Valikkosivulle
Etusivulleni
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä

Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Tove Janssonin kirjaa "Trollkarlens hatt".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Ihana koti
Kaisan näperryksiä
Loving White
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Pientä ja kaunista
White Country
Vilukissi
Yarnstorm











keskiviikko 29.10.08
Hassuhan minä varmaan olen, mutta pakko oli saada uusi tanssivyö itelle, kun tämän punaisen ihanuuden näin. Uskokaa pois, se näyttää livenä paljon paremmalta kuin tuossa kuvassa, plus että kuva ei kerro, miten hauskat kilinät ja helinät siitä kuuluu, kun sen kanssa liikkuu. Ei ainakaan jää itelle epäselväksi, ovatko lantioniskut tarpeeksi teräviä, ääni kyllä paljastaa! (Vakavasti puhuen kolikkovöistä ja -huiveista on oikeesti se hyöty, että toisissa liikkeissä ääni paljastaa, onko liike tehty oikein vai ei.)
   Kellojen vippaaminen tunnilla on taas ajanut meikäläisen kaivamaan kirkasvalolamppunsa esille. Olen maanantaista asti istunut aamulla valossa, ja kohta päästään siihen vuoden vaiheeseen, kun meikä istuksii siinä myös töistä palattuaan. Tajusin äkkiä alkuviikosta, miten älyttömän paljon viime talvea siivitti se syyslomalla tehty Turkin reissu! Voi taivas, äkkiä lotto vetämään (plan A) ja säästöpossu esille (plan B), jotta ens syyslomalla pääsis taas jonnekin lataamaan biologisia aurinkopaneeleitaan!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 25.10.08

Kynttelikkösysteemi pääsi kattoon asti mansetteineen päivineen. Olisin oikeesti halunnut valkoiset ruusumansetit, mutta pöh, en sellaisia löytänyt. Kaikkialla on nyt vain syksyä tai jo pikemminkin joulua. Isäntä ei tosta kapineesta ollut kauhean ilahtunut, valitteli että se muistuttaa Lucian kruunua, mitä se tietysti muistuttaakin puolukkamansetteineen, mutta onko se muka huono asia? Jag fattar inte! Sanoin, että tämän pitääkin olla tällainen skandinaavisen tunnelman luoja, mutta samassa sainkin jo luennon siitä että Suomi ei maantieteellisesti kuulu Skandinaviaan... Tiedetään, tiedetään! Jösses, men jag tycker om ljuskronan i alla fall.
   Haravoitu on, siivoiltu on, ja hermoromahdus saatu on. Raivasin näjetsen keskimmäisen huoneen perinpohjaisesti, mitä ei heikkohermoinen ihminen mene edes yrittämään, mutta minullekin se taisi olla tällä kertaa liikaa. Kun tän huoneen huoleton asukki paineli sukat jalassa ulos etsimään isäänsä ja palasi takaisin kaiken maailman neulaset kintuissaan, plus että samaan syssyyn paljastui ettei vanhin ollut tehnyt mitään oman rytökärpän pesänsä hyväksi vaan piirrellyt koko ajan, multa paloi käämi. Heitin mopin nurkkaan, kiskoin kaupunkikelpoiset vaatteet päälleni ja ilmoitin, että poistun nyt, enkä tule takaisin, ennen kuin huusholli on siivottu kokonaan. Nostin kytkintä ja painuin Mikkolan uuteen Cittari-kompleksiin tekemään viikonlopun ruokaostokset pitkän kaavan mukaan, eli haahuilin siellä sun täällä ja katselin kaikkea mukavaa, enkä pitänyt minkään valtakunnan kiirettä. Plus että ostin kostoksi KappAhlista uuden neuleen itselleni. Kun palasin, meillä heilui väki imurin ja moppien ja pölyrättien kanssa kuin viimeistä päivää, ja mä tunsin synkkää tyydytystä niiden siivoustuskasta. Mutta se minulle taivas paratkoon suotakoon.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 24.10.08 YK:n päivä
Enkeliparvi lehahti tänään olkkarin kirjahyllyyn viritetylle narulle. Ne olivat niin kauan istuneet makkarin hyllyn päällä, ja nyt kun toi olkkarin Lundia oli uusien järjestelyjen takia vähän aution näköinen, päätin ripustaa ne sinne ihan keskelle.
   Kikan kauhuksi (?) pääsin kuin pääsinkin tänään haravointihommiin, sillä sade loppui aamupäivän jälkeen. Huomiseksi on sitä paitsi luvattu aurinkoa, joten elän toivossa, että saisin ton etupihan putsiksi noista vaahteranlehdistä ennen kuin ensimmäinen lumi putoilee maahan. Miten niitä voikin riittää ihan loppumattomiin?
   Hain Porin kirjastosta mulle varaukseen saapuneen "Tildan talossa" -kirjan, joka esittelee jouluisia Tilda-ideoita, mutta täytyy sanoa, että mulla on niin monta projekti-ideaa jo varastossa ja takataskussa odottelemassa, että enempää ei juuri enää taida edes mahtua yhden ihmisen aivokapasiteettiin. Mulla on vielä edellisen joulu/talvikirjan varsinaiset jouluideat toteuttamatta... Pitäiskö ehkä sittenkin huomenna vielä lotota, jos nappaisi tilaisuus ryhtyä vapaaherrattareksi ja istua vaan ompelukoneen ääressä päivät pitkät?
   En oo kyllä tänään ollut mitenkään pirteimmilläni, sillä Julialla oli kaveri yökylässä ja neidit kohkasivat täällä vielä niin yömyöhään että herättivät minut uniltani useampaankin otteeseen. Ja kuten Oolannin reissusta tiedätte, valvominen ei todellakaan sovi minulle. Sen verran rutistin itsestäni mehuja rästihommien hoitamiseen, että vihdoin ja viimein ompelin Juhon päiväpeitteen reunuksen valmiiksi. Inkivääri muisti mua tuollaisella ihanalla ruusuprenikalla, jonka ylpeänä laitan esille ja kära Ingefära saa minulta kiitoksen ja kumarruksen. Prenikkaa ei sen kummempia eteenpäin jakamiseen liittyviä tai muitakaan sääntöjä seurannut, mutta tottakai hyvän pitää antaa kiertää, joten Marianne from Busy Making Other Plans saa tämän minulta. Marianne on valokuvaaja, jonka kuvat salpaavat minulta hengityksen joka kerta kun katselen niitä. Ystävättären häistä kuvatut otokset olivat niin upeita, että minua jo alkoi pahasti harmittaa, että olen jo naimisissa - olisin niiiin halunnut näin lahjakkaan kuvaajan omiin häihini! (Toisaalta, saisiko tällaisella vararenkailla varustetusta nelikymppisestä tantasta muka samanlaisia kuvia kuin parikymppisestä Barbie-uumaisesta kaunottaresta? Epäilen, ystävät, I have my doubts...)
   Se on kuulkaa nyt varsinainen syysloma ohi. Enää tavallinen viikonloppu jäljellä. Aika epistä. Mulla sekä kroppa että pääkoppa ois kyllä tarvinnut kokonaisen viikon loman. Nyt on ollut vähän vitsit vähissä, kun ke-to meni siinä että muu perhe oli mummulassa hellittävänä ja meikä vietti täällä päivät kahdestaan Onnin kanssa. Voin vakuuttaa, että Monsieur le Pepussa virtaa riittää huomattavasti enemmän kuin meikäläisessä!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 23.10.08
Sussiunakkoon kun tolle Vilukissille menin kommentoimaan asioita, niin menin lipsauttamaan jutusta, josta olin aikonut Blogistaniassa visusti vaieta, mutta pakkohan toi nyt sitten on kertoa, kun kerran menin möläyttämään.
   Tapahtui nämligen på Åland: Olin kaverini kanssa Magazin -nimisen liikehuoneiston tiloissa katselemassa Oolannin ihmeitä. Magazinin yläkerrassa oli ruokatavarakauppa, luontaistuoteputiikki ja jonkinlainen kioski, ja alakerrasta löytyi myös kolme liikettä. Vähän sellaiseen avokonttorityyliin, ettei missään ollut edes ihan kunnon ovia, että mistä yks liike alkaa ja toinen loppuu. Yhtä suurta ihanaa avaraa tilaa vaan. No, mä siellä sitten alakerrassa hyörin katselemassa sisustusliikkeen ihanuuksia ja pohtimassa, että kurjaa on kun ei toi lottovoitto taaskaan tullut lottoamatta. Kuljin ja katselin kumminkin, kunnes saavuin jonkinlaiselle valtakunnan rajalle, josta seuraavan liikkeenpitäjän reviiri ilmeisesti alkoi. Jotain luontaiskosmetiikkaa, tai niin ainakin arvelin, olin aika väsy kun edellisenä yönä oli saavuttu Maarianhaminaan niin kehvelin myöhään. Putelirivit, kokonainen seinällinen niitä, oli pakattu kaikki saman tyylisiin pulloihin ja purkkeihin, beigeä, valkoista ja oliivinvihreää, ja mietin, että onko tää paikallinen Body Shopin vastine, kun pullojen kyljessä vilahteli jordgubbia ja chokladia ja sen sellaista. Kassatiskin takana viiskymppinen tätsy hymyili aurinkoisesti ja toivotteli gu'dagia. Aikani siinä sitä putelitarjontaa pällistelin, kunnes käännyin ympäri ja näin takanani olleen seinän kokoisen hyllyn - joka puolestaan oli täynnä riemunkirjavia sänkykammarivälineitä kaikissa sateenkaaren väreissä. Samalla hetkellä aivoissani tapahtui kytkös, joka ilmoitti, että minä en suinkaan ollut katsellut mitään luonnonkosmetiikkaa à la Maria Entrich, vaan kaiken maailman liukuvoiteita ja muita mömmöjä joiden käyttötarkoitusta en taivas paratkoon edes halua tietää saati uskalla arvailla. Nyökkäsin kassatantalle ystävällisen hejdåån ja säntäsin sputnikin vauhdilla portaita ylös ja saman tien ulos kadulle. Vasta sitten alkoi naurattaa ihan sikana. Että voikin ihminen oleskella pornokaupassa tietämättä sitä itse! Saavutus kuulkaa sekin!
   Dagens foto näyttää teille sisustusliikkeestä ostamani Diskmedel-purkin (tosin tää oli Tyger & sånt -liikkeestä eikä sieltä Magazinin alakerrasta). Sen verran tyhmä meikäläisen piti tietenkin taas olla, että luulin, että tohon sais kätsysti piilotettua tiskiainepullon maisemaa rumentamasta. Jokainen puteli oli siihen vain liian korkea ja ajattelin, että täytyy ens kerralla ostaa sellanen pienempi pullo Fairya. Kunnes eilen tyhjensin lompakkoani kuiteista ja tulin vilkaisseeksi Tyger & Sånt -logolla varustettua kuittia. Siinä luki: burk för maskindiskmedel, 12e. - Nyt mulla on purkissa asiaankuuluvasti konetiskitabletit, mutta että piti tämänkin kanssa sekoilla. Mutta ei kahta ilman kolmatta, niinhän se menee. Me kun sen työkamun kanssa ostettiin mm. kassillinen Ahvenanmaan erikoisherkkuja (kuten mustaaleipää ja juustoa) ruokakaupasta ja jätettiin se sitten epähuomiossa sinne kauppaan. Kunnes seuraavana päivänä alettiin kaivata niitä ja ruvettiin funtsimaan, että kumpi meistä sen kassin kanssa sieltä kaupasta lähtikään... Joo, saatiin me ne takas, kassalla istui sama tyttö kuin edellisenä päivänä ja kun se näki meidän naamat, se nosti kassan takaa valmiiksi pakatun muovikassin meidän näkyville vähän säälivä ilme naamallaan. Tsuidaduida...
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 22.10.08
Kutenä näette, saatte edelleen nauttia Oolannin reissuni satoa. Tähän ajatelmaan kyllä yhdyn koko sydämestäni, sillä ajatusmaailmaani kuuluu muutenkin se, että matkamme täällä maan kamaralla johtaa mm. siihen, että kasvamme kukin yhä enemmän omaksi itseksemme, sellaiseksi kuin Jumala on meidät tarkoittanut. Mitä se kenenkin kohdalla sitten onkin.
   Eka lomapäivä! Voiko olla edes totta?! Olen rapsuttanut onnellisena pihaa puhtaiksi lehdistä, mutta lehtien määrä + tontin koko = vain mininen pläntti on vasta putsina. (Näin sitä humanistikin osaa matematiikkaa!) Pelkästään toi etupihan vaahtera tuottaa joka syksy sellaisen määrän lehtiä että niissä riittäisi mussutettavaa koko pohjoisen pallonpuoliskon kastemadoille. Joita löytyikin taas tänään sieltä melkoinen määrä. Ja Onnilla riitti ihmeteltävää!
   Ryhdyin aamupäivällä myös vähän rymsteeraamaan tota olkkarin kirjahyllysysteemiä, sillä isäntä oli poissa ollessani ostanut siihen uusia hyllyjä ja asetellut niitä paikoilleen, mutta cd-hylly oli vielä ruuvaamatta kiinni. Mä siirsin yhden hyllyn pois tieltä, että sain sen edellisen cd-hyllyn alle, kun kerran kuuluvat samaan aihepiiriin, mutta yhden hyllyn siirtäminen johtikin siihen, että oli siirrettävä myös toista hyllyä, mikä puolestaan johti kolmannen hyllyn siirtämiseen... Lopulta olin puhissut Lundian parissa pitkälti toista tuntia, siirtänyt metreittäin kirjoja paikasta toiseen ja kaatanut hervottoman raskaan, kuusiosaisen Tapiola-kirjasarjan vasemman jalkani päälle (IHME kyllä selvisin vammoitta). On se nyt taas jotensakin kuosissa toi hyllystö, vaikka tarviikin vielä muutaman uuden hyllyn jahka kukkaro antaa periksi. Isäntä oli hankkinut satasenttisiä hyllyjä tohon keskelle, minkä takia se on nyt vähän aution näköinen, mutta eiköhän se siitä. Tunkiessani hyllyjä yhteen jos toiseenkin paikkaan tulin kyllä siihen tulokseen, että taitaa olla aika turhaa ruveta maalaamaan tota koko laitosta valkoiseksi - naarmuuntuu se kumminkin näissä operaatioissa kun hyllyjen paikkaa vaihdellaan. Olin nimittäin Elma-tädin tavoin funtsaillut, että ryhtyiskö ton Lundian kanssa maalaushommiin, mutta taidan tulla nyt samaan tulokseen kuin hänkin, eli että ei kannata.
   Kylppäriprojekti etenee: lattialämmitys on kytketty päälle, kylppäri on saanut katto- ja ovilistat, saunan panelointi on aloitettu! Jiihaa, tästä kuulkaa vielä päästään kuin päästäänkin joskus heittelemään kipakat löylyt!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 20.10.08
Päivän kuvassa komeilee yksi ostamistani ajatelmamagneeteista. Sen kun aina itsekin muistais, puhelias kun olen!
   Kyllä on taas niin järjettömän kipeenä paikat eilisestä Pilates-tunnista, että tuppas jäämään varsinkin ylävartalon liikkeet tanssitunnille vähän puolitiehen. Toisaalta on surkeeta ajatella, että sellasesta vaatimattoman näköisestä henkäilystä ja hönkäilystä tulee paikat näin kipeeksi, koska sehän tarkoittaa sitä, ettei mulla ole lihaksia nimeksikään, mutta toisaalta on lohdullista että edes jossain tuntuu, koska senhän täytyy tarkoittaa sitä, että on tehnyt jotain oikein ja kehitystä on odotettavissa.
   Yksi työpäivä enää ja sitten alkaa autuas syysloma, muutaman päivän tauko ja vapaa, jolloin ehkä vois vaikka löytää voimia siihen, että sais tämän järjettömän kaaoksen täällä kotona taas taltutetuksi. Varmaan tätä varten lähtikin jo tänään kirjastosta mukaani opus nimeltä "Koti siistiksi - 500 vinkkiä tavarapaljouden taltuttamiseen". Toisekseen odotan myös jokseenkin hartaasti, että noi saunan seinäpaneelit tosta eteisen lattialta katoaisivat sinne minne ne on tarkoitettu.
   Lopuksi on pakko jakaa saamani sähköposti teidän kaikkien kanssanne. Ei kuulkaa niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli.

Kouluelämää vuonna 1963 ja 2006:
TILANNE:
JORMA JA MATTI TAPPELEVAT OIKEIN KUNNOLLA KOULUN JÄLKEEN.

1963 - Porukkaa saapuu paikalle katsomaan. Matti voittaa ja Jorma myöntää asian. Pojat kättelevät ja ovat tästedes parhaita kavereita. Ketään ei syytetä, ei tuomita eikä eroteta koulusta.
2006 - Soitetaan poliisille, joka saapuu paikalle koirien kanssa. Molemmat pidätetään ja erotetaan koulusta määräajaksi. Molemmat saavat syytteen, vaikka Jorma aloitti koko tappelun.

TILANNE:
PIKKU VILLE EI PYSY PAIKALLAAN LUOKASSA, VAAN HÄIRITSEE KOKO AJAN.

1963 - Ville lähetetään rehtorin kansliaan, missä rehtori soittaa vanhemmille. Isä hakee Villen kotiin ja antaa Villelle selkäsaunan. Seuraavasta päivästä lähtien Ville istuu kiltisti luokassa eikä häiritse muita. Villestä tulee isona menestyvä lääkäri.
2006 - Oppilashuolto on huolissaan Villen käyttäytymisestä ja selvittää asiaa kolme vuotta. Villellä todetaan ADHD ja opettajat ihmettelevät miksei Villelle saatu koko peruskoulun aikana henkilökohtaista avustajaa. Onneksi Villelle muistettiin tehdä siirto erityisopetukseen, joten kunta sai Villestä enemmän rahaa valtiolta. Villestä tulee isona sosiaalitukien käytön ammattilainen.

TILANNE:
PEKKA RIKKOO TAHALLAAN IKKUNAN JA ISÄ ANTAA PEKALLE SELKÄSAUNAN KAIKKIEN NÄHDEN.

1963 - Pekka oppii olemaan tahallaan rikkomatta ikkunoita. Isona Pekasta tulee yrittäjä.
2006 - Pekan isä pidätetään ja saa rangaistuksen lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Pekka otetaan huostaan. Kuulusteluissa Pekan sisko hätääntyy ja sanoo haluavansa isän takaisin, koska rakastaa tätä. Kuulustelua suorittava sosiaalityöntekijä tulkitsee tämän hyväksikäytöksi ja Pekan isä joutuu vankilaan. Pekan sisko otetaan huostaan. Pekan äidillä on suhde naapurin kansanedustajan kanssa josta 7 päivää saa hyvät lööpit.

TILANNE:
MAIJA KÄRSII PÄÄNSÄRYSTÄ JA OTTAA KOULUUN OMAT LÄÄKKEET JA OTTAA NE VÄLITUNNILLA.

1963 - Maija pystyy olemaan koko koulupäivän koulussa ja oppii uusia asioita.
2006 - Rehtori soittaa paikalle poliisin ja huumekoiran. Maijalle tehdään huumetesti, jonka tuloksia ei kerrota kenellekään. Maija ja vanhemmat velvoitetaan käymään huostaanoton uhalla perheterapiassa. Maijan äidin määräaikainen työsuhde jätetään uusimatta, koska perheneuvolasta saa aikoja vain silloin, kun Maijan äidin pitäisi olla töissä.

TILANNE:
8-LUOKKALAINEN JENNI HUOMAA OLEVANSA RASKAANA.

1963 - 5 poikaluokkatoveria samoista bileistä ovat hiljaa ja huomaamattomia koko kevään ja muuttavat lopulta toiselle paikkakunnalle.
2006 - Kouluterveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä keskustelevat Jennin kanssa. Koska keskustelut ovat luottamuksellisia, asiasta ei kerrota Jennin vanhemmille. Kouluterveydenhoitaja aloittaa Jennin kanssa sukupuolivalistuksen, joka opettajakokouksen jälkeen kohdennetaan kaikkiin 7.- ja 8.-luokkalaisiin. Jenniä opetetaan käyttämään kondomia. Vanhemmat soittavat huolestuneena kouluterveydenhoitajalle Jennin jatkuvasta pahoinvoinnista ja lihomisesta. Kouluterveydenhoitaja ei kerro asiasta mitään vanhemmille, vaan sosiaalityöntekijä tekee lastensuojeluilmoituksen ja Jenni otetaan huostaan, josta hän siirtyy Ensikotiin hoitamaan lastaan. 31-vuotiaana isoäitinä Jenni saa peruskoulun päästötodistuksen Kristillisen opiston 10-luokan jälkeen.

TILANNE:
PETTERI OSTAA LENTOKONEEN PIENOISMALLIN JA PAPATTIMATTOJA. KOOTTUAAN KONEEN PETTERI LATAA SEN PAPATEILLA JA HEITTÄÄ KONEEN RÄISKYVÄNÄ KATOLTA.

1963 - Kone särkyy ja kaverit hurraavat ja menevät tekemään samaa.
2006 - Naapuri ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle, joka ilmoittaa asiasta myös SUPO:lle, joka puolestaan ilmoittaa asiasta Finnairille. Perheen lomamatka Kalifornian Disneylandiin peruuntuu, koska Petterin luokalla on muös Ahmed ja Mohammed nimiset pojat, joiden kanssa Petteri on lentokoneleikkejään leikkinyt. Perheelle, eikä heidän muillekaan sukulaisilleen enää myönnetä viisumia USA:han.

TILANNE:
1. LUOKKALAINEN SOHVI KAATUU KOULUN PIHALLA, NAARMUTTAA POLVENSA JA JÄÄ PAIKALLEEN ITKEMÄÄN. VÄLITUNTIA VALVOVA OPETTAJA ANTTI HUOMAA ASIAN JA MENEE LOHDUTTAMAAN ITKEVÄÄ SOHVIA PUHALTAMALLA NAARMUUN JA KANTAMALLA SOHVIN LUOKKAAN.

1963 - Minuutin kuluttua Sohvi on unohtanut kipeän polven ja pitää Antti-opettajaa maailman parhaana, kilteimpänä ja mukavimpana opettajana. Isona Sohvista tulee ortopedian erikoissairaanhoitaja.
2006 - Sohvin äiti näkee tapahtuman. Keskusteltuaan luokan muiden lasten vanhempien kanssa ja kuultuaan Antin tehneen moista ennenkin, päättää nostaa jutun opettajasta, joka käyttää hyväkseen oppilaitaan. Antin tuomitsemiseen ei riitä näyttöä ja Antti vapautetaan kaikista syytteistä kaikissa oikeusasteissa. TV:ssä esiintyy lasten seksuaalisesta ahdistelusta väitellyt psykologi, joka kertoo vain 1 % todellisista tapauksista tulevan esille ja valittavan sitä, kuinka vaikeaa on selvissäkään tapauksissa saada tuomiota aikaan. Pikkujouluista palaava vanhempainyhdistyksen miesjoukko pahoinpitelee Antin. Antti ei saa mitään töitä mistään ja hänen vaimonsa ottaa hänestä eron. Antti päättää elämänsä istumalla junanraiteille. 18 vuotta myöhemmin 25-vuotias Sohvi käy vieläkin terapiassa ja hoitavan psykologin mukaan menee vielä vuosia, ennen kuin Sohvista tulee työkykyinen.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 19.10.08

Jahhah, näin sitä on kuulkaa palattu reissusta yhtenä kappaleena, eikä ollut edes yhtään merenkäyntiä, vaikka myrskysäätä povattiinkin. Koko koulutuspaketti oli oikein loistohomma, ellei oteta lukuun sitä, että menomatka oli tosiaan sillä yölaivalla, jolloin perjantain vastaisena yönä unet jäivät liian lyhyiksi. Mä en oikein tahdo tota valvomista enää kestää, ja niinpä olin jokseenkin tsippendaali perjantai-iltana, jolloin lähdimme kiertoajelulle Maarianhaminan ympäristökuntiin, ja niinhän mulle onnettomalle kävi, että oppaan tasaisessa puheenpulputuksessa ja bussin lämmössä nukahdin jossain Maarianhaminan ja Finströmin välillä, mutta onneksi viimeksi mainitussa paikassa hyppäsimme ulos bussista ihailemaan St Mikaelin kirkkoa, ja siinä sai sen verran happea, että jaksoi loppumatkan tajuissaan. Vähänkö olisin ratkennut jos oisin nukkunut siellä tyytyväisenä ja Kastelholmat ja Bomarsundit ois jääneet näkemättä!!! Muuten ei kyllä muiden juttujen aikana nukuttanut tippaakaan, sillä tämän kurssiporukan kanssa huumorin kukka kyllä kukoisti suurena ja loistokkaana (Miten voi ihminen nauraa niin paljon että hartioihin sattuu? - Säg det, go'a pastorn!)
   Täytyy sanoa, että meitä pidettiin kyllä erinomaisen hyvänä, ja vetäjät olivat ihan huipputyyppejä, plus että osanottajaporukka oli ihan loistosakkia. Meitä oli siellä vain 15, mikä oli sopivan pieni porukka siihen, että juttu luisti ja kaikki saivat äänensä ja mielipiteensä kuuluville. Vapaa-aikaa oli sen verran, että ehdittiin kollegan kanssa laukata Maarianhaminan kaupoissa pää kolmantena jalkana, ja tottaKAI meidän oli hyödynnettävä sellaiset tarjoukset kuten kolme DVD:tä 18 eurolla (Lähti mukaan yks Tsatsiki-leffa, Mora Träskin sånglekar ja Paulie johon saa ruotsinkielisen äänen ja tekstit) tai Affenanmaan lippu kolmella egellä. Ja aforismimagneetteja ja Eemeli-kortteja luokkahuoneeseen... Itelleni ostin Kajsa Ingemarssonin pokkarin "Lyckans hjul" ja tiskipöydälle laitettavan emaloidun töntön jossa lukee Diskmedel. Se on oikeestaan niin söpö että tarvinnee pistää siitä kuva myöhemmin. Perheelle toin tuliaisiksi suklaata runsain mitoin ja Onnille vähän vaatteita Kapp Ahlista (osta 3, maksa 2, kyllähän te tiiätte).
   Tänäänkin on vielä väsy painanut ja nukahdin lattialle kun rauhoittelin Onnimannia päikkäreille. Olin jokseenkin pöllähtänyt enkä ois kuolemaksenikaan jaksanut lähteä Pilates-tunnille, mutta hyvä että kumminkin piiskasin itseni lähtemään, sillä oli siellä niin älyttömän hauskaa taas ja hyvä olo oli jälkikäteen. Mä en voi sille mitään että mua naurattaa aivan kauheesti kun se ohjaaja (hollantilainen alunperin) kannustaa sillä vähän hassunkurisella suomen kielellään että "jaksaa JAKSAA pärhhana!".
   Ja nyt sitten vielä kaks päivää duunia, kunnes koittaa meidän ruhtinaallinen kolmen päivän syyslomamme. Kieltämättä tuntuu siltä, että loma ei tule päivääkään liian aikaisin.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 16.10.08
Minä oon ihan sippi, kaputt ja finaalissa, ja tänään tarttis pysyä hereillä pitkään yöhön, sillä starttaan kohti Turkua ja sieltä kohti Maarianhaminaa ruottinopettajien koulutus- ja virkistyspäiville, ja laivahan on Affenanmaalla vasta joskus yhdeltä yöllä! Miten mä pysyn hereillä muka siihen asti??? Kai mä nukahdan johonkin tuoliin siellä ja rahat ryövätään ja kengätkin viedään jalasta. Hyvin alkaa tää virkistymispuoli.
Tää vaikenee nyt. Lauantaiehtooseen asti. Tai ehkä sunnuntaihin. Riippuu virkistäytymisen tehokkuusasteesta.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 14.10.08
Voi veljet ja hyvät immeiset, mulla ei ole ollut millään muotoa hohdokas päivä, mutta auttakkee että kuuma kylpy kruunasi tän päivän ja huuhtoi harmit mielestä! Miten mä olen tähän asti voinut elää ilman kylpyammetta? Tarpeellinen loraus kylpyvaahtoa, pari tuoksukynttilää palamaan ja sitten muut valot pois - autuutta!!! On melkein yhtä autuaan raukea olo kuin viime syyslomalla turkkilaisen saunan ja hieronnan jälkeen.
   Muuten päivässä ei kyllä ole ollut hurraamista. Jo lähtökohdat olivat huonot, sillä Onni sai viime yönä jonkin ihme virkeyskohtauksen johon liittyi nudistivillitys, eli sehän riisui yöpukunsa muutamaan otteeseen veks ja huuteli ja lauleli jos vaikka mitä. Toissayönä oli kans vähän tällaista samanlaista levotonta meininkiä, joten näitten kahden kehnonlaisen yön jälkeen olin jokseenkin tiltti tapaus. Ekalla tunnilla koulussa nimittelin oppilaita tekstikirjan kappaleen henkilöiden nimillä ja puhuin taas kirjan henkilöistä oppilaiden nimillä. Ysiluokan kuuntelukokeessa onnistuin painamaan cd-soittimen open-nappulaa kun piti painaa pausea, ja niinhän se koko levyke sitten putkahti ulos koneesta kesken kuuntelun. On se Luojan lykky että mä olen vaan ope enkä esimerkiksi lentokapteeni. Siinä vois matkustajilla olla ihmettelemistä kun meikä tykittäisi muutaman stuertin ulos heittoistuimista kesken lennon. "Oho! Se olikin väärä nappula!"
   Ilta meni sit vielä siinä, että kuskasin tota keskimmäistä ja sen kavereita Porin urheilutalolle treeneihin ja takas. Vietin väliajan Itäkeskuksen uudessa Cittari-kompleksissa, lähinnä nuuskien Tokmannin valikoimia ja ehdin mä Cittarin puolelta tehdä vähän ruokaostoksia. Vaatekaupat jäi kyllä taas täysin katsastamatta, vaikka niitä on siellä useita, ja esmeks Aleksi 13 on ihan uus juttu Porissa. Pyörähdin vaan vähän ovella ja lykkäsin taas uusia vaatehankintoja jonnekin hamaan tulevaisuuteen "sitten kun olen kutistunut taas entisenlaiseksi". Voi *en-sano-mikä*, milloinkas tämäkin maailman kahdeksas ihme vaan mahtaa tapahtua? Tänäänkin söin Subwayllä hurskaasti kanasalaattia ja join kivennäisvettä, mutta enkö ahtanut napaani kymmentä kaurapikkuleipää kotiin saavuttuani, kun Julia oli ryhtynyt leipuriksi ja paistoi kauralastuja, jotka suorastaan sulivat suussa kahvin kavereina! *repii hiuksiaan ja lyö päätään seinään*
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 13.10.08
Tänään saapui kylpyamme, joka hetioitis kiikutettiin paikoilleen, purettiin paketista, kiinnitettiin jalat ja putket ja puunattiin puhtaaksi. Onni sai kunnian vihkiä ammeen käyttöön. Oi ihmettä! Mä en vielä ehtinyt nauttia tästä ylellisyydestä, mutta tuskin maltan odottaa!
   Onnille on kyllä nyt pukannut sellainen uhmis päälle, että siitä on oksat pois kun Monsieur le Peppu saa raivarin! Tänä aamuna vekara vastusti pukemista niin uhmakkaasti, että siinä kun temppuili ja rimpuili sylissääni, niin multa naksahti joku kohta selästä. On kinnannut ja särkenyt koko päivän. Iltainen tanssitunti vähän jelppasi, siellä venyteltiin ja vanuteltiin ja tehtiin lantiokahdeksikkoja ja kaikkea muuta, joka teki hyvää. Saas nähdä meneekö tää tästä itellään vai pitääkö kaivaa Kuuri-Riutan puhelinnumero esille.
   Koulun jälkeen tein pikakeikan Rauman Artessaan sillä aikaa kun isäntä sählyili. Kävin ostamassa lahjan ystävöiselleni Hannalle, joka on mennä paukauttanut kihloihin. Kävin myös Talousmarkassa hankkimassa printtipaperia ja kynttilämansetteja, joista jälkimmäiset olis tarkoitus laittaa kauan sitten ostamaani kynttiläkruunutsydeemiin, mutta joka edelleen lojuu keittiön varaston hyllyllä kun en oo toimeentunut ripustamaan sitä keittiön kattoon. Tarttis nimittäin kiinnittää sinne ensin jonkin valtakunnan koukku, ja sehän nyt ihan mahdottoman vaivalloista on... Nojoo, oikeesti oon lykännnyt ja lykännyt juttua sen takia, että tajusin kynttilähökötyksen vetävän huomion kohti kattoa, ja katossa taas päivää paistattelee todella kaunis loisteputki toisen sammuneen vastaavan vieressä, ja tämä kaunis kaksikko kattovalaisinpohjassa, josta muovikupu yks kaunis isäinpäivä otti, tippui alas ja hajosi tuhannen tuusannuuskaksi. Nyt mä vannoin isännälle, että veronpalautuksista viimeistään ostetaan uus keittiön valaisin, johon tää totesi että sitten pitää kattokin maalata, kun toi vanha hökötys otetaan sieltä alas. Niinhän se tietenkin on, sillä jos vanhat merkit pitävät paikkansa, katto on taatusti maalattu kaikkialta muualta muttei ton valaisinjärjestelmän alta. Joten viattoman kattokoristeen ripustaminen johtaa siis suuren luokan kattoremonttiin. Eh-hehe-he.
   Ja meikä muuten sai viimeisenkin VHS-kasetin pois kummittelemasta! DVD-levykkeitä on nyt pari Ikea-laatikollista olkkarin hyllyssä, mutta vievät ihan minimaalisesti silti tilaa siihen verrattuna, että ne noin 120 kasettia veivät neljä kokonaista hyllyä. Tänään tulikin taas postissa yks huuto.netistä hankkimani dvd-versio, kun alkuperäinen VHS oli niin kulunut ettei sitä kannattanut enää ruveta itse mihkään nauhoittamaan: "Poika", eli Nick Hornbyn "About a boy" -romskuun perustuva leffa, jota en ikinä kyllästy katsomaan. Tarttiskin pitää joku kerta kunnon leffaviikonloppu, ostaa popcorneja ja viettää löhöpukituspäivä elokuvien parissa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 10.10.08 Aleksis Kiven päivä
Kahtena aamuna olemme saaneet suihkutella! Tänään pesuhuoneeseen ja saunaan laitettiin ovet paikoilleen. Nekin on uudet, lasia, kestävät kuulemma kosteissa tiloissa paremmin kuin puuovet. Jos vaan ton meidän keskimmäisenkin muksun kestävät, niin tosi kestäviä sitten ovat. Saas nährä.
   Korjasin illalla ysiluokan kokeita, ja nyt olen niiiiin kurkkuani myöten täynnä kirjoitelmia aiheesta Suomi, ettei mittaa eikä määrää. Loppua kohden tuli sellainen olo, että mä alan seuraavaksi pureskella huonekalujen jalkoja, jos vielä yhdestäkin paperista luen lauseen "me suomut puhumme lopettaa" (We fins speak finish).
   Varoituksen sana: ostin Fazerin pussin "Remix + choco" jonka päällä luki erittäin lupaavasti: "Suklaan maku puskee pussiin!", mutta josta löytyi sisältä muutama vaivainen suklaanamu. Sisällöstä 99% oli salmiakkia ja hedelmää. Älkää menkö vipuun kuten minä menin.
   Avasin tänään haravointikauden hillumalla tuolla pihalla tunnin verran harava kourassa. Tää alkuvaihe etenkin on joka vuosi mielenkiintoinen, sillä klaarattuani nurmikon vaahteran alta ja ympäriltä ei yleensä tarvitse odottaa kuin seuraavaan aamuun, kun jo näyttää taas siltä kuin piha ei olis haravaa ikinä nähnytkään. Takapihalla on nyt lisäksi mukavia monttuja, kun isännän kanssa möyrimme sieltä kiviä veks. Tai isäntähän siitä sitten loppujen lopuksi suurimman vaivan näki, meikäläinen vaan aloitti homman viikko sitten kaivamalla montun jokseenkin ison kivenmurikan ympärille. Se mikä ennen loisti nurmikon pinnalla, oli vain jäävuoren huippu, niin sanoakseni. Kaivoin niin intona että kynnetkin menivät siinä rytäkässä ja sunnuntai-iltana mun sormia särki ihan järjettömästi, koska hiekka ja muta oli kaivautunut syvälle kynnen ja lihan väliin. Isäntä palas leikkipuistosta Onnin kanssa kun olin jo korviani myöten mullassa ja hihkaisi tälle, että "äiti kaivaa myyrän lailla!". No niin kyllä kaivoikin, jestas sentään. Ja se, mikä minut tähän hommaan riivasi, on se, että mä aloitan nyt virallisesti sotani kelttareita vastaan. Mikäli niihin kesällä pläräämiini puutarhakirjoihin on uskomista, kelttarit suosivat kivien ympäristöä lämmön ja kuivuuden takia. Joten nyt niitä kaivetaan ylös. Ja jahka kevät koittaa, seuraan sherlokkina karavaanien kulkua takapihalla ja hukutan ne torjunta-aineeseen! (suuret on suunnitelmat, mutta mistäs minä tiedän mitä se keltainen pikkuväki punoo tällä hetkellä minun pääni menoksi)
   Ostin muuten työkaverilta Onnille vinon pinon bodeja. Kaupoista ei ole aina helppoa löytää isompia kokoja, ja nyt mulla on niitä tuolla paperikassissa odottamassa peräti 18 kappaletta! Maksoin vaan kaks euroa kappaleelta, ja osaa niistä ei ole ikinä edes käytetty! JESSS. Minä en tykkää vaateostoksilla käymisestä, en ainakaan silloin kun pitää löytää joku ihan tietty juttu (jota ei tietenkään silloin kuolemakseenkaan löydä vaikka vastaavia tuotteita muulloin kävelisi väkisin syliin). Olin just katsellut, että Onnin bodyvarasto alkaa olla vähän vähissä, kun sälli on kasvanut niin paljon, että 80-senttiset ovat auttamattomasti pieniä. 86 on perfect vielä toistaiseksi, 92 hiukan iso etenkin jos on kotimaisen valmistajan, mutta menee kyllä sekin. Näin säästyin ikävältä bodynmetsästysreissulta!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 8.10.08

Jeskamandeeras, ette kyllä usko tätä, mutta me pääsemme huomenna omaan suihkuun!!! Se ei tosin tarkoita sitä, että kylppäriosasto olisi vielä valmis, mutta joka tapauksessa laatoitus ja putket sun muut ovat kondiksessa, joten jippiiiiiii, normaalielämä on taas askeleen lähempänä! Kuvissa on vähän näkymiä materiaaleista, ja tykkään eritoten tuosta mosaiikilla päällystetystä kynnyksestä tuossa seinässä, sillä sen päälle on mukava laskea shampoot ja muut, tai vaikka laittaa rivi tuikkukynttilöitä palamaan kun menee kylpyyn. Niin, amme puuttuu vielä ja sauna on täysin keskeneräinen, mutta haloo, huomisaamuna on luvassa suihku! Suihku, suihku, tralla-lallal-laaaaa...
   Olen viime päivät nauhoittanut meidän VHS-kantaa DVD-levykkeille. Ajateltiin romuttaa koko videolaite. Toistaiseksi olen klaarannut kaksi hyllymetriä VHS-kasetteja, mutta runsas metri on vielä jäljellä. Osan videokaseteista olen nakannut veks niine hyvineen (kategoria: tätä ei vaan ikinä tuu katsottua), osan olen korvannut ostamalla vastaavan DVD:n huuto.netistä (kategoria: suosikkileffa, jonka saa DVD-muodossa) ja osan olen nauhoittanut itse DVD:lle (kategoria: suosikkileffa/opetuskamaa, jota ei voi ostaa mistään). On tässäkin sitten ihmiselle puuhaa, ihan kuin ei sitä muuten jo olisi enemmän kuin tarpeeksi.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 3.10.08
Tajusin muuten justiinsa, etten ole varmaan kertaakaan blogissani julkaissut minkäänlaista meemiä. En varmaan ainuttakaan (ellei nyt tämä surullisenkuuluisa muisti sitten jälleen kerran petä). Asiaan on saatava ehdottomasti korjaus, ja tämän nappasin nyt mukaani Niinalta.

Viisi asiaa pakastimessani:
1. Useita pussillisia vinoutuneita, levinneitä tai muuten vain räjähtäneitä korvapuusteja.
2. Muutama pussillinen suht normaalin näköisiä korvapuusteja, joita voi tarjota vieraille.
3. Kettu. Kuollut sellainen. Isäntä korjannut talteen jostakin tienposkesta odottamaan täyttämistä. Arvatkaa kaks kertaa sainko pienen primitiivikohtauksen tästä asiasta. Oikeestaan saan vielä uuden kohtauksen, jos alan ajatella asiaa tässä ja nyt.
4. Näätä. Kuollut sellainen. Katso edellinen kohta ja kerro raivokertoimet kymmenellä.
5. Ompputuoremehua pakastepulloissa.

Viisi asiaa vaatekomerossani:
1. Hervoton pino vanhoja aikakauslehtiä, joita käytän mitä moninaisimpiin askarteluhommiin.
2. Kolme erilaisilla kilisevillä kolikoilla ja helmillä kirjailtua tanssihuivia itämaisen tanssin tunneille.
3. Flexi-Bar jumppakeppi jonka tilasin keväällä ja jonka käyttöön en ole vielä ehtinyt edes tutustua.
4. Kaksi paria täysin käyttämättömiä pastellinvärisiä farkkuja, jotka ostin ennen kuin aloin odotta Onnia, ja joihin en nykyään mahdu, mutta *perinnesana*, AION kyllä vielä mahtua!
5. Villakoira-armeija Ikeasta hankittujen koritornien alla.

Viisi asiaa autossani:
1. Kasa sideharsorättejä, joita Onni halaa edelleen sylissään joka ainoalla automatkalla.
2. Tyhjä pussi apteekin salmiakkeja.
3. Pari erilaista mainoskynää.
4. Liian vähän parkkikolikoita.
5. Onnin turvaistuin takapenkillä.

Viisi asiaa käsilaukussani:
1. Puolinainen paketti kalvotusseja.
2. Lukematon määrä erilaisia kyniä, joita en yleensä onnistu löytämään silloin kun niitä etsin, tai jotka eivät toimi silloin kun löydän ne.
3. Filofaxin järjestelmäkalenteri.
4. Huulipuna ja huulikiilto, joista yleensä toimeennun käyttämään vain ensimmäistä ja sitäkin harvakseltaan.
5. Pussillinen arpakuutioita oppitunneilla pelattavia pelejä varten.

Koska olen varma, että Saanel saa aikaiseksi mielenkiintoisia listauksia, haastan hänet tähän meemiin (ihan vain kostoksi siitä että kummittelet unissani, Saanel-kulta!).
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 2.10.08
Muksut ovat toipuneet kuumeestaan ja palaavat kouluun! Isäntä jatkaa vielä toipumistaan, mutta saapahan sitten levätä ihan tosissaan ja rauhassa täällä hiljaisuudessa, ja sitä se raasu tarvitseekin, sillä on kyllä syönyt kuume miestä. Sairaanhoitajan osani ei ole tänään ollut enää lainkaan yhtä raskas kuin kaks edellistä päivää, jolloin sai kilpaa kiikuttaa juotavaa, lääkkeitä ja hedelmäsalaattia (ainut juttu mitä he pystyivät syömään pahoinvoinnin keskellä oli raikas h-salaatti - kukaan ei yrjönnyt mutta kaikilla oli pahoinvointia), peittoja ja puhtaita yöpaitoja kuumeessa hikoileville potilasparoille. Puhumattkaan "äiti tuu tänne"+"äiti ota sylkkyyn" -pyynnöistä. Nämä jälkimmäiset ovatkin muuttuneet tänään jo ihan normaaleiksi huudahduksiksi tyyliin "Äiti toi kiusaaaaa!" "Eikun toi aloitti!!!".
   Mutta kuulkaas tätä: kylppäriin on viimeinenkin laatta saatu paikoilleen ja huomenna kuulemma saumataan seinät!!! Nitroa, nitroa... Putkimieskin kävi jo tänään katsastamassa tilannetta ja lupas tulla ens viikon puolella. Voi olla, että mä alan olla hiukan harhaisessa tilassa, mutta mulla niinkun kävi ajatus mielessä että me saatetaan päästä suihkuun omassa kylppärissä jo ennen joulua! (Ehkä rationaalinen ajattelu tosin palaisi parin diapamin jälkeen)
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 1.10.08
Jep. Näin se alkaa lokakuu aika hulvattomissa merkeissä. Mulla on täällä kolme petipotilasta ja kylppäriremppa edelleen kesken. Aivan loistavaa ettei noi kuumehouruissa hikoilevat valjunaamat pääse täällä välillä edes kunnon pesulle. Ehkä pitäis olla vallan hälyttämättä sitten paikalle putkimiestä ja muuta väkeä, jotta tää tilanne jatkuisi ikuisesti. Onhan tää nyt vallan niin mielettömän kivaa ettei tällaisesta raaski enää luopua kun on kerran makuun päässyt. (Mitä? Sarkasmia? Onko se jotain syötävää vai uusi suihkusaippuamerkki?)
   Posti toi NetAnttilasta tilaamani "Home Improvement" -sarjan kakkoskauden (suomeksi "Koti Kuntoon"; me ollaan isännän kans molemmat aivan Tim the Toolman Taylor -faneja jo siltä ajalta kun sarja pyöri ekaa kertaa Suomen telkussa) ja Amélien. Jälkimmäinen mulla on ollut VHS:nä, mutta ryhdyin tässä taannoin uusimaan koko VHS-kantaani pikkuhiljaa DVD-muotoon. Monet mun videoista on niin ikivanhoja ja kulahtaneita ja venyneitä ettei ole mitään järkeä ryhtyä nauhoittamaan niitä itse dvd:lle. "Anna ystävämme"-sarjaan mun täytyy mm. investoida, sillä mun nauhoitus on niin iankaikkisen vanha, että se on tallennettu ihan ekalla videolaitteella mitä me ollaan ikinä omistettu, kun ostettiin häälahjarahoilla joku halpa värkki, ja nauhoituksen laatu on lähinnä hiuksianostattava. (Mutta niin vaan on senkin sarjan äärellä naurettu ja kyynelehditty useat kerrat)
   Mitenkähän kauan mä heilun pystyssä kun noi muut hytisee horkassa tuolla peittojen alla? Vähän jo vilutti tänään illalla. Nakkasin varmuuden estämisen välttämiseksi lääkemitallisen konjamiinia kitaani. Auttaneeko asiaa vai ajaako lumevaikutus tehtävänsä?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.





2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät