Takaisin

Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Ann Tylerin romaania "Amerikan lapset".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Oma napa, paras napa
Kaisan näperryksiä
Marian maistuvat
Neiti Nimettömän Aarreaitta
Tirlittan knits and crafts
White Country
Yarnstorm
Periferialife - elämää maalla
Pientä ja kaunista






maanantai 28.4.08
Olipa tänään kiitettävän väsynyttä meininkiä, kun heräsin keskiyöllä noutamaan neitiä bussilta. Mutta kyllä on ollut meidän jumppasirkuslainenkin väsynyt. Onneksi saivat nukkua aamulla pitkään nuo reissussa olleet, heille oli annettu koulusta kolme ensimmäistä tuntia vapaata.
   Betoniauto ajoi pihaan samaa aikaan kun palasin koulusta. Nyt allashuoneeseen on valettu uusi, tasainen lattia, jonka kuivumista tässä nyt sitten odotellaan. Tai, no, Julian huoneessa tehdään kaikkea pikkuhiljaa tässä välissä, kattopaneeleitakin kai aletaan laittaa loppuviikosta. Sähkömies tänään jo kävikin laittamassa pistorasiat ja muut kondikseen. Mulla alkaa olla jo odotuksen kutina, että saatais toi pikkumies kuorsaamaan (oikeesti hei, se kuorsaa lujempaa kuin monet aikuiset) omaan huoneeseensa, ja että tää ahtaus täällä makkarissa muutenkin hellittäisi, kun tänne on rempan ajaksi tungettu jos jotakin huonekalua.
   Valtakunnallisista kokeista on tosiaan nyt päästy, mutta mulla odottaa niin monet niiden korjaamisprosessin aikana kertyneet pinot verbikuulusteluja ja sanareita, että vappukokko olisi edelleen kova sana. Ja senkin ilon taas tässä tänä iltana totesin, että jos joskus harvoin saa jonkun ihan oikean IDEAN opetukseensa, niin eihän sitä pysty tässä infernaalisessa metelissä kehittelemään ja loppuun ajattelemaan, kun nuo kolme junioria tuolla melskaavat niin että ihme kun ei katto irtoa liitoksistaan. *huoh* Joku sanoi, että joutilaisuus on luovuuden äiti. Minä lisäisin siihen, että juu, ja hiljaisuus isä.
24 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 27.4.08
Onnin kaksveekaffettelut oli tänään, ja pikku-ukko oli loppuillan onnellisessa sokerihumalassa, kiitos karkkien, kakun ja etenkin suklaakeksien. On toi hurjaa toi kaksvuotiaan elämä. Mutta ilmeisesti raskas työ (=tuhotyöt, vieraiden huvittaminen ja yleinen riehunta) vaatii raskaat huvit. Pitäis vielä yöllä lähteä hakemaan Juliaa bussilta, kun niiden jumppasirkusjoukkue saapuu kilpailumatkalta Rovaniemeltä. Huhhuh, väsyttää jo ajatuskin, kun oisin nyt valmista petikamaa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 26.4.08


Keväisiä puuhia tänään! Onni sai oman vihreän keinun, Juho puhalteli pikkuveljensä iloksi saippuakuplia. Äiti puolestaan mönki pusikoissa haravansa kanssa, napsi kuvia ja ajatteli voipuneena sitä tosiasiaa, että eilisestä antautumisesta tuli tänään virallisesti totta, kun kävin aamupäivällä Ulvilan kaihtimessa tilaamassa köökkiin uudet rullaverhot.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 25.4.08
Nyt riitti. Ne keittiön verhot. AAAAARRRRGGHHHH! Tikkasin eilisiltana toisen verhon päällitikkaukset, ja jostain syystä alareuna pussittaa. Kankaat eivät ole kohdakkain, vaikka yritän ne miten hyvin silittää ja laittaa ja kohdistaa. Tämän saisi kyllä vielä sillä peittoon, että alareunaanhan on tarkoitus ommella pyörörima, ja verho on käytännössä aina hieman rullalla. MUTTA. Tänään hain tomerana puuliikkeestä vihdoin pyörörimaa, listaa johon voin verhot niitata, ja vielä uudet koristelistatkin noihin keittiön ikkunoihin, edelliset kun oli mitä oli. Vaan eikö pyörösellaisessa ollut joku kirottu oksankohta, niin että Monsieur le Peppu oli sen tasan kaks minuuttia kotiin paluuni jälkeen katkaissut siitä kohdasta. PLUS että aamulla alkaneista ja iltaan jatkuneista suuretsinnöistäni huolimatta en ole löytänyt mistään a) pientä muovipussia joka sisältää ostamani 10 metriä kaihdinnyöriä ja ennen kaikkea b) kangaskaitaletta, josta minun piti ommella kannatusnauhat muovirenkaille (joitten läpi nyörin piti kulkea). Ja jälkimmäinen alkaa olla mulle nyt yksinkertaisesti liikaa, sillä sitä kangasta ei saa enää, meikä osti siitä vihoviimeisen palasen.
   Jostain syystä kaikki on mennyt tämän verhoprojektin kanssa alusta alkaen pieleen. Nyt nostan kädet ylös. Luovutan. Antaudun. Heilutan valkoista lippua. En tiedä vielä, mitä teen tuon kankaan kanssa, jonka olen änkenyt noihin keskeneräisiin rullakaihtimiin, mutta kai sille jotain käyttöä joskus löytyy. Nyt olen finito. Finaalissa. En olisi uskonut, että muutaman suoran sauman ompeleminen voi lopulta osoittautua ylivoimaiseksi tehtäväksi, kun olen huomattavasti monimutkaisemmista projekteista selvinnyt, mutta koska maailmankaikkeus, universumi ja elämä ovat näitä rullakaihtimia vastaan, minä luovutan. Ich ergebe mich.
25 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 24.4.08
Tyhjensin työkassini. Yääääk. - Ei, en löytänyt mitään niin hirveää kuin silloin raskaana ollessani, kun olin tunkenut puoliksi syödyn mandariinin muistipelipussiin (siis vahingossa!) ja se oli siellä muhinut simaksi. Mutta löysin: parin hikisiä sukkia (siis mitäh?? miksi nämä ovat työkassissani? olenko tunkenut ne sinne hajamielisyyksissäni vai onko Monsieur le Peppu ollut asialla?), yhden siistin ja järjestetyn kansion, yhden täysin sotkuisen ja räjähtäneen kansion (= sisältö on siis tällainen), yhden siistin setin vesiliukoisia kalvotusseja muovikotelossaan, lukuisia irrallaan lilluvia kalvotusseja huller om buller, purkillisen Panadolia, yhden nastan (!), kasiluokan ruotsin kirjat (Fritt Fram, taivaalle kiitos että tää on viimeinen kasien ikäluokka joka tätä meidän koulussa lukee), kaksi kpl tyhjää kasin ruotsin läksynkuulustelua, yhden enkun valtakunnallisen kokeen kuullun ymmärtämisen tehtäväläpyskän, irrallisen ruutuvihon kannet (!!), kaksi erillistä monistetta, yhden parkkilipun Porin Sokoksen kattotilalle, yhdet rikkinäiset sukkahousut (!!!), kaksi pipoa joiden luulin kadonneen (!!!!), lääkärin ajanvarauslapun, kaksi pinoa sanareita, kaksi kuulakärkikynää ja yhden muistitarralapun. Hilpeää.
   Pesin olkkarin ikkunat sisältä, imuroin lattiat vähän joka puolelta ja mööpliseerasin ton olkkarin uudelleen, kun oli vaan siirretty kamaa pois tieltä. Jos sunnuntaina tulee porukkaa Onnin kaksveekaffeelle, niin täytyy fiksata tätä torppaa edes hiukan ihmisasumuksen näköiseksi. Sitten pyyhin kaks isoa viherkasvia siitä pölykerroksesta, mikä niihin oli laskeutunut kun toi olkkarin verholauta kiskottiin irti seinästä. Nyt ne näyttävätkin taas viherkasveilta harmaakasvien sijaan. Korjasin kolmet sanarit, täytin tiskikoneen ja juoksin muutamaan otteeseen meidän maantiekiitäjän perässä täällä pitkin noita meidän eteiskäytäviä, kun roadrunnerilla sattui olemaan luonnontuotteet pyrstöpuolessa mutta se ei halunnut antaa mun vaihtaa vaippaa. Kello on puoli yhdeksän ja mun piti ehtiä tehdä tolle keittiöprojektillenikin vielä jotain, lähinnä olin ajatellut edistää itse verhojen ompelua, mutta ans kattoo jaksaako tässä enää sen jälkeen, kun on syöttänyt vastahakoiselle maantiekiitäjälle iltapuuron. - Joka tapauksessa tänään tulee "Tudors", hihhei, joten palkintoa kaikesta aherruksesta on luvassa!
26 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 23.4.08
Kaaosta! Kaikki on yhtä halvatun kaaosta! Huusholli on kaaoksessa! Mun työpaperit on kaaoksessa! On kuulkaa lippua ja lappua ja paperia ja kalvoa ja monistetta ja kopiota ja koepaperia ja sanaripaperia ja verbikuulustelupaperia ja infoprinttiä ja muuta vielä niin paljon että voisin pistää pystyyn oman pienen paperipuodin. Minun laukutkin on ihan kaaoksessa, sekä työ- että käsiveska! Miten tonne käsilaukkuunkin eksyy kaikkea mahdotonta? Tuntuu, että sielläkin on kaikkea asiaankuulumatonta tutista tunkkiin. - Auttakkee! Minä näännyn tähän! Tartten viikon antikaaosloman ja HETI.
27 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 22.4.08
Se on sitten Onni saanut synttärikaverin tuttavani lapsosesta: heille on eilen syntynyt aikamoisen tömäkkä emännän alku, 4500g ja 53cm! Sitä typykkää minä en olisi ulos saanut pusketuksi, se on vissi ja varma. Huhhuijakkaa.
   Veretseisauttavista valtakunnallisista olen selvittänyt yhden pinkan loppuun asti. Toinen pinkka on keskeneräinen ja kolmas aloittamaton. AUGH! Jos Iltis uutisoi lehtorin syöneen ensin pinon koepapereita ja ryömineen sitten ulos puremaan vastaantulijoita lasittunut katse silmissä, tiedätte kenen blogi on hiljentynyt.
   Huusholli on jatkuvasti ja aina vain sekaisempi ja sotkuisempi, vaikka koko ajan olen mielestäni täällä järjestämässä ja siivoamassa. Nyt eteiskäytävään on ilmestynyt monta pakettia kattopaneeleita, jotka ovat siinä kuulemma kuivumassa. Keittiö puolestaan... *huoh* Luin joskus jonkun artikkelin tekniikkaneroista, jotka olivat kehittäneet itsestään siivoutuvan keittiön. Minulla on ollut jo vuosikausia itsestään sotkeutuva keittiö. Minä imuroin, pyyhin, puunaan ja tiskaan, ja kun käännän selkäni, niin POOOFFFF!!! kaikki entiset sotkut ovat palanneet ja tuoneet vielä kaverit, kaimat ja pikkuserkutkin mukanaan.
28 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 21.4.08
Monsieur le Peppu täyttää tänään kaksi vuotta! Uskomatonta, miten nopeasti aika kulkee! Vastahan toi kitisi surkean pikkuisena myttynä vaunuissa, ja nyt se jo kiitää tossa pitkin parkettia kiharat hulmuten ja hihkuu: "Äiti piiloon! Äiti piiloon!" - Haluaa mun kurkistelevan jostain lipaston takaa, yks hänen lempparihassutuksistaan.
   Olen rapsutellut haravalla pihaa ja käynyt tanssitunnilla, siivonnut keittiötä ja korjannut noita - aaaaaaaarghh!!! - halvatun valtakunnallisia kokeita, joista ei näytä tulevan loppua ikinä. Joka kevät olen niitten kanssa ihan yhtä lamaantuneessa tilassa, korjaaminen edistyy hitaasti, kiristelen hampaitani etenkin kirjoitelmien kohdalla ja toivon, että voisin tehdä niistä pihalle vappukokon ja pinkaista karkuun koko korjaamishommaa. Siis, enhän minä muutenkaan kokeiden korjaamista rakasta (kuten ei kukaan täyspäinen ope, mikäli meidän joukossa nyt ketään täyspäistä on), mutta nuo valtakunnalliset ovat mulle jokin ihme kynnyskysymys. Tunnen vereni hyytyvän kun vain vilkaisenkin noihin vastauslomakkeisiin päin. Grrrrrr.
   Höhläännyin ostamaan uuden Elle-lehden, vaikka sen oli joku kantanut luettavaksi opehuoneeseenkin. Siellä kun ei vaan ehdi mitään lukea. Sitäpaitsi lehden kannessa on suuria lupauksia: "Hehkeä kauneusekstra, vinkkejä kutreista varpaisiin".
29 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 20.4.08


30 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 17.4.08
Päivän kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tai ehkä englanninkielinen "overwhelmed" kertoisi sen kaiken yhdellä sanalla. Huusholli on remontin takia nyt ylösalaisin, kokeita olisi korjattavaksi pilvin pimein kun vaan ehtisi edes aloittaa, tuntien valmistelusta ei tahdo tulla mitään kun pitää jatkuvasti vahtia Onnimannia miesten touhottaessa remonttijuttuja, pyykkiä on sekä pestävää että silitettävää sellaiset kasat etten ennen edes tiennyt tästä talosta löytyvän noin paljon tekstiilejä. Kaiken kyllä kruunaa tuon olkkarin kirjahyllyn purkaminen, mikä johti siihen, että kirjoja on sijoitettu kaikkialle taloon, ja kun sanon kaikkialle, niin se tarkoittaa myös keittiön ruokakaappeja, siivouskomeroa ja vaatehuonetta. Voi taivas.
   Maikku kävi näyttämässä heidän pikkuista koiravauvaansa Lukaa. Hmmm, koiraherran nimi saattaa olla myös Luca, enpä tullut kysyneeksi nimen kirjoitusasua. Suloinen, pieni, valkoinen villakerä, josta pistää esiin musta nappinenä ja tummat nappisilmät. Hauveli nappasi lattialta suuhunsa pahaa-aavistamattoman Onnin tutin, mistä meidän Monsieur le Peppu pelästyi sen verran, että lähti kiireen kaupalla kiikuttamaan rakasta uniriepuaan turvaan, ettei koira mokoma veisi vielä sitäkin. - Koira oli tutti suussa kyllä aika metkan näköinen, osasi vielä ottaa sen suuhunsa ihan oikein päinkin.
31 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 14.4.08
Milloin tämä järjetön väsymys hellittää? Voisin nukkua aamulla pitkään, parin tunnin päikkärit iltapäivällä ja mennä taas iltayhdeksältä petiin. Ihan hillitöntä! En ollut näin väsy edes pimeimpinä kuukausina, jolloin perinteisesti alan nuokkua kuin kuivuudesta kärsivä kasvi.
   Koska mun koulupäiväni loppui jo viidennen tunnin jälkeen, hurautin autolla katsomaan pitkästä aikaa äitimuoria. Isäkin sattui sinne samaan aikaan, joten oli vähän enemmän juttuseuraa. Äidin kanssa kun saa aina itse pitää huolen puhepuolesta, se hiukan jotain heikosti kuiskii, mutta vaikeaa on saada selvää sen puheesta. Nyt se oli siirretty TAAS uuteen huoneeseen, enkä kyllä tykästänyt yhtään, sillä samassa ahtaassa huoneessa on jo kaksi vanhusta, joista toinen huutaa jotain outoa koko ajan. Apua, tai henkilöitä, jotka asuvat muualla tai muuta sellaista. Jokseenkin raskasta kuunnella sitä huutoa, saati sitten että siihen kuulemma herää yölläkin. Kaipa tästä pitäisi yrittää keskustella hoitajien kanssa, että oliko siirto tähän nimenomaiseen huoneeseen aivan välttämätöntä. *huoh*
   Ainut kunnon ilonpilkahdus tänään oli taas toi illan tanssitunti! Tehtiin uutta askelsarjaa, ja voi että oli hauskaa, me oltiin kuin viisivuotiaita pikkutyttöjä keijuilemassa, vaaleanpunaiset hörhelötutut vaan puuttui päältä. Ja että taas teki hyvää selälle! Tarttis kyllä jostain repiä aikaa ja energiaa siihen, että harjoittelisi noita juttuja kotonakin. Aina sitä vain aikoo ja aikoo, mutta ikinä ei normaalin viikon aikana ehdi! Plus että on neljäsataa muuta juttua, joita haluaisi/täytyisi ehtiä, mutta vuorokauden tunnit ei vain riitä. Keljua!
34 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 13.4.08
Mikäli Saimi Hoyerin tarkoituksena on näyttää viikko viikolta mahdollisimman suttuiselta ja kamalalta, hän on onnistunut siinä sataprosenttisesti näiden kahden huippumallijakson aikana. Dramaattinen Pariisi-look pläjähti kyllä silmämeikin kohdalla sitten niin armottomasti yläasteikäisten murkkuangst-neitien kokeilujen puolelle että oksat poies. Hmmm, itse asiassa tiedän seiskaluokkalaisia, jotka meikkaavat taidokkaammin.
   Raamis kokoontui tänään Tuulin luona, ja Hannalla oli uusi Muska-vauveli mukanaan. Syötävän söpö! Muska on suursnautseri, ihan musta, ja vasta vielä kovin pikkuinen pentu. Kyllä tuli taas sellainen olo, että voi jukra kun ei ois tota allergiaa riesana. Ite ei oikein voi ajatella ottavansa edes noita allergikkoystävällisiä rotuja. Tuli kyllä raamiksesta muutenkin tänään sellainen tarpeellinen voimalataus, että oikein tarpeeseen osui. Nää viime aikojen terveydelliset edesottamukset ovat vaatineet veronsa, ja tänään toi sääkin oli vielä niin perin juurin surkea, että olin siitäkin nokka lorpollaan, kun olin aatellut, että josko tänään ehtis vähän puutarhassa kuopsuttaa ja samalla happea haukata. Räntää siellä nyt taisi illalla viimeiseksi tulla alas.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 12.4.08
Aloitin viikkosiivouksen eilisiltana ja jatkoin tänään. Jostain käsittämättömästä virtalähteestä olen onnistunut ammentamaan energiaa sen verran, että siivosin kaikki paikat ja pesin kaikki lattiat - lasten huoneita lukuunottamatta. Jahka ovat entisellään (muksut nimittäin), saavat käydä itse sikolättiensä kimppuun. Melkoisen entisellään ne kyllä tänään ovat jo olleetkin, onneksi! Reippain on ollut Onni, jonka voinnissa ei ole ollut muuta erikoista kuin tavallista vähäisempi ruokahalu. Hyvänä kakkosena on porhaltanut Juho, ja Julialla on vielä ollut hiukan himmausvaihde päällä, mutta hyvinhän tuokin on toipunut kun eiliseen vertaa.
   Allashuoneessa on aika mielenkiintoisen näköistä. Isännän rompehuonetta ei enää ole, keskellä valtavaa tilaa ammottaa joltinenkin aukko betonilattiassa, ja sen kautta lattian uumeniin on tänään lapattu kymmenen kuutiota hiekkaa. Olkkarin puoleinen ovi on niitattu umpeen, etteivät lapset vahingossakaan pääse siitä, ja käytävän puolelta ovi on vielä käytössä, jotta suihkuun ja pyykkäämään päästään, mutta siitäkin on kahva vakituiseen irti, jottei Onnimanni pääse juoksemaan kohti vaaraa.
   Mun oman keittiöprojektini kanssa tuli taas yllättävä pysähdysmomentti. Mä kun sain vihdoin ja viimein toissapäivänä ne koristelistat maalatuksi viimeiseen kertaan, ja eilen aioin ruveta laittamaan niitä takas paikoilleen, niin äkkäsin jotain käsittämätöntä. Muutamassahan oli melkoiset lovet sitä varten, että ne ovat mahtuneet ikkunanpuitteen ja keittiön työpöydän väliin. Meikä kun asetteli niitä takaisin, niin aloin kummastella, että mitä hiivattia näitä ylipäänsä on tarvinnut loveta, kun ihan hyvin tähän mahtuvat, ja miten päin nämä oikein tähän nyt kuuluvat. Ja lopulta välähti: listat ovat olleet asennettuna väärään asentoon! Meikä oli maalannut ne valkoisiksi kahdelta puolelta, niiltä, jotka kuuluukin maalata silloin kun lista asennetaan oikein. Mutta silloin niissä loistavat ne helkkarin lovet tosi ruman näköisinä. Jos taas laittaisin listat takaisin samalla tavalla väärin kuin mitä ne ovat olleetkin, niistä jää näkyviin jokaisesta yksi maalaamaton reuna! - Sain kuulkaa ihan primitiivireaktion ja soitin potilaitten hoitamisen lomasta isännällekin kouluun, että jo nyt on kumma kun tässä torpassa on kaikki pintaremonttihommat ihan juosten k**** ja että pakkohan tässä on uudet listat hankkia. Ja niinhän se onkin. Piti tänään jo ehtiä tuohon Luvian puuliikkeeseen, mutta kun se meni jo yhdeltä kiinni, niin enpä aamuisilta siivoamisiltani ja pyykkäyksiltäni toimeentunut ajoissa liikkeelle. Maanantaina sitten... Voi jummi, mä olen ihan turhaan nähnyt tajuttoman vaivan niitten listojen hiomisessa (etenkin siinä!) ja maalaamisessa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 11.4.08
Voisi jo tokaista, että tää ei ole enää todellista: Juho alkoi oksentaa viime yönä. Onni puolestaan reagoi pöpöön kuten isäntäkin, eli alkoi ripuloida suurin piirtein samanaikaisesti. Ja puolen päivän jälkeen saapuu Julia kotiin kesken koulupäivän, naama valkoisena, ja ryntää vessaan oksentamaan. Tätäpä tässä nyt sitten on jatkunut hela dagen tähän mennessä. Piti jo laittaa supertuuletus ulko-oven kautta olkkariin, kiitos Onnin järkkyjen ripulihuurujen. Että jos Pori-Rauma akselilla kiertää jossain ruskea saastepilvi, niin menkää hyvät ihmiset äkkiä sisätiloihin ja teljetkää kiinni kaikki ovet, ikkunat ja avaimenreiätkin vielä. Laskeuman aiheuttamia tuhoja ei uskalla edes ajatella.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 10.4.08
Jäi eilisestä kertomatta, että Juhon poskionteloröntgen osoitti, että kaikki on kunnossa. Meikäläisellä sen sijaan alkoi aamupäivällä olla kumman tuttu vihlonta ylähampaissa - merkki siitä, että itselläni on poskiontelossa muutakin kuin ilmaa. Hampaat irvessä tilasin itselleni ajan huuhteluun ja onnistuin saamaan viimeisen vapaan ajan korvalääkärille Porin Lääkäritaloon. Tuhatta ja sataa painelin koulusta neljännen tunnin jälkeen Poria kohti ja tein varmaan enemmän ohituksia sillä reissulla kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Kohta jo istuin puudutustikut nenässä, yäk vaan, mutta täytyy sanoa, että lääkäri oli aivan harvinaisen näppärä ja taitava tapaus, joten koko homma meni varsin kivuttomasti. Siis sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti.
   Toi poskiontelohomma on kyllä ihan sitten maailman väsyttävin tauti, joten eipä ihme, että olen ollut vielä tälläkin viikolla näin vetämättömissä. Odotan nytkin hartaasti huomista iltapäivää, jolloin viikonloppu on edessä ja sitä saa hieman hengähtää. Jakson vaihde on koulussa vielä aina tavallista väsyttävämpi ajankohta, kun on kaiken maailman ylimääräistä häsäämistä.
   Mutta tänä iltana tulee Tudors, joten jälleen voi ajatella, että torstai on toivoa täynnä. Tykkään sarjasta kuin hullu puurosta, ja Anne Boleynia esittävä näyttelijätär on kyllä niin nappi valinta, että keskemmälle napakymppiä ei olisi voinut enää osua. Aikamoinen vempula se Boleyn on ollut todellisuudessa, ja onkin jänskä nähdä, tehdäänkö TV-sarjan henkilöstä yhtä leuhkivankorskea rääväsuu. Tähän mennessä Lady Anne on sentään käyttäytynyt vielä varsin ladymäiseen tapaan.
36 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 9.4.08
Oi katsokaa ihmettä! Mun blogini on saanut ihka ensimmäisen tunnustuksen! Ja kukapa muukaan olisi sen mulle suonut, kuin ensimmäinen blogistaniatuttavuuteni Kaisa. Kiitos, kiitos! Minä nöyrästi kiitän ja kumarran!
   Tunnustuksen mukana tuli myös muutaman kohdan säännöstö, joka kuuluu seuraavasti:
1.You have to nominate 5 blogs which haven't had this award before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page!
4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.
JOTEN: Maria, Sesile alias Seija, Inkivääri, Teemu ja Sananjalka, täten ojennan tunnustuksen eteenpäin teille!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 8.4.08
Pohdiskelin tänään sitä, miten hölmöjä koevastauksia oppilaat voivat välillä kirjoittaa, kun eivät ole vaivautuneet edes lukemaan aina tehtävän ohjetta, tai muuten vaan käyttämään talonpoikaisjärkeä. Eipä kulunut aikaakaan, kun elämä muistutti meille, että eipä toi omakaan jälkikasvu aina ihan viisaimmasta päästä ole. Olin nimittäin työpaprujeni parissa pakertaessani kuullut Juhon mutisevan että "tää on pomminvarma suunnitelma", ja tokaissut siihen, että sun sanomanasi tuo kuulostaa pahalta - mikä mahtaa räjähtää? No, ei meillä mikään posahtanut, mutta just kun olin mielessäni pudistellut päätäni joillekin kardinaalivastauksille, Julia sanoo, että kato äiti tuonne. Sängyllemme oli ilmaantunut iso, ruskea pahvilaatikko, johon oli leikattu pieni luukku, ja sen yläpuolelle kirjoitettu: "SYTÄ". Hetken ällisteltyäni tajusin, että joopajoo, siinä siis pitäisi lukea "SYÖTÄ", koskapa Juho oli jotakin mutissut myös nälästään. Saatiin perheen kanssa kyllä melkoinen hepulinauru, ja eikö tilanteen kruunannut se, että kyseisestä syöttöaukosta tiputettiin ilmoillemme paperilappu, jonka ainoana viestinä oli: "ÄÄLIÖT." Tapahtuma pistää miettimään oman jälkikasvunsa logiikkaa. Montako voileipää itselleen poika olisi väsännyt jo sillä energialla, minkä hän kulutti pahvilaatikon raahaamiseen, reiän leikkaamiseen (pahvi oli tosi paksua!) ja tekstin (väärin) kirjoittamiseen? *huoh*
   Tämä meidän ikioma eläintarhalemmikkimme kehitti sitten itselleen myös kuumeen. Joo, mä tiedän, ettei tämä oikeastaan edes ylitä blogini uutiskynnystä, koska kuume on meillä jo oikeastaan normaalitila. Käytin pojan silti lääkärissä, kun alkoi huolestuttaa, että onkohan silläkin nyt jo keuhkoputkissa tai korvissa jotain. Niistä ei löytynyt mitään, mutta huomenna tarttis viedä se poskionteloröntgeniin. Tsuidaduida, näin Sairastavat Saloset jatkavat eksistenssiään.
   Kävin muuten ostamassa tänään uuden silitysraudan. Onnistuin nimittäin tuhoamaan edellisen kalkinpoistoaineella. Minä näppäränä naisena ajattelin, että sama tuote, joka lupaa poistaa kalkin kahvinkeittimestä, tiskikoneesta ja ilmankostuttimesta, poistaa sen varmaan helposti myös silitysraudasta. Ja kyllähän se tavallaan poistikin. Se vaan poisti myös kaiken muun siinä sivussa. Tai, no, ei kaikkea, sillä raudasta on ainakin kuoret vielä jäljellä (tai oli, ennen kuin nakkasin sen roskikseen), mutta kalkin lisäksi raudan sisuksista alkoi virrata kuplivan vuolaana virtana myös jotakin ruskeanmustaa töhnää, aivan loputtomiin. Katsoin uudelleen kalkinpoistoaineen etikettiä, ja pienellä präntillä löysin tekstin: "Älä käytä alumiinia sisältäville pinnoille." Hmmmmm. Oiskohan silitysraudan sisuskaluissa ollut kenties nimenomaan alumiinia? Tiedä häntä, mutta infernaalisen sotkun olin saanut aikaan, ja raudan pohja oli täpötäynnä jäähtyneeseen tilaan jähmettynyttä tervan näköistä möhnää. Silitäpä sillä sitten muutama valkoinen paita ensi hätään... Joten tänään meni himmeät kuuskymppiä uuteen rautaan, enkä ostanut lähestulkoonkaan kalleimmasta päästä. Mutta onhan jonkun pidettävä yllä blondien mainetta, ja täten tulin taas kantaneeksi tätä raskasta mutta tärkeää taakkaa harteillani!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 7.4.08
Uskomatonta, meitsi pääsi tänään töihin! Ei iskenyt yöllä kuume, hengenahdistus, aivoverenvuoto tai aids. Can't believe it! Eikä kuulkaa alkanut tullut kesken päivänkään ruttoa, malariaa eikä mahatautia. Mä niinkun ihan oikeesti sain olla päivän duunissa normaalien ihmisten tavoin. Minulle se on jo niin epänormaalia että melkein huimaa.
   Mutta isäntähän täällä sitten poti mun puolestani. Sille nousi eilen kuume kolmeysiin ihan samalla tavalla kuin mulla silloin viikko sitten, mutta se ei näköjään pode flunssaa vaan todellakin jotain vatsatautia. Tekis kyllä mieli vetää itselle joku NASAn avaruuspuku päälle ettei edes hengittäisi samaa ilmaa, mutta josko nyt edes tän kerran selviäis ilman tartuntaa? Mitä luulette, onko mahdollista?
   Illalla pääsin vielä tanssitunnillekin, ja voi taivas, että teki hyvää kangistuneelle kropalle ja etenkin selälle. Ja miten ihanaa oli olla ihmisten ilmoilla! Ahhh, kunpa tätä autuutta saisi nyt nauttia, eikä enää yksikään taudinsiemen meikäläiseen asettuisi.
   Eilen puolestaan alkoi Suomen Huippumalli Haussa, ja siitä voi kehkeytyä vielä ihan mielenkiintoinen juttu. Tosin tän ensimmäisen jakson karmein ilmestys oli sekä Julian että mun mielestä tuomariston Saimi Hoyer, joka rätkynpunaisen huulipunansa ja muuten valjun naamansa kanssa muistutti erehdyttävästi kuningatar Elisabet I:stä vanhemmilla päivillään. Eikä suomalainen Nigel Parkerin vastine saanut raukka eukoilta tuomaroinnissa juurikaan suunvuoroa, lähinnä kävi sääliksi miesparkaa Saimin mesotessa suu vaahdossa. Mutta oikean tytön mielestäni lähettivät kotiin. Jänskää nähdä sekin, ryhtyykö Marje Suomen version Jadeksi. Vähän tuli sellainen olo aloitusjakson perusteella. Kyä ny taas kelpaa kun on typerä malliohjelma katsottavana ja ruodittavana!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 6.4.08
Klo 12.35 Ihan pakko tulla ihmettelemään tilannetta nyt jo päiväsaikaan. Isäntä on saanut jonkun vatsapöpön! Voi pyhät pyssyt! Uusi vatsatautiepidemia onkin JUST sitä mitä tässä huushollissa tähän saumaan kaivataan! *huoh* En voi muuta kuin rukoilla taivasta, ettei toi tartu meihin muihin.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 5.4.08
Nyt on sitten sekä meidän allashuone että sinne pusattu Isännän oma Siniparran huone tyhjennetty remontin tieltä. Ensiks isketään nimittäin ton allashuoneen lattian kimppuun, joten Siniparran huonekin menee maan tasalle, ja koko lattia myllätään ylös. Tarkoitus olis nyt hoidella se samperin keskeneräinen uima-allas sieltä lattian alta silleen, ettei siitä tartte enää ikinä huolta kantaa. Täyttää hiekalla. Valaa betonilattia päälle. Ja sen jälkeen on olkkarin vuoro, josta pätkästään Julialle uus huone. Jolloin Juho perii Julian nykyisen huoneen ja Onni puolestaan Juhon huoneen. Kunnon kierrätysmeininkiä. Lankomies aloittaa tiistaiaamuna hommat. Sitten eletäänkin varmaan vähän hyrskyn myrskyn pitkän aikaa. Nyt on jo keittiön varasto, autotalli ja sauna (! emme siis voi saunoa rempan aikana) täynnä kaiken maailman tavaraa ja rojua, mitä noista meidän allashuoneen tiloista nyt irtosi.
   Meikäläisen olotila ei parane enää ikinä, tähän tulokseen olen tullut. Yskä on vähän hellittänyt, mutta kärsäparka on vieläkin ihan tukossa, ja välillä ääni sortuu niin ettei kunnolla saa puhutuksi. Piru periköön kaikki virukset ja bakteerit ja muut ilkimielibasillit.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 4.4.08
Onni on jo ihan täydessä vedossa. Muksut toipuvat niin nopeasti! Monsieur le Peppu toimi erittäin aktiivisena ja aggressiivisena kommentaattorina katsoessamme telkusta Hauskimpia kotivideoita. Tuli tekstiä sellasella kiihkolla, että Matti Kyllönenkin olis ollut kateellinen.
   Ite oon vieläkin vähän turhan lämpöinen, ei toi elohopea suostu laskemaan alle kolmeseiskan näköjään sitten millään. Ihme tauti.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 2.4.08
Onnilla korvatulehdus. Minun keuhkoputkensellaiseni elää ja voi hyvin, eli ei ollut moinaankaan siitä ekasta lääkekuurista. Nyt on uudet tropit. Toivottavasti tepsivät, sillä muuten alkaa olla suhteellisen jännät paikat sen suhteen, että kumpi tapahtuu ensin, taudin paraneminen vai se että minä tulen hulluksi.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 1.4.08
Voi, mikä päivä! Kuume hävisi sekä Onnilta että minulta kuin taikaiskusta! Olen siivonnut koko huushollin, suunnitellut huomiseksi mahtavat, konstruktivistiseen oppimismalliin perustuvat tunnit, ommellut keittiön verhot valmiiksi ja silittänyt kaikki pyykit. Pursuan energiaa!
   Hah-hah. Kai te muistatte, että tänään on aprillipäivä? Eikun huomenna lääkäriin, sekä pikku-ukko että minä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.



maanantai 31.3.08
Tämä kuukausi saa arvoisensa päätöksen: Yöllä tuli Onni 39 asteen kuumeeseen ja Tero jäi sitä hoitamaan. Kun ite olin ollut koulussa 2 tuntia, alkoi hervoton horkka, ja tajusin, että kuumehan mullekin pukkaa. Kotiin päästyäni sitä oli 38,4 ja siitä puolen tunnin kuluttua 39. Makasin puolitajuttomana sohvalla ja katselin, kun Onni tökki etusormeaan voileipänsä voihin ja veteli sillä taiteellisia kuvioita olkkarin ikkunoihin. Jos huomenna on yhtä korkee kuume, täytyy varmaan hälyttää Julia koulusta kotiin. Mä en noin sippinä ton mukulan kanssa yksin pärjää.
   Näin päättävät Sairastavat Saloset maaliskuunsa, eikä muuta voi kuin toivoa ja rukoilla, että huhtikuusta tulisi edes vähän helpompi, terveempi ja pirteämpi!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 30.3.08
No johan nyt! Elma-täti tässä justiinsa eräänä päivänä kirjoitti, että hän on tullut siihen tulokseen, jotta kevät on pms-oireista kärsivä mies. Nyt alan minäkin jo uskoa Elman kirjoitukseen. Jos loppuviikosta vielä oli täpötalvi, niin eikö tänään jo melkein voinut nähdä leskenlehtien pukkaavan ulos maasta?! Mitäköhän huomenna on tiedossa? Tuleeko bikinikeli vai pitääkö etsiä jostain karvalakki päähän? Mikään ei ole enää mahdotonta.
   Viikonloppu on taas uponnut jonnekin, mihin lie valunut käsistä. Perjantai-iltana hoidin ostospuolen, eilen siivosin niin että illalla jo heikotti (tää tauti on mussa edelleen, se pitää vielä kynsillään kiinni ettei vain joutuis lähtemään), tänään kokkasin uutta sapuskaa (peruna-jauhelihavuokaa Hellapoliisin ohjeella, tosin meidän talouteemme lähes sipulittomana versiona; vain valkosipulia käytin) ja raamiskin kokoontuili iltapäivällä, joskin kevätauringon verottamana hieman harvalukuisella porukalla. Huomenna pitää palata taas työarkeen, ja voi taivas, eihän tässä mene kuin runsas vuorokausi, niin ollaan huhtikuun puolella, ja runsaan viikon päästä alkaa koulussa viimeinen jakso! - No, oma lukujärjestykseni ei juuri laittanut riemusta hyppimään, kun kaikki vapaat osuivat aamuille ja saan pitää kaikki ryydyttävät iltapäivätunnit. *huoh* Mutta silti, jakso on kevään viimeinen!
   Kesäaikaan siirtyminen tuotti taas sen jokavuotisen oudostumisfiiliksen tälle päivälle. Enää en sekoa rytmeissäni päiväkausiksi kuten ammoin ensimmäisinä vuosina, mutta kyllä sen kummasti luissaan tuntee, että tässä päivässä on jotain metkaa, ja hirveen äkkiä menee aina tämä päivä, aikaa ei tunnu olevan mihinkään. Hämäävää, kun katsoo ikkunasta ulos, ja aattelee, että jaa, no kello on vasta jotain neljä, ja katsahdus klokupuoleen osoittaakin sitten, että viisarit heiluvat jo jossain seitsemän hujakoilla. Onkohan tässä systeemissä, kesäajassa, silti loppujen lopuksi jotain suurempaa järkeä?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 27.3.08
Ulkona on täys talvi, edelleen. HÖH. On tämäkin! Jos jotain positiivista näistä sairaspäivistä voi sanoa, niin edes sen, ettei ole tarvinnut tonne lumipyryyn lähteä. - Huomenna taas mennään, joten toivon hartaasti, että säätila tajuaisi, että elämme sentään maaliskuun loppua. Hmmm. Josko säällä onkin luki-häiriö ja se on sotkenut marraskuun ja maaliskuun keskenään?
   Joka tapauksessa, tässä piristystä kaikille talvisen sään ryydyttämille ihmisparsoille:

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 26.3.08
Katsoin lievästi ällikällä säätilaa herättyäni: lunta satoi vaakatasossa ja keittiön ikkunan takana katolta pöllyävä lumi tukki näkyvyyden kokonaan. Haloo? Nukuinko vahingossa 8 kuukautta niin että ollaan taas marras-joulukuussa? Ihme meininkiä ton sään kanssa. Ensin tarvotaan talvikuukaudet vihreän nurmikon päällä vesisateessa, kevään koittaessa alkaa lumi kinostua takapihalle.
   Jotta Sairastavat Saloset säilyttäisivät maineensa maakunnan pöpöpesäkkeenä, puhelin soi kymmenen jälkeen ja koulusta soitettiin, että Julia on kuumeessa. Hiphei! Näin sitä fröken sitten saapui kotiin sairastamaan äitinsä seuraksi. *huoh*
   Onni onnistui livahtamaan tuulikaappiin, kun Isäntä ja Sami lähtivät yhdessä kuntosalille. Minä onneton olin pääsiäisen ikkunanpesuni jäljiltä jättänyt sinne kerrosjakkaran JA suihkupullollisen ikkunanpesuainetta, ja eikö tää riiviö ollut kastellut itsensä sillä pesuaineella päästä varpaisiin! Sain kiskoa siltä märät vaatteet pois ja rynnätä suihkuttamaan ukkelia pesuhuoneeseen, jotta pesuaineen haju lähtisi siitä pois. Voin vain toivoa ettei se ole intoutunut juomaan sitä, mutta koska kyse on Goldenin pesuaineesta (myrkyttömiä), en ole sen kummemmin huolissani. Eipä se silti kovin terveellistä juotavaa liene.
   Väsähtänyttä meininkiä tässä huushollissa tänään, mutta ihan yhtä kamalan paljon en ole yskinyt kuin eilen. Oltaisko parempaa päin menossa?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 25.3.08
Auttakkee, että on ilmaröörit tukossa! Olin päivällä töissä, mutta illalla jo jonotin kiltisti Porin Lääkäritalon päivystysjonossa. Kaksi tuntia! Apuun hälytettiin onneksi toinen lääkäri, ettei oltu yhden varassa, muuten istuisin siellä vieläkin käsi poskella yskimässä. Paikka oli aivan turvoksissa väestä, ja jotkut kertoivat käyneensä sitä ennen terveyskeskuksen päivystyksessä, jossa kuulemma oli noin kuuden tunnin jono edessä. Äääks. Keuhkoputkentulehdushan mulla, kaks päivää saikkua, antibioottia ja yskänlääkettä. Toivottavasti toivun pikavauhtia, sillä oon niiiiiin kypsä kaikkiin tauteihin ja tähän erityisesti, koska yskin niin paljon että lihaksiin sattuu ja päätä jomottaa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 24.3.08 2. pääsiäispäivä
Sairastavat Saloset jatkavat potilaskertomustaan. Minun olotilani ei ole juuri muuten muuttunut, paitsi että ääntä tulee hiukan paremmin kuin loppuviikosta. Muuten yskin edelleen aivan järkyttävästi, välillä sellaisissa puuskissa, että hiki kihoaa pintaan ja silmissä sumenee. GREAT. Lisäksi olen tartuttanut taudin a) Juhoon (kuumeessa, yskii, ääni painuksissa) ja b) Isäntään (yskii, räkäinen, ääni painuksissa), joten aivan hulppeastihan täällä pyyhkii.
   Enpä ole paljon tätä pääsiäistä valmistellut tai juhlinut. Olis ollut kiva mennä eilisaamuna kirkkoon, mutta kun ei pysty laulamaan ollenkaan (enkä minä kestä istua kirkossa laulamatta, se on meikäläiselle sama kuin tarttis mennä silmät sidottuina katsomaan leffaa) ja siksi toiseksi tämän yskän kanssa häiritsee vain muita. Vähän noloa, jos kirkkokansan koko keskittymiskyky kohdentuu siihen, että tukehtuuko tuo eukko yskäänsä nyt vai vasta kymmenen minuutin kuluttua. Siivouksetkin jäi oikeestaan pitkälti tekemättä, mutta tuohon keittiön seinäremonttiin sen verran iskin kiinni, että se seinä on nyt maalattu kahteen kertaan, ja pesin ikkunat sekä liasta että maalinjämistä, joten niistä näkee vaihteeksi taas uloskin. Vielä on tekemättä monta juttua, kuten kattolistan maalaaminen, ja sitten tarttis maalata kaappien sivustat ikkunoiden molemmin puolin (karmean näköiset maalatun seinän rinnalla), verhot ovat vielä Vaiheessa isolla veellä, ja lisäksi noi ikkunoiden koristelistat tarvii vielä yhden maalikerroksen ennen kuin laitan ne paikoilleen, mutta tällä yskällä ja näillä keuhkoilla ei nyt totisesti lakkahuuruja hengitellä (seinämaali oli vesiohenteista ja lähes tuoksutonta, maalarin valkolakka ei).
   Sen verran eilen pinnistin, että kaivoin kaapista osan aikanaan maalaamistani munista, laitoin ne esille lasiastiaan keittiön ruokapöytään ja ripottelin pari tipua sinne sekaan. Ja jälkkäriksi tein maailman ihaninta + yksinkertaisinta mangorahkaa (1 prk Flora vispikermaa, 1 prk maitorahkaa, 2 pilttipurkkia mangososetta ja sokeria maun mukaan), mutta mä olin ainut joka piti siitä. Rahkaa vihaavalle ja maailman epäluuloisimmalle Isännälle markkinoin jälkkäriä mangovaahtona, mutta eikö sen mokoman koiran hajuaisti heti kertonut, että kyse ei ole vain kermavaahdosta. Muksut maisteli sitä haluttoman näköisinä, ja ajattelin hengessäni, että no just, tälle porukalle on totisesti kiitollista kokeilla uusia ruokia. Blääh!
   En oikeestaan tajua, miten pärjään huomenna töissä, mutta en jaksa sitä edes pahemmin ajatella. Tänään tarttis ehtiä korjata pino papereita JA katsoa Huippumallin finaalijakso, joista ensin mainittu on tappavan tylsää ja viimeksi mainittu sikäli terveydelle vaarallista, että minä oikeesti saan aivohalvauksen, veritulpan ja suonenvedon, jos se nokkava Jade kipuaa voittoon.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 21.3.08 pitkäperjantai
Huh, tää kone tyhjennettiin tänään kaikesta ja sitä sun tätä on asenneltu uudelleen. Huomenna pitäis rynnätä vielä ostamaan lisämuistia... Mahtaako tästä kapineesta vielä konetta saada?
   Muuten päivä on mennyt yskiessä ja niistäessä ja vielä kerran yskiessä, ja kaiken muun tautiketutuksen lisäksi multa pääsi vielä astmapiippu lopahtamaan eilisiltana - jippijaijee. Sitäpä sitten ihmettelin, että missä ihmeessä mä onnistun uusituttamaan reseptin pitkäperjantaina, jolloin kaikki maailman paikat on kiinni, mutta Lääkäritalolla oli onneks päivystys, tiskin takana ottivat reseptin vastaan ja lupasivat kysyä lääkäriltä uusimista, ja kävi niin että tää uusi sen oitis ja ilman veloitusta. Minä laukaten Yliopiston Apteekkiin ja sitten kotiin. Huhhuh.
   Totaalisen velttona oon ollut edelleen, mutta näköjään sekin vähä energia, mitä meikäläisessä on yleensä virrannut, on jotenkin maagisesti siirtynyt meidän Onniin, joka on koko päivän juossut ihan hulluna paikasta toiseen ja vetänyt voltteja välissä. Mä tarviin virransiirtokaapeleita että saisin ladattua tosta naperosta vähän virtaa omiinkin vanttuisiini.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 20.3.08 kiirastorstai
Ääntä tulee jo vähän, mutta varsin käheenä tässä vielä ollaan. Hereillä olen pysynyt enemmän kuin eilen, mutta väsynyt ja veltto silti olen. Ylikeitetty spagetti, joka ei pysy haarukassa vaan valuu väkisin alas lautaselle. Vein toissapäivänä yskänlääkereseptini uusittavaksi terveyskeskukseen, ja kun isäntä haki sitä apteekista, siellä ilmoitettiin, että kyseinen lääke on loppu koko maasta (!) ja että he ovat soittaneet tilalle toisen reseptin: isäntä löi pöytään Redol Comp -pullon. Jota en pysty ottamaan ollenkaan, sillä saan siitä aivan järisyttävät sydämentykytys- ja huimausoireet. *huoh* No, kai tässä sitten jotenkin pärjäillään, mutta sitä myrkkyä en kyllä kitusiini kippaa. Soitin vielä Yliopiston Apteekin palveluun ja kyselin yskänlääketilanteesta, mutta toden totta, raaka-ainepulan vuoksi vakilitkuani ei saa nyt mistään. Voi keljuus! Just yskänlääkkeet kun minusta on niin problemaattisia, niistä saa melkein kaikista jotain ihme sivuoireita, jos ei muuta niin järisyttävän väsymyksen jonkun kodeiinin tai muun arsenikkiainesosan takia. Hrrrrrrr!
   Onni vietti jälleen erittäin liikunnallisen puolituntisen katsottuaan Tanssi jos osaat -ohjelmaa. Joka kerta, kun meillä sattuu olemaan telkkari sen ohjelman aikana auki, Onni katselee hetken pää kenossa, ja alkaa sitten itse esittää mitä vauhdikkainta koreografiaa. Meno on melkoista. Kuten on pikku-ukon ruuansulatuskin. Olen vaihtanut illan mittaan niin monet kakkavaipat, että alkaa jo ällistyttää, mitä ja paljonko toi on tänään mahtanut syödä. - Viime viikonloppuna nuorimies muuten lohkaisi Viikon Murjaisun, kun olin tehnyt nakkikeittoa. Se kalasti lautaseltaan kokonaisen maustepippurin, katseli sitä hetken epäluuloisena (olen opettanut että niitä kokonaisia pippureita ei syödä), ojensi sitten lusikkansa eteenpäin ja hihkaisi: "Pippeli pois!"
   Mikäköhän auttaisi tähän mun superryytymykseeni näitten tautien suhteen? Olen ihmetellyt sitäkin, eikö ihmiskropan limantuottamiskyvyllä ole mitään rajaa. Voiko sitä tosiaan niistää ja niistää ja niistää täysin loputtomasti, ilman että varasto mitenkään lopahtaa? Onko kyse ehtymättömästä luonnonvarasta?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 19.3.08
Olin vielä eilisiltana nukkumaan mennessä vähän kahden vaiheilla, että josko kumminkin pärjäis töissä vielä, mutta aamulla, kun kurkusta ei lähtenyt muuta kuin surkeeta pihinää ja sitäkin vaan vähän, oli otettava lusikka kauniiseen käteen ja soitettava pomolle että nyt ei ole meikänaisesta opetushommiin. Sen verran sain sentään luuriin kähistyä, helpotuksen huokaus, mä kun numeroa valitessani ajattelin että jos musta ei lähde kuin jotain ihme sihipihinää niin sehän luulee saaneensa läähätyssoiton heti aamuseitsemältä!
   Hiljaisissa merkeissä on kulunut tää päivä. Ja väsyneissä. En ole päässyt koko päivänä oikein kunnolla sängystä ylös, ainoastaan hilautunut tyynyn ja peiton kanssa olkkarin sohvalle ja pari kertaa tähän tietsikalle lukemaan sähköpostit. Muuten olen nukkunut ja lukenut. Henrik VIII vaimoineen solahti loppuun asti (!!! hei, käsittämätöntä, mä luin sen tiiliskiven ja vieläpä pidin siitä!) ja Sophie Kinsellan "Salaisuuksia ilmassa" oli niin perusköykäistä luettavaa, että nielaisin sen muutamassa tunnissa. - Jukra, jos ei fyysinen vointi olis se mikä on, niin täähän olis silkkaa ylellisyyttä! Viettää nyt koko päivä yöpuvussa lueskellen kirjoja, eikä ketään nykimässä hihasta että ÄitiÄiti!, kaivamassa multaa kukkapurkeista, kiipeämässä kirjahyllyyn tai kokeilemassa ikkunalasien kestävyyttä leikkipalikoiden paiskomisella.
   Toivottavasti huomenna voin jo paremmin, sillä henkisesti mä olen täyttänyt sairastelukiintiöni jo viikkoja sitten. Kirjoitin just eilen yhelle tutulle meiliin, että olen niin kurkkuani myöten täpötäynnä näitä tauteja, että jos joku tökkäisi paistomittarin kankkuuni niin ylikypsää näyttäisi. Olis kauhian kiva juttu, jos vielä kokisin ja eläisin sellaisen päivän, että tuntisin olevani ihan terve ja kunnossa ja sen lisäksi vielä pirteäkin. Alkuvuosi on kulunut nuutuneena kuin nukkuneen rukous.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 18.3.08
Elämä ei oo kivaa. Eikä reilua. Mä olen TAAS räkätaudissa. Tää itse asiassa teki tuloansa jo viikonloppuna ja eilen olin hyvää vauhtia sairastumassa kunnolla, ja tässä sitä nyt taas ollaan. Tällä kertaa pahinta on mun astmaattisille keuhkoilleni tyypillinen yskä, joka paukuttaa sitten niin alvariinsa että ääni lähtee eikä puhumaan pysty. Minä kun edellisen tautirupeaman jälkeen pari viikkoa sitten tuppasin vielä sinkkiäkin päivittäiseen vitamiinivarantooni, jotta vastustuskyky kasvaisi, mutta katin kontit. Tervetuloa vaan tänne kaikki muutkin pöpöt sitten saman tien, meikä viettää avoimien ovien päivää jo muutenkin. (*sensuroitu rumasana*)
   En ole tehnyt sitten niin mitään koko iltana. Lojunnut raatona, juonut kuumaa mehua, tuijottanut Onnin kanssa lastenohjelmia telkasta. Fraserin kirjaa luin kuudennen vaimon alkuun asti (mielenkiintoista nähdä, miten tv-sarja onnistuu näiden kaikkien tapahtumien kuvailemisessa ja millaisen kannan se ottaa kuninkaan henk.koht. persoonaan). Olen syönyt sairastelusuruuni kokonaista kaksi Mignon-munaa, jotka piti säästää pääsiäiseen asti. Tunnen jo kropassani, miten suklaapommi hyytyy rasvaksi vyötärölle.
   Miksei edes silloin, kun itse on ihan kuollut, voisi säätää jotain virtanappulaa tosta pikku-ukosta pienemmälle? Onko sen ihan pakko ehtiä tehdä triplamäärä tihutöitä aina kun itte kaipais hiukan rauhaa ja lepoa?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 17.3.08
You Should Be a Teacher
You are patient, optimistic, and good at explaining things.
You work well with all types of people, and you are a good role model.
Success and positive outcomes are extremely important to you.
You are both a good leader and instructor. People look up to and depend on you.

You do best when you:

- Can see the results of your work
- Are able to teach someone a new skill

You would also be a good nurse or non fiction writer.
Voi, eihän tässä oo ehtinyt eikä jaksanut blogiaan päivittää, kun tämän halavatun koneen kanssa saa tapella ja taistella ja hermot menee! On näjetsen nyt niin, että olen onnistuneesti lataillut aikani tänne ohjelmia, joista olen osan sitten kuitenkin poistanut, mutta Windows älykkäänä systeeminä kerää niin monen sortin rekisteriä sisäänsä, että hommat hidastuvat päivä päivältä ja viikko viikolta. ATK-ritarini Mikko pelasti minut taas eilen, kun en päässyt nettiin enää ollenkaan, ja homman nimi on nyt se, että pistän pääsiäisen pyhinä ton Isännän hommiin eli tyhjentämään tän koneen ja asentamaan Windowsin uudestaan. Joten jos minusta ei tässä päivänä muutamana kuulu, niin voitte sielunne silmin nähdä minut kopioimassa tärkeitä tiedostojani talteen...
   Mulla lähti viikonloppuna jotenkin iso vaihde päälle ton Fraserin kirjan kanssa, en olis millään malttanut laskea käsistäni. Kas, kun siitä Katariina Aragonialaisesta päästiin ja Anne Boleyn astui kehiin, niin tapahtumat muuttuivat niin mehukkaiksi että siinä Kauniit ja Rohkeatkin kalpenevat rinnalla. Ja mulla on pinossa tuolla odottamassa jo vaikka kuinka monta sellaista kirjaa, jotka haluaisin kans lukea, ja jotka olin varannut kirjastosta sillä silmällä, että ehtisin lukea Fraserin hyvinkin loppuun ensin ennen kuin varausjono ehtisi mun kohdalleni. Vaan on sitten joku muukin laittanut ison vaihteen päälle ton lukemisen kanssa, sillä kirjat olivat palautuneet takaisin kirjastoon aivan ennätysvauhtia.
   Tein oheisen, erittäin luotettavan tuntuisen ammatinvalintatestin, ja yllätys yllätys, kuinka ollakaan, mun pitäisi olla opettaja! Heheh, jahka käytte itse testauttamassa itsenne, yllätytte siitä, miten yksinkertaista ammatinvalinta nykyään onkaan. Mihin koulussa sitä opoakaan lainkaan tarvitaan, kun on näin hienot tietokoneohjelmat olemassa...
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 11.3.08
Vuorokauteen enemmän tunteja, kiitos! Varsinkin tää alkuviikko on meikäläisellä aika hengästyttävä, enkä oikein osaa edes sanoa, miksi. Maanantai vetää jotenkin aina mehut heti kättelyssä. Minen ole maanantaipäivien ystävä sitten niin yhtään! The Bangleskö se lauloi jotta I hate Mondays vai kuka se oli? - Yhdyn joka tapauksessa kuoroon.
   Posti toi toisen tilaamistani self help -kirjoista, sen käytetyn. Heh, mielenkiintoista, että vaikka tilasin sen USA:n Amazonista, se oli lähetetty Brittilästä. Mutta tulipahan nopeammin. "Time Management for Catholics" by Dave Durand. - Ai kauhia, mua naurattaa jo valmiiksi: Hannele, jos luet tätä niin hengitä syvään ja istu alas. Kirjasta ei olleet edellisetkään lukijat löytäneet mitään erityisen katolista, enkä ole löytänyt vielä minäkään. Yhtä hyvin kirjan nimenä voisi olla Time Management for Christians.
   Yritin järkätä työpapruja tossa kun Julia oli lähtenyt jumppaansa ja isäntä kiikuttamaan Juhoa painitreeneihin, mutta eihän siitä tuon pikkutuholaisen kanssa mitään tullut. Toi ukkeli kiikutti mun kalvoja ja monisteita ympäri kämppää, kunnes multa meni hermot, luovuin koko hommasta ja lähdin sen kanssa ulos. Käveltiin pitkä lenkki, josta Onni tosin tietenkin osan sai istua rattaissa. Poikettiin kauppaankin ostamaan ranskalaisia pastilleja. Niitä imeskellessä loppureissu sujuikin iloisissa merkeissä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 8.3.08
Tein tänään currylasagnea Vilijaanan ohjeella. Se onneton oli vaan hiukan liian kauan uunissa, johtuen siitä, että simahdin sängylle, joten päällikerros kuivahti. Muuten se oli oikein hyvää. Täytynee kuitenkin ensi kerralla laittaa enemmän kastiketta + vahtia kelloa tarkemmin (eikä vetäytyä vatupassiasentoon sängylle...). Tein puolitoistakertaisen annoksen, mutta näköjään kastiketta saa olla melkein tuplasti.
   Oltiin päivällä kaupungilla koko revohka, mutta koska Porissa oli 450-vuotishulinaa PLUS naistenpäivän tohinoita, niin keskikaupunki oli täynnä väkeä kuin Turusen pyssy. Aivan kauhea ryysis joka paikassa! Lisäksi tuuli lennätti satavaa räntää vaakatasossa päin naamaa (niin kuin vain Porissa voi tuulla), joten ei tehnyt mieli patseerata ulkosalla näyteikkunoita katselemassa. Isokarhu puolestaan oli niin täynnä porukkaa, että olisin pysytellyt siellä vain jonkun uhatessa aseella. - Juuh, heräsi kyllä sisimmässäni kysymys, että miten kestän kesällä Lontoossa, kun siellä on kaikkialla aivan kauhea tungos!
   Mentiin vielä Prismaan lopuksi ruokaostoksille, missä työnsin ostoskärryissä istuvaa ja nukkuvaa Onnia. Onni tosiaan simahti jo matkalla Prismaan, eikä suostunut heräämään, vaikka istutimme sen ostoskärryihin. Tuuppasin kaulahuivini Onnin nuokkuvan pään ja ostoskärryjen työntökahvan väliin pehmentämään menoa, koska ottamissani kärryissä oli tietenkin ns. kiropyörä, ja toppatakissa tuli hieman lämmin kun työntelin tätä yhdistelmää pitkin entistäkin jättimäisemmäksi paisunutta markettia.
   Kun pääsimme vihdoin kotiin, ajattelin, että siivouksestakaan ei tule näin väsyneeksi kuin kaupungilla kulkemisesta kolmen muksun ja isännän kanssa, ja siitä tulee sentään jotenkin hyvä mieli, kun on saanut tehdä puhdasta jälkeä ja näkee työnsä tuloksen. *huoh* Nyt olimme kaikki harvinaisen väsyneitä (paitsi Onni! joka oli vetänyt kunnon unet) ja uuvahtaneen kiukkuisia. Mua eivät auttaneet edes ne lyhyet torkut jotka vedin sängyllä lasagnen muhiessa uunissa. Hitsi, oon ollut koko ehtoon ihan pöllähtänyt ja väsy.
   Katsottiin DVD:ltä "Kanin kirous", kun ostin sen Prismasta melkoiseen pilkkahintaan, ja sitten lueskelin tota Fraserin kirjaa Katariina Aragonialaista (? kai se näin käännetään: Catherine of Aragon) käsittelevän osuuden loppuun asti. Viikolla saapui myös Amazonista tilaamani Alison Weirin kirja "Henry VIII: The King and His Court", joka jo muutaman alkusivun perusteella vaikutti huomattavasti mehukkaammalta kuin tämä Fraserin kuivakka tiiliskivi. Taidan tässä vaiheessa vaihtaa Weirin käteeni, ja jos jaksan, jatkan Fraserista sitten kun olen lukenut Weirin selostuksen avioliitosta Katariinan kanssa. Suunnitelmissani on siis lukea näitä kahta ikään kuin rinnakkain.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 7.3.08
Se on kuulkaatten tää viikko mennyt sellasta haipakkaa että saparo suorana on saanut juosta paikasta ja hommasta toiseen. Töissä on ollut kiireistä, mutta voin vakuuttaa, että viikko on silti lyönyt kirkkaasti laudalta viime viikkoisen tautirupeaman. - Eheiii, älkää nyt edes kuvitelko ettei tälläkin viikolla ois lääkärissä käyty, mutta nyt on ollut kunnolla sairaana vain yksi ihminen. Juho nämligen. Kiikutin sen kiiruusti tiistaina työpäivän ja vanhempainillan välissä Porin Lääkäritalolle, kun antibioottikuurin loputtua kuume palasi, eikä sen tukkoisuus ollut hävinnyt koko aikana mihinkään. Sai uuden kuurin vaivoihinsa ja lepäsi kaks päivää kotona, nyt on sälli taas pystyssä. Hohhoijaa.
   Tämän päivän suuren tragedian ainekset olivat siinä, että Fröken Julie ei löytänytkään koulusta palatessaan postilaatikosta uusinta Harry Potteria. Kauhistus! Järkytys! Tulipalo! Varkaus!! Murha!!! (No joo, Tolkien-fanit kyllä tunnistavat kolme viimeistä huudahdusta...) Suuri Suomalainen Kirjakerho näytti pettäneen neidin, joka oli olettanut, että kirja olisi jo julkaisupäivänä postilaatikossa. Kyllä oli mykkäkoulua ja ovien paiskontaa kotosalla, kunnes sanoin, että Luvian Merikotkaanhan (paikallinen sekatavarakauppa + posti) tulee joka päivä vielä puoli neljän jälkeen uusi satsi pakettipostia, joten voit soittaa sinne ja kysyä, onko minun nimelläni tullut tänään pakettia. Voi sitä onnen huumaa, kun Merikotkasta vastattiin, että Harry Potterin mallinen pakettihan täällä on. Kiiruusti noutamaan! Näin on meidän fröökynä nyt vain fyysisesti tässä torpassa, hengessään hän kyllä lentelee jossain Tylypahkan tienoilla.
   Päätin, että nyt tarvii tehdä mun viikonlopuille jotain, koska ne tuppaa menemään aina pelkissä hommissa. Siivosin kaikki paikat tänään, niin että huomisen vois omistaa jollekin kivalle mahdollisesti, käydä edes kaupungilla murehtimatta koko ajan, että tänään tarttis ehtiä ja jaksaa vielä siivota. Sunnuntai tuppaa kuitenkin menemään töitä miettiessä ja maanantain tunteja valmistellessa. Olis edes yksi päivä viikossa jolloin ehtis rentoutua ja olla rauhassa lastenkin kanssa. - Tähän tähtäämme!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 3.3.08
Voi veljet että oli kivaa olla taas töissä eikä kotona kuumeen runtelemana ja oksennuksen keskellä! Olin niin katkipoikki ennen hiihtistä, ja kun se meni sairaanhoitajan hommissa, niin enpä siinä paljoa päässyt piristymään, ja viime viikko veti kyllä ihan pohjat. Työmotivaatio nousi kummasti! (hehe, tai sitten lääkäri kirjoitti mulle sellaset mömmöt joilla on erikoiset sivuvaikutukset)
   Tanssitunnilla yriteltiin taas uutta juttua, joka meni niin yli hilseen, että vaikka kuinka kaali kelasi sataa, niin ei silti tajunnut. Sitä hauskempaa sit joskus kun se loksahtaa kohdalleen (niih, jos loksahtaa!).
   Nilviö-Jade Huippumallissa ei tipahtanut vieläkään, ja on mokoma sitä paitsi alkanut osoittaa ihmistymisen merkkejä. *huoh* On se kauheeta kun inhokki alkaakin käydä siedettäväksi. Tällä hetkellä oikeestaan enemmän toivon Furondan tippumista, ihme ylilaiha diivailija. Gabrielle taitaa olla suosikkini viime jaksojen perusteella, vaikka puhuukin kuin heinähattu maalaisjuntti. Mutta kuten eräs tuttu mulle tätä ohjelmaa kommentoi vaikka itsekin katsoo ja seuraa, niin formaatti on vinoutunut. Kaikki nämä ohjelmat joissa aina etsitään jakson huonointa kilpailijaa, on vinoutuneita, ei siitä pohjimmiltaan mihinkään pääse. Raadollista on tv-bisnes.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 2.3.08
Mikä lepopäivä? Aamu alkoi puuron syöttämisellä Onnille, toisen eteiskäytävän lattian pesemisellä (jäi eilisestä tekemättä), tiskikoneen tyhjentämisellä, pyykkien ripustamisella, pesukoneen täyttämisellä uudella pyykillä, lakanoiden mankeloinnilla ja ruotsin kokeen laatimisella. En viitsi edes jatkaa. En voi paljoa vapaa-ajalle kehuskella, mutta ainakin Onnimanni on taas täydessä vedossa ja vauhdissa, enkä itekään tee enää kuolemaa. Siinä on jo riemuitsemista kylliksi! Lisäksi tilasin kaks ajanhallintaa (hah! taas minä ja nää mun self help -opukset!) käsittelevää kirjaa Amazonista, josta on jo entuudestaan matkan päällä yks Henrik VIII:tta käsittelevä kirja, joten odotettavissa on myös Visa-laskun tynkää. Tosin mun puolustuksekseni on sanottava, että dollarin kurssi on tällä hetkellä sikaedullinen euromaassa elävälle ihmiselle, ja yhden noista kirjoista tilasin pilkkahintaan käytettynä Amazonin alihankkijalta.
   Huomenna duuniin, tosin kävin siellä jo tänään monistamassa kokeita ja hoitamassa erinäisiä muita juttuja. Onkohan mitään sen autiompaa kuin tyhjä koulu? Aika surullinen paikka ilman sitä kaikkea hulinaa. Mut huomennahan asia taas korjaantuu.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 1.3.08
Sen verran nyt pakko kirjoittaa tänne kevätvärien kunniaksi, kun olen puolen päivää tapellut tuon etusivuni layoutin kanssa, että täällä tautirintama alkaa hiukan antaa periksi: Onni on syönyt jonkin verran tavallista ruokaa ykäämättä tai ripuloimatta, ja minä puolestani olen monen päivän toimettomuuden jälkeen siivonnut huushollin putipuhtaaksi. Eilen oli sellainen pyjamapäivä, että oksat pois, koko päivän sain istua toi pikku-ukko sylissä, se ei suostunut muualla nukkumaankaan. Tänään kun Sami soitti Teroa Juhon kanssa Raumalle uimaan ja pizzalle, niin meikä sai härvelin ja antoi isännälle ulkonaliikkumiskiellon! Neljä päivää oon sairaana ollut jumissa tuon kitinäkallen kanssa, nyt on jonkun muun vuoro! - Teki kyllä hyvää saada täällä puhdasta aikaiseksi, aika kauheeseen kuntoon menee huusholli viikossa kun kukaan ei jaksa tehdä mitään ja emäntäkin vaan sairastaa. Tein silleen pikkuhiljaa huilaillen aina välissä, Asterix-sarjiksen tyyliin "Lakaisen ensimmäisen laatan ensimmäisen puoliskon, hengähdän hieman, lakaisen ensimmäisen laatan toisen puoliskon, hengähdän hieman. Lakaisen toisen laatan ensimmäisen puoliskon..." (Missäköhän Asterixissa toi muuten mahtoikaan olla? Kesällä, kun on aikaa, tarvii lukea ne uudelleen.)
   Eilisen ainut hyvä juttu oli, että kirjastosta soitettiin mun kaukolainani saapuneen: Antonia Fraserin "The Six Wives of Henry VIII". Tudors -sarjan ja tulevan Lontoon matkan innoittamana olen päättänyt sivistää itseäni siivulla Englannin historiaa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.


2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät