Uusimpaan blogiin
Valikkosivulle
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä

Site Meter

Tällä hetkellä luen:
Garth Steinin romaania "Tiellä pysymisen taito".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Karkkipäivä
My Ordinary Days
Onni arjessa
Ostolakossa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Turun Tilda
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm



















tiistai 27.7.2010

Lindex myy tällä hetkellä sukkia, jotka ovat niin söpöjä että ne voisi melkein syödä. Mulle tulee mieleen Greengaten ja Cath Kidstonin kuosit. Aivan superherkulliset!
   Julia lähti eilisaamuna rippileirille, ja mä olin ihan kriisissä siitä koko viikonlopun. Miten on mahdollista, että mun esikoiseni täyttää huomenna 15 ja on rippileirillä??? Siis eihän siitä ole kuin pari viikkoa, kun kannoin sellaisen puolimetrisen, vauvantuoksuisen sinappipruutan sylissäni alas Rauman sairaalan mäkeä! Itse en ole vanhentunut päivääkään! Kuka pelleilee ajan kanssa ja huijaa minua? Tää on oikeesti ihan järkyttävää, en tahdo millään saada itseäni sinuiksi tän jutun kanssa.
   Sää on tänään ollut iltaisen ukkosen jäljiltä viileän raikas, mutta eilen oli kyllä niin sairaan tahmaisenkuumaa, että jopa minäkin aloin jo sulaa tuskaisena. Lähdin Onnin kanssa Laitakariin uimaan - ekaa kertaa koko kesänä! Tiesin toki, että Onnin kanssa en voisi uida kuin pari hassua vetoa, mutta mun oli niin sikakuuma, että mulle riitti jo ajatus siitä että voisin olla vedessä. Ällistyttävän hyvin siellä virkistyikin. Vesi oli 23-asteista, enkä paljon viileämmässä olis tarennutkaan Onnin kanssa polskia, se kun on aika paljon sitä että seisoskelee vaan vyötäisiään myöten vedessä.
   Illalla oltiin Hannelen ja Axelin luona kyläilemmässä, jossa syötiin kyllä niin järjettömän hyvin ja herkullisesti, että uskoin jo tuhonneeni koko kesän hoikistumisurakkani. - Olen tiputtanut runsaat kolme kiloa, eli sen mitä mulle viime kesän jälkeen talven aikana ehti tulla takaisin, mutta eilisen mässäilyn jälkeen en ole uskaltanut vaa'alle astua.
   Tänään siivosin ompelu- ja mankelikaappini, joka olikin jälleen riemukkaassa kunnossa. Suuren osan päivästä istuin nenä kiinni F.Scott Fitzgeraldin klassikkokirjassa "The Great Gatsby", jonka olen aiemmin lukenut suomeksi joskus ollessani vielä ihan liian nuori tajuamaan siitä mitään, ja joka nyt lumosi minut täysin. En kyllä tippaakaan muistanut, että se on noin traaginen tarina. Josko olen sitä tragiikkaa siitä silloin viistoistakesäisenä tajunnutkaan?
   Isäntä on hankkinut meille ihmevempain-tukiaseman, jonka ansiosta meillä voi nettailla vaikka puutarhatuolissa istuen. Langaton netti. Loistokeksintö! Kävimme sunnuntai-iltapäivällä kaupungilla, sillä mun oli palautettava Makuuniin Julian ja mun vuokraama leffa, ja samalla reissulla hankimme myös Terrasta eteiseen uuden peilin (en suostunut enää asennuttamaan sitä halvatun kasari-palapeiliä takaisin) ja olkkariin verhotangon. Nyt puuttuu enää ne verhot ja listat... Puuh-puuh, tuleekohan tästä kaikesta ikinä valmista!?
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 22.7.2010

Nyt on kuulkaa vanhat tapetit kiskottu irti ja uudet seinässä! Alkaa olla järjestys huushollissa. Listoituksenkin isäntä on jo saanut hyvään malliin. Oikeastaan isoin jäljellä oleva homma on listoittaa olkkarin ikkunat ja löytää niihin verhotanko ja verhot. Olen ainakin toistaiseksi tosi tyytyväinen tapettivalintaamme, sillä se on sopivan valoisa ja vaalea ja hillitty, ja kuitenkin siinä on kuviota, joka tietyssä valossa näkyy ja toisessa taas ei. Kuvissa pala olkkaria (tosin just sellainen seinä mihkä me kaavaillaan hankkivamme jotain taulua) ja eteiskäytävää.
   Oltiin eilen Julian kanssa etsimässä kenkiä hänen rippimekkoonsa, ja löydettiinkin hyvät. Andiamossa oli niin isot alennukset, että meikäkin sortui ostamaan nudet peep-toet. Kengät ovat Pianon nahkakengät, joissa lähtöhinta oli yli kahdeksankymppiä, mutta 60% alennus sai hinnan putoamaan roimasti. Sitäkin tyytyväisempi olin, kun kenkien koko on 4,5 eli tismalleen kuin mulle tehty. Ei ole kovin helppoa löytää nykyään noita puolikkaita kokoja, ja muutenkin kenkien kokonumeroinnissa tuntuu ihan oikeasti tapahtuneen jotain hämärää, sillä ennen mulle meni 38 kengät ihan hyvin, mutta nykyään ne ovat monesta mallista aivan liian isot, ja voin kuulkaa vakuuttaa, että vuosien ja raskauksien myötä jaloilleni on tapahtunut yhtä ja toista, mutta kutistuminen ei siihen kategoriaan kuulu.
   Cittarissa oli vielä hauska tarjous Kellogg's-murojen ostajille; kahden paketin ostaja sai vintagehenkisen peltirasian mukaansa. Niitä oli neljää tai viittä erilaista, me Julian kanssa valittiin toi vaaleakutrinen tytöntyllerö. Ja kerrankin voin sanoa, etten sortunut ostamaan jotain kylkiäisten takia - meillä puputetaan Kelloggsin Red Berries ja All Bran -muroja joka aamu.
   Ihme tapahtui tänään, kun lähdin fillarilenksulle: piti kääntyä takaisin SATEEN takia. Ei toi säätila ja tuuli olekaan yrittänyt sitä sadetta hankkia aikaiseksi kuin neljä päivää, ja nyt kun päätin sitten lähteä polkemaan "kun ei sieltä kumminkaan sitä sadetta tule", niin eikö vaan saatu kunnon ukkospuuska. Mä ehdin kyllä kotiin ennen pahinta, ei siinä mitään, mutta jotenkin niin tyypillistä tuuria.
   Raamiskin kokoontui pitkästä, pitkästä aikaa. Oltiin Hannelen ja Axelin luona, ja juttua lensi suomeksi ja englanniksi. Oikein virkistävä ehtoo.

Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 18.7.2010

Jestas miten aika kuluu! Mä olen a) nauttinut niin paljon Oikeasta Kesäsäästä ja b) nyhtänyt niin vimmaisesti meidän olkkarin ja eteisen vanhoja tapetteja pois, etten ole edes blogiani ehtinyt enkä jaksanut päivittää. - Jos muuten joskus tulee jonkinlainen viehtymys masokismiin, niin suosittelen vanhojen vinyylitapettien poistamista 30 asteen lämpötilassa. Saa sitten ainakin sitä mitä tilaa. Mä hain aika alkumetreillä avuksi hervottoman pönikän tapetinpoistoliisteriä, mutta pitää hakea huomenna lisää, sillä eteisen seinässä istuu vielä metrikaupalla vinyylitapetin paperipohjaa tiukassa kuin punkki persuksissa. Olen metallilastan ja taltan läheinen ystävä. Ja kynsiharjan, sillä liisterinen paperimössö tunkeutuu kynsien alle ja kovettuu sinne tilataiteeksi. Yäk.
   Minähän en siis normisti valita kuumuudesta ja oikeesti tykkään helteistä. Mutta kieltämättä tiistaina Särkänniemessä ajattelin, että toisenkin päivän tähän reissuun olis voinut valita. Kummitusjuna oli jotenkin muuttunut viime käynnistä niin, että kyytiin ei hypättykään rakennuksen edestä, vaan jono kiemurteli kymmeniä metrejä sisälle rakennelmaan. Siellä ei muuten sitten käynyt tuu-len-hen-käys-kään. Isäntä ja minä pyyhittiin otsalta valuvaa hikeä vuorotellen. Paita liimautui selkään. Ajattelin, että näinköhän tässä nyt käy, että kun mä olen aina hehkuttanut, miten ihanaa on kesähelteellä, niin minä nyt sitten ekana tästä porukasta pyörryn. No, en pyörtynyt, mutta voin sanoa, että tarkeni.
   Olen fillaroinut, syönyt jätskiä, lukenut kirjoja, kihnuttanut tapettia irti, pyykännyt, etsinyt uutta tapettia tilalle, ravannut kaupungilla tyttären kanssa etsimässä rippijuhlamekkoa (verta, hikeä ja kyyneleitä!), soseuttanut mansikoita, sulattanut pakastimen, elänyt remonttisotkun keskellä, syönyt mansikoita, hinkannut lisää tapettia irti seinistä, siivonnut remonttisotkuja, askarrellut rippijuhlakutsuja, pelannut Afrikan tähteä pikkupersulin kanssa ja käynyt katsastamassa alennusmyyntejä kaverin kanssa. Kuvassa näkyy mun alelöytöni, joista ehdottomasti paras on noi Ten Pointsin nahkaiset gladiaattorisandaalit. Vähän jäi himottamaan vielä korkkariversiot gladiaattoreista... Ehkä vielä alen loppumetreillä?
   Puutarha kaipaa sadetta. Tästä PITI tulla sadepäivä, ja puolen päivän aikaan näyttikin siltä, että sadetta olisi luvassa, mutta katin kontit. Parin tunnin kuluttua pilvet alkoivat haihtua ja illalla taas aurinko paistoi. Aurinko on jees, mutta kun toi nurtsi palaa karrelle ja kasvikunnalla on jano.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 6.7.2010

Isäntä ahkeroi tänään ihan hurjasti ja olkkarin lattia tuli valmiiksi. Mä aloin repiä tapetteja irti kun lattia oli saatu valmiiksi, mutta sitä hommaa vielä piisaa.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 5.7.2010

Isäntä löysi meidän pensasaitamme alta toissailtana siilin. Kantoi puutarhahansikkaat kädessä pelokkaan palleroisen keskelle takapihaa lasten ihmeteltäväksi. Heti, kun se ällistyskauhistuksestaan toipui, se kiepsahti oikein päin, otti pikkuiset jalat alleen ja kipitti takaisin puskien suojaan. Voi miten siileillä on söpö nenä! Ja ne jalat!
   Isommat lapset lähtivät eilen Pitkis-leirille, ja Onnin kanssa me oltiin tänään katsomassa hänen kaimaansa, Hannan uutta varsaa, joka on saanut nimen Säikän Onni. Kyllä eläinlapset on ihan yhtä suloisia kuin ihmislapsetkin! Olin ottanut pari pussia vähän vanhentunutta leipää mukaani, ja Onni sai syötellä niitä hepoille. Hyvin maistuivat, kaikki meni ahnaisiin isoihin kitoihin - pikkuvarsa ei vielä leipää syönyt. Muska-koira pyöri ja hyöri kaikessa mukana, ja osoitti sekä suurta rakkautta pikkulapsiin että myös erinomaista tottelevaisuutta. Onni oli riemunsa kukkuloilla, kun Muska istuutui hänen komennostaan ja ryntäsi sitten hakemaan "keppiä" (oikeesti joku kaarnanpala) aivan innoissaan.
   Mä olen jo pari päivää tyhjännyt olkkarin kirjahyllyn sisältöä makuuhuoneen nurkkiin korkeiksi pinoiksi, ja nyt kun noi isommat muksut on leirillä, me tyhjennettiin isännän kanssa koko olkkari lasten huoneisiin sekä makkariin, jota hallitsevat tällä hetkellä olkkarin sohvat - pienempi on kaadettuna kumolleen isomman päälle. Sitten revittiin parketti irti ja kannettiin pihalle moottorisahan pienittäväksi, ja siellä se nyt on pihalla tuhannen päreinä, polttopuiksi pilkottuna. Isäntä keikkuu parhaillaan keittiötikkailla maalaamassa olkkarin tiiliseinää, joka on vuosien saatossa jokseenkin kellastunut (sen siis PITÄIS olla valkoinen, ja sellainen siitä näyttää jälleen olevan tulossakin), ja huomenna aletaan laittaa laminaattia. Mä en osaa kuolemaksenikaan päättää, pitäiskö noihin muihin seiniin laittaa joku uus tapetti, vai pitäiskö ne maalata esmex jollain jänskällä efektimaalilla. Mun pitää viettää huominen päivä nenä kiinni noissa sisustuslehdissä mitä mulla on.
   Lähdin tänään jo aamulla fillarilenkille, kun tiesin, että päivästä on tulossa kuuma, ja poljin 22,8 km aivan loistokelillä. Edes tuuli ei haitannut, sillä se tuntui vain sopivasti vilvoittavan, ja koska se oli mun fillarireitillä lähinnä sivutuulta, sekin oli eduksi. Ei ollut vastatuulta mennen eikä tullen. Yhden kyykäärmeen kyllä (yäk!) taas bongasin tieltä, kiemurteli ja kohotti päätään uimarannan tienhaarassa. Hrrrr. Onneksi fillarilla pääsee äkkiä ohi, mä en to-del-la-kaan ole käärmeiden kaveri!
   Illalla istuskelin pihalla lukemassa vielä viimeisiä sivuja Elizabeth Noblen romskusta, kun Onni pomppi tramppiksella. Siitä vekottimesta on kyllä riittänyt iloa kaikille tenaville. Onni on nyt vielä keksinyt tavan päästä sinne itse, niin ettei muiden tarvitse häntä nostaa: hän on laittanut tyhjän muoviämpärin kumolleen, kiipeää siihen ja sen päältä sitten tramppikselle. Konstit on monet, sanoi se entinenkin emäntä.

Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


keskiviikko 30.6.2010

Miten voi olla puutarhakalusteiden kunnossapito niin suunnattoman vaativaa puuhaa? Minä en tykkää niiden puhdistamisesta järkyillä myrkkytököteillä ja minä en tykkää niiden öljyämisestä, joka vie tolkuttoman kauan aikaa ja saa hartiat ja selän jumittamaan ja on niin puuduttavaa hommaa ettei sitten mitään mittaa eikä määrää. Mä mieluummin vaikka silitän ison kasan pyykkiä, ja se on meikäläiseltä paljon sanottu, sillä kuten varmasti tiedätte, silittäminen on inhokkilistani kärkipäässä. Kunnon kansalaiset varmasti putsaavat ja öljyävät pihakalusteensa jo varhain keväällä - meikä lykkää sitä niin kauas kesään kuin vain on mahdollista.
   Onni oli tänään aamupäivällä leikkimässä kaverinsa Veetin kanssa, joten mä saatoin hoitaa kalusteiden putsaamispuolen rauhassa ilman Pikku Apulaista. Veeti tuli sitten meille puolestaan leikkimään, joten öljyäminen jäi iltapuuhaksi, ja olihan noitten kalusteitten välissä kuivuttavakin. Pikkumiehillä kyllä vauhtia riitti. Välillä tuli kiistaa aina jostain jutusta ja ruiku-ruikuttamista, mutta hyvin niistä pikkuharmeista selvittiin, ja leikki jatkui.
   Mä luin Byattin tiiliskiviromskun loppuun ja aloittelin jo vähän Anne Tylerin "Noah's Compass" -kirjaa. Kynnet eivät todellakaan ole enää kuvan mukaisessa kunnossa kaiken puunaamisen jälkeen, mutta Minsk oli mukava väri. Harmi vain, että se on Mavalaa, jonka laatu on vähän sitä mitä on. Pitänee etsiä vastaava väri jostain laadukkaammasta sarjasta. Hopeiset kasvit ja vaaleanpunaiset perhoset on tehty Konadeilla.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 25.6.2010

Juhannusaatto ja oikea KESÄ on saapunut! Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin illallakin oli vielä kesäisen lämmintä. Ihanaa! Tätä mä olen niiiin odottanut!
   On sanomattakin selvää, että meikä nauttii yli kaiken siitä, että voi rojahtaa kahvikuppi kourassa ja hyvä romaani toisessa puutarhatuoliin auringon hellittäväksi. Alkuviikolla luin Tropperin romskua vielä huppari niskassa, mutta eilen ja tänään olen ollut Byattin tiiliskiviromsku sylissä jo shortsit jalassa. Toinen suuri nautintomomentti on fillarilenkit, ja poljinkin eilen 19 km ja tänään 20 km. Olen jo jonkin aikaa tahkonut kuntopyörän kanssa tossa makkarin nurkassa Abban raikuessa kuulokkeista parikymppisiä "lenkkejä", joten en ihan kylmiltään ton Madisonin selkään hypännyt. - Itse asiassa huomasin yhdessä alamäessä, kun tikkasin aika tiiviiseen tahtiin, että päässäni soi "One of Us". Loistavaa hei. Mä olen kuin olenkin siis polkenut niin kauan tota Kettleriä Abban tahdissa, että polkuliike ja ne biisit ovat jo ehdollistuneet päässäni toisiinsa. Seuraavan kerran kun Abbaa soitetaan radiosta, alan varmaan polkea paikallani tuolilla kuin robotti.
   Onnin armeijalle tuli kylpypäivä, kun me oltiin eilen hiekkisella touhuamassa, ja mä aloin vähän siivota roskia ja rikkinäisiä leluja sieltä veks. Aloin kaivella hiekkaa oikein kunnolla, ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Kokonainen pataljoona unohdettuja sotilaita ja toinen mokoma eläintarhan väkeä. Möyrin koko hiekkiksen läpi kuin paraskin myyrä ja kitkin sieltä myös hurjan verkoston sitkeästi sinnittelevien kasvien juuria. Tänään pesin armeijan miehet ja niiden kaluston vedellä ja vanhalla hammasharjalla, ja eläintarhan jengi koki saman kohtalon. Nyt molemmat porukat odottavat suht puhtaina uusia seikkailuita.
   Meidän juhannukseen ei todellakaan kuulu mitään kummempaa, mutta mä nautin just tästä, että saa vaan olla ja lukea ja rauhoittua. Ehkä toi mun Mavala-ostokseni Minsk pääsee tässä juhannuksen pyhinä vielä kokeiluun. Tällä hetkellä mun kynnet on niin karmeat, etten ottaisi niistä kuvaa edes maksusta. Sain jostain päähäni kokeilla sitä viimekertaista kukkajuttua yhdistelmällä helmiäisvalkoinen pohja plus vaaleanpunaiset ja -siniset kukat. On niin barbiet että oksettaa.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 20.6.2010
Olen istunut ison osan päivästä nenä kiinni kirjassa, sillä Barberyn romsku on vienyt mut mennessään, vaikka ensimmäisten lukujen aikana ajattelinkin vähän skeptisenä, että mikä ihme homma tää oikein on. Yritin puolenpäivän aikaan istua vähän pihalla auringossakin lukemassa, mutta kyllä se nyt on niin, ettei tämä vielä kunnon kesäsäätä ole. Mulla oli farkkuleggarit ja t-paita ja huppari JA ohut takki, ja SILTI oli lopulta palattava sisään ennen pitkää. Tuuli on ihan jäätävä, ja heti kun aurinko menee varjoon, tulee ihan sikakylmä. Hrrr. Tahtoo hellettä!
   Onni lähti Julian kanssa mummulaan pariksi yöksi, ja isäntä ja minä otettiin heti tilaisuudesta vaarin ja hilpaistiin illalla kahdestaan leffaan. "Robin Hood" ei ole saanut kovin hyviä arvosteluja, mutta ei se nyt missään nimessä huonokaan ollut. Ihan sellainen keskiverto actionpläjäys, olen nähnyt parempia leffoja mutta myös huomattavasti huonompia. Mua ei vaan se Russel Crowe nappaa yhtään, minusta siitä miehestä paistaa suuri itsetyytyväisyys läpi kaiken roolityöskentelyn.
   Kynnet saivat tänään kesäisiä kukkia siinä toivossa, että se oikea kesäsääkin tästä vielä juhannukseen mennessä saapuisi. Alla on kerros O.P.I:n "Japanese Rose Gardenia", kukat tehty Konadilla.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.








lauantai 19.6.2010

Täytyy sanoa, että hääpari, erityisesti Vickan, näytti niiiin onnelliselta ja säteilevältä, ettei heitä voinut katsoa hymyilemättä itsekin idioottimaisen leveästi. Hääpuku oli erittäin chic, pidin pelkistetyistä ja tyylikkäistä linjoista ja siitä, että puvun kaulus oli niin näyttävä ettei siihen tarvittu enää kaulakorua. Ja tietenkin, nyyh, tietenkin oli niin liikuttavaa, että hänellä oli sama diadeemi ja huntu kuin äidillään. Totta totisesti tytär muistuttaa muutenkin äitiään tavattomasti, saati sitten siinä kampauksessa ja hunnussa! Saatoin hyvin eläytyä Tukholman onnelliseen häähumuun täällä kotikatsomossa. Hurra, hurra, hurra!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 18.6.2010

Isäntä on kaks päivää huhkinut eteiskäytävien kimpussa. Käytävämetrejähän tässä talossa taivas paratkoon riittää. Näyttää niiiiin paljon paremmalta kuin se kamala muovimatto, mikä meillä oli tässä viimeisen vuoden verran. Aivan loistavaa. - Olkkarin kirjahyllyjen purkaminen uuden lattian tieltä EI tule olemaan loistavaa, mutta ainakin eteinen antaa toivoa siitä, että lattia on kaiken senkin vaivan arvoinen.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 17.6.2010
Auto palasi huollosta eilen. Kävin illalla kyytsäämässä tyttöjä aerobicciin ja hain samalla vielä yhden paketin lattialaminaattia lisää. Terran pihassa auto älähti, kun lukitsin ovet. Piti avata lukko ja tarkistaa ovet, että mikä niistä on auki. - Ei mikään, mutta avasin ja suljin silti jokaisen vielä varmuuden vuoksi. Uusi lukitus, ja uusi älähdys. Kokeilin vielä takaluukun. Ja ei kun sama juttu. Kotipihassa tajusin, että etupaneeli valittaa konepellin olevan auki. Äkkiä tarkistamaan! Mutta kiinni oli. Hälytin vielä isännän katsomaan tilannetta, ja sekin kokeili konepeltiä, mutta kiinnihän tuo oli, eikä auttanut se, että pelti avattiin ja suljettiin uudelleen. Auto valitti, että se on auki ja ulvahti joka lukituskerralla. Manaten tätä uutta ominaisuutta lähdin hakemaan tyttöjä takaisin kotiinpäin ja samalla ihmettelin sitä, että auto ei yhtään viilennyt, vaikka olin ajanut jo jonkin matkaa. Sitten hokasin, että ilmastointi oli jostain käsittämättömästä syystä pois päältä. Nappasin sen päälle ja jatkoin matkaa, mutta ei, tarpeeksi viileätä ilmaa ei tuntunut tulevan mistään tuulettimenraosta. Manasin tätäkin ja mietin, että oliko tästä nyt ilmastointikin mennyt kaupan päälle epäkuntoon. Myöhemmin illalla isäntä sai konepeltihäiriön häviämään; jokin vipu konepellin alla oli vain väärässä asennossa niin että auton systeemit käsittivät sen olevan auki.
   Mutta se ilmastointi! Tänään lähdin Pilatekseen ja ihmettelin, että miksi ilmastointi on TAAS pois päältä. Painoin nappulan pohjaan ja ajelin otsa kurtussa, kun lämpötila ei taaskaan lähtenyt putoamaan. KUNNES. Rouva Maisteri Enkunope alkoi katsella sitä paneelia. Otsa yhä syvemmillä kurtuilla. Että hetkonen, eikös tuo tuossa ilmastoinnin vieressä olekin... eikös A/C olekin niin kuin air conditioning... mutta siihen mä en ole itse asiassa koskenutkaan... vaan... hetkonen... mullahan on koko ajan ollut päällä takaikkunan lämmitin!!! No ei ihme ettei alkanut ilma autossa viiletä! Tsuidaduidaa... Onneks hokasin nyt enkä vasta 25 asteen helteellä.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 15.6.2010
Olin jo aamuyhdeksältä kaupungissa, sillä mulla oli aika luottokampaajalleni. Ihanaa kulkea taas jotakuinkin ihmisen näköisenä. Ja ihanaa, että joku muu, erittäin taitava, laittaa hiuksia, eikä tarvitse itse kiristellä hampaita fööni kourassa. Ostin kampaajalta tuon kuvassa näkyvän Sassoonin kiiltosuihkeen, joka on mulle uusi tuttavuus. Ajattelin ihan tosissani, että voisin opetella käyttämään suoristusrautaa, koskapa kampaajani joka kerta viimeistelee hiukseni sillä. Taas yksi näitä mun hyviä aikeitani... Mitä lyödään vetoa, että parin päivän kuluttua raportoin kironneeni suoristusraudan alimpaan helvettiin ja osan hiuksistani kärvähtäneen hiiliksi? Jotenkin mä pystyn niin täysin näkemään jo oman ilmeeni kun istun se rauta kourassa ihmettelemässä, miten kukaan on ikinä voinut onnistua tekemään mitään sellaisella kapineella.
   Keltainen huivi löytyi Sokoksesta ja on JUST oikean keltainen. Mua on himottanut sellainen jo pitkään, mutten ole nähnyt oikean sävyistä huivia aiemmin missään. Kotona postilaatikoon kolahti uusi Olivia, joka on Julian ja mun lemppari. Me ollaan molemmat nyt niin petytty Elleen, että päätin soittaa sinne huomenna ja katkaista tilauksen maksukauden lopusta. Tuorein numero oli viimeinen niitti Ellen arkkuun, ja taidan tilata Trendin sen tilalle. Ostan sen kuitenkin joka tapauksessa irtonumeroina jo senkin takia, että tuttavani Jenna kirjoittaa säännöllisesti siihen.
   Julian kanssa katsottiin "Stepfordin naiset", jonka olin nähnyt aiemmin leffateatterissa, mutta josta olin unohtanut jo enimmät puolet. Aaahh, ihanaa tää naisten leffahömppä, ei ainuttakaan zombieta, avaruusolentoa tai sotilasta.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 14.6.2010
Joskus vain on niin, että joku vaate suorastaan huutaa: "Osta minut!" Vein Julian aamulla kaupungille hankkimaan kaverilleen synttärilahjaa, ja vastapäätä Bijou Brigitteä, josta Julia etsi lahjaansa, tämä pusero iski minulle silmää VeroModan seinältä. Olin heti sulaa vahaa, mitään ei ollut tehtävissä. Mutta loppuahan voi pitää onnellisena, kun rakastavaiset saivat toisensa, eikö?
   Hankimme myös vauvalahjan Onnin kummitädille, jonka pariviikkoista pikkuprinsessaa kävimme ihastelemassa iltapäivällä. Miten pikkuinen, suloinen nyytti! Ja niin somat, sirot, tyttömäiset kasvot! Ja tuuheat tummat hiukset! Julia ja minä olisimme voineet pitää pikkuista sylissä loputtomiin, niin ihanan vauvantuoksuista olentoa ei olisi ollenkaan raaskinut laskea käsistään.
   Kävin muuten Julian kanssa myös Makuunissa vuokraamassa seitsemän leffan viikon paketin. Tämä oli oikeastaan meidän naisten kostoisku sille, että isäntä kävi taannoin vuokraamassa samanlaisen leffapläjäyksen, ja arvatkaapa, oliko joukossa yhtään leffaa, joita me naiset oltais jaksettu katsoa? Ei todellakaan ollut. Pelkkää sotaa, zombieita ja muita hörhöjä. Joten voitte sitten vain arvata, mitä meidän naisten leffavalikoimasta löytyy... Alkaa "Mamma Miasta" ja päättyy "Hotelliin Firenzessä". Heheh, siitä ei paljon testosteronia löydy.
   Kotona pullotin raparperisiman viilenemään jääkaappiin ja pyykkäsin. Silitettävää löytyisi jälleen pilvin pimein - löytyykö vapaaehtoisia silittäjiä jostain?
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 13.6.2010
Kesäkuun sää voisi totisesti olla hieman lämpimämpi. Laitoin illalla takkaan tulta, kun mua hytisytti ihan. Emmekö me suomalaispolot nyt olisi ansainneet hieman helteitä sen Siperia-talven jälkeen?
   Julialla oli tänään aerobicin "tasokokeet" Turussa. Typykkä palasi reissusta onnellisena päästyään läpi kaikesta mitä pitikin. Kilpa-aerobicissa pitää ensin suorittaa jotkut tietyt liikesarjajutut ennen kuin pääsee oikeisiin kilpailuihin oikeilla koreografioilla. Nyt sitten kuulemma "tylsät sarjat" ovat takana ja edessä on kaikkea kivaa. Hyvä niin.
   Juho puolestaan palasi painikisoistaan kokemuksia rikkaampana, vaikkei menestystä nyt sen mainittavammin tullutkaan. Hyvin tuo silti näköjään osasi asennoitua kisakokemukseensa, joten kaikki ok silläkin rintamalla.
   Isäntä ja minä kunnostauduimme kodin remontointisaralla ostamalla 20 pakettia lattialaminaattia Kodin Terrasta. Päädyimme tammeen, sillä kirsikka oli aavistuksen liian punaista, pyökki liian vaaleaa ja yksi lainaamistamme malleista, kirjava vaihtoehto, oli monin paikoin niin tummaa, että epäilin sen a) isona pintana pimentävän eteistä ja b) olevan just sellaista että siinä kaikki pöly ja lika näkyy just heti. Tumma puulattia on upean näköinen, mutta siinähän näkyy sitten ensimmäinenkin pölyhahtuva just heti. Tammi oli ehkä tylsin vaihtoehdoista, mutta myös todennäköisesti käytännöllisin, sillä ajattelisin sen olevan kaikkein anteeksiantavin noista harkitsemistamme vaihtoehdoista. Nyt olkkarin nurkassa on pino laminaattipaketteja, joista Onni ei malta pitää näppejään hetkeäkään erossa. Pikka-autot ajavat kilpaa pakettien päällä, ja niiden päältä on myös hypittävä alinomaa alas. Ihme, jos nuo laminaatit ovat kunnossa siinä vaiheessa kun alamme laittaa niitä lattiaan.
   Kokeiluun pääsi seuraava China Glaze -lakkani, "Branding Iron", johon rakastuin päätäpahkaa ihan kokonaan. Ihana verenpunainen vampyyrilakka, joka shiftaa vahvasti mustaan! Tämä olisi ollut upea yksinäänkin, mutta sisäinen harakkani halusi kokeilla hopeisia Konadeja, joihin olen kovasti tyytyväinen.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 12.6.2010
Touhulauantai. Ensin oltiin kaupungilla katselemassa vaihtoehtoja lattialaminaateista (tuotiin neljä pätkää kotiin kokeiltavaksi) ja tehtiin ruokaostokset. Sitten mä laitoin ison vaihteen päälle ja siivosin kaikki muut huoneet paitsi poikien huoneita. Imuroin, järjestelin, pyyhin pölyt, pesin lattiat. Tsuidaduida, nyt on sippimus maximus, ja olen totisesti ansainnut sen päärynäsiiderin, jonka ostin itselleni juuri tätä hetkeä varten.
   Onni on imenyt itseensä mainosvaikutteita: Se istui puisen lavan päässä Prismassa, kun isäntä katseli myyjän kanssa laminaattileikkureita, ja mä juttelin sen kanssa Kettulan päiväkodista tehdystä retkestä Koivuniemen Herraan. "Mitä me syötiin siellä?" Onni kysyi äkkiä. "En minä tiedä", vastasin, "Sinunhan se pitäisi tietää. Mitä te söitte? Muistatko?" Onni katseli ehkä sekunnin, pari kengänkärkiään ja vastasi sitten: "Emmä nyt tiiä. Tommonen puutarhajyrsin..." Vähänkö repesin!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 11.6.2010
Päivän sana on raparperi. Ne ovat kasvaneet tosi isoiksi, ja on todellakin korkea aika tehdä niistä jotain. Päädyin aloittamaan raparperisimalla, jota tein joitakin vuosia sitten ensimmäisen kerran, ja josta perhe (erityisesti simalle perso isäntä) piti tosi paljon. Ohje on Uuden Rauman nettisivuilta neljän vuoden takaa:
   1,5 l raparperinpaloja
   7 l vettä
   n. 8 dl sokeria
   ½ rkl hiivaa
Kiehauta vesi ja raparperit. Sekoita joukkoon sokeri ja anna jäähtyä. Liota hiiva mehutilkkaan ja sekoita joukkoon. Anna juoman käydä huoneenlämmössä 3 vuorokautta. Siivilöi ja pullota juoma sekä vie kylmään. Sima on valmista nautittavaksi parin vuorokauden kuluttua.

   Päivän toinen sana on kadonneet trikoot. Etsin eilen kuumeisesti polvimittaisia kesäjumppalegginsejäni lähtiessäni Pilates-tunnille, mutten kiireissäni löytänyt niitä. Tänään siivosin koko halvatun vaatehuoneen, enkä edelleenkään löytänyt jumppahousujani. Kirottua! Ne eivät edes olleet mitkään superhalpikset vaan Reebokit tai Röhmischit tai jotkut muut joista pulitin vähän tavallista enemmän. Miten ihminen voi hukata vaatteitaan? Minulle tätä tapahtuu vähän väliä, mutta normioloissa sillä erotuksella että kunnon etsimisellä kuitenkin löydän ne kuteet aina lopulta. Grrrrr.
   Kävin muuten aamupäivällä koululla, kun piti työkaverin kanssa naputella Comenius-projektin loppuraporttia nettiin. Näin ekaa kertaa koulun remontoitua osaa, ja täytyy sanoa, että näyttää ihan sairaan upealta. Koko kaoottisen kuluneen lukuvuoden jälkeen tuntuu käsittämätöntä ajatella, että ensi vuonna saisimme jo työskennellä ihmismäisissä olosuhteissa. Normaalioloista tuntuu olevan niin kauan aikaa, etten edes muista, millaista oli, kun opehuoneeseen ehti melkein joka välkkä ja tiedonkulku oli jouhevaa ja kopiokoneellekin ehti aina kun tarvitsi, eikä oppitunteja tarvinnut muuttaa viime hetkessä toisenlaisiksi sen mukaan, pystyykö luokassa melulta puhumaan vai ei.
   Juho lähti painikisoihin Vierumäelle, ja äitimuoria jänskättää, miten poika selviää kovatasoisessa porukassa - nämä ovat ekat kisat, joissa kilpailijoita on myös ulkomailta. Yritin vähän näpertää painiseuran kotisivujenkin parissa näin sadepäivän ratoksi. Sain sähköpostissa uudistetun version seuran logosta, ja sen värien pohjalta oli helppo saada sivuille vähän raikkaampi ulkoasu. Ihan alkutekijöissäänhän tuo mun hommani silti vielä on, mutta tarkoitus onkin saada ne valmiiksi syksyyn mennessä.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 10.6.2010
Kaikki meidän tenavamme ovat rakastaneet Richard Scarryn kirjoja ja animaatioita, eikä Onni todellakaan ole mikään poikkeus. Lainasin taas ännännen kerran Scarryn "Hassu kaupunki" -kirjan, ja luimme sen Onnin kanssa tänään kannesta kanteen. - Niin varmaan taas huomennakin. Oli pakko jakaa toi suosikkilauseeni koko kirjasta teidän kanssanne, olen joka kerta ihan repeemässä siihen. Ehkä mulla on vaan sitten outo huumorintaju, mutta jokin tuossa lauseessa kutkuttaa mua sisäisesti aivan mielettömästi.
   Lähdin illalla Pilates-tunnille, sillä tätä hiljaiseloa ja liikkumattomuutta on tässä nyt riittänyt jo enemmän kuin kotitarpeiksi. Jotenkin typeryyksissäni kuvittelin, että kyllähän yks "kevyt" Pilates-tunti siinä nyt menee, vaikka vähän toipilaanakin. Niin eikö just tänään ohjelmassa sitten ollut kaiken maailman punnerteluja ja muita outoja juttuja, jotka vaativat ihan saakutinmoista voimaa ja kestävyyttä! Lähdin tunnilta naama punaisena, vesipullo typötyhjänä ja ajattelin, että olen a) todellinen aasi ja b) kankea kuin sahapukki. - No joo, jahka toi lääkekuuri tosta loppuu ja olen taas kondiksessa, niin jotain suuremman luokan kesäliikuntaohjelmaa on taas aloitettava, se on selvä ettei tällaisesta sohvapotaattiudesta hyvää heilu.
   Olin päivällä lueskelemassa puutarhatuolissa ulkona, mutta koska apoteekista mua varoittivat että tuo antibiootti saattaa herkistää auringolle, niin en siinä kauhean kauaa uskaltanut löhöillä. Kunpa ensi viikolla pukkaisi jo kunnon kesäkelit, mua ei tällainen +18 vielä kovasti lämmitä. Hellettä kehiin, please.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


keskiviikko 9.6.2010
Olen kulkenut koko päivän niin kalpean ja riutuneen näköisenä että itseäkin hirvittää. Vein tytöt illalla aerobic-harkkoihin ja paluumatkalla piti käydä hakemassa maitoa ja muroja Prismasta, ja olisin kovasti mielelläni vetänyt ylleni Harry Potterin näkymättömyysviitan, sillä kalmankalpeana ja rasvaiset hiukset päätä nuollen olisin varmasti löytänyt ulkopuolisten silmin sopivimman seuran Tokamarketin oven lähellä notkuvista spurguista.
   Oli siis otettava kepulikonstit käyttöön. Ensin kunnon kuorinta ja sitten itseruskettavaa. Sain joskus vinkin tästä Nivean itseruskettavasta silloiselta kampaajaltani (myös vaaleaihoinen kuten minäkin), joka sanoi laittavansa sitä kerran tai kaksi viikossa ja kehui sitä nimenomaan sen takia, ettei siitä tule luonnotonta rusketusta, vaan yksinkertaisesti vain normaali-ihmisen terve väri kasvoille. Yhdyn täysin näihin kehuihin. Hyvä tuote, jos haluaa siirtyä sairaan kirjoista normaaliväriin, mutta tuskin toimii, jos haluaa syvän rusketuksen purkista. Minusta varovaisuus on aina hyvä homma näiden putelien kanssa, kukaan tuskin haluaa herätä seuraavana aamuna oranssina - tai raidallisena.
   Muuten täältä sairastuvalta ei sitten mitään kummempaa kuulukaan. Päivän ehdottomasti suurin saavutukseni oli se, että rahtasin energia-, lasi- ja metallijätteet keräyspisteeseen, kävin kaupassa ja laitoin ruokaa. Ei järin jännittävää elämää siis. Mutta minun on helppo saada adrenaliinitaso ja verenpaine nousemaan, mikäli vain haluan: Pieni piipahdus jommankumman isomman tenavan huoneessa hoitaa asian tehokkaasti. (Erehdyin tänään teinityttären huoneeseen, ja... noh... oli pakko tulla äkkiä pois, koska keuhkoputkentulehdus ja raju hengästyminen eivät ole hyväksi toisilleen.)
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 8.6.2010

Vähän matalalentoa tää oleminen ja eläminen vielä. Piti piristäytyä kokeilemalla seuraavaa China Glaze -putelia, Strawberry Fields. Näytti pullossa hämäävän violetilta, mutta on kynsillä mukavan marjaisan hehkeä. Mukana on kultaista glitteriä, joka taittaa väriä mukavasti oranssiin päin. Ensikosketukseni CG-merkkiin näyttävät jatkuvan suotuisissa merkeissä.
   Piti kaivaa taas pitkästä aikaa yksi kestosuosikeistani kirjahyllystä, Marian Keyesin "Sushi for Beginners". En tiedä, mikä tässä kirjassa viehättää, sillä Suuresta Kirjallisuudesta ei todellakaan ole kysymys, mutta niin vain viihdyn tämän kirjan äärellä parin vuoden välein. Soveltuu mainiosti lomanalkuiseen pääntyhjäämistarpeeseen.
   Päivän Onni:
isäntä: "Minkä linnun ääni siellä ulkona kuului?"
Onni: "Käkikellon!"
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 7.6.2010

Tässähän nämä. The Playmates of the Day.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 6.6.2010
Kuvassa näkyvät mun tämänpäiväiset kaverini. Tää räkätauti, joka alkoi jo yli viikko sitten ja on ollut siitä lähtien vaihtelevasti ON ja OFF, on tänään ollut erittäin ON. Siinä määrin, että ensi töikseni huomisaamuna soitan itselleni lääkäriajan. Yskiminenkin voi näköjään käydä työstä.
   Edes sairastaminen ei silti ole voinut himmentää täysin iloani lomasta, sillä on todellakin onnellista voida ajatella, että so what vaikka tässä nyt yks sunnuntai menee harakoille, lisää vapaapäiviä on edessä ja ehdin vielä nauttia monesta. Nyt on ollut aikaa tarttua pitkästä aikaa kirjaankin. Ostin Hornbyn uusimman romskun Comenius-reissulta Saksasta, mutten ole sitä tätä ennen ehtinyt aloittaakaan. Harmi vain, etten ihan voi yhtyä takakannen ylistyksiin ("Hornby's best novel to date" - Spectator; "Sharply funny, touching" - Daily Telegraph; "Pitch-perfect" - Observer), sillä olen nyt sivulla 186, ja olen vakaasti sitä mieltä, että pitäisin tästä kirjasta enemmän leffana, kuten pidin "About a Boy" -kirjastakin. Hornbyn kirjoista ainoastaan "How to Be Good" on oikeasti riemastuttanut minua. Ehkä vika on mielikuvituksessani, joka ei ole tarpeeksi brittiläinen loihtiakseen henkilöt ja tapahtumat eteeni niin herkullisina kuin leffantekijät pystyisivät ne tarjoilemaan.
   Nelivuotiaamme on ihastunut isännän kitaralla rämpyttämään suomipop-versioon biisistä "Greenback Dollars". Meillä kaikuu vähän väliä innokas laulu: "Toisien mielestä lienen/alkukulkuri vain/koska maallista mammonaa epämääräinen sana en/kurkkuuni kumoan sen/ja-Ja!" - Älkää kysykö, mikä ihmeen alkukulkuri. Eihän tämä taivas paratkoon mikään lastenlaulu muutenkaan ole. Mutta jostain syystä tuo tenava nyt on ihastunut tähän, oppinut sanat ällistyttävällä näppäryydellä ja loilottaa tätä, halusin tai en. Toinen Päivän Biisi on Shakiran "Waka Waka", jota pikkusälli loilottaa sanoituksella "salminakkia, jee-e, jee-e, salminakkia, jee-ee-eee-eee...".
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 5.6.2010

Kevätjuhlapäivä on pukeutumisen kannalta minulle aina ongelma. En koskaan hamstraa juhlavaatteita mistään alennusmyynneistä, niille on käyttöä äärimmäisen harvoin ja tuntuu sydäntäraastavalta maksaa hirveitä summia mekoista, joita käyttää kerran tai kaksi. Siksi horjun yleensä viimeisenä iltana ennen kevätjuhlaa ympäri kaupunkia väsyneenä ja epätoivoisena, kun en löydä mitään a) sopivaa ja b) tarpeeksi edullista. Tänä vuonna päätin, että tähän on tultava muutos. Ryntäilin kaupungilla jo viime viikolla, väsyneenä ja epätoivoisena - havaitsin nimittäin sellaisen asian, että kaikki halpaketjujen kevätmekot on tarkoitettu 180-senttisille, 40-kiloisille ja rinnattomille mallinukeille, ja ns. helman on tarkoituskin muistuttaa vain etäisesti roiskeläppää. Olin jo antautumaisillani kaikkien täti-ihmisten superkalliiseen muotitavarataloon Ratsulaan, kun päätin vielä tehdä viimeisen kierroksen Henkan ja Maukan tankojen ja telineiden keskellä, ja ta-daa, siellä mua odotti koon 38 vintagehenkinen mekko! Vähänkö ilahduin, etenkin kun muistin joskus talvella katsoneeni näitä mekkoja ja ajatelleeni, että tota vois ajatella kevätjuhlaan, mutta että tuskin niitä keväällä enää jäljellä on. Vaan siellä se mua odotti, ihan kaikessa hiljaisuudessa, koon 34 mekon kanssa kahdestaan.
   Yritin saada Onnia poseeraamaan kanssani, mutta se mokoma irvisteli niin hullunkurisesti, ettei sen kasvoja koko kuvasta oikein edes tunnista, ja meikä purskahteli ihan hillittömänä nauramaan, kun näki sen pelle-esitykset. Alimmassa kuvassa tän päivän kynnet, yksi tämän hetken suursuosikeistani, O.P.I:n "Japanese Rose Garden" terästettynä kerroksella saman firman "Princesses Rule!" -shimmerilakkaa.
   Ja nyt - - - LOMA!!! Ei järkyttävän aikaisia aamuherätyksiä, ei oppitunteja, ei kokeita, ei tuntisuunnitelmia, ei poissaolojen kyttäämistä, ei ravaamista parakista luokkaan ja luokasta parakkiin läpi soran, kuran, lumen, tuulen ja sateen. Tää on niin tajutonta, ettei sitä ihmisaivo vielä edes käsitä. Tosin aivokapasiteettini kaiken työstressin jälkeen on siinä jamassa, ettei se ajatustoimintaan kykenekään. Siksipä taidankin viettää iltani Bridget Jonesin seurassa.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 4.6.2010
Mun uusista China Glaze -lakoistani pääsi ensimmäisenä kokeiluun "Prize Winning Mare", joka oli heti positiivinen tuttavuus. Kuivuu nopeasti (ihan ykköskriteereitä lakan suhteen, minähän en kauaa jaksa mitään kuivatella), hyvä peittävyys ja kelpo kestävyys. Mustat pantterikuviot on tehty Konadilla - Julian ja mun uusin hörhöilyinnostus tältä talvelta. Olen kulkenut kynnet näin villin näköisinä pari päivää, mutta huomiseksi on laitettava jokin nätti peruspinkki, sillä nämä pukisivat kevätjuhlamekkoani yhtä hyvin kuin hajuvesi lihapullaa.
   Oon ollut nyt kaksi päivää töissä, ja enää on jäljellä huominen kevätjuhla. En minä vieläkään ihan kondiksessa ole, etenkin tänään on alkanut taas yskittää, mutta kyllä tää tässä nyt jo omalla painollaan loppuun asti rullaa. Huomenna meen jakamaan omille yseilleni päästötodistuksia, ja sitten onkin homma pulkassa! Ihan mieletöntä! Ajattelin just tänään koulusta palatessani, että ei sitä vielä oikein edes tajua, että kohta olen vapaalla, eikä tarvitse koko ajan funtsia aikatauluja ja velvollisuuksia, vaan voin tehdä mitä huvittaa. Lukea romskuja auringossa! Tavata kavereita! Kuljeskella kaupungilla jätskitötterö kourassa! Juoda kahvia omenapuun alla takapihan terassilla ja pelata Onnin kanssa Afrikan tähteä. I-ha-naaaa!!!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


keskiviikko 2.6.2010
Toinenkin päivä kului vielä pitkälti petin pohjassa, mutta nyt alkaa elämä voittaa. Nielua ei enää särje ja jomota, lämpö on laskenut lähes normaaliksi, nenä ei ole enää tukossa. Väsyttää, ja pää tuntuu vanhalta perunalta, mutta niinhän se aina.
   Isäntä kasasi tenaville tramppiksen, ja siellä nuorempi miesväki pomppi jo hiki hatussa puolen iltaa. Loistava tapa laittaa noi koltiaiset purkamaan sinne ylimääräistä energiaa! Joku kun vielä keksisi siihen tramppikseen yhdistettävän akun tai muun vempeleen, johon sen energian voisi kanavoida varastoon, niin johan alkaisi talonlämmitys käydä talvisin edulliseksi.
   Sää on ollut koko päivän aivan upean näköinen - mä olen käynyt ulkosalla vain sen verran, että parit pyykit kävin ripustamassa, kun iltapäivällä jaksoin ihan niin huikeasti näitä huushollinhommia että tiskikoneen täytin ja parit pyykkikoneelliset laitoin pyörimään. Toivottavasti huomenna on yhtä upea ilma, sillä mulla on lyhyt päivä, ja jos vaan olen hiukankaan kunnossa, olis ihanaa mennä nauttimaan auringosta tonne puutarhan puolelle.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 1.6.2010
Lähdin eilen hulluparka sairaana duuniin, oli pakko antaa arvosanat ja hoitaa yhtä ja toista asiaa, vaikka aloin olla jo sunnuntai-iltana niin tukossa ja kuumeinen, että yökin meni pelkäksi pyörimiseksi. Arvaa sen sitten, että työpäivän päättyessä olo oli niin karsea kuin ikinä vaan voi kuvitella. Anoppi oli meillä hoitamassa Onnia, joka on lääkekuurilla keuhkoputkentulehduksen takia, ja jäi onneksi yöksi ja hoiti illankin pikkupersulia - meikäläisestä ei olisi ollut sitten niin mihinkään. Makasin reporankana koko ehtoon, eikä minusta ole ollut muuhun tänäänkään. En ole oikeastaan jaksanut edes lukea, vaikka olen moneen otteeseen yrittänyt. Päivä on kulunut nukkuessa ja horrostaessa.

Päivän piristysmomentti oli se, että mun China Glaze -tilaukseni saapui postilaatikkoon. Namskis näitä värejä! Jahka tästä toivun ja jaksan taas ajatella ja tehdä jotain, on takuulla sikavaikeaa päättää, minkä ihanuuden korkkaisi ensimmäiseksi.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.






2010 maalis-toukokuu
2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu