Takaisin uusimpaan blogiin

Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Robin McGrawn kirjaa "Sydämestäni".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Vilukissi
Loving White
Neiti Nimettömän Aarreaitta
Pellavasydän
White Country
Yarnstorm
Periferialife - elämää maalla
Pientä ja kaunista
Kaisan näperryksiä











sunnuntai 31.8.08
Tänään iski taas tajuntaan tietoisuus siitä, että elämme maassa, jossa ei juuri lämmintä päivää näe. Tuli suorastaan tuttu vanha kiukkumieli siitä, että se vähäkin lämpö, josta on kesän aikana saanut nauttia, on haihtumassa tipotiehensä ja tilalle tulee taas sitä yhtäsamaa, pimeyttä ja kylmyyttä ja keljua tuulta joka puhaltaa luihin asti. Hrrrrr. Käytiin Julian kanssa kävelyllä, ja auringon paistaessa oli ihan siedettävä keli, mutta heti kun tuli pilvistä, tuulen hyytävyys tuntui triplaantuvan. Pohdittiin molemmat sitä, että mehän halutaan muuttaa talveksi jonnekin lämpimään.
   Ison osan päivästä käytin siihen, että ompelin Hildalle ja Huldalle kolmatta siskoa, Helgaa, joka edistyikin siihen vaiheeseen, että seuraavaksi ompelen siivet selkään. Taidan tehdä näistä kaikista neljästä siskoksesta samanlaisia vaaleakiharaisia, mutta mulla on tuolla neuletyö sitä varten menossa että kastelen sen ja puran langan sitten uusien Tildojen hiuksiksi. Saadaan vähän vaihtelua näiden neitien voogiin.
   Raamiskin kokoontui piiiiitkästä aikaa. Vähän lyhyenpuoleisella varoitusajalla tosin, kun vasta aamulla pistin leideille tiedustelua, että kuinka moni pääsisi tulemaan. Mutta ihan kelpo joukko meitä tuonne keittiön pöydän ääreen taas sitten kokoontui.
   Ja huomenna alkaa syyskuu, eikä muuta voi kuin ihmetellä, että mihin katosivat kesäkuukaudet, mihin katosi elokuu, ja miten koulua on voitu käydä jo monta viikkoa! Mihin kehvelinkahveliin tämä aika oikein haihtuu???
   Päivän kuvassa viimeviikkoiset ostokseni, joita tosin en ole vielä raaskinut polttaa, mutta tuoksuvat kylmiltäänkin lupaavan meheviltä, ei häiritsevän voimakkailta vaan juuri sopivilta.

It hit me once again today; the realization of the fact that we live in a country where you don't have many warm days during the year. I almost felt cranky about it, like I often do in the wintertime. I went for a walk with Julia and when the sun was shining it was okay, but immediately when the sun was hidden behind the clouds, the wind felt thrice as cold as before. We both dreamed about moving somewhere warm and spending the winter there.
   I spent a lot of time sewing my third Tilda angel that I've christened Helga. She already got her hair and clothes and the next thing is to attach the wings to her back. It seems that all these four sisters I'm working on are going to get similar blond curly hair. But I also have a new hair project going on; I'm knitting some dark brown yarn so that I'll be able to soak the knitwork in water, let it dry and then unravel the whole thing to use the curly yarn as hair for new Tilda characters.
   Our Bible study group gathered for the first time in a loooong, long time. A bit too late of me to send an SMS in the morning how many would be able to attend a meeting today, but we were four people sitting around our kitchen table in the evening, and it was perfecty all right.
   Goodness, it'll be September tomorrow! Where did the summer go? Where did August go? How is it possible that we've already had three weeks of school??? Who is stealing all this time from me???
   The photo of today shows a couple of scented candles that I bought last week but I haven't had the heart to burn them yet. The scent is very nice, though, not too strong as so many (far too many!) scented candles have.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 30.8.08
Juho käytettiin eilen lääkärissä, kun sille tuli viikolla toinen sierain ihan sairaan kipeäksi ja punoittavaksi, eikä terkkarikaan oikein tiennyt mikä siinä on, mutta tulehtuneeksi sen määritteli. Eilen punoittava ja kipeä alue levisi nenän alle, ylähuulen päälle, ja märkäruveksihan tuo sitten paljastui. Tänään on voideltu Fucidin-voiteella ahkerasti ja toivotaan, että tuo tuosta pian tokenee. Olen aina luullut, että märkärupi tarttuu ihan lennosta, mutta lääkäri sanoi, ettei se tartu ilman kunnon kosketuskontaktia, joten elän toivossa, että me muut säästymme tältä vitsaukselta.
   Kyllähän sitä tässä sitten taas huomataankin, että syksy on saapunut toden teolla. Kouluissa jo ensimmäinen tautiaalto kiertää. Julia oli poissa koulusta torstain ja perjantain nuhakuumeen takia, ja tänään on Onnin nenä vuotanut ihan solkenaan. Työkavereista jotkut ovat olleet jo vähän kipeinä. Huhhuh, tämän oli jotenkin unohtanut, kun koko kesä saatiin olla kokonaan terveinä. Ei edes yhtä nuhanpoikasta ollut kesäkuukausien aikana kellään.
   Käytiin tänään Maikun luona suihkussa, kun uimahallit onkin vielä tämän viikonlopun kiinni. Vähänkös otti aivoon! Isäntä hioi tuntitolkulla hiomakoneen kanssa pesuhuoneen betonilattiasta sitä vanhaa, vihreää maalia pois, jotta laasti ottaisi siihen sitten paremmin kiinni, eivätkä uudet laatat pääsisi enää irtoamaan pohjasta, kuten nää vanhat olivat irronneet. Ette voi edes kuvitella sitä pölyn määrää vaikka kuinka yrittäisitte! Mies ryömi siellä lattialla koneen kanssa sokeana kuin myyrä, koska valkoinen pöly peitti koko huoneen. Kävin rautakaupassa hankkimassa lisää puhtaita hengityssuojia. Homman päätteeksi pesuhuoneesta mönki kokonaan valkoiseksi muuttunut kipsipatsas, jonka ahkeran pudistelun jälkeen tunnistin isännäksi. Onneksi Maikku oli just eilen tarjonnut meille mahdollisuutta mennä sinne suihkuttelemaan, joten pelastus oli lähellä. Sanoin vielä isännälle, kun käveltiin autolta niiden ovelle, että pudisteles tota tukkaas nyt vielä vähäsen kun se on ihan kuin harmaantunut, ja kun tää veti kaksin käsin kunnon pemotuksen hiuspehkoonsa, niin ilmoille nousi samanlainen pölypilvi kuin jostain räjäytystyömaalta. Tää kyllä sanoikin, että hiukset sai vaahdottaa shampoolla kahteen kertaan, kun ekasta kerrasta ne tuppas tulemaan vaan koviksi ja betoninjäykiksi.

We took our son Juho to the doctor yesterday, because his nostril had been aching and red for several days. The school nurse said there's some kind of infection and told us to watch it for a couple of days and go to the doctor if it doesn't get any better. Which it certainly didn't do. Yesterday the reddish area had only spread to the skin under his nose. The doctor saw immediately what it was; impetigo. Juho was given a prescription for an ointment and today we've been treating his nose and skin with this cream. I've always thought that impetigo is terribly infectious, but the doctor said that you'll need a proper skin contact to catch a contagion. So I honestly hope that we others would miss this plaque - it certainly isn't a nice thing to catch.
   You really notice that the fall has arrived when all kinds of germs and bacteria start to spread around. Julia was fluish with slight fever at the end of the week and stayed at home on Thursday and Friday. Some of our colleagues have been a bit sick. And Onni had a runny nose today. I had already forgotten all this because we all spent our summer totally healthy. Not once did any of us have even slight cold. I really hope this school year won't get as difficult as the previous one, last spring was one incredible marathon of different diseases in our family.
   We went to Onni's godmother, Maikku, for a shower today. We had planned to visit a swimming hall, but alas, they all were still closed during the weekend because it's not September yet. And boy, my husband really, really needed a shower because he had been sanding down the bathroom floor with a grinder: the old paint had to be removed so that mortar will attach better and the new tiles won't get loose like the old ones did. But such dust!!! Of course he used a mask while working, but a part of the time he just crawled on the floor blind as a bat because the dust was so dense. When he finished his work he was totally white like a statue, and it took some serious dusting before he was recognisable again. When we walked through Maikku's yard from our car to the front door I told him to shake his hair properly once more, and the cloud of dust that rose from his head was like the ones that appear from bulding sites with blasting work. Goodness.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 28.8.08
Joskus viime talven tai kevään aikana löysin kirpputorilta pinon vanhoja Kotiliesi-lehtiä kymmenellä eurolla, ja kotona huomasin, että joukossa oli Martta Wendelinin kansikuvia. Olen pitkään pähkäillyt, mitä tekisin niille, mutta nyt hokasin, että minähän kehystän ne ja laitan eteisen seinälle tuonne asemakellon viereen. Ostin kokeeksi kaksi kehystä kun vein Juhon tänään painiharkkoihin ja jäin pyörimään treenien ajaksi kaupungille. Näyttää minusta ihan kivalta. Toiset kaksi vielä, niin tuohon eteisen seinälle sopii näistä kehyksistä just hyvin sellainen neljän ryhmä.

At some point during last winter or spring (can't remember anymore) I visited a flea market in town and found a pile of old Finnish women's magazines. They're rather interesting, because they were published in the forties when Finland was recovering from war and there still was shortage of many things. The adverts in these magazines are really touching ("Soon available again..." "We'll shortly get this-and-that again..."). Some of the covers were drawn by a well-known Finnish artist Martta Wendelin, and I decided to frame some of these magazines and hang them on the wall. I drove to town today because I took our son Juho to his wrestling class, and while he was having his work-out, I found the frames in the photo of today. I only bought two of them because I wasn't sure if they'd be the right size and otherwise good, but it looks that I'll have to go back to the shop to buy two more. A group of four framed magazines will be perfect for our hall.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 27.8.08
Tilkkutyö on nyt siinä jamassa, että seuraavaksi pitää mennä hankkimaan vanua ja pohjakangas. Sain tänään ton varsinaisen tilkkuosuuden valmiiksi. Pituutta on peitolla nyt 190 senttiä ja risat, joten eiköhän isännänkin varpaat sillä peity. Ei vaan ole hajuakaan, että millaisen kääntöpuolen tuohon tekisin. Siis yhdestä kankaasta, of course, mutta että yksivärinen vai jokin muu. Sitähän tulee sitten myös tuohon päällipuolelle sen verran että siitä syntyy siihen reunat. Pitänee ottaa tilkku kutakin kuosia mukaan kangaskauppaan ja pohtia siellä.
   Mulla on tuolla myös Hildan ja Huldan siskoa varten jo kropan osat ommeltuina, mutten ole vielä ehtinyt niitä täyttää. Yöpukukangas on tällä kertaa vaaleanpunasävyistä ruutukuosia, jota ostin Pala-Raumasta. Oli niin kertakaikkisen herkullisen näköistä kangasta, että pohdin pää kuumana, että millä verukkeella sitä hankkisi ja minkä verran, mutta sitten välähti, että no Tilda-enkelin vaatteeksi tietenkin. Kankaita on näissä kaupoissa niin pilvin pimein ja niin toinen toistaan herkullisempia, mutta vieläkään en ole löytänyt ihan nappilöytöä keittiön vahakankaaksi. En oikein edes tiedä, mistä vielä etsisi. Porissa olen kolunnut Etolan, Porin Villan ja Peitteen, Talousmarkan, Anttilan ja Eurokankaan, Raumalla Kodinonnen ja Pala-Rauman. Alkaa niinkun osoitteet vähän loppua.
   Postilaatikkoon oli tänään ilmestynyt sekä Yhteishyvä, Pirkka että Kotivinkki, joten mun loppuiltani ohjelma on jokseenkin selvä.

I managed to get my patchwork quilt to the point that the actual patchwork itself is ready. The next step is to buy wadding and background fabric to be able to finish the project. I just don't know what kind of pattern I should choose for the other side of the quilt - or if I should choose any pattern at all, but just plain material. I guess I'll have to take a piece of every pattern used in the patchwork with me to help me to make the decision in the shop.
   I also have the parts of the body for a third Tilda angel sewn and cut, but I haven't had time to fill them with stuffing yet. The material for this angel's nightgown is very nice pink checked pattern that I fell in love with in the shop immediately when I spotted it. But I still haven't found any really nice oilcloth for my kitchen table. I have been to every shop in the nearest towns that I know to sell oilcloth but in vain. *sigh* Perhaps I should simply give up and drive to a bigger town like Turku or Tampere. Feels silly to drive such a long way to find one item, but hmmm, that only leads to the conclusion that I should shop more if I decide to drive somewhere... not a bad idea, is it?

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 26.8.08
Nyt on sitten pari päivää taivasteltu nimistötoimikunnan 20-vuotisen työn tuloksia. Isännälläkin on ilo vastaisuudessa opettaa, mitä ovat vaikkapa tikutakut, myllikät, hiirulit, hiirut ja hiiruset. Että loistavaa. - Tikutakut? Me oltiin ratketa, siis oikeesti. HALOO?! Tultiin siihen tulokseen, että tälle nimitykselle ei ole muuta selitystä, kuin että toimikunnan jokaisella jäsenellä on ollut oma ehdotuksensa maaoravan nimeksi, eikä yhteisymmärrystä ole syntynyt, kunnes täysin kypsänä joku on heittänyt kasan perinnesanastoa ja puuskahtanut, että olkoon nyt sitten p***le vaikka tikutaku. Ja muut ovat lyöneet hanskat tiskiin että juu, olkoon vaan, herra on hyvä ja ilmoittaa Suomen kansalle että maaorava onkin nyt tikutaku! (Ja räkäistä naurua päälle).
   Oikeestaan pitäis kai tälleen kieltenopettajana olla kovin huolissaan siitä, että eikö nyt olis korkea aika jo antaa kielioppitermeillekin jotkut uudet ja kivammat nimet. Subjekti vois olla vaikka söpöliini, predikaatti touhuteppo, objekti kohdekalle, persoonapronomini mie-sie... Kuulkaa, mä en tarttis tähän nimeämistyöhön edes sitä 20 vuotta, nääkin tuli ihan muutamassa kymmenessä sekunnissa! Härifrån tvättas och centrifugeras!

Some really serious and hard work has been done during the last twenty years, when a special committee has been inventing names for mammals that haven't had a Finnish name before, and also (weirdest of all) renaming some rodents. The results of this long-term work have recently been published and they include astonishing things. Like, from now on, the chipmunk will be called the Chip'n'Dale. Hello-o-o? Have they been reading too much Donald Duck or have they just got tired with the whole project that has taken longer than the lifetime of a turtle? Really, I wouldn't need 20 years to invent names like that. I could easily grab the nearest comic book and start to rename animals after the inhabitants of Duckburg or perhaps Gotham City for a change. I think it's going to get some time before my husband, a biology teacher, gets over with this news.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 25.8.08
Jaahah, se on kuulkaa sitten lähtenyt taas "Huippumälli hajussa" -ohjelmakin käyntiin. Me Julian kanssa missattiin eka jakso, mutta tänään me tapitettiin ihan täpöllä. Mielenkiintoiselta taas vaikuttaa, onhan joukossa ainakin yksi lupaava seko (oliko hänen nimensä Michelle vai Monique, sitä en pysty muistamaan). Ja ihan kuin tässä ei olis tarpeeksi, niin mallitaloon oli sentäs varattu riittämätön määrä vuoteita, jotta varmasti saatais jo täsä jaksossa joku konflikti aikaiseksi. Hohhoo. Aloin jo ikävästi ounastella, että mahdanko vielä kyllästyä tähän sarjaan. Tähän asti mun reality-tv-vastarintamassani on ollut heikko kohta malliohjelmien, ja etenkin aidon ja alkuperäisen Tyra Banksin America's Next Top Modelin kohdalla, mutta katotaan nyt, millai käy.
   Pesuhuone ja sauna on aika komeessa kunnossa. Tottakai myrkynvihreän paneelin jälkeen löytyi lattialaattojen alta myrkynvihreä lattia! Yhdessä tummanruskeiden ovien kanssa toi saunaosasto on ollut kertakaikkiaan...krhkh...krhmhh... kerrassaan... tyrmäävä näky. *pökr*

A new season of "America's Next Top Model" has started on Finnish TV. My daughter Julia and I, both great fans of the show, happened to miss the first episode a week ago, but tonight we sat in front of the telly in time. Interesting enough, there seems to be at least one psycho among the model candidates again (Michelle? Monique? I don't remember their names yet). What made me a bit annoyed was that the house the models live in didn't have beds enough for everyone - it seems that the production company has wanted to be sure to have a good argument already in the second episode. Hmmh. What a pity if they mess up a good show with artificial tricks like that, I don't like it at all. This (and a couple of Finnish equivalents) has been my only soft point among reality shows - other programmes like Big Brother make me to change the channel immediately. Let's see what will happen.
   The bathroom and sauna look even more horrible than last week because the floor tiles were removed today and what else could they have revealed than a revolting dark green floor! Together with the green panelwork walls and dark brown wooden doors it certainly has been quite a... rather a.... well, yuck, a stunning sight when it was new. *faint*

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 24.8.08
Uskomatonta mutta totta; tänä viikonloppuna aurinko on paistanut!!! Just viime viikolla katselin surkeena noita meidän puutarhatuoleja ja ajattelin, että paras koota kasaan ja kantaa pehmusteet sisään, ei noille enää käyttöä tänä syksynä ole. Mutta oi onnea, mä olen sekä eilen että tänään istunut auringon lämmössä romsku kourassa ja antanut omien aurinkokennojeni latautua tulevaa talvea varten. Vähänkö on ihanaa! Mustaherukoita ja karviaisia kävin napostelemassa puskista - herukkasato onkin tänä vuonna sitä luokkaa, että pelkäksi naposteluksi jää. Tänä syksynä ei mehua keitellä. Osa ompuistakin on jo kypsynyt syötävään kuntoon, ja niitä puolestaan on tullut taas ihan järjetön määrä. Isäntä keräsi Onnin kanssa saavillisen jotta oksien kannattelema paino keventyisi (yksi oli jo katkennut)ja että voi viedä peuroille metsään. Tosin yhtenä erittäin omenasatoisena syksynä, kun se oli vienyt saavillisen omppuja äitinsä pihaan just sillä mielellä että vie ne siitä sitten metsään, niin ennen peuroja olikin ehtinyt karhu! Mesikämmen oli vetäissyt koko omenalastin napaansa, raapinut hiukan puiden runkoja ja vääntänyt lopulta kiitokseksi kunnon tortun tyhjän omenasaavin viereen. Huhhuh.
   Pääsin eroon Juhon ja Onnin yhteisistä lastenvaunuista huuto.netin kautta. Laitoin sinne noi vaunut myytäväksi, ja sikahalvallahan ne menivät, mutta kun ovat jo kovin vanhanaikaiset ja pääasia oli vaan päästä niistä eroon jotta allashuoneeseen ei ala taas kertyä kaikkea mahdollista roinaa jota hillotaan siellä vuosikymmeniä ennen kuin ihmetellään, että oliko se viime- vai toissavuosisadalla kun tätä viimeks tarvittiin. Ostaja kävi tänään hakemassa vaunut, hip hip hurraa.
   Ompelin tilkkupeittoani joka on nyt öbaut kokoa 120x160, ja saman kokoinen kuin tuo Julian Ikeasta ostama torkkupeitto, mutta suoritettuani testauksen perheen suurikokoisimmalla henkilöllä eli isännällä olen päättänyt jatkaa sitä vielä pituudesta parillakymmenellä sentillä, jotta peitto riittäisi hyvin myös miesväen käyttöön. Täällähän noita piisaa - olenkin jo ajatellut tukka pystyssä sitä kauhuskenaariota, josta tulee todellisuutta jahka aika kuluu ja Julia lähtee opiskelemaan: olen täällä ainoana naisena kolmen miehen kanssa, enkä todellakaan tiedä, miten tulen selviämään järjissäni kaikkien idioottimaisten vitsien ja kainalopierukisojen keskellä.

Can you believe it: the sun has been shining this weekend!!! Incredible! After weeks and weeks of rain we've got two sunny days, and you could be sure to find me reading Harris's novel in one of our garden chairs, enjoying every single ray of the golden, warm sun. The berries and apples start to be ripe and it's so nice to have something to nibble while reading. This year our bushes haven't been very productive and there are only a few berries, so I won't use them for juice, but the apple trees are so full of apples that some of the branches really can't bear the weight. My husband, assisted by the very eager Onni, picked a small part of the apples so that the branches wouldn't snap, and there were enough apples to fill a big tub. I think he's going to take them to the forest for the deer to eat. Well, that is, if there's no one faster than the deer - one year he took a tub of apples to his mom's place and left it in the garden to take it later to the forest, but a bear had smelled the fruits and ate them all during the night. It also had scratched the trunks of the trees near the house and left a horrible pile of poop next to the empty tub. Yuck.
   I've also been sewing my patchwork quilt which only needs a little bit more length: I made my husband to test it on the coutch and it seemed that something like 20 centimeters more would be nice to make it comfortable for him to use it (not nice if you want to sleep under it and your toes are freezing because of too short a quilt). Yes, it definitely has to be big enough for men to use, because there'll be no lack of them when those two younger ones will grow up. I've already thought with shivers the fact that when Julia leaves us one day to move to study somewhere, I'll be here alone with those three men. No idea how I'm going to survive in the middle of stupid male jokes and the horrible sounds when they compete who can make the noisiest armpit farts.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 22.8.08
Ihanaa että on perjantai ja viikonloppu edessä! Hip hip hurraa! Tämä viikko on tuntunut kestävän jos ei nyt ihan vuotta, niin ainakin kuukauden. Pääsen taas ompelukoneen ääreen, toivon että aikaa löytyy Harrisin romskun lukemiseen (olen vasta alkumetreillä), ja haluan ehdottomasti kokeilla uutta laminointikonettani, jonka ostin uuden kollegani esimerkin riivaamana (just, minulla siis oikeesti heittää, sydämestäni löytyy heikko kohta toimistotarvikkeille).
   Kuten kuvasta näkyy, ompelukoneen ääreen olen jo ehtinytkin. Hilda ja Hulda eivät ole ehkä Sleepy Sleepers, mutta Sleepy Sisters kylläkin. Silmien maalaaminen oli kätsympää kuin olin ounastellut. Tökkäsin nuppineulan pään askartelumaaliin ja sitten kankaalle. Olin nimittäin jo mielessäni pelännyt, että maali leviäisi tussin tavoin pitkin kuituja tehden silmistä suttuiset ja pilaten koko enkelin nassun, mutta se ei todellakaan käyttäytynyt tussimusteen tavoin. Ilmeisesti hiuksissani olevan brunettiraidan ansiosta älysin harjoitella silmien maalaamista ensin koetilkulle. Poskipunan väriäkin vähän kehitin, sekoitin antiikinvalkoisen ja tummanpunaisen yhdistelmään myös hitusen ruskeaa. Tuli aidompi vanhan roosan väri.
   Onnilla meni ilta ihan ylikierroksilla. Ensin meillä kävi lankomies Keijo, joka lukeutuu ehdottomasti Onnin kolmen lempparihassuttajan joukkoon. Sitten käväisi kummisetä Sami, joka kuuluu samaan kategoriaan. Ja lopulta kävi vielä kummipoikani Mikko, joka muuttaa huomenna Tampereelle opiskelemaan, ja joka on sen verran harvinainen vierailija, että Onni sekosi lopullisesti. Hiki päässä se kiipeili jokaiseen mahdollisen ja mahdottomaan paikkaan hypätäkseen sitten kiharat hulmuten alas lattialle niin että boinnnnggg vaan. Desibelit lisääntyivät mitä pitemmälle hyppiminen edistyi. Nukkumaanmeno olikin sitten sitä, että sälli pisti raivoisasti vastaan runsaat viisi minuuttia, alkoi sitten väkisin vajota horrokseen ja hoki vielä viimeisillä voimillaan silmämunat päässä muljahdellen "ei-ei-ei...". Kunnes autuas uni vapahti meidät kaikki järjettömästä menosta ja metelistä. Huhhuh, yksi vieras kun olis vielä putkahtanut ovesta sisään niin toi tenava olis takuulla alkanut lentää.

Thank God it's Friday! I don't understand why this week has felt so long. But now I have the whole weekend ahead, I can sew again, I hope I'll have time to read Joanne Harris's novel "Holy Fools" that I've just only started, and I absolutely want to try my new laminating machine - that's something my new, young colleague inspired me to buy (and yes, I must be more than a bit crazy since I have this soft and weak point in my heart for office supplies - how weird is that!?).
   As you can see in the photo of the day, I've already spent some time by my sewing machine this evening. Hilda and Hulda aren't quite Sleepy Sleepers (an old Finnish rock band) but they definitely are Sleepy Sisters. Painting their eyes was easier than I had anticipated, the black paint was easy to use by dipping the knob of a pin into it. I had feared that it would start to spread along the fibres of the linen like drawing ink so easily does, but no, not at all. It was quick and neat. And, apparently due to the brown stripe in my hair, I was wise enough to try the paint on a separate piece of fabric at first.
   My two-year-old son Onni was running around the house at the speed of light tonight. Too many interesting people happened to pop in to say hello. At first there was my brother-in-law who definitely belongs to Onni's Top Three favourite guys, always ready to make him laugh. Then his godfather showed up and there's no doubt he belongs to this same category of Highly Amusing People. Last, but not least, my nephew and godson Mikko paid a short visit, and since he doesn't come here very often, it was far too much for Onni. You know how little children tend to get a desperate desire for attention when you have guests? Well, triple it, and you can imagine how Onni was climbing to every possible and impossible place to jump back down like some kind of spring. It's a wonder he's still in one piece! Putting him to bed was like forcing a raging animal into a cage, and boy, can he make some real noise when he's objecting to something, but after five minutes he only could mumble "no-no-no..." with his last drops of energy before the merciful sleep brought silence to our house. I wonder what would have happened if one person more had happened to knock at the door. Onni would probably have started to fly around!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 21.8.08
Saanen esitellä teillä Hildan sisaren Huldan. Hänellä taitaa olla vähän Bad hair day, mutta lohdutin kyllä häntä, että asia korjaantuu, jahka hän saa yömyssyn päähänsä. Esikoissisko Hildakin taitaa saada piakkoin kunnon silmät, sillä poikkesin tänään kaupungilla ollessani ostamaan mustaa askartelumaalia Vitriinistä. Mulla oli siinä Julia ja Onni mukana ja katseltiin kaikkea ja juteltiin samalla omistajan kanssa, joka oli järjestelemässä hyllyjään vähän uudella tavalla. Kertoi olevansa pakotettu siirtämään pikkutavarat lähemmäs kassaa, jotta olisi niihin suorassa näköyhteydessä, koska tavaraa häviää niin paljon. Olin IHAN äimän käkenä. Sitä jotenkin pitää selviönä, että jossain tavarataloissa ja marketeissa varmaan tapahtuu näpistelyä, niin ikävää kuin se onkin, mutta että askarteluliikkeestäkin pitää vohkia välineitä ja jopa nukkekodin nukkeja! Tuli ihan täydellinen myötähäpeä koko askartelijakunnan puolesta. Pitäiskö nykyään tosiaan olla joka paikassa joku valvontakamera? Eikö ihmisiin voi luottaa missään? Lähdin liikkeestä aika tyrmistyneen pettyneenä.
   Mulla oli tänään koulupäivän puolesta myöhäinen aamu, ja normaalisti mä menen ajoissa koululle valmistelemaan tunteja ja korjaamaan sanareita, mutta tälle aamulle olin varannut kampaajalle ajan uutta raidoitusta varten. Hiusten tyvet sai taas uusia vaaleita raitoja, mutta niiden lisäksi kampaaja-Jaana ehdotti yhtä ruskeaa raitaa tuohon oikealle sivulle, ja meitsi otti ajatuksen innostuneena vastaan. Eikä turhaan! Kivan näköinen tuli, olen oikein tyytyväinen. Töissäkin jotkut jopa huomasivat ja hauskin kysymys minkä sain kuului: "Onksulla älykkyys lisääntynyt?" (Siis se oli minusta oikeesti hauska, tajusin heti mitä kysyjä oikeesti kysyi ja vastasin ilman muuta myöntävästi.)
   Saunasta on seinät purettu ja pesuhuoneesta toistaiseksi yhden seinän kaakelit. Huomisaamuna pääsee vielä suihkuun, jippiiiii! Katseltiin isännän kanssa molemmat aika äimistyneinä sitä panelointia, joka paljastui niiden masentavanbeessien kaakelien alta. Oli meinaan sen verran järkyn ruma myrkynvihreä paneeli, että melkein piti ottaa pahoinvointilääke jotta pystyi katsomaan uudemmankin kerran. Ei sille voinut muuta kuin nauraa, sillä joka huoneessa pintaremonttia tehtäessä olemme löytäneet jälkiä alkuperäisvärityksestä, joka on poikkeuksetta ollut veretseisauttavaa sorttia. Tämän töllin alkuasukkaat ovat olleet joko näkövammaisia tai erittäin rohkeiden ratkaisujen ystäviä.

May I introduce you Hulda, my second Tilda angel and the sister of my first-born Hilda. I guess she has a Bad Hair Day, but to her consolation she'll soon get a night hat on her head. There's also hope for her big sister Hilda to get proper eyes because I bought some black paint from a craft shop when I drove to the town today. I was quite shocked to hear from the owner who was rearranging her stuff on the shelves that she's forced to move small things closer to the counter to be better able to keep an eye on them - so much of this material keeps disappearing. In other words, people steal materials and even dollhouse equipment from this shop! I was totally upset and felt ashamed for all crafting people. What kind of monsters steal from a lovely shop like that? Can't you trust anyone anywhere these days?! What a repellent and depressing thought!
   My Thursday mornings are free from lessons and my school day begins ten to twelve. Normally I follow my husband early to the school to prepare lessons and to go through paperwork, but today I had an appointment at my hairdresser's. She made me blond highlights as usual, but in addition to that she suggested that we'd try how a single dark brown stripe would look on one side of my hair. I was immediately excited about the idea and really, it does look good. Some of my colleagues already complimented me on it, and the funniest question was: "What, has your intelligence suddenly increased?" But of course! This is Instant Intelligence for blondes!
   Our bathroom and sauna are going to be renovated during the next four weeks. The walls in the sauna and one wall in the bathroom have already been torn down today - not totally, but all the tiles. We, in other words my husband and I, couldn't help laughing when we saw what kind of wall is going to be revealed under the tiles in the bathroom. It's panelwork in such an ugly shade of garish green that you almost need some medication to be able to look at it for more than half a minute. Well, the reason why it made us laugh is that every time we've done some kind of repairwork in this house, we've found traces of the first and original colouring which has, without exception, been utmost repulsive every time. The first owners of this house have either been half blind or real pioneers of experimenting with bold colours.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.


keskiviikko 20.8.08

Ihanaa, tänään ei ollut muuta menoa koulun jälkeen kuin liikuntapäivän työryhmän palaveri! Aaaahhhh, sain olla illan kotona. Posti toi sitä paitsi kivan yllärin, kun Unelmakerhon liittymislahjani saapui. Ikävä kyllä Tilda-purkit oli jo myyty loppuun, mutta sain sen tilalle sitten A5-kokoisen ihan södelin muistikirjan. Pääasiahan kuitenkin olivat nuo kuvassa näkyvät kirjat. Juliakin oli jo ihan täpinöissään, kun näki, että meille on tullut ikioma Tilda-kirja. Kuinkahan hassahtaneeksi tässä vielä mahtaa tulla?
   Mulla oli aikaa illalla puuhastella vähän Hildan Hulda-siskon parissa. Hulda sai kädet paikoilleen ja ompelin sille yöpaitaa isännän vanhasta paidasta, joka on ehtinyt olla jo aikansa minunkin käytössäni, kunnes kului nappilistan kohdalta kertakaikkiaan puhki. Kangas on kuitenkin kivan kapearaidallista puna-valkokuosia, joka sopii Huldan yöpaidaksi kuin nenä päähän. Tuli tässä muutenkin pengottua pesuhuoneen kaapistoa, kun ne tyhjennettiin remontin tieltä, ja moni vanha vaate tai pyyhe, jonka olin säilönyt ikkunanpesu- ynnä muuksi yleisrätiksi (esmex meidän leveät ikkunalaudat on hyvä pyyhkiä tuolta ulkopuolelta rätillä jonka saa saman tien heittää roskiin), siirtyikin yllättäen meikäläisen käsityötarpeistoon!
   Niin, se remontti! Taivas varjelkoon. Huomenna aletaan repiä kaikkea pintamateriaalia pois - viikonloppunahan meiltä kannettiin sieltä jo sauna tyhjäksi lauteista ja kiukaasta ja suihkuseinä lähti ja vähän kaikkea muutakin. Huomenna alkaa sitten lähteä loputkin. - HIRVITYS. En tajua, mitä tästä tulee ja miten selvitään, mutta pakkohan tuo on. Tämän illan olen hysteerisenä käynyt kyttäämässä pesukonetta, että milloin se on pessyt edellisen satsin loppuun, jotta saan uuden kasan pyörimään eikä minuuttiakaan potentiaalista pyykkäysaikaa vaan menisi hukkaan. Jäätävää!

For some time now, I've considered writing a part of my blog in English like so many bloggers do. I have been very interested in doing so, but like so many things in this world, this also has both pros and cons. I might get some readers abroad since so many people can understand English, but since I'm an English teacher, many people may expect me to write perfect and flawless English. Well, that's not what I'm going to do! Instead of trying to make this some kind of showcase of perfect grammar I'm just going to write whatever pops into my head without worrying about the rules all the time. What I'd like people to remember is that language is a tool, not an end in itself. So, from now on, I'll try to write some things in English. I can't promise I'll do this every day or how long I'll go on with this. As I said, let's just give a try.
   I got nice mail today. Last week I visited the webpage of a Finnish bookclub that's specialized in all kinds of handicrafts, and the books I chose to have as a kind of present for joining the club arrived today. Since I've fallen head over heels in love with Tone Finnangers projects and products, the Tilda book was more than welcome. Even my daughter was very enthusiastic about it. I think we're both going to drool over the pages when we have time to have a proper look in it. The other book is about patchwork projects. So much I'd like to do, so little time! *sigh*

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 19.8.08
Himmeetä! Kauhea tahti heti alkuviikosta. Koko eilinen päivä meni niiden saksalaisvieraiden kanssa, ensin koulua kiertäessä ja tunneille ja lounaalle luotsatessa ja heti koulun jälkeen taas kollegan luokse kahville niiden kanssa ja sieltä Poriin Juseliuksen mausoleumiin ja pitkän kaavan illalliselle Raatihuoneen Kellariin. Kello oli eilen puoli kahdeksan kun tulin kotiin. Sitten vaan äkkiä pyykkikone päälle (tod.näk.torstaina katkaistaan vedet pesuhuone-sauna -akselilta), siivoamaan keittiötä joka oli jätetty törkykuntoon ja imuroimaan Onnin huonetta. Kaaduin sänkyyn suorastaan yliväsyneenä niin ettei untakaan heti saanut.
   Tänään taas aamupäivällä heti ottamaan saksalaisia seuraamaan oppitunteja ja selittämään omia systeemeitään heille. Iltapäivällä he lähtivät koulusta muualle Eurajoelle ja huomisaamuna kohti Weeneriä, joten tämä vierailu on nyt hoidettu loppuun. Mulla vaan oli kuuden tunnin täys päivä ja yritin epätoivoisesti jaksaa pysyä hyväntuulisena päivän loppuun asti. Koulun jälkeen äkkiä kauppaan, kotona pikaisesti ruoka valmiiksi ja sitten viemään Juhoa Poriin painiharkkoihin. Porissa hoitelin joitakin asioita, jotka olin listannut muistilapulle ja sitten kävin syömässä Hesellä kanasalaatin koska en ollut kotona ennättänyt ruokapöytään asti (valmistin huomisia tunteja senkin ajan kun perhe söi). Kotona seitsemän kieppeissä, sitten tekemään tunteja huomiseksi ja kahdeksasta yhdeksään siivosin vessaa, eteiskäytäviä ja keittiötä. - Minusta alkaa yhä enenevässä määrin tuntua siltä, että tämä "Siivoa öbaut huone päivässä" -projekti, jota isäntä viime keväänä ehdotti, on syvältä pyrstöstä. Etenkin kun mä joudun joka helkatin päivä puunaamaan ton keittiön kaakaosta plus murustetuista paahtoleivistä ja kekseistä, koska perheen vanhimmat kakarat eivät vahingossakaan siivoa omia jälkiään. Jos löydän vielä kerrankin leipälaatikon avoimena ja voihin tuhritun veitsen siitä vierestä, olen valmis lähettämään jälkikasvun kengänkiillottajiksi Rio de Janeiron kaduille.
   Mitenkähän minusta tuntuu siltä että tämä humöörini tästä vaan paranee jahka toi koko pesuhuoneosasto menee pois käytöstä?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 17.8.08

Päivän kuvassa komeilee Tilda-esikoiseni, jonka olen onnenhuumassa ristinyt Hildaksi. Hilda on muuten valmis, mutta silmät on kuvausta varten piirretty vain haihtuvalla tilkkutyötussilla, koska musta askarteluvärini oli päässyt kuivumaan klimpiksi. Antiikinvalkoinenkin oli vähän jämähtänyttä, mutta ohentamalla sitä vedellä sain siitä ja tummanpunaisesta sekoitettua Hildalle sopivan poskipunan. Hildalle on tänään myös syntynyt sisko Hulda, mutta koska Hulda-raukka on vielä kädetön, ja Hilda puolestaan kertoi viikolla tapahtuneen alastonkuvauksen erittäin traumaattiseksi kokemukseksi, esittelen Huldan vasta sitten kun hän on saanut hieman vaatetta päälleen.
   Toisessa kuvassa on kirja, joka saapui perjantaina. Tilasin Amazonista heinäkuun puolella, mistäs muualtakaan. Olen vasta vähän ehtinyt selailla sitä, mutta näyttää erittäin herrrrkulliselta ja idearikkaalta kirjalta (kun vaan olis aikaa ja rahaa toteuttaa kaikkia juttuja!). Mutta oikein sopivaa kaunista katseltavaa tällaiselle synkeän sateiselle sunnuntaipäivälle.
   Ilta meni työkaverilla kyläillessä, kun oltiin jo saksalaisvieraihin tutustumassa ja pohtimassa heidän kanssaan mahdollisia tulevaisuuden yhteistyömuotoja. Onneksi olivat puheliasta, mukavaa ja ulospäinsuuntautunutta porukkaa, niin että juttu luisti eikä tarvinnut istua vaivaantuneena miettimässä, että mitäköhän seuraaksi yrittäisi sanoa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 16.8.08
Voihan veljet, millainen päivä. Onni kertakaikkiaan kieltäytyi nukahtamasta päikkäreille, vaikka useaan otteeseen yritettiin oikein Tosissaan isolla teellä. Ja tämä tiesi sitä, että koska hän ei saanut tarvitsemaansa unta, meno yltyi iltaa kohden aina vain hullummaksi ja hullummaksi, ja nimitys "maanvaiva" sai aivan uusia ulottuvuuksia. Toisekseen me muut emme päässeet Onnin touhuista rauhaan päikkäriunien ajaksi, joten pipo alkoi kiristää aivan jokaisella, ja luulen että minulla eniten, koska kuulin Onnin vinkuvan "Äitiiiiiii" noin viidentoista sekunnin välein, ja koska meikä yritti näprätä ensin käsitöiden, sitten tuntisuunnitelmiensa ja viimeksi leipomisen parissa. Sain mä sitä tilkkutyötä taas askeleen eteenpäin ja enkeli on saanut yömyssyn, hiukset ja siivet, ja jonkinnäköisiä korvapuustejakin syntyi, mutta jotenkin tekemisen ilo on poissa, kun ei saa sekuntiakaan olla rauhassa. Huhhuh!
   Heh, korvapuusteista ei kyllä tullut mitään kuvauksellisia. Siksi ne ovat kuvassakin sievästi liinalla peitettyinä... Mikähän siinä on, että meikäläisen korvapuustien ulkonäkö vaihtelee aivan järisyttävästi kerrasta toiseen? Elämäni ensimmäisellä kerralla taisin leipoa onnistuneimmat puustit. Siis, ei maussa mitään vikaa yleensä ole, mutta ikinä ei oikein tiedä, minkä näköisiä niistä tulee. - Niin, no, kerran taisin laittaa kyllä liikaa jauhoja taikinaan niin ettei maussakaan ollut hurraamista. Niistä tuli kuivia ja kovia ja isoja kun vielä olivat niin nehän oli sellaisia tykinkuulia että niillä olis voitettu jatkosota kolmessa päivässä.
   Huomenna tarvii laatia kauhia määrä tunteja, kun ainakaan maanantaiehtoona ei ehdi mitään. Kouluun tulee saksalaisesta ystävyyskunnasta vierailijoita, ja ehtoo menee niiden viihdyttämiseen. Ja tottaKAI tiistaina on mun työviikkoni kiireisin päivä - se on se Murphyn laki taas.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 15.8.08
Uskomatonta, että eka kouluviikko on kuin onkin nyt takana. Huhhuijakkaa. Ja olen vielä hengissäkin. Mahtaakohan varsinainen Reality Bites -vaihe tulla ens viikolla? Tämän viikon olen vielä elänyt eräänlaisessa illuusiossa, koska valmistelin kaikki tunnit viime viikolla etukäteen.
   Enkelimekon kaulusta ei sitten ommeltukaan ihan tosta vaan. Pilasin ekasta koltusta koko kaula-aukon aivan perusteellisesti. Mekon ompelussa on olkasaumojen kohdalla otettava huomioon se, että kaula-aukosta saumanvarat käännetään myöhemmin nurjalle, ja koska kyse on näin pienestä työstä, silloin ei parane mennä ompelemaan olkasaumoja loppuun asti vaan kannattaa se tikki pysäyttää siihen saumanvaran reunaan. Meni sen verran pipariksi multa, että suivaannuin ompelemaan kokonaan uuden koltun kauluksineen päivineen. Vieläkään en ihan satatyytyväinen joka kohtaan ole, mutta huomasinpahan taas pari juttua, jotka osaan ottaa seuraavan enkelin kohdalla huomioon. Siis jos tää eka joskus valmistuu sellaiseen jamaan, että aattelen osaavani vielä toisenkin tehdä. Tuli nämligen vähän epäusko, että mitäköhän tästä vielä tulee ja tuleeko mitään. No, sen sitten näkee, mutta voin sanoa, että tän yöpuvun ompelemiseen olisin muutamassa kohdassa kaivannut kirjalta jotain "huomaa tämä" tai "niksi tämän kohdan ompeluun" -juttuja. Kauluksen kohdalla ohje oli suorastaan hiukan puutteellinen, ainakin näin blondinäkökulmasta.
   Julia lähti koko viikonlopun kestävään vartiojohtajakoulutukseen Raumalle, ja mä olen vähän kauhuissani, kun ne nukkuvat jossain saaressa ja värkkäävät sinne yöpymistä varten laavun. Hrrrr! Mitenköhän se meidän typy siellä pärjää, kun on aika palelevaista sorttia? Mä sille saarnasin siitä, että pitää ittensä lämpimänä ja yöksi pipo päähän ja lapaset käteen ja sitä sun tätä, ettei sitten tarttis taas syödä lääkekuureja ja ties mitä mömmöjä. Erinomaisen hyvä asia, jos pärjää siellä hienosti ja jäätymättä, mutta hoh, meidät äidit kyllä tiedetään, huolehtimatta ei voi olla. Se on äitien toinen luonto. (Paitsi Muumimammalla, joka nähdessään mukulat liitelemässä pilvenhattaroiden päällä toteaa vaan että voi kuinka hauskaa. Jokaisella normaaliemolla seisois tukka pystyssä ja suusta pääsis HERRAJJESTAS ÄLKÄÄ VAAN PUDOKKO TULKAA HETI ALAS SIELTÄ!!!)
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 14.8.08
Kuvassa näkyy tämän illan tuotos, eli edelleen keskeneräinen enkelin yömekko - kaulus puuttuu. Huristelin tänään hyppärillä hakemaan lankaa ja pikapaltetta, kun alkoi sormien syyhyäminen käydä sietämättömäksi. Tilannetta ei kuitenkaan iltasella mitenkään helpottanut se, että Julia oli päättänyt iskeä näppinsä kiinni farkkukankaaseensa ja huristeli jo Husqvarnalla täyttä häkää kun tulin töistä kotiin. Tässä täytyy kuulkaa kohta hankkia joko toinen ompelukone tai laittaa vuorolista seinään, että milloin kumpainenkin saa oman ompeluvuoronsa.
   Koulussa ainut asia, joka on ottanut päähän, on prakaava tekniikka. Eilen mun piti näyttää niitä Lontoo-kuvia, ja opehuoneessa kun koekäytin projektoria tän kannettavani kanssa, se pelitti aivan loistavasti. Mutta ans olla kun viritin tsydeemiä luokkaan myöhemmin iltapäivällä, niin eikö projektorin penteleestä alkanut lamppu vetää viimeisiään niin että koko heijastuva kuva oli ihan vihreä! Näytä siinä nyt sitten kuvia punaisista busseista... Tänään raahasin läppärini uudelleen koululle siinä toivossa, että saisinkin lainattua projektoria toisesta atk-luokasta. Joo, sainhan minä, mutta tämä oma koneeni pisti ihan mullin päälle ja vaati jotain ohjelmanasennus-cd:tä ja internet-yhteyttä ja kaikenmaailman noottia pisti mulle. Jäi kuvat katsomatta tänäänkin. Plus että kielten cd-soitin, jonka raahasin jo keväällä kiinteistönhoitajien huoneeseen korjattavaksi viemistä varten, osoittautui olevan tänään aivan yhtä rikki kuin toukokuussakin. Eipä tuo soittanut ysin ruotsin cd:tä, ja sielläkin vedin sitten suunnitelma been aivan hihasta. Kyllä tekniikka on ihanaa silloin kun se pelittää, mutta auta armias kun nää koneet alkaakin elää jotain ihan omaa elämäänsä, niin kaikki tuntuu menevän pyrstölleen!
   Arvatkaa kuka korkkasi Stanstedin lentokentältä ostamansa Vera Wangin ihan vain uuden lukuvuoden kunniaksi? Vitsit kun tuntuu kivalta taas haistaa itsekin oma parfyyminsä. Mulla nenä tottuu tuoksuihin ihan älyttömän nopeasti, ja olen ollut jo aivan immuuni tolle Davidoffin hajuvedelle jonka hankin syksyisellä Turkin reissulla. Sen verran olen kuitenkin viisastunut, etten enää tuttuakaan hajuvettä lotraa litrakaupalla päälleni. Lasken aina, montako suihkausta, ja pysyn samassa lukumäärässä. On nimittäin kokemusta siitäkin, kun olin tosi monta vuotta käyttänyt YSL:n Parisia, ja kesken ruotsin tunnin, kun kumarruin yhtä oppilasta neuvomaan, tää perääntyi tuolissaan ja parkaisi: "Ope, ooksä kaatanu tota hajuvettä kokonaisen PULLON päällesi?!" Tsuppaduida-daa...
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 12.8.08
Nyt on sitten uusi lukuvuosi polkaistu käyntiin. Eilen oli opettajien suunnittelupäivä ja tänään murkkufarmi heräsi eloon. - Näin myös kotirintamalla, sillä Julia aloitti seiskaluokalla hänkin.
   Hohhoijaa, tässä sitä onkin taas ihmettelemistä, miten saada tää työ- ja perhe-elämän rinnakkaiselo rullaamaan keskinäisessä kauhun tasapainossa. Uutena ilmiönä päätettiin isännän kanssa koklata sitä, että jos arkisin yritettäis siivota aina jokin huone viikon jokaisena päivänä, niin saatais viikonloppuna löhöpukittaa ja tehdä mitä lystää. Ans kattoo kuinka lyhytkantoinen tästä kokeilusta mahtaa tulla. Kaipa sitä nyt vielä jotenkin jaksaa kun on valoisaa ja työvuosi ei oo häävisti ees alkanut, mutta miten mahtaa käydä kun lokakuu iskee päälle ja väsy ja eka koeryysis lyövät kättä keskenään.
   Ekan Tilda-enkelin kroppa istuskelee kuvassa keittiön työpöydällä. Sain sen tänään tuohon jamaan, ja täytyy sanoa, että ei mitään ihan vasemmalla kädellä huitaistavaa hommaa tämä ompelu. Tai, no, ei ompelu sinänsä mitään, mutta toi täyttäminen vaatii kyllä harjaannusta, että saa nättiä ja tasaista jälkeä. - Nimim. klimppejä ekasta jalasta pois kiskonut. Seuraavaksi pusataan enkelille sitten mekkoa, mutta siinä tarvitaan näköjään päärmenauhaa, jota mulla ei muistaakseni ole, joten käsityöliikkeeseen on jonnekin päin tässä lähipäivinä suunnistettava. Ei voi katsokaas ihminen elää ja hengittää jos sekä tilkkutyöstä on ompelulanka loppu että tildailu ei etene! Näin pian on heikkotahtoinen tapaus siis jäänyt koukkuun. Säälittävää.
   Yritän huomenna heivata tän kannettavani koululle, jotta voisin yhdistää tähän dataprojektorin ja näyttää oppilaille kuvia Lontoosta ja kertoa vähän reissusta. En ole kyllä yhtään ehtinyt siistiä sitä kuvavalikoimaa, joten kaikki mahdolliset harhalaukaukset seikkailevat mukana, mutta mikäs niille muksuille tietysti sen riemukkaampaa. Kaikki tilaisuudet, jolloin voi vahvistaa sitä käsitystä että open päässä heittää, on käytettävä tehokkaasti hyväksi. Tämä on sääntö numero 1 murkkujen salaisen ohjesääntökirjan koulua käsittelevästä osiosta.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 10.8.08
En tiedä, mikä vatsapöpö mua eilen vaivasi, mutta heräsin jo toissayönä siihen tunteeseen, ettei pötsissä ollut kaikki kohdallaan, ja eilisillan vietin sängyn pohjalla. Ajattelin jo, että onpas loistavaa, kun koulu ei ole vielä päässyt alkuunkaan ja meikä on jo petipotilaana. Oli väsy ja kuumeinen olo, kurkkukin oireili. Tänä aamuna tuo oli tipotiessään. Liekö Onnisellakin ollut jotain massupöpöä silloin yhdeksän kakan päivänä.
   Tänään ompelin tilkkuja niin innolla, että multa loppui ensin valmiiksileikatut tilkut kahdestakin kuosista, joten leikkelin niitä lisää, mutta sitten loppui käyttämäni vaaleansininen ompelulankakin. Nyrpeänä katselin varastojani, että ei taida tulla nyt kesää ennen kuin on käyty käsityöliikkeen kautta. Ryhdyin sitten piirtämään Tilda-enkelin kropan ääriviivoja pellavakankaalle. Olin ottanut kaavoista kopiot paksulle kartongille, jonka reunoja pitkin oli hyvä piirrellä tilkkutyötussin (tai taikatussin, miksi häntä nyt kukin kutsuu) kanssa. Sitten surruuttelin Husqvarnalla pientä tikkiä piirrosjälkiä pitkin, leikkasin osat irti kankaasta ja kääntelin varovasti oikein päin. Varovainen siinä tosiaan sai olla, sillä pellavakangas on sellaista, noh, jotenkin vähän lötköä, ja kun saumanvarat ovat olemattomat ja esmex käsivarren läpimitta hurjan pieni, niin vähän siinä sai kieli keskellä suuta olla. Ohjekirjassa Tone kertoi käyttävänsä pyörökeppiä osien kääntelyyn, mutta ei tulis kyllä mieleenkään näillä rähmäkäpälillä. Muutenkin pidän rikkomattomana sääntönä sitä, että mitään ulokkeita ei oikeinpäin käännettäessä tökitä sieltä sisältä käsin ulospäin, vaan nostellaan ulkopuolelta varovasti nuppineulan avulla oikeaan muotoonsa. Kello oli oikeesti jo paljon, mutta pakko oli kokeilla yhtä käsivartta, että miltä se näyttää täytettynä. Ts. puoliksi täytettynä. Kirjassa neuvottiin täyttämään vain käsivarsien alaosa, jotta ne roikkuvat nätisti. Toisaalta varmaan senkin takia, että käsivarren saa taitettua haluttuun asentoon. Käytin täytteen paikalleen tökkimiseen nelosen bambuneulepuikkoa. Tuntui just passelilta kapineelta siihen hommaan. Söpöltähän se pieni kätönen näyttää, mutta miten mahtaa käydä kun alkaa täyttää esim. päätä (nenä ja pään muoto tarttis saada nätiksi) tai kun alkaa ommella niitä osia toisiinsa... Hrrrr!
   Huomenna se alkaa. *huoh* Miten tässä lainkaan enää loppuviikon lomailun ja käsityörupeaman jälkeen osaa orientoitua työelämään? Isäntä katteli mun huristeluani räpylä ompelukoneen kytkimellä ja sanoi että säähän olet ihan hurahtanut; "Eiks tarttis jo mennä hankkimaan itelleen sairaslomaa että saisit jatkaa tota rauhassa?" Hehee, ehkei sentään, mutta toisaalta voisin ottaa kyllä vaikka vuoden virkavapaata ja ryhtyä käsityöläiseksi. Määhän voisin vaikka tehdä ihmisille tilaustyönä uniikkeja liitutauluovia.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 8.8.08

Voi miten on ollut kiva päivä siitä huolimatta, että on satanut koko päivän aivan kaatamalla! Posti nimittäin toi kaikkea mukavaa. Ensinnäkin nuo Kaisan arvonnasta voittamani askarteluihanuudet. Pitää ihan väistämättä ottaa käyttöön tässä kohtaa Plum Sykesin "Manhattanin blondit" -kirjasta omittu huudahdus: "Iiiiiiiiiii!!!" Ihan täpinöissäni olin, kun näin, mitä olin voittanut. Ihania Tilda-koristuksia ja muuta kaunista, joka vie ihmisen suoraan seitsemänteen askartelutaivaaseen. Ja noin ihanan kortin oli Kaisa vielä askarrellut lähetyksen saatteeksi. Kiitos Kaisa!


Sitten posti toi La Vie Rosesta tilaamani keittiön kellon. Sen jälkeen, kun olin uudistanut tuon keittiön seinän liitutauluovineen päivineen, niin ei siihen sopinut enää yhtään se ruskeasävyinen Mikki Hiiri -kello, joka mulla siinä aiemmin oli. Oikeestaan se harmitti paljon, sillä sain kellon systeriltäni toissa vuonna joululahjaksi, ja olen tykännyt siitä oikein tosissani. Onneksi isäntä hoksasi, että Mikki-kello sopiikin kuin nakutettu Julian uuteen huoneeseen, joten neiti sai sinne nyt oikein komian ajannäyttäjän. Olen kovasti tyytyväinen myös tuohon uuteen kellooni, sillä valitsin ja etsin sitä pitkään ja hartaasti, ja asiaan perehtyminen näköjään kannatti. Nyt perhekin on taas tyytyväinen, sillä kaikki (itseni mukaan lukien) ovat vähän väliä vilkuilleet hyllyn päälle tyhjää kohtaa ja turhautuneena muistaneet, että ai niin, ei siinä ookaan kelloa. No nyt on jälleen! - Sitäpaitsi nettikauppa oli sujauttanut pakettiin tilaajalahjaksi pakkauksen ihania Comptoir de Famille -servettejä.


Muuta päivän puuhastelua ovat olleet tilkkutyön jatkaminen palavalla innostuksella ja leipominen. Tilkkutyön koko on nyt 85x85cm ja siinä on tasan sata tilkkua. Olen leikannut tilkut 10x10 kokoisiksi, mutta koska en ole ommellut kaikkien taiteen sääntöjen mukaista puolen sentin saumanvaraa, vaan paininjalan leveyden joka on vähän enemmän, valmiin neliön koko on alle 9x9cm.
   Onnin kanssa leivoimme vielä illalla pullaa. Onninen muotoili omista pullistaan aivan uudenlaista leipomotaidetta, mutta maku niissä on aivan kohdallaan, ja raesokerin ripottelemisessa pikkuherra oli suorastaan mestari. Ilmiselvästi hänellä on lahjakkuutta tällä alalla, eikä ollenkaan turhaan, sillä ammatinvalintahan on ollut selvä oikeastaan ristiäispäivästä lähtien, jolloin kummisetä kertoi, että Porissa sijaitsevan Salosen leipomon perustaja on nimeltään Onni Salonen. Nuorena se on kuulkaa vitsa ja pulla väännettävä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 7.8.08
Siinähän tota torkkupeitteen alkua nyt olis. Tein kaks tuollaista 25 tilkun kokonaisuutta tänään. Kai niitä periaatteessa voisi blokeiksi kutsua, mutta kun toi malli on nyt tollanen aika isoista tilkuista koostuva ja äärettömän simppeli, niin blokki taitaa olla turhan fiini nimitys heille. Halusin nyt tällaista hyvin yksinkertaista, kun ei ole aiempaa kokemusta suuren työn tekemisestä. Yks tyynynpäällinen (se minkä joskus tein hirsimökkiblokeista) on aika mitätön saavutus kun vertaa torkkupeiton mittasuhteisiin.
   Tilkkutyön parissa puuhastelu onkin ollut päivän ainut valonpilkahdus. Muuten on ollut niin turhauttavaa kuin olla ja voi. Lähdettiin aamupäivällä etsimään kylppäriin laattoja Porin Väriässistä, josta löydettiinkin aivan ihanat laatat ja yllätyksellisen halvalla. Ainut probleemi oli siinä, saataisko mosaiikkilaattaa tarpeeksi tehtaalta siihen mennessä, kun laatoittaja tulee meille. Myyjä, nuori mies, lupasi soitella meille puolenpäivän jälkeen että ehtiikö Pukkila toimittaa sitä ennen syyskuun alkua. Tyytyväisinä lähdimme ajelemaan ja odotimme soittoa.
   Ja odotimme. Ja odotimme. Kahden maissa multa paloi pinna, ja soitin liikkeeseen kysyäkseni asiasta. Puhelimessa oli varttuneempi naismyyjä, joka kysyi, kenen kanssa olen mahtanut aamupäivällä siellä asioida. Kuvailin kaveria, ja myyjätär sanoi, että juu aivan, on tainnut kaveri unohtaa soittaa meille kun on vasta ensimmäistä viikkoa töissä ja voi olla pasmat vielä vähän sekaisin. Sitten hän kysyi, mistä laatoista on mahtanut olla kyse, ja koska muistiinpanot asiasta olivat jääneet myyjälle, kuvailin laattojakin vähän tolleen näppituntumalta. Myyjä sanoi, että kuulostaa ihan varastotavaralta, mutta ehkä viisaampaa että käytäis vielä varmistamassa asiat. Ja mehän sitten käytiin. Ja laatat löytyivät sieltä mistä ennenkin. MUTTA kävi ilmi, että hintatiedot tämä nuori sälli oli vetänyt aivan jostain hatusta, eikä niillä ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Lasimosaiikki oli kaksi kertaa kalliimpaa kuin mitä meille oli ilmoitettu. Lattialaatan hinta oli kolminkertainen. Voi hyvää päivää! Naismyyjä yritti pahoitella uuden työntekijän puolesta ja mä sanoin, että ymmärrän kyllä, että joku uutena ei tiedä asioista, mutta silloin pitää sanoa suoraan, etten tiedä kun olen uusi ja hetki vain niin käyn tarkistamassa tiedot, eikä heitellä halpishintoja ihan hihasta. Että potutti!
   No, koska kaiken kukkuraksi sitä sinikirjavaa mosaiikkilaattaa ei ollut saatavissa tarpeeksi ennen syyskuun puoltaväliä, me vaihdettiin osoitetta. Vaihtui kyllä sitten vähän laatoituksen väritys ja tyylikin, mutta kun on tietty budjetti, jossa on pysyttävä, niin siinä on laitettava suu säkkiä myöden. Raikkaissa väreissä kuitenkin pysyttiin, valkoista ja vihreänturkoosia. Alkuperäisenä ajatuksena oli laittaa pientä värikästä laattaa seinän alaosaan ja isoa valkoista yläosaan, mutta nyt tulee sitten isoa valkoista katosta lattiaan ja lasimosaiikista vain boordiraita kiertämään seiniä.
   Onni oli meillä mukana kaupungilla, ja K-raudan reissusta venyi sitten melkoisen pitkä, koska sieltä oli hankittava kaiken maailman muutakin tilpehööriä kerralla sitä remppaa varten, ja jahka laatoituksesta oltiin selvitty, isäntä jäi selvittämään ostoslistaansa myyjän kanssa ja minä viihdytin Onnia. - Ja viihdytin. Ja viihdytin. Kaksi tuntia siellä rautakaupassa! Voi taivaan tähden, jos ei puutarhamyymälää vesiputousaltaineen olis ollut, mä olisin varmaan purrut ensimmäisen vastaantulijan kuoliaaksi. Jollakin ihmeen keinolla me selviydyttiin Onnin kanssa siellä niiden vesialtaiden, eri suihkumallien, muutaman vesimukillisen (hanavettä juotavaksi, ystävällinen myyjä sitä janoiselle Onnille kiikutti) ja Niiskuneiti-karkkirasian voimin. Olin kyllä ihan kypsää kauraa kun lopulta lähdettiin sieltä ulos. Mutta kaiken kaikkiaan on tietysti sanottava, että kerrankin K-Raudasta sai palvelua, todella asiantuntevaa ja ystävällistä sellaista, mikä on minulle ihan uutta (mutta niin, mukana ja pääasioitsijana oli tietenkin mies, en ollut siellä yksin).
   Huomenna tarttis jaksaa vielä pakertaa jotain ens viikon tuntien eteen, mutta koululle en kyllä mee, yritän väkertää täällä. Mikäli siitä nyt Onnimannin seurassa mitään tulee. Tänään ukkeli on pukannut vaatimattomasti vain yhdeksät (kyllä, luit oikein, numero on 9) kakat, joista ainoitakaan ei pottaan, mutta yhdet kylläkin lattialle, koska se pääsi hetken epähuomiossa pyllyilemään paljaalla pehvalla tuolla olkkarissa. Ainut lohtu, ettei osunut matolle. Että onni onnettomuudessa (Tai Onni onnettomuudessa).
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 6.8.08


Nyt ei sitten edes tiedä enää, mistä aloittaisi. Tilkut vai tildat? Leikkelin kaavan osat unista enkeliä varten, mutta en päässyt aloittamaan, kun multa ei oikein löytynytkään sopivan väristä lankaa sitä pellavakangasta varten. Sitten silittelin noita pestyjä tilkkutyökankaitani ja aloitin leikkelyn. Siinä keittiössä leikkurin kanssa kykkiessäni ajattelin, että on tää kanssa. Onko täyspäisen hommaa ostaa kangas, silputa se kappaleiksi ja sitten ommella taas kasaan? Jollakin lailla homma on kyllä verrattavissa palapelien kokoamiseen, jossa siinäkin periaatteessa ostetaan valmis kuva, pidetään huolta ettei aloitettaessa ole kahta palaa kiinni yhdessä ja sotketaan koko hoito, kunnes kootaan pikkuhiljaa uudelleen. Onkohan niin että samat ihmiset, jotka viehtyvät palapeleistä, tykästyvät myös tilkkutöihin? Tässä olisi taas jollekin psykologille väitöskirjan aihe.
   Vietettiin isännän kanssa suuri osa päivästä koululla ja yritettiin vääntää ensi viikon tunteja kasaan. Nahkeaa hommaa. Minulla oli ainakin suurta pähkäilyä, miten aloittaisin seiskan ruotsin, jotta emme tahkoaisi koko syyslukukautta Logga in -aloitustehtävissä, ja mitä ihmettä tekis ysiluokan ruotsin kirjan kanssa, joka on vielä viimeinen osa sitä vanhaa oppikirjasarjaa. Jolle paras paikka olisi rovio. Että tästä on sitten hyvä lähteä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 5.8.08
Minun ihmisparan pää sekosi entuudestaan, kun näin tuon oheisen kuvan. En tiedä oikeastaan, ketä pitäisi syyttää. Yleensä nettiä, Tilda-addiktien blogia vai työkaveriani joka eilen näytti mulle lainaamaansa Tilda-kirjaa. Viimeksi mainittu juttu kuitenkin sai mut etsimään Porin kirjaston mahdollisia Tilda-opuksia, ja yks jopa sattui olemaan paikalla. Se sama, joka on sillä työkamulla. Katselin niitä kuvia ihastellen ja viehättyneenä ja ajatellen, että ehkä joulun alla vois jotain kivaa koklata. Kunnes avasin tän aukeaman, ja silloin päässä naksahti. *POKS*
   Arvaatteko jo että olin kangasostoksilla? Kuinka pahaksi tämä minun syndroomani vielä menee ennen kuin koulu tosissaan alkaa? Millä hemmetin ajalla luulen tekeväni tilkkutöitä ja Tilda-enkeleitä? *puree pöydänreunaa* ARGH! Pahinta kaikesta on, että nyt taas oikeesti kuvittelen ehtiväni vaikka mitä, mutta kuten tuttavalleni totesin, viikon kuluttua olen jo räjähtäneessä tilassa, reality bites ja sitä rataa. Ruusunpunaiset kuvitelmani ajanhallinnasta jäävät arjen hyökyaallon alle, ja siellä minä taas ajelehdin hataran lautan päällä kunnes törmään joulukarikkoon. Splendid.
   Sitä paitsi edessä on Kauheista Kauhein: kylppäriremontti. Laatoittaja kävi katsastamassa tilannetta tänään. Menee ilmeisesti alle kaks viikkoa kun meillä suljetaan vesi kylppäristä ja nykyisiä laattoja aletaan repiä alas. Siitä vasta tulee hilpeää, ystävät, vähintään kuukausi menee niin että meillä ei ole omaa kylppäriä käytössä. Voin jo kuvitella, miten sisko ja kaverit eivät kohta enää vastaa puhelimeen kun näkevät minun numeroni näytössä. "Ei, ei niitä TAAS meille suihkuun ja saunaan!" Ja seuraavassa vaiheessa ovet vedetään lukkoon ja kaihtimet alas kun meidän automme kaartaa pihaan... Hiphei!
   Vietettiin isännän kanssa taas osa päivästä koululla. Huomenna jälleen. On se hyvä etten mä pääse olemaan koko päivää pää tilkkutildapilvissä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 4.8.08
Jep, tänään ollaan aherrettu koululla hela dagen. Lähes. Triljoona asiaa tehtävänä! Yllättävän paljon oli työkamuja jo paikalla ja kesäkuulumisia piti tietenkin vaihtaa, joten työt tänään vähän venyi ja paukkui. Mutta onneks tässä on koko viikko aikaa ennen kuin Tosihässäkkä alkaa.
   Päivän kuvassa on kankaat, jotka ostin Pala-Raumasta. Oikeastaan menin sinne etsimään vahakangasta keittiön pöydälle, mutta sielläkään ei ollut sellaista mitä olin ajatellut (kai tästä vielä Turun reissu Elvinaan tulee...). Sen sijaan päädyin katselemaan kukkakuosisia puuvillakankaita ja ajattelin, että näähän on täydellisiä. Oon ajatellut torkkupeittoa olkkarin soffalle nääs. Mutta tästä, kuten niistä köökin verhoista, saattaa tulla kans sellanen ikuisuusprojekti, joten ans kattoo nyt miten tällaselle puuhastelulle aikaa piisaa kun toi Tosirumba tosta alkaa.
   Onnin labratulokset tulivat tänään ja pikku-ukko sai puhtaat paperit; ei allergiaa, ei keliakiaa, ei psoriasista. Ristiselän iso ihottumalaikku on sitäpaitsi kokonaan parantunut, nivustaipeissa on vielä vähän ihottumaa, mutta täytyy nyt vaan rasvailla niitä edelleen. Vähentynyt sekin on.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 3.8.08
Mä pesin vielä eilen keittiön matot juuriharjalla ja mäntysuovalla ja kun ilta saapui, kannoin ne saunaan ja lämmitin sitä sen verran että kuivuivat siellä yön aikana. Niissä oli aika mojovat rajat siinä kohtaa, mihin mun suojaustsydeemit oli loppuneet. Mutta taas on kiiteltävä sitä, että ne lähtivät puhtaiksi. Yhtä hyvin niissä vois olla ikuinen harmaakuviointi, etenkin kun ne katastrofitorstain jälkeen lojuivat kaks vuorokautta tuolla ulkoportailla niin etten jaksanut enkä uskaltanut avata niitä rullalta.
   Meni kyllä muutenkin eilinen päivä siivoomiseksi, kun tää koko konkkaronkka saa viikossa niin kauhian sotkun aikaiseksi. Onnimanni on varsinainen murustajapeto, kun se kulkee milloin paahtoleivän ja milloin keksin kanssa ympäri huushollia, vaikka sitä kuinka yrittäis päättäväisesti käännyttää takaisin keittiön pöydän ääreen. Täytyy nostaa hattua pikkumiehen sinnikkyydelle. Mutta eipä ole noista itsepäisyysgeeneistä puutetta, sozusagen.
   Onpa muuten hyvä juttu, että tuli noitten kommenttien kautta ilmi vanhojen blogilinkkien toimimattomuus. Johtui siis ilmiselvästi ääkkösistä, joita olen mennyt hölmöyttäni laittamaan tiedostojen nimiin ja sitä myöten myös lähdekoodiin. Mulla kun pelitti ne itellä ihan hyvin, niin en hokannutkaan, että muut ei niitä näe. Nyt olen ainakin yrittänyt käydä poistamassa sieltä kaikki ä-kirjaimet, joten toivoa sopii, että linkit nyt toimisivat kunnolla.
   Onni menee huomenna ekaa päivää hoitoon ja me isännän kanssa koululle. Alkaa kirjojen ja vihkojen metsästys, oppilasluettelojen kirjoittelu, kaikenlainen kopiointi ja muu asiaan kuuluva sählinki. En tiedä vielä, meenkö koululle joka päivä tällä viikolla, mutta tää viikko ennen virallista aloitusta on meille jo perinne. Helpottaa nimittäin kummasti sen ekan viikon muutenkin kaoottista olotilaa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 1.8.08
Siinä tuo nyt on. Ja eikö vain olekin taas ihan sen näköinen kuin ei olisi ikinä mitään tuskaa ja vaivaa tuottanutkaan? Osaavat olla kaksinaamaisia nämä minun keittiöni sisustuselementit.
   "Muista" -tekstiä varten mulla oli ensin ajatus ostaa puisia kirjaimia valmiina, mutta sitten rupesin funtsimaan, että ensinnäkin ne ovat suht paksuja ja painavia, eli kuumaliima tms. ei välttämättä pidä niitä kunnolla kiinni kun ovesta kuljetaan, ja irrotessaan sellainen saattaa repäistä mojovan palan maalipinnoitetta mukanaan. Toisekseen ne maksavat vajaat 10 egeä kappaleelta. Joten etsin sopivan fontin netistä, printtasin tekstin, leikkasin kirjaimet irti malleiksi joiden avulla piirsin ääriviivat todella vahvaan, valkoiseen pahviin. Ja sitten saksien ja askarteluveitsen kanssa hommiin.
   Aamun kyllä aloitin sillä, että siivosin vielä keittiötä ja hinkkasin lattian juuriharjalla. Se on ropoista korkkijäljitelmää, joka toimii suoranaisena likamagneettina, mutta on erittäin epäkiitollinen puhdistettava. Senpä takia sainkin vielä kulumaan siihen melkoisen määrän sekä vettä että Tolua. Hohhoijaa.
   Isännällä ja mulla on 16. hääpäivä tänään. Emme olleet kumpikaan erityisen menopäällä, joten meille riitti se, että kävimme lounaalla ulkona syömässä. Mutta laskeskelin justiinsa, että seurusteluaika mukaan luettuna olemme sietäneet toisiamme nyt runsaat 20 vuotta. Ei kyllä yhtään tunnu noin pitkältä ajalta. Käsittämätöntä!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät