Takaisin uusimpaan blogiin

Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Peter Nymanin kirjaa "Ankkalammikko".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Vilukissi
Loving White
Neiti Nimettömän Aarreaitta
Pellavasydän
White Country
Yarnstorm
Periferialife - elämää maalla
Pientä ja kaunista
Kaisan näperryksiä











torstai 31.7.08
Voi taivaan tähden. Älkää hyvät ihmiset ikinä, IKINÄ, IKINÄ maalatko mitään spraymaalilla sisätiloissa. Tämä blondi on tänään saattanut keittiönsä siihen tilaan että vähältä piti ettei vakuutusyhtiöön tarvinnut soitella. *raskas huokaus*
   Katselin aamulla sitä kylmiön ovea (siis tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, että se ei ole oikea kylmiö, siellä ei ole koskaan ollut kylmäkoneita, se toimii vain varastotilana) ja sen kiinnitystä, että taitaa olla turhan hankala homma ruveta irrottelemaan sitä paikoiltaan. Vuorasin sen joka puolelta sanomalehdillä ja laitoin sanomalehteä lattialle ja ison lakanan keittiönaulakkoni päälle. Sitten hengityssuoja nassulle, ovet ja ikkunat auki ja maalipurkin kanssa hommiin.
   Kun olin vetänyt oven kertaalleen, tajusin, että keittiössä leijui aikamoinen kaasupilvi, ja menin hengittelemään ulko-ovelle vähän raitista ilmaa, mutta jumatsukka kun palasin takaisin köökiin niin sitten vasta TAJUSIN millainen kaasupilvi siellä oli. Ja sitten katsoin keittiön lattiaa joka näytti tavallista likaisemmalta. Ja sitten vilkaisin jalanpohjiani jotka olivat pikimustat. Ja sitten otin kostutettua keittiöpaperia, jolla vetäisin lattiaa, ja se tuli pikimustaksi. HÄLYTYSTILA!!!
   Sitä pirun pölyä oli JOKA puolella. Kiikutin paniikin vallassa verhot tankoineen pois huoneesta, matot ulos, pikkuesineitä laatikoihin. Sitä mukaa kun kaasupilvi laskeutui, joka ainut vaakataso mustui. Julia ja hänen yövieraansa Inna tulivat apuun. Rättejä. Swifferin taikasieniä (siis niitä Magic Eraser -juttuja, tässä enää mitään hörhösieniä sen kaasun keskelle kaivattu). Moppi. Muutama kymmen litraa vettä ja purkillinen Tolua. Ellen olisi ollut niin paniikissa olisin itkenyt vastamaalattujen seinieni takia.
   Runsaan tunnin urakoinnin jälkeen alkoi näyttää siltä, että tilanne oli sittenkin paljon parempi kuin olin pelännyt. Keittiöni EI mustunut lopullisesti. Seinäpintakin kirkastui pyyhkimällä (Luojan kiitos!!!). Mutta olin saanut aikaan melkoisen kaaoksen, olin aivan uupunut sekä säikähdyksestä että siivoamisesta, ja minulla oli kylmiön ovi, joka oli keskeneräinen ja täynnä maalin valumajälkiä yläreunastaan ja joka muistutti jonkun lähiöpunkbändin angstikohtauksessa maalattua treenikämpän seinää. GREAT.
   Isäntä suhtautui yllättävän pitkämielisesti hullun vaimonsa toilailuun. Kärsivällisesti hän irrotti oven paikoiltaan, vaikka se todellakin oli jokseenkin monimutkainen ja työläs juttu, hioi valumajäljet sileiksi ja maalasi ovea ulkona uudelleen. Erittäin kilttiä. Maali vain loppui kesken. Joten minä auton rattiin ja hakemaan rautakaupasta Tikkurilan liitutaulumaalia (joka tarttui jo oven pintaan, kiitos spraypohjustukseni) ja sitten telalla vetämään siihen vielä yhtä kerrosta. Tuolla se nyt on allashuoneen lattialla sanomalehtien päällä kuivumassa.
   Jossain välissä olen tänään pakastanut 5 kiloa mansikoita, jotka ikikiltti siskoni hommasi mulle torilta, ja käynyt muksujen kanssa Laitakarissa uimassa (heitin talviturkkini pois ennen loman loppumista, voi jee-jee), mutta koko päivää on leimannut täydellinen masis tosta maalauskatastrofista. Samanlainen fiilis kuin silloin kun on kolhinut autonsa. Vaikka tietää että rahalla selvitään ja kaikki tulee kuntoon, on silti niin täydellinen surkeus ja epäonnistumisen fiilis päällä, että tuntee koko ajan kantavansa päässään henkistä aasitötteröä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 30.7.08
Olen rakastunut! Ah, mikä tunne! Probleemina on vain se, että rakkaani on toisen oma... *huoh* Ehkä vielä saan jonain päivänä omankin. Tämä ihastukseni pesi kolme mattoa ja auton tuosta vain, vips! Ei siinä kauaakaan nokka tuhissut. *toinen huoh* Minusta painepesuri on tälle ihmevempaimelle aivan liian tylsä ja proosallinen nimitys.
   Plasti-koten liitutaulumaali Pintanikkareista saapui tänään. Mikäli en pysty irrottamaan kylmiön ovea ja kuljettamaan sitä ulos, vietän huomisen päivän ilmeisesti melkoisen pilvessä. Että illalla saattaa tulla erikoinen blogikirjoitus siitä, miten maailmani sykkii kauniin psykedeelisissä väreissä...
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 29.7.08
Tää päivä on hurahtanut tosta vaan. Aamupäivällä mulla oli parturi, iltapäivällä tuli kaffetteluvieraita, illalla otin esille Vastenmielisen Homman eli ryhdyin pienentämään Juholle Ikeasta ostamaani päiväpeitettä vähän sopivamman kokoiseksi. Sain vasta vinokaitaleen purettua ja peiton saksittua uuteen kokoonsa, joten varsinainen ompeluhomma on vielä edessä. Oli vähän hidasta hommaa kun saksiessani päädystä puoli metriä mittaa pois päättelin varmuuden vuoksi erikseen jokaisen pystysuoran tikkauslinjan, etteivät ne lähtisi sieltä purkaantumaan. Ehkä huomenna jaksan kaivaa ompelukoneen esille. (*viheltelee Maybe I will, maybe I won't...*)
   Olen funtsannut, että tänä syksynä aloitan täysimittaisen sodan tota meidän puutarhan kelttaripopulaatiota vastaan. Eihän tonne hitsipilli kannata ees mitään uutta istuttaa, kun kelttarit on tekemässä heti pesää juuristoon ja kiipeämässä pitkin sääriä (nimim. kolme ikävää puremaa rintavarustuksessa kun pääsi ilkiö puseron sisään). Ylipuhuin jo isäntää siihen, että yritetään loppusyksystä kaivaa/kaivauttaa tuolta noita kiviä ylös, koska niiden kyljessä kelttarit erityisesti viihtyvät, ja sitten ruiskitaan torjuntakasteluainetta niin että nurmikko lotisee. - Joo, tiedostan sen, että muistutan täydellisesti sitä Kummelin hahmoa joka aina uhosi että "Kyllä asia on niin että tää on MUN pihani ja jos joku luantokappale tänne tulee niim määhän sem MYRKYTÄN!".
   Onni pyysi illalla ekaa kertaa vain rättiä, eikä rättiä ja tuttia niin kuin yleensä. Pyyntönsä jälkeen hän vain totesi iskälle: "Kissa vei tutit." On ollut muuten mielenkiintoista kommenteista lukea, miten kukin on tämän tuttihomman hoitanut (*vilkutus Kikalle*, sun stoori sai nauramaan ääneen). Muistan vielä, että minun tuttini söi Porttisen lammas. Naapurin ukko Porttinen oli aika erikoinen tapaus, en enää hänestä paljoa muistakaan kuin hämärästi takkuisen parran ja mopon, jolla hän ajeli. Yhtä ainutta lammasta hän piti itsellään. Tämä mokoma laitettiin sitten syntipukiksi minun tuttini suhteen. Hehe, en kyllä kantanut lampaalle minkäänlaista kaunaa asiasta, muistan aina ajatelleeni Porttisen lammasta jonkinlaisella kunnioituksensekaisella uteliaisuudella. - NONIIN, tää se vasta vanhuuden merkki onkin kun alkaa kaiken maailman lapsuusjuttuja oikein muistella! AAaaaarrrgghhh, näen yhä lähempänä päivän jolloin Matti ja Teppo soittaa mielestäni hyvää musiikkia. Auttakkee!!!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 28.7.08
Onnimannin nukahtaminen eilisiltana oli aikamoisen tuskan takana, mutta kun uneen oltiin päästy, sitä ei mikään sitten enää keskeyttänyt. Aamulla pikku-ukko heräsi hyväntuulisena hyvinnukutun yön jälkeen. Päikkäreille nukahtaminen ilman tuttia kävi mallikkaasti, mutta nyt illalla on tutinkaipuu taas melkoinen. Tuolla se vielä huutelee sängystään, vaikka kellon viisarit näyttävät semmoisia lukemia että kaikki kunnon naperot vetävät jo sikeitä.
   Sulatin pakastimen ja hioin käsivarsi kipinöiden keittiön kattolistanpätkiä puhtaiksi entisistä maalikerroksista. Kaksi neljästä on saanut päälleen jo viimeisen maalikerroksen ja voin huomenna nakutella ne takaisin paikoilleen. Kaksi on vasta paklattu - katsokaas, näitä listoja kun ei ole laitettu alunperin seinään millään listanauloilla vaan vaatimattomilla kahden tuuman rautanauloilla, jotka jättivät jälkeensä melkoiset montut kun kiskoin ne irti. *huoh*
   Yritin jo hampaita kiristellen tehdä seiskan enkunryhmille jaksosuunnitelmaa. Olen päättänyt että tänä vuonna en junnaa siinä ekassa kappaleessa (Key English -kirjaa tuntevat tietävät millainen monsterikappale se on) puolta vuotta. Suunnitelmat on mulla nyt kovin jalot, mutta mitenkähän todellisuudessa mahtaa taas käydä. Istuskelin puutarhatuolissa kirjat ja mapit sylissä ja Onninen puhalteli saippuakuplia papereihini.
   Julia on nyt sitten virallisista virallisimmin 13 vee. Suuri päivä oli tänään, vaikka eilen jo sukulaisten voimin juhlittiinkin. On tää ihan käsittämätöntä, että siitä puolimetrisestä sinappiruiskusta on kasvanut tuollainen nuori neiti, jolla käsiä ja jalkoja tuntuu riittävän metrikaupalla joka suuntaan.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 27.7.08
Jos meikäläiseltä karkaa mopo tuon puutarhan kanssa yhtä pahasti kuin tämän keittiön rymsteerauksen kanssa, niin taivas meitä varjelkoon. Minähän etsin kaikki mahdolliset nettisisustusputiikit aina Ruotsia myöten löytääkseni mieleiseni hyllynaulakon keittiöön, mutta kaikissa oli aina joku pieni juttu joka ei ihan ollut mieleeni, ellei muu niin sitten mitat. Tuon löysin yllättäen Askosta ja sieltä on samoin toi pieni postilaatikko, johon nyt laitamme laskut, kun kiskoin sen keltaisenkirjavan pussikon toiselta seinältä alas. Tää naulakko piristi keittiön ilmettä tosi paljon, alan jo hetkittäin lähes unohtaa sen miten kamalat ne kaapit on.
   Synttärikemut sujuivat mukavasti pienellä porukalla, mutta vielä on edessä myöhemmin viikolla neidin kaverisynttärit. Tosin niillekin on tulossa vain muutama lähin kaveri, ei enää mitään suurta laumaa jolle täytyisi keksiä koko ajan jotain kilpailua ja muuta ohjelmaa. Lupasin vuokrata tytöille jonkun heidän haluamansa leffan ja että he saavat sotkea itselleen kasvonaamiomössöjä erään kirjan resepteillä. Voisivat myös itse tehdä vaikka pizzaa, niin siinähän se ilta kuluu rattoisasti.
   Mutta tänään on myös tapahtunut kauheita. En tiedä, miten tämän teille oikein kertoisin, mutta koska olen jo joutunut kertomaan tämän kauhu-uutisen itse onnettomuuden pääuhrille, niin ehkä kestän kertoa sen jotenkin myös teille. *nielaus* Asianlaita on niin, että meille tuli avoimesta ovesta sisälle iso kissa, joka vei kaikki Onnin tutit. Joka ainoan. Katti siis tuli ovesta, sieppasi tutit ja meni menojaan. Eikö olekin kamalaa? Päikkärit selvittiin tänään siis jo ilman imuvälinettä, mutta mitä mahtaa tulla ensi yöstä? Sitä en uskalla ajatella itsekään. Jäätävää.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 26.7.08
Tänään on ollut touhupäivä. Se alkoi heti aamusta sillä, että meikä ryhtyi siivouspuuhiin, ja isäntä puolestaan istutti pihalle kuvassa näkyvän kasvin. Täten ylpeänä ilmoitan, että hankin tämän Honkkarin pihamyymälästä ihan ITE ja se on pihajasmike ja sellaiseen tykästyin sen mun puutarhagurukamuni pihalla. Tat-ta-da-dat-tat-tat-tat-DAAAAA! Ensimmäinen hankinta tehty, ja Arno Kasvi varokoon, sillä minähän olen jo melkein alan ammattilainen. (*repeää itekin nauruun*)
   No siivonnut oon niin armottomasti, kun kaikki lattiat on taas vaihteeks ihan kauheessa kunnossa, eikä pölyjä oo pyyhitty kahteen viikkoon. Huomenna pitäis tulla vähän sukulaisia Julian synttärikaffeille. Jahka se päivänsankarikin (tosin H-hetki on oikeesti vasta maanantaina) kotiutuis nyt joskus sieltä mummulasta. Joka päivä on tullut viestiä, että mä tulisinkin kotiin vasta silloin-ja-silloin. No, hyvähän se on että viihtyy, mutta olis vähän kolkkoa pitää synttäreitä ilman juhlakalua, joten toivoa sopii että neiti huomenna vihdoin näyttää nenäänsä täälläkin.
   Juho puolestaan oli kaverinsa Miikan synttäreillä, joille meidät aikuisetkin sitten oltiin kutsuttu vähän myöhemmin liittymään mukaan kakkukaffeille. Synttärit huipentuivat poikien osalta melkoisen armottomaan vesisotaan, joka alkoi vesi-ilmapalloista, ja sananmukaisesti vettä valuva Juho käveli meidän kanssa kotiin hokien vähän väliä, että nää oli hänen elämänsä parhaat synttärikutsut. Yksinkertaisista asioista se hauskuus oikeesti syntyy, sillä kavereitten synttäreitä on ollut milloin keilahallilla ja milloin uimahallilla ja milloin missäkin, mutta vesisota ja läpimäräksi kastuminen vaatteet päällä olikin sitten Se Juttu. Hehe.
   Koklasin päivällä grillattujen kanavartaiden kanssa uutta salaattia, joka oli helppo valmistaa ja minun mielestäni aivan loistava kaveri lämpimälle grilliruualle. Resepti on jälleen peräisin vanhasta Kotivinkistä:
      Tomaatti-perunasalaatti
      5-6 kiinteämaltoista perunaa
      noin 10 kirsikkatomaattia
      tuoretta basilikaa
      4 rkl majoneesia
      1 rkl valkoviinietikkaa
      suolaa
      1. Keitä perunat kypsiksi vaikka jo edellisenä päivänä.
      2. Kuori perunat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi.
      3. Halkaise tomaatit ja hienonna basilika.
      4. Sekoita kaikki aineet keskenään salaatiksi.

Minä tein puolitoistakertaisen annoksen, mutta kirsikkatomaatteja laitoin tuplasti, koska tykkään niistä niin kovin.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 25.7.08
Uuden puutarhakaluston kunniaksi toimeennuin siivoamaan terassin. Homman päätteeksi istahdin terassin varjoon tuoliin, nostin koivet pöydälle (!) ja luin jonniin aikaa antaumuksella. Tykkään noista löytämistäni pehmusteista, mutten tiedä, pitäiskö pöydälle hankkia vaikka tabletit ruokailua varten. Hmmm. Ehkä joskus vuonna 2019... Amppelikin ois kiva roikkumaan tosta terassin katosta. - Miksi tulen koko ajan ajatelleeksi jotain mitä en ole koskaan ennen ajatellut mutta joka varmaan muille on vähän kuin toinen luonto?
   Heh, Kikka jo kommenteissa selvästi epäili, että meidän keittiö olis jotenkin huikaiseva näky tätä nykyä, mutta voi veikkonen, ei todellakaan ole. Se, minkä takia oon maalannut näitä seiniä, on se että oon niin perin pohjin kyllästynyt katselemaan likaisia, huonosti töhrittyjä seiniä, joissa on neljä miljoonaa koloa toisen neljän miljoonan kolon vieressä. Siis kaiken maailman ruuvin ja naulan reikiä, joita ei ole koskaan viitsitty paklata. Tässähän on toi keittiö rempattu joskus 80-luvun loppupuolella, eikä seiniin ole takuulla sen jälkeen koskettu. Ei edes me, vaikka ollaan tässä jo 10 vuotta oltu. Eli 20-vuotta vanhojen seinämaalien uusiminen tekee kyllä terää, muttei se köökistä vielä mitään Avotakka-artikkelikamaa tee. Ja taas muuten manasin mielessäni tätä erinomaista tee-se-itse -miestä, joka täällä joskus on huseerannut sudin kanssa. Ei ollut taaskaan irrottanut esim. pistorasiaa tai sähkökatkaisimen rasiaa ennen kuin oli ryhtynyt maalausurakkaan, vaan oli vetänyt maalit hulppeasti niiden PÄÄLTÄ. Samoin kattolistojen päältä. Ja yhdessä kohtaa keittiön seinää seinälevyä on jatkettu toisella, enkä taivas paratkoon todellakaan tiedä, millä erinomaisella voileipäpikkelsillä sitä saumakohtaa on yritetty paklata, mutta sen verran pahaa jälkeä oli saatu aikaan, että vaikka hioin todella huolellisesti ja laitoin pakkelia ja hioin vielä uudestaan, niin tuhon jälkiä ei vieläkään saanut kokonaan peittoon. - HUH! Tulipa avauduttua! Mut ihan tosi hei, miettikää nyt keittiötä jossa kaapit (n. 40 kpl likaisen beigen ja tummanruskean puun yhdistelmiä) on asennettu kattolistojen päälle. Kenelle sellainen on voinut tulla MIELEEN? *puuuuuhhh!* (joo mä lopetan avautumisen ennen kuin innostun kertomaan teille jalkalistoista jotka on sotkettu monesta kohtaa kolmella eri maali/lakkamömmöllä)
   Onnimanni on porhaltanut nyt pari päivää onnellisen puolialastomana pitkin meidän takapihapuutarhaa. Ollaan yritetty opettaa sille, että hädän tullen menis sisätiloissa potalle ja ulkona puskan juureen, mutta välillä tulee lätäköitä muuallekin (nimim. Makkarin matto menossa pesuun). Tänään opetettiin sitä ottamaan kunnon haaraseisonta tuolla ulkona, ettei se raukka pissi omille varpailleen. Kesken toimituksen kun menin muistuttamaan siitä, niin tärkeä tehtävä häiriintyi ja pissaaminen jämähti siihen. Onni seisoi maha pömpöllään haara-asennossa, katsoi otsa rypyssä haaroväliään ja totesi: "Ei toimi." - Nuorena alkaa nää miesten huolet.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 24.7.08
Ihanasta tilaamani peltipurkit saapuivat tänään ja siinä ratkesi saman tien se, mitä tuolla uudella keittiön hyllylläni säilytän. Ei tarvitse enää miettiä että uudet vai vanhat purnukat vai se puutekstikoriste. Nuo ovat tuohon kuin luodut ja niistä tuli tosi piristävä näky keskelle ikävänbeessien keittiönkaappieni maailmaa. Katselen niitä ja verhoja vuorotellen ja ajattelen, että vielä tästä 80-luvun alun luolasta keittiö saadaan!
   Vietiin Onnimanni aamulla labraan verikokeeseen, ja voi veljet että meillä on reipas poika! Vaikka verta otettiin allergiatestien takia monta putkiloa, niin hän oli niin rauhallinen ja urhea heppu ettei mittaa eikä määrää. Yhdessä vaiheessa oltiin viittä vaille itkua, kulmakarvat punoittaen, mutta siitäkin päästiin yli ja ohi ilman varsinaista porua. Oli siinä sekä hoitajilla että meillä vanhemmilla ihmettelemistä!
   Käytiin samalla reissulla metsästämässä pehmusteita noihin pihatuoleihin, ja monen liikkeen jälkeen päädyin Erittäin Nälkäisen Miehen (enkä puhu nyt siitä pikkumiehestä) kanssa Maskun Kalustetalon pihaan, josta onneksi sitten löytyikin 30 prossan alella ihan kelpoiset pehmusteet - ja vieläpä neljä samanlaista; se kun tuppasi olemaan ongelmana muualla, että jos jotain näki mistä tykkäsi, niin kahta samanlaista ei enää ollut jäljellä.
   Uusi pihakalusto pääsikin sitten heti koekäyttöön, kun tuttavani Outi porhalsi kyläilemään Veeti-pojan kanssa. Pojat pulikoivat puutarhan kahluualtaassa ja me äidit saatiin nautiskella vähän kesäkaffeista ja jäätelöstä terassin varjossa. Iiihhanaa! Kuulkaa, mä tunnen itseni melkein aikuiseksi kun mulla on 10 vuoden suunnittelun ja jahkailun jälkeen ihan oikeat puutarhakalusteet. Mutta onneks vaan melkein...
   Illalla kävin vielä loput kasiluokan ruotsinkirjasta läpi (HUH) ja maalasin pätkän keittiön seinää. Hitsi kun tarttis ne kattolistat jaksaa hioa puhtaiksi - ikkunaseinän remontista tiedän kokemuksesta, että ne on maalattu jollain helkutin hyperpaksulla lateksilla jota ei tahdo saada irtoomaan örkkikään.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 23.7.08
Voi, eilinen Mamma mia oli aivan LOISTAVA! Mä en oikein uskaltanut odottaa siltä yhtään mitään, ja yllätys oli sitä positiivisempi. Kaikki oli vedetty niin överiksi että koko leffa rullasi hulvattoman kummelimeiningin pyörteissä ja katsoja sai pyyhkiä naurunkyyneleitä silmistä ja poskilta. Mä nauroin niin että hyvä kun en housuuni pissannut, jestas en muista milloin oisin nauranut näin paljon leffassa. Koomisuus perustui kyllä aika suurelta osalta siihen että tuntee Abban biisit jo vanhastaan - riemastutti moni ratkaisu miten kulloinkin saatiin biisin sanat sopimaan tilanteeseen. Kuvitelkaa nyt hyvä tavaton Colin Firthiä tai Pierce Brosnania 70-luvun Abba-kuteissa... tää oli leffan loppupeleistä. Edellä mainitut herrat ja Meryl Streep ansaitsevat kyllä hatunnoston upeasta heittäytymisestä komediaan - heitä oli ennalta paljon vaikeampi kuvitella hölmöilemässä kuin Skargårdia, joka kyllä hänkin biletti loistavasti. Niille, jotka eivät ole vielä käyneet leffaa katsomassa, voin sanoa, että pisteenä iin päällä on leffan vihoviimeinen kuva ylimääräisten biisien jälkeen. Siellä odottaa mainio yllätys joka irrotti yleisöstä vielä viimeisen naurunremakan.
   Tänään hinkkasin uudet puutarhakalusteet puuöljyllä ja nyt tarttis vielä jostain löytää niihin kivat pehmusteet. Koti-Ideassa, mistä me ne siis hankittiin, ei ollut jäljellä oikein miun maun mukaisia pehmusteita. Sitten aattelin, että odotan mieluummin vaikka vuoden kuin ostan sellaiset joista en tykkää. Jos kerran olen suunnitellut puutarharyhmän ostamista 10 vuotta niin siinä ei muutama päivä tai viikko (tai edes se vuosi!) enää paljoa tunnu.
   Iltapäivällä mentiin koko perheen (miinus fröken Julie joka on mummulassa) voimin ystäväni Mestaripuutarhurin luokse lettukesteille. Ihailtiin taas sitä mieletöntä paratiisia, joksi hän on tonttinsa vuosien saatossa muokannut. Onnissa oli vahtimista, sällille oli ihan ylivoimainen houkutus se, että vesiallasta ympäröi kivikko - niitähän oli aivan PAKKO käydä jossain välissä aina heittelemässä veteen. Aaarrghhh...
   Lettukalaaseista ajeltiin suoraan lääkäriin, sillä olin varannut Onnille lastenlääkärin ihottuman takia. Uudenlaista voidetta (kolmea eri sortimenttia olen jo koklannut) ja antihistamiinia saatiin ja lähete verikokeeseen allergiatestaukseen. Onnimannilla on nyt kyllä perinteistä aurinkoihottumaakin, mutta se mikä mut lääkäriin ajoi, oli tollanen kuiva ja karhea laikutus, jota sille on tullut eri puolille kroppaa. Se alkoi ristiselästä, sitten sitä ilmestyi nivustaipeisiin, korvien taakse, ja nyt sitä on hiukan kulmakarvojen alueella, poskissa ja kainaloissa. Käsi- ja jalkataipeet ovat siistit, niissä ei oo mitään. Hmmph. Keljuja tällaset jutut, mutta onneks huomenna heti päästään sinne labraan, niin tulee ainakin selvitettyä se että mitä siellä taustalla nyt sitten mahtaa piileskellä.
   Luin kasiluokan ruotsinkirjaa puoleenväliin ja tein muistiinpanoja opematskusta ja kuuntelin nauhat ja hohhoijaa, tää on tätä hidasta paluuta todellisuuteen. Keittiön seinälle ei oo tänään tapahtunut mitään, mutta vanhoja Kotivinkkejä tossa selailin ja napsin talteen reseptejä sun muita ideoita. Arvatkaa, olenko avannut ensimmäistäkään puutarhakirjaa? (kolkkoa naurua)
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 22.7.08
Voikohan toista vuorokautta yhteen jaksoon kestävää sadekuuroa kutsua jo umpikuuroksi? (hahhah, olenpa vitsikäs - etten vaan olis lukenut tätä jostain ja luule nyt omaksi verbaalinäppäryydekseni) Ja mistä tämä tämmöinen kesä on kotoisin? Tekisi mieli vastata itse itselleni, että Esterin pepusta. Ja hitsi jos vaan helle pukkaa päälle sitten kun koulu alkaa ja luokkahuoneissa istutaan saunaolosuhteissa, niin marssin eduskuntaan vaatimaan, että mennyt kesä julistetaan virallisesti mitättömäksi ja uuteen kesäkauteen astutaan samoin tein. Kun kerran tuon kellon kanssa joka kevät ja syksy muutenkin pelleillään, niin sama se sitten on, siirretäänkö viisareita tunnin verran vai muutaman kuukauden verran (tätä olen paasannut hartaudella aina siitä asti kun se ihmepelleily aloitettiin).
   Tänään sitten tämä hulluuteen ajautunut ihmisparsa kävi siellä kirjastossa lainaamassa puutarha- ja kasvihuonekirjoja niin vinon pinon, että isäntää alkoi hieman hymyilyttää. On se hyvä, että voi jotakuta ilahduttaa, ja mitäpä sitä ei vaimokulta tekisi miehensä päivän piristämiseksi. Eri asia on, milloin minä toimeennun niitä lukemaan. Voisin melkein heittää tästä sellaisen rennon veikkauksen, että ehdin ehkä yhtä tai kahta selailla, sitten huomaan, että eräpäivä kolkuttaa ovella, mikä puolestaan johtaa siihen että uusin lainani netin kautta ja ajattelen hyväntahtoisesti, että seuraavien neljän viikon aikana pitää sitten perehtyä niihin. Kunnes sähköpostiin tupsahtaa uusi eräpäivämuistutus, ja uusin lainani (ellei kukaan ole varannut niitä) uudemman kerran ajatellen, että täytyypä muistaa lukea niitä. Tätä tapahtuu erinäisiä kertoja, kunnes joululomalla vien pinon lähes koskemattomana takaisin kirjastoon. Ja se siitä puutarhainnostuksesta sitten. (Voin vakuuttaa että tunnen itseni aika hyvin, koska olen elänyt kyseisen henkilön kanssa tiiviissä parisuhteessa jo yli 42 vuotta.)
   Perheen miesväki hyljeksi taannoin värkkäämäni banaanikakkua, ja päätin tehdä jotain mistä nämä mitä suurimmalla todennäköisyydellä pitäisivät: Fazerin mainoksesta löytyi resepti suklaapannacottaan. Taiteellisesti koristelin vielä hyytyneet luomukset mangoviipaleilla, mutta mitä vielä, turhaa työtä jälleen. "Liian makeaa" oli tuomio, ja olin vähällä vetää herneet nenään kunnes maistoin itse. "Kaikkien äkkimakeoiden äiti" olisi ollut osuvampi ilmaisu. *huoks* Tämä jotenkin niin kuin kruunasi oloni siitä että olin a) läväyttänyt täyden maitolasin säpäleiksi lattialle (voitte vain uneksia mistä kaikkialta sitä roiskunutta maitoa löytyi) ja b) hinkannut, paklannut ja maalannut hiki hatussa pelkästään niitä ex-liitutaulun reunoja peittoon. Tuntuu aika epäkiitolliselta hommalta, jos nyt kaunista ilmausta käyttää. Mutta periksi ei anneta, ei! Suomalaista sisua jo vuodesta 1965...
   Nyt tämä tätsy lähtee parin kaverin kanssa katsomaan Mamma Miaa leffateatteriin. Jos tähän päivään muuta kauhean auvoista ei mahdu, niin sitten edes Abban musiikki.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 21.7.08
Nyt kuulkaa olen sitten kiskonut keittokirjahyllyni pois keittiön seinästä, hinkannut entistä liitutaulua olemattomiin ja maalannut sitä peittoon - mulla on ollut siinä seinässä sellainen maalattu liitutaulu, mutta nyt kun kerran sain päähäni maalata sen peittoon ja luoda kylmiön ovesta liitutaulun niin... Mä en oikeastaan tiedä, miksi olen nyt hurahtanut ja tärähtänyt näin pahasti. Kaikkein hälyttävintä mielestäni on, että olin pahoillani siitä etten ehtinyt tänään kirjastoon, sillä olisin halunnut lainata puutarhakirjoja!!! HALOO? Minä! Minä joka en erota apilaa lumpeesta! Voi taivaan tähden, mä en oikeestaan nyt tiedä pitäiskö nousta tästä etsimään kuumemittari kainaloonsa vai tarttisko ajaa saman tien päivystykseen hakemaan jotain rauhoittavaa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 20.7.08

Fillarilenkillä pään läpi risteilee aina kaikenlaisia ajatuksia. Tänään olin aamupäivällä vähän huolissani tästä yli äyräiden pursuavasta sisustusinnostuksestani, mutta fillaroidessani tajusin yhtäkkiä, että tämä on todellakin aivan ominta minua: innostun jostain jutusta, milloin mistäkin, aivan tulenpalavalla vimmalla, uurastan homman parissa aikani, sitten into laantuu ja saan päähäni taas jotain uutta joka korvaa sen. Tajusin myös, että tämä on erinomaisen hyvä merkki, että olen ollut niin innoissani jonkin asian parissa: kun jaksan innostua, voin hyvin ja olen levännyt. Loma on siis tehnyt tehtävänsä! Aivokoppani rasitustila on nollautunut niin että jaksan taas innostua, inspiroitua ja käyttää jossain määrin luovuuttakin. Ihanaa!
   Joo, en vielä tiedä, tulenko pitämään tossa keittiön hyllyllä tuota puukoristetta, niitä purkkeja joita pidin edellisellä hyllyllä vai niitä joita tilasin Ihanasta. Katselin siinä niitä purkkejani pari vuorokautta ja nyt laitoin tuon koristeen tilalle kokeeksi. Kiskoin aamupäivällä keittiön seinästä mankelikaapin toiselta puolelta (tuo hylly on siis toisella puolella) irti iankaikkisuus sitten ompelemani kelta-valkoisen pussikon plus rekrytoin isännän kiskomaan listat irti. Sitten kävin taas sudin ja telan kanssa seuraavan seinäpätkän kimppuun. Minulla on mielessäni visio siitä, miten keltasävyisen pussikon tilalla paistattelee kukikas vastaava... ja siitä, miten maalaisin typerän ja ruman kylmiön oven Plasti-Koten liitutaulumaalilla, joka tarttuu metallipintaankin, mutta himmataas nyt vähän, voi olla että SSS eli Suuri SisustusSesonkini on jo ohi ennen kuin ehdin niin pitkälle.
   Ruuvasin Julian avustuksella seinään asemakellon, jota olin hiplannut jo muutama viikko sitten Porin Honkkarissa, mutten ollut tohtinut ostaa, kun ajattelin että onkohan se typerän näköinen. Sitten osoittautui, että sisustusguruni Pauliina oli ostanut samanlaisen (tai ainakin lähes, en nyt mene vannomaan onko just sama vempele) ja se näytti hänen eteisen seinällään niin hyvältä, että rohkenin sijoittaa tähän klokuun 14,90 euroa. Ei siis ole hinnalla pilattu, mutta miettiä tietysti sopii, kuinka kauan toi koneisto mahtaa toimia. - Ja Pauliina-kulta, muista että imitointi on imartelun rehellisin muoto!
   Jep. Ja sitten Onnimanni sai uuden pipon kummitädiltään Maikulta. Sopii kyllä tekstiltään pikkuherran nuppiin kuin nenä päähän. Jatkuva pölötys on menossa. Onni mm. "lukee" kirjoja itsekseen, istuu keskellä olkkarin lattiaa ja molottaa ummet ja lammet käsittämätöntä ranskaansa, jonka välissä vilahtelee aina suomenkielisiä sanoja ja lauseitakin. Huvittavaa mun mielestä on se, miten Onni tekee kaikista verbeistä imperfektin SI-päätteellä. Tässä yks päivä olin kantanut grillatut kanavartaat pöytään ennen kuin olin ehtinyt edes kattaa lautasia tai mitään, ja hetken kun piipahdin poissa keittiöstä, niin palatessani Onninen istui jo tomerana syöttötuolissaan kanavarras kädessä ja söi sitä hyvällä ruokahalulla. Minulle hän selitti tärkeänä: "Onni kiipesi, ottasi ja haukkasi!" No niinpä niin.
   
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 19.7.08

Tänään tuli banaanikakku valmiiksi, kun olin eilen tehnyt suurimman työn. Piti enää vain valmistaa toi päällinen, ja kerrankin hyytelösokeri minun käsittelyssäni toimi ja toi päällikerros pysyi kuin pysyikin kasassa! Ohje oli tosiaan Kotivinkin jostain vuoden 2006 numerosta ja sen verran pitkä, etten ala sitä tähän naputtaa, mutta jos joku tuntee nyt vastustamatonta himoa kokeilla tätä myös (maku oli kyllä mmmmmakoisa, sitä ei voi kieltää, mutta valmistuksessa suttaantui uskomaton määrä kulhoja!), niin kommentoikoon/meilatkoon asiasta. Ohje kyllä järkkääntyy haluaville! - Niin, jospa toi kommenttitsydeemi joskus maailmassa taas suostuu toimimaan, tänäänhän se on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä. Ja SiteMeterkin kiukuttelee jälleen, ei suostu näkymään taaskaan. Just joku päivähän se pysytteli kans näkymättömissä.
   Ripustelin uusia tavaroita paikoilleen. Ompelemani sydän pääsi killumaan siiman päähän keittiön verhojen väliin, ja keväisellä luokkaretkellä Pussukasta hankitun peltitaulun ruuvasin tuuletusluukun yläpuolelle. Maalaamani seinäosuus on nyt sekin kondiksessa ja uutukainen hylly paikoillaan. Tykkään hyllystä tosi paljon, se on nätti muttei liian krumeluuri. Ja voi minua iankaikkista hörhöä, kun en pystynyt hillitsemään itseäni, vaan sorruin tilaamaan Ihana Livingistä kolme sinisävyistä ruusukuosista peltipurkkia... Aaaarrrghhh, mä tiedän olevani täyspöljäke ja tuhlari, kun en edes oikeesti tarvitse niitä purkkeja, mutta kun nätti on nättiä ja hörhö on hörhö.
   Sadetta on täälläpäin piisannut tänään ihan kotitarpeiksi. Ukkosmaisia rankkasadepuuskia on tullut enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti pitkin päivää (lue: rankkasade on keskeytynyt aina vähäksi aikaa ja välillä aurinkokin on pilkistänyt, mutta sitten on jostain purjehtinut paikalle taas uusi ja entistäkin mustempi pilvi). Oltiin isännän kanssa melkoisen ikävässä säässä katselemassa puutarhakalusteita. Päätin sijoittaa viimeiset kipurahani (potilasvahinkokorvauksen jämät matkan jäljiltä siis) puutarhatuoleihin ja -pöytään, joita olen viimeiset 10 vuotta eli tänne muutosta lähtien suunnitellut ostavani. Löydettiin lopulta Koti-Ideasta edulliset mööpelit, joista kylläkin pöytä saadaan kuljetetuksi kotiin vasta maanantaina. Ei mahtunut kyytiin, kun takapenkillä istuivat Onni ja Juho, niin ettei penkkejä voinut kaataa kumoon. Tarjosin kyllä myyjälle vaihdossa kahta tenavaa, mutta ei se mokoma sellaiseen diiliin suostunut. Höh.
  
Edit klo 23.36 Meni hermo tuon Freebok-vieraskirjasysteemin kanssa. Koko sivusto on täydellisesti jumissa. Vaihdoin kokeeksi Shinybook-nimiseen palveluun. Nyt pitäis pelittää.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 18.7.08
Minulla on tänään vallinnut jumalainen rauha, kun muu perhe on ollut Merikarvian mummulassa. Kokonainen päivä ilman ruuanlaittoa, kakkapyllyjä, kiukuttelevia murkkuikäisiä, keskenään tappelevia mukuloita! Aaaahhhh!
   Mä olen sekä ehtinyt puuhastaa että levätä. Maalasin keittiön seinäpätkän kahteen kertaan, siivosin isomman vaatehuoneen (*aaltoja!!!*), kävin fillarilenksulla, tein banskukakun pohjan hyytymään huomiseksi ja silti ehdin vielä lueskella lehtiä puutarhatuolissa, juoda kahvia ja nauttia auringosta. Ooooo, tällaisia päiviä en ole tänä kesänä vielä elänytkään.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 17.7.08
Härtsykkel, paitsi että mulla lienee jo Blogistanian kuuluisimmat verhot, mulla alkaa olla prenikkaa rivissä kuin Ehrnroothilla linnan juhlissa! Kiitos uusimmasta kunniamaininnasta Nunnalle, joka mua tällaisella muisti! Ja sitten laitetaan tietenkin hyvä kiertämään, eli täten juhlallisesti luovutan tämän eteenpäin seuraaville kanssabloggaajille (medbloggare på svenska):
   - Saanel
   - Inkivääri
   - Sirkka
Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tunnustuksen saajia pitäisi nimetä viisi, mutta eikö kolmekin sentään ole vallan hyvä ja mainio pariton luku?
   Eilen meni iltamyöhään kaveriporukan kesämiitingissä, joka pidettiin porukkamme mestaripuutarhurin (ja -kokin!) ihanassa puutarhassa. Tulin niin myöhään kotiin niin täpötäynnä kaikkea hyvää ruokaa, etten edes blogia jaksanut päivittää.
   Tänään ryhdyin aamulla maalaamaan tota yhtä keittiön seinäpätkää kaapistojen välistä ja pakastimen takaa. Edellisillä asukkailla on taas maalausinto tai maali loppunut kesken, niin että pakastimen takana on vähän enempi maalaamista, kun he ovat jättäneet sinne aika reilun kokoisen alueen keittiön kenties alkuperäistä seinäväritystä, kirkkaankeltaista. Yäääkkk. Mä olen keltaisen ystävä, se on lempivärini, mutta on olemassa keltaista ja keltaista. Ja on olemassa paikkoja, joihin keltainen sopii, kuten myös toisia, joihin se EI sovi. Noniin, siis, mä vedin sen seinän nyt tänään kertaalleen kokonaan ja kertaalleen silleen, että laitoin maalia vaan niihin kohtiin jotka tarvii peittävämpää pintaa, kuten se rätkynkeltainen siellä pakastimen takana. Hrrrr. Huomenna jos maalais vielä kertaalleen ja katsois sitten, että tarviiko vielä kolmatta kerrosta.
   Iltapäivällä ajaa hurautin Julian kanssa Raumalle käymään parissa sisustusliikkeessä. Piti alunperin käydä vain Sisustus-Elviirassa ja Piirongissa, mutta kuinka ollakaan, Kodinonni oli edellisen Rauman visiittini jälkeen muuttanut Nortamonkadun päästä keskelle Vanhaa Raumaa, joten sinnehän tuli poikettua ensimmäisenä. Oisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi, jos pankkitili olis sallinut, mutta koska oikeestaan olin etsimässä sopivaa hyllyä köökin seinälle, tyydyin puiseen "Every day matters" -koristeeseen. Hyllyn löysin sieltä Elviirasta ja Piirongissa käytiin vaan pyörähtämässä.
   Maikku, Sami ja muksut kävivät illalla vielä kaffeella. Olin pölhö luullut ehtiväni tehdä banaanikakun, jonka reseptin löysin Kotivinkkien vuosikerrasta 2006, mutta pöh, eikös mokoman tarvinnut hyytyä ohjeen mukaan vähintään neljä tuntia, joten eipä tullut banskukakkua tänään vaan jätskitarjoiluksi meni.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 15.7.08
Tänään saapui kauan odottamani, Amazonista tilaamani The Cast -duon levy! Iiihhana!!! Levyn ykkösraidan tietävät kaikki Sex and the City -sarjan fanit, sillä "Auld Lang Syne" soi sarjasta tehdyssä leffassa, joka pyöri elokuvateattereissa ihan just taannoin. Tässä levyssä on sitä jotain.
   Paklasin keittiön seinää ja hioin ja olin jo valmis tarttumaan telaan, jotta saisin taas yhden kohdan köökistä ihmismäisempään kuntoon, mutta hitsi, mulla ei ollutkaan tarpeeksi jäljellä sitä maalia edellisestä rupeamasta että oisin ollenkaan viitsinyt ruveta välineitä tahrimaan. Luulin, että mulla oli sitä vielä avaamaton purkki, mutta se olikin jotain toista sävyä. Pettyneenä laitoin sitten Husqvarnan valmiusasemiin ja ompelin kokeeksi tollaisen koristesydämen, jonka aion laittaa kiikkumaan ikkunaseinälle verhojen välistä. Ostamani napit, jotka olin aikonut ommella tohon koristeeksi, olivat liian pieniä, joten jätin ainakin tämän kappaleen ilman nappisomistetta.
   Sää on ollut melkoisen ihana, ja olinkin aika pitkään lukemassa tuolla auringossa. Selailin vanhoja Kotivinkkejä ja funtsin, että tarttis melkein käydä ne numero numerolta läpi jonkun muisti-/leikekirjan kanssa, että laittais kaikki sellaset jutut talteen, joihin on aikonut jollain lailla tarttua: reseptejä kokeiltavaksi, kirja- ja tuotevinkkejä, nettiosoitteita... Hmmm. Pitää varmaan ottaa uus selailurupeama jos toi aurinko armas suvaitsisi vielä huomenissakin tätä maankolkkaa valaista ja lämmittää.
   Systeri kävi kaffeella eilen ja toi meille Suuren Valaistumisen: tietoa energiajätteestä ja sen keräämisestä. En ollut moisesta ennen kuullutkaan! (niin, niin, tässä nyt näette miten vähän seuraan aikaani, totuus minusta valkenee teille pikku hiljaa...) No eikös vain tässäkin kunnassa ole jo keräyspisteessä energiajätteelle oma roskis, joten hilppaisin hetioitis nettiin ja printtasin ohjeet jääkaapin oveen, jotta mikä kelpaa siihen pönttöön ja mikä ei. Meillähän kun on siis jätemäärä jotain pöyristyttävää, roskis tyhjennetään joka viikko mutta tarttis kyllä tyhjentää kahdesti viikossa. Ooooh, minähän iloisesti nakkelin roskat koko päivän lajittelun sääntöjä noudattaen, ja toden totta, varsinaista omaan roskikseen menevää roskaa on tullut vajaa pussi koko päivänä (muistakaa, että meillä asuu vaippakansalainen), kun taas energiajätettä kävin viemässä jo yhden roskapussin kauppareissulla lajittelupisteeseen. Hei tää on aivan mahtava juttu, just kaikkein isoimmat ja inhottavimmat jätteet kuten tyhjät huuhteluainepullot ja mehukanisterit voi viedä sinne! Hiihaa! Vähänkös oon innoissani. - Juu, älkää kuvitelko, että mä olisin niin jalo ihminen että iloitsisin ekologisesta ajattelutavasta, mä iloitsen yksinkertaisesti siksi ettei oma roskis ole aina jo maanantaina täynnä kun se on perjantaina tyhjennetty.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 14.7.08
Kansalaiset, medborgare! Kuten eilisestä fotosta näette, murheilla kivetty tie keittiön verhojen ompelussa on nyt kuljettu loppuun, ja ne ovat kuin ovatkin pysyneet ikkunassa romahtamatta alas - toistaiseksi. Olen katsellut niitä sydämeni kyllyydestä ja miettinyt tuota kuvaakin katsellessa, miten suunnattoman viattoman ja yksinkertaisen näköisinä ne nyt ikkunaani koristavat. Istuvat paikoillaan kuin haluaisivat sanoa: "Mitä? Monimutkaista ja vaikeaako? Mekö? Eihän toki! Olemme helppo ja yksinkertainen ratkaisu!" - Pelkkää silmänlumetta, ystävät, nuo sudet lampaiden vaatteissa pystyivät solmimaan salaliittoonsa mukaan jopa tietokoneenikin, jotta se ei olisi pystynyt lataamaan kotisivulleni niiden kuvaa (viittaan viime maanantaiseen postaukseeni).
   Jotenkin tunnen oloni kyllä hiivatin huojentuneeksi, kun tämä satavuotinen sota on nyt ohitse. Intouduin siivoamaan jopa ompelu+mankelikaappini, minkä yhteydessä silitin kaikki mankelin päälle istahtaneet kuivat pyykitkin (ja tehän jos ketkä tiedätte miten minä SITÄ hommaa vihaan). Nyt on siisti kaappi ja nuppineulat paikoillaan ja tilkut poissa varastossa omassa lootassaan ja kaikki paikallaan ja paikka kaikelle. - Tämä siis koskien sitä yhtä kaappia. Muusta huushollista on paras olla puhumatta tässä yhteydessä yhtään mitään.
   Ryhdyin jo puuhastamaan seuraavan projektin parissa, joka on se, että maalaisin keittiöstä toistakin seinää siitä työtasojen luota. Siinä on ensinnäkin yksi seinälamppu (samanlainen rumilus kuin tiskipöydän luona), jota meillä ei ikinä käytetä. Tai siis OLI. Isäntä ja minä heivasimme sen tänään siitä veke ja irrotimme seinäpintaa pitkin kulkevan sähköjohdon jokseenkin pitkältä matkalta. Aion johtaa sen kulkemaan pakastimen takaa ja laitamme siihen lampun sijasta pistorasian, sillä niitä meidän keittiöstä ei liikoja löydy. Irrotin myös pakastimen päällä seinällä olleen pikku hyllyn, enkä usko, että laitan sitä takaisin ollenkaan. Haluaisin löytää siihen tarpeeksi leveän hyllyn uudelle keittiöradiolleni. Nojuu, siis, tänään on irrotettu vanhoja juttuja pois. Huomenna ostamaan tasoitetta, jotta ruuvien kolot saadaan pois päiväjärjestyksestä, sitten voi maalata. - Ei siitä tosiasiasta mihinkään pääse, että minulla on edelleen Skandinavian rumin keittiö kiitos noiden kasaribeessien kaappien, mutta täytyy somistaa köökiä edes sieltä mistä nyt voi. Kaappien vuoro vielä tulee aikanaan, kunhan rahavarannot riittävät niiden remontoimiseen.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 13.7.08

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 11.7.08
Ohessa tämän aamupäivän ajanviete. Traktorikärryllinen halkoja saapui aamusella, ja siinäpä sitä riitti puuhastelua ihan koko perheelle. Yllättävän nopeasti se kuitenkin neljään pekkaan klaarattiin, ottaen huomioon että ruokakunnan viides jäsen antoi koko ajan kaikkensa jotta hommasta ei olisi tullut mitään.
   Jos eilinen meni palelemisen puolelle, niin tänään ei moisesta ole ollut tietoakaan, kiitos auringon ja suorastaan ukkosenpainostavan sään. Vähän yhdessä vaiheessa jyrisikin, mutta vain jossain kaukaisuudessa, tuskin kuului kunnolla tänne.
   Suurin osa päivästä puutalkoiden jälkeen kului Onnin kirmailujen vahtimisessa, kun se juoksenteli ulkona aivan päättömän onnellisena siitä, että sai painaltaa paljain varpain ja ilman vaippaa ja vähissä vaatteissa. Siinä oli tämän tontin biljoonapäisellä ötökkäpopulaatiolla vapinan paikka, kun Suuri Töminämonsteri säntäili edestakaisin etsimässä tutkimisen kohteita.
   Olin oikeestaan eilen ajatellut, että tänään toimeentuisin taas ompeluhommiin, mutta kun sää oli mitä oli, ja Onni oli aika paljon yksin mun vahdittavana, niin eipä tuo homma päässyt tänään edistymään. Verhotangon kannakkeet ruuvasin kiinni keittiön seinään, mikä on jo edistystä sekin, ja jotenkin on erittäin epäileväinen olo sen suhteen, että mikähän katastrofi tässä projektissa seuraavaksi pukkaa päälle. Että romahtaako koko tanko tuolta alas heti kun yritän ripustaa verhoja siihen.
   Alla on nyt kuvia meidän fröökynän uudesta valtakunnasta, mutta keskeneräistä siellä vieläkin on. Pöydän yläpuolelle seinään pitäis kiinnittää mm. toi magneettitaulu, joka nyt on nojallaan pöydällä, eikä siellä ole vielä mattoa lattialla eikä mitään työskentelyvaloa tossa pöytätsydeemin luona. Eikä verhotankoa + verhoja ole vieläkään ripustettu (oi, nämä verhoprojektit ovat kohtaloni). Mutta ihmetelkää nyt tätä keskeneräistä näkymää.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 10.7.08
Today I've mostly been cold and scared. (Fast Show'n katsojat tunnistavat puujalkavitsini) No, miksi siis kylmissäni ja peloissani? - Oltiin perheen kanssa päivä Alahärmässä PowerParkissa. Sikäläinen Särkänniemen vastine. Ollaan oltu Särkkiksessä niin monena kesänä että päätettiin koklata vaihteeksi jotain muuta huvipuistoa, ja muksuilla oli kivaa. Sää vaan ei ollut paras mahdollinen (ei auringonpilkahdustakaaan koko päivänä), joten ikuisella vilukissa-Kutrilla oli kylmä. Ja kaukana ne päivät, jolloin saatoin ajella vuoristoradassa monta kertaa peräkkäin tai roikkua yleensäkään vempeleissä iloisesti pää alaspäin. Ymmärsin sentään pysyä niistä ihan pahimmista poissa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 9.7.08
Olin luvannut Juholle, joka oli puolikuollut kateudesta Julian uuden huoneen takia, että vien senkin Ikeaan valitsemaan itselleen tuolia, sängynpeitettä ja verhoja, ettei hän jäisi vallan paitsioon, ja eilen starttasin uudelleen kohti Raisiota. Väkeä oli aivan yhtä sankoin joukoin kuin sinä sunnuntaina kun kävin siellä Julian kanssa. Kävin ensin palauttamassa ne vääränlaiset Vika-jalat, jotka olin ottanut Julian pöytää varten, ja sitten lähdettiin kiertelemään. Oikeanlaista lepotuolia ei löytynyt: Juho haluaa ehdottomasti säkkituolin. Kirjoituspöydän tuoliksi Juho halusi samanlaisen kuin Juliallakin. Sängynpeitteessä päädyimme (minulle yllätykseksi) kirkkaanpunaiseen väriin, johon otimme sitten somistukseksi pari tyynyä, toisen punaisella ja toisen sinisellä päällisellä. Ja verhokankaaksi valitsimme raitakangasta, jossa toistuvat tyynyjen värit, mutta myös Juhon huoneen seinien taivaansininen.
   Tänään kasasin aamupäivän Juhon tuolia ja ennen kaikkea Julialle hankkimiani uusia pukkijalkoja, jotka koettelivat meikäläisen kasaamiskysyä jonniin verran. Lopulta sain ne kuitenkin kokoon kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, ja nostimme Julian kanssa pöytälevyn paketistaan niiden päälle. Ooooo, että oli hyvännäköinen! Taputimme iloisina pieniä, karvaisia kämmeniämme ja hypähtelimme innostuksesta. Mun tarvii yrittää jonain lähipäivänä muistaa ottaa Julian valtakunnasta kuva, sen verran magee on nyt toi nuoren neidin kämppä.
   Ompelin sen ekan niistä keittiön verhoista valmiiksi, ja sitten riistin sen toisen niistä vanhoista puolitekeleistä, jotta sain siitä sen raidallisen kankaan käyttöön toista uutta verhoa varten. Yritän tsempata itseni tekemään tämän projektin nyt Loppuun Asti, jotta voisin siirtyä seuraavaan eli Juhon huoneen verhoihin. - Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa, mutta Hullu Nainen Luvialta ostaa kankaita enemmän kuin ompelee.
   Sään puolesta tää on nyt taas näköjään tätä yhtä samaa kurjuutta tää kesä. Mistä lyödään vetoa, että hervoton helle pukkaa päälle elokuussa, kun koulu alkaa? Luokkahuoneissa lämpötila nousee yli kolmenkymmenen, ilma ei vaihdu, kukaan ei jaksa mitään, kaikki toivovat olevansa uimarannalla kun viimeinkin on tullut kesäsää. Ja Suomessahan ei mitään Hitzefreita tunneta, ehei, täällä mennään kouluun kun kerran kalenteri ja laki niin sanoo, korventuivatpa sitten hiukset luokissa hiiliksi tai sulivatpa pyyhekumit mössöksi reppujen pohjalle. (Ja onhan sitä ennenkin hiihdetty kouluun kesät, talvet.)
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 7.7.08

Tää on ollut tällainen tekstiilipäivä. Ensin korjasin Juhon vanhat verhot Onnin huoneeseen. Ne kun olivat aikanaan joutuneet kiinni jumittuneen tuuletusluukun väliin ja repeytyneet toisesta reunasta. Verhojen väritys kuitenkin sopi uusiinkin seiniin niin hyvin, että päätin laittaa Husqvarnan surraamaan ja korjata reunan leikkaamalla sieltä repeytyneen osan pois ja tekemällä uuden reunapäärmeen. Ihan hyvältä noi ainakin mun silmään nyt näyttävät.
   Ja kun kerran olin sen ompelukoneen valmiusasemiin laittanut, niin saman tien sitten kaivoin ne surullisenkuuluisat keittiön verhokankaat esille (raskaiden huokausten kera). Sain ensimmäisen verhoista jokseenkin hyvään jamaan, mutta mitä tapahtuu jatkossa tai mahdollisesti sitten, kun ryhdyn ripustamaan niitä paikoilleen ja kiinnittämään verhotankoa seinään, niin sitä en uskalla vielä edes ajatella. Otan nyt vain yhden askeleen kerrallaan, toivon parasta, mutta pelkään pahinta. (Tietsikkakin äsken temppuili kun yritin ladata tota kuvaa kameralta koneelle; piti käynnistää koko Windows uusiksi ennen kuin lataus onnistui!)
   Näiden kangasjuttujen lisäksi oon pessyt tuolta saunan eteisestä kaikki likaiset pyykit PLUS silittänyt koko sen Mont Blancin kokoisen kasan, joka tuolla odotti jo entuudestaan puhtaana. Silittäminen on edelleen sietämätöntä hommaa, enkä varmaan ikinä opi pitämään siitä. Kaiken lisäksi sählään joka hiivatin kerta sen kuuman raudan kanssa niin, että hankin itselleni erisorttisia palovammoja. Nytkin on taas tummanvioletti viiru tossa käsivarressa. Ja jos en kärväytä itseäni rautaan, niin sitten jäävät sormet silityslaudan väliin. - Tässä alkaa uudelleen ajatella sitä Ostos-TV:n ihmevempelettä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 6.7.08
Hyvät hyssykät, mä olen saanut jo toisen blogitunnustuksen! Inkivääri ojensi mulle tuon oheisen kunnianamiskan, ja tottaKAI meikä on aivan otettu! Päänvaivaa tuottavat vaan jälleen nää säännöt, joiden mukaan pränikän tarttis mennä eteenpäin seitsemälle muulle, mutta hmmm, mietitään...
   No,siis tietenkin Saanelin Omanapa-blogi, jonka luettuaan on keljuimpanakin päivänä hieman paremmalla tuulella. Sesilen Onni arjessa tarjoilee kans kivoja juttuja ja sydäntälämmittäviä ajatuksia. Pientä ja kaunista on täpösen täynnä kaikkea nimensä mukaista. Samoin nautin Neiti Nimettömän Aarreaitan silmiähivelevistä valokuvista ja mukavista jutuista.
   Neljähän heitä nyt vain on, mutta koska sekä Kaisa, White Country että Yarnstorm pitävät blogitaukoa, nämä neljä saavat nyt riittää. Alla teille vielä säännöt, jotka saatte napata mukaanne kunniamerkin ohessa:
Here the rules:/Säännöt:
1. The winner can put the logo on his/her blog./ Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Link the person you received your award from./ Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nominate at least 7 other blogs./ Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Put links of those blogs on yours./ Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./ Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.
   Oheisen yllärin lisäksi on muutenkin ollut kiva päivä, kun Maria tuli poikien kanssa kaffevisiitille. Onni ja Iksu touhusivat onnellisina puuhapeteinä Onnin huoneessa ja Juho pelasi isompien poikien kanssa Monopolia, jota kukaan meidän perheestä ei enää jaksa sen kanssa pelata. Maria ja minä jutskasimme rauhassa, kun isäntä häipyi Julian kanssa tenniskentälle, joten meillä oli suorastaan rauha maassa. Kertakaikkiaan, ei meillä ikinä näin hiljaista ole silloin kun vain omat muksut on talossa! Ilman muuta pitää houkutella Maria & muksut tänne useammin, koskapa tällä jälkikasvulla tuntui olevan suunnattoman rauhoittava vaikutus meidän riiviöihin.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 5.7.08
Aloitin aamulla sillä, että pyyhin Onnin huoneesta kirjahyllyt puhtaiksi ja pesin ikkunan ja lattian. Sitten aloin kantaa sinne leluja ja kalusteita ja vaatteita. Julia kokosi Ikeasta ostetun lehtikatoksen ja isäntä ruuvasi sen paikoilleen sängyn ylle. Siirrettiin tuohon sängyn päätypuoleen seinään vielä se Ikean sininen tähtilamppu, joka on ollut makkarissa hoitopöydän päällä, mutta se ei vielä ehtinyt tuohon kuvaan. Tykkään tuosta vihreän sävystä, se on raikas, muttei räikeä. Onni on ollut aika tohkeissaan ikiomasta huoneestaan, pikkuisesta pöydästään ja tuolistaan, mutta ans kattoo nyt miten toi nukkumaanmeno sujuu...
   No, sitten piti seuraavaksi iskeä meidän makkarin kimppuun ja rymsteerata siellä uudestaan, kun kaikki lelukorit ja pinnasänky lähtivät veks. Siirsin toisen kirjahyllyistä takaisin alkuperäiselle paikalleen pinnasängyn tilalle ja heivasin isännän kanssa hoitopöydästä jäljelle jääneen lipaston (siitä sai siis hoitotason irti) säilytyskalusteeksi pesukonehuoneeseen, koska siellä ei ole ollut vuonna napa ja nappi tehdyn remontin jälkeen minkäänlaista hyllyä tai kaappia. Sitten heivasin meidän yöpöydät varastosta takaisin ja siivosin koko huoneen. Nakkasin vielä päiväpeitteenkin pesukoneeseen.
   Joo, siinä meni sitten olkkari ja keittiö ja eteiskäytävät kanssa, ja jokaisessa mahdollisessa välissä kävin täyttämässä pesukonetta, sillä pyykkikasa oli jo entuudestaan kuin Araratin vuori, mutta Julian Pitkis-kamojen purkaminen kasvatti sen vielä aivan uudenlaisiin mittasuhteisiin. Julian ja Juhon huoneissa en oo huseerannut, mutta muuten olen puunannut sen verran ahkerasti, että huhhuh. - En toki yhteen menoon, sillä pidin aina välillä paussia ja luin romskua auringossa puutarhatuolissa. Tällä metodilla siivoaminen kestää tietenkin äärettömän kauan, mutta siihen ei kyllästy eikä se ala pänniä, kun saa aina välillä herkutella hyvällä kirjalla.
   Ystävämme takapihan hormoniharakat ovat kostaneet minulle ilkeämieliset ajatukseni heidän tuhostaan ja käyneet vetäisemässä kunnon sarjatulen tuohon makkarin ikkunaan, juuri minun pöytäni ja tietsikkani kohdalle. Tämä todistaa sen, että Substralin juominen ei ole ainoastaan tehnyt niistä dobermannin kokoisia, vaan se on antanut niille myös joko yliluonnollisia kykyjä arvata ihmisten ajatuksia tai kenties vaihtoehtoisesti jopa niin suurta älykkyyttä, että ne ovat käyneet lukemassa blogiani ja muille kirjoittamiani kommentteja jonkun tietokoneelta. En ole vielä toimeentunut pesemään tuota ikkunaa, eikä homma suoraan sanottuna houkuta yhtään. Kirotut harakat.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 4.7.08
Oi miten IHANA kesäsää! Tällaisesta meikä tykkää, lisää, more & mera, tack! Onninkin hyperenergia pääsi vähän purkautumaan, kun laitettiin pihalle kahluuallas vesileikkejä varten. Jeskamandeera, että siitä riemua riitti! Ei meinannut meikäläiseltä toi kameran kanssa tähtääminen pysyä lainkaan samassa tahdissa pikku-ukon salamannopeiden liikkeiden kanssa.
   Pitkis-leiri loppui tänään ja kävin hakemassa Julian ja Liinun kotimaisemiin iltapäivällä. Myöhemmin illalla kävin vielä Porin kirjastossa palauttamassa ja lainaamassa kirjoja ja hain samalla reissulla meille kävelykadun kiinalaispaikasta iltaruuan - laiska nainen... Mutta että voi kiinalainen ruoka olla hyvää, eikä toi Porin paikka ole edes mikään ykkössuosikkini. Onnikin rakastaa jo niiden friteerattua kanaa hapanimeläkastikkeessa.
   Isäntä ahkeroi sillä aikaa kun mä olin Kokemäellä tyttöjä hakemassa, ja Onnin huone on nyt maalattu tokaan kertaan ja listatkin on jo paikoillaan. Tähtään siihen, että meillä ois huomenna siivouspäivä ja rymsteerattais samalla toi mööpelipuoli Onnin huoneessa kuntoon. Ukkeli on suunnattoman innoissaan huoneesta ja esitteli sitä eilisiltana mun siskollekin ylpeänä omana huoneenaan, mutta eihän se raukka vielä tajua sitä, että myös hänen sänkynsä muuttaa sinne... Siinä voi vielä alkaa alahuuli lerpattaa.
   Mistä tulikin mieleeni, että on se surkiaa, kun Tudors jäi tauolle, ja vielä niin onnettomaan kohtaan. Minun ihmisparsan porusta ei meinannut tulla mitään loppua, kun myöhään illalla katselin sitä Boleynin mestausta, joka oli onnistuttu kuvaamaan jotenkin ylenpalttisen koskettavalla tavalla. Siinä osasi kyllä näyttelijätär asiansa niin hyvin että meikäläisen kyynelvirralla olisi voinut kastella muutaman kiinalaisen riisiviljelmän. Huhhuh. Ei oo vanhaksi tulemista, aina vaan pahemmin parkuu leffoissa ja kirjojen ja telkkaohjelmien ääressä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 3.7.08
Maalasin Onnin huoneen ensimmäiseen kertaan ja toivon huomenna jaksavani vetää toisen kerroksen. Valitsemani mintunvihreä sävy näyttää oikein hyvältä kuivuttuaan, märkänä se näytti asteen liian vaalealta. Voin jo oikein hyvin kuvitella sinne Onnin sängyn ja sen päälle lehdenmallisen pikku katoksen, jonka Julia välttämättä halusi hankkia Onnille Ikeasta.
   Käytiin eilen moikkaamassa Juliaa Pitkis-leirin vierailupäivänä + viemässä lisää puhtaita vaatteita ja - yllättävää kyllä meidän pieniruokaisen neidin tuntien - ruokaa, koska tämä valitti, että hänellä on siellä aivan kauhea nälkä koko ajan ja ruokailuja on aivan liian harvoin. Hehe, on tainnut ulkoilmaelämä tehdä tehtävänsä, sillä normaalistihan tuo syö vähemmän kuin undulaatti. Onni oli melkoisessa vauhdissa siellä kaikkien leiriläisten, telttojen ja kojujen joukossa, ja minusta oli puolentoista tunnin visiitin jälkeen jokseenkin kaikki mehut imetty. Muutenkin tolla pikkusällillä riittää nyt sen verran tota ylimääräistä, räjähdyksenomaisesti purkautuvaa energiaa, etten suoraan sanottuna enää tiedä, miten ja mihin sen kanavoisi. Miten olisi trampoliini pihalle ja sälli sen päälle puunoksasta roikkumaan johonkin pomppukeinuun? Tai valmistaako mikään firma tarpeeksi kookkaita juoksupyöriä ihmistenavien käyttöön? Järkevin vaihtoehto olisi edelleen ne virransiirtokaapelit, joiden avulla 60% tuosta energiasta ladattaisiin isäntään ja minuun (olis ehkä ne keittiön verhotkin jo siinä tapauksessa ommeltu...).
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 1.7.08
Kuvan pitkäkorvainen ystävä löytyi eilisaamuna takapihalta apilaa mussuttamasta. Harvinaisen rohkea kaveri, sillä se antoi tulla metrin päähän itsestään. Kuva tosin on otettu olkkarin ikkunan läpi isännän toimesta. Mistäs me vielä siinä vaiheessa tiesimme, että kyseessä on niin rautahermoinen pupujussikka, että antaa melkein koskea itseään.
   Tilaamamme patjat saapuivat ja odottavat nyt ensimmäistä käyttöään. Toivottavasti ovat mukavat ja antavat makoisat unet. Edelliset palvelivat melkein 15 vuotta ja voisin melkein sanoa, että missä tahansa olisi mukavampi nukkua kuin niillä viime aikoina. Menivät kalusteliikkeen roskalavalle samaa kyytiä.
   Isäntä maalasi Onnin tulevasta huoneesta katon, ja meikä kävi ostamassa vihreää maalia seiniä varten. Yritän huomenna jaksaa tarttua telan varteen. Olis jo ihanaa saada toi Onnimanni nukkumaan omaan huoneeseen + kasata kaikki sen lelut sinne. Paitsi tiedänhän minä, että edellämainitun asian kanssa tulee hankaluuksia ja opettelemista ja huonosti nukuttuja öitä ensi alkuun, ja että viimeksimainittu ei käytännössä todellakaan tarkoita että lelut myös pysyisivät siellä omassa huoneessa, mutta sais nyt edes iltaisin rauhassa lukea sängyssä ilman että tenava herää heti kun yölamppuun syttyy valo.
   Oooo, niin, ja sitten mä ostin keittiöön uuden radio-cd-soittimen! Ei mikään ihmevärkki, mutta kuitenkin huomattavasti a) fiksumman näköinen ja ennen kaikkea b) ehjempi kuin edellinen radionraato. Rock-rock!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät