isäntä oli kyytimässä Juhoa painikouluunsa, ja meikä yritti korjata sanareita ja suunnitella tunteja samalla kun Monsieur le Peppu vetää sata lasissa ympäri kämppää, ja meitsi saa hakea sitä kolmenkymmenen sekunnin välein pois allashuoneesta tai Juhon kämpästä. Huhhuijakkaa, mun huomiset tunnit on varmasti yhtä pedagogiikan voittokulkua. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ma 24.9.07 Aika täydellinen maanantaimäntitys päällänsä. Ensin odotat viikonloppua kuin kuuta nousevaa, ja sitten kun se saapuu, koko kehveli on yhtä uurastusta huushollin parissa, ja sitten onkin jo hups vaan maanantaiaamu. Vähänkö olin tänään iloinen kun kello soi aamulla kymmentä vaille kuusi! - Ihan oli vähällä lentää vekkari klasista mäjelle. ARGH.    Monsieur le Peppu pelastui tänään hiuskarvan varassa katastrofilta, kun meni mokoma nojaamaan tiskikoneen avoimeen kanteen. Meillähän se ei ole mihkään työtasoon upotettuna, vaan seisoo vapaana, ja homma on kannen sisään upotetun vastapainon varassa. Vaan sitä se ei kyllä kestä, että joku alkaa sen kannen päällä istuskella! Masiinahan keikahti, mutta taivaan kiitos Onni ehti alta pois! Pelkällä säikähdyksellä, yhdellä rikkoutuneella Kerman Saven kulholla ja pilalle menneillä lihapullilla selvittiin. Isäntä alkoi pohtia DIY-kiinnitystä koneelle seinään, kai se siihen jonkin keinon keksikin. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. to 20.9.07 Käytiin aamulla Onnin kanssa ottamassa hepatiittipiikit nro 2. Kolmannet otetaankin sitten vasta puolen vuoden kuluttua. Odotin itsekin vähän jännityksellä, että miltä tuntuu, kun J&J silloin parkui, että sattui paljon enemmän kuin ekalla kerralla, mutta pöh, se mitään kipeetä tehnyt, eikä Onnikaan itkenyt yhtään! Viime kerralla mulla sitäpaitsi tuli käsi oikeen jomottavan kipeeksi iltaa kohti, mutta nyt ei oo kuin vähän arka.    Juhon kiikutin urheilutalolle painikouluun viideksi ja menin sitten ite pyörimään kaupungille tunniksi ennen oman tanssitunnin alkua. Olin jo aiemmin iskenyt silmäni Seppälässä yhteen neuleeseen, joten pakko se sieltä oli ostaa omaksi, etenkin kun M-kokoa oli enää se yks ainut kappale jäljellä. Onnille ostin kans puseron Henkalta ja Maukalta, se kun on kasvanut mokoma niin paljon että hihat on jo monesta puserosta jääneet liian lyhyiksi.    Tanssitunnista tulikin yksityistunti, kun torstain ryhmään ilmoittautuneita on muutenkin vähän, ja siellä oli sitten vielä sairastumisia ja muuta poissaoloa. Ans kattoo nyt, pysyykö toi tuntien aikataulu tollaisena, vai siirrynkö kenties keskiviikon ryhmään. Itellä oli kyllä sellanen olo, että pieni peruutusliike alkeis-kakkoseen ei tekis meikäläiselle ollenkaan pahaa, mutta olipa hyvä, että nyt sai rauhassa hioa sellasia juttuja perusliikkeistä, mitkä on tehnyt väärin ja kaipaa korjaamista. Katotaan nyt, mitä tapahtuu.    No niin, ja sitten Fröken Julie oli saanut älynväläyksen sivellä kynänsä Kynnelillä (vai mitä Mavalan Stop-tuotetta se nyt viralliselta nimeltään onkaan) jotta pikku-ukko ei pureksisi niitä ja laittaisi suuhunsa. Arvaatteko jo mitä tapahtui? Onni nappasi kynän suuhunsa, pureskeli hetken hartaasti ja heitti sitten mojovat yrjöt oikein vauhdilla ja loiskauksen kera olkkarin parketille. Grrrrrrrrhhhhnnnhhhh... Laiton fröökynän siivoamaan heureka-keksintönsä jäljet ihan itse. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ti 18.9.07 Voihan pyssyt mikä päivä! Opetin viimeisen tunnin musiikkiluokassa, jossa onnistuin taululle kirjoittaessani kompuroimaan johonkin vahvistimiin niin perinpohjaisesti, että olis totisesti ollut videoille käyttöä. Voin vaan kuvitella kuinka pöljältä näytin toikkaroidessani kuin Uuno Turhapuro ja mätkähtäessäni lopulta istumaan jonkun ämyrin päälle. Oli vähän vaikee hillitä omaakaan hilpeyttään, mutta onneks oli sen verran letkee luokka paikalla, että ne sentään uskalsi naureskella vapautuneesti. Keljuinta olis ollut jos luokka olis yrittänyt pysytellä hiirenhiljaa ja itte olis vaan hirnunut ihan holtittomasti!    No, töistä sitten miljoonaa hakemaan Onnia hoidosta ja toista miljoonaa edelleen Poriin hoitamaan lasten passiasioita. Ottaessani jonotusnumeron ja nähdessäni tyhjät penkit + sen että mun numero olis seuraavana, ajattelin että no jopas jotakin, voiko tää näin sutjakasti oikeesti hoitua. - EI VOI. Viime kerralla kun mä yritin lapsille passeja luullen että ne liitetään äidin passiin, mulle lyötiin valtakirjan tapainen lomake kolmena kappaleena eteen ja selitettiin, että tämä pitää täyttää jokaisesta tenavasta, jotta isä allekirjoittaa lasten olevan esteettömiä saamaan passit ja 1-vuotiaastakin tarvii olla tuore ja virallinen passikuva. Nyt kun kaivoin täytetyt lomakkeet ja kuvat esille, eukko katseli minua ja tokaisi, että jokaisen passintarvitsijan pitää olla henkilökohtaisesti paikalla. "Tämä on AIVAN ehdoton sääntö." No voi perinnesana, oisko tän ehkä voinut kertoa mulle silloin kun ne paperit lyötiin kouraan ja oltiin selittävinään miten ne passit niille muksuille saa? Turha reissu siis, huomenna uusiksi. Mitäköhän se lasten paikalle raahaaminen vaan pyhittää? Montakohan asiakirjaa toi meidän Onnikin mahtaa allekirjoittaa?    Kiukkuisena kotia kohti, kaupan kautta tosin jotta saadaan sapuskaa, ja olkkarin matot ja verhot hain pesulasta. Kotona tajusin, että jos me huomenna lähdetään uudelle reissulle poliisilaitokselle, niin me ei ehditä sitten hakea apoteekista rokotteita, ja ne taas tarttis tuikata käsivarteen ylihuomenna. Äkkiä apteekkiin, jonne reseptit oli kiikutettu terveyskeskuksesta. Apteekin pihassa hokaan, että mun kukkaro on jäänyt siihen muovikassiin, minne tungin ruokaostokset, ja kyseinen kassi on kotona! Eikun takas. Ja sitten uudestaan apteekkiin. Ihme kyllä, mä tulin perille asti niitten Twinrix-pakettien kanssa, ihan ehjänä jopa. *huoh*    Illalla sainkin olkkarin verhot ripustettua paikoilleen. Keljua hommaa, toi verho tuntuu neljäsataa metriä pitkältä silloin kun sitä tonne katonrajaan ripustelee. Onni oli äimän käkenä, osoitti verhoja tuon tuostakin ja hoki: "Katokato!" No, eihän se raukka voi edes muistaa, että ne on joskus siellä ennenkin olleet. Systeri meinas justiinsa saada halvauksen, kun sanoin, että otin ne helluntaina alas sitä varten että veisin pesulaan, ja vasta viime perjantaina sain ne sinne asti. Tästä voi luoda ihan uutta kansanperinnettä: "Jos ei verhoja helluntaina, niin ei koko suvena." KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. su 16.9.07 Pelasin Juhon kanssa Trivial Pursuitin perhepainosta, eli Juho kyseli multa aikuisten kysymyksiä ja minä häneltä lasten kysymyksiä. Peli on normaalistikin aika pitkä, ja mitä pitemmälle edettiin, sitä herpaantuneemmaksi Juhon ote etenkin kysymysten lukemiseen kävi. Herra Hätähousu alkoi lukea kysymyksiä vähän-sinnepäin -mentaliteetilla. Kysymys "Eräs houkka laulajatar tunnettiin aikoinaan myös nimellä..." oli vasta alkusoittoa väärin luetuille tehtäville, mutta sai mut hekottelemaan itekseni, koska muistutti eräästä opiskeluaikojen telkkahuoneen myöhäispeleistä. Siihen aikaan Trivial oli just tullut markkinoille ja mekin sellainen omaan "kerhohuoneeseemme" asukasyhdistyksen varoilla hankittiin. Oli mun hukini vastata, ja olin jokseenkin ällistynyt kuullessani kysymyksen: "Mitä housuja Andersen piti aina mukanaan tulipalon varalta?" Minusta kysymys oli ihan älytön, ja mietin hetken, ennen kuin vastasin tsoukilla "asbestihousuja". Kysymyksen esittäjä katsoi minua vähintäänkin yhtä hitaasti kuin minä häntä. Kysymyshän oli oikeasti kuulunut "Mitä H.C. Andersen piti aina mukanaan tulipalon varalta?", meikä vain kuuli väärin... Vastaukseni aiheutti yleistä hilpeyttä, eikä todellakaan syyttä. (oikea vastaus muuten oli "köyttä", muistan sen loppuikäni)    Raamikseen kokoonnuttiin vuorostaan meille, ja oli taas juttua yhtä jos toistakin, me ollaan kyllä aika lahjakkaita rönsyilemään aiheesta toiseen niin kuin oma lukion ruotsinmaikkani. Isäntä ja Julia saapuivat Merikarvialta, ja iltasella kävin vielä moikkaamassa Onnin kanssa mun vanhempia, kun äiti oli nyt sitten kokeilumielessä kotiutettu perjantaina sieltä vanhainkodista. En tiiä, miten mahtaa meidän isä jaksaa, äiti kun ei pääse omin avuin edes nojatuolista pystyyn rollaattorinsa ääreen. Huhhuh. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. la 15.9.07 Päivä on ollut melkoista uurastusta. Isäntä ja Julia lähtivät aamulla Merikarvialle, meikä jäi tänne noitten pienempien miesten kanssa kotiin, ja olen koko päivän oikeastaan siivonnut. Yhdeksi tosin käpyttelin vaunuja ja nukkuvaa Onnia lykellen Red Pointiin hankkimaan uudet raidat. Onni oli mallikelpoinen tapaus ja nukkui koko ajan vaunuissa ulkona. Vasta kotimatkalle lähdettäessä se heräsi.    Tajusin yllätyksekseni tosta koulun ohi kulkiessani, että vanha terveystalo on nyt sitten purettu perustuksiaan myöten pois. Milloinkahan lie tämä tapahtunut? Kaivinkone siinä vielä seisoi. Osa omaakin historiaa on nyt hävinnyt, mulla on aika eläviä muistoja lapsuuden neuvolakäyntejä myöten siitä talosta. Ja Onninkin odotuksen ekat äitiysneuvolakäynnit ehdin käydä vielä siinä, ennen kuin neuvolat siirtyivät uuden terveyskeskuksen tiloihin. *snif*    Ulkona raivoaa hurja tuuli ja piiskaa sade, oikea syysmyrsky. Kaivoin kaapista esille keittiön kynttilälyhdyn ja ripustin sen kattokoukkuunsa. Syksy on täten virallisesti saapunut. Ostin muuten eilen hyppärillä Lapijoen Kuuttaren loppuunmyynnistä ihanan minikasvihuoneviritelmän (noh, se ei oikeestaan oo ees pienoiskasvihuone, sellanen koristejutska vain) keittiön ikkunalle. Mulla on nyt päähänpinttymä, että haluaisin sinne sisälle ainakin kodinonnen, mutta mahdanko löytää, sillä Kukkakedossa sanoivat tänään (paluumatkalla kampaajalta poikkesin), että sitä myydään lähinnä keväisin ja se mielletään nykyään pääsiäissesonkikasviksi. Hoh! Toivottavasti jostain sentään löytyy. - Ei silti, että se mulla kauaa hengissä pysyisi. Mä olen oikein lahjakas tappamaan kaikki ostamani kodinonnet noin kahden viikon sisällä. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. pe 14.9.07 Jeskamandeera, mä olen joutunut blogielämäni ensimmäisen haasteen ja meemin uhriksi, kiitos ja syy Sesilen. Vastaan jotten ole heti töykeä Blogistanian netikettirikkuri, vaikka suuri osa vastauksista löytyisi myös Lisää minusta -sivultani. 1) Lempikirja? Sesileä siteeratakseni: Elämän tukirunkona Raamattu. Mutta jos romaaneista puhutaan, lennetäänkin sitten varsin toiseen laitaan, nimittäin Helen Fieldingin "Bridget Jones - elämäni sinkkuna" on ehdoton lempparini. Sen parissa tulee väkisin hyvälle tuulelle. 2) Elokuva? Näitä on edelleen kaks, "Notting Hill" ja "Neljät häät ja yhdet hautajaiset." 3) Musiikki? Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan, joten on tosi vaikea nimetä lempisellaista. 4) Bändi/Artisti? Maalliselta rintamalta Norah Jones on yks suosikeista, hengellisellä taas vaikka Outi ja Lee Müller. 5) Biisi? TÄYSIN mahdotonta nimetä, ei onnistu. 6) Näyttelijä? Julia Roberts. 7) TV-sarja? Tällä hetkellä ei tota Huippumalli haussa -sarjaa tule, mutta noi brittien tekemät leppoisat "Elämää Ballykissangelissa" ja "Sydämen asialla" on ihania. 8) Ruoka? Eeeehdottomasti kiinalainen ruoka! Vanhalla Raumalla on muuten sairaan hyvä kiinalaisravintola, se tässä tämän blogissani paljon parjatun kaupungin kunniaksi sanottakoon. 9) Suklaa? Kaikki uppoaa, mutta chilisuklaa on parasta. 10) Karkki? Suklaa, kts. yllä. Mutta joskus iskee hervoton salmiakin himo. 11) Jälkiruoka? Hmmm, miten ois raparperipiirakka vaniljakastikkeella? No, oikeesti se on vaan yks hyvä muiden hyvien joukossa, kyllä tälle naiselle jälkiruuat maistuu! 12) Jäätelö? Mangomeloni! 13) Ruoka/Janojuoma? Rasvaton maito ruuan kanssa, janojuomana vesi tai tosi laimea mehu. 14) Mehu? Mehuista en osaa lempparia nimetä. Kaikesta tykkään paitsi puolukkamehusta. 15) Limppari? En ole oikein limpparienkaan hyvä kaveri... hmmmm, ehkä Sprite. 16) Drinkki? Voi itku, aina vaan menee pahemmaksi. Tää juotavat-osasto ei ole mulle mikään sydämen asia (ilmankos ne munuaiskivetkin toissakesänä sain). 17) Mieto alkoholi? Puolikuiva valkoviini. 18) Sanonta? Mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä. 19) Vaate? Löysät, mukavat kotivaatteet, teepaita ja collegehousut. 20) Maisema? Oma piha sellasena kesänä kun on satanut tarpeeksi ja meidän viidakko on oikein parhaimmillaan. 21) Paikka kotona? Kyllä tossa sohvalla on mukava löhötä. 22) Ihminen? Tälle listalle pääsee koko perhe! 23) Ystävä? Hanna, Pauliina, Maikku on läheisimpien kolmikko. 24) Muisto? Julia oli vajaan vuorokauden ikäinen. Oli kuuma heinäkuu, katselin nukkuvaa vauvaani sairaalan akryylisängyssä ja nojauduin ulos sairaalan ikkunasta kuunnellakseni Mustan Pitsin Yön ääniä Vanhasta Raumasta. Tuntui tajuttomalta, että sairaalan ulkopuolella elämä jatkui entisellään. Teki mieli kiljua ikkunasta: "Seis! Mulle on syntynyt VAUVA!!! Tajuatteko?!!!" 25) Harrastus? Minä tykkään kaikista harrastuksistani, ei ole lempparisellaista: musiikki, lukeminen, askartelu, käsityöt, kotisivut, pyöräily, itämainen tanssi... 26) Taulu? Tässä suhteessa olen populistisella linjalla, tykkään Kaj Stenvallin ankoista. 27) Väri? Keltainen. 28) Asento? Kyljellään vatupassina sohvalla. 29) Auto? Minä autoista mitään ymmärrä. Kunhan kulkee. 30) Eläin? Siilit on suloisia! Koska Blogistaniassa on näköjään tapana pistää vahinko kiertämään, heitän haasteen Marialle! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. to 13.9.07 Lähdin puoli viideltä viemään Juhoa Porin urheilutalolle painikouluun ja sieltä kaupungille jatkamaan vaate-etsintöjä kunnes tanssituntini alkaisi varttia yli kuusi. Kävin tällä kertaa Muoti-Mineassa ja Riverissä, joista jälkimmäisestä löysin yhden paitapuseron. Oisin kyllä löytänyt nahkatakinkin, mutta kun hintalapussa oli 299,- niin ostamatta jäi. Kiireellä sitten viipotin tanssistudiolle, jossa ylläriylläri olikin ovi kiinni ja yks toinen nainen kanssa ihmettelemässä että mitämitä. Onneks oli känny mukana ja niinhän siinä sitten oli käynyt, että tunti oli tältä viikolta peruttu, pahamaineinen konfirmaatiokatkos (termi osoitteesta www.salakuunneltua.fi) oli päässyt iskemään. Mä lähdin siitä sitten Juhoa hakemaan ja tultiin kotiin.    Kattelin tota kirjahyllyäni ja kirjoituspöytääni taas tässä ja sain Kohtauksen. Etenkin kun mulla oli taas parit paperit hukassa. Siivosin koko hyllykompleksini tosta pöydän vierestä ja tyhjensin ne jopa aivan perusteellisesti, jotta sain imuroitua pölytkin sieltä takaa. Lajittelin ja mapitin taas hiki hatussa. Nyt näyttää tosi makeelta, mutta kun kuukausi on kulunut... Miten toiset ihmiset voi olla sellasia että niillä on aina kaikki paikallaan ja kondiksessa ja ne löytää tavarat ja paperit just sieltä mistä pitääkin? Minä haluan jonkun aivoimplantin joka tekee musta sellaisen! En uskalla ees ajatella, millainen tulos saataisiin aikaiseksi, jos pystyttäisiin laskemaan kaikki se aika, mitä vuodessa käytän erinäisten asioitten etsimiseen. Takuulla siinä ajassa oppisi jo yhden uuden vieraan kielen, rakentaisi omakotitalon ja lukisi Tolstoin Sodan ja rauhan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ke 12.9.07 Olin aamulla ihan sippi, kun jumituin eilisiltana telkun ääreen katsomaan kakkoselta tullutta dokumenttia Jonestownista. Muistan hämärästi jotain lehtijuttuja vuodelta -78, mutta elämä oli siihen aikaan niin silkkaa omaanapaa alkavan murkkuiän kourissa, etteivät uutiset suuresta, pahasta maailmasta juuri ylittäneet omien aivojeni uutiskynnystä. Dokkari oli tosi hyvin tehty ja kun asiasta kertoivat lähinnä oikeastaan vain liikkeen entiset jäsenet, joista osa oli pelastunut kuin ihmeen kautta itse h-hetken tapahtumista, ohjelmassa ei ollut mitään turhaa arvailua ja spekulointia. Olin kyllä sydänjuuriani myöten järkyttynyt, sekä koko jutusta että erityisesti lasten kohtalosta. Kuinka vinoutunut ihmisen täytyy olla mieleltään, että se organisoi apurinsa myrkyttämään 900 ihmistä ja lapset ensimmäisinä? Puistattaa ajatuskin, enkä voi muuta kuin inhoten toivoa, että Jim Jones saa rajan tuolla puolella ikuisen rangaistuksen, anteeksi vaan raadollisuuteni.    Iltapäivällä lähdin käymään Porissa siinä toivossa, että löytäisin jotain uutta päällepantavaa, mutta heikoksi jäi saaliini. Minä, joka mielelläni kyllä suuntaan askeleeni kohti kirjakauppaa tai musiikkiosastoa tai meikkihyllyä, saan aina piiskata itteni hammasta purren katselemaan ja sovittelemaan vaatteita (olette oikeassa, tässä kohtaa sisäinen Tosinaiseni on pahasti kadoksissa). Kiertelin Sokoksessa, Lindexillä, Henkalla ja Maukalla plus Anttilassa ja KappAhlissa, mutta löysin tasan yhden paitapuseron ja yhden neuleen, ja nekin tylsää mustavalkoista, joka näytti nyt hallitsevan vaatemarkkinoita aivan totaalisesti. Kolmantena värinä kaupitellaan inhoamaani viininpunaista, joten oli tosi houkuttavaa edes katsella niitä vaatteita. Halpisketjujen vetimet on kaiken lisäksi suunniteltu lattarintaisten ripakinttutypyköitten päälle, niistä aikuinen nainen itselleen mitään tunnu löytävän. Uusin voimin sitten joku toinen kerta ja uusiin osoitteisiin.    Päivän iloinen juttu oli se, että posti toi Net-Anttilasta tilaamani "Rimakauhua ja rakkautta" -sarjan toisen tuotantokauden dvd-paketin. Jihuu! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ti 11.9.07 Päivän riemu-uutinen on ollut se, että suunniteltu (ja varattu) etelänmatkamme, joka vaatii kolmen päivän virkavapauden, viekin viiden päivän palkan! Molemmilta! Loistavaa. Hiphei. Hypin riemusta ja tanssin vielä pätkän polkkaakin päälle.    Noh, eihän sitä nyt näin pitäisi kiihtyä moisesta. Vastahan minä vuonna 1994 olin justiinsa ulkomaan reissulla. Sitä joka vuosi tartte jossain hypätä. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ma 10.9.07 Töissä jälleen, joskin edelleen kummallisen väsyneenä. Muutama kollega siellä hytisi tänään viluisena ja kalpeana, ilmeisesti saamassa tämän saman (tai jonkun muun) pöpön. Yhden jo sairastaneen kanssa todettiin molemmat, että kauhean vetämättömissä vielä ollaan. Voi kelju näitä flunssa-aaltoja. Pariisin Minna joskus sanoi, että siellä ei tämmöisiä kauheita epidemioita ole oikeastaan lainkaan. Pariisiinko tästä tarttis itekin muuttaa?    Koulupäivän jälkeen isäntä osallistui jälleen sählyklubiin ja meitsi lähti sillä aikaa tutkimaan Rauman ihmeitä. Oikeestaan vähän kattelin syystakkia itelleni, mutta mulla oli vähän hintsunpuoleisesti aikaa mihinkään suureen sovittelukierrokseen, eikä valikoimissakaan ihan mieletöntä hurraamista ollut. Siis niissä paikoissa missä kävin. Liikennejärjestelyt olivat markettien kilparakentelun takia menneet entistä järjettömämmiksi, ja kun erehdyin ruokaostoksille Cittariin, sielläpä vasta varsinainen kaaos vallitsikin! En löytänyt ees banskuja hedelmäosastolta, mutta paikan hyrskynmyrskyä silmälläpitäen ne saattoivat hyvinkin sijaita vaikka keskellä kosmetiikkaosastoa, en nyt vaan sattunut etsimään niitä sieltä. Toivottavasti raumalaiset saavat koko sotkunsa liikenteineen marketteineen päivineen järjestykseen jouluun mennessä, nyt näytti kyllä jokseenkin toivottomalta. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. su 9.9.07 Kävin pitkästä aikaa katsomassa äitimuoria vanhainkodilla ja systeri sattui olemaan siellä samaan aikaan. Muori aiotaan kotiuttaa ens perjantaina kokeilumielellä. Henkisestihän se on nyt tosi vireenä ja kaikki on siltä saralta kondiksessa, mutta se liikkuminen, siitä ei oikein nyt tiedä, että pärjääkö se kotona vai ei. Ja jos pärjää, niin ollaan kyllä siskon kans molemmat samaa mieltä siitä, että sittenkin sen on paras välillä käydä ns. intervallijaksoilla vanhainkodissa, jotta isä saa välillä vähän hengähtää ja huilata. Omaishoitajana toimiminen ei 82-vuotiaalle isäpapalle ole mikään ihan kevyt duuni.    Raamis kokoontui Jaanan luona, siellä vierähti pari tuntia. Kotosalla korjailin sanareita Monsieur le Pepun sabotoimana. On se käsittämätön homma, miten pahanteko alkaa just samalla sekunnilla, kun mä yritän tehdä jotain työhommia. Le Peppu aistii vissiin kai sitten sen, että nyt ei ole äidin huomio enää täpöllä minussa itsessä, ja ryntää äkkiä virittelemään jotain millä sen huomion sitten varmasti osaksensa saa. Puolet ajasta korjasin lappuja pimeässä olkkarissa, kun Onni juoksi jatkuvasti sammuttamaan huoneesta valot! Kuinkahan paljon virheitä mun pistelaskuista taas huomenna paljastuu?    Janice Dickinsonin mallitoimistoa kattelin kans toisella silmällä papruja korjatessani. Uusimmassa Sara-lehdessä eukko selittelee käytöstään vain määrätietoiseksi ym ym, mutta mihkä siitä tosiasiasta pääsee että tyly ja huonokäytöksinenhän tuo välillä on. Tapa jolla Dickinson antoi tänään lemput avustajakolmikolleen oli vaan simppelisti sanottuna huonoa käytöstä. Tosin mun sympatiapisteitä ei kyllä saanut se poraava blondikolmikkokaan, mutta fiksu ihminen ei hoida irtisanomista kiljumalla "Ulos! Ulos!" Ei kauheesti vakuuttanut tää tämäniltainen esitys, jos ei homma ens viikolla dramaattisesti parane niin voi olla, että jättäydyn kelkasta. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. la 8.9.07 Tänään on alkanut tuntua lähes ihmismäiseltä jälleen. Tosin on hyvä, että mulla oli vielä saikkua, sillä jos olisin aamulla lähtenyt palelemaan urheilukentän kuulutuskoppiin (meillä olis ollut koulussa urheilupäivä), niin siinäpä sitä sitten olis mennyt toinenkin viikko petin pohjalla (yöllä oli ollut pakkasta, hrrrr). Sinänsä sääli, että olin nyt kotolaisena, koska entisestä urheilupäivien inhoajasta tuli innokas urheilupäivien kuuluttajapari erityisopelle jo useita vuosia sitten. Se homma sopii mulle kuin nenä päähän! Ennen oli yhtä tervanjuontia yrittää tappaa aikaa kentän laidalla ja olla seuraavinaan kisoja joista ei oikeesti tajunnut juuri hölkäsen pöläystä, mutta kuulutuskopissa sitä pysyy skarppina ihan itestään ja homma käy keskipäivää kohti aina vaan silleen hektisemmäksi, että aika kuluu ihan siivillä. Ennen urheilupäivä kesti minusta sata vuotta, nyt se hurahtaa ohi tosta vaan. Tosin nyt siis hurahti täällä kotosalla toipilaana ja Onnia paimentaessa. Monsieur le Pepulla riittikin virtaa tänään jokseenkin kiitettävästi, mutta eilisillasta viisastuneena pidin esmex sukankutimeni KORKEALLA kirjahyllyssä. (eilen le Peppu veti sukantekeleestäni kaikki neljä puikkoa veks)    Mutta auta armias, Julia se taas teloi itsensä oman koulunsa urheilupäivässä! Fröken Julien ope kyyditsi polvensa satuttaneen neitosen kotio, minä kannoin sen autosta sisälle. Onneks kello läheni yhtä ja isäntä riensi Eurajoelta kotiin ja täältä sitten kyyditsemään neitiä Poriin polille. Tekivätkin taas ihan vaatimattoman neljän tunnin reissun... Mitään ihmeempää syytä ei polven muljahdukseen nyt sitten tiedetty, lumpio on kuulemma kohdallaan, röntgeniä ei otettu kun luita ei oo rikki, maanantaina pitäis mennä verikokeeseen ja kait myös lääkärille tänne Luvialle, hohjaa. Eli oikeesti on tilattava aika jonnekin yksityiselle. Tarvinnee kysyä Maikulta tai systeriltä, kenelle kannattais tällasen asian kanssa suunnistaa. Julia kun on useasti jo valittanut toista polveaan, ja nyt meni tää toinen. Hmh. Illan mittaan neidin olo koheni, ja nyt se pystyy ontuen kävelemään, ei tarvi enää kanniskella. Mikähän tämäkin juttu oikein on? Sitä tiedä mitä vinksahduksia tollasten kasvuikäisten nivelsiteetkin tekee kun hormonitoiminnat käynnistyilee ja kaikkea. Outo on ihmisen kroppa. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. pe 7.9.07 Keittiön cd-soittimesta pauhaa Naikkarien uusi kokelmalevy, jonka ostin pari viikkoa sitten. Ja minä kun vihasin tätä pikkuoravaduoa silloin kun tulivat markkinoille ja vielä vuosikausia sen jälkeenkin! Nyt kuuntelen aivan hilpeysnirvanassa sellaisia biisejä kuin "Viha ja rakkaus" tai "Seksi vie ja taksi tuo". Mitähän keski-iän oireilua tääkin on?    Tänään mussa on herännyt orastava ja hentoinen toivo siitä, että mä vielä joskus pääsen tästä taudista eroon ja kuntoon. Päätin sitäpaitsi että jotain mun on tehtävä, vaikka toipilas oonkin, ja korjasin neljät sanarit (ei päänsärkyä! pahus, allergia niitä kohtaan taisi olla liikaa toivottu) ja aloin kutoa Julialle villasukkia. Olinkin unohtanut miten rentouttavaa sukan kutominen on, ja niin yksinkertaista hommaa jaksaa tehdä vähän kipeenäkin. Siinä ei tartte ajatella mitään, senkun posottaa vaan silmukoita eteenpäin.    Muksujen kanssa kyllä tahtoo mennä pinna, etenkin tällä siisteysrintamalla. Isännältä tänään paloikin hihat, kun se kävi tsekkaamassa tilannetta molempien isompien huoneissa. Minä en henk.koht. muutenkaan ole aina ihan varma siitä, kasvaako tosta Juhosta ihminen vai joku alkueläin. Muutama päivä sitten sain hepnaadin, kun tajusin sen palanneen koulusta toppahousut jalassa. Toppahousut!!! Istu ja pala, syyskuussa!!! Vastahan mä keväällä kätkin ja piilotin kaikki toppahousut, ettei se enää kevään kuumina päivinä lähtis niihin pukeutuneina kouluun, mutta nyt se oli jostain aamulla sellaset vetänyt esille ja kiskaissut saman tien jalkaansa. Samana iltana herra oli ihan pokkana lähdössä ulos ilman takkia, vaikka ilma oli jo viilennyt, ja sain hihkua kurkku suorana että sälli palasi takaisin pukemaan takin päälleen. Tänään se oli taas lähdössä kaverinsa Oskun luokse, kun yhytin tyypin pukeutuneena verkkareihin, pyöräilykypärään ja hanskoihin MUTTA takki puuttui jälleen! Haloo? Eikö siinä vaiheessa kun vetää hanskat käsiinsä luulis huomaavan, että aijoo, takkihan tästä puuttukin? *huoh*    Se hyvä puoli tässä sairaslomassa on ollut, jos nyt jotain positiivista penkomalla penkoo, että olen saanut taas muistutuksen englantilaissarjojen mukavuudesta. "Elämää Ballykissangelissa" olis muuten suorastaan kiitettävä, mutta pääosan pappismiehessä on jotain ikävää samankaltaisuuskaikua Sherlock Holmesina kunnostautuneen Jeremy Brettin kanssa. Mutta "Sydämen asialla"! Kai mun täytyy taas ens viikolla palata vanhaan kunnon videoiden/dvd-värkin ajastuskäytäntööni. Mä olen ihan yhtä lailla koukussa kuin Onnin odotusaikanakin! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ke 5.9.07 Eipä tänne kuulu kurjuutta kummempaa. Tää tauti ei ihan helpolla hellitäkään. Yritin paikalliseen arvauskeskukseen, koska tajusin puolitajuttomuuteni tilan keskellä, ettei meikäläinen opeta kyllä huomennakaan vielä, ei edes suomen kielen aakkosia, muista kielistä puhumattakaan. Aamupäivällä istuin vielä suht intona tässä koneella ja koodasin sitä sun tätä, mutta kertakaikkiaan, puolen päivän jälkeen veti taas vintin pimeäksi. Noh, arvauskeskuksestahan ei siis tälle päivälle tietenkään enää aikaa saanut, mutta yritän huomisaamuna uudelleen, niin enköhän onnistu päivystysajan saamaan kun kärppänä soitan kello kahdeksan reikä reikä.    Oheinen taideteos syntyi tänään South-Park Studiossa ja kuvaa meikäläisen olotilaa jokseenkin täydellisen hyvin. Vielä kun sen sais animaatiolla jotenkin hehkumaan kuumeesta, niin se olis piste iin päällä.    En jaksa ees tuhlata sanavarastoani siihen, kuinka paljon potuttaa, ettei tää olo tästä parane ja meitsi pääse töihin. Täällä alkaa tulla mökkihöperöksi, ja mulla alkaa joka kerta keittää muutaman päivän vatupassina olemisen jälkeen. Tarttis päästä tekemään ja touhuumaan! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ti 4.9.07 Mikäli mahdollista, ja tarkemmin ajatellen se näköjään on mahdollista, olen ollut eilistäkin kurjemmassa kunnossa. Katsoin aamupäivällä sohvalla lojuen viimeiset kolme jaksoa "Rakkautta ja rimakauhua" -sarjan ekasta tuotantokaudesta ja korjasin kahdet sanarit. Tuloksena aivan infernaalinen päänsärky ja tappava väsymys yhdistettynä horkkaiseen viluun. Ryhdyin vastahyökkäykseen pakottamalla itseni syömään eiliset pizzanjämät, ottamalla särkylääkkeen, juomalla mukillisen kahvia ja menettämällä viimeksi mainitusta huolimatta tajuntani kahdeksi tunniksi. Sen jälkeen olo oli siedettävämpi, kiitos tehonneen särkylääkkeen, mutta hurraamista ei vieläkään ole. Sitäpaitsi tapahtunut antoi selvästi viitteen siitä, että saatan olla vakavasti allerginen sanareille: kahdet korjattu -> kauhea päänsärky!    Monsieur le Peppu on pukannut alaleuastaan ilmoille hampaan nro 6, taDAA! Karkeampi ruoka menee alas aina vain helpommin (itse asiassa le Peppu on jo kauan sylkenyt purkkimössöt kauluriinsa "yäääkkä!" -tuomion säestäminä). Tämänpäiväistä makaronilaatikkoa ukkeli veti aivan tyytyväisenä - kunhan mä vain lauloin älytöntä omatekemäsanoitusta hämähämähäkistä koko ajan. Heti kun pidin tauon, taukosi myös le Pepun ateriointi. Mutta mikäs siinä, onhan sitä taustamusiikkia hienommissakin ravintoloissa (tosin ei ehkä ihan tällaista...). KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. ma 3.9.07 Se on kuulkaatten tämä päivä kulunut jokseenkin tyystin vällyjen välissä. Torkahtelujen lomassa olen niistänyt aivoni nenän kautta ulos, mikä ei välttämättä liene suurikaan vahinko ja saattaa tulevaisuudessa jopa nostaa blogikirjoitusteni tasoa. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. su 2.9.07 Eilen tää tauti sai musta lopulta voiton. Kaaduin petiin antautuneena ja nukuin koko illan. Julia herätti mut kymmenen aikaan sohvalta ja sanoi, että ois aika siirtyä petin puolelle. Hyvä kun sen aikaa pysyin hereillä, että sain siirryttyä sänkyyn. Tänä aamuna heräsin puoli kymmeneltä, mutta suurimman osan päivästä olen silti nukkunut. Illalla lopulta lähdin käymään päivystävällä lääkärillä kun tajusin, ettei minusta tässä kunnossa ole töihin. Antibioottikuuri ja kolmen päivän sairasloma. Toivottavasti tauti alkaa hellittää!    Onni on edelleenkin räkäinen, mutta mitään sen pahempaa ei ainakaan vielä ole hänelle ilmaantunut, ja pikku-ukko on ollut aika hyväntuulinen. Ohessa kuva Onnin ihanaisista kiharoista. Suihkun/saunan/kylvyn jälkeen ne ovat aina ihanan pörheät. Onni näyttää ihan Tomppa-kirjojen Tompalta. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. Takaisin