Valikkosivulle
Etusivulleni
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä

Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Miika Nousiaisen romaania "Vadelmavenepakolainen".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Loving White
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Torpan verannalla
White Country
Vilukissi
Yarnstorm

















perjantai 27.2.09
Perjantai! Perjantai!! Perjantai!!! Oh, YES! Työviikko meni muuten yllättävän kepoisasti, mutta tänä aamuna iski lyijyefekti. Toisin sanoen koko kroppa oli muuttunut lyijynraskaaksi siinä vaiheessa kun herätyskello soi. Olisin antanut aika paljon jos olisin voinut jäädä sänkyyn nukkumaan ja antaa piutpaut töille. Vaan kun ei! Ylös oli raahauduttava, suorastaan riistäydyttävä irti vuoteen lämpimästä syleilystä suoraan kalsean aamun armoille. Iho kananlihalla, tukka pörrössä ja silmät riipin raapin päässä laahustettava suihkuun. Julmaa on elämä!
   Täytyy kuitenkin myöntää, että tietoisuus siitä, että on perjantai, helpotti tuskaa kummasti. Maikku tulikin illalla kaffettelemaan, pyöreänä kuin rantapallo - virallinen poksahtamispäivä on maanantaina, mutta sitähän ei sitten tiedä, milloin juniori oikeasti päättää tulla ihmisten ilmoille. Onko tämä vauva hieman kiiruisempaa vai myöhästelevämpää sorttia, vai kenties niin täsmällinen että tulee tismalleen laskettuna päivänä. Onnilta tuppasi menemään yli ymmärryksen, että kummitädin masussa on vauva. Tai ainakin se, että me emme tiedä tarkkaa aikaa, milloin vauva päättää syntyä. Onni kun olisi halunnut tietää tarkan kellonajan. "Missä iso viisari menee silloin?" Jep. Sitä ei äitikulta oikein osannut sanoa (vaikka muuten tietysti äärettömän viisas ihminen onkin).
   Huomenna tarttis ehtiä vähän treenata lauluja sunnuntain tuomasmessuun, kun missasin maanantain laulutreenit, ja sivualttarinkin minä ihmisparka lupasin sinne kehitellä. Äääks. Mistähän siihenkin nyt idean nappaisi? Kaikkein pelottavimman lupauksen tein kuitenkin entiselle kollegalle, jonka ohjaamassa parissa musikaalissa esiinnyin vuosia sitten. Hän järjestää näistä kaikista musikaaleista laulukimaraillan, ja lupasin mennä laulamaan jotain Sound of Musicista ja My Fair Ladystä. Vähän nyt mietityttää, että teinkö ihan viisaasti. Mun vahvuus ei missään nimessä oo ollut siinä laulamisen, vaan nimenomaan näyttelemisen puolella. Porukat on varmaan sietäneet mun laulut siinä muun menon kustannuksella. Nyt kun vain ja pelkästään lauletaan, niin... Eh-hehe-heh.
40 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 25.2.09
Niin se taas on työ pyörähtänyt käyntiin, eikä tällä kertaa edes millään kauhealla tuskalla kuten olin etukäteen ounastellut ja pelännyt. Ihan se siinä, omalla painollaan, sur-rur, sorvi pyörii. Päivät ovat niin vaihtelevia. Yhden porukan kanssa miettii onnellisena, miten paljon itse saa ja oppii, kun tekee töitä nuorten ihmisten kanssa, toisen porukan kanssa saattaa ajatella ansaitsevansa tuplapalkan kivireen vetämisestä - kunnes sitten jonakin päivänä tunnelmat keikahtavat kenties molemmissa ihan päälaelleen. Sellaista se on. Ei kahta samanlaista päivää.
   Aurinko paistoi iltapäivällä niin kirkkaan huikeasti, että oli pakko lähteä kävelylenkille töiden jälkeen samalla kun isäntä suuntasi keskimmäisen kanssa Lääkäritalolle poistattamaan tältä paria luomea. Minä olin onnellinen siitä, että isäntä oli ollut ihan halukas luotsaamaan sen reissun, joten minulla oli sekä aikaa käydä kävelyllä Julian vahtiessa Onnimannia, että selvittää kolmessa päivässä syntynyt järjetön työpapereiden ja piirtoheitinkalvojen luoma sotku. Setvimisessä ja mapittamisessa hujahti yli puoli tuntia tosta vaan.
   Mutta jenkkilän Amazon ei taaskaan pettänyt odotuksiani, vaan kiidätti pikavauhtia postilaatikkooni nuo tänään saapuneet kirjat. Odotan molemmilta tosi paljon. Emmettiltä sen takia, että minulla on myös hänen aikaisempi opuksensa "The Procrastinator's Handbook", joka on tosi hyvä, ja Arthurilta sen takia, että tätä kirjaa on kehuttu niin tolkuttomasti. Kannessa komeileva "Over 600,000 copies sold" ei välttämättä kuitenkaan kerro totuutta kirjan erinomaisuudesta: Voiko 600 000 amerikkalaista olla väärässä? - Easily!
   Poljin illalla vielä 19 kilsaa Kettlerillä ja Abba poppasi kuulokkeissa. Tässä käy pikkuhiljaa vielä silleen, että jahka satun kuulemaan Abbaa jossain muualla, autossa tai tavaratalossa tai jossain odotushuoneessa, niin mulla alkaa jalat automaattisesti vispata polkuliikettä. Selitä siinä sitten ehdollistumisesta ja Pavlovin koirakokeista.
38 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 22.2.09
Voi taivas, loma on loppu ja huomenna alkaa taas duuni ja kysyn vaan että kuka onneton kävi pöllimässä tämän viikon minulta? Tunnustakaa! Mihin tämä aika oikein taas meni??? Ei ainakaan mihinkään sellaiseen mitä olin suunnitellut.
   Tänään oli pakko ottaa punakynä kauniiseen käteen ja ryhtyä käymään läpi korjaamattomien sanarien ja läksynkuulustelujen pinoa. Joita minun tietenkin oli pitänyt käydä läpi hiukan joka päivä, jotta homma sujuisi jouhean mukavasti eikä siitä tulisi kauheaa urakkaa, mutta heh-heh, tässä sitä sitten taas oltiin. Palkinnoksi urakasta suoriutumisesta katsoin Julian kanssa "Sooloilua" -leffan, joka tuli kylkiäisinä Jaffa-keksien tuplapaketissa (niih, ja koska olen karkkilakossa niin sainko syödä yhtä ainutta suklaakeksiä, sainko, mitä??!). Joko minulla muisti heittää, tai sitten kirja poikkesi jonniin verran tuosta leffaversiosta, koska minusta siinä romskussa oli yhdessä "pääosassa" Emman ystävyys parhaan kaverinsa kanssa, mutta voihan minun muistini hyvinkin tehdä ihan omia piruettejaan. Tuollahan tuo on hyllyssä toi kirja, että senkun ottais käteensä ja lukis uudelleen. Leffasta jäi toistaiseksi Julialle ja mulle lempirepliikiksi alkuvaiheessa tapahtuneen haastattelun raivokkaantympiintynyt Emma, joka veteli paperille ensimmäisiä lauseita lehtiartikkeliinsa: "Ei ole kääpiö, eikä menninkäinenkään." Siinä oli näyttelijällä just sopiva kiukku päällä.
   Poljin illalla 17 kilsaa Abban tahdissa ja makoilin myöhemmin Pilates-rullan päällä, jotta selkä ei kangistuisi. Ihme vempele kyllä se rulla, aivan on taas kuin olis uuden ja vetreemmän selän saanut.
   Ei hyvääpäivää, siis huomena oikeesti töihin! Auttakkee, pelkästään aamuvarhainen herätys hirvittää! Tunnen jo kropassani, miten jokainen solu valmistautuu triplaamaan painonsa niin ettei aamulla saa edes kättään liikutetuksi. (Sitäpaitsi mä näin TAAS viime yönä unta karkin syömisestä, tällä kertaa ahmin neekerisuukkoja!)
35 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 20.2.09
Tartuin Saanelin blogissa olleeseen haasteeseen kirjoittaa hyvä uutinen. Saanelin tarjoilema kuva kun oli aivan liian herkullinen jätettäväksi sinne yksinään köllöttelemään.

Hormonihoitoa huulirasvan muodossa!
Coloradon yliopiston tutkijat Steven Cornyn ja Susan McKenzie saavuttivat jo viime vuonna läpimurron tutkimuksissaan naisten PMS-oireiden hoitamisessa. Cornynin ja McKenzien tutkimusprojekti sai alkunsa hormonilaastareiden tapaisen hoidon kehittämisestä yksinkertaisempaan ja tehokkaampaan muotoon. Nyt markkinoille on tuotu yhteistyössä lääketehdas Pfeizerin kanssa huulivoide, joka sisältää aivan uudenlaisia hormoniyhdisteitä.
"Emme ensin itsekään uskoneet, että huulien kautta imeytyvät hormonit voisivat saada aikaan näin mullistavia vaikutuksia", myöntävät Cornyn ja McKenzie. Huulivoidetta tulee käyttää viikon ajan useita kertoja päivässä ennen kuukautisten alkamista, ja näin PMS-oireet saadaan minimoitua. Useilta koehenkilöiltä oireet hävisivät kokonaan. "Tämä on uskomaton tuote!" vakuuttaa koehenkilönä toiminut Mary Heathfield. "Ennen saatoin PMS-oireideni takia heitellä kokonaisen astiaston verran posliinia aviomiestäni kohti ja keittiön seiniin, mutta nyt leivon hänelle omenapiirakkaa ja katsoin jopa puoli tuntia baseball-ottelua hänen kanssaan tv:stä vain kaksi päivää ennen kuukautisiani. Tämä on hämmästyttävää!"
Sivuoireita ei hormonihuulivoiteesta ole tutkimuksissa havaittu olevan, mutta voiteen käytön jälkeen suutelua tulee välttää parisen tuntia. Miehille voiteen hormonit saattavat nimittänin huulien kautta siirtyessään aiheuttaa aivan päinvastaisia vaikutuksia kuin naisille. Tämän sai kokea toisen koehenkilön, Kate Jeffersin, aviomies. "Kate ja minä unohdimme kahden tunnin varoajan, ja hän antoi minulle suukon lähtiessäni aamulla töihin. En osaa itsekään selittää tunnetta, joka valtasi minut, mutta töihin päästyäni purin pomoani nilkkaan ja kaadoin vesiautomaatin juoksupoikamme päälle," selvittää pöllämystynyt aviomies.
Suomen markkinoille uusi huulivoide on tulossa toukokuun lopulla.

Tässä "Anna hyvän uutisen kiertää" -leikin säännöt ja kuva, jonka annan uutisen aiheeksi:
1) Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja julkaise se. Jollei huvita, niin haasta toki joku sijaiseksesi.
2) Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
3) Julkaise kuvasi ja haasta muita.
4) Tämä on leikkiä.
33 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.






keskiviikko 18.2.09
Koskaan, ikinä, milloinkaan en enää aja Porin Teljäntorin parkkihalliin. ARGH. Lähdin tänään muina naisina Poriin aikomuksenani ostaa muutama oleskeluvaate kotioloihin plus uudet hansikkaat, ja jostain syystä sain päähäni että voisin mennä just Anttilaan, ja että voisinkin ajella sinne Teljäntoriin parkkiin. Tiiättekö mitä? HUONO ajatus.
   Olen puikkelehtinut erinäisissä parkkihalleissa, mutta ikänäni en ole törmännyt sellaiseen, jonka ramppi sinne ylös on niin äkkijyrkkä, että auto kieltäytyy yhteistyöstä. Sain hitsi napattua sen lipukkeen siitä automaatista ja ajettua puomin toiselle puolelle jonkin matkaa, mutta sitten kone sammui. Voi pentele, siinä minä olin keskellä puoliksi jäätynyttä ajoramppia, joka kohosi taivaita kohti noin 80 asteen kulmassa, ja joka kerta kun nostin jalan jarrulta, olipa vaihde mikä hyvänsä tai kaasujalka miten raskas tahansa, liu'uin vääjäämättä aina vähän alaspäin kohti sitä helvatan puomia. Arvatkaa naurattiko?
   Pelastuksekseni koitui se, että lippuautomaatille ajanut mies katseli aikansa touhuani, mutta tuli sitten ritari pelottomana tarjoamaan apuaan. Ei hänkään ihan ongelmitta sitä autoa siitä ylös saanut, ja mielessäni pyörikin jo, että mitäs hiivattia sitten, jos tämä täräyttää sen auton takaosan päin puomia, mutta onneksi auto sitten lopulta totteli viisaampaansa ja minä sain kipitellä autoni perässä ylös parkkitasanteelle kiittelemään pelastajaani. En mitenkään riemuiten lähtenyt sieltä ostoksille, kun ajattelin, että takaisin alaskin on vielä päästävä, mutta se osoittautui huomattavasti helpommaksi hommaksi kuin olin ehtinyt pelätä.
   Koettelemuksen jälkeen olin niin ryytynyt, että karkinhimoni olisi varmasti räjäyttänyt parikin mittaria, jos sitä jollain elektronisella vempeleellä olisi voinut mitata. Jos mulla olis ollut Ellin numero kännykässäni, olisin takuulla soittanut sille ja anonut keskellä Anttilan alakertaa polvillani armahdusta karkkilakkosopimuksestamme. - Onneksi sitä numeroa ei ollut!
31 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 17.2.09
Tosinainen ehtii shoppaamaan milloin tahansa. Kuten esimerkiksi vihkimisen ja hääjuhlan välissä. Mulla oli lauantaina kirkollisten seremonioiden jälkeen 1½ tuntia aikaa ennen kuin hääjuhla Yyterissä alkaisi, ja koska sinne ei aja keskustasta kuin puolisen tuntia, palloilin tunnin Sokoksessa aikomuksenani mennä käymään kahvilla ja terrorisoida systeriä tekstareilla, mutta kuinka ollakaan, siellä oli menossa joku hulabaloo Ystävänpäivän kunniaksi. Kaikki normaalihintaiset tuotteet myytiin -15% ja lisäksi oli alennuspöytiä siellä sun täällä. Pysyin kovana kunnes... No, myöntäkää nyt itsekin, että olisitte lähteneet Sokoksesta noiden mukien kanssa ja vaivaiset 13,50 egeä köyhempänä. Ne olivat 50%:n alennuksessa, joten entisen 4,50e sijaan yhden hinnaksi jäi 2,25e. Ne suorastaan nyyhkivät myyntipöydällään: "Ota meidät mukaasi! Olemme kiltisti hääjuhlan ajan autossa, ihan hiljaa ja nätisti!" Enhän minäkään nyt sentään mikään täysin kovasydäminen monsteri ole, joten pakkohan siinä oli heltyä.
   Pikku-ukko Onnimannilla ei ole oikein ollut asiat kondiksessa vieläkään, vaikkei sillä enää ole ollut kuumetta eikä se ole ollut mitenkään erityisen räkäinenkään. Silti se ei oo ollut oma iloinen itsensä ja öisinkin on kitinää riittänyt, joten tilattiin sille tänään varmuuden vuoksi aika tohon terveyskeskukseen että lääkäri tarkistaisi korvat ja kurkun. Ja korvatulehdushan sieltä sitten löytyi. Sinänsä mäntti juttu, mutta sinänsä hyvä juttu, että kitivitinän syy löytyi, ja saatiin lääkekuuri tautia parantamaan. Onni on kaiken kaikkiaan sairastanut ihan älyttömän paljon vähemmän korviaan kuin noi meidän muut muksut. Tossa iässä molemmilla isommilla oli jo kaksi ja kolmekin putkitusta takanaan.
   Tämän päivän suurin saavutus on varmaan pullan leipomisessa. Pyykkikasaa olen kans vähentänyt tuolta pesukoneen vierestä, mutta mankelin päällä puhtaiden ja kuivien kasa on vain kasvanut. - En ole edelleenkään muuttanut mieltäni silittämisestä (jos joku tuntee sen kutsumuksekseen, niin tervetuloa vaan meille). Mun piti kovasti siivota ja korjata sanareita, mutta jotenkin meni vähän huuhaaksi koko päivä. Mutta jos ei lomalla saa olla huuhaapäiviä, niin ei sitten koskaan!
30 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 16.2.09
Pidin taannoin aamunavauksen, jossa totesin, että lukioaikojen tylsin lukuelämys oli Kalevala, ja että olen aina potenut huonommuutta siitä, etten ole tätä kansalliseepostamme oikein ikinä osannut asiaankuuluvasti arvostaa. Jatkoin kertomalla ilahtuneeni, kun huomasin, että toimittaja-pakinoitsija Markus Kajo kuuluu kanssani samaan epä-älykköjen kastiin. Hän nimittäin kirjoittaa uusimmassa kirjassaan "Kettusen kannettava" seuraavanlaisesti:
    Eikö jo ole kuultu riittävästi tästä, että Kalevala sitä ja Kalevala tätä! Ikivanha kirja! Henkilötkin varmaan jo kuolleet ajat sitten. Hauen leukaluuta jos lähdet soittamaan, niin mielisairaalaan vievät, kun niin on tippunut kärryiltä koko se Kalevala jo. Uusi kansalliseepos pitäisi saada, ja minusta sen täytyisi täyttää ainakin seuraavat vaatimukset: 1) Hauskuus - elämämme on, etenkin Suomessa, monesti semmoista ihme kutjottamista vaan, että monet ovat joka päivä aamusta iltaan humalassa, että olisi jotain vaihtelua niillä. Sen vuoksi kansalliseepoksen tulisi ensisijaisesti olla hauska. 2) Hyvät kuvat - aina ei jaksa lukea, ja silloin voisi katsella kuvia, etenkin jos niissä olisi hauskoja pilapiirroksia paljon, ja stereo- ja piilokuvia, joissa näkisi ihmeellisiä maailmoja, kun niitä kuvia katsoisi laittamalla silmät kieroon. Sarjakuvia voisi olla myös. 3) Järjellinen juoni ja äksöniä - malttamattomat voisivat tarrautua äksöniin ja juonesta olisi iloa niille, jotka haluavat miettiä, että kuka on syyllinen. 4) Interaktiivisuutta - sitä kirjaa pitäisi voida jotenkin räplätä niin, että ne jutut menevät uuteen järjestykseen ja se tarina ovelasti uusiutuu, että siihen ei kyllästy. Nuoriso myös varmaan mielellään tappaisi kirjan hahmoja, kun ne on tottuneet semmoiseen peleissä. Niitä tapettavia hahmoja voisi saada ostaa jostain lisää, mikä muodostaisi teokseen pitkäjännitteisen sisäisen ansaintalogiikan ja pohjan kestävälle liiketoiminnalle. 5) Metallinen pyörylä takakannessa - paksulla kirjalla voi juntata vaikka laituritolppia, kunhan kantta on vahvistettu. Lisää kansalliseepoksen arvoa 35%!"  (Markus Kajo/Kettusen kannettava, WSOY 2008, s.79)
Tämähän aiheutti kollegoissa sekä hilpeyttä että kauhistelua, mutta vasta ystävänpäivää edeltävällä viikolla sain tuta. Meillä on tapana arpoa jokaiselle halukkaalle ns. salainen ystävä, jota viikon ajan muistetaan suklaalla ja joillakin muilla pikku lahjuksilla kuten kukilla tms. Minä sain eräänä päivänä pienen, neliskanttisen paketin, josta kuoriutui - yllätysyllätys - pienikokoinen painos Kalevalasta! Muutenkin sain pientä "piikittelyä" kaktuksen muodossa, ja viikon kruunasi pussi, josta löytyi kaktusmultaa ja svetisismien kitkemiseen tarkoitettu kuokka. Tottakai tällaiset jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle eli yhteen äikänmaikoista, ja täytyy myöntää, että näin nokkelia ja vitsikkäitä lahjoja ei ihan joka vuosi saakaan. Täytynee nyt oikein hartiavoimin yrittää pitää tuo kaktus hengissä, kun on vielä lempiväriänikin. (Minä kyllä ehdottelin sille työkamulle, että josko tuon Kalevalankin hautais tonne kaktusmultaan, niin mitähän siitä mahtais kasvaa, mutta ei se lämmennyt ajatukselle. Minä voisin silti salaa kokeilla, ties vaikka sieltä putkahtaisi se Sampo, joka leipoo minulle lisää tunteja vuorokauteen!)
29 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 15.2.09
Voi että tässä huushollissa on ollut semmoinen sairasteluviikko että oksat pois. Viimeiseksi petiin kaatui isäntä, ja minä pelkäsin kuollakseni että saisin taudin ennen eilistä - ystävämme Hannele ja Axel astuivat aviosäätyyn, ja näistä häistä en olisi halunnut todellakaan jäädä pois. Vedin kaksinkertaisen annoksen sinkkitabletteja koko viikon ja kippasin joka ilta lääkemitallisen konjamiinia kitusiini, jotta pöpöt saisivat desinfektiokuoleman, enkä tiedä, johtuiko säästymiseni kyseisestä estolääkityksestä vai jostain muusta, mutta pystyssä pysyin ja häihin pääsin!
   Ja voi että oli ihanaiset ja romanttiset ja erilaiset häät! Teemaksi oli otettu keskiaika (!) ja morsio oli omin kätösin ommellut koko pukunsa koruompeleineen helmineen päivineen. Suurin osa juhlaväestäkin oli pukeutunut teeman mukaisesti, mutta minä kun en ollut sairaanhoitaja-opettaja -kaksoisammattini takia ehtinyt mihinkään pukuvuokraamoon, ilmaannuin paikalle ihan tämän vuosituhannen kuteissa (onneksi oli lisäkseni muutama muukin). Ruokatarjoilu noudatti teemaa, samoin suuri osa ohjelmasta, jossa mm. koko juhlakansa pääsi opettelemaan keskiaikaisia piiritansseja, ja kuulimme myös aivan älyttömän hauskan ritaritarinan, eli miten pariskunta oli tavannut toisensa ja miten seurustelu oli alunperin alkanut. Ainut harmi oli se, että muu perhe ei päässyt paikalle, muuten nautin kyllä kaikesta täysin siemauksin.
   Tänään tässä huushollissa on käpytellyt puolikuntoista porukkaa. Juho on kaikkein terveimmässä kunnossa. Sitä tossa mietittiin oireiden perusteella, että liekö tää influenssaa vielä ollutkaan, vaiko "vain" RS-virusta (yskä paukkaa ympäri taloa...). Sikäli vähän sellanen hiphei-olo, että voi halvattu jos tässä nyt sitten vielä tämä koko jengi saa sen itse A-viruksen tämän jälkeen! Auuuugh! Toivon hartaasti, että pöpöt kiertävät tämän talon tästä lähtien kaukaa!
   Onnellisena siitä, että hiihtoloma on alkanut, leivoin aamupäivällä pullaa. Viimekertaisten aprikoosikierteiden suosion innoittamana tein tällä kertaa vadelmakierteitä, joista vein muutaman siskolle maistiaisiksi, kun kävin siellä kahvittelemassa.
   Nyt vielä mittaamaan tolta pikku-ukolta lämpöä. Muutamana yönä sillä kuume kieppui ihan neljänkympin korvilla, hampaat vaan kalisi yhteen kun hirveä vilunpuistattelu ravisteli pikkuista kehoa. Nyt mittaan vaan tarkistaakseni, että pääsisikö maantiekiitäjä huomenna kenties jo ulkoilemaan vähäksi aikaa. On tämän illan aikana toi vauhti kiihtynyt siihen malliin, että agenttileffan nimeksi voisi laittaa "007 - kun huonetila ei riitä".
28 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 9.2.09
Taivas paratkoon, kyllä täällä vielä hengissä ollaan, niukasti tosin. Tässä on viime yö nukuttu niin perinpohjaisen huonosti, etten muista tällaista tästä huushollista ihan tältä istumalta toista. Kaikki kolme muksua ovat sairastuneet, ja Onni hehkui viime yön sellaisena kekäleenä, että lämpöenergian kun olisi saanut talteen, niin tota lämpöilmapumppua ei tarttis koko talvena enää päällä pitää. Tämän päivän olen hoivannut pieniä potilaita sisar hento valkoisena, tai pikemminkin äiti unelias hajamielisenä, ja toivon totisesti, että ensi yöstä tulee edes himpun verran helpompi. *LEVEÄ haukotus*
   Isäntä oli vielä telonut nilkkansa sählypelissä, joten mulla on täällä kokonainen sairaala. Oikeastaan voisivat Porin päivystyksestä käännyttää osan potilaista tänne. Ei tässä muutama juoppo otsa halki tuntuisi enää missään. Osaanhan minäkin lankaa ja neulaa käyttää.
22 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 3.2.09
Olin Tammen oppikirjaesittelyssä yhden työkaverin kanssa Porin Suomalaisella Klubilla. Olen ollut tyytyväinen nykyisin käyttämäämme Klick-kirjaan, mutta aina pitää käydä vähän haistelemassa uusia tuulia ja saamassa ideoita. Tammen uuteen Sicksack-sarjaan oli tehty mm. älytaulumateriaalia, mutta täytyy vain ihmetellä, kuinkahan monella koululla on nykyisessä rahatilanteessa mahdollista mitään älytauluja hankkia. Meidän koulussamme niitä taitaa olla kaksi, mutta ne ovat matikistien käytössä, eikä takuulla ole pienintäkään toivoa siitä, että moinen ihme löytyisi joskus kielten luokista. Nykyinenkin tilanne lienee jo ihan luksusta, sillä yhden hinta on huikea! - No, toki kirjaa voi käyttää ilman älytaulujakin, sillä niiden materiaali on lähinnä ekstraa, mutta silti ihmettelin, oliko mieltä panostaa tämän materiaalin suunnitteluun niin paljon, kun käyttäjiä on kuitenkin varmasti todella vähän.
   Meille tarjottiin tietenkin hyvää ruokaa, ja oppikirjojen lisäksi saimme mukaamme omenan (!) johon on laserilla piirretty Tammen logo. Just tarpeeksi hoopo idea ollakseen aika hauska. Miten tuota mokomaa nyt raatsii syödä? Pitäiskö huomenna viedä luokkaan opettajan pöydälle?
   Huomenna alkaakin koulussa uusi jakso. Lukujärjestys vaihtuu, jeeeee! Ja niin vaihtuvat myös välkkävalvontojen paikat - JUST kun on alkanut muistaa että missä pitäis milloinkin olla! Tänään tuli kyllä ekalla välkällä aika syväjäädytys, kun pakkanen huiteli aamuvarhaisella vielä kymmenen asteen hujakoilla. Hrrrrrr! Mielessä alkoi välähdellä sellaisia nimiä kuin Teneriffa, Egypti, Malediivit, Jamaica...
16 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 1.2.09

Näistä meillä tykästettiin tänään: lihamureke, jossa on täytteenä murennettua fetajuustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja basilikaa. Ja aprikoosikierteet, joissa on ihan tavallinen pullataikina ja aprikoosimarmeladia.
   Niin, mä olen päässyt sieltä sängystä viimeinkin ylös! Ja kuten melkein aina, kun olen joutunut olemaan useamman päivän tyhjän panttina sängyn pohjalla, mulle tulee hirveä vimma tehdä ja touhuta sitten kun vointi alkaa kohentua. Eilen kuulkaa siivottiin niin maan kauhiasti, ja tänään pureuduin ruokahuollon ja koepinojen hämmästyttävään maailmaan. Jälkimmäinen on hämmästyttävä jo sen takia, että olen ällikällä siitä, miten kokonainen luokka voi istua kuukausia kielten tunneilla oppimatta vahingossakaan mitään. *huoh*
Oih, ja sitten Vilukissi-armas oli muistanut mua näin kauniilla sydämellä ja ihanalla kunnianosoituksella! Vähänkö ilahduin, kun makasin raatona petissä! Mulla oli läppäri siellä tyynyjen keskellä viekussa, ja aina jaksaessani lueskelin muiden blogeja (vaikken jaksanut kauheesti kommentoida) tai pelasin GeoChallengea Naamakirjassa.
   Vaan miten on mahdollista, että Tampereen ja Miss Wheelerin kuoro tippui tänään pois pelistä Kuorosodassa??? Taivas varjelkoon, esityshän oli ihan räjähtävän energinen, solistit ok, stemmat kulki upeesti ja puhtaina, hyvä showmeininki koko ajan. Ja sitten joku vihreissä alien-asuissa piipittävä Espoon kastraattikuoro menee ohitten! Minen ala MITÄÄN.
14 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.





2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu