Takaisin


Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Janet Evanovichin dekkaria "Three to Get Deadly".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Hitaat kiireet
Kaisan näperryksiä
Marian maistuvat
Neiti Nimettömän Aarreaitta
Tirlittan knits and crafts
White Country
Yarnstorm






torstai 28.2.08 Onnin nimppari
Voi tota meidän nimpparisankaria! Omassa olossa ei ole hurraamista, mutta Onnia alkaa käydä jo sääliksi oikein toden teolla. Koko päivän se ruikutti ruokaa, enkä uskaltanut antaa muuta kuin keitettyyn veteen sekoitettua mehua, jugurttia ja vaaleaa leipää, joista vain viimeksi mainittu jotenkin kelpasi. Iltapäivällä se oli niin surkeena, kun uunissa paistui lihamakaronilaatikko, että hellyin ja annoin purkin hedelmäsosetta, josta se söi alle puolet, mutta jonka se yrjösi noin puolen tunnin sisällä keittiön lattialle. Great!
   Nukahdettiin aamupäivällä yhdessä Onnin kanssa olkkarin lattialle noin tunniksi. Illansuussa, pian ton ykäepisodin jälkeen, multa alkoi lähteä taju väsymyksestä, kun on tää tauti ja Onnia on ollut rankka hoitaa koko päivä yksin. Komensin Juhon katsomaan Onnin perään ja simahdin sängylle. Kun heräsin puoli seitsemältä, isäntä oli saapunut kotiin, ja Onni veteli sikeitä mun vieressäni. Ilta on mennyt jotakuinkin tokkurassa. *huoh* Sijaiselle en ole pusannut ohjeita, pikku-ukko itkee alvariinsa ja Juho pomppii formuloiden vauhdilla yhdellä jalalla ympäri taloa, koska kaatui olkkarin parketilla ja loukkasi polvensa, mutta tolla menolla kyllä loukkaa itsensä äkkiä uudelleen ja toisenkin koipensa. Terveisiä kaiken kaaoksen kotipesästä!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 27.2.08
Meidän uus ovikello on totisesti niin tehokas ääneltään, että Onnin toistetuin lause on tänään ollut: "Kello oittaa! Kello oittaa!" Mä annan viikon tolle hihkulootalle aikaa. Siinä ajassa joko totun siihen tai sitten ryntään vasaran kanssa moukaroimaan sen mummonmuusiksi.
   Infernaalinen olo koko päivän. Lähdin lopulta illansuussa Lääkäritalon päivystykseen, joka oli turvoksissa väestä, joten ilmeisesti muutama muukin on saanut flunssan. Mulle lykättiin antibioottia, nuhalääkettä ja loppuviikko saikkua. Olin ihan naatti pelkästä lääkärikäynnistä ja saman tien tuli annettua piutpaut Keventäjille ja kaikille Hyville Aikeille, ja nappasin hampurilaispaikan drive-in -luukulta iltasapuskat mukaan, sillä minusta ei todellakaan ollut kokkauspuuhiin. Näin sitä pyrstö taas leviää muutaman sentin.
   Posti toi uuden Pirkan ja Kotivinkin, mutten oo jaksanut niitäkään avata. Evanovichin dekkarissa olen huikeasti sivulla 9. Hohh! Ainut lohtu tässä synkeyden keskellä on se, että huomenna Onni palaa hoitoon, eikä mun tarvi koko ajan olla viihdyttämässä pikku-ukkoa, joka tänään poti syvää tylsistymis- & turhaumatilaa, ja huusi mua yhdentoista sekunnin välein silloinkin kun pidin sitä sylissä. Siinä ei paljon itte saanut levättyä, mutta ajatuksissa alkoi pyöriä ideoita eilisen lapsikaupan laajentamisesta.
Edit.klo 21.15 Onni alkoi ripuloida ällistyttävällä voimalla ja ykäsi taas olkkarin lattialle. Se siitä huomisesta lepäämisestä ja toipumisesta. Kurjinta tietysti on se, että toi raukka ei vieläkään nyt sitten ole kunnossa. Minä kun kiikutin sen mukanani lääkäriinkin että se tsekkasi sen korvat, kun se oli niin kitiviti päivällä, vaikkei kuumettakaan enää ollut. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Kyynärpäitä myöten grillikioskisinapin korvikkeessa. *huoh*
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 26.2.08
Jaa että heräsinkö eilen terveenä, hoikkana, pirteänä ja säteilevänä, heräsinkö, mitä? Havahduin kuudelta kännykän herätysääneen, täydellisen pimeässä ja täydellisen lentsuisena. Raahauduin työpäivän läpi ja kaaduin kotiin päästyäni sänkyyn. Mutta ei tässä vielä kaikki! Hoitotäti valitteli, kun haimme Onnin hoidosta, että tämä oli syönyt päivän mittaan tosi vähän ja tosi huonosti. Arvaatteko jo, mitä illalla tapahtui? - Jo vain! Pikku-ukko veti kunnon laatat ensin makkarin lattialle, sitten olkkarin sohvalle (taivaan kiitos meillä on pyyhittävä pinnoite niissä sohvissa, vaikka jo vähän kulahtanut sellainen), sen jälkeen olkkarin lattialle, ja sitten vielä pari kertaa makkarin lattialle. Mitä minä sanoinkaan justiinsa taannoin Juhon taloon tuomista tautikierteistä? POIKA MYYTÄVÄNÄ! 10-vuotias, energinen pöpömagneetti. HALPA!!!
   Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Jo aiemmin päivällä Julian ope soitti meille töihin, että tämä on valittanut korviaan ja he lähettivät sen koulusta terveyskeskukseen. Ja sitten soittaa Julia ite, että hän pääsi lääkärille ja hänellä on molemmissa korvissa korvatulehdus, ja hän menee nyt kotiin. Voi auttakkee!
   Meitä on ollut täällä tänään kolme potilasta. Yö Onnin kanssa oli vaikea. Mä otin sen meidän viekkuun nukkumaan ja laitoin ison pyyhkeen alle, joka osoittautuikin sitten tarpeelliseksi, ts. vaihdettiin puhtaaseen jo aika kättelyvaiheessa. Mutta vaikkei se yön aikana enää tyhjentänyt sisuksiaan, se nukkui tosi levottomasti ja hehkui kuumeesta ja valitti ja halusi koko ajan mehua, jota sille ei tietenkään voinut antaa. Annoin minisiä hörppyjä cocacolaa mukista, kun en uskaltanut riskeerata sitä, että pikku-ukko purskauttaisi vatsahapoilla maustetut colat oikein paineen kanssa meidän sänkyyn. Aikamoista porua ja tahimista oli toi yö, ja kun itte olin niin perusräkäinen yltä ja päältä, niin ei paljon aamulla naurattanut. Onneks nukahdettiin sitten iltapäivällä Onnin kanssa sylikkäin tohon sohvalle, joskin isäntä keskeytti meidän makoisat unet soittamalla kännykkääni, mutta saatiin ees vähän unta ja huilia.
   Isäntä oli muutenkin varsin touhukas: se vei kaupunkireissulla Juhon parturiin (niin, unohdin mainita mainoksessani että pöpömagneetin saa nyt vastikään huollettuna samaan hintaan!) ja osti meidän reistailleen ovikellon tilalle uuden langattoman. Aivan, ja koska meidän isäntä on selvästi Sulo Vilénin ja Tim the Toolman Taylorin risteytys ja inkarnoituma, uusi ovikello on a) uusinta mallia ja b) halpa. Toisin sanoen halvin uusi malli. Toisin sanoen... Ei, tähän eivät edes sanat riitä... Siis, siinä ovikellossa on 16 erilaista soittoääntä, joista lähes jokainen on mitä korviasärkevin pimputus, sellainen mitä ensimmäisten kännyköitten ensimmäiset soittoääniviritelmät olivat. Tarjolla on jopa joululauluja! AAAAAAAAAAAAAAAARGHHHH!!! Sieltä löytyi yksi siedettävä äänivaihtoehto, klassinen ding-dong, joka sekin tulee jotenkin ylisähköisenä, ja tottakai yhdellä napin painalluksella kahteen kertaan peräkkäin. Julia ja isäntä olisivat halunneet valita oudon ääniefektin, joka on kummallinen yhdistelmä koiran haukuntaa ja käen kukuntaa. Aivan kuin ovikello hihkuisi "Hih-HUHH! Hih-HUHH!" joka painalluksella. Mä tyrmäsin tämän kyllä oitis. En tiedä, tulenko kestämään tota hihkukaiutinta tuolla meidän eteisessä. Jopa se meidän eka ja talon alkuperäinen vankilasummeri kuulosti paremmalta. Voiko vääränlaisesta ovikelloäänestä saada rytmihäiriöitä tai aivoverenvuodon?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 24.2.08
Heräsin aamulla niin flunssanpöhkeisenä, että peruutin ensi töikseni tekstarilla raamislaisten kutsun tänne tänään. Carita oli onneksi kiltti ja kutsui porukat niille, joten *helpotuksen huokaus*. Kurkku on kipeä, pää tuntuu vanhalta perunalta, nenä on vähän väliä täynnä räkää, ja ärsyttävintä on se että korvat on lukossa.
   Korjasin suurimman osan päivästä niitä kasin kokeita. Voi että voi olla puuduttavaa puuhaa! Silitysrobotin lisäksi olisi kehitettävä kokeenkorjausrobotti. Vaikka kyllä siinä itsensä melkoiseksi robotiksi tuntee kun korjaa samaa tehtävää neljästäkymmenestä paperista peräjälkeen ja siirtyy sitten seuraavan tehtävän kimppuun. Huh.
   Illalla yritin hiukan reipastua ja lunastaa lupaukseni Julialle, että me vihdoin leivottais suklaapikkuleipiä yhdessä. No, niitähän sitten syntyi pari peltiä. Resepti oli helppo ja nopeatekoinen, joten voin suositella niille, joilla ei ole hirveesti aikaa tai sitten muuten vaan mieletöntä innostusta touhuta keittiössä leipomassa tuntikausia. Maussakaan ei ole valittamista (miten voisikaan, pikkuleiväthän sisältävät suklaata!).
   Huomenna haluan herätä
a) totaalisen terveenä ja teräskuntoisena
b) seitsemän kiloa laihempana (aivan varmasti suklaapikkuleivät auttoivat just tässä asiassa)
c) ällistyttävän pirteänä niin kuin ei oliskaan loman jälkeinen maanantaiaamu
d) kodissa jonka keittiössä on verhot eikä remppakuntoista seinää
e) mielellään myös säteilevän kauniina ja muutaman kymppitonnin rikkaampana
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 23.2.08
Olin jokseenkin sippi eilisiltana ja menin ajoissa petiin. Vaan just kun olin lipumassa autuaaseen uneen, kuuluu Julian huuto toisesta päästä taloa: "JUHO OKSENTAA!" Greit. Just tätä mä kaipasin! Siellä istui surkeaakin surkeampi Juho Aaron Salonen sängyssään oksut sylissä ja lakanoilla, ja tilanteen kruunasi kaikin puolin se, että meiltä oli keittiöpapru loppu ja vessapaperia yhdessä rullassa just sen verran, etten ollut jaksanut illalla lähteä enää sitä varten kauppaan, vaan olin aatellut, että tollahan aamuun asti pärjätään. Että kun suksi ei luista niin sehän ei sitten luista... Mikäpä onkaan hilpeempää puuhaa kuin silmät ristissä pestä pesuhuoneen lattialla yrjöltä lemuavaa patjaa, joka ei lähimpään puoleen vuosisataan tuu kuivumaan. Juho-raukka hytisi ja ulisi, kun isosisko suihkutti sitä, ja isäntä puunasi Juhon sänkyä ja lattiaa puhtaaksi. Näin sitä sai koko perhe iloista, yhteistä ajanvietettä!
   Juho tuli nukkumaan meidän sänkyyn tohon ulkoreunalle, sanko viereen, ja kylläpä se muutaman kerran vielä yön aikana käänsikin sisuksensa ylösalaisin. Onni puolestaan oli nukkunut autuaan tietämättömänä kaikkien ykäkohtausten aikana, mutta sai pari kertaa yön aikana hepnaadin, joista toinen ei meinannut laantua millään. Ensin se oli sitä mieltä, että nyt lähdetään olkkariin leikkimään, ja kun en päästänyt, vaan nakkasin sen meidän välistä omaan sänkyynsä, alkoi loputon huuto. "Boiiisshh! Boiiiiiisssh! Boiiiiiiissss!" Pikku-ukko heitteli kiukuissaan tuttinsa ja unirättinsä huit hemmettiin ja polki jalkaa ja raivosi niin että Ozzy Osbournekin olisi ollut moisesta show'sta kateellinen. Lopulta otettiin se takas meidän viereen (Onni, ei Ozzy) ja päästyään mun kainaloon ja saatuaan kaks unirättiä syliinsä se viimein tyyntyi.
   Urani remonttireiskana sai tänään takapakkia, kun kävi ilmi, että K-Raudan myyjä ei ollut tiennyt mistä puhui kun myi mulle tota akryylitasoitetta. Sitä todellakaan EI voi hioa kunnolla tasaiseksi. Kuivuttuaan siitä on tullut kuin kertaalleen pureskeltua ja pöydän alapintaan liiskattua purkkaa. Ällisteltiin sitä isännän kanssa molemmat, kunnes päätettiin rapsuttaa se niistä isoimmista rei'istä ja raoista pois, niistä joissa oikeesti jotain hiomisen tarvetta olisikin, ja ostaa perinteistä tasoitetta niiden paikkaamiseen. Ei muuta kuin suunta maanantaina Eurajoen rautakauppaan, sieltä saa kunnon värkit ja ohjeet eikä mitään huuhaata. Miksi ihmeessä yleensä vaivaudun asioimaan Porin K-Raudassa? Yleensä sieltä ei myyjää löydä kirveelläkään, ja nyt kun kerrankin löytyi, niin se puhui ihan palturia. Tack så mycket!
   Mutta tuuletusluukun ovi on maalattu ja takaisin paikoillaan ja hohtaa puhtoisen valkoisena kaiken muun kaaoksen keskellä. Onpahan edes yks kohta siistinä ja valmiina!
   Juho on tietty ollut koko päivän aika alavireinen ja joutunut vaan lepäilemään ja oleskelemaan. Mä pakotin itteni siivoomaan keittiön ja eteisen, mutta olo on itelläkin kelju. Vaikuttaa siltä, että mä nyt kuitenkin saan sen räkätaudin, joka on jo riehunut noissa meidän miehissä. Korvat on lukossa ja tuntuu kuin kävelis sumupilven keskellä. Aivastelen ja niistän. Tosi hienoa joo, ja kaikkein upeinta on, jos toi meidän Juho nyt on aloittanut sitten vielä oksennustautikierteen tässä perheessä (mä en ole varma, johtuiko yrjöily jostain vatsapöpöstä vai siitä lääkkeestä, jota se eilen lääkäriltä sai)! Ensin se tartutti meihin ripulin, sitten lentsun, niin että ei kahta ilman kolmatta. Hankkikaa ystävät lapsia, niin ei elämä tule tylsäksi!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 22.2.08
Tässä on saanut ajaa Merikarvian ja Luvian väliä edestakaisin enemmän kuin toivoo. Vein isännän ja Juhon sinne eilisaamuna ja ajattelin, että sielläpähän ovat ja pysyvät. Julialla ja minulla oli vallan rattoisaa, jahka olimme saaneet pikkuhirviön nimeltä Onni iltaunilleen (valveillaoloaikansa se tekikin sitten sen verran pahaa koko ajan että olimme valmiit myymään sen valkoisilla orjamarkkinoilla). Ajattelin, että tänään Onni pääsee ekan kerran tautinsa jälkeen (ei se vieläkään ihan sata kunnossa ole, mutta kuume on poissa) ulos päikkäreille, ja sen jälkeen voitais vaikka lähteä Poriin katselemaan kaikkea kivaa, työnnettäis Julian kanssa rattaita vuorotellen. Vaan. Kun. Ei. Isäntä soitti just kun oltiin aikeissa ruveta syömään, että Juho on taas sairastunut ja kuumeessa ja se pitää nyt kyllä viedä lääkäriin. Joten eikun ruuan jälkeen taas Merikarvian reissulle. Voihan *huoh*! Kyllähän minä sen tiedän, ettei se lapsraukan syy ole, jos ja kun sairastuu, mutta vähän oli ratin takana samanlainen fiilis kuin tuolla kuvan eukolla.
   Korjasin aamulla ysin enkunkokeet loppuun ja iskin sitten kasien kimppuun. Ne ovat vieläkin vaiheessa, eikä korjaaminen voisi vähempää kiinnostaa. Muutenkin oon ihan sippi ja väsy, on vähän flunssainen olo taas itselläkin. Sen verran ryhdyin puuhapeteksi, että nostin keittiön tuuletusluukun saranoiltaan ja tungin aukon täyteen superlonia ja päälle pahvia ilmastointiteipin kanssa. Sitten hioin luukusta päällimmäiset maalit pois ja vedin siihen ekan kerroksen uutta maalia. Projektini edistyy, mutta syystä tai toisesta keittiössä näyttää päivä päivältä aina vain kamalammalta. Pahvi-ilmatointiteippiviritykseni alkaa hipoa rumuuden äärirajoja.
   Hitsi että mä olisin tän viikon jälkeen loman tarpeessa! Kuten Julia sanoi, lapsiperheillä tarttis olla kaks viikkoa hiihtolomaa. Ensin tavallinen viikko, ja sitten toinen viikko niin että pienin olisi jossain muualla, niin että perhe saisi toipua ensimmäisestä viikosta. - Ovatko kaikki vähän alle kaksvee pojat noin rasittavia kuin tuo meidän täystuho?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 20.2.08
Tätä päivää voisi kai kuvailla meidän naisten päiväksi. Käytiin Julian kanssa ottamassa vihoviimeiset hepatiittirokotteet, kun ekoista on kulunut puoli vuotta. Sitten mentiin yhdessä kävelylenkille, kun sää oli kerrankin tosi ihana, ja illalla käytiin vielä katsomassa se "National Treasure 2" -leffa, jonka noi miehet kävi katsomassa jo alkuviikosta. Se oli oikein viihdyttävä (ja autuaan epärealistinen) kaksituntinen, jossa Nicholas Cage oli siedettävä (siinä miehessä on mun mielestä jotain hiukan epämiellyttävää), ja ainut kohta missä podin henkistä pahoinvointia, oli Cagen yltiöpatrioottinen puheenvuoro USA:n pressalle.
   Keittiön seinä... hohhoijaa. Akryylitasoite näyttää kuivuessaan vetäytyvän hieman kasaan, lommolle, joten jouduin tänään laittamaan reikiin tokan kerroksen tasoitetta, ja saattaa olla, että isoimmat vaativat vielä kolmannen käsittelyn. Maalia kävin ostamassa eilen. Tosin senkään sävystä en ole vielä ihan satavarma, joten mielenkiintoa tämän projektin tulevaisuudelta ei ainakaan puutu.
   Isäntä haluaa taas metsälle, ja mä olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä tarttispäästä -juttua, että vien sen ja Juhon huomenna Merikarvialle, jotta auto jää mulle, ja annan niitten hautua siellä kunnolla. Luulevat raukat vielä tässä vaiheessa, että meen hakemaan ne takaisin jo perjantaina, mutta hah-hah. Eiköhän anneta poikien samoilla metsässä nyt mielin määrin?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 18.2.08
Olin aamupäivällä oikein toimelias ja maalasin koristelistat ja vielä viimeistelykohtia toisesta ikkunanpokasta. Mutta iltapäivä jumittui siihen, että ruuan jälkeen otin kiukkua ja itkua pursuavan (edelleen sairastavan) Onnin syliini ja aattelin lukea sille jonkun kirjan, että se vähän rauhottuisi ja unohtaisi pahan olonsa, ja ans olla, en ollut häävisti sitä vielä sylkkyyni nostanut, kun se sulki silmänsä ja alkoi nukkua. Ei siinä mitään, hyvä homma vaan että vetää päikkärinsä, mutta kun minä olin siinä alla, ja joka kerta, kun yritin siirtää ukkelia sylistäni, tuli sen päiväinen kitinä ja poru, että lopulta alistuin osaani patjana. Onneksi mulla oli se Evanovichin dekkari edes käden ulottuvilla, että pystyin lukemaan sitä, sillä huonekaluna olemisessa vierähti kuulkaa kaksi tuntia. Voi jösses että mä olin jäykkä ja puutunut kun siitä nousin! Tosin oli dekkariakin sitten luettu 120 sivua...
   Illalla rupesin paikkailemaan vielä keittiön ikkunaseinän miljoonia ruuvin- ja naulanreikiä tasoitteella. Sain vasta pienen rupeaman valmiiksi. Irroitan huomenna tuon toisenkin rullaverhon (joo, sitten eletään kokonaan ilman verhoja taivas paratkoon ties kuinka kauan - mun on nyt tosiaan painettava päälle tän homman kanssa), ja isäntä kampesi kattolistan puolestani irti. Sekin oli taas kiinnitetty sellasilla systeemeillä, että teki mieli itkeä. Tämän talon edellinen asukas on ollut kyllä sellainen tee-se-itse -mies, jolla into on ylittänyt huimasti taidot. Voi olla, että meikä kuuluu samaan kategoriaan, mutta ainakin mä yritän tehdä asiat niin kuin ne pitäis tehdä, enkä sävellä koko ajan jotain aidan-alta-helpoimmin -oikotieratkaisuja.
   Hotelli lähetti vielä vahvistuksen varauksestani. Tarttis varmaan huomenna jaksaa selvittää, miten päästään helpoimmin Stanstedin lentokentältä keskustaan.
   Onni-raasun räkäisyys ylittää kaikki järjelliset mittasuhteet. Siis oikeesti, tänään kun se kerran aivasti, niin vihreä lima roikkui nenästä navan korkeudelle! Miten noin pieneen ihmiseen ja sen pikkuriikkiseen nenännysään mahtuu litroittain räkää? Eikö joku luonnonlaki rikkoudu? Vai voiko 25 ml:n lääkemittaan kaataa 10 dl nestettä?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 17.2.08
En onneks ole ollut niin väsynyt kuin eilen! Vaikka eipä tuossa viime yössä kauheesti hurraamista ole, sen verran levottomasti Onni-nuhanenä nukkui. Se on ollut tänään ihan järkyttävän räkäinen. Vähän väliä se aivastelee, ja joka aivastuksella räkää suorastaan loiskahtaa ulos nenästä. Aika jäätävää.
   Raamis oli tänään Marjan luona, ja voi että meitsin dieetti sai taas kyytiä, kun Marja oli tehnyt ihan taivaallisen hyvää hedelmärahkaa. Sitäpä siinä oli mukava lusikoida jutustelun lomassa...
   Luin Watersin romskun pikavauhtia loppuun, enkä muista milloin viimeks olisin lukenut noin monta sataa sivua noin vauhdilla. Tai, no, ehkä se Zafónin "Tuulen varjo" meni yhtälaisella ahmaisulla. Tämä oli kyllä piirun verran huonompi kuin Zafón, vaikka hyvä olikin. Sitten mä löysin itsestäni energiaa tekemään sellaisia, mihin en juurikaan ole muutoin toimeentunut: siivosin saunan eteisen alias pesukonehuoneen oikein perusteellisesti, putsasin keittiöstä patterintaukset järisyttävästä pölykerroksesta JA hioin noi keittiön ikkunoiden koristelistat kertaalleen niin että voin maalata ne tokan kerran. Viimeksimainittu oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä valunutta maalia oli listojen "taustapuolilla" melkoiset kerrokset. Meinas tarmo loppua kesken, mutta sitten ajattelin, että ei halvattu, jos vaikka nyt tällä lomalla vihdoin ja viimein sais tämän mun ikkuna- & verhorupeamani johonkin kondikseen. Johan tässä on joulukuusta lähtien oltu ilman verhoja!
   Isäntä lähti illalla Juhon kanssa katsomaan "National Treasure" -leffaa. Poikani on jo monta päivää vaahdonnut Natural Teuras -leffasta, ja saanut enkunopeäitinsä voimaan suorastaan pahoin näillä sanoilla, jotka ovat taas suoraan sarjasta "Juho Salosen väärin luetut ja vieläkin enemmän väärin lausutut englanninkieliset nimet". Mun tarvii varmaan pitää tolle omalle Natural Tursaalleni joku pitkien sanojen lukemisen ja ääntämisen tehokurssi ens kesänä, josko silloin välttyis kuulemasta enää mitään noin perinjuurin korviaraastavaa tekstiä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 16.2.08
Se on kuulkaa hiihtoloma! Taivas, että mä olenkin sen tarpeessa. Sen jälkeen kun meillä pyöri se vatsatautiepidemia, oon ollut jokseenkin katki. Ja sen jälkeen on iskenyt toi flunssapöpö jo kolmeen meistä. Ite olin monta päivää kiikunkaakuntilassa, että iskeekö vai eikö iske, ja taidan olla vähän vieläkin. Juho ei ole vieläkään oikein kunnossa, isäntä on edelleen tukkoinen, ja tänään on pikku-ukkoon iskenyt kuume ja räkä. Ressukka!
   Mulla on tää päivä kulunut ihan kuin jossain sumussa, niin väsynyt oon ollut. Lounaan jälkeen kaaduin sohvalle, kun olin saanut Onnin päikkäreille, ja nukahdin siihen, mutta eihän se Onni vaivojensa takia nukkunut kuin puolisen tuntia, joten heräsin huutoon justiinsa silloin kun olin unen syvimmässä vaiheessa ja keskellä unen näkemistä. Grrrrrr. Olin ihan boltsi sekaisin varmaan tunnin sen jälkeen, vaikka join mukillisen kahviakin. Vasta illansuussa Onni alkoi olla niin väsy, että taintui syliini, ja sitten sain minäkin vähän levähdettyä. Taidan silti ryömiä tänään jokseenkin aikaisin petiin. Ei oo kiva ajatus, että huominen menis samanlaisessa väsymyssumussa kuin tämä päivä.
   Isäntä oli päivän Merikarvialla ja vei Julian sinne muutamaksi päiväksi oleilemaan mummulaan. Juhokin kai menee sinne vuorostaan loppuviikolla, mikäli nyt toipuu tosta räkätaudistaan ensin kunnolla. Aina, kun Julia on poissa, sitä huomaa ja hokaa, miten mieletön apu siitä on tuon Onnin kanssa. Se kun aina jaksaa sitä hassuttaa ja viihdyttää. Noh, tietysti ukkelilla on ollut tänään ihan tuplavaikeeta ton tautinsa takia. Ja minulla sitä myöten triplarasittavaa.
   MUTTA! Ostin eilen lentoliput Lontooseen Ryanairilta ja sain varattua toivomani non-smoking halpishotellin (ainut edullinen hotelli, josta Traveladvisorin sivuilla ei ollut katkeria valituksia homeisista kellarihuoneista tai luteista/torakoista/aulassa juoksentelevista hiiristä). Olin eilen niin piukeena innosta etten tienny kuin päin olisin ollut. Matkaliput kondiksessa ja siedettävän tuntuinen hotellihuone Westminsterin alueelta - nyt vaan suunnittelemaan viikon ohjelmaa ja käyntikohteita! Trafalqar Square, here we come!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 11.2.08
Eihän tässä perhe ehdi yhdestä taudista toipua, kun toinen jo pukkaa päälle. Sen jälkeen kun Onni oli toipunut vatsataudista, Juho sai flunssan. Viikonloppuna alkoi isäntä oirehtia ja tänään iltapäivällä se oli jo aika kurjassa kunnossa. Ja nyt kutittaa minun nenääni ja kurkku tuntuu karhealta. Great!
   Käsittämätöntä kyllä, Jade the Bitch ei vieläkään tippunut Huippumallista pois, mutta sehän tietää vain vääjäämättä sitä, että ensi viikolla on hänen vuoronsa. Your day will come, Jade, it will!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 5.2.08

I am Elizabeth Bennet!

On kuulkaa kaks niin rääkkivuorokautta takana ettei mittaa eikä määrää. Tottakai Onni sairastui siihen samaan vatsapöpöön mihin me muutkin, ja voitte vaan miettiä, millaista on tuon ikäisellä tenavalla, jolla lämpö pomppaa sitten oitis lähelle neljääkymppiä ja joka ei niitä hirveitä vatsakipukramppeja saadessaan yhtään tajua, mistä on kysymys, ja onko elämä lopullisesti muuttunut tällaiseksi. Työkuviot iskivät vielä kapuloita rattaisiin niin kuin ei sairaassa lapsessa ja sen kanssa valvomisessa olisi tarpeeksi. Mä en oo kahteen yöhön nyt oikeen nukkunut, mutta elän suuressa toivossa, että ens yönä saisin unta kaaliin, sillä pikkuherra on (vasta alkuillasta otettujen) päikkäreittensä jälkeen osoittanut huomattavaa virkistymistä. Ensin tää söi nakkikeittoa tyytyväisenä ja suurella ruokahalulla (kun tähän mennessä puolikkaan jugurtin saaminen pikkukitaan oli ollu työn takana), sitten se ilmoitti haluavansa potalle, ja päästyään vielä kylpyyn (kun kuume näyttää nyt hävinneen) se oli onnensa kukkuloilla. Tähän asti se vaan huusi kaks vuorokautta pahaa oloaan ja kiukkuaan. Enpä minäkään silti juuri riemusta polskaa hyppelehtisi, jos olisin välillä lapaluitani myöten luonnontuotteessa, kuten pikku-ukolle ton ripulin kanssa kävi. KUNPA mitään takapakkia ei nyt enää tulisi, ja huomenna päästäis taas normaaliin päiväjärjestykseen (juu, ja yöllä yöjärjestykseen).
Posti toi sekä elektronisen keittiövaakani että sanelimeni, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä suuria elämänmuutoksia sankarittaremme (huom. oheinen kuva) vielä saakaan aikaiseksi.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 3.2.08
Taivas mua varjelkoon etten joudu tän mahataudin kanssa toiselle kierrokselle. Olo on ollut tänään ajoittain jokseenkin kelju. Äkkiä lisää hiilitabletteja ja cokista! On se nyt kumma jos ei yksi surkea vatsaflunssa taltu lopullisesti.
   On ollut perilaiska sunnuntaipäivä. Paitsi että mä korjasin neljät sanarit. Mutta silti. Suurin osa ajasta on kulunut sohvapotaattina kirja kourassa. Luin sen tanskalaistoimittajien kirjan loppuun ja aloitin Ahernin romskua, jonka sijais-Maija lainasi mulle vähän kuin vaihtokappaleeksi siitä, että mä lähetin sen luettavaksi Sophie Kinsellan "The Undomestic Goddess" -romskun. Tässähän tätä enkunkielistä viihdekirjallisuutta sinkoilee puoleen jos toiseen!
   Sääkin oli pitkästä aikaa sellainen, että ulkoilma suorastaan kutsui. Lähdin sanarirupeamani päätteeksi happihyppelylle ja se totisesti teki terää. Kunpa nyt pysyis pikkupakkanen ja tää lumi, niin ois aivan oivalliset säät. (Ei en uskalla ees vilkaista ennusteita, siellä on kumminkin joku matalapaineinen plussa-aste-saderintama lähestymässä jo länsirannikkoa Ruotsin puolelta)
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 2.2.08
Helmikuun alun nimipäivät saavat minut aina optimistiselle fiilikselle; Riitta, Aamu, Valo. Kevät vielä voittaa ja kesä koittaa ja valo lisääntyy ja tämä tympeistä tympein vuodenaika jää taakse.
   Huuto.nettiin sanelulaitteesta tekemäni tarjous ylitettiin roimasti, enkä ryhtynyt kilpahuutoon, sillä löysin halvalla vastaavan kapineen Keltaisen Pörssin sivuilta. Se oli ilmoitettu sinne neljä päivää sitten, eikä sitä ollut kukaan muu kysellyt. Turkulainen myyjä laittaa sen ensi viikolla postiin. Minulla on suorastaan epärealistiset odotukset siitä, miten krooninen unohteluni sen myötä loppuu. Näen itseni sieluni silmin tehokkaana pakkauksena kipittämässä liituraitapuvussa ja korkokengissä pitkin valoisia käytäviä. (Todellisuudessa en pidä koskaan korkokenkiä, omistan vain yhden liituraitavaatteen johon en enää mahdu, eikä työpaikkani käytävissä ole mitään valoisaa)
   Siivosin koko huushollin yksin sillä aikaa kun talon kaksi isointa miestä oli viettämässä Miesten Päivää kaupungilla (=syömässä, ostoksilla ja leffassa). Kirottua. No, lasten huoneita en ole siivonnut enkä siivoa, mutta silti ihmetyttää, miten tässä aina käy niin, että olen jokseenkin yksin viikkosiivousurakan kanssa. Myös pölyn kertyminen jaksaa hämmästyttää. Siinä on yksi ehtymätön luonnonvara lisää, eikä sitä ole ymmärretty hyödyntää vielä mitenkään. Haaste tieteelle: pölyn hyötykäyttö.
   Olen myös ilmoittanut yhden toppatakin, yhdet Raamatun suojakannet ja valikoiman vauvaleluja Huuto.nettiin myytäviksi sekä tehnyt elämäni ensimmäisen kerran todella onnistunutta risottoa.
   Onni istui sylissäni lusikoimassa jugurttia iltapäivällä, ja kun painoin leukani sen pientä päätä vasten, tuntui siltä kuin olisin laskenut kasvoni lampaan villaan. Pikkuherran kiharat ovat pörheääkin pörheämmät. Voi kun mä toivon, että se saisi pitää noi kiharansa! Minullahan ne sitten suoristuivat muutamassa vuodessa. Silti kampaajat vielä niskahiuksiani käsitellessään kysäisevät, että onko sulla pieneä ollut luonnonkihara tukka. Miten ne mokomat sen sieltä näkevät?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 1.2.08
Tänään pohdimme Syvällisiä, Filosofisia ja Elämän Peruspilareita Koskevia kysymyksiä. Kuten:
1) MIKSI minun kynteni liuskoittuvat ja katkeilevat siitä huolimatta, että valelen niihin vaikka minkä merkkistä kynnenkovettajaa, vitamiinipommia, Diamond Hard -geeliä, Maximum Growth -mönjää? Kaikkea on kokeiltu Trindistä Sally Hanseniin. Betonia en ole vielä kokeillut.
2) MIKSI kaikki epäterveellinen ja lihottava maistuu huomattavasti paljon paremmalta kuin mikään terveellinen ja kevyt? Miksei varsiselleri sula suussa samoin kuin Wiener Nougat -suklaa?
3) MIKSI tässä huushollissa mikään ei pysy siistinä? Sitä keskimääräistä 2 min. 15 sekunnin aikaa kauempaa? Olenko minä saanut maailman holtittomimmat lapset, joiden pelkkä hengitys kylvää ympäriinsä parittomia sukkia, kuraa, sarjakuvalehtiä, pureskeltuja kyniä, karkkipapereita, puoliksi syötyjä keksejä ja leivänmurusia? Ja jos näin on, niin mitä pahaa minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?
4) MIKSI vatsani elää vielä kuudetta raskauskuukautta, vaikka kuopukseni täyttää muutaman kuukauden kuluttua 2 vuotta?
5) MIKSI vuorokaudessa on vain kytyiset 24 tuntia, joista peräti kolmannes kuluu nukkumiseen, mikäli haluaa seuraavana päivänä olla edes puoliksi järjissään? Minkä takia aika ei riitä mihinkään eikä varsinkaan siihen mitä on aikonut tehdä?
   Että tässä muutama tärkein kysymys näin aluksi. Palatakseni vielä ykköskohtaan; ostin tänään Mavalan lakkaa (ei, ei siis hoitotuotetta vaan ihan tavallista kynsilakkaa), jonka nimi ei ole enempää eikä vähempää kuin - Rodeo Drive. Hehe, erinomaista että edes kynsilakan nimi kohottaa minut suoraan Beverly Hillsin eliittiin.
   Tämän lisäksi olen saanut jostain päähäni, että haluaisin omistaa sanelulaitteen. Jotta voisin päräyttää sinne suoraan kaikki muistettavat asiat heti kun ne pälkähtävät mieleeni ja ennen kuin ehdin unohtaa ne uudelleen, plus että olisi mielenkiintoista pitää henk.koht. päiväkirjaa hölötysmuodossa ja naputtaa ne puhtaaksi silloin kun ehtii. Hulluko minä olen? - Aivan pähkäsellainen. Laitoin kuitenkin Huuto.nettiin tarjouksen yhdestä muistitikun ja sanelimen yhdistelmästä. Onnistuin myymään siellä kolme Kaj Stenvallin palapeliä ja yhden sähköisen friteerauspadan, ja voisin hyvinkin sijoittaa ansaitsemani eurot kätevänkokoiseen elektroniikkakapineeseen.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.



torstai 31.1.08
Sekä Juho että Julia olivat potemassa päivän täällä mun kanssani kotosalla. On se hyvä, ettei tota meidän toista vessaa saunan eteisestä kokonaan puretukaan silloin rempan yhteydessä, vaikka minä olisin ollut siitä valmis luopumaan. Sillä kumminkin näyttää olevan omat hyvät puolensa.
   No, kouluun me kaikki kumminkin ollaan taas huomenna lähdössä. Juho oli illalla niin pirteä, että mä kuskasin sen Poriin painiharkkoihinkin, joista se tosin kertoi kaksi kertaa livenneensä kesken kaiken vessaan. Mä puolestani lähdin kuskiksi sen takia, että alkoi kahden päivän potemisen jälkeen olla jo jokseenkin mökkihöperö olo. Poikkesin kirjakaupassa ostamassa Juholle kyniä ja muuta sen ns. kotipenaaliin, ettei se aina olis minun tavaroitani lainaamassa JA hukkaamassa, ja siinä kassalla joku mies kysyi myyjältä Lissabonin kaupunkiopasta. Mistä pälkähti päähäni käydä itsekin tsiigaamassa opaskirjojen hyllyä, ja kuinka ollakaan, Lonely Planet -sarjan Lontoon opas lähti noin vain matkaani...
   Hirvee nälkä muuten iski kaupungilla - selvä toipumisen merkki. Ei oo pahemmin ollut nälkä pariin vuorokauteen. En tiennyt oikein, mitä uskaltais syödä. Rasvaisia hampurilaisia tai ranskiksia? - EI. Kiinalaista? - Liikaa mausteita. Päädyin sitten sormi suussa Sokoksen alakerran Fiesta-tiskin eteen, en ole aiemmin käynyt siellä. Otin kanaburriton, jonka lisukkeeksi tuli nachoja. Sisukseenkin sai valita itse vielä mitä lisukkeita lystäsi, mutta jätin salsakastikkeet sun muut sivuun ja tyydyin mietoon vaihtoehtoon. Vatsataudin päälle joku tulinen jalapeno olis kyllä ylimmän asteen kardinaalimunaus! Hyvää se mun burrito silti oli, ja varmasti asioin Fiestassa toistekin.
   Joo, ja sitten mä tilasin Hobby Hallista itelleni elektronisen keittiövaa'an ja liityin Maikkarin sivuilta Keventäjiin. Tää on tätä ikuista, loputonta ja tuloksetonta taistelua läskiä vastaan. Hohhoijaa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 30.1.08
Joskus sitä haluaisi sulkea sairastuneen perheenjäsenen johonkin tiiviiseen paikkaan karanteeniin, kuten nyt esimerkiksi avaruuskapseliin jonka voisi laukaista kiertämään kuuta viikoksi tai pariksi, mutta koska kyseistä mahdollisuutta ei ole, Juho onnistui tartuttamaan vatsatautinsa meikäläiseen. Juho puolestaan sai taudin maanantaina koulusta, (tai, no, ehkä aiemminkin, koska maanantaina poissaolijoita luokalta oli jo kuusi kappaletta) ja vietti eilisen kotosalla, tarkemmin ilmaistuna (yllätys-yllätys!) vessassamme. Eilisiltana aloin minä täristä horkasta (tautiin liittyy kuume) ja kaaduin ensin horros-torkkumaan olkkarin sohvalle, josta ripsivärit poskella siirryin tärisemään petiin jo ennen iltayhdeksää. Vatsastani kuului suurempi purlukurlutus kuin VTT:n laboratoriosta. Oli aamulla aika selvää, että minäkään en suuntaa töihin vaan - niih, juuri sinne; vessaan.
   Olo on jokseenkin flaati. Olin vähän puolenpäivän jälkeen vielä sitä mieltä, että huomenna voin mennä töihin, ja että oon päässyt paljon vähemmällä kuin Juho, mutta pian näiden aatosten jälkeen vatsani vetäisi uudemman protestikierroksen. Ehkä on fiksua koota voimia toinenkin päivä, etenkin kun toi ruumiinlämpö tuppaa huitelemaan vielä turhan korkealla, ja tässä vaiheessa sitä saattaa vielä joko tulla ylläreitä itelle tai sitten tartuttaa kaikki työkaverit. Isäntä toi illalla onneks kaupasta cokista. Olen nakannut hiilitabletteja sen kanssa kitaani.
Mitään en oo kyllä jaksanut tehdä. Saniteettitilojen tiuhan tarkkailun lisäksi oon lojunut sohvalla ja lukenut Evanovichin dekkarin loppuun. Mut se olikin kyllä hauska kirja, vei suht tehokkaasti ajatukset suoliston kohdalle muuttaneesta protonivoimalasta muualle.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 27.1.08
Tuomasmessu oli sitten tänään, ja meni käsittääkseni ihan hyvin. Oli kyllä ensin tosi kauhea tunne laulaa meluisa bändi takanaan, kun ei yhtään kuullut omaa ääntään että kuis mahtaa huiskia, mutta olihan meitä kuorolaisia sitten siinä toistemme tukena. Loppupeleissä mulla alkoi kyllä ääni särkyä korkeiden nuottien kohdalla, ja yritin aina vetäytyä sellaisissa kohdissa kauemmas mikistä. En ole aikoihin laulanut noin pitkää rupeamaa, ja sen kyllä huomaa äänestä. Mutta väkeä oli paljon, mikä oli oikein ilahduttavaa, ja muutenkin mun mielestä oli sopivan rento tunnelma.
   Potilasvahingon korvausten tiimoilta sain eilen kuningasajatuksen: Julian ja mun on jo vaikka kuinka monena vuotena aina pitänyt lähteä Lontooseen, mutta haaveeksi on jäänyt. Nyt meidän haave toteutetaan! Aion varata alkukesäksi halpalennot ja jonkun edullisen hotellin, ja sitten me naiset ravataan nähtävyyksissä ja shoppaamassa niin että oksat pois! Mä olen aina sanonut, että enkunmaikka, joka ei oo käynyt Lontoossa, on kuin bilsanmaikka, joka ei olis käynyt metsässä. Nyt tilanne korjataan!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 25.1.08
Onnilla on mennyt uudessa hoitopaikassa tosi hyvin. Vielä ei ole tullut edes protestivaihetta. Ans kattoo, mites maanantaiaamuna sitten, mutta hyvältä näyttää.
   Päätin lopettaa viimeisetkin jouluilut tästä talosta. Laitoin ikkunakynttelikön talteen, nakkasin jouluisen vakstuukin pesukoneeseen ja riisuin keittiön varaston oven joulukorttinäyttelystään. Kai se on näin tammikuun lopulla alettava uskoa, että arki on alkanut. Ulkovaloja meillä ei tänä vuonna ollutkaan, ei ollut kukaan jaksanut niitä ripustaa. Sinänsä hyvä, koska muuten ne jäävät aina viimeiseksi tonne ulos. Sen jälkeen kun pistoke on kiskottu seinästä, meillä menee vielä ikuisuus siihen, että ne lamppupiuhat saadaan ulkoa sisälle. Yks keväthän toi isäntä ajoi yhdet johdot vahingossa tuusannuuskaksi ruohonleikkurilla, kun ei oltu tuotu niitä sieltä sisälle. Siinä meni pääjohto iloisesti poikki. - Lohdullista kuitenkin, ettei me olla ainoita mattimyöhäisiä. Ainakin toissajoulun alla Hanna sanoi, että hänen jouluvalonsa on äkkiä ripustettu: siellä ne ovat vielä viime joulusta joten ei muuta kuin pistoke seinään.
   Potilasvahinkokeskus lähetti mulle tänään viimein lopullisen päätöksen korvauksestaan (tää on se toissakesäinen munuaiskiviepisodi), ja korvaussumma oli ihan kohtuullisen hyvä. Tottakai raha on kolmen muksun perheeseen aina tervetullutta, mutta täytyy sanoa, että kaikkein paras mieli tuli siitä, että jotenkin tää homma on nyt saanut lopullisen sinetin päälleen, eikä sitä tarvii enää penkoa eikä muistella. Oli sen verran negatiivinen kokemus, että hyvä kun saa siirtää "Case closed" -osastoon.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 22.1.08
Niin meni sitten Onnimanni uuteen hoitopaikkaan tänä aamuna. Jösses, että mä olin pois ittestäni koko päivän töissä, kun jännäsin miten se mahtaa siellä pärjäillä. Kasiluokalle artikkelisääntöjä opettaessani olin jo melkein unohtaa oman iänikuisen nyrkkisääntöni erisnimistä, jota olen sentään tolkuttanut oppilaille vuodesta toiseen. Mutta hyvinhän se Onni siellä sitten oli pärjännyt, ei siinä mitään. Ja uusi hoitopaikka vaikutti ihan kivalta, hyvältä paikalta. *helpotuksen huokaus* - No, tiedänhän minä, että tässä on varmaan parin päivän sisällä takapakki Onnin taholta odotettavissa, jonkin sortin protesti, mutta se kuuluu asiaan ja on ohimenevää.
   Juhon heivasin illalla painiharkkoihin ja huristelin samalla reissulla Etolaan ostamaan käsityötarvikkeilleni lisää Smart Store -bokseja. Niiden avulla järkkäsin kaikki paikoilleen ja paikan kaikelle, ja voihan nenä että tunnen siirtyneeni suoraan Martha-taksonomian yhdeksännelle tasolle. - Niin, ja jos joku olisi vielä viistoista vuotta sitten tullut sanomaan mulle, että jonain päivänä olisin onnellinen siitä, että lankarullani ovat järjestyksessä, olisin koputtanut etusormella ohimoani ja ajatellut että eipä ole tollakaan kaikki kotona. Näin sitä ikä ja äitiys tekevät tehtävänsä; ihminen on onnellinen aina vain pienemmistä ja pienemmistä asioista. Ja huomatkaa: pitää tätä ilmiötä vieläpä hyvänä kehityksenä. Kahjo mikä kahjo.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 21.1.08
Päivän biisi: Popeda/Sukset
Joskus ei vaan suksi luista mihinkään. Tämä päivä on siitä otollinen esimerkki. Ensin aamulla Julian kanssa Poriin yksityislääkärille, koska poskiontelo-oireiluja on jatkunut niin pitkään. Kuten olin arvellut, lääkäri määräsi neidin ensimmäiseksi röntgenkuvaan, jotta nähtäisiin, mikä tilanne onteloissa oikein on. Piti tulla kuvien kanssa uudelleen odotushuoneeseen ja sieltä lääkärin vastaanotolle. Vaan röntgenkone olikin mennyt talosta rikki! Vastaanottovirkailija yritti soittaa lääkärille, mutta tämä ei vastannut koska sisällä oli tietenkin toinen potilas, ja me saimme painua takaisin odottelemaan, että pääsisimme sopimaan miten menettelisimme jatkossa. Porin reissun tulos: Palasimme kotiin 54 euroa köyhempinä ja uuden aikavarauksen kanssa keskiviikoksi. Hyvä aloitus...
   Viimeviikkoiset hoitokuviot saivat uusimman äkkikäänteen, kun hoitotäti ilmoittikin jäävänsä huomisaamusta lähtien sairaslomalle ja sitä myöten kokonaan pois työelämästä. Tässäpä sitä on vähän nyt nieleksimistä, varsinkin kun hän ei ollut saanut perhepäivähoidon ohjaajaa koko päivänä kiinni, ja tässä nyt piti tehdä omin päin sellainen ratkaisu, että viedään Onnia nyt sitten huomenna sille hoitajalle, jota viime viikolla oli hänelle uudeksi hoitajaksi kaavailtu. Soitin sinne töistä palattuani, ja tietenkin uusi hoitotäti oli tästä ylläristä vähintään yhtä pöllähtänyt kuin minäkin, mutta ainakin muksulle on huomisaamuksi nyt olemassa hoitopaikka. Ehkä sinne sitten jatkossakin? En vielä tiedä, mutta mitä luultavimmin. Keljua viedä Onni kylmiltään ihan uuteen paikkaan. Hiihtolomaan asti jos toi entinen ois jaksanut, niin oltais voitu loman aikana käydä pari kertaa tutustumassa, mutta tää on tätä nyt. *huoh* Ei kiva.
   Illalla aattelin, että pääsenpä ees tanssitunnille vähän hengähtämään näitten keljutusten keskeltä. Jaanakin tuli samalla kyydillä, mutta kun päästiin Tasalaan ja aloin vaihtaa vermeitä, niin eikös vaan kassistani puuttunut a) mun trikoot ja b) toinen tossu. Olin valmis lyömään hanskat tiskiin ja palaamaan kotiin, mutta onneks en kuitenkaan tehnyt niin. Vedin kylmän viileesti päälleni t-paitani, sukkikset ja sen kolikkohuivin, ja siinäpä sitä oli muulla porukalla riemua. Sanoin niille, että hirnukaa vapaasti, ja jos haluutte, niin voin vielä käydä laittamassa sen yksinäisen tanssitossun toiseen jalkaani.
   Noh, oikeesti tanssitunnilla oli silti kivaa, ja Huippumalliakin saatiin Julian kanssa katsoa jokseenkin rauhassa Monsieur le Pepulta. Ikävä kyllä ällö-Jade ei vielä tippunut pois pelistä, mutta ehkäpä ensi kerralla?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 20.1.08
Törsäsin eilen sisustuslehteen... Hah, vaikken ole vielä edes saanut sitä verho-seinäprojektiani valmiiksi. Tänään ehdin ommella ruhtinaalliset kaks saumaa ennen kuin Onni heräsi päikkäreiltään. Tätä vauhtia ennakoitu valmistumisaikamme siirtyy ennalta ilmoitetusta vuodesta 2013 vuoteen 2026...
   Äitiä kävin katsomassa vanhainkodissa, eikä siellä kyllä kehuttavasti pyyhi. Makuuasennossa äänikin häipyi vallan pois pelkiksi kuiskauksiksi, ja kun samassa huoneessa olevaa 99-vuotiasta puolikuuroa ihmistä tuli tervehtimään nainen, joka oli päättänyt huutaa niin lujaa, että varmasti saisi sanottavansa perille, ei äidin ja mun keskustelusta tullut kyllä yhtikäs mitään.
   Illalla oli Porissa Tuomasmessu, johon me Luvian ensi sunnuntain messun järkkääjät mentiin ikään kuin opintoretkelle. Oli hyvä päästä treenaamaan niitä lauluja siellä kaikkien muitten seassa. Ens keksiviikkona on sitten erikseen taas köörillemme omat treenit. Jotenkin osanottajia oli tällä kertaa Keski-Porissa aika vähän siihen nähden, mitä olen siellä tottunut näkemään. Välillä on ollut hankalaa löytää istumapaikkaa mistään, ja nyt saatiin paikat ihan etuosasta.
   "The Friday Night Knitting Club" on edennyt puoliväliin, luin eilisiltana ja tänä aamuna oikein antaumuksella. Kevyeksi viihdelukemiseksi suht sopivaa kamaa, ja voin hyvin kyllä käsittää senkin, että kirjan elokuvaoikeudet on jo myyty. Kirjassa on kiinnostavia sivuhenkilöitä iso kaarti, joista varmaan pienellä muokkauksella saa ihan särmikkäitäkin tapauksia. Ihan sellaisenaan kirja tuntuu aavistuksen verran liikaa siirappiin päin menevältä, mutta toisaalta olen vasta puolivälissä, joten lopullista tuomiota ei vielä parane antaa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 19.1.08
Sain tarpeekseni mun ns. ompelulipastosta. Se on oikeesti pieni vaneerinen minilipasto, jonka ostin vuosia sitten Jyskistä ja joka on aivan ilmiselvä kopio Ikean vaneerilipastoista. Huonompilaatuinen vain. Elin silloin hillittömän maalausvimman riivaamana, joten maalasin tämänkin riemunkirjavaksi, jokaisen pikkulaatikon etupaneelin eri värillä. Mutta sitten tulikin se "Mutta". Laatikot oli nimittäin mitoitettu jokseenkin knaftisti, ja pari maalikerrosta joka lootan kyljessä teki sen, että ne jumittuivat aika ikävästi, eivätkä tahtoneet enää aueta. Tai mennä kiinni. Vetelin steariinia kynttilästä sinne sun tänne antaakseni laatikoille luistoa, mutta jo vuosia olen hakannut esmex neulepuikkolaatikkoa voimallisesti nyrkillä takaisin kiinni, sikälimikäli olen sattunut sen saamaan auki. Tänään kurvasin Etolan kautta ja ostin kokeeksi kolme pienintä kokoa olevaa Smart Store -laatikkoa, joihin lajittelin lankarullia, ja yhden ison ja laakean, jossa on miljoona pientä väliseinää ja täten myös miljoona pientä lokeroa, ja sinne lajittelin napit ja neulat ja nippelit. Miksen tehnyt tätä jo pieni iankaikkisuus sitten! Lankoja on paljon helpompi käsitellä kuin hyrskynmyrskyn olevassa parissa isommassa laatikossa. Lokerikkoversiossa kaikki pysyy paikoillaan ja läpinäkyvän kannen ansiosta on helppo katsastaa, mitä mistäkin löytyy. Hitsi! Näitä lisää! Muutama pikkuloota lisää, jotta saan yhteen vielä valkoiset ja mustat lankarullat, pariin muuhun vetskarit ja nauhat. Ja toinen lokerikko, johon asennan vain muutaman väliseinän, niin että se toimii neulepuikkovarastona. Kohta mä olen niin järjestäytynyt, että Martha Stewart lentää mua rapakon takaa haastattelemaan!
   Onnimanni sai tänään makkarin ja olkkarin väliseen ovensuuhun ripustetut voimistelurenkaat. Siinä on ukkelin oivallista riippua ja kiikkua, ja vauhtia riittää. Jos vaan kestävät eivätkä oitis hajoa, niin ei pöljempi ostos: 4,90e Muksumassista.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 17.1.08
Vähän vaikeeta tää blogin päivittäminen tätä nykyä, kun ainut aika, jolloin ehdin naputella, on iltasella samaan aikaan kun Monsieur le Peppu alias Onni Salonen alkaa vetää yöuniaan, ja herran nukahtaminen on jostain syystä nyt niin kortilla, että huoneesta on oltava kaikki mahdolliset valot ja koneet sammuksissa jotta Nukkumatti saapuisi. Siinä vaiheessa, kun ukkeli on nukahtanut ja koneen voisi taas avata, olen itse niin sippi että kaadun suorin jaloin sänkyyn.
   Eilen sain pienimuotoisen hepnaadin tämän meidän pikkuherran edesottamuksista. Olkkarin ja makkarin välisellä kynnyksellä oli jotakin, joka näytti erehdyttävästi suklaamurolta. Niitä oli myös lisää lattialla lojuvassa muovikipossa, joka kuuluu Onnin leikkiastioiden sarjaan. Mutta. Ne. Eivät. Todellakaan. Olleet. Suklaamuroja. Eivät edes suklaarusinoita. - Kyllä, arvauksenne ovat osuneet napakymppiin, aitoa luonnontuotettahan ne. Voi gr.. pr.. hr.. RRRR! Jätkänpätkä oli istunut potalla, poiminut tuotoksensa kippoon ja pyllisteli nyt iloisena sängyllä ilman vaippaa. Se vaan olis vielä puuttunut että olis lirauttanut sinne.
   Isomman hepnaadin sain hoitokuvioista, kun perhepäivähoidon ohjaaja soitti mulle tiistaina kesken viimeisen tuntini ja ilmoitti, että Onnin hoitotäti ottaa loparit. Olin aivan salamanlyömä koko loppupäivän, mutta onneksi asiat kääntyivät takaisin normaalitolalle yhtä äkkiarvaamatta kuin olivat suistuneet lepikkoonkin. Liian pitkä juttu kerrottavaksi, mutta lopputulos siis on se, että hoitotätsy jatkaa, ja Onni saa jatkaa siellä, ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
   Verhoprojektini ei ole edistynyt viime päivityksen jälkeen mihinkään, ei myöskään Julian puserontekele. Kirjaa en ole pahemmin ehtinyt lukea, eikä minkäänlaista parannusta kuntoilun suhteen ole tapahtunut. Päivät ovat töitä, töitä, töitä ja töiden jälkeen huushollintöitä. Että näin jännittävää ja vauhdikasta elämää.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 12.1.08
Tuomasmessukuoron ekat harkat oli tänään. Tai, no, "kuoro" on vähän suureellinen sana, esilauluporukka osuisi enemmän kohdalleen. Silti oli niin älyn ihanaa laulella pitkästä aikaa porukassa, että tuli ihan sairaan kauhee ikävä omia opiskeluaikojen kuorojuttuja. Mistäköhän sitä ikinä enää sellaiseen lauluporukkaan törmäisi? Ei varmaan missään, ellei sitten muuta Riihimäelle, missä Pekka touhuaa nykyään Et Cetera -kuoron kanssa. Voi keljutus, Luviallakin on vaan kirkkokuoro, jonka ohjelmisto ei todellakaan svengaa. *huoh* Jotain tarvii nyt kyllä tän asian tiimoilta tehdä tai kehittää. Onneks on edes tulossa toi messu. Jospa tästä syttyis kipinä jonkin lauluryhmän perustamiseen? Edes ajan myötä... Toivossa on hyvä elää.
   Tultiin vielä Hannan kans meille harkkojen ja messupalaverin päätyttyä ja suunniteltiin yhdessä sivualttaria. Juotiin rooibos-teetä ja rupateltiin. Hannan työkiireet ja -kuviot vetää kyllä jälleen kerran vertoja omilleni. Minä en kestäis siinä duunipaikassa viikkoakaan.
   Husqvarnan hain eilen huollosta, 49 egeä. Ja pussillinen puolia päälle, 6e 50c. En oo edes ehtinyt kokeilla, että pelittääkö nyt, mutta eiköhän sentään. Aika tarkkaan se osas mulle sanoa, että mikä oli mättänyt ja mistä johtuu ja mitä kannattaa välttää vastedes. Mutta pääsyy oli siinä mitä arvelinkin, eli alalangan jousisysteemit oli pielessä. Ja nyt kun en oo viikonloppunakaan ehtinyt ommella, on sellanen olo, että viikon ompeluloma mulle kiitos. Mielellään sellainen, että saan olla iiihan yksin, eikä kukaan ole valittamassa nälkää/tylsyyttä/janoa/kaverin puutetta saati istumassa kytkimen päällä tai vääntämässä joka säädintä väärään suuntaan. No joo, ainahan saa uneksia.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 9.1.08
Lyhyt tilannekatsaus niille, jotka jo ajattelivat minun tukehtuneen nuppineuloihini: Verhoista toinen on ommeltu. Toiselle ei ole ollut aikaa syystä että duuni alkoi taas maanantaina ja olen ollut ihan kuollut iltaisin. Ekana aamuna olin vielä pirteä ja ponkaisin kärppänä kuudelta ylös, mutta eilisaamuna olin kuin moukari olisi tipahtanut päähäni herätyskellon soidessa, ja tänään olin niin unessa vielä koulun pihallakin, että lähdin autosta kasseineni vaeltamaan kohti koulun kellarin ovia. Isäntä huikkasi, että minnes oot menossa, jolloin havahduin tajuamaan että väärille ovillehan minä. Sielläpä olis ollut mukava istua pannuhuoneessa ja ihmetellä, että missäs oppilaat ovat ja miks tää luokka näyttää näin pimeältä.
   Heivasin muuten sen Husqvarnani huoltoon. Toivottavasti saavat taas kondikseen. Korjaaja kyllä vakuutteli, että toivottomia tapauksia ei ompelukoneitten kohdalla olekaan, niissä on kaikissa vaan joku pikkuvika. Toivottavasti! Mun pitäis saada se huomenna takaisin, mikä ois ihanaa, sikäli että systerin koneella on aika hurja huristella. Siis, tehän tiedätte, että kaikki autot on vähän erilaisia, ne käyttäytyvät eri tavalla ajettaessa ja varsinkin kytkin voi olla eri autojen kohdalla tosi erilainen. Noh, ompelukoneiden kanssa on aivan sama homma. Ja systerin koneella on härkätaistelujen härän luonne. Se mylvii ja kuopii ensin jonkin tovin paikoillaan, kunnes lähtee äkkipäätä aivan sairaan hurjaan hyökkäykseen. Mrrrrr-grrrrr, se murisee ensin pitkään, ja kun mitään ei tapahdu, sitä painaa kaasua pikkuisen lisää, ja silloin lähdetäänkin semmoista laukkaa että siinä on poijaat pitelemistä! Tikki on moitteetonta, kunhan vaan pystyy siinä vauhdissa ohjaamaan kangasta suoraan. Silti minä tykästän siitä omasta perusrauhallisesta koneestani enemmän. Tulee vähemmän noita lähes-sydänkohtauksia per ompelurupeama.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 4.1.08

Ja mitä näemmekään päivän kuvassa?
1. Kutrin uusi metrimitta, jossa on vain yhdet numerot. Senttimetrit. Ei edes tuumajärjestelmää sotkemassa, mistään kirotuista sisämitoista puhumattakaan.
2. Kangas, jonka jouduin hankkimaan pilallemenneen tilalle. Sen ruusukuosisen. Jota ei enää löytynyt kaupasta kuin kytyinen pala. Tämä vastasi täydellisesti toiseksi kankaaksi hankkimani raitakuosin värejä, mutta tätäkään ei ollut kuin just sen kokoinen pala, että juuri ja juuri pienellä oveluudella saan siitä sen verhon kursittua kasaan.
3. Systerin kivikautiselta näyttävä Singer, jossa on yksi erittäin tärkeä ominaisuus: se toimii. Minun Husqvarnani ei tarvinnut kuin nähdä verhokankaat, kun se teki lakon suoran ompeleen kanssa. - Itse asiassa se on oireillut tätä jo jonkin aikaa, mutta kieltämättä tässä vaiheessa herää jo kysymys siitä, ovatko tosiaan kaikki taivaan voimat meidän uusia keittiön verhoja vastaan?
Jos minusta ei muutamaan päivään kuulu mitään, olen tyrinyt koko ompelurupeaman, polttanut kankaat, moukaroinut molemmat ompelukoneet palasiksi ja syönyt kaikki nuppineulat.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 1.1.08 uudenvuodenpäivä

Eipä ollut eilisillan ilotulitukset meidän pikku-ukon mieleen. Itku pukkasi ihan väkisin, puoliksi väsymyksestä ja puoliksi kauhusta. Pitelin Onnia sylissäni ja jutustelin rauhoittavasti korvaan, mutta silti tunsin, miten pikkusydän läpätti puolta tiheämpää tahtia kuin tavallisesti, ja jokainen ylös suhahtava ammus sai itkunparahduksen ilmoille. Jäi vähän vaillinaiseksi tänä vuonna toi rakettipuoli meiltä muilta paitsi Juholta. Juhohan nimittäin vietti eilisiltana neljä tuntia ulkosalla Oskun kanssa - saamatta silti henkäystäkään raitista ilmaa. Jaa miksikö? No kuulkaa siksi, että sällit käyttivät joka minuutin paukkujen pamautteluun ja hengittivät niin hurjan savupilven keskellä että ihme kun eivät jotain häkämyrkytystä saaneet. Sanoinkin Maikulle, että ehkä tää käry teidän tontilta tammikuun aikana hälvenee, ehkä ei.
   Tänään on tietenkin ollut perinteinen väsy- ja löhöpäivä, se on selvä. Mä olen silti saanut jotain aikaankin, nimittäin Julian puseron etukappale valmistui ja sitten tein ton oman sivuni Kaisan Ystävyysdecoon. Siitä tosin tuli vähän tuollainen sillisalaatti, eli en ole ihan tyytyväinen lopputulokseen. Mutta hei, mä vihdoin TEIN sen! Huomenna postiin kipikipi!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.




2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät