Etusivulleni
Valikkosivulle
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä

Site Meter

Tällä hetkellä luen:
Robert Hough'n romaania "Tiikerinkesyttäjättären täysi tunnustus".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Torpan verannalla
White Country
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm



















keskiviikko 28.10.09
Tätä mä olen koko työurani ajan pelännyt. Tätä päivää. Ja tänään se sitten tuli.
   Porskutin muutenkin jo myöhässä kasiluokan tunnille, kun olin välkän käyttänyt siihen, että ravasin hakemaan kirjani ja äänitteeni remontin saartamasta nelosluokasta, jonne kiertotie on tällä hetkellä todellakin niin pitkä että välkkä menee kevyesti matkaan sinne ja takaisin (helpompikin reitti on olemassa, mutta yllättäen etuovien kiinnioloaika on venynyt kolmesta päivästä kolmeksi viikoksi). Kun pääsen parakkiluokkaan, kouluavustaja on jo paikalla ja oppilaat ovat ehtineet ihmetellä hänen läsnäoloaan ja hihkuvat mulle vauhkona, että "meillähän on KOE!". Mä katson niitä hoomoilasena, että mitä ne nyt mahtaa horista. En ole nähnyt tätä luokkaa kahteen viikkoon ollenkaan, sillä ensin olin viikon Italiassa ja sitten meillä ei ehtinyt olla tuntia ennen kuin jo iski syysloma. Mietin kuumeisesti, että kuka opettajista on pyytänyt multa tuntia kokeen pitämiseen (normaali järjestely koulussamme) ja että onko lokerossani siis odottamassa koepinkka, jota en ole tajunnut ottaa mukaani. "Eikö meillä ookkaan koetta?!" kuuluu toiveikkaita huutoja. "Kyllä sä itse ilmoitit meille, että kun koe kerran siirrettiin, niin se on heti syysloman jälkeen ekalla ruotsintunnilla!" - - - !!! Siis nyt alkaa raksuttaa, mun pitää istua alas ja hengittää muutaman kerran syvään ja kelata samalla ääneen: "Siis... me ei siis pidettykään sitä koetta ennen Comenius-viikkoa... niin... teillä oli pari muuta koetta sillä viikolla ja te halusitte siirtää..." Voi *sensuroitua sanastoa*!!! Istun typertyneenä ratkiriemastuneen luokan edessä ja mietin että mitä hittoa tässä on oikein päässyt tapahtumaan. Sitten saan itseni koottua, muistan että mulla on koepohja muistitikulla ja sinne tarvii heittää vaan pari pikaista muutosta, sitten printata ja nakata kopiokoneeseen. Ellen ehtisi kopioida nopeasti, lahjoisin terveystiedon open pitämään kokeen viimeisellä tunnilla.
   Kouluavustaja jää vahtimaan luokkaa, mä laukkaan päättömänä kanana opehuoneeseen käsilaukkuani penkoen ja kaikilla osaamillani kielillä sadatellen, ja saan melkein aivoverenvuodon, kun tajuan, että olen tyhjentänyt käsilaukkuni ennen Comenius-matkaa, enkä ole laittanut sitä halvatun muistitikkua sinne takaisin! Kahden sekunnin miettimisen jälkeen paukkaan täpöllä kielten varastoon etsimään koepakettia, sillä paremman puutteessa voisin kopioida, leikata ja liimata uuden koeversion kasaan. Oppilaat ovat valmistautuneet tähän, pentele, ja minun on parasta taikoa koe jostain esille tai kaadun kuoliaana tähän paikkaan! Mutta koepakettia ei löydy. Mitä seuraavaksi? Tuntiopemme! Aina valmis tuntiopemme, jolla on tietokoneella, tikuilla ja cd-levykkeillä kaikki mahdollinen ja mahdoton. Kop-kop-kop luokan oveen. "Onko sulla valmista koetta kasin koealueesta?" "Joo... on, kotona." Voi hemmetin kuustoista! "Mut mee kuule WSOY:n nettisivuille, niillähän on se koepaketti netissä!" Jeees! Olen pelastunut! - Niin luulen, kunnes pääsen opehuoneen koneelle ja tajuan, että WSOY:n opematskut ovat salasanan takana, mulla ei ole omastani mitään hajua, sain joskus väliaikaisen salasanan ja se lakkasi toimimasta viime keväänä. Juoksemisesta ja paniikista hikisenä mietin, että mitä nyt, mikä keino vielä löytyisi, mutta mitään pelastusta ei enää löydy. Ei takaportin takaporttia.
   Matelen onnettomana takaisin parakkiluokkaan, kerron oppilaille totuuden ja sanon, että nyt sitten kerrataan ja koe on perjantaina. Alkaa uusi sättääminen, sillä osalla on silloin joku retki. Ratkaisu kuitenkin löydetään, rauha palaa maahan, ja kertaamme yhdessä koealueen asioita taululle. Koko ajan toivon, että maa nielaisisi minut uumeniinsa, veisi johonkin aika-avaruusjatkumon madonreikään ja tiputtaisi takaisin kotiin samana aamuna, jossa pakkaisin tavaroitani ja näppäränä tyttönä huomaisin, että katsos, toi muistitikkukin tossa lojuu pöydällä, otetaanpa se mukaan. Toiveeni ei kuitenkaan toteudu, ja takki tyhjänä lähden luokasta täydellisen typerryksen tilassa tunnin loputtua.
   Mä olen todellakin tietoinen siitä, että latvani on muuttumassa lahommaksi vuosi vuodelta. Muutaman vuoden kuluttua pyörin Eurajoen kylänraitilla kirjat sylissä ja ihmettelen, missä koulu mahtaa sijaita. Ehkä joku tajuaa taluttaa minut sieltä Yhteiskoulun tiloihin, ehkä ei.
   Ainut lohtu ja valonpilkahdus synkkyydessäni on erään pojan sydämestä lähtenyt riemukas kommentti, kun kävi ilmi, että koetta ei todellakaan pidettäisi tänään: "Kyl Jumala meit ny niim pali siuna!"
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.



lauantai 24.10.09

Italia-juttua jatkan vielä tänään sen verran, että Mr Onni saa poseerata uudessa pyjamassaan, jonka ostin hänelle Barin Disney-kaupasta, ja toisessa kuvassa on Casa & Casan keittiöpyyhkeet, jotka ovat nyt tuomassa syksyistä tunnelmaa meidän keittiöömme perikesäisten Cath Kidstonien sijaan.
   Mä olen tänäänkin haravoinut ihan himona, oikeastaan tuuletin tuolla haravanvarressa pois pahaa tuultani erään koepinkan johdosta. Ajattelin, että meen haravoimaan lehtiä, jotta teen edes joskus jotain työtä jonka tulos näkyy. Alkoi tuntua siltä, että tämänsyksyinen työ koulussa on ollut hukkaan heitettyä. Noh, ei se tilanne sitten loppujen lopuksi ihan niin paha ollut, mutta täytyy ihmetellä sitä, miten vuosi vuodelta yläasteelle saapuu porukkaa, jolta on läksyjen lukeminen aina vaan enemmän ja enemmän hukassa. Perusopiskelutaidoista ei ole tietokaan. Yläasteelle tullaan kuin päivähoitoon. On joku paikka jossa saa lämpimän aterian ja voi leikkiä kavereiden kanssa. ARGH.
   Kävin mä taas jumpassakin, ja sen jälkeen askeleeni harhautuivat viereiseen Makuuniin, sillä muksut olivat pyytäneet mua tuomaan karkkipäivän karkit sieltä, kun valikoima on siellä ihan loistava. Sattui sitten katse tietysti myös leffahyllyyn, ja mukaan lähti "Himoshoppaajan salaiset unelmat", sillä olin aikanaan luvannut mennä katsomaan sitä Julian kanssa, mutta sehän lähti leffateattereista jo pois ennen kuin me ehdittiin mukaan. Hauska pätkähän toi oli, mutta kirjalle se ei vedä vertoja. Tykkäsin silti kovasti pääosan esittäjästä Isla Fisheristä, joka sai Becky Bloomwoodin lihaksi ja vereksi aivan kertakaikkiaan. Pitäiskin joskus taas kaamosaikana lukea se eka osa niistä himoshoppaajakirjoista uudelleen. Vaan milläköhän ajalla? *huoh* Miksi ensi yönä siirretään kelloja vain tunti taaksepäin? Miksei vaikka viikko? Tai monta kuukautta niin että oltais taas keskellä kesälomaa?
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.



perjantai 23.10.09
Oiskohan mulla vihdoin ja viimein aikaa ja energiaa kertoa jotain Italian reissusta? Ehkä silleen pähkinänkuoressa. Mulla ois aina harras halu tehdä kaikki kovin perusteellisesti, mutta täyteen selontekoon ei paukut riitä. Joten, Apulia in a nutshell, prego:
1. Italiassa oli kylmä. Kaikki edeltävät viikot säätiedote oli ollut silkkaa aurinkoa ja 25 astetta. Nyt oli ekana päivänä lämmintä ja jonkin verran aurinkoa, mutta seuraavana yönä iski myrsky, joka oli jossain osissa Italiaa yltynyt jopa niin pahaksi, että ihmisiä oli kuollut kaduille, kun puita oli kaatunut heidän päälleen. Tämän jälkeen sää kylmenikin sitten yhdessä yössä sellaiseen 10 asteeseen. Bed & Breakfast -paikkamme, joka muuten oli upouusi ja viimoisen päälle siisti ja ihana, oli ollut toiminnassa vasta vähän niin aikaa, että lämmityssysteemeitä ei oltu vielä koskaan ennen käytetty. Ja nehän eivät sitten toimineetkaan, siitä huolimatta, että korjausmiehiä juoksi huoneista sisään ja ulos yhden päivän aikana melkein kuin pellejä sirkuksen pikkuruisesta autosta. Nukuin legginsit jalassa ja villapusero päällä ja kahden peiton alla. Matkakumppanit olivat anteliaasti antaneet mun käyttööni isoimman huoneen, mutta käytännössä se sitten osoittautuikin myös kylmimmäksi. Heräsin aamuisin nokka jäässä kuin lumiukolla.
2. Italialaiskoulu oli todellakin erilainen kuin suomalainen koulu. Meillä on huomattavasti viihtyisämmät luokat. Siellä luokkahuoneissa ei ollut edes verhoja. Joissakin luokissa ikkunoihin oli teipattu sanomalehden sivuja, jotta auringonpaiste ei häikäisisi. Hieman persoonallinen sisustuselementti, sanoisin. Välitunteja ei ollut, paitsi yhdeltätoista, jolloin kaikki koulun 600 oppilasta ryntäsivät koulun kakkoskerroksessa olevalle kahvikioskille. Homma vaikutti lievästi ilmaistuna kaoottiselta. sillä taukoa oli 10 minuuttia ja kahvinkeittimestä tuli yksi espressokupillinen kerrallaan.
3. Koulun rehtorin olisin ottanut mielelläni mukaan. En ole koskaan ennen nähnyt niin lyhyttä miestä, joka ei selvästikään kuitenkaan potenut mitään lyhytkasvuisuushäiriötä tai muuta vastaavaa. Hän vain oli tukeva ja... LYHYT. Hassun naamansa kanssa hän oli minusta kuin ilmielävä puutarhatonttu. Olisin halunnut laittaa hänelle lyhdyn käteen ja asettaa tuonne takapihalleni omppupuun alle hymyilemään.
4. Kuvan trullo-talot (yksikkö on 'trullo', monikko 'trulli') ovat Unescon maailmanperintökohde ja sijaitsevat Alberobellon kaupungissa. Taloja on satoja ja ne ovat totta totisesti erikoinen näky. Puolet taloista on ihan tavallisia asuintaloja, toinen puoli liikehuoneistoja, joissa on kauppoja matkamuistomyymälöistä kultasepänliikkeisiin. Koko paikka oli kuin jostakin scifi-leffasta.
5. Maistoin kaktuksen hedelmää ja sain niitä mukaanikin. Ne olivat herkullisia, mutta kotona olin tarpeeksi typerä kuoriakseni muutaman ilman hansikkaita. Piikkejä ei tosiaankaan nähnyt, mutta hetken kuluttua kyllä TUNTUI. Ne olivat lähes näkymättömiä, ja vaikka kuinka lampun valossa nypin niitä sormistani pinsettien kanssa, niitä jäi aina jonnekin, niin että kun seuraavaksi tarttui johonkin esineeseen, piikit painuivat sormiin ja lähettivät sähköisen kipukylmänväristyksen pitkin kroppaa. Ostin trullo-kaupungista minisen pullon näistä kaktushedelmistä tehtyä likööriä, joka oli aivan ihanaa, mutten tohtinut käyttää sitä kipulääkkeeksi, sillä jemmaan sitä yhden ystäväni kyläilyä varten.
6. Jopa Ryanair, tuo sveitsiläiskellojen tarkkuudella toimiva liikennöintiyhtiö, myöhästelee Italiassa. Jopa pankkiautomaatti oli Italiassa hidas kapine. Ihmisillä ei ollut kiirettä koskaan minnekään. Siestaa vietettiin yhdestä viiteen, jolloin oli turha kuvitella löytävänsä esim. auki olevaa ravintolaa tai muutakaan kauppaa. Viimeisenä päivänämme tosin matkustimme bussilla vähän matkan päähän olevaan Auchanin ostoskeskukseen, joka oli auki tämän legendaarisen siestankin aikana. Toin Italiasta kaikille tuliaisiksi jotain vaatetta ja itselleni hörhäännyin ostamaan edullisia italialaisbrändin meikkejä (ovat muuten olleet käytössä aivan ihania).
   Että siinäpä päällimmäiset. Nyt olen ollut kolmatta päivää syyslomalla, joka on mulle "loma" vain lainausmerkeissä, sillä viisi pinkkaa kokeita on korjauksen alla. Kaks pinkkaa sain tänään valmiiksi, ja aion vielä illan myöhäisinä tunteina iskeä kynteni seiskojen ruotsinkokeisiin. Olen myös onneksi ehtinyt olla ulkona ja haravoida, tavata joitakin ystäviä ja hengata naamakirjassa. Hiukan pausea töistä edes!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.



keskiviikko 7.10.09
Sanoinko joku päivä justiinsa, että koulun remppa alkaa tuottaa vähän eksoottisia olosuhteita? Voin kuulkaa sanoa, että katosta ilmestyvä saha on nyt pientä. Tänä aamuna menin luokkaan, joka muistutti enemmän uima-allasta kuin koululuokkaa. Yhtälö nimeltä yöllinen rankkasade plus mitättömällä pressulla suojattu koulun katto oli tuottanut sen tuloksen, että vettä oli tullut valtoimenaan katon läpi luokkaan. Kattolevyt pullistelivat vedestä, lattialla oli useita kymmenen litran ämpäreitä täynnä vettä, ja lattia lainehti. Mulla jotenkin naksahti just siinä kohdassa. Tämä kun on nähty tässä talossa ennenkin. Ns. uuden puolen remontin aikana vesi tuli monta kertaa katosta sisään, ja jälki on ollut surullista, raivostuttavaa ja uuvuttavaa puitavaa ja korjattavaa. Köksänope lähti lopulta eläkkeelle saatuaan sisäilmaongelmista tarpeekseen. Oli äärettömän pelottavaa nähdä oma luokkansa siinä jamassa ja muistaa, mitä edellinen remppa koulussa sai aikaan. Pakenin luokan kanssa pitämään tuntia tekstiilityöluokkaan, ja iltapäivällä mulla olikin tunteja parakissa, mutta huomisesta en nyt sitten tiedä. Vapaita luokkia löytyy vielä, kun ysit ovat tetissä, joten sinänsä olen sen suhteen luottavaisella mielellä, mutta entä sijaiseni ensi viikolla? Luokkaan oli luvattu tuoda kuivauspuhaltimia. Miten kauan kestää, ennen kuin katto kuivuu? Entä korjataanko se varmasti kunnolla, ettei kaikkea hutaista hiukan sinnepäin kuten uudella puolella ensin tapahtui? Olen ollut ihan depiksessä koko päivän. Ensin raivostuin, sitten väsyin, ja nyt tuntuu vain siltä kuin olisin maani myynyt. Eikö edellisestä remontista opittu mitään? Matikistitkin kyllä ottivat hieman pulttia tilanteesta, sillä vesi oli valunut myös heidän kemian varastoonsa, jossa säilytetään vaarallisiakin aineita. Yksi matikisteista olikin ripittänyt työmiehiä ihan aiheellisesti siitä, että heillä on varastossa mm. natriumia. Jos se joutuu kosteuden kanssa tekemisiin niin käyvät purkutyöt yllättävän helpoksi - sen jälkeen ei paljon enää ole mitä purkaisi.
   Olen myös tapellut Ryanairin typerän online check-in -systeemin kanssa. Meitä on lähdössä niin iso porukka, että kun olin saanut kaikkien tiedot naputelluksi koneelle, Ryanair ystävällisesti ilmoitti, että olin ylittänyt sessiossani sallitun aikarajan, mikä merkitsi sitä, että saan aloittaa kaiken taas alusta. Yritän tehdä tän huomenna uudelleen työkaverin kanssa. Toinen lukee tiedot ääneen, toinen kirjoittelee, ja sitten pitäisi sujua nopeammin. - Ihan kuin tässä olisi tällä hetkellä paljon matkustusfiiliksiä. Blääh, blääh ja blääh.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.



tiistai 6.10.09
Kävin tänään hankkimassa Suomen tuliaisia Italian koululle. Piti keksiä jotain a) kevyttä ja b) jota ei ole jo viety sinne, sekä c) jotain josta ne ehkä oikeesti voisivat tykätä (sori Carita, tämä rankkasi ne sun hernekeitot ja mämmit pois listalta). Hankin projektiopettajille jokaiselle cd:n verran Sibeliuksen musiikkia, se ei ainakaan pilaannu kuumassa hotellihuoneessa kuten Fazerin suklaa, ja ehkä sitä joku ihan oikeasti intoutuu kuuntelemaankin. Itsekin kuuntelen Sibbeä mielelläni, vaikken mikään vannoutunut klassisen musiikin ystävä olekaan.
   Hankin myös muutaman matkakoon tyhjän putelin Sokoksesta, Cailapin siveltimien sun muiden joukosta löytyi sekä nassukräämeille että hiustuotteille omat täytettävät miniputelit. Raskasta sähköhammasharjaa en myöskään retuuta mukana, vaan ostin hammasharjan, jonka mukana tuli minituubi tahnaa. Nimimerkki Ryanairin 15 kg:n painorajoista vihdoin viisastuneena.
   Onnille löytyi kivat pipot Cittarista, samoin parit kalsarit (voi juku, tää mun pikkupersuli käyttää jo pienintä valmistettavaa poikien kalsarikokoa! :-]), ja Lindexistä ostin pitkähihaisia teepaitoja kolme lisää. Bodyt taidan pistää HuutoNettiin myytäviksi. Viimevuotisen talvihaalarin siellä jo myinkin ihan käypään hintaan.
   Poljin kaupunkireissuni jälkeen vielä 23 kilsaa kuntopyörällä. Toi flunssa-poskionteloepisodi vei turhan kauan aikaa, ja nyt on ollut jumppien jälkeen taas paikat ihan kipeinä. Ihan nollatilasta ei sentään tarvinnut uudestaan tätä kuntoilu-uraa aloittaa, sillä toi fillarirupeama ei oo tuntunut tauon jälkeen ollenkaan pahalta matkalta.
   Koulupäivän korjasin taas kokeita, kokeita ja kokeita. Tai, no, oli mulla tietty pidettäviäkin tunteja, mutta hyppärit istuin pehva homeessa opehuoneessa ja luin samoja virheitä paprusta toiseen. Oli lopulta pidettävä kunnon päänlepuutuspaussi, sillä jos olisin lukenut vielä yhdestäkin paperista että kiipeily on climping tai glimping, tai että "olemme kiinnostuneita villieläimistä" on englanniksi "we are interesting animals", silmäni olisivat takuulla muljahtaneet ympäri ja suupielistäni olisi alkanut valua vaahtoa. Parempi siis pitää ajoissa breikki kuin saattaa viattomat sivulliset kauhun valtaan.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.



maanantai 5.10.09
Joo, olen mä vielä hengissä. Tai ainakin luulen olevani. Viime viikko meni ihan täytiseksi juoksuksi, kun koulussa oli sikakiire kokeiden, Comenius-projektin ja ysien lähestyvän TETin takia (kaks viimeksimainittua ei niinkun ole hyvä juttu yhdessä, piti saada matkalle lähtijöiden asiat hoidettua ennen TET-viikkoa), ja vielä perjantaiehtoona olin yhdeksän aikaan illalla monistamassa kokeita koululla. Nyt pitäisi olla supertehokas TET-viikon aikana, jotta saisi kaiken kondikseen ensi viikon sijaisia varten. Lähtö Italiaan on sunnuntaina, ja siihen mennessä pitää saada asiat junailtua.
   Tän päivän olen korjannut kokeita ja valvonut toisia. Mulla on pitkästä aikaa sellainen seiskaluokka, joka haltsaa enkun hyvin, hoitaa läksynsä ja hommansa ja on innokas ja aktiivinen ja osaava, ja ihan unelma opettaa. IHANAA! Kun porukalla on kunnollinen tekemisen meininki, ehtii tehdä välillä aina jotain kivaa ekstraakin.
   Liivihame tuli viime viikolla valmiiksi, ja oli mustan poolon ja mustien sukkisten kanssa just niin makeen näköinen kuin olin ajatellutkin. Nyt kudon Juholle sukkia ruskeankirjavasta Step-langasta. Hitsi kun olis kiva kutoa söndaagina lentomatkoilla, mutta kun eihän koneen matkustamoon saa ottaa edes bambupuikkoja mukaan.
   Juholta tuli kuukauden sutkautus tässä muutama päivä sitten. Julia kysyi että saako se mennä mun tietokoneelle jotain nettisivuja katsastamaan, ja kun annoin luvan, neiti istui koneen ääreen ja julisti: "Äiti, tää sun kone on ihana! Mä rakastan sitä! Tässä on niin hyvä näppäimistökin." Juho katsoi siskoaan vähän hitaasti ja tokaisi: "Höh. Julia on koneseksuaali!"
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.



keskiviikko 23.9.09
Kävin sitten eilen istumassa Porin Lääkäritalolla tikut nenässä. Justiinsahan se niin oli kuin arvelinkin, että oikea puoli, josta ylähampaat vihloi joka askeleella, oli märkää täynnänsä. Mutta nyt on putsi, ja viikon kuluttua otetaan uus rupeama, ja uuden kuurinkin sain vielä. Olin kyllä varmaan sataprosenttisen pöljän näköinen siellä odottaessani, että puudutusaine alkaisi vaikuttaa, sillä paitsi että multa törrötti ne tikut nenästä, olin ottanut sukankutimen mukaani ajankuluksi, ja sukkapuikot törrötti kans joka suuntaan kantapäätä kutoessani.
   Koulussa alkaa nää remppahommat tuottaa hieman eksoottisia olosuhteita. Eilen ei oikein tunneilla voinut opettaa mitään, kun seinän takana jyrisi ja ulvoi joku katuporalta kuulostava pora, ja sama jatkui vielä tänään ekalla tunnilla. Sitten tokan tunnin aikana kuului aika kiitettävä mekkala ullakolta suoraan luokan yläpuolelta, ja just kun olin vakuuttanut oppilaille, että ei sieltä mitään sentään läpi tule, niin eikö jukrat kohta tuikannut sahanterä esiin sieltä katosta, ja alkoi sahata! No, oppilaittenhan niskaanhan se kaikki puru ja pöly ja muu roina tuli, sillä siihen sahattiin pyöreä reikä, ja katonkappaleet karisivat luokkaan. Sitten näimme putken, joka alkoi tulla alaspäin, mutta ennen kuin se ehti kolahtaa jonkun päähän, sitä vedettiin onneksi takaisin päin. Oppilaat kysyi, että mitäs sitten jos sieltä seuraavaksi tipahtaa joku rakennusmies, niin totesin siihen lakonisesti, että sitten aletaan laulaa kuorossa "Hallelujah! It's raining men" -biisiä. Oikeesti ei kyllä ihan hirveesti riemastuttanut, sillä kun on muutenkin jo ontelot tukossa, niin ei siihen enää purua ja pölyä kaipaa niitä ärsyttämään. Koulu kun ei kuitenkaan maksa mun punkteerauskeikkojani, jotka on melkein kuuskymppiä laaki.
   Täytinen väsy on kyllä nyt vaivannut, johtuu ehkä taudista ja antibiooteista. Ihan olen raato koulupäivän jälkeen. Tänään oisin ehdottomasti tarvinnut koulun jälkeen pienet torkut, sillä yhdistelmä katupora + reikä katossa + lounaaksi pyttipannua (yuck! se lilluu rasvassa) + iltapäivällä kaks villeintä luokkaa mitä mulla on, ei ollut juuri otollinen saamaan mussa aikaan muuta kuin hervottoman päänsäryn. Mutta saako tässä huushollissa ottaa tirsat, mitä? - EI SAA. Vatupassiasentoon vetäytyminen on Onnimannille kuin suora kutsu pomppulinnaan: tämän vaakatasoon asettautuneen ihmisparan päällä kuuluu hyppiä, ryömiä ja kiipeillä. Aarghhhnnnhhn!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.



lauantai 19.9.09
Tänään on Husqvarna laulanut! Onnetonta vaan, että unohdin kangasostoksilla ollessani ostaa vetskarin, joten nyt homma vähän jumittaa. Vetskari pitäisi ommella seuraavaksi, mutta pitää siirtyä nyt vuorin kokoamiseen. Sitä ei kyllä paikoilleen sovi ommella ennen kuin vetoketjuongelma on pois päiväjärjestyksestä. Tänään huristelin kauppareissullani keskustan kautta, mutta hitsi, Porin tasan 2 nappi- ja nauhaliikettä olivat menneet yhdeltä kiinni, ja minä olin kaupungissa vasta vähän ennen kahta. Lohdutukseksi kävin hankkimassa Lavikolta (joka sentään oli auki!) uuden kerällisen Step-lankaa.
   Pipitauti ei ole hellittänyt sekään, sillä mun poskiontelo-oireet senkun pahenee. Tänään on tehnyt joka askeleella kipeää, jokainen tärähdys vihloo suoraan ylähampaisiin. Sarvikuonosta ei ole ollut mitään apua, ja yritin jo varata Frau Ilomäelle aikaa netin kautta, mutta Porin Lääkäritalon sivuilla ajanvarauksessa on nyt joku bugi.
   Onnimannilla sitä on energiaa riittänyt siinä määrin, että hänestä vois tehdä uuden filmatisoinnin otsikolla "Kun maailma ei riitä". Aamupäivä hyppelyä sängyllä BOING-BOINGGGGG sekä ryömimistä petauspatjojen alla. Keskipäivällä siirtyminen ulkoilemaan hiekkikselle, keinuun, juoksemaan takapihalle viuh-vauh. Iltapäivällä parkouria eteiskäytävällä vessa- ja keittiöpaprusäkkien yli sekä keittiössä ruokailuryhmän tuolien ja pöydän parissa. Illalla juoksupiiloa iskän kanssa. Myöhään illalla juoksua, painia, kutitusleikkiä ja yleistä riehumista isoveljen kanssa. Juuri tällä hetkellä juoksua ympyrässä sängyllämme, josta petauspatjatkin on jo myllätty lattialle (Lisätkää tähän kuvaan ääni: "Mutta mä haluAN karkkia!"). Mistä, oi mistä tätä energiaa riitää? Ja miten, oi miten mä itse voin tuntea itseni niin suunnattoman epäenergiseksi, suorastaan epätoivoisen väsähtäneeksi?
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.



keskiviikko 16.9.09
Viimeinkin oon suuntaamassa takas töihin huomisaamuna! Vähänkö ruoputan maata jo jalkojeni alla! Ihanaa päästä taas ihmisten ilmoille! Ans kattoo, kuinka moni muu raukka saa tän taudin, ainakin yhden kohtalotoverin kanssa opehuoneesta tänään jo jutskailin. Tismalleen samat oireet meillä molemmilla. Kuume, jalkojen särky, huippaus, outo tokkurainen olo. Niin, ja aluksi järkky kurkkukipu ja päänsärky. Että jos nämä tuppaavat teille kylään, niin täältähän ne sitten on saatu. Netti on viruksia täynnä.
   Sain Julian sukat eilisiltana valmiiksi ja tänään iskikin ihan hirveä vieroitusoireyhtymä, sillä olin kuvitellut että mulla on tuolla vielä yks kerä Step-lankaa jemmassa ja voisin saman tien ryhtyä kutomaan Juholle omaa sukkaparia, mutta katin kontit, muistin väärin eikä lankakerää löytynyt. Auuuugh! Hirveä hinku tehdä käsillä jotain! Vaikka ommella! Tähän käsien tärinään auttaa vain pino Burda-lehtiä.
   Nyt tarttis saada toi meidän pikkupersuli petiin, itelle iltapala ja antibijootit kitusiin ja noille kynsille tarttis kans jotain tehdä, nää viikon vanhat lakanjämät on aika jäätävä näky.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 14.9.09
Nyt oon viimeinkin sitten raahautunut lääkärille asti (tai, no, yritin minä jo eilenkin, mutta eihän Porin päivystykseen noin vain pääse... mut se on sitten toinen juttu se), ja sain troppia tautiin. Kaks päivää pitäis vielä muhia kotona. Ei tällä kunnolla just muuta jaksakaan, mutta voi taivas, että alkaa mökkihöperyys iskeä. Mä olen huono potilas, koko ajan pohdin levottomana että mitä sit alkais kun taas hiukankin jotain jaksaa... Tää toistuu joka kerta kun sairastan. Ensin oon niin raatona, että vaan nukun ja nukun, mutta ans olla kun alan pysyä hereillä, niin päässä pyörii yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista projekti-ideaa. Joista ehkä hyvällä lykyllä yks tai kaks toteutuu sitten joskus... Hehe. Mut minkäs ihminen itelleen mitään voi.
   Joltisenkin paljon ottaa kyllä kupoliin, kun katson tonne ulos. Lääkäriin lähtiessä kun astuin ulos ovesta ja keuhkot täyttyi hyväntuoksuisella syysilmalla niin melkein poru pääsi. Tahtoo taas kondikseen ja ulkoilemaan ja töihin ja puuhastamaan... Yhyyy...
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 12.9.09

Tästä sukkalangasta mulle tulee mieleen syksyinen metsä. Sammal, kanervat, puolukat, pudonneet lehdet. Vispipuuro. Se ei ole minusta mitenkään silmiähivelevän kaunis, mutta jollain tavalla mielenkiintoinen ja kiva. Tämän parissa on kulunut iso osa päivästäni, sillä se on ollut suurinpiirtein ainut mitä olen jaksanut tehdä. Väsymys on hirvittävä, olen ottanut päikkäreitä, mutta silti en hereillä ollessani ole tuntenut itseäni ollenkaan heränneeksi. Olen ollut koko päivän aika syvässä zombietilassa. - I hear you, te muutamat ystäväni, jotka ette ole puikkojen ja käsitöiden kavereita. Osa teistä puhisee siellä, ettei skarpeimmillaankaan pystyisi kutomaan sukkaa, saati sitten puolikuolleena, mutta uskokaa mua, mulle toi sukankudin on semmoinen homma missä ei tartte aivoja ollenkaan. Jos pysyn istumassa, pystyn myös kutomaan. Lukea en esim. ois jaksanut tänään yhtään, ei olis tullut kuuloonkaan, koska siinä tarvii keskittyä ja tajuta, mitä lukee.
   Kunpa huomenna olo helppais, muuten tästä joutuu lähtemään jonnekin lääkäriin hankkimaan saikkua ja/tai troppia, ja mä niin mieluusti nyt kyllä äkkiä tästä tokenisin.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 10.9.09
Arvatkaapa kaksi kertaa, kehittyikö sunnuntaisesta taudinpoikasesta ihan täysmittainen lentsu? En tiedä, onko possua vai ei (tuskinpa), mutta I feel like hell. Ääni lähti eilen toiseksi viimeisellä tunnilla kokonaan kun oli jo temppuillut koko päivän, ja jouduin pitämään viimeisen tunnin niin että kirjoitin vaan kalvolle kaikki ohjeet ja kommentit oppilaille. Kotiin päästyäni vaihdoin vaatteet, tökkäsin kuumemittarin kainaloon ja kaaduin sänkyyn. Lämpö huiteli yli 38:n, joten ei ihme, että olin "vähän väsynyt". Nukuin nämligen koko ehtoon vällyjen välissä, jossain vaiheessa muistan syöneeni isännän tilaamaa pizzaa, mutta jotakuinkin meni taju kankaalla hela kvällen.
   Tänään fiilis ei ole ollut juurikaan sen parempi, vaikka ääntä tulee taas hieman enemmän melkein 20 tunnin vaitiolo-kuiskauslinjan jälkeen. Kuume on samassa jamassa kuin eilenkin, yskin keuhkonkappaleita ja noin 3/4 aivoistani on tällä hetkellä liiskana Nessu-nenäliinoissa. Että halitulijallaa, sopii sitä aurinkoisen kaunis syyspäivä näinkin viettää. *perinnesana*
   Onneksi mä en ole ainut, jonka ääni temppuilee. Olen aina luullut, että meidän koulun soittokello on niin kamalalta kuulostava räminäpärräys, ettei se siitä enää pahemmaksi voi mennä, mutta kyllä kuulkaa vaan voi. Remontin alettua kellon soitto on ollut veretseisauttavaa kuunneltavaa. Se alkaa samalla räminällä kuin ennenkin, mutta saa sitten soiton keskivaiheessa ikään kuin äänenmurroksen, jolloin ääni väpäjää hetken merkillisillä korkeuksilla, mutta palaa sitten lopuksi taas tutuksi kunnon vankilakelloksi. Myös aamunavauksista on tullut jännittävää toimintaa kuulutuspisteen siirryttyä parakkiin. Välillä kuuluu ääni, välillä musiikki, välillä molemmat, välillä ei kumpikaan. Itse pidin yhden urani huippuavauksista heti tokalla työviikolla, kun olin luvannut sairastuneelle työkamulle vaihtaa vuoroja hänen kanssaan. Muistin aamulla luokan ovella, että voihan persuli, mun pitäis olla aamunavausta pitämässä, ja laukkasin vauhkona pihan ympäri työmaa-alueen aitoja kiertäen parakeille koulun pihan toiseen päähän. Läähättäen nappasin valmiita aamunavauksia sisältävän kirjan, joihin jokainen täyspäinen turvautuu vain äärimmäisessä hädässä, sillä ne on painettu joskus 70-luvulla, ja sisältävät enimmäkseen sen luokan opettavaisia tarinoita, että ne käyvät nykyään lähinnä vitsistä. Jonkun vähän järjellisemmän tekstin löydettyäni aloin puhua, mutta stoorin puolivälissä kanslisti tuli sanomaan, että toi ei kyllä kuulu nyt mihkään. Seurasin avuttomana vierestä, kun kanslisti paineli nippeliä ja nappelia sieltä sun täältä, mutta valmista ei tullut. Lopuksi aikaa oli mennyt niin paljon a) pihanympärijuoksuun b) tekstin etsimiseen c) teksin lukemiseen kuuroille korville ja d) nappuloiden painelemiseen, että kun värkki saatiin viimein toimimaan, luettelin vaan nimpparisankarit ja toivottelin hyvää päivänjatkoa ja painoin pääni epätoivoisena pöydälle.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 6.9.09
Luin tota Gil McNeilin romskua ja tuli ihan täytinen himo tehdä käsin jotain. Tarrasin kiinni siihen Juholle hankkimaani verhokankaaseen, josta puolet ostin vuosi sitten ja toisen puolen nyt loppukesästä (olin hankkinut alunperin liian vähän eikä Ikeaan tullut sitä aikaisemmin lisää!). Kävi ilmi, että vanhempi kankaista oli pölyttynyt kaapissa niin kauan että piti nakata se pikapesuohjelmalle koneeseen ja sitten kuivumaan, mutta toisen puoliskon ompelin verhoksi asti ja ripustin ikkunaan. Hyvältä näyttää! Laitan kuvaa, jahka yksinäinen verhoparka on saanut parinsa. Ja toivoa sopii, että tää inspiraationi uusii pian, ettei käy niin, että lapsipoloiseni elää seuraavan vuoden ajan yhden verhon kanssa...
   Vietin eilisen päivän Julian kanssa kaupungilla katselemassa ja sovittelemassa vaatteita, mutta jopa minulta oli mennä hermot, sillä pari Ison Karhun liikettä oli järjestänyt hulppean remonttialen, KappAhlilla oli klubikorttilaisille aleviikonloppu ja Vila puolestaan juhli jotain synttäreitään tarjouksien ja muotinäytösten voimin, joten kaiken tämän tuloksena keskustan liikkeet olivat täynnä ihmisiä kuin Turusen pyssy. Seisoin jo Vilassa farkkulegginsit kourassa valmiina sovittamaan niitä, kunnes tajusin, että edessäni oleva parinkymmenen ihmisen jono jonotti nimenomaan neljälle sovituskopille, joista kaksi oli pelkästään muotinäytöksen mallien käytössä. Siihen jäi ne legginsit... No, kyllä mä vielä omanikin sitten löysin muualta, mutta täytyy sanoa, että lauantai ei ole otollisin ostosaika tällaiselle väenpaljouksiin väsyvälle. Kyllä maanantaiehtoo on paljon rauhallisempi ajankohta.
   Tänään oon ollut vähän puolivireinen, sillä tenavien nuhapöpö taitaa tehdä tuloaan meikäläisellekin. Heräsin jo aamulla täytiseen päänsärkyyn, joka kyllä hävisi heitettyäni huiviin sekä buranan että mukillisen kahvia, mutta tyhmästä päästä kun kärsii koko ruumis, niin minähän sain tällä lääkinnällä päänsäryn tilalle vatsanväänteitä. Lueskelin romskua aika pitkään sängyssä ja odotin, että olo helpottaisi. Sitten pitikin korjata kaks pinoa sanareita, laittaa ruokaa, innostua ompelusta, silittää vino pino pyykkiä, hermostua Onnin miksi-kysymyksiin arviolta noin 64 kertaa (mä vannon että lähetän sen tenavan eduskunnan seuraavalle kyselytunnille, jos ne poliitikot ei pysty selittämään siltä suuta umpeen niin sitten ei pysty kukaan), suunnitella huomisen tunteja, laittaa toisen kerran pöperöä pöytään ja katsoa Julian kanssa huippumallin viime maanantainen jakso, jota me ei olla ehditty tätä ennen katsoa (ja huomenna tulee jo uusi jakso, ääks!).
   Vitsit, muistin just, että mulla on iskemätön kerä ihanaa Step-lankaa kaapissa. Ostin sen elokuun alussa samalla reissulla kun käytiin työkamun kanssa ostamassa eläköityneelle kollegallemme norjalaisvillatakki. Nyt tämä täti lähtee luomaan silmukoita!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


keskiviikko 2.9.09
Kyl ny kelppa!

Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 1.9.09
Tänään en ole oikeestaan ehtinyt tehdä mitään muuta kuin töitä. Normityöpäivän päälle oli vielä veso-koulutusta, ja kurvasimme kotipihaan vasta kuuden maissa. Sitten pikaisesti sapuskaa naamaan koko katraalle, ja takaisin kirjojen ja kansioiden ääreen valmistelemaan huomisen tunteja. Nyt kello on puoli kymmenen, mä olen tiltti ja kaikki työjutut on vielä tässä levällään ja laukku pakkaamatta. Joskus ois tosi kiva, kun olis joku yksinkertainen kahdeksasta-neljään -duuni, jonka jälkeen sais sulkea työpaikan oven perässään ja unohtaa sen olemassaolon. (Jep, olen vallan tietoinen oman työni hyvistä puolista, enkä oikeesti haluais tehdä mitään muuta, mutta väsyneenä sitä tulee ajatelleeksi ja laukoneeksi yhtä sun toista.)
   Istu ja pala, tämän koulutuksen takia en ehtinyt Luvian upouuteen mahtihienoon kirjastoon, joka avattiin tänään!!! Auuuuuugh! Kauhia paikka, ei tällaista kirjanystävän sydän kestä! Olen katsellut rakennuksen valmistumista puolinirvanassa ja vannonut, että tulen asumaan siellä koko ensimmäisen viikon avajaisten jälkeen. Nukun makuupussissa kirjahyllyjen välissä ja käyn välillä viereisissä kaupoissa hakemassa vähän evästä (ja taskulamppuun pattereita että voin lukea valojen sammuttua sulkemisajan jälkeen). Huomenna paukkaan paikalle kamera kourassa, jotta saatte kaikki kateudesta vihreinä ällistellä meidän uutta biblioteekkiä.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.






2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu