Takaisin uusimpaan blogiin


Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Sophie Kinsellan romaania "Himoshoppaajan vauva".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Ihana koti
Torpan verannalla
Loving White
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Pientä ja kaunista
White Country
Vilukissi
Yarnstorm

















keskiviikko 31.12.08
En toimeentunut tekemään mitään järjetöntä suursiivousta huushollissa jouluksi enkä uudeksivuodeksikaan, mutta auton imuroin ja puunasin ja pesetin tänään niin että nyt koko kärry hohtaa kuin leikkaussalin steriloitu kalusto! Se alkoikin olla jo siinä kunnossa, ettei sitä oikein kulkuneuvoksi enää tunnistanut kaiken sisä- ja ulkopuolella olevan töryn takia. Itse asiassa olisin hyvinkin voinut saada sakot, sillä rekisterikilpeä ei enää edes erottanut takalaatikon kurakuorrutuksesta. Vaan nyt erottaa! Niin että häikii! Pitäisiköhän minun ajellessani ruveta jakelemaan ilmaisia aurinkolaseja?
   Pikku-ukko vetää päikkäreitä, iso on kuntoilemassa ja keskimmäinen odottaa kiihkeästi jotta kello tulisi kuusi ja hän pääsisi järjestämään paukkujensa ja sähikäistensä kanssa meteliä joka voittaisi desibeleiltään koko toisen maailmansodan äänet konsentroituneina. Minä puolestani alan kohta värkätä uudenvuoden pizzaa joulukinkun jämistä ja toivon hartaasti, että tulevana yönä saadaan edes hiukan nukkua. (Voin vain kuvitella miten kiihtyneeseen mielentilaan Monsieur le Peppu tulee kunnon räiskeen alettua)
   Oikein ihanaa uuttavuotta kaikille, jotka tätä lukevat! Jos jollakulla on samanlainen kaipuu Lontooseen kuin minulla, hän voi lohduttautua alla olevalla parin vuoden takaisella videonpätkällä ilotulituksesta Lontoon malliin. The London Eye on päässyt tapahtumien keskipisteeseen!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 30.12.08
Joo, olen minä vielä hengissä joulun jäljiltä - jotenkuten. Miten sitä voikaan ihminen jättää niin monta hommaa taas ihan viime tippaan ja keksiä itselleen vielä uusiakin (hmmm, kuten Elma-täti aina sanoo, hullulta ei hommat lopu), ja ottaa kaikesta vielä ihan sietämättömän stressin? Vuodentakainen joulu meni niin lokoisasti, minua ei stressannut mikään ja otin kaiken löysin rantein, mutta nyt oli taas stressimittari ihan räjähtämispisteessä. Täytin kalenteriani ensi vuodelle jo etukäteen ja laitoin muistutuksia jouluhommien hoitamisesta jo marraskuun puolelle. - Ja lahjathan minulla on ensi vuonna hankittuna jo juhannukseen mennessä, eikö niin?
   Tein minä sentään yhden 1000-palaisen Stenvallin ankkapalapelin alusta loppuun, ja yhden toisen samankokoisen puolivalmiiksi. Siinä oli neljä miljoonaa pingviiniä sinisellä hangella sinisen taivaan alla, ja juuri kun olin saanut itse pingviinit kootuksi, niin että jäljellä oli enää sinistä hankea ja sinistä taivasta, Monsieur le Peppu meni ja tuhosi huomattavan osan frakkitakkisista siivekkäistä. Minkä ansiosta sain primitiivikohtauksen, nakkasin kaikki palat takaisin laatikkoon ja meuhkasin, ettei tässä talossa saa mikään olla rauhassa.
   Ystävien tapaaminen on ollut kaikkein parasta. Jotain minun syksyssäni on ollut pahasti vialla, kun en ole siihenkään löytänyt aikaa ennen kuin nyt lomalla. Lauantaina oli yhden kaverin yllärisynttäribileet Laitakarin saunatuvalla, eilen käytiin katsomassa yhden kaverin vauvaa (suloinen nökö!), ja Hannakin on käynyt tässä pariin otteeseen kaffeella. Funtsailtiinkin, josko lähdettäis viikonloppuna yhdessä leffaan.
   Onnimanni on joulunpyhien aikana mm. oppinut kiipeämään pois pinnasängystään, mikä ei ole suuremmin ilahduttanut muuta perhettä. Jatkettava lastensänky odottaa tuolla allashuoneen puolella seuraavaa käyttäjäänsä, ja siihen kai nyt sitten kohtapuoliin vois jo siirtyäkin, mutta se on niin suunnattoman ruma lakattu hökötys, että olen päättänyt hioa ja maalata sen ennen kuin suostun siirtämään sitä Onnimannin huoneeseen. Tiedätte kyllä, miltä ajan kellastama mänty näyttää... Hrrrr!
   Alennusmyynneissä en ole muuten käynyt, mutta Julian piti päästä sinne käyttämään joulupukin tuomia Seppälän ja Henkan & Maukan lahjakorttejaan, joten kiertelin eilen kaupungilla katselemassa sitä sun tätä samalla kun neiti juoksi vaateliikkeissä ja perheen isommat miehet olivat omilla teillään. Uuden käsiveskan ostin, kun edellisestä on mennyt vetskari rikki, ja Pentikin liikkeen alesta ostin kaksi kynttilälampettia (puoleen hintaan! Pentikin lampetit! Ei kai sellaisesta voi naisihminen kävellä kylmänä ohi?), mutta muuten hillitsin itseni houkutuksilta. Vaateliikkeitä en mennyt lähellekään, sillä niin paljon ottaa aivoon tämä laarditilanne tuossa alavartalossa. Vielä mä nämä lotinat sulatan... *jupinaa*
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 24.12.08

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 23.12.08
Kinkku on paistettu, joulutortut ja taatelikakut ja stollenit leivottu, huusholli lähes siivottu, joululahjat hankittu ja pukki tilattu ja joulutervehdykset viety. Huomisaamuna suuntaan vielä Valtasen kalarantaan hankkimaan savukalat, kuten aina teen aattoaamuna, ja sitten saadaan keskittyä kuusen koristelemiseen ja muuhun mukavaan aattopuuhaan. Sitä ei sitten tiedä, montako kertaa Monsieur le Peppu kaataa kuusen, repii koristeet irti tai mitä muuta kivaa tapahtuu, mutta jotenkin toivon hartaasti, että huomisesta tulisi vähemmän tohinapäivä ja enemmän olopäivä. Tosin tiedän, että vasta aattoilta joulupukin vierailun jälkeen tuo ihan oikean joulurauhan. Hmmmm. Taidan perua sanani. Voi olla, että Onnimannille menee iso vaihde päälle kun tulee paketteja. Ja siitä on sitten rauha kaukana...
   Päivän kuva on pitkästä aikaa itse otettu, sillä kamerani oli huollossa kun tarkennusmoottori alkoi pitää jotain ihme ääntä. Vika ei kyllä sitten ollutkaan itse kamerassa vaan siinä, että mulla oli kameraan sopimattomat patterit. No, nyt on akkupatterit ja laturit ja vehkeet, ja kuvassa komeilee yksi harvoista Saksan ostoksistani. Käytiin kääntymässä Villeroy & Bochin tehtaan pihassa ja ajettiin sitten kadulle, jossa oli useita outlet-myymälöitä, mm. kyseisen posliinitehtaan. Sieltä olis halunnut mukaansa vaikka mitä, sillä hinnat oli ihan naurettavia siihen nähden, mitä nää tuotteet Suomessa maksaa, mutta kun Ryanairilla on se 15 kg:n painorajoitus, ja meikäläisen matkalaukku painoi jo menomatkalla 14,7kg! (No, mun matkalaukku painaa tyhjänäkin jotain 7kg.) Siihen ei ollut sitten enää paljon lisäämistä, mutta taitavalla käsimatkatavaran pakkaamisella sain sentään jotain tuliaisia tuoduksi. Tämän joululautasen nappasin Villeroyn joulumyymälästä (sellainenkin oli erikseen itse suuren outletin lisäksi), ja huomenna se täytyy joulukarkeista.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 20.12.08
Joululoma on virallisesti alkanut, meikä on virallisesti saikulla vielä huomennakin. En ollut jakamassa todistuksia tänään, mutta kyllähän oppilaat ne saivat ilman minuakin. Meidän omat koululaiset saapuivat iloisina todistustensa kanssa, etenkin Julia oli kyllä ylittänyt kaikki odotukset.
   Olen nyt sitten onnistuneesti tartuttanut tän taudin tohon maantiekiitäjään nimeltä Onni. Se on pärskinyt ja köhinyt koko päivän, oikeestaan alkoi jo kitisemään yöllä, ja minä jo silloin ounastelin, että lieneekö sillä nyt vuorostaan kurkku kipeänä, kun mulla ainakin tää alkoi kurkkukivulla. Ei tää tauti kyllä ton pienen miehen virtaa oo vähentänyt ollenkaan samassa mittakaavassa kuin meikäläiseltä. Minun ei ole kertaakaan tehnyt mieli käyttää meidän sänkyä trampoliinina hurjiin hyppyihin eikä tehdä kuperkeikkoja olkkarin lattialla eikä juosta pallon perässä pitkin eteiskäytävää. Eikö olekin merkillistä?
   Tiukkaa teki raahautua auton rattiin, sillä mun oli pakko käydä ostamassa tälle porukalle ruokaa + keskikaupungilta viimeiset joululahjat. Otin kyllä rauhallisesti, enkä ryntäillyt hiki hatussa paikasta toiseen, mutta silti on illalla ollut kyllä sellainen olo, että tässä miettii kaks kertaa että oliko ihan viisasta lähteä vielä yhtikäs minnekään. No, täytyy ottaa ainakin huominen tosi matalalla profiililla, mutta ainakin kuristava tunne niistä lahjoista on nyt helpottanut. Eiköhän tääkin tästä vielä jouluksi käänny.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 19.12.08
Tautihan siitä sitten pukkasi. Tiistain olin vielä duunissa, mutta olo paheni pahenemistaan niin että opekokouksen lopulla olin jo jokseenkin horkassa. Keskiviikon korjasin vielä viimeisiä enkun kokeita sängyn pohjalla ja ajattelin, että voi taivas, hullun hommaa tääkin on. Eilen sitten raahauduin lääkäriin kun tää olo vaan keljuuntui, ja nyt sitten syön lääkekuuria ja toivon että lima sisuksissani ehtyisi. Yäk.
   Kävin lääkäri- ja apteekkireissulla myös Sokoksessa toiveissani jättää kinkkutilaus, mutta sielläpä ei enää vastaanotettukaan niitä. Ostin sitten altaasta saman tien kinkun mukaani, kaipa tuo jääkaapissa paistamiseen asti säilyy. Jotenkin oli taas masentavaa havaita olevansa niin myöhässä tämänkin asian kanssa - kaikki muukin jää jälleen viime tippaan. Mutta onhan se hyvä, että on perinteitä.
   Meillä on sitä paitsi ihan oma satuolento talossa, joulun ihme, yksisarvinen! Onnimanni nimittäin hyppäsi eilen yhden hypyn liikaa. Täällä oli hervoton itku ja meteli kun palasin lääkärireissultani, ja pikku-ukko oli sitten sängyltä pomppiessaan lopulta loikannut päin tuolia. Otsassa komeili justiinsa sellainen hyperkorkea ja punaisena sykkivä kuhmu, mitä sarjakuvissa tai piirretyissä yleensä näkee, tyyliin Aku Ankka. Yritettiin sitten parhaamme mukaan hautoa sitä kylmällä, mutta kyllä Onni tänäänkin vielä aika mojovan näköinen on.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 15.12.08
Koepapereita, koepapereita, koepapereita... En ole vielä sytyttänyt yhtään pinoa sytkärillä tuleen, vaikka mieli tekisi. Hmmm. Eikä minulla sen puoleen ole sytkäriäkään, joten pitäisi tyytyä noihin vanhan ajan tikkuihin. Pieni tulitikkutyttö ja pino enkunkokeita? Huhhuijakkaa. Ja eikös ole tänään alkanut tulla flunssan oireita, kurkkukipua ja vilutusta ja muuta mukavaa. Näinköhän sitä nyt sitten sairastutaan sopivasti loman saapuessa kuten tunnollinen ope vain voi? Justiisa pääsin kehumasta isännälle, etten oo koko syyslukukautena ollut kertaakaan flunssassa. Yhden päivän oli yrjötaudin takia pois, muuten on tämä tätsy ollut teräkunnossa genom hela hösten!
   Painikisoista saapui iltamyöhään erittäin onnellinen kultamitalisti. Oli pokaalia ja pussillinen karkkia ja liukuri. (Puuttuu enää se lumi, jotta liukuria pääsisi käyttämään) Ja suu korvissa asti, ansaitusti tietenkin.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 13.12.08 Lucian päivä
Mennyt viikko kyllä melkein vei hengen. Torstainen VESO-koulutus kruunasi kaiken siihen malliin, että aloin eilen olla jokseenkin ensiavun tarpeessa. Ryöminkin petiin sitten illalla ennen kymmentä ja nukuin kiitettävät 11 tuntia putkeen. Silti en ole ollut tänään järin tajuissani, mutta koska isäntä ja muksut lähtivät mummulaan yökyläilemään (trallallaa!), olen pystynyt vähän heikossakin hapessa saamaan noita kouluhommia tehdyksi. En ole jaksanut laskea, monetko sanarit olen korjannut, ja sitten piti laatia yseille vielä enkun koe maanantaita varten, ja työpapruja olen järjestellyt ja jossain välissä muistanut syödäkin, mutta koko päivä on ikään kuin mennyt tässä työpöydän ääressä. Aina välillä leikkasin ja liimasin, sillä mulla oli toi yksi joululahjaprojekti tossa keskeneräisenä muistuttamassa itsestään, ja sainkin sen sitten iltamyöhään lopulta valmiiksi. Nyt olen taas vannonut itelleni, että teen tällaiset jutut ens jouluksi ajoissa valmiiksi, mutta hah-hah-haa, arvatkaapa kaks kertaa toteutuuko tämä tämmöinen? Voitte ihan huviksenne pistää kirjanmerkin tän päivän kohdalle ja palata tänne naureskelemaan, kun vuoden päästä hikoilen itku kurkussa viime hetken joululahjavalmistelujen kanssa.
   Mutta ainakin olen saanut tehdä sekä töitä että askarteluja rauhassa. Katsoin jopa kaks jaksoa Sinkkuelämästä tossa ruokailujen aikaan ja nautin ihan suunnattomasti siitä, että kuulin mitä telkkarissa puhuttiin eikä kukaan heilunut vähän väliä kuvaruudun edessä. Mä ihan niinkuin näin kokonaisen ohjelman alusta loppuun ilman keskeytyksiä ja häiriötekijöitä. Woo-hooo!
   Niin, ja jos jotakuta murehduttaa se, että oma huusholli on jotenkin sekaisin, eikä oo ehditty siivota, niin poiketkaa kuulkaa meille kaffeelle. Voin antaa pienen sightseeing-kävelyn tässä torpassa, ja ennen kuin huomaattekaan, itkette siitä ilosta, ettei teillä sentään tällaista sotkua ole. Välkommen!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 10.12.08
No jösses, viimeinkin pääsen taas päivittämään blogiani ja sivujani! En tiedä, mikä operaattorilla taas mätti, mutta pariin päivään sivujani ei aina saanut edes auki, enkä saanut siirto-ohjelmallani minkään valtakunnan yhteyttä operaattoriin. Luulin ensin, että vika oli SmartFTP:ssä, mutta vika olikin sitten DNA:lla. Hmh! Mut onneksi nyt pelittää taas!
   Päivän kuvassa on sielunsiskoni Bridget Jones, ja kuva heijastaa tämänhetkisiä fiiliksiä jokseenkin täydellisen hyvin. Kaipaisin kovasti kääriytymistä muhkean peiton alle päiväksi tai pariksi, sillä joulu- ja koulukiireet painavat päälle kuin yleinen syyttäjä. On hämmästyttävää, millaisen määrän korjaamista sitä onnistuu järjestämään itselleen aina ennen joulua, plus että tämän päälle sitä joka halvatun kerta ryhtyy vielä värkkäämään jotain megalomaanisen älytöntä joululahjaprojektia, jota yrittää sitten kylmä hiki pinnassa saada valmiiksi yhdennellätoista hetkellä. Ehkäpä otankin tunnusbiisikseni tästä lähtien sen "Viisaus ei asu meissä" -renkutuksen.
   Huomenna on vielä ilo istua pitkää iltaa VESO-koulutuksen toisessa puolikkaassa. Ensiapukoulutus on tottakai tarpeellista ja tärkeää, mutta säälin sydämestäni koulutuksen vetäjää viimeviikkoisessa tilaisuudessa. Luokallinen väsymyksestä ja stressistä puolikuolleita opettajia iltamyöhään ei ole kaikkein otollisin kohdeyleisö. Join itse ällistyttävän määrän kahvia pysyäkseni tolkuissani loppuun asti. Takanani istunut työkaveri kävi epätoivoissaan hakemassa lukion juoma-automaatilta Battery-tölkin. Taivaan kiitos minulta ei kysytty koko aikana yhtään mitään, sillä en olisi takuulla muistanut edes omaa nimeäni. Hmmm. Täytyykin pitää kalenteri tai lompakko lähettyvillä huomenna. Hätätilanteessa pääsen tarkistamaan nimeni niistä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 7.12.08
Keskimmäisen sukulaissynttärit on nyt sitten onnellisesti juhlittu, Pilates-tunnillekin ehdittiin, ja toimeennuin korjaamaan parit sanaritkin taas.
Mutta.
Miten on mahdollista, että joulukuu on jälleen pyörähtänyt huomaamatta käyntiin, jouluaattoon on runsaat kaksi viikkoa, ja meikäläisellä on TAAS kaikki lahjat tekemättä ja hankkimatta ja miettimättä! Enkä taaskaan ole vuoden aikana mukavasti kokeillut ajan kanssa juhlaruokareseptejä, joista voisi nyt noukkia parhaat päältä, koska meillä ei ainakaan traditionaaliset laatikkoruuat ja rosollit tee sitten niin yhtään kauppaansa. Nämä kaksi suurinta stressimomenttia, joista minun piti niin hyveellisesti selvitä tänä vuonna, ovat tismalleen yhtä surkeassa jamassa kuin aina ennenkin. Eikö ihmisparsa koskaan ota opikseen? Onko pakko sännätä kieli vyön alla etsimässä lahjoja aatonaaton loskassa? Onko pakko tehdä taas sitä samaa paistikastiketta tänäkin vuonna, kun ei ole keksinyt mitään järjellisempää syötävää? Missä on Tjäreborgin äkkilähtöjen luettelo? Voisiko tämän ruokakunnan saada seuraaviksi viikoiksi vaikka Afrikan pimeimpään viidakkoon utamugu-heimon keskuuteen, jossa joulua ei tunneta?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 6.12.08 itsenäisyyspäivä
Tää on nyt yhtä juhlaa, kun tänään täyttää Suomi vuosia, eilen täytin minä, ja huomenna meille tulee sukulaisia juhlistamaan Juhon vanhenemista tälleen jälkikäteen, kun mulle tuli se reissu siihen vähän huonoon saumaan. Kaiken kukkuraksi Vilukissi on näin itsenäisyyspäivän kunniaksi saanut itseltään nimityksen yli-ihmiseksi, joten historian havinaa on ilmassa. Suuria tapahtumia!
   En tiedä, millä ajalla kuvittelen jotain ylimääräistä kieltä vielä oppivani, mutta toissapäivänä lähti kirjastosta mukaani italian alkeiskurssi "Espresso". - Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun yritän viritellä aivoihini italian kieltä, sillä kahdesti aiemminkin olen intoutunut asiasta, mutta melkein yhtä nopeasti myös luopunut yrityksestä. Nyt oli Saksan reissulla niin lumoavaa kuulla kollegojensa puhuvan aivan loistavan sujuvasti italiaa, että teki mieli itsekin taas yrittää jotain alkeita räpellellä. Ans kattoo käykö tässä niin kuin monen muunkin lainaamani opuksen kanssa, että ajattelen huomenna tai ensi viikolla ehtiväni lueskella sitä, ja sitten sitä ehtimistä ei ikinä tule, koska jollain ihmeen keinolla tämä sama ajatus kellii aivoissani päivästä ja viikosta toiseen.
   Olen tänään pyykännyt, silittänyt, korjannut kahdet sanarit, leiponut 1½ kiloa piparitaikinaa pipareiksi (ja tietenkin saimme myös lukea yhden luvun kirjasta "Rouva Hornankattila ja Liekehtivä Pipari", sillä poltin jälleen sen yhden traditionaalisen pellillisen pipareita hiiliksi), opetellut esittäytymään italiaksi, ja silti minusta tuntuu, etten ole saanut juurikaan mitään aikaiseksi. Mikähän minuakin vaivaa? Suuruudenhulluus?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 3.12.08
Enpä tiedä, toipuuko tästä väsymyksestä tällä viikolla tolpilleen, kun eilenkin oli veso-koulutusta illalla puoli seitsemään asti. *huoh* Eilen muuten löytyi kymmenen vuoden sisäilmaongelmien jahkaamisen jälkeen viimeinkin jotain konkreettista syytä: kotitalousluokan lattiarakenteet olivat märät, kun niiden päällä ollut muovimatto avattiin. Eihän tässä todella olekaan kuin vasta kymmenisen vuotta oireiltu ja valitettu, mutta kun aina on vedottu siihen, että "mittaustuloksissa ei ole löytynyt mitään poikkeavaa". Ihan kuin juuri kotitalousluokassakin olisi tarvittu jotain erityistä mittaria sen toteamiseen, että lattiamatto kupruilee! Itse pääsin pois tästä koulun siivestä jo vuosia sitten. Sain opetustilat koulun toisesta osasta, ja siihen loppui jatkuva poskiontelotulehdusten kierre. Samoin yölliset astmakohtaukset vähenivät, eikä niitä ole tarkemmin ajatellen ollut ollenkaan enää pariin vuoteen. Poskiontelotsydeemi olikin yhtä helvettiä, punkteerauksissa käyminen oli muutenkin ns. yhtä juhlaa, ja kun tulehdusta kohti huuhdeltiin aina 2-3 kertaa, se oli sellainen 120-180 euron meno per tulehdus. Alkoi olla vitsit vähissä niin henkisesti kuin taloudellisesti. Todellakin tarpeen, että ne koulun tilat nyt vihdoinkin korjattaisiin ihan kunnolla! Edellisestä remontista taisi koitua enemmän vahinkoa kuin hyötyä, kun sadevedet valuivat kattorempan aikaan useampaan otteeseen pitkin luokkien seiniä ja lattioita.
   Vallan ihmeellisiä asioita on muuten tapahtunut sinä aikana, kun meikäläinen hortoili Saksan pimeissä kirkoissa. Tänne on koko kesän ja syksyn rakennettu uutta Salea, ja tämä ihme oli viime viikolla avattu. Keskimmäiseni jo ylpeänä ilmoitti minulle puhelimessa, että hän oli muuten sitten Luvian salen ensimmäinen asiakas. Minä siihen ihan että ooooo, ihanko totta, ja saitko jotain erityistä lahjaa kun ihan ensimmäinen olit. Tähän poika vastasi, että juu, kuule, 50% alennuksen kaikesta mitä hän osti. Minä tietysti utelemaan, että mitäs hän sitten oikein mahtoi hankkia, ja vastaus oli että Hubbabubba-purkkaa ja pikkujoululahjan yhdelle luokkakavereista. Siinäpä kuulkaa vasta melkoinen hyötysuhde alennuksesta! - Mutta on se mainio asia, ettei muksu ole yhtä materialistisesti suhtautunut kuin useimmat aikuiset. Purskahdin kyllä nauruun nämä uutiset kuullessani, ja uudemman kerran sain hyvät naurut, kun kuulin, että tää meidän touhoankka oli avajaisaamuna hoksannut, että kaupassahan on kahdet ovet, ja kun väkeä oli vain toisella ovella, niin hän oli näppäränä miehenä pujahtanut sisään niistä toisista. Voi auttakkee!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 1.12.08
Näin sitä alkoi joulukuu ja sen myötä meikä palasi takaisin kouluarkeen Saksan reissun jälkeen. Matka oli mielenkiintoinen, mutta jokseenkin raskas, sillä ohjelmaa riitti, ja välillä olisi halunnut vain kaatua hotellin sängylle ja nostaa jalat ylös ja olla ajattelematta yhtään mitään. Tuntui siltä, että monen kielen kuunteleminen (englanti, saksa, italia, ranska) ja puhuminen (englanti ja saksa), välillä sekaisin keskenäänkin, rasitti aivoparkaa aivan kohtuuttomasti. Kulttuurieroja tosiaan tuli myös esille, sillä kokoustamisessa meni välillä tolkuton aika johonkin ihan älyttömyyden jahnaamiseen. Sellaiseen minkä suomalaiset olisivat selvittäneet normaalisti varttitunnissa, saatettiin kuluttaa tunti. Mutta oppilailla oli erityisen kivaa, he tutustuivat isäntäperheidensä nuoriin hyvin, eikä meillä opettajillakaan juuri valittamista ollut. Hotelli oli iankaikkisen vanha, huoneet jokseenkin riisuttua mallia, ja ristin paikan ainoan työntekijän hotellitontuksi, sillä tämä vähän erikoisen tuntuinen miespersoona hiippaili hassulla kävelytyylillä paikasta toiseen.
   Meidät vietiin kyllä parinakin iltana tosi mielenkiintoisiin paikkoihin syömään, kuten entiseen kappeliin (!), josta oli tehty ravintola. Kummallisin kokemus koko matkalla oli varmasti St.Wendelin katedraalissa vieraileminen opastetun kävelyretken yhteydessä. Kirkko oli pimeänä ja opas (muuten silinteriin ja historialliseen asuun pukeutunut ihan symppisheppu) esitteli kirkon eri kohteita järisyttävän kokoisella MagLite-taskulampulla valaisten. Me sitä sitten ihmisparat menimme kysymään, että miksi tällainen järjestely, niin vastaushan oli se, että tulee liian kalliiksi pitää kaiket päivät kirkkoa valaistuna. Siinä meinas suomityttö kaatua pyrstölleen, sillä ei tässä maassa kyllä kehdattais viedä minkään valtakunnan vierailijaryhmää ihmettelemään pimeää kirkkoa!
   Olin tänään jokseenkin autuaallisen pihalla kaikesta, mitä koulussa on tapahtunut, tai mitä siellä pitäisi tehdä. Omalle luokalleni vein tuliaiskarkkeja ja luokan seinälle joulukalenterin, ja sehän riitti saamaan sen porukan jo ihan sekaisin. Vaikka oliko tuo nyt suurikaan vahinko, kun kerran itsekin olin aivan kiitettävästi pihalla. Huhhuh, jokohan huomenna taas käynnistyis moottori vanhaan malliin?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.





2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu