Takaisin uusimpaan blogiin Linkkejä

Tällä hetkellä luen: Lotta Lundbergin romaania "Klovnin kyyneleet". Lukemani kirjat Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla Seuraamiani blogeja: Ihana koti Kaisan näperryksiä Loving White Oma napa, paras napa Onni arjessa Pellavasydän Periferialife - elämää maalla Picture Mission Pientä ja kaunista White Country Vilukissi Yarnstorm

tiistai 30.9.08 Mitä mahtoi se varusmiesparka ajatella, joka tänään pahaa-aavistamatta soitti ovikelloamme sotaveteraanikeräyksen merkeissä? Olin noin kymmenen sekuntia sitten heittänyt ulkoportaille vaipan, joka sisälsi järisyttävän määrän luonnontuotetta, sillä Monsieur le Peppu on taas kärsinyt ummetuksesta, ja sekä eilen että tänään on väännetty produktia ankarimman kautta, mutta saaliskin on ollut melkoisen mittava. Portailla ja eteisessä leijui niin sanoakseni tuore haju. Itse le Peppu ryntäsi iloisena pakarat vilkkuen keräyksen suorittajaa tervehtimään ja ilmoittamaan sen ilosanoman että ISO KAKKA TULI. Koska kaikki muut perheestä olivat sairastuneet tämän päivän aikana siihen samaan kuumehorkkatautiin joka vaivasi le Peppua viikonloppuna ja makasivat nyt reporankoina ja taju kankaalla kuka milläkin sängyllä ja sohvalla, näiden zombieiden levittämät/pudottamat/unohtamat tavarat ja vaatteet lojuivat kaikki iloisena sekamelskana le Pepun pikka-autojen (kyllä, tämä ei ole kirjoitusvirhe, ne OVAT pikka-autoja, ainakin niiden omistajan mielestä) ja kuivumassa olevien saunapaneeleiden kanssa eteisen lattialla. Löyhkä ja kaaos oli melkoinen. Hmmmm. Olenko minä nyt vastuussa jos se nuorimies ei koskaan uskalla hankkia lapsia? Tai edes vaimoa? (En usko itsekään olleeni ihan edustavimmillani) Ja minkä takia joka vuosi säikytän nuo veteraanikerääjät suunniltaan? Enkö just viime vuonna avannut ovea pelkissä pikkuhousuissa ja teepaidassa, tukka pystyssä ja hiivatin kiukkuisena, kun luulin että siellä oli Juho joka olisi taas unohtanut jotain kotoa lähteissään? Ehkä meidän talosta tulee vielä legenda varusmiesten keskuudessa. "Ai, SE talo... Sinä vuonna kun mä kävin sen keräyslistan kanssa siellä niin..." KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. sunnuntai 28.9.08 Elämä jatkuu ja syksy saapuu. Innostuin kyllä kuluneella viikolla vielä grillaamaan, kun saatiin niin hienoja ja aurinkoisia päiviä, mutta tänään on näyttänyt siltä, että tosisyksy on hiipimässä paikalle, ja siistin ja öljysin puutarhakalusteet talvisäilöön.    Onnilla oli jokin kuumetauti perjantai-iltana ja eilen, mutta tänään hepulla on ollut taas täysi vauhti päällä ja se on päässyt ulkoilemaankin. Sen verran rauhattomat yöt on kuitenkin takana, että me vanhemmat tuppaamme olemaan jokseenkin väsähtäneitä. Ei päästy tänä viikonloppuna nyt sitten uimahalliinkaan, kun tuo yksi perheenjäsen kuumeili, mutta Pilates-tunnin jälkeen pääsi onneksi suihkuun Kuntotornissa. Oma kylppäri sai lattialaatat perjantai-iltana, mutta seinälaatoista puuttuu vielä alin rivi, ja sitten on saumausten vuoro, ja putkimiehen jne.jne. Huomenna tulee viisi viikkoa ilman omaa suihkua täyteen, ja pelkästään Koti & Talo -lehden uusimman numeron näkeminen marketin lehtihyllyssä sai minut melkein kyynelehtimään, sillä kansi mainosti "suurta kylppärinumeroa". Yhyyyyyy...    Toissayönä näin merkillistä unta siitä, miten jossakin aseman lippuluukulla junalippuja ostamassa tajusin jostain älyttömästä pikkujutusta, että edelläni asioiva nainen ei ole kukaan muu kuin Omanapa-blogin Saanel. Näköjään sitä on niin kiintynyt tähän blogimaailmaan, että muutamana päivänä kun ei päivitä niin heti saa vieroitusoireita ihan unia myöten! Onkohan Saanelilla oikeasti lyhyt, punaisenruskea polkkatukka? - Epäilen. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. tiistai 23.9.08 En olisi vuosi sitten Jokelan tapahtumien yhteydessä voinut ikimaailmassa kuvitella, että vajaan vuoden kuluttua sytytän nämä samat kynttilät blogiini. Haluan ilmaista osanottoni uhrien läheisille, vaikka en voi edes kuvitella heidän surunsa ja tuskansa määrää. Enkä voi muuta kuin toivoa, ettei näitä kynttilöitä tarvitse enää koskaan, KOSKAAN tänne sytyttää. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. sunnuntai 21.9.08 Hyväinen tavatoinen, tällaisen tunnustuksen sain, aivan yllättävältä taholta vielä! Viidelle pitäis jakaa eteenpäin, joten tunnustuksen minulta puolestaan saavat Periferialife, Vilukissi ja Oma napa, paras napa. Kuten huomaatte, humanisti ei osaa laskea viiteen. - No, todellisuudessa useimmat blogit, joille tämän haluaisi antaa, ovat saaneet sen jo jostain muualta, joten en lisää nyt tunnustusta tårta på tårta -meiningillä, vaan himmaan hiukan. Karvinen sarjishenkilönä ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta sen verran yhteistä hänellä ja minulla on, että kun näemme hämähäkin, toimimme molemmat samalla tavalla. Liiskaksi menee.    Oltiin Julian kanssa tänään sitten ekalla varsinaisella Pilates-tunnilla, ja hohhoijakkaa, että siinä lajissa on pitkä tie edessä! Mulla on vielä koko päivän ollut vatsalihakset jostain tuolta oudosta paikasta tosi syvältä kipeenä eilisen jäljiltä (ilmeisesti tämä legendaarinen poikittainen vatsalihas), joten hiukkasen otti lujilta pysyä hommassa mukana. Ohjaaja oli eri kuin eilen, mutta tosi mukava hänkin. Kertoi taannoisen lehtijutun innoittaneen lisää miehiä tulemaan Pilates-tunneille, joista yks oli sitten sanonut hälle heti tokalla kerralla että oli nähnyt hänestä unta. Ohjaaja heti tietysti mairiteltuna kysymään, että aijaa, millaistakos unta sitten näit, ja tähän tää mies oli vastannut synkeenä, että "sää karjuit mun vieressä koko ajan että 'kassit korviin!!!'" :-D Nojuu, voin kyllä hyvin kuvitella, sillä sen verran tiukkaa kannustusta tältä ohjaajalta tuli.    Se on huomenna taasen maanantai, ja minusta tää viikonloppukin on liukunut käsistäni jonnekin ihan tuntemattomaan. Mä tarttisin viikoksi viereeni sellasen työtehotutkijan, kellokallen, joita näkee aina jossain amerikkalaisissa sarjiksissa. Sellasen, joka pistäis viikon ajalta mun tekemiset ylös, ja kertois sitten lopulta, että mihin ihmeeseen se mun aikani oikeesti tuhraantuu. Olen nimittäin tällä haavaa siitä asiasta pihalla kuin lumiukko, enkä osaa muuta kuin levitellä käsiäni ja ihmetellä. Pitäiskö kohta laittaa markettien ilmoitustauluille kadonnut -osastolle ilmoituksia. "Kadonnut 48 tuntia viime viikolta. Palauttakaa osoitteeseen..." KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. lauantai 20.9.08 Ennen sitä ehti iltaisin ja viikonloppuisin jotain, mutta nykyisin ei mitään. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta ihmettelen yhä enenevässä määrin, mihin mustaan aukkoon minun aikani vuotaa. *jälleen kerran huokaus*    Meni tossa viikolla hermot yhden ysiluokan kanssa, joka on ottanut kunnia-asiakseen välttää läksyjen lukemista. Mietin pitkään että mitä hiivattia alan tehdä, että sen porukan kehtaa päästää keväällä muihin oppilaitoksiin, ja jonkinlaiseen ratkaisuun sitten tulinkin. Vietin keskiviikkoiltani laminoiden sanastokortteja pareittain käytettäväksi ja tänään tein samanlaista satsia kappaleen toisesta sanastonpuolikkaasta. Väsäsin hiki hatussa viikolla muutakin ekstramatskua, sillä jotenkin sieppasi tosi raskaasti, ja ajattelin, että nyt on otettava raskaan sarjan konstit käyttöön. Sellaiset, että vaikka kuinka yrittäisivät aktiivisesti olla oppimatta ja torjua kaiken ruotsin kielen, niin ei auta enää. Pakostikin jää jotain korvien väliin. *perinnesanastoa* (ihan ensimmäisellä kotimaisella)    Julian ja mun Pilates-peruskurssi oli tänään. Oltiin kymmenestä kahteen Kuntotornin pohjakerroksessa opettelemassa hengitystä ja perustekniikkaa. Huomenna me aiotaan mennä meidän ekalle "oikealle" harjoitustunnille. Oli tosi mielenkiintoisen tuntuista, ja mun mielestä se oli suurin piirtein sellaista kuin olin odottanutkin.    Eilisilta meni oikeestaan siinä, että lähdettiin koulun jälkeen koko jengillä Meri-Porin uimahalliin. Siellä oli lämpimän veden viikonloppu, joten saatiin polskia tosi lämpöisissä vesissä. Onni vaan heittäytyi ihan toivottoman raivostuttavaksi. Pikku-ukolla ei ollut minkäänlaista halua oleskella saunassa, koska sitä ei lainkaan viluttanut kiitos sen lämpimän veden, ja se huusi siellä koko ajan kuin syötävä. Sitten kun oltiin lähdössä pois ja suihkuttelemassa viimeisiä suihkuja, niin tämähän keksi, ettei häntä saa pestä saippualla. Kiljui ja huusi kuin henkeä olis viety, ja karkasi lopulta allasosaston puolelle kesken pesuhommien. Sinne se juoksi napa pystyssä pakarat vilkkuen, ja meikä hetken paniikissa, että mitäs nyt, kunnes älysin tempaista pyyhkeen ympärilleni ja juosta pikkusällin perään. Tietenkin tää friskasi vauhtia kun näki että äiti on perässä ja kaatui sitten juostessaan liukkaalla lattialla, kolautti vähän päänsä ja huusi entistä kauheammin. En niinkun paljon viitsinyt katsoa ympärilleni, että paljonko katseita kerättiin, mutta kuivaaminen ja pukeminen kaiken tän jälkeen olikin sitten yhtä juhlaa, ja itse en päässyt enää ollenkaan peseytymään. Olin viime uimahallireissun jälkeen tosi virkistynyt ja levännyt, ja nyt oli sellainen olo kuin katujyrän alle olisin jäänyt.    Muuraria ei ole näkynyt eilen eikä tänään, enkä tiedä, minkä kuivumista nyt taas odotellaan. Maanantaina tulee neljä suihkutonta viikkoa täyteen. Vielä muutama tuollainen uimahalliretki ja meikä seisoo kaulimen kanssa muurarin vieressä kunnes viimeinenkin laatta on paikoillaan. - Kohta on kunnon kaulinkin mitä pidellä, sillä olin torstai-iltana Onnin hoitotädin luona tuppereilla, ja tilasin leivontasetin johon kuuluu leivonta-alusta ja iso kaulin, jonka voi täyttää esim. vedellä (tai betonilla...). KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. tiistai 16.9.08 Ei tullut postissa sakkolappua, vaan pelkkä varoitus. *syvä helpotuksen huokaus* Isäntä kyllä tietysti mua ensin härnäsi avaamalla kirjeen itse (oli tullut hänen nimellään koska auto on rekisteröity hänen nimissään) ja lukemalla mulle sieltä kovaäänisesti että sallittu nopeus alueella oli 60 km/h ja minun nopeudekseni oli havaittu 77 km/h. Sain pienen härvelin ja huusin että poliisien kamerat on epäkunnossa ja että toi on ollut mahdotonta. - No, mahdotonta se olikin, oikeesti paperissa luki että nopeuteni oli ollut 67 km/h. Vanhempi konstaapeli mikä-lie ystävällisesti (?) muistutti minulle että pienikin ylinopeus on liikennerikkomus. Jep. Ja hohhoijaa. Näyttäkää mulle autoilija joka ajaa tismalleen sallittua nopeutta, ja minä näytän teille taakse kertyvän jonon, joka lopulta lähtee ohittelemaan mitä vaarallisimmissa paikoissa kun on tarpeeksi kypsynyt.    Keittiön liina pääsi tänään paikoilleen. Ei tuo todellakaan ole se täyden kympin valinta, mutta nyt oli myyjän markkinat. Kapeista raidoista muodostuvaa "saaristolaisruutua" oli vain sinisen ja ruskean sävyissä. Joka paikassa mistä etsin. Joten nyt oli tyytyminen tähän. Ajattelin kyllä jo mielessäni, että josko kevääksi sitten jotain pikkukukallista. Katsotaan nyt.    Kylppärissä muutosta tapahtuu tuskastuttavan hitaasti. Lattia oli käyty valamassa tänään, joten eipä kai siellä pääse työt taaskaan etenemään sitten päivään tai pariin, kun sen pitää ensin kuivua. Ilmoitin jo tänään, että jahka tää remppa joskus valmistuu, niin lillun kaks päivää suihkussa ja saunassa ja kylvyssä ja nukunkin ammeessa. Ja eikö vaan eilen kasattu kauhea määrä jotain paneelia eteiskäytävään kuivumaan, just sopivasti kulkureitille... Sanokaa ihmiset, että kylppäri- ja saunarempasta selviää hengissä, selviäähän? Today's mail had an envelope from the police. Luckily it was only a warning, not a fine ticket (I managed to make a traffic camera flash at me last week). But of course my husband had to tease me by opening the letter before me (it was sent to him because the car was registered on his name) and reading out loud that I had driven 77 kilometres per hour while the allowed speed was only 60 km per hour. Which made me totally furious so that I yelled that it's impossible and the traffic cameras aren't functioning properly. - Well, it really was impossible, actually it said in the letter that my real speed had been 67 km/h. I was reminded that even slight speeding endangers the traffic. Sure. Show me a driver who drives exactly at the allowed top speed, and I'll show you a queue that is driving behind him until they get fed up and start overtaking him in most impossible places - so much about endangering the traffic.    I finally have the new oilcloth on my kitchen table. Not exactly the kind of check pattern I had wished for, but since it was impossible to find my favourite style in red, I had to content myself with this one. Perhaps I'll buy something more rosy and flowery for the spring time, but at least now this seems OK to me.    Our renovation in the bathroom is proceeding agonizingly slowly. The floor had been laid today, but it means that it'll have to dry up for a day or two, so nothing will happen until then. I already proclaimed today that when our bathroom and sauna are ready, I'm going to stay there at least for two days, taking showers and baths in turns, eating my lunch in the sauna and sleeping my night in the bath tub. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. maanantai 15.9.08 Hälytys ja varoitus; löysin Rauman Prismasta rommirusinan makuisia Jaffa-keksejä. Auuuuuu!!! Että se siitä kaloreiden kyttäämisestä. Jos uskoisin sielunvaellukseen, väittäisin olleeni edellisessä elämässäni merirosvo, sillä niin mielettömän perso olen kaikelle rommilla maustetulle makealle. Nämä keksit veivät rakettiexpressillä suoraan seitsemänteen taivaaseen... *katselee tahmeaa kuolalätäkköä näppiksellä*    "Huippumällissä" alkaa Melrose käydä überrasittavaksi. Minä-minä-minä-minä. Muijahan on kuin Nottinghamin sheriffi taannoisesta koulun Robin Hood -musikaalista. Meitsin tämän hetken suosikkeja ovat Michelle ja A.J. joista varsinkin jälkimmäinen tuntuu parantavan koko ajan. Tämänpäiväinen kannibaalikuva oli karmaisevan onnistunut.    Mulle tuli yllättäen koulun jälkeen oivallinen sauma hurauttaa Raumalle Kodinonneen vakstuukin hakuun, kun suunnittelemani tukkari peruuntui oppilaan hammaslääkärin takia. Ja uskomatonta mutta totta, mä viimeinkin löysin liinan tuohon keittiöön! Olin ajatellut, että haluan ruudullista ja punasävyistä, enkä ihan sellaista täyden kympin osumaa löytänyt, sillä sitä oli Linumilta vain sinisävyisenä, mutta tääkin on Linumia ja sekä ruutujen koko että punaisen sävy ovat mukavasti hiukan erilaisia kuin perinteisessä ruutuliinassa. Paras löytö tähän mennessä. Hetken olin jo sortua tilaamaan Ihanasta Greengaten pikkukukallista vakstuukia, mutta luulen, että tää oli nuo verhot huomioon ottaen kuitenkin parempi ratkaisu. Sitäpaitsi löysin myös kahta eri punavalkoista kangaskuosia jouluisempien Tilda-enkeleiden vaatteiksi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Kodinonnessa oli kaiken kukkuraksi aletavaraa, mutta en uskaltanut enää mennä aletavaroita penkomaan, sillä mun autoni seisoi kadulla ilman parkkikiekkoa, koska en löytänyt sitä hiivatin kapinetta, vaikka pengoin auton sisukset nurin ja ylösalaisin ja vielä oikeinkin päin. Odotin vähän kylmä hiki otsalla että onko mulla lappu pyyhkimissä kun palaan liikkeestä kadulle, muttei onneks ollut. - Se oiskin ollut ratkiriemukas juttu, sillä vastikään viime viikolla opin tietämään, miltä näyttää kun valvontakamera räpsähtää kohdalla... Joku hiivatin tehovalvontaviikko kasitiellä. Odotan nyt vaan ryytyneenä, että sainko ihka oikean pikavoiton vai pelkän huomautuksen. Tsuidaduida... No, mutta liinasta tulee kuvaa jahka kerkiän, tänään ei ennätä. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. sunnuntai 14.9.08 Tänään Hanna on liittynyt siskojensa Hildan, Huldan ja Helgan seuraan, ja sisarnelikko on valmis ja koossa. Laitoin heidät istumaan makuuhuoneen hyllylle, mutten vielä tiedä, jäävätkö he siihen, vai viritänkö tänne jonnekin pyykkinarun, johon laittaisin heidät roikkumaan, kuten mallikirjan kuvassa oli tehty. Haukotelkoot nyt tuossa hyllyllä ensin. - Tosin haukottelu on vain silmänlumetta, oikeasti sisarukset supattavat salaisuuksia toistensa korvaan ja kätkevät vain kuiskuttelunsa valehaukotuksiksi.    Merikarvian katras saapui tänään kotiin ja talo täyttyi jälleen äänistä. Nyt sitä taas jaksaa ihan hyvin, kun on saanut lepuuttaa itseään hiljaisuudessa pari vuorokautta. Tässä talossa on viikonlopun aikana kuulunut vain hiukan hurinaa liesituulettimesta, ompelukoneesta ja pölynimurista, ja sen verran toosan ääntä, mitä hiljaisella volyymillä katselluista "Rimakauhua ja rakkautta" -sarjan parista jaksosta lähti. - Ja eikun huomenna sorvin ääreen, jossa murkkufarmi mölyääkin sitten ihan kiitettävällä desibelimäärällä. Hanna, the fourth sister, has joined the company of Hilda, Hulda and Helga today. I put them on the bedroom bookshelf, but I don't know yet if they are going to stay there or if I hang them somewhere in the same way they were in the picture of the book. At least I'll let them yawn on the shelf first - although yawning is only eyewash; it's their way of hiding the fact that they are actually whispering secrets into each other's ears (doesn't fool me, though).    The family arrived from Granny's and the house was filled with sounds and noise again. It's alright now that I've had the chance to rest myself in silence for a couple of days. The only sounds in this house during the weekend have been the different buzzes from my sewing machine, vacuum cleaner and hood, plus the sounds from a couple of episodes of "Cold Feet" that I watched last night and this morning. - Oh yeah, tomorrow I'll get noise more than enough when I return to work in the middle of laughing, chattering, shouting, screaming, mumbling and muttering teenagers. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. lauantai 13.9.08 KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. perjantai 12.9.08 Millaista ylellisyyttä: muu perhe on lähtenyt viikonlopuksi mummulaan, meikänainen saa olla vapaalla ja rauhassa ihan yksinään!!! Wau! Siivoaminenkaan ei ole ällöttävää, kun sen saa tehdä rauhassa ja pieni osio kerrallaan niin että välissä saa aina ottaa iisisti, hörppiä kahvia, ommella vähän, selailla lehtiä... Mietin kyllä kaks kertaa noiden kuvien (=vasemmanpuoleisen) julkaisemista, mutta koska Liinu näytti taannoin rohkeasti miltä heidän arkikaaoksensa näyttää, tohdin minäkin nyt tunnustaa tämän perjantaikaaoksen meidän keittiöksemme. Raivaamisessa ylellisyystaukoineen meni multa jonkin tovin, kuten valaistuksen muuttumisesta voitte päätellä, mutta tulipahan tehdyksi, ja nythän näette noi mun yrjötysbeessit kaapit plus vauvankakan värisen kaakeloinnin, ja ymmärrätte, miksi olen ollut niin ahkerasti luomassa muutosta keittiöön niissä kohdin missä olen voinut. Ei tuollaisen värityksen keskellä kukaan täyspäisenä pysy, sehän on selvää. Ja toi pöytäkin kyllä suorastaan huutaa sitä uutta liinaa... Vitsit, ens viikolla pakotan itteni ehtimään Rauman Kodinonneen ja Verho-Tuomiselle, ja ellei niistä löydy, sitten on otettava lusikka kauniiseen käteen ja ehdittävä seuraavalla viikolla Turkkuseen. Such luxury; all the others have travelled to Granny's place for the weekend, and I can stay here all by myself, in peace and quiet!!! Wow! Even cleaning up becomes pleasant work when I can do it little by little, taking a break every now and then to drink coffee, have a look at some magazines, sew a bit, watch the TV for a while... I have to confess I really thought twice about publishing the left hand photo, but since Liinu so boldly presented her family chaos, I have the courage to show our Friday one. It took me some time to clean the whole mess up, as you can see by the changing of the natural light, but I'm happy I've done it. Oh yes, and now you all can see the kitchen cupboards that I hate so much PLUS the tiles by the sink that always make me think of baby poop. But I bet seeing all this will make you understand better why I've been so eager to create some change in my kitchen. No one can stay quite sane in the middle of these colours. Oh yes, and the kitchen table is practically screaming for a new oil cloth... Boy, I guess I'll have to find the time to drive to Rauma and visit a couple of shops there next week, and if I still can't find one that pleases me, I'll have to visit Turku as soon as possible. This photo made me realize how terribly empty the table really looks. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. torstai 11.9.08 Meitsi ei yleensä jaksa juuri vaatteista kiinnostua, mutta tänään toimeennuin takkiostoksille, koska olen noin viimeiset neljä vuotta vannonut, että en kulje enää yhtään syksyä/kevättä nykyisessä ns. välikausitakissani. Ompelin sen varmaan kymmenen vuotta sitten sellaisena aikana, jolloin tekonahka ja etenkin kiiltävä sellainen oli kovasti in. Turha kai mainitakaan, että viimeiset kahdeksan vuotta se on ollut kovasti out. Ja näistä neljä olen suunnitellut, että tarttis varmaan lähteä takkia ostamaan. Oikeestaan olen vieläkin hämmästynyt siitä, että mä lopulta ihan oikeesti toteutin suunnitelmani ennen kuin se kiiltonahka mureni päältä kokonaan. Ois kovasti makeeta kulkea aina, jos ei nyt ihan muodikkaimmissa, niin ainakin uudehkoissa kuteissa ja omistaa iso garderoobi josta vois aina tilanteeseen kuin tilanteeseen löytää kivaa päällepantavaa, mutta kun mä melkein poikkeuksetta päädyn vaateostoksilta kirjakauppaan tai askarteluliikkeeseen tai musiikkiosastolle tai... Kun ei kiinnosta. Eikä jaksa sovittaa. Ja ihan turha laittaa rahat halpisvaatteisiin jotka kumminkin tuhoutuu jo ekassa pesussa. Ja laadukkaampiin ei ole rahaa. Ja mä ostan sitten vasta kun olen laihtunut ne seitsemän kiloa jne.jne. Syitä siis piisaa. - Aah, mutta nyt, ystävöiset, nyt on meikä päivittänyt takkiosastonsa ja vielä asusteetkin kaiken lisäksi (joten voin siis levätä laakereillani tältä osin taas seuraavat 10 vuotta...).    Tilda-katraan neljäs sisko, Hanna, näki päivänvalon tänä iltana, mutta on raukka vielä siinä vaiheessa, että kädet on vasta nuppineuloilla kiinnitetty. Oikeestaan olen nyt vähän tässä mietiskelyvaihteella, että mitäs sitten, kun Hanna valmistuu. Lisää enkeleitäkö? Jotain muuta? Hmmmm, en todellakaan tiedä. Voisin kyllä koklata jotain jouluista enkelihahmoa, jolle tulis sellainen hauska oksakranssi päähän. Mulla on tuolla sitä varten jo ohuenohutta metallilankaa ja somisteeksi pikkuisia punaisia puuhelmiä.    Huomenna on koulussa taksvärkkipäivä, eli lähes kaikki oppilaat ovat päivän jossakin töissä (suurin osa varmaan tekemässä huushollinhommia kotonaan), ja tuovat sitten päiväpalkkansa tilitettäväksi hyväntekeväisyyskohteeseen. Koska mulla ei ole pidettäviä tunteja, olen tsempannut itseni siihen, että yrittäisin valmistella niin monta ens viikon oppituntia kuin ikinä mahdollista. Keskittymismahdollisuudet opehuoneessa ei vaan ole ikinä optimaaliset ja huomenna kaikkein vähiten, sillä taksvärkkipäivänä kutsutaan perinteisesti eläkkeelle jääneitä kollegoita kyläilemään koululla ja monet leipovat tai ostavat sitä ajatellen jotain tarjoilupuolta. Että suunnittele siinä sitten pedagogisia huippuhetkiä kun ympärillä jutellaan, juodaan kahvia ja mussutetaan herkkuja. Ei houkuta, eiiii... I finally managed to get myself to town today, to buy a new autumn coat. I think I must have been planning this for the last four years, at least. Actually, my previous coat is about ten years old; I sewed it myself at a time when shiny fake leather was very much IN. - I believe I won't have to mention that after a couple of years it was very much OUT. But this is how it always goes with my clothes; I notice that they are old-fashioned and out-of-date, sometimes scarily worn-out, but somehow I don't care enough to do something about it. I'm astonished I managed to buy the coat today. There's always a bunch of excuses NOT to buy new clothes, but to find myself in a bookshop, a DIY shop or a music store instead. *sigh* Marianne from Busy making other plans publishes her wardrobe diary several times a week. - My wardrobe diary would be both utmost boring and only suitable to function as a warning example of avoidable style.    The fourth member of my Tilda angel sisters, Hanna, was born today, but she only has her legs sewn properly to her body; her arms aren't totally ready, I've attached them with pins but haven't had time to sew them yet. I've already been wondering what to start after finishing her. More angels? Something else? I don't know. I thought I might try a more Christmasy version of these angels, one with a wreath made of twigs, red beads and thin steel wire on the head. Perhaps a couple of this kind of angels together would make a good Christmas gift?    Tomorrow we'll have almost no pupils at school, because they have their annual voluntary working day. With the exception of five kids, all the pupils work somewhere for a day (most of them at their homes, doing household chores) and then they'll bring their salary to school that will send it further to charitable purposes. Since I'll have no lessons, I'm going to prepare as many lessons for the next week as possible. Impossible to say if it will be two or ten lessons - this is the day when we traditionally invite our retired colleagues to visit us at school and many teachers also bring something nice to eat, so the circumstances for planning pedagogical victories aren't actually ideal when the staff room is full of nice old friends chatting, drinking coffee and eating delicious cakes and pies. Not temptating, not at all... KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. maanantai 8.9.08 Olin eilen sekä niin kiireinen että illalla jo väsy etten jaksanut blogiani edes päivittää. Satuin nimittäin lauantaina siinä sitä leipää leipoessani jotenkin puolihuolimattomasti vilkaisemaan sitä lieden alaosassa olevaa laatikkoa, jossa uunipellit säilytetään, että jotain öhnämöhnää taitaa olla tuossakin. Eilisaamuna sitten avasin sen laatikon ihan kunnolla ja lensipä taas kulmakarvat takaraivolle, sillä löysin luultavasti törkyisimmän paikan mitä tässä huushollissa on pitkään aikaan ollut. Kiskoin koko halvatun lootan sieltä irti ja puunasin perinpohjaisesti kaikesta minkä nimeä en edes tiedä enkä haluakaan tietää. Sitten ajattelin, että voisin oikeestaan koklata yhdestä blogista lukemaani sokeripalatemppua niihin uunipelteihin: joku oli ammattikokkiystävältään saanut vinkin, että kostutetuilla sokeripaloilla saa uskomattoman siistiä jälkeä niin leivinpelteihin kuin uuniin ja lieden päälliseenkin. Puunasin ensin ne pellit, ja voi veljet, eihän niin säihkyvän tuloksen jälkeen voinut katsoa rasvan sururaidoittamaa uuniluukkua, joten piti siivota sekin. Mikä johti tietenkin itse uunin putsaamiseen. Ja lopulta ajattelin, että hellanlevytkin ovat totisesti jonkun käsittelyn tarpeessa. Niin että minulla on nyt sitten niin kiiltävä liesi kuin olla ja voi, mutta tuhlasin aamupäivän siihen, minkä olin luullut sutaisevani puhtaaksi (vain sen laatikon siis) viidessä minuutissa.    Tein lounaaksi uutta sapuskaa, broilerikepakoita, joihin tuli broilerin jauhelihaa, seesaminsiemeniä, sitruunamehua, curryä ja valkosipulia, ja jotka olivat isännän ja mun mielestä outoja mutta hyviä, mutta jälkikasvun mielestä outoja ja pahoja. Että se siitä ruuasta sitten. Lähdettiin aterioinnin jälkeen Meri-Porin uimahalliin polskimaan ja saunomaan ja peseytymään, kun toi kylppäri on nyt todellakin vielä alkutekijöissään. Lopun iltaa siivosin tätä torppaa muuten ja tein kouluhommia, ja illalla kaaduin kyllä ihan kuolleena sänkyyn.    Tilanne tänä aamuna tuntui siltä, että olis tarvittu jokin väkipyörään perustuva hinausvaijerivempain kiskomaan minut ylös sängystä ja saamaan kouluun. Koulun eteisessä tajusin, että mä olin lähtenyt perjantaina pikkukengissä kotiin ja unohtanut ne tänne, joten mulla ei ollut mitään sisäkenkiä mukanani ja joutuisin koko päivän kulkemaan kävelykengissäni, jotka ei oo ihan viileimmästä päästä. Hyvä aloitus sen lisäksi että olin ihan silmät ristissä ja taju kankaalla! Sitten pitämään poikkeuksellisesti lukion enkun tuntia, sillä niiden ope oli yo-kuuntelua valvomassa. Näilläkin oli kuuntelutunti, joka venyi pitkään välkän puolelle, joten en ehtinytkään toiselle puolelle koulua pitämään välkän aikana yseille lupaamaani sanarin uusintaa. Näin se päivä sitten jatkui samaa rataa, kunnes viimeisellä tunnilla päästiin kasin syventävän ryhmän kanssa atk-luokkaan, jossa upouusiin koneisiin ei oltu vielä edes asennettu kaipaamiani kielten ohjelmia, ja joissa ei edelleenkään (kuten ei keväällä vanhoissakaan koneissa) toimineet kunnolla WSOY:n koulukanavan ruotsin tehtävät. Että se niistä uusista laitteista. Olin jok-seen-kin onnellinen, kun koulupäivä päättyi.    Yhden päivän viikonloppuvapaa ei kyllä riitä mulle alkuunkaan. Yritin piristää ja lepuuttaa itseäni polttelemalla omppukynttilöitä ja nauttimalla niiden miedosta tuoksusta, ja tanssituntikin oli taasen tänään, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että katse suuntautuu väkisinkin toiveikkaana tonne seuraavaan viikonloppuun. Oiskohan huomenna pirtsakampi fiilis?    Päivän piristys on oheinen tunnustus, jonka sain sekä Inkivääriltä että Saanelilta. Kiitos ihanaiset naiset! Mä en ole nyt perehtynyt asiaan, että kuinka monella tää mahdollisesti jo on, mutta haluan ojentaa tän eteenpäin Elmalle, Katileinille ja Niinalle. Olkka hyvä! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. lauantai 6.9.08 Koulun urheilupäivä on onnellisesti takana ja kuten arvelinkin, se sujui tosi joutuisasti siellä kuulutuskopissa. Töiden jälkeen piti hoitaa viikonlopun ruokaostokset ja toimeennuin vielä siivoamaan yhden keittiön kaapeista ja leipomaan hiivaleipää, täkäläisittäin kakkoa (omituisin nimitys tälle leivälle on ehdottomasti Turussa kuulemani junttapulla). Mutta siihen se virta sitten loppuikin. Folke-parka on finaalissa (Vintiöitä lainatakseni). The annual sports event at school is happily behind us and as I had expected, it went really fast while working as an announcer. After school I had to take care of the weekend's groceries and for some unknown reason I was inspired to clean one of the kitchen cupboards plus to bake some traditional Finnish wheat bread. But after that it was like someone had switched me off with a snap. Finito and kaputt. Out of function. Goodnight. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. perjantai 5.9.08 Yksi työviikko on taas takana, ja voi että tämä viikko on tuntunut pitkältä. Varmaankin sen takia että ensinnäkin sää on ollut taas sitä yhtä ja samaa kylläs-tiedätte-mitä-lajia, ja toisekseen meillä on vaan edelleen vähän sairasteltu. Julia oli taas tänään pois koulusta, kun kurkku oli niin kipeä, ettei se pystynyt kunnolla edes puhumaan ja vähän lämpöäkin oli. Onnilta valuu vieläkin räkä. Itse olen ollut vetämättömissä nyt kolme päivää ja koko ajan kurkkukipu vaanii jossain taustalla. Jukrat, ja huomenna on koulupäivä sekä Luvialla että Eurajoella urheilupäivän merkeissä. Mä istun taas kentän kuuluttamossa yhden toisen opettajan kanssa. - Sinänsä hyvä duuni, että päivä kuluu siellä uskomattoman nopeasti, kun on koko ajan järjellistä tekemistä ja täytyy pysyä skarppina että tietää missä mennään.    Pakastin 15 litraa ompputuoremehua, jota lankomies oli käynyt teettämässä puristamossa. Ompelin ja leikkasin neljännen Tilda-enkelin kropan osat, joten eilisellä kolmikolla alkaa olla vähän toivoa Hanna-siskonsa tapaamisesta. Loppuehtoo menikin sitten kaikkeen tylsyyteen, kuten silittämiseen, pyykkäämiseen ja keittiön siivoamiseen.    Mä olen erittäin vakavasti nyt sitä mieltä (kyllä, aikusten oikeesti!) että vuorokauden tunnit ei yksinkertaisesti riitä. Pelkästään siivoaminen meillä olis kokopäivätyö. En oikeestaan tiedä, millaseen rangaistusleirisysteemiin tässä tarttis siirtyä, jotta tuo jälkikasvu siivoaisi omat jälkensä. - Puhun siis kahdesta vanhimmasta, nuorin on vielä jokseenkin syyntakeettomassa iässä. Ja kun tästä huushollista ei ikinä löydä mitään kun kaikki on hujanhajan! Antteks viel se että pöly kasaantuu sinne minne kasaantuu, mutta kun iso osa vuorokaudesta menee siihen että etsii tarvitsemaansa esineistöä kaiken kaaoksen keskeltä. Grrrrrrrrr. One week of work is behind us again, and oh boy this week has felt long and heavy! I guess because the weather has still been as rainy and gray as ever, and also because we've still had some slight cold and flu in our family. Julia stayed at home today again; her throat was so sore that she couldn't actually speak and her temperature wasn't quite normal either. Onni still has a runny nose. I myself have pretty much lost my bounce (as Wallace and Gromit would put it) during the past three days and there's slight pain lurking somewhere in the background in my throat, waiting for an opportunity to make a proper entrance. And tomorrow we'll all have to go to school again, because there's the annual sports day both at our school in Eurajoki as well as at the kids' school in Luvia. I'll spend the day in the announcer's booth in the sports field, together with another colleague. Sounds boring, but actually it's quite a good place to spend the day, because one has to be really attentive all the time and to know what's going on in the different corners of the field to be able to announce the events and results for the audience.    I put 15 liters of apple juice into the freezer; my brother-in-law had taken the apples from my parents' garden to a juice press. I also sewed and cut the body parts for my fourth Tilda angel, called Hanna, so the trio in yesterday's photo now has some hope of meeting their sister. Unfortunately I had to spend the rest of the evening doing boring household chores.    I really and honestly and quite, quite seriously think that 24 hours per day aren't enough for me to take care of my job, my kids, my household and to have some time for my hobbies, too. Cleaning this house alone would make a full-time job for anyone. Actually I think something should be done to the way my two older kids live, because they %&#?%&£¤ don't clean their own mess even if they could and should and ought to. I don't know what kind of punishment/motivation system I should develop for them. The most annoying thing is that you can't find anything you need in the middle of the total chaos. I spend half of my days searching for things I've lost somewhere under and behind a hundred other things. Makes me both frustrated and furious. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. torstai 4.9.08 Kolmas Tilda-siskoista, Helga, valmistui lopullisesti tänään. Piti kaupungilla käydessä hakea askarteluliikkeestä uusi tönttö mustaa maalia, sillä en löydä sitä edellistä nyt mistään. Tosin, tietenkin, se putkahtaa nyt ihan lähipäivinä jostain esille, kun ensin etsin sitä viikonlopusta lähtien ja nyt kävin ostamassa uuden. Hilda ja Hulda ottivat joka tapauksessa uuden siskonsa avosylin vastaan ja kyselivät, milloin neljäs sisar saapuu, jotta koko perhe olisi koossa, mutta pakko oli sanoa, etten vielä tiedä, koska tästä neljännestä ei ole näkynyt vielä nenänpäätäkään.    Kävin tilaamassa Husqvarna-liikkeestä tasasyöttäjän koneeseeni, eikä se olekaan mikään ihan pikku ostos, sillä mokoma kapine maksaa 65 euroa! ARGH. Toivottavasti on sitten hintansa väärtti, ja kai se onkin, sillä ainakin mitä tilkkutyökirjoihin on uskomista, konetikkausta on turha uneksiakaan ilman kyseistä laitetta. Tästä tietenkin seuraa se johtopäätös, että nyt on tehtävä tilkkutöitä oikein urakalla, jotta lisälaitteen hinta per työ tulee mahdollisimman halvaksi. The third one of my Tilda sisters, called Helga, was finished today. She had been pretty much ready since the weekend, but I had lost the small can of paint I bought for painting the eyes, and I really couldn't find it anywhere. Today I gave up searching and bought a new one. And, of course, as this works like a nature of law, I'm expecting to find the old one any minute now. That's how it always goes. Anyway, the angel sisters had a happy reunion and kept asking me when they're going to meet the last one of the sisters, but I couldn't promise them anything yet.    I also went to a sewing machine shop today to place an order of a dual feed foot for my machine - it seems that stitching quilts without one is impossible. I was a bit shocked to hear the price, 65 euros, but, eh, well, if I want to finish my quilt, I need it. The price of the gadget only leads me to the conclusion that I'll have to sew a lot more all kinds of quilts and other patchwork projects to bring the price per a project as low as possible... KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. tiistai 2.9.08 Onni sai nuhakuumeen, ilmeisesti saman pöpön kuin Julialla oli loppuviikosta, ja eilen mä vietin päivän kotosalla sen kanssa, tänään oli puolestaan isännän huki toimia sairaanhoitajana. Multa menikin eilinen päivä jonnekin ihan häviksiin, olin järkyttävän väsy ja nukahdin itsekin pariksi tunniksi kun Onni meni päikkäreille, enkä päässyt oikein raiteilleni enää koko päivänä. Tänään on tuntunut siltä kuin olisin ollut koulusta poissa vähintään viikon, vaikka oikeasti välissä oli vain viikonloppu ja "vapaa" maanantai. ("Vapaa" lainausmerkeissä, koska sairaan kaksvuotiaan hoitamisen rinnalla jopa yläasteen kieltenopetus on silkkaa lepoa.)    Tanssitunnit alkoivat taas eilen ja voi pyhät pyssyt että sitä oli kankea kuin sahapukki kesän jäljiltä! Mut hymyilin silti koko ajan kuin hangon keksi, kun jotenkin tajusin, miten mukavaa on taas olla siellä, kuulla eksoottista musiikkia ja löytää itsestään uusia liikeratoja joita ei tavallinen länsimainen perusliikunta tunne ollenkaan. Mulle on tulossa myös uusi harrastus, kun ylipuhuin Julian lähtemään kanssani Poriin Kunnon Fiilikseen Pilatekseen. Meidän pitää ensin käydä neljän tunnin peruskurssi syyskuun loppupuolella, ja sitten voimme alkaa käydä kerran viikossa Pilates-tunneilla. Jännää nähdä, millaista siellä on, miten se vaikuttaa ja tuleeko meistä innokkaita harrastajia vai mennään-nyt-kun-on-kurssi-maksettu -harrastajia. Toivottavasti on innostavaa ja tehokasta ja kaikkea kivaa! En olekaan käynyt kertaakaan Kunnon Fiiliksessä, joten tilana ja paikkana se on mulle kans uusi. Porin Puuvillassa kävin joskus Bobby Wellness Centerin rasvanpolttotunneilla, mutta siitäkin on jo jotain melkein kymmenen vuotta aikaa. Kattelin vaan ihan intona niitä kuvia KF:stä ja aattelin, että jos on hyvä paikka, niin vois käydä vaikka tiistaina tai torstaina jossain muussakin jutussa siellä samalla kun vie Juhoa painitreeneihin. - Joo, hyviä aikeita taas mulla, mutta mistä taas repii kaiken sen ajan ja energian?    Sää on kyllä muuttunut taas niin kylmäksi että hrrr vaan. Sunnuntaina oli vielä tosi lämmin tähän verrattuna, vaikka silloinkin jo hytisin tuulen takia. Ajattelin tänään surkeana, että voi jukra kun ois rahaa lähteä syyslomalla jonnekin aurinkoon niin kuin viime vuonna. Koko syyslukukausi meni jotenkin paljon kevyemmin, kun ensin oli jotain kivaa odotettavaa, ja sitten oli saanut ladata biologisia aurinkokennojaan kokonaisen viikon ajan, niin sen voimin sitten kesti taas jouluun asti sitä pimeyttä. Saispa sopivan parin tonnin veikkausvoiton jostakin, jotta päästäis jonnekin lämpimään... *huoh* Toivoa vaan sopii juu. Onni was the next one to catch the slight flu that Julia suffered at the end of the week. I was at home with him yesterday and my husband stayed at home today. Now he (Onni, not my hubby) has recovered enough to be able to return to his daycare again tomorrow. My whole day felt somehow weird yesterday because I didn't go to work and I was terribly tired, actually so tired that when Onni took his afternoon nap, I fell asleep too. After that I didn't get to the track properly anymore, it's almost always so that if I sleep in the middle of the day, I feel like a zombie the rest of the day. Today I felt like I had been a week away from work, although there had only been a weekend and this one "day off" after that. ("Day off" in quotation marks because taking care of a sick two-year-old child makes my regular work at school among the teenager monsters look like a holiday)    My oriental dance classes restarted yesterday after the summer pause. Goodness that I was stiff! But I was still smiling stupidly from ear to ear because it felt so good to be there again, listening to the exotic music and finding myself doing such courses that you normally never do in typical western work-outs. I'm also going to take on a new hobby when I persuaded Julia into joining me to a Pilates class at a fitness center in Pori. We'll attend a basic course of four hours on a Saturday at the end of the month and after that we'll be able to join a class once a week (or how often we want, but it seems that once a week is enough for us). I looked at the photos of the fitness center on their website and it looked so good that I thought I also might try some other kind of work-out, perhaps on Tuesdays or Thursdays when I take Juho to his wrestling training. A good idea but where to get all the time and energy for it? Don't know.    It has been so cold during these past two days that today I found myself dreaming of travelling to some southern resort during the autumn holiday as we did last year. But, no money no honey no fun. *sigh* It was SO nice last year, the whole autumn term at school wasn't as bad as it usually is, because at first there was something nice to be looking forward to, and during the week in Turkey we had so much sun that it gave us energy until Christmas. Aaaawwww, I'm desperate for winning in the lottery, not a jackpot but just enough for a trip to the south. - Yeah, dream on, Kutri, dream on. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ. 2008 elokuu 2008 heinäkuu 2008 kesäkuu 2008 toukokuu 2008 maaliskuu-huhtikuu 2008 tammikuu-helmikuu 2007 joulukuu 2007 marraskuu 2007 syyskuu-lokakuu 2007 heinäkuu-elokuu 2007 huhtikuu-kesäkuu 2007 tammikuu-maaliskuu 2006 heinäkuu-joulukuu 2006 tammikuu-kesäkuu Vuoden 2005 blogimerkinnät