Etusivulleni
Valikkosivulle
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä

Site Meter

Tällä hetkellä luen:
Jan Mårtenssonin dekkaria "Häxan".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Torpan verannalla
White Country
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm



















maanantai 31.8.09
Ihan on liian kiire. Eihän tämmöisestä tuu mitään! Tässä sitä lennetään pää kolmantena jalkana hommasta ja päivästä toiseen, eikä mitään silti kerkiä. Puuuuhhh!!! Ei kiva.
   Leffaan ehdin eilen Julian kanssa. Miehet oli lauantaina katsomassa jotain omaa toimintapläjäystään, ja me menimme katsomaan "Public Enemies" -leffaa, joka oli kyllä lähinnä äksöniä sekin. Voi jukra, että oli synkeä leffa alusta loppuun! Sikäli tietysti positiivista, että rosvojen touhuista ei tehty mitään tarunhohtoista unelmaduunia, mutta jotain valonpilkettä olis tarvinnut vähän enemmän kahdesta ja puolesta tunnista löytyä, kuin ne öbaut neljä kohtaa, joissa suu kääntyi hetkeksi varovaisen hymyn puolelle. Leffan tunnelma oli ahdistavan synkeä ja kohtalokas, ja jopa kuvaustapa runsaine lähikuvineen lisäsi masisfiilistä ja teki actionkohtauksista liiankin kaoottisia. Leffan ainoaksi hyväksi puoleksi jäi Johnny Depp, joka oli hemmetin komea, mutta ei se kyllä minun mielenkiintoani jaksanut yksinään kantaa sitä koko leffan pituutta. Hirviää synkistelyä!
   Joo, ja sitten meikä on taas kerran seonnut päästään. Minä, joka en ikinä ole jaksanut innostua vaatteista tai pukeutumisesta, huomaan selaavani H&M:n nettisivuja, plärääväni Elloksen kuvastoa ja hyperventiloivani kun kuljen Porin ostoskeskuksissa. Mulla taisi naksahtaa päässä siinä vaiheessa kun se tavoiteltu kuuden kilon tiputus oli saavutettu, ja mä aloin mahtua taas vaatteisiin ajalta ennen Onnia. Vaatehuoneita kolutessa on tullut sellainen fiilis kuin olis kokonaan uuden garderobin saanut, ja nyt tekee mieli kaikkea muutakin. Huomasin lähinnä läähättäväni kun kuljin Lindexin ovien ohi, ja olen melko varma, että H&M:n läpi kävellessäni perässäni valui ohut kuolavana. Luulin jo nähneeni kaikki mahdolliset höyräytymiseni, mutta minä se vaan aina jaksan yllättää itseni.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 23.8.09
Eka työviikko lensi ihan tosta vaan, fiuuuu, enkä edes ehtinyt huomata, mihin se aika oikein meni. Kauhea kiire siellä koko ajan. Parakin opehuoneeseen on niin pitkä matka siitä luokasta, missä pidän nyt tän jakson kaikki tunnit, että ei sinne ihan turhaan lähdetä juoksemaan. Kiirettä pitää jo syömään ehtiminen. Aika nääntyneitä oltiin porukalla loppuviikosta, vaikka loimmekin sitten oman taukotuvan vanhan puolen alakertaan, jotta olisi joku paikka missä hengähtää, jos/kun parakkiin asti ei ehdi. Ja auttakkee, nyt on vielä päässyt oikaisemaan koko koulun poikki sisätilojen kautta, mutta alkavalla viikolla remonttialue eristetään väliaikaisin seinin, niin matkahan pitenee entisestään.
   Perjantaiehtooni vietin spiikkaamassa itämaisen tanssin hyväntekeväisyysnäytöstä Yyterin kylpylähotellissa. Lipputulot lahjoitettiin Satakunnan Keskussairaalan Keskolan, eli keskoslasten tehohoito-osaston, hyväksi. Näkyvyyttä oli yritetty saada kaikin voimin paikalliseen mediaan, mutta oli aivan kuin tilaisuudesta oltaisiin aivan erityisesti haluttu vaieta. Pelättiinkö kenties sitä, että Pori Folkin samanaikaisilta tilaisuuksilta menisi yleisöä tänne? En tiedä, mutta perin kummalliselta asia tuntuu, etenkin kun edes Satakunnan Kansan menovinkkipalstalle tapahtumaa ei kelpuutettu, vaikka sinne aina otetaan kaikki mahdolliset kissanristiäiset mitä vain kukin sinne haluaa ilmoittaa. Minua harmitti ihan hirveästi, sillä paikalle oli saatu Keskolan edustajakin puhumaan heidän toiminnastaan ja tarpeistaan, ja esiintyjiä oli ympäri maailmaa: Suomen lisäksi Ruotsista, Itävallasta, Puolasta, Italiasta ja Yhdysvalloista. Ja millaisia esiintyjiä! Kyse ei todellakaan ollut mistään ö-luokan keikuttelijoista, vaan todella alansa osaajista. En ole uskaltanut vielä edes soittaa organisaattori-Hannelelle ja kysyä illan tuottoa, sillä mua ketuttaa ihan kauheasti yleisökato. Jos näytös olisi saanut näkyvyyttä mediassa, yleisötilanne olisi ollut ihan toisenlainen!
   Jos muuten lähipäivinä sairastun, niin en todellakaan possuflunssaan, vaan lintuinfluenssaan. Menin eilen ulos kirjan kanssa ja halusin paistatella päivää tuossa kesäparatiisiterassilla, mutta voi kauhistus, missä kunnossa sekä terassi että kalusteet olivat! Hormoniharakat olivat ottaneet kattoritilän tukikohdakseen ja vetäneet oikein sarjatulta pitkin ja poikin. Mä kiehuin! Jynssäsin kaiken puhtaaksi Tolulla ja painepesurilla ja kirosin harakat alimpaan helvettiin. Eikö missään ole mitään EU-direktiiviä sille, miten suureksi harakat saavat kasvaa kunnes saa kutsua jonkun armeijan tarkka-ampujaosaston ne hävittämään? Minun mielestäni jotain on pielessä kun harakka alkaa olla dobermannin kokoinen - voitte kuvitella minkä kokoisia jätökset ovat. Mistä ihmeestä nuo supersiivekkäät tänne edes ovat eksyneet? Entisen DDR:n olympiajuomavarastolta vai?
   Päivän Onni: sälli katseli pää kenossa keihäskisaa ja huusi sitten "Äiti! Saanko minäkin mennä ulos heittämään köyhästä?"
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 17.8.09
Perjantaina iski arki: Piti raahautua jo aamuvarhain kouluun. Päivä ei kylläkään alkanut ihan suunnitelmieni mukaisesti, sillä olin laittanut kellon soimaan ennen kuutta, mutta halusin (ylläri!) nukkua vielä hetken, ja siirsin kellon soittamaan tasan kuudelta sen jälkeen kun se oli pirissyt kymmentä vaille. Joo, tää on se mun ikuinen Vielä-kymmenen-minuuttia -aamusyndroomani. Tällä kertaa se oli vähällä koitua kohtalokkaaksi, sillä heräsin jostakin ties mistä syystä vähän ennen puolta seitsemää. Ihmettelin, miksei herätys ollut pirissyt kuudelta, ja kun katsoin kelloani, niin hitsi, en ollut todellakaan laittanut sitä soimaan seuraavaksi kuudelta vaan kahdeltatoista! Hah! Siinäpä sitä sitten ampaisin aika äkkiä ylös sängystä.
   Uusia kasvoja oli opehuoneessa vaikka kuinka. Matikka, äikkä, kotitalous, enkku (joo, sain uuden "työparin"!) ja tyttöjen liikka. Huh. Mitenkä sitä taas ehtii tutustua kaikkiin kunnolla, kun muutenkin vuodesta on tulossa melkoinen poikkeusvuosi. Pidimme perjantaisen opekokouksen auditoriossa, mutta sekään ei ole enää kauaa käytössä, jahka talon etuseinä kaatuu laajennusosan tieltä. Parakin opehuoneessa vietimme eilen vain tutustumiskierroksen ja parin kahvitauon verran. Jokseenkin ahdas se opehuone, mutta muuten ne parakkiluokat vaikuttavat olevan täysin jees. Huonelämpötila talvipakkasilla kyllä kieltämättä arveluttaa, mutta sen sitten näkee. Ja kaikilla, niin opettajilla kuin oppilaillakin, tulee olemaan hankalaa liikkua paikasta toiseen, kun aidattu työmaa-alue on vallannut melkein koko pihan. Välituntialueet ovat pienet oppilasmäärään nähden, kulkureitit tuntuvat näin ensi alkuun vähän mutkikkailta. Mutta aika aikansa kutakin jne, edellisestäkin rempasta selvittiin hengissä niin eiköhän selvitä tästäkin. Mikäli possuflunssa ei vie manan majoille, senkin tiimoilta saatiin tiukat ohjeistukset, miten on toimittava käsipesujen ja poissaolojen yms. kanssa.
   Tänään saapuivat oppilaatkin kouluun kaiken parakki- ja työmaakaaoksen keskelle. Eka päivä on perinteisesti lyhyt työpäivä, vain kolme tuntia luokanvalvojan kanssa ja sitten kirkkoon syyskauden aloitusjumalanpalvelukseen. Silti olen nyt illalla ihan raato, aikainen herätys ja koulun aloitukseen liittyvä härdelli ovat tehneet tehtävänsä. Eka viikko menee perinteisesti siihen että tottuu taas työrytmiin ja siihen, mitä kaikkea pitääkään päivän mittaan pitää mielessä ja muistaa. Olen ylpeä itsestäni, että jaksoin kuitenkin lähteä illalla vielä Pilatekseen, se kun tekee kuitenkin sitten aina sekä pääkopalle että muulle kropalle tosi hyvää. Yritin tota isäntääkin houkutella lähtemään peruskurssille, kun ystävättärenkin mies on innostunut lähtemään sinne, mutta ehei, ei tuottanut tulosta tämä houkuttelu ( - vielä...).
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 11.8.09

Tänään olen
- viettänyt aamulla kolme tuntia koululla tulevan lukuvuoden hommia aloitellen ja järjestellen
- kokenut turhaumatilan, kun en jaksanut tehdä niin paljon kuin olin ajatellut
- hoitanut, lohduttanut, rohkaissut, tsempannut ja hellinyt ummetuksen vaivaamaa kolmevuotiasta, joka kiljui tuskaansa loputtomalta tuntuvan ajan (oikeesti ehkä parisen tuntia sykleissä) - tuikannut edellä mainitulle henkilölle peräpuikkoa sen jälkeen, kun ns. ohivuotosontimista oli siivottu sekä pojasta itsestään että erinäisistä lattiapinnoista
- keittänyt kymmenen litraa mustaherukoita mehuksi ja ajanut tukka putkella kauppaan hakemaan sokeria ja Atamonia, koska jälkimmäistä ei ollutkaan huushollissa, ja edellisen arvelin loppuvan kumminkin kesken
- tehnyt ruotsin seiskaluokan jaksosuunnitelmaa kotona tietsikalla, kunnes tietokone ilmoitti, että kyseisen dokumentin taulukkoon on tullut vikaa, sitä ei voida tallentaa ja ohjelma suljetaan
- kironnut raskaasti ja aloittanut alusta
- tehnyt ruotsin seiskaluokan ekaa tuntisuunnitelmaa tietsikalla, kunnes tietokone ilmoitti, että tämänkin dokumentin taulukkoon on tullut jokin peruuuttamaton vika, sitä ei voida tallentaa ja ohjelma suljetaan
- ladellut perinnesanoja toisellakin kotimaisella ja aloittanut alusta
- tehnyt sitä samaa hiivatin tuntisuunnitelmaa, kunnes tietokone ilmoitti, että jälleen jne. voitte jo arvatakin loput
- tämänkin kohdan ehkä arvaatte?
- tallentanut kaikki tiedostot koneeltani varmuuskopioksi cd:lle
- poistanut Word-ohjelman koneeltani ja asentanut sen sille uudelleen
- tehnyt ruotsin seiskan tuntisuunnitelman tietsikalla, tulostanut sen ja tallentanut onnistuneesti - *aaltoja*
- siivonnut keittiön mehustuksen jäljiltä
- rahdannut energia- ja metallijätteet kunnan kierrätyspisteeseen
- kuunnellut, miten kolmivuotiaani on rallattanut kovaäänisesti "Vaarilla on saari" -nuotilla "Äidillä on pipsula", ja toivonut, että tätä biisiä ei sitten täräytetä ilmoille jossain marketin kassajonossa
- kirjoittanut nimmarini jälkikasvun todistuksiin ja toivonut, että tuleva lukuvuosi olisi heillekin kiva ja onnistunut
- syönyt jälkikasvujen yhteistyönä tekemää Masa Lisaa ja antanut piutpaut kalorilaskennalle, sillä hitsi, olen enää 200 gramman päässä kuuden kilon pudotustavoitteestani!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 9.8.09
Voi kuolema. Huomenna mä menen sinne. Kouluun. Onni menee hoitoon ainakin aamupäiväksi, isäntä ja minä pusketaan töitä koululla. Paperityötä ja kirjojen etsimistä piisaa. Laminoin tänään keskeneräiseksi jääneen satsin sanastonopettelukortteja enkuntunnille. Täytin kalenteripäiväkirjaani. *hengittelyä paperipussiin*
   Siis, ei siinä mitään, että työ alkaa, ei työssä itsessään ole ollenkaan mitään kamalaa. Tappavaa on se, miten minä en ikinä saa ajankäyttöäni järkeistetyksi niin, että töiden, huushollin, perheen ja vapaa-ajan (joo, minkä vapaa-ajan?) suhteen olisi olemassa edes jonkinlainen tasapaino. Kieli vyön alla saa viipottaa, aina on miljoona hommaa hoitamatta, muutama tuhat hoidettu huonosti, ja ikuinen pitäis-kun-vaan-ehtis-ja-jaksais -fiilis. Mun täytynee lukea taas muutama luku Debi Stackin kirjasta. Jos sitten pystyis taas hengittämään.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 6.8.09

Ihanainen kesäpäivä! Aurinko on paistanut täydeltä terältä, fillarilenkillä polkeminen oli yhtä juhlaa ja kesäterassimme on ollut ahkerassa käytössä. Nyt sen vieressä omppupuun katveessa on jo jonkin aikaa solissut kuvassa näkyvä delfiiniviritelmä. Pidän veden äänestä. Sen ei tarvitse edes niin kovin näkyä, koko suihkulähteen, kunhan kuuluu. Tää delfiinijuttu oli kyllä nyt budjetin sanelema homma, sillä tsydeemin hinta oli kesäalessa vaivaiset 17 euroa, kun taas suuresti ihailemani kolmitasoinen lintujen kylpyallasta muistuttava monumentti olisi maksanut reilusti toistasataa. Ehkä sitten joskus... tai ehkä ei, en tiedä, mutta tää riittää mulle ainakin nyt vallan mainiosti.
   Kuvassa näkyvän ruukun krysanteemeineen sain eilisiltä vierailtani. Oli muutama kaveri käymässä ja söimme ja kaffettelimme tuossa terassilla. Juustokakkuni sai paljon kiitosta, mutta helppoko siinä oli ottaa kehuja vastaan, kun ratsastelin pokkana Marien ihanalla ohjeella. Pitänee ensi kerralla kokeilla sitä vadelmaista versiota, sillä sekin kuulostaa kuolattavan ihanalta.
   Tänään on muuten sitten ollut vasen hartia aivan totaalisen jumissa, sillä olen taas kerran nukkunut jossain ihan ihme sykkyrässä Onni Sängynvaltaajan alla. Heräsin neljältä aamuyöstä käymään vessassa, ja silloin mun niskat oli vielä ihan ookoo, mutta kun heräsin puoli yhdeksältä Onni vierelläni, niska oli siinä kunnossa, etten pystynyt kunnolla kääntämään päätä vasemmalle. Enkä ole oikein pystynyt koko päivänä. Riemukasta.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 4.8.09
Ei ihme, etten ole nukkunut viime aikoina oikein hyvin. Onni kipittää joka yö jossain vaiheessa sänkyymme ja alkaa vallata alaa. Herään sata kertaa aamuneljän jälkeen siihen, että minua huidotaan käsillä tai muksitaan jaloilla tai minua työnnetään pois sängystä. Isäntä oli tänä aamuna Onnin ja minun vielä nukkuessa räpsäissyt oheisen kuvan. Se kertonee enemmän kuin tuhat sanaa.
   Niin, isäntä tosiaan lähti aamulla koululle, jo aloittelemaan edessä olevaa lukuvuotta. Kääk. Mä sain ihan hepulin ja kouluangstin ja lomanloppumismasiksen ja vaikka mitä. Miten ihmeessä tää kesä voi olla taas tässä vaiheessa jo??? Ens viikon perjantaina on jo suunnittelupäivä, ja siihen mennessä tarttis ehtiä tehdä jo vaikka mitä. Voi pyrstö!!! Koin siis kertakaikkisen halvaantumisen koko ajatuksesta. Oikeestaan mun päiväni oli täysin piloilla, kunnes hyppäsin fillarin selkään ja poljin 24 kilsaa. Sen jälkeen pystyin sen verran rationaaliseen toimintaan, että sain vähän huushollinhommia tehdyksi ja värkkäsin jääkaappiin kaks juustokakkua hyytymään huomisia vieraita varten. Nyt istun taas koneen ääressä, kalenteri on avoinna tossa vieressäni ja mietin, että ei hemmetti, tää kesä on nyt menetetty. Ja mitä olen muka tehnyt? En mitään. Kuntoilun ja painonpudotuksen lisäksi en ole tehnyt mitään siitä kaikesta, mitä suunnittelin. *istuu hartiat lysyssä* Ja kohta pyörähtää koulusirkus käyntiin, eikä ihmisparsalla ole aikaa edes hengittää. Auuuugh!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 2.8.09

Mun piti tietenkin saada laitetuksi uuteen sohvapöytääni kesäisiä asetelmia, kun sukulaisia tuli tänään Julian synttärikaffeille. Miten muuten joku voi oikeesti nauttia täytskärien tekemisestä? Mä oikeesti inhoan sitä hommaa, ja yritin taas painaa mieleeni, että kääntyisin seuraavillakin synttäreillä jälleen työkaverini Kakkumestarin puoleen.
   Mä en oikeestaan tajua edes, että heinäkuu on muuttunut jo elokuuksi. Lehdet jo rummuttavat koulureppumainoksia ja muuta "mukavaa". Ääks. Haluan sulkea niiltä silmäni ja korvani. Jahka ensimmäinen keltainen lehti putoaa puusta maahan, kaupat aloittavat joululaulujen soittamisen. Nyt on vielä kesä ja loma, aamen.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.






2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu