Takaisin uusimpaan blogiin

Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Mara Leen romaania "Ladies".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Loving White
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Torpan verannalla
White Country
Vilukissi
Yarnstorm

















keskiviikko 28.1.09
Kaks päivää palelin niin järjettömästi ja olin niin väsy, etten jaksanut tehdä iltaisin yhtään mitään. Makasin vaan raatona sohvalla ja katselin Amerikan Talent-karsintoja puolitajuissani. Joku ihme tautihan tästä sitten kehittyi, heräsin kuumeisena tänä aamuna. Outoa vaan on, että mulla ei ole mitään muita oireita, ellei eilistä päänsärkyä lasketa, ja tänään jossain vaiheessa päivällä vähän aivastelin ja silmät vuoti vettä ihan solkenaan (ei, en itkenyt, jottain muuta oli se). Minusta tämä on vähintäänkin kummallista. Mutta petin pohjassa olen nyt sitten pysynyt, ja päivän suurimmat saavutukset ovat siinä, että a) raahauduin sängystä keittiöön syömään, b) painoin tiskikoneen napista päälle, ja kirkkaimpana hetkenäni c) päivitin näiden sivujen linkkiluetteloa. Hohhoh!
   Mä olen ollut niin väsy, etten oo jaksanut edes harmitella sitä normaalivänkytystäni että "voi-kun-oisin-terve-ja-pääsisin-töihin". Tavallisesti sitä potee melkein kuolemantaudissakin huonoa omaatuntoa siitä, että omat tunnit lankeavat jonkun muun viattoman ihmispolon harteille, mutta nyt oon ollut niin flegmaattinen, etten ole kyennyt edes siihen. Aamulla vielä aattelin, että ehdinpä tässä sitten sängyssä tyynykasan keskellä korjata kokeitakin, mutta yhteenkään paperiin en ole koskenut.
   Karkkilakko edistyy silleen, että näin viime yönä unta siitä että söin karkkia! Eh-hehe-he. En minä suinkaan mitenkään tästä lakosta kärsi, mutta... Se hyvä puoli tietenkin on, etten ollut ryhtynyt unen innoittamana mihinkään tosiactioniin kuten järsimään sängynjalkaa tai mitään muuta. Mulla joskus tuppaa kovin eläväntuntuiset unet saamaan meikäläisen tositoimiin. Kuten se uni, miten multa yritettiin varastaa kadulla kävellessäni sateenvarjoa kainalostani, ja meikä otti siitä aina vaan lujemman otteen. Kunnes isäntä herätti mut epätoivoisena: "Päästä mun käsi irti!" Tai miten kerran näin unta siitä, että lattia oli ihme koppakuoriaisten vallassa, hyppäsin tyyny sylissä räppäämään valot päälle ja huusin "Tapa ne kaikki!" isännälle, joka pöpperöisen ällistyneenä nosti päänsä tyynystä ja ihmetteli että mikä kumma nyt iski.
10 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 25.1.09
Voi kun ois nyt hauskaa kertoilla, miten toimelias ja energinen olen ollut viikonloppuna, ja miten käsityöprojektit ovat edistyneet ja sitä sun tätä, mutta katin kontit. Viikonlopun suurin saavutus oli epäilemättä eiliseen kiinteytysjumppaan raahautuminen, ja muuten en juurikaan tajua, mihin minun aikani taas on mennyt. Tai, no joo, pyykkäämiseen, silittämiseen, ruuanlaittoon. Ja värkkäsin sanastonoppimiskortteja ruotsin tunnille, mikä vie aina kohtuuttoman ajan siihen nähden, että niillä pelataan tunnilla noin 10 minuuttia. - Joskin on sitten muistettava, että näitä kortteja voin käyttää vielä useamman vuoden, kun näin vaivan laminoida ne.
   Edessä on onneksi ysiluokkalaisten TET-viikko, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on viikon aikana muutama vapautuva oppitunti, jolloin saan enemmän töitä tehdyksi koulussa. Viime viikon koepinot huutavat korjaamista, ja lisäksi olen onnistunut just tähän saumaan saamaan korjattavakseni oikean sanareiden suman. Plus että huomenna koepapruja tulee vielä lisää, kun omaltakin oli koepäivänä puolet oppilaista tautivuoteessa. Koulussa on kiertänyt sekä vatsatautia että jotain korkean kuumeen flunssaa, ja ajan kysymys on tietysti se, että milloin ne alkavat riehua opehuoneen puolella. Hrrrrr.
7 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 21.1.09
Jaa-a, on se ihme juttu mikä meitä ihmisiä, naisia eritoten, vaivaa. Nina Mikkonen on vain yksi esimerkki siitä, miten voidaan suinpäin tuomita jonkun lastenhoitotapa. Näitä ninamikkosia on kuulkaa pilvin pimein mm. odottavien äitien keskustelupalstoilla ja vauvalehtien yleisönosastoissa. Siellä piisaa syyllistäjiä joka lähtöön, ja yleisimmät saarnaamisen aiheet ovat synnytystapa, imetys ja koti- vs. päivähoito. Huhhuh! On se kumma juttu, ettei voi antaa muiden taaplata tavallaan. Jos joku pelkää synnytystä kuollakseen, niin so what, jos onnistuu pääsemään sektioon. Tai keneltä on henkilökohtaisesti itseltään jostain pois se, jos naapurin emäntä ei täysimetäkään muksuaan vuosikkaaksi asti? Tai mitä ihmeen keuhkoamista tarvitaan siitä, ovatko lapset kotona vai päivähoidossa? Eikö sen nyt sano järki, että jokainen tekee omat ratkaisunsa ja toimii niin kuin parhaaksi näkee? Joku tykkää olla kotona muksujen kanssa, jonkun kroppa tuottaa enemmän maitoa kuin Valion meijerit, joku toinen antaa muksulle tuttipullon. - Vaan kun ei tätä tajuta! Nokkia pitää toisia, osoittaa justiinsa niiden tapa toimia huonoksi, ja oma tapa erinomaiseksi. Työkaverin kanssa kerran huokailtiin että olispa joku kätevämpi tapa odottaa lapsia kuin se raskausaika (meille molemmille kun kyseinen aika oli yhtä kremppavaivaa), sais vaikka hautoa munia niin kuin linnut! Siinä sitä sitten nauraen ajatusta kehitettiin ja funtsattiin, että kyllä siitäkin sitten naiset sais skisman aikaiseksi, kun joku laittaisi omansa hautomakoneeseen ja toinen huutaisi heti vieressä, että huono äiti olet, minä se sentään olen ite hautonut oman muksuni luomuna! Auttakkee...
3 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 20.1.09
Että voikin mennä kokonainen ilta johonkin ties-mihin. Aikavarkaat ovat palanneet heti kun en ole jaksanut olla skarppina! Tuntuu kyllä siltä, että puolet illasta pyyhin nuorimman perheenjäsenen ahteria, sillä... noh, ei mitään kummempaa kait mutta ruuansulatus ainakin toimii. *huoks* Älkääkä vaan luulko, että tässä hommassa pääsis ikinä mitenkään helpolla, nytkin se vietävän ipana juoksi hippulat vinkuen pakoon ja pudotti nokareitaan makuuhuoneen matolle! ARGH!!! (Ihan oikeesti, kuinka paljon VOI ton kokoisen ihmisen output olla???)
   Olen ehtinyt seurata mediaa niin huonosti, että vasta tänään tutustuin siihen, mitä Nina Mikkonen on laukonut Aamuteeveen lähetyksessä lasten päivähoidosta: "Himmler keksi, että systeemi tarvitsee lapsia. Ja jotta vanhemmat eivät pääsisi vaikuttamaan ikävällä tavalla lapsiin, otetaan lapsi heti synnyttyään pois ja kasvatetaan se systeemille uskolliseksi. Tässä on aivan samasta kyse, Nina Mikkonen valotti ajatusmaailmaansa." Wooo-hoooo! Tämä se selittääkin sen, miksi meidänkin Onni on perhepäivähoidossa ollessaan alkanut sanoa "Onni ei tykkää!". Ja minä poloinen en ole ennen tajunnut mistä on kyse! Pitäisiköhän oikein lähettää kiitosmeili Nina Mikkoselle?
   Poljin tyhjäkäynti-iltani päätteeksi 18 kilsaa Kettlerillä Abban tahtiin ja katselin toiveikkaana näytön lukuja kulutetuista kaloreista.
2 päivää karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 19.1.09
Joku oli monistanut opehuoneen pöydälle liudan eri lehdissä julkaistuista typeristä lauseista ja otsikoista. Siis tiedättehän näitä juttuja, joissa on yritetty kertoa ihan asiaa, mutta huonon muotoilun ansiosta homma on luisunut tahattoman komiikan puolelle. Oltiin varmaan jotenkin ihan yliväsyneissä maanantaifiiliksissä kun yhden työkaverin kanssa alettiin hohottaa tätä lipsahdusta: "Liian pienissä liiveissä rinnat pursuavat kupin reunan yli ja liukuvat ylöspäin selässä." (Iltalehti Online 18.9.) Kaveri siinä hihittelemään että hän on aina luullut että kainaloiden lähelle tuppaa ilmaantumaan vaan läskiä ja jenkkakahvaa, mutta että oikeesti siis siinä ovatkin rinnat lähdössä selkää kohti. Tehtiin yhteinen sopimus, että sinä päivänä kun jompikumpi meistä alkaa kulkea töissä kyttyrät selässä niin toinen tulee sitten nätisti vaivihkaa sanomaan, että olis aika lähteä liiviostoksille.
1 päivä karkkilakkoa takana.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 18.1.09
Tässä saa kohta laittaa ulko-oveen tavallisen nimikyltin sijaan kyltin "Sportti-Saloset". Juho tuli eilen kotiin ensimmäisistä virallisista painikisoistaan, joita varten maksettiin kilpailulisenssikin, ja hän oli voittanut kaikki kolme otteluaan! Jestas sentään, pitäiskö tässä oikein jotenkin kiinnostua painista, kun se on sellainen laji, jonka olemassaoloa en ole koskaan aiemmin oikein edes ajatellut? - Itse vääntäydyin eilen kiinteytysjumppaan ja tänään poljin 17 kilsaa Kettlerillä. Ja Abba soi!
   Vaan että mulla on ollut kitalaki kipeänä jo monta päivää! Ahneella on huono loppu; sulatin joulutorttuja pakkasesta (kyllä vain, niitä on vieläkin jäljellä) mikrossa, ja kyllähän mä sen tiedän että se hillo tulee aina siellä paljon kuumemmaksi kuin muu osa tortusta, kun se kerran on nestepitoisempaa, mutta silti oli haukattava liian aikaisin siitä tortusta ja poltettava kitalakensa hillon kanssa rakkulalle niin että nahka sieltä kesi pois. Kivakiva. Nythän se on tosta hammasvallin kohdalta niin kipeä että syöminen ei todellakaan ole mitään juhlaa. - Mikä tietysti on hyvä sinänsä tätä laarditilannetta ajatellen. Ja huomenna iskee Kauhia Paikka, kun aloitan yhden työkamun kanssa pitkän karkkilakon - jos sortuu karkkiin, pitää kustantaa toiselle ylellinen kasvohoito! Huhhuh, minä jo etukäteen elän tukka pystyssä, kun mun heikko kohta ei ole pullat ja leivonnaiset vaan irtokarkit ja suklaa. *kuolaa silmät nurin kääntyneinä*
   Hohhoijakkaa ja huomenna taas sorvin ääreen. Värkkäsin eilen tuntitolkulla yhtä ainoaa surkeaa koetta. Toinen pitää saada valmiiks vielä huomenna. Pitäisköhän opetella lisää koodausta ja luoda koeautomaatti? Siihen kun skannaisi koealueen kappaleiden tekstit ja kielioppiharjoitukset ja saisi näpytellä vielä valikosta, minkä tasoisen kokeen haluaa, niin automaatti sellaisen leipoisi ja surauttaisi tulostimesta ulos. Ja oppilaiden kokeet sais vielä syöttää jostain aukosta sisään niin masiina ne korjaisi ja pisteyttäisi. Vitsit, vähänkö tulisin upporikkaaksi sellasella koneella!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 16.1.09
Tämä työviikko on kuin onkin sujunut huomattavasti viime viikkoa helpommin ja jouheammin, niin kauhusta kankeana kuin viikko sitten olinkin, että millai ikänänsä tähän taas pystyy ja kykenee. Valoa kohti mennään, joskin toi -15 vähän hyydyttää mun hymyäni, nimim. Tunnettu Pakkasten Ystävä.
   Tänään hymy kyllä hyytyi ihan muista syistä. Isäntä oli käymässä kuntsikalla, kun mä hoitelin Onnia nukkumiskuntoon ja laitoin sille potan keittiön lattialle että saatais iltapissat pois päiväjärjestyksestä. Se oli kuitenkin niin villivauhkotuulella että innostui pomppimaan ylös siitä potalta ja pitkin keittiön lattiaa ja nauraa käkätti ihan hulluna. Muakin nauratti sen touhut ja innostuin vähän hassuttamaan sitä, minkä johdosta se tietysti nauroi ja pomppi entistä vauhkommin. Siinä pompputiimellyksessä sitten ruvettiin vasta molemmat ihmettelemään, että mitä kummaa tässä keittiön lattialla oikein on. Ja pentele, eikö meidän salakakkijan pakaroiden välistä ollut tipahtanut lattialle ehta luonnontuote, jonka päällä tämä pikkuriiviö oli sitten jo ehtinyt tintata sen kymmenen kertaa! Vähänkö tuli mulle kiire saada Monsieur le Peppu jalkapesulle ja saippuoin sitä raivokkaana ja huusin samalla olkkarissa telkkaa tuijottaville isommille muksuille, että älkää taivaan tähden menkö keittiöön. "Ei mennä!" kuului yhdestä suusta. Ja eikö kuulkaa ihan mennyt tasan 30 sekuntia kun kuulin miten juoksuaskeleet kävi olkkarista keittiöön: keskimmäinen sälli siellä ryntäsi mainostauolla vauhkona juomaan!
   Myrskyn silmässä on tunnetusti rauhaisaa. Meillä ei särkynyt mitään, mutta epäilemättä mun karjuntani on rikkonut kaikkien muiden ikkunat kahden kilometrin säteeltä. Onko ihan ylivoimaista vaatia lapsiaan muistamaan yhden kiellon runsaan minuutin ajan? - Että hyvää illanjatkoa vaan, t. Salosen sontavarpaat. HUOKS
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 14.1.09
Nyt oon kaks vuorokautta kytännyt aikavarkaita ja vahtinut silmä kovana, ettei ne pääsis nurkkiin tunteja rosvoamaan. Eilen siivosin koko huushollin työpäivän jälkeen ja poljin 15 kilsaa kuntofillarilla, tänään kokkasin uutta ruokaa, kävin tervehtimässä yksin elelevää isääni ja viemässä hälle yhden myöhästyneen joululahjan (Ifolorista tilattu kalenteri meidän pikkuhirviöiden kuvilla), ja sieltä palattuani poljin taas sen 15 kilsaa. Ens viikolla on aika pidentää "lenkkiä", nyt yritän vaan totutella polkemiseen pitkän tauon jälkeen. - Onnimanni oli muuten eilen aika mainio, kun mä siinä poljin hiki valuen. Tää tuli kurkkaamaan pyörän jalustaan kirjoitettua tuotenimeä, ja luetteli kirjaimet kaikki ihan oikein: "Koo..ee...tee...tee...äl...ee...är... Äiti! Siinä lukee POLKE!"
   Uus Kotivinkki putkahti taas postilaatikkoon ja yksi kannen otsikoista vaikuttaa erittäin lupaavalta: "Näin ymmärrät perheen teiniä". Tämän minä ehdottomasti haluan lukea, sillä mulla on pyyhkinyt jo jonkin aikaa perheen teini yli ymmärryksen! Justiinsa tänään sanoin ruokapöydässä, että tulee kalliiks toi neidin murrosikä meille, kun keittiön lattiakin täytyy uusia; tää lähtee aina niin kauheella kiukulla pois pöydästä kesken ruokailun että jalat eikun ruopii lattiaan kuoppaa joka kerta. Kantapäät iskee kipinää kun mennään omaan huoneeseen niin että hippulat vinkuu! Ja sitten lepytään kyllä yhtä nopeasti kuin oli suututtukin. - Kauheeta, olinko määkin tommonen tossa iässä?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 12.1.09
Voihan nokka että oli pitkä tauko tanssitunneissa tehnyt tehtävänsä! Olin ihan peukalo keskellä päälakea siellä tänään, kaikki koordinaatio ja rytmitaju niin totaalisen hukassa etten tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa. Lähinnä kyllä huvitti oma kömpelyys. Sanoinkin siinä kun opeteltiin yhdistämään askellusta ja rintakehän liikehdintää yhteen, että mulle ei tarttis enää kuin lyödä purkka suuhun niin määhän kaatuisin ihan seipäänsuorana maahan. Muutenkin näytin kyllä lähinnä seipään nielleeltä! Huhhuijakkaa, josko se siittä sitten taas lähtis kun asettuu rauhassa kotona peilin eteen ja tekee kaiken ensin sikahitaasti. Mulle ei mikään mene kaaliin ellen tahkoa sitä ensin etanavauhtia rauhassa, ja sitten vasta pikkuhiljaa uskaltaudu nopeampaan tempoon.
   Plus että vähänkö on ollut sisäreidet ja kankut kipeenä eilisestä polkemisesta! Tarttis huomenna jaksaa ottaa uusiksi. Tänäänkin meinas kyllä itku päästä jo tanssitunnin lämmittelyvaiheessa, kun alettiin tehdä reisiliikkeitä. Muut paineli sarjaa ihan pokkana eikä varmaan tuntunut missään (kun ei ollut edes mikään sikaraskas sarja), mutta meikä otti huilia kanveesin kautta ja hammasta purren yritti ängetä itseään uudelleen pystyyn. Voi voi tätä meikätätiä...
   Ja kello on kuulkaa nytkin taas vähän vaille kymmenen, enkä oo tänään ehtinyt tehdä mielestäni yhtään mitään muuta kuin pyörähtää siellä tanssimassa. On se kumma juttu mihin tää ihmisen aika oikein katoaa! Ajanhallintaoppaat aina kehottaa seuraamaan omaa ajankäyttöään pari viikkoa, eli pistämään ylös paperille, että mihin sen aikansa käyttää, mutta mä olen ihan varma siitä, että jos yritän sitä, niin kello on iltapäivällä neljä kun otan kynän kouraani ja ensimmäisen rivin kirjoitettuani se on jo puoli yhdeksän illalla. Minä haluan nyt kyllä saada tämän superaikavarkaan kiinni, joka täällä liikkuu ja hiiviskelee ja käy mielestäni viikko viikolta vaan röyhkeämmäksi! Ei käy laatuun tämmöinen, että ihmiseltä pöllitään kaikki aika niin ettei se edes huomaa sitä ennen kuin sikamyöhään illalla. Aikavaras kiikkiin ja tuomiolle, vaatii kansa (=minä)!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 11.1.09
Eipä mun köhäni ainakaan pahaa tykännyt eilisestä jumppareissusta, pikemminkin oon tänään voinut paremmin kuin koko viikkoon, enkä yölläkään yskinyt yhtään. Uskaltauduin nyt illalla jopa Kettlerin selkään, iskin nappikuulokkeet korviin ja poljin Abban tahdissa 15 kilsaa. Enempää ei tottumattomiltaan uskalla, normaalisti aloitan keväällä lenkit 12 kilsasta. Eipä tuo polkeminen pahalta tuntunut, tossa pyörässä on mun mielestä polkijalla hyvä asento ja koko hökötys on tarpeeksi tukevan tuntuinen. Kokeilin nimittäin Anttilassa muitakin malleja, mutta ne olivat kyllä selvästi huterampia.
   Nyt mä tietenkin tunnen itseni aivan superliikunnalliseksi, kun olen peräti jo kaks kertaa hinautunut Pilates-tunnin lisäksi lauantaijumppaan, ja huomenna alkavat joulutauon jälkeen taas tanssitunnitkin. Mä kyllä joulun alla vähän pääsin tipahtamaan kärryiltä kun oli sitä Saksassa reissailua ja vanhempainiltaa ja lentsua, mutta josko muutkin olis joululoman aikana päässeet unohtamaan opittuja juttuja, niin että kerrattais aluksi.
   Monsieur le Peppu on tänään ollut jokseenkin mahdoton. Miten voikaan pieni poika kuluttaa koko päivänsä tehokkaasti siihen, että tekee vain ja ainoastaan kaikkea pientä pahaa? Meno vain kiihtyi iltaa kohden, kun se ei edes päikkäreillensä suostunut tänään nukahtamaan. Nyt on jumalainen rauha talossa, kun pikku-ukko nukahti (suuren ja mahtipontisen huutosinfonian jälkeen) yöunilleen. Thank God for that!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 10.1.09
Raahauduin kuin raahauduinkin tänään uudelleen jumppaan, vaikka olen tuntenut itseni koko viikon köhäiseksi ja kurjaksi. Ans kattoo minkä kauhean sydänlihastulehduksen mä nyt sitten saan, kun lähden puolikuntoisena hikoilemaan - olen nimittäin aina varoitellut siitä muita ja varonut sitä itsekin, mutta nyt en tuntenut oloani niin flunssaiseksi ettenkö olisi pärjännyt. Yskin kyllä yöllä ihan kiitettävästi, mutta kun tää köhäisyys nyt on ollut koko viikon tällaista merkillistä ei-kehity-miksikään -oireilua. Ei mene pahemmaksi eikä paremmaksi, on vaan. Hmph.
   Kampaajalla kävin, pyykkiä pesin ja ruokaostokset hoidin, ja siinä tää päivä sitten aika äkkiä menikin. On se kumma juttu, miten sitä aina suunnittelee ehtivänsä viikonlopun aikana vaikka mitä, mutta yleensä aika menee vaan näitten tavallisten perusjuttujen pyörittämiseen. Tavallisen lottoarvonnan lisäksi pitäisi olla myös sellainen arvonta, josta voisi voittaa lisää aikaa. Hetikö osallistuisin!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 9.1.09
Päivän kuvaan on päässyt komeilemaan kokkaamani pähkinäinen härkäwokki, jonka ohjeen löysin Yhteishyvän ruokaliitteestä 4/08. Ei ollut ollenkaan pöljempää syötävää, ja ainut, joka pisti hanttiin, oli Monsieur le Peppu, joka suurena kulinarististen ennakkoluulojen edistäjänä huusi heti lautasensa nähdessään "ONNI EI TYKKÄÄ!" eikä suostunut maistamaan palaakaan. Sepä onkin kyllä yksi elämän suurista kriisitilanteista, kun ruokalautaselle ilmestyy jotakin ennen näkemätöntä ja tuntematonta. *huoh*
   Mutta tiedättekö, minun Toisen Aamun Syndroomani nyt vasta on melkoisen tempun tehnyt! Se ei ilmestynytkään nimittäin eilen, vaan vasta tänään, kolmantena aamuna! Onko tämä enää laitaa? Ei tässä maailmassa voi luottaa enää mihinkään, kun ei edes siihen että tokan aamun syndrooma ilmestyisi tokana aamuna niin kuin asiaan kuuluu, vaan sekin alkaa pelehtiä ja ilmestyä milloin huvittaa. Sakottaa pitäisi tuollaisesta.
   Niin että tänä aamuna minä sitten tukka pystyssä ja silmät riipin raapin päässä ryömin kohti olkkarin sohvankulmaa kun herätys piipitti ohimot läpäisevää piipitystään keskellä yötä (no okei, myönnetään että kello oli kuusi mutta on se silti keskellä yötä jos vertaa loma-aamuihin), ja jämähdin siihen haukottelemaan hetkeksi, joka kelloa vilkaistuani osoittautui 25 minuutiksi. Taitaa olla turha mainita, etten ollut mitenkään hurjan ajoissa minkään homman suhteen tänä aamuna?
   Olin eilisiltana aivan totaalisen raato, etenkin kun rahtasin neljä mölyapinaa painitreeneihin keskellä lumimyrskyä, painuin itse Pilates-tunnille ja kuljetin mölyapinat takaisin koteihinsa ajaen kasitiellä noin viidenkymmenen auton letkassa 30km:n tuntinopeudella. - En todellakaan tiedä, mitä siellä jonon kärjillä tapahtui, mutten voinut olla toivomatta useampaan otteeseen että autoni olisi ollut varusteltu edes muutamalla Bond- tai Batmobiili-namiskalla. En oikeestaan tehnyt eilen kaupunkireissuni jälkeen mitään, ja tämänkin illan suurimmaksi saavutukseksi jää ruuanlaitto. En minä sentään näin raato ennen lomaa ollut! Miten ihmeessä sitä ensi viikolla jaksaa, kun edessä on kokonainen viiden päivän työviikko!?!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 7.1.09
Jep. Tänään oli raahauduttava ylös sängystä epäinhimilliseen aikaan. Ainoastaan kunnon kofeiinitymäys tekee moisen mahdolliseksi. Ja tämä aamu oli kuulkaa vielä helppo. Huomenna vasta on totiset paikat, sillä mulle iskee Toisen Aamun Syndrooma. Koko elimistö kiljuu kauhusta kun herätyskello piipittää tokana aamuna, kynnet tarrautuvat kouristuksenomaisesti kiinni tyynyyn ja ylös pääseminen vaatii yli-inhimillisiä ponnistuksia, koska lyijynraskaat luomet kieltäytyvät avautumasta ja pieninkin peiton siirtyminen päältä aiheuttaa vierotusoireita muistuttavan kylmänhytinän. Jos joku tietää parannuskeinon Tokan Aamun Syndroomaan, niin ehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!
   Olin sitä paitsi loman aikana ehtinyt unohtaa, miten toivottoman vähän työpäivän jälkeen ehtii illan aikana mitään tehdä. Kävin kiireesti kirjastossa, apteekissa ja kaupassa, laitoin ruokaa, siistin köökin ja sitten istuin reseptikansio kourassa ihmettelemässä taas löytyykö sieltä mitään kokeilemisen arvoista. Sitten Onnille iltapuuroa, ja jahka viimeinen lusikallinen oli mennyt pikkukitaan, aloin itsekin olla jokseenkin tsippendaali. On tämäkin elämää juu...
   Mutta iiihhhanaa postia sain tänään: hääkutsun ystävältä, jolle suon sydämen pohjasta kaikkea onnea ja ihanuutta! Ja kuulkaa, ei voi enää romanttisempaa hääpäivää olla kuin ystävänpäivä helmikuussa. Mä oon niin tohkeissani ettei tässä meinaa nahoissaan pysyä!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 6.1.09 loppiainen
Voi apua, hengenahdistus ja kuolema, huomenna SE alkaa! Työ! Mikä merkitsee käytännössä sitä, että aamulla on päästävä aikaisin ylös sängystä!!! Sellaiseen aikaan, että ulkona on vielä pilkkosen pimeää ja aivosolut sanovat että takaisin tutimaan, nyt on yö, ja kroppa erittäin mieluusti kuuntelee tätä viestiä ja kiroaa yöpöydällä piipittävän herätyskellon alimpaan helvettiin. Auttakkee!
   Meikäläisen tauti ei ole lähtenyt pois eikä ryhtynyt kunnon taudiksi. Koko henkitorvi vaan tuntuu siltä kuin se olis vuorattu hiekkapaperilla ja olo on kumman nahkeanväsynyt. En ole jaksanut enkä toimeentunut edes koeajamaan kunnolla tota eilistä inspiraatio-ostosta alennusmyynnistä. Uudenkarhea Kettler seisoo nyt makkarin nurkassa, josta siirsin keinutuolin olkkarin nurkkaan ja sieltä puolestaan yhden nojatuolin Juhon huoneeseen. Himottais kovasti heittää tunnin koeajo, mutta tässä jamassa jaksan tuskin nousta edes sen selkään saati polkea. - Kaikkein eniten just nyt potuttaa se, että kun joululoma alkoi, olin kipeenä ja saikulla, ja nyt kun loma loppuu, niin olotila on taas tällanen! ARGH ja GRRRR!!!
   Joulukuusen heivasin jo eilen siivotessani pois, ja se olikin taas tänä vuonna sitä lajia, että tiputti kolme neljäsosaa neulasistaan sisätiloihin ennen kuin se saatiin ovesta ulos. Ihan kaikesta joulukamasta en malttanut vielä luopua: keittiön hyllyn valot ja porot ja ikkunoiden kyntteliköt saivat vielä jäädä. Keittiön ikkunalta ei kynttelikköä raatsi poistaa vielä senkään takia, että Julian istuttama avokado on villiintynyt kasvamaan ympärivuorokautisen sähkökynttilävalon takia aivan hurjasti. Minisestä parin sentin tyngästä on putkahtanut parikymmentäsenttinen varsi! Siinä saa kuulkaa laulella että no onkos tullut kesä nyt talven keskelle.
   Ja nyt sitten koululaukkua pakkaamaan ja kynsiä lakkaamaan ja tralla-lalla-laa, kuinka hauskaa onkaan taas palata sorvin ääreen...
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 4.1.09
Enää kaksi päivää armonaikaa, ja sitten loma on loppu, aaarrrgghhh. Nyt on otettava kaikki irti, kertakaikkiaan! Minusta tosin taidettiin ottaa kaikki irti jo eilen siellä jumpassa. Aamulla sängystä noustessa oli kipeänä vain pehva ja reidet, mutta mitä pitemmälle päivä on kulunut, sitä useammasta paikasta on alkanut jomottaa. Huomenna on varmaan vielä rattoisampi olo!
   Yritin tehdä vähän taas kouluhommiakin, mutta jäi se puoli tänään hiukan vähäiseksi, kun iltapäivällä kokoontui raamis ekan kerran tänä vuonna meillä, ja illalla tuli Maikku joukkioineen kaffeella käymään. Tasan ei kyllä käy onnen lahjat näitten raskauksien kanssa; Maikulla oli sopusuhtainen, kaunis kumpu ja hänellä on 3 viikkoa äitiysloman alkuun - itse olin tuossa vaiheessa sen kokoinen valas että aiheutin auringonpimennyksen joka kerta astuessani ulos ovesta. Hän käy yhdeksän kilsan lenkillä päivittäin, ja muistan kun itse vaapuin vaivalloisesti tästä Essolle, sieltä jäähallille ja sitten takaisin kotiin (= n. 1 km). Että on niinkun parempi olla ajattelematta tätä tai alkaa naama kateudesta vihertää!
   Onni aivastelee melkoisen tiiviiseen tahtiin, ja Julialla ja mulla on kurkku tullut päivän aikana kipeeksi. Minä en nyt millään huolisi enää toista flunssatautia, riitti ihan se joulun alla riehunut lentsu, kiitos vaan. Että voisiko tämän tautipöpön nyt pistää nätisti vaikka kirjekuoressa siitä vähiten maksavalle?
   Isäntä ja minä riemuittiin siitä että muksuilla alkaa täällä Luvialla jo huomenna koulu, ja me saamme viettää yhden päivän suht rauhassa, kun meidän isommat ovat opinahjossa eivätkä täällä riitelemässä, mekastamassa ja hepuloimassa. Totesin valitettavana tosiasiana vaan sen, että molemmilla on kovin lyhyt koulupäivä maanantaisin. Isäntä loihe siihen lausumaan: "Toivottavasti saavat jälki-istuntoa. Molemmat."
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 3.1.09
Hohhoo, mahdanko päästä huomisaamuna kävelemään? Lähdin puoli neljäksi Kunnon Fiilikseen kiinteytysjumppaan, jota pitää Pilates-ohjaajani "jaksaa-jaksaa-pärhhana!" -nainen (mainio tapaus), enkä minä ihmisparka ollut oikein hokannut, että kyseessä on 75 minuutin superkidutus. Onko sitä ihmisen vapaaehtoisesti alistuttava tämmöiseen rääkkiin? Kyllä kait, sillä minä en jaksa enää hetkeäkään tuota potkupalloksi muuttunutta alavartaloani (Iines Ankkakin olisi tästä pylleröpallerosta kateellinen).
   Aamulla olin jo kertaalleen käynyt Porissa ruokaostoksilla, ja tein kyllä enkan ostoskärryjen täyttämisessä, sillä olin ensimmäistä kertaa elämässäni suunnitellut kokonaisen viikon ruokalistan etukäteen, ja ostin kaikenlaista mahdollista jääkaappiin tulevaa viikkoa varten. Kokeilen nyt huvikseni, onnistunko pitäytymään suunnitelmassani, helpottaako se viikon arkirumban pyöritystä, ja väheneekö (kuten toivon) typerien pizza- & kebabostosten tekeminen, kun olen etukäteen yrittänyt ottaa huomioon kaikki mahdolliset harrastusmenot ja sen, milloin tarvitaan äkkiävalmissapuskaa. *huoh jaa* Monet on nää perheenäidin koettelemukset!
   Säärintama on edelleen sanalla sanoen perkeleellinen. Ei tällaista säätä terve ihminen kaipaa! Enkö minä ole sitä aina sanonut, että ihminen luotiin paratiisiin, missä se tarkeni nakuna tepastella?! Ja tässä sitä nyt ollaan, viidentoista asteen pakkasessa, missä pitää topata itsensä vaatteilla niin paksulti ettei enää kenkiään taivu kunnolla jalkaansa vetämään. Voi yäk ja yäk, äkkiä lisää freoneita tai jotain muuta mömmöä taivaalle, jotta lauhat talvet jatkuvat ja varmistuvat!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 2.1.09
Oih ja voih, meidän Onnimanni on jostakin saanut nassuunsa märkäruven! Enpä sitä eilen vielä tunnistanutkaan, kun nassussa ja huulissa punoitti muutama näppy, arvelin vaan taannoisen kosteusvoiteen olleen jotain kelvottomaksi vanhennutta lajia, kun ihon kuivumisen takia Onnin poskia voitelin. Tänään aloin epäillä pahaa, ja käynti neuvolassa varmisti epäilykset. Don Onnin vaivan hoitaminen ei vaan ole helpointa sorttia, sillä pikku-ukko on alvariinsa hieromassa naamaansa ja nyppimässä huulten rupia, vaikka kuinka sille vannotan, että pipi pahenee. Keljutus! On se surkia näky, kunpa nyt toi Fucidin-voide alkais äkkiä tepsiä, jotta Onni näyttäis taas omalta itseltään eikä paiseruton uhrilta.
   Minun tajuntaani iski jotenkin se, että tää loma ei ole ikuista, ja väsäsin jo pitkän rupeaman enkun juttuja, ehtolauseita yseille ja perfektiä seiskoille. Tulossa on vielä rupeama kokeita tässä tammikuun aikana, kun piti jotenkin löysätä (etenkin seiskoilta ja kaseilta) sitä joulunalusajan hirvittävää koeryysistä. Siirsin kylmästi osan kokeista tammikuulle jotta järki säilyisi sekä oppilailla että minulla.
   Kauhea Siperian kylmyys on iskenyt tänne niin yleensä lauhalle lounaisrannikollekin. Minulta lenti kulmakarvat aamulla takaraivolle kun lämpömittariin katsahdin: -14 astetta! Minulle olisi kovasti riittänyt vähempikin jäätävyys, kiitos vain. Että oiskohan jossain Thaimaassa tai Malediiveilla päin tarvetta englannin opettajalle?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 1.1.09 uudenvuodenpäivä
Tämä vuosi pyörähti nyt silleen käyntiin, että ulkomittari näytti pakkaslukemia, meikäläinen katseli uudenvuoden Strauss-konserttia varpaat kuumassa jalkakylvyssä, ja illalla heivattiin tenavat isännän siskolle, jotta päästiin kahdestaan leffaan katsomaan "Australia". Se olikin ihan mukava pläjäys, joskin ois saanut olla hiukan lyhyempi. Kaks ja puolituntinen leffa olis ollut hiukan jäntevämpi kokonaisuus, jos sitä olisi hiukan tiivistetty. Etenkin lopussa häiritsi taas se, että yleisöltä kosiskeltiin itkua useampaan otteeseen. Kyllä se yks kerta nyt olis hyvä tavaton riittänyt. Mutta en minä muuten suuremmin moiti, suositella voi hyvin tätä rainaa illanvietteeksi.
   Ripustelin onnellisena uusia kalentereita seinään, selailin kerrankin kaikkia keräämiäni reseptejä suunnitellen mitähän mahtais kokeilla, ja luin parit lehdet läpi.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.





2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu