Uusimpaan blogiin
Valikkosivulle
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä

Site Meter

Tällä hetkellä luen:
Mark Haddonin romaania "Harmin paikka".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Arjaanneli
Blue Nun
Karkkipäivä
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
White Country
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm



















sunnuntai 30.5.2010
Ruohonleikkuri suostui jatkoajalle ja isäntä on puurtanut takapihan kimpussa koko kauniin sunnuntaipäivän. Kyllä siellä nyt hienolta näyttääkin! Vadelmat siirrettiin jo ennen Turkin reissua entiseen perunamaahan, ja laitamme entiseen vadelmanurkkaukseen lapsille tramppiksen. Monta vuotta ollaan peruttu tramppisostokset kun ollaan luettu aina uudelleen uutisista että lapsilla luunmurtumat ovat yleistyneet sen vekottimen suosion myötä, mutta nyt tultiin siihen tulokseen, että jos ei ole meillä omaa, niin ne näköjään käy muitten luona kuitenkin pomppimassa, niin tulos on plus miinus nolla. Hyppikööt omalla pihalla että saavat purkaa energiansa.
   Onnin kummitäti sai viikko sitten pienen, suloisen tyttövauvan, ja nyt on kaverini Hannan talliin syntynyt uusi orivarsa! Suloinen sekin, näin jo kuvia viimeöisestä tulokkaasta. Pitää ehdottomasti mennä sitä Onnin kanssa ihastelemaan, jahka toi koulu tosta loppuu, kyllä pikkumies oli niin innoissaan siitä Koivuniemen Herran retkestäkin. Pikkuprinsessaakin pitää käydä katsomassa, mutta vasta sitten, kun nää taudit meiltä haihtuu. Tässä on melkein kaikki taas räkätaudissa (tai, no, Julia, joka kierteen tällä kertaa aloitti, on jo parhaiten toipunut), ja Onnin kanssa olin eilen Lääkäritalon päivystyksessä, kun se yski yöllä niin kamalasti. Nyt on pikku-ukko lääkekuurilla, ja anoppi tulee huomenna häntä tänne hoivaamaan.
   Mun päivä meni siinä, että naputtelin taskulaskimella sanareitten ja kokeitten keskiarvoja ja funtsasin todistusarvosanoja. En ole kaikkia päättänyt vieläkään, mutta ei tässä nyt vielä mikään hengenhätä niiden kanssa ole. Kaikki on nykyään niin paljon yksinkertaisempaa, kun on nää tietokonetsydeemit. Katumapäälle tullessa arvosanan vaihtaminen viime hetkessä ei sekään ole mahdoton juttu. Nimimerkillä Kokemuksen Syvä Rintaääni.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 29.5.2010
Isäntä on kotiutunut tänään Turkista! Jiihaa! Ilmastonmuutos on hälle kyllä melkoinen, sillä +25 asteen helteen jälkeen tämä +9 ja sade ei kyllä hipiää kovin helli. Vettä on jaksanut tulla pitki päivää melkoisella voimalla. Eipä tuo takapihan nurmikko ainakaan kuivumaan pääse. - Siellä tosin alkaa olla jo viidakko, sillä ruohonleikkuri sanoi sopimuksensa irti just ennen isännän matkalle lähtöä, mutta jos nyt oikein olin kuulevinani, isäntä sai kuin saikin sen taas pärräämään tossa ennen juoksulenkille lähtöään. Ja minä kun jo kasasin kaikki viikon aikana bongaamani leikkurimainokset ja -tarjoukset sen kirjoituspöydälle!
   Nuoriso on nyt lähtenyt omille teilleen kun saatiin toi isäntä kotio. Juho lähti kaverinsa yökyläilysynttäreille ja Julia puolestaan yökyläilee yhden kaverinsa luona nyyttäreiden ja euroviisujen merkeissä. Tätä viimeksi mainittua häppeningiä varten neiti kokkasi eilen tuntikaupalla jotakin lime-mansikka-hyydykekakkua, jonka valmistuksessa sotkeentui astioitakin muutama kymmen. En viitsi edes sanoa, miltä keittiö näytti, mutta onneksi Julia siivosi kaiken ihan tip-top -kuntoon.
   Mä olen LÄHESTULKOON saanut viimeisen koepinkan kondikseen. Arvosanoja vaille valmiit. Ja sitten pitäis tietty ruveta miettimään noita todistusarvosanoja. Vihoviimeistä hommaa: joka joulunalus ja toukokuu toivon hartaasti, että todistuksessa olisi käytössä puolikkaat numerot. Raastavaa miettiä, mihin suuntaan numeron kallistaisi, jos omasta mielestä se olisi just jämptisti kahden numeron puolivälissä.
   Pikkupersuli oli eilen päiväkodista retkellä Merikarvian Koivuniemen Herrassa, joka on kotieläin- maalaistalotsydeemi. Kyllä oli kerrottavaa paljon sen reissun jälkeen! Pikkupossuilla oli lämmin kärsä ja isoilla kylmä kärsä ja niille sai antaa leipää ja pupujakin siellä oli ja hevosille annettiin voikukkia ja oli RUSKEITA kanoja ja mustiakin ja kukkokin oli ja kissaa tai koiraa ei ollut mutta oli vuohia ja lampaita ja lampaat oli pehmoisia ja lehmiä oli ja lehmistä tuli pissaa ja maitoa ja sitten tehtiin maidosta kaakaota jota sai juoda. Elämysrikas reissu siis!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


keskiviikko 26.5.2010
On ihme, ellen kaadu kuoliaana maahan ennen koulun kevätjuhlaa. Isäntä on tän viikon ysiluokan leirikoulussa valvojana Turkin Alanyassa, ja meikä raataa yksinhuoltajana koe- ja arvostelukaaoksen keskellä. Tänään olin niin raato, etten kyennyt koulun jälkeen muuhun kuin horrostamiseen ja nukkumiseen. No joo, nousin mä välillä tekemään tenaville ruokaa, mutta siihen ne aktiviteetit sitten jäivätkin.
   En oikeesti muista, että olisin ollut näin uupunut kertaakaan sitten keskimmäisen tenavan syntymisen. Silloin väsymys otti valtaansa silleen, että sitä tunsi kulkevansa päivästä toiseen kuin sumun keskellä, ja nyt ollaan ihan samassa jamassa. Koulussa on vielä ihan järkyttävä loppukirihässäkkä menossa. Lähdin viime perjantaina koulusta kotiin yhdeksän koepinkkaa kassissani. Tällä viikolla oppilaat ovat vinkuneet kokeitaan takaisin, eikä niiden päähän tietenkään pälkähdä, että a) he eivät ole ainut luokka joka on tehnyt jonkin kokeen ja b) opettajalla on muutakin elämää kuin pelkkä työ.
   Maanantai-ilta meni päiväkodin kevätjuhlassa. Sää oli kyllä kaikkea muuta kuin keväinen. Vettä satoi kuin aisaa ja lämpöasteita oli huikeat kuusi. Onnin ryhmä esitti ötökkälaulun, jossa hän esitti yhdessä toisen pikkupojan kanssa kastematoa. Laulamisesta ei vaan tahtonut tulla mitään, sillä Onnia alkoi ujostuttamis-naurattaa ihan sairaasti aina kun hän katsoi minuun, ja pää oli painettava alas hymyn peittelemiseksi.
   Kahdeksan työpäivää, kahdeksan työpäivää, kahdeksan työpäivää... Kuulostaa mitättömän vähältä, mutta jokainen päivä tuntuu kuukaudelta kun tekemistä on niin paljon. Luokkakin on vielä ensi viikolla tyhjennettävä remontin laajenemisen tieltä. Luoja suokoon, että ensi vuonna pääsen tosiaan työskentelemään uusituissa tiloissa, sillä olen nyt kaksi remonttia kokenut ja molemmilla kerroilla työskennellyt sellaisissa olosuhteissa että moni olisi jo lyönyt hanskat tiskiin. Tää vuosi kaikkine Olosuhteineen isolla oolla on ollut kyllä todellakin vähän liikaa, poikkeusoloja kestää aina tiettyyn rajaan asti, mutta jostain syystä tämä useassa rakennuksessa ravaaminen on johtanut siihen, että hommat, jotka normaalisti hoidetaan välkän aikana, ovat jääneet ja jääneet, koska kaikki aika menee siirtymiseen paikasta toiseen. En ole todellakaan ainut, jolle on käynyt näin, sillä ilmapiirissä on selkeästi havaittavissa yleisen kurin höltymistä. Asiat eivät yksinkertaisesti tule hoidetuksi.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 16.5.2010

Mä olen tällä haavaa kaiken kouluväsymyksen kruunaamaton väsykuningatar. Tossa toisen enkunopen kanssa kuluneella viikolla just pohdittiin, että jotenkin se Comenius-reissu katkaisi kamelin selän. Jos sitä ennen oltiin väsyneitä, niin sen jälkeen ollaan oltu uupuneita. Ei niinkun toivuta tästä nyt yhtään, vaan homma koko ajan pahenee. Koeruuhka ei niin ikään auta asiaa, ei myöskään se, että ensi viikolla on tiedossa opekokouksen lisäksi tulevien seiskojen vanhempainiltaakin. Tästä luokanvalvojuudesta ollaan vielä käyty polemiikkia, sillä ysin jälkeen moni luokanvalvoja on ihan naatti ja kaipais hommasta välivuotta. Vaan kun ei saada! Mä olen varmaan tosi hehkeän hymyilevänä ens viikolla vastaanottamassa tulevia seiskoja ja niiden vanhempia.
   En tiedä, johtuuko oireiluni uupumuksesta, allergiasta vai kesäkuteisiin äkillisestä siirtymisestä, vai kenties kaikista kolmesta, mutta kulunut viikko on mennyt oudon, pienen kuumeilun merkeissä. Olen syönyt Zyrteciä, mutta sekään ei ole ihan kokonaan auttanut. Histecistä ei puolestaan ollut muuta seurausta kuin infernaalinen väsymys. Ans kattoo, miten tää homma etenee. Lähdin tänään silti vähän uhmamielellä kevään ekalle fillarilenkille. Yritin alkuviikolla käydä purtsilla juoksemassa, mutta ei kertakaikkiaan, kolmena päivänä puuskutettuani siellä naama punaisena tulin jälleen kerran siihen tulokseen, että juokseminen ei ole mua varten. Fillarin selässä olo oli kuin kuninkaalla, pururadalla ainut ajatus ekan 300 metrin jälkeen oli että poies täältä ja äkkiä.
   Onneksi sää on kuitenkin ollut ihana! Hiukan äkkiä tämä helle kyllä tuli, sillä vielä maanantaina oli himputin kylmä. Olin silloin kotosalla vesirokkoa sairastavan Onnin kanssa, ja kun Juho tuli koulusta kotiin, kävin fillarilla kaupassa. Pipoa sai kiskoa päähän ja hanskoja käteen, hrrrr. Nyt on menty ihan toiseen äärilaitaan ja lujaa. Tänään iltapäivällä täällä tosin alkoi ukkostaa ihan kunnolla ja sää viileni nopeasti +15 asteeseen. Olin keräämässä pyykkejä narulta, kun katsahdin taivaalle ja sanoin ötököitä tökkivälle Onnille, että täällä taitaa kohta alkaa sataa, ja sillä samalla sekunnilla taivas repesi. Tuli hiukan kiire saada pyykit sisälle!
   Onni toipui vesirokosta nopeasti, tuossa tämänpäiväisessä kuvassa ei taida kasvoissa olla enää edes rupia. Muualla kropasta niitä kyllä löytyy. Sälli oli harvinaisen pilkullinen alkuviikosta, eikä antanut laittaa näppyjensä helpotukseksi edes apteekista ostettua lääkettä, joka tuli hellävaraisena vaahtona ulos pumppupullosta. Onneksi tauti eteni ripeään tahtiin, ja pikkupersuli on taas ihan entisensä, mitä nyt hieman rupinen tosiaan vielä.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 2.5.2010
8.00 Möngin pöpperöisenä ylös sängystä. Haparoin kohti keittiötä koepinkka kourassa. Aloitan kirjoitelmien lukemisen heti aamupalan yhteydessä, sillä muuten stressaava sieluni ei saa rauhaa. Käyn heittämässä pyykkiä koneeseen ja keitän kahvia. Onko mopoauto englanniksi "moped car" vai "smart car"? Siinäpä pulma. Pitää avata tietsikka ja tutkia nettiä.
9.40 Isäntä lähti viemään Juhoa painiharkkoihin. Mä olen kahlannut läpi tasan tusinan kirjoitelmia aiheesta "Money and me". Pikkupersuli on herännyt syömään aamumurojaan lastenlaulu-cd:n säestyksellä. Pesukone lienee jo pysähtynyt, joten käyn vaihtamassa sen sisällön. Tuleeko tänään sade vaiko eikö? Jos ripustan pyykit ulos narulle, niin takuulla tulee. Tää on samanlainen juttu kuin se, että jos kesällä laitan fillarilenkille mun sateenkestävän puvun päälle, niin jo kymmenen minuutin päästä pilvet alkavat rakoilla, sade taukoaa, ja toiset kymmenen minuuttia lisää, niin jo helottaa arska taivaalta täydellä teholla.
10.30 Nyt olen tauon tarpeessa. Laitan tiskikoneen päälle ja menen ulos haravoimaan vähäksi aikaa. Tuuli on kylmä, lämpötila on +5 ja saan huhkia kunnolla, että minulle tulee lämmin.
11.10 Sisätiloihin, käsipesulle ja kakun tekemiseen! Tätä vaihetta inhoan vieläkin enemmän kuin kakkupohjan leipomista. Sahaan pohjaa irrallisiksi kakkulevyiksi kieli keskellä suuta. Sydänmalli osoittautuu keljuksi, sillä levyt hajoavat helposti justiinsa siitä kohtaa, missä on se sydämen "poukama". Kokoan yhden kakkulevyn aina parista, kolmesta palasesta. Grrrrr. Onni säätää vierellä minkä ehtii. Sen on saatava vatkata vaniljakiisseliä ja kermavaahtoa ja pilkkoa banskuja ja persikoita ja etenkin syödä niitä.
12.20 Täytskäri nonparelleja ja kynttilöitä vaille valmiina jääkaapissa! Tyhjään tiskarin ja heitän uusia pyykkejä pesukoneeseen. Spagettivesi hellalle kiehumaan. Isäntä on jo hakenut Julian kotiin, joka naurattaa Onnia näyttämällä sille hoopoja valokuvia. Imuroin makuuhuoneen ja siirtelen sekanaisia tavaroita paikoilleen.
13.00 Ruoka pöydässä ja aterioitsijat myös. Aurinko yrittää näyttäytyä ulkona. Ehkä ehdin illalla vielä uudelle ulkoilurupeamalle? Nakkelen ruuan kitaani ennäysvauhtia ja siivoan jo pöytää. Kahvia on kyllä saatava, muuten mä en selviä tästä enkä mistään hengissä. Onnille ruokailu tuottaa jälleen kerran aivan ylenpalttisen suuria vaikeuksia. Kaikki muu kiinnostaa muttei syöminen. Juomalasin kanssa pelleillessä käy just niinkuin odottaa sopii: lasi kaatuu ja putoaa ja lattia lainehtii maidosta. *huoh*
13.35 Suihkuun! Päivän pöökäyshetki odottaa.
14.10 Emäntä edustuskunnossa. Muistin tossa hiuksia kuivatessani viimeöisen uneni. Ilmoitin kaikille, että lopetan hommat koulussa ja ryhdyn muurariksi. Ihmettelevälle lähipiirille perustelin äkillistä uranvaihdosta sillä, että muurari näkee koko ajan työnsä jäljen ja tuloksen. Hehkutin kaikille, miten ihanaa tulee olemaan muurata takkoja tiili tiileltä, kunnes homma on valmis. - Ei ollenkaan pöljempi idea. Työn jälki tosiaan näkyisi, tienaisin huomattavasti enemmän kuin nykyisissä hommissa, duunia riittäisi ja mikäli tekisin hommia kotitalouksille enkä jollain isolla raksalla, voisin myöhästellä hommista miten lystää. Olikohan tämä enneuni?
19.40 Vieraat lähtivät puolisen tuntia sitten. Onni oli innoissaan, sillä hän sai kummeilta lahjaksi uuteen fillariinsa töötin ja juomapullon, joita piti heti päästä kokeilemaan. Puin pikkusällin ulos ja isäntä vei sen fillarilenkille. Mä siistin keittiön ja tyhjäsin + täytin tiskarin, heitin pyykkejä pesukoneeseen ja laitoin tulen takkaan. Tässä huushollissa ei ilmeisesti ole toista kunnon ruokailua tänään. Mietin, kumpaa alkais ensin, paistaisko munakkaan vai ottaisko ton hiivatin koepaprupinon taas esille. Hmmmm. - Vatsa kurnii, joten taidan ensin paistaa sen munakkaan.
20.00 Sorvin ääreen. En jatka kirjoitelmista, sillä kello on suht paljon, ja mun on saatava jokin tolkku näihin papereihini huomiseksi. Selvitän kahden koulukassini kaaosta. Merkkaan huoltajan allekirjoituksella palautettuja kokeita ja sanareita, lasken jaksopalautteiden merkintöjä, mapitan, lajittelen, vaihdan matskuja isoista mapeista koulussa mukana kulkeviin kansioihini. Savottaa riittää.
21.37 Paperit selvitetty, mutta tunteja en ole vielä ehtinyt suunnitella, enkä koskea loppuihin aineisiin. Kaiken huipuksi valtakunnallisten tehtäväpaperien joukosta löytyi tietenkin vielä kahden oppilaan vastauslomakkeet. Taas oli kuunneltu ohjeet hyvin: "Tehtäväpaperit piirtoheittimen päälle, vastauslomakkeet minulle!" Olen aivan tiltissä ja olen äkäinen kuin ampiainen siitä tosiasiasta, etten ole ehtinyt koko viikonloppuna vapaalle.
22.08 Heitän iltaviilin huiviin. Olen käynyt laittamassa vielä yhden satsin pyykkejä koneeseen ja käynnistämässä tiskarin. Käynyt iltapesulla ja peitellyt Onnin (joka ei kyllä vieläkään nuku, sillä huoneesta kuuluu älämölöä ja laulunpätkiä). Siirryn höyhensaariosastolle ja toivon, että kesäloma saapuu pian.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 1.5.2010
9.00 Heräsin moneen kertaan aamukuuden jälkeen, sillä Onni nukkui taas välissämme ja potki minua unissaan vähän väliä. Ylös ryömin puoli tuntia sitten. Vaihdoin pyykit pesukoneeseen, tyhjensin tiskikoneen, petasin sängyn, laitoin Onnille aamumurot ja rouskutin omani. Nyt siemailen aamukahviani ja katselen surullisen sateista puutarhamaisemaa. Ostin eilen uuden haravan rikkoutuneen tilalle, mutta säätila näyttää vähän siltä, ettei harava pääse tänään vielä käyttöön.
11.50 Vietin melkein tunnin Facebookissa ja lemppariblogejani lukien, ennen kuin sain kymmeneltä kaivetuksi koepinkan eteeni. Korjasin ruotsin kuunteluosiot ja kirjallisetkin aina siihen asti, kunnes pääsin inhokkikohtaani; kirjoitelmiin. Sujuvia tekstejä olisi ilo lukea, mutta kun yleensä aika ja energia menee siihen, että yritän edes tajuta, mitä oppilaat ovat halunneet ja yrittäneet sanoa. Pisteyttäminen on tuskaa...aaargh... Kai tässä kohtaa olisi tauon ansainnut?
12.21 Jep. Mun tauko oli sitä, että vaihdoin pyykit pesukoneeseen, imuroin keittiön ja moppasin sieltä sitten lattian. Nyt jälleen sorvin ääreen. Ruotsin aineet luen ja pisteytän, vaikka henki menisi!
13.00 Ei tähän pysty. Kuusi kirjoitelmaa lukematta. Apua! Siirryn silittämään pyykkejä. Inhokkipuuhaani, joten voitte vain kuvitella kuinka paljon rakastan aineiden korjaamista.
13.20 Isäntä saapuu kuntosalilta Juhon kanssa ja laittaa grillin lämpiämään. Pengon parittomien sukkien jättivuorta siinä sivussa kun katan pöydän. Miksi, miksi meillä on enemmän parittomia kuin parillisia sukkia?
13.35 Grilliruoka on ihanaa, koska a) isäntä tekee sen ja b) se on nopeasti valmista. Se puolestaan on yleisesti ottaen aterioimisessa kurjaa, että syötyäni parikymmentä vuotta hirveässä kiireessä koululla, en osaa enää missään muuallakaan syödä hitaasti. Koulussa lounastaukoa on periaatteessa puoli tuntia, mutta ensinnäkin siitä saa vähentää muutaman minuutin, ennen kuin ehtii tunnilta ruokalaan. Sitten yleensä on joko valvontaa puolet siitä ruokatauosta tai on ehdittävä monistaa jotain tai muuta säädettävää, niin että ruokailuun jää yleensä oikeasti kymmenisen minuuttia. Nytkin, vapaapäivänä, hotkin ruokani kymmenessä minuutissa.
13.45 Siirryn jälkiruokajätski toisessa kädessä jatkamaan sukkien parittamista (hmmm, miksei tästä synny uusia pikkusukkia???). Muiden syötyä korjaan pöydän, ja isäntä kiiruhtaa onneksi auttamaan. Vaihdan pyykit koneeseen, laitan kahvinkeittimen päälle ja pakotan itseni viimeisten ruotsin kirjoitelmien pariin.
14.45 Viimeinenkin kirjoitelma korjattu ja pisteet laskettu! Heitän Julian yökylään sen yhden kaverin luokse ja jään sitten pihalle huhkimaan haravan varteen. Aurinko on tullut esiin ja Onni tonkii ötököitä maanraosta purkki kourassa.
16.15 Uusi harava täten koeajettu ja hyväksi havaittu. On aika siirtyä enkun kuuntelukokeiden ääreen.
17.45 Ei tule valmista, ei millään. Käyn ravistamassa keittiön matot että saan ne paikoilleen ja siivoan eteisen korikon ja naulakon talvivaatteista. Pesukone jyllää ties kuinka monetta annostaan. Imuroin eteisen ja alan tehdä lihapullataikinaa.
18.50 Yks pelti lihapullia paistettu, ehdin vasta nyt laittaa veden kiehumaan spagettia varten. Toinen satsi lihapyöryköitä on vielä uunissa. Sain rekrytoitua isännän siivoomaan vessaa. Korjaan koepapruja ja katselen toisella silmällä, miten takapihan superisot hormoniharakat kiskovat kastematoja maasta.
19.00 Perhe ruokittu, ja alan tehdä täytskäripohjaa. Olen surkea tässä hommassa, enkä pidä siitä. Olisin tilannut kakun työkamultani, mutta se ei tänä viikonloppuna kakkuhommiin ehtinyt. Lainasi mulle kuitenkin sydämenmallisen kakkuvuoan, sillä Onni on jo ainakin puoli vuotta hokenut, että hän haluaa sitten sydänkakun.
20.19 Kakkupohja paistuu uunissa, eikä ole ainakaan vielä palanut, mutta on kyllä halkiratkennut päältä, kuten mun kakuilleni aina käy. Sen saa kyllä peittoon kermavaahdolla ja muilla mömmöillä, mutta on se kumma, ettei ihminen kaikista saamistaan vippaskikkaneuvokonsteista huolimatta osaa tehdä yhtä vaivaista sokerikakkupohjaa. Enkun kuuntelut on hanskassa, mutta kirjalliset ovat vasta alkuvaiheessa. Imuroin olkkarin ja pyyhin sieltä pölyt, eikä minua huvittaisi vilkaistakaan enää yhtään mitään, ei kakkuja eikä papereita. Haluaisin oikaista sohvalle ja laittaa silmät kiinni. Sen sijaan keitän kahvia, kyylään uunissa muhivaa kakkua ja vaihdan pyykit koneeseen.
21.10 Kakkupohja taisi jopa onnistua. Paistoin vielä yhden ohuen kakkulevyn erikseen, sillä kuuden munan taikina ei kokonaan mahtunut kerralla sydänvuokaan. Kokeet sen sijaan ovat edelleenkin vaiheessa ja on turha kuvitellakaan, että tästä tänään valmista tulisi. Olen pyyhkinyt olkkarista pölyt, isäntä siivosi Onnin huoneessa, ja ainut järisyttävä sotku on enää täällä työhuone-makuuhuoneessa.
21.55 Enkun valtakunnallisten kirjalliset osiot kondiksessa aineita lukuunottamatta. Kirjoitelmia en ala enää tänään lukea, joku roti sentäs!!! Käyn vaihtamassa pyykit koneeseen ja etsin iltajugurtin jääkaapista. Kakkupohja tarttis laittaa yöksi kuvun sisään, jottei kuivu.
22.10 Tyhjennän tiskikoneen ja autan Onnia hammaspesussa. Meillä ei pikkupersulista virta lopu, ihan turha kuvitellakaan että sen saisi petiin siihen aikaan kun ton ikäisten kuuluisi olla nukkumassa. Vanhemmat sisarukset on aikanaan saatu ajoissa petiin, mutta tämä vasta aloitaa riekkumisen ja sänkysamban siinä vaiheessa kun muut jo uinuisivat. Ainut keino on saada koko huusholli pimeäksi ja ottaa sälli taas viekkuun. Hyvin menee. Mitähän kaikki kasvatuksen asiantuntijat tästäkin sanoisivat? Mä sanon joka tapauksessa että hyvää yötä, nyt loppuu meikäläisen pattereista lataus. Huomenna täytskärin tekemistä, synttärikemuja ja lisää kokeita.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 25.4.2010
Mä aloin eilisaamuna raivata työpaprujani ja tätä huushollia ja pyykkivuorta. Täällä oli palatessani taas jälleen kerran se klassinen tilanne, että kaikki näytti siistiltä, koska tavarat olivat paikoillaan (tärkeää isännälle), mutta todellisuudessa huusholli oli järisyttävän likainen ja ennen kaikkea pölyinen - jouduin itse asiassa nukkumaan astmapiippu hollilla, ja syy selvisi kyllä kurkistettuani mm. sängyn alle. Villakoiraseuran kevätkokous oli näköjään suurmenestys.
   Sain sen verran suuren luokan hepnaadin, että siivosin koko työhyllyni ja pesin makuuhuoneen ikkunat ja heitin verhot pesuun (nekin hyperpölyiset), ja muutenkin iso vaihde pyörähti päälle. Isäntä onneks tajusi yskän ja ryhtyi apuvoimiksi, oli täällä sen verran likaista, voi taivas varjele. Illalla menin Julian ja Juhon kanssa leffaan katsomaan Liisaa Ihmemaassa, ja olin siinä vaiheessa niin raato, että olin ennen leffan alkamista vähällä nukahtaa penkkiin. Leffa oli kuitenkin hyvä, joten virkistyin sitä katsoessa, ja koska kyseessä oli mun eka 3D-elämykseni, siinä oli sekä totuttelemista että ihmettelemistä muutenkin. Pidin Burtonin satumaailmasta, Liisaa esittäneestä tytöstä, herttakuningattaresta ja Tittelitom & Tittelityy -kaksikosta, mutta Deppin Hatuntekijä oli mielestäni ylimainostettu suoritus. Irvikissa oli parempi kuin olin odottanut, mutta selvästi Narniaa matkiva juoni (satumaailmaan saapuu ihmislapsi, jonka on ennustettu voittavan paha) oli vähän teennäinen, joskin oli oivallinen älynväläys tehdä tarinasta jatkoa tutulle klassikkokirjalle. Jäin silti niin kovin kaipaamaan alkuperäisteoksen nokkelaa sanaleikkihuumoria, jonka tasolle leffan harrypottermaiset uudissanat ja -nimet eivät yltäneet. Leffa oli kuitenkin visuaalisesti upea aina Liisan pukuja myöten.
   Tänään mä olen polkenut kuntopyörällä 20 km, sillä jotain täytyy nyt ruveta tekemään kun toi kesä lähestyy, ja kaiken kaikkiaan mulla oli koko Saksan reissun jälkeen äärettömän turpea ja kauhea olo (kaikki ne Schnitzelit ja makeat herkut!). Pyykkäsin ja haravoin vähän pihaa (ja oisin haravoinut enemmänkin mutta harava mokoma hajosi, meni kahdeksi kappaleeksi se itse haravaosa), kokkasin kaks kertaa sapuskaa perheelle, siivosin jääkaapin ja luin hiukan tota "Haudankaivajan tytärtä" eteenpäin, mutta se on mokoma niin synkeä stoori, etten todellakaan tiedä, jaksanko vetää sen loppuun asti vai en.
   Nukuin vielä päikkäritkin kun olin eilisestä huhkimisesta niin väsy, ja kai tässä hiukan painaa reissuvässäkin edelleen. Kaikesta ylimääräisestä työstä ja huolesta huolimatta, jota tulivuori aiheutti, on silti erinomaisen hyvä asia, että ihmiselle välillä osoitetaan oma paikkansa. Nykyihminen luulee olevansa kaikkivaltias, ja on hiivatin hyvä, että välillä joku tulivuori posahtaa ja pysäyttää lentoliikenteen, jotta muistaisimme, ettemme ihan kaikkeen pystykään. Luonnonvoimien edessä olemme avuttomia kuin vastasyntyneet, ja nekin voimat ovat vielä korkeamman ja voimakkaamman käden hallussa. Tämän kun aina muistaisimme!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 22.4.2010
Thank you, Iceland. Mitä kuluneesta runsaasta viikosta voisi sanoa? Sitä vain, että ei ole totisesti lasten leikkiä saada paluukuljetusta Saksasta järjestymään, kun matkustajia on kahdeksan kappaletta ja koko Euroopan liikenne on sekaisin. Työkamu ja minä järkkäsimme asioita epätoivoisina kolme päivää, ennen kuin valoa tunnelin päässä alkoi näkyä. Siihen mennessä olimmekin sitten jo kokeneet runsaasti päiden pyöritystä, "en voi auttaa" -kommentteja matkatoimistoista, vähättelyä paluumatkan järjestämisen tärkeydestä, tuntikausia omaa netissä selaamista ja varausten yrittämistä, päänsärkyä, turhautumista, epätoivoa, plus myös yksi erittäin auttavainen herrasmies Saarbrückenin rautatieaseman Reisezentrumissa.
   Oli kauhee voittajafiilis, kun oltiin saatu kaikki liput ostetuksi ja hotelli ja laiva varatuksi, mutta senhän sitten tietää, että 50 tunnin matkanteko saa ihmisen kyllä ihan hajalle. Maanantaiaamuna lähdettiin kahdeksalta aamulla St Wendelin koulun edestä minibussilla Saarbrückeniin, jossa hypättiin ekaan junaan. Sitten päivän mittaan neljä junanvaihtoa, joista suuri osa äärettömän kiireisiä, ja itse asiassa eka niistä ois mennyt ihan persiilleen ellei juna ois vienyt väkeä pääteaseman jälkeen vielä eteenpäin nappaamaan kiinni jatkoyhteysjunan. Kuuntelin sydän kurkussa junan kuulutuksia ja ajattelin, että mitä hiivattia teemme, jos myöhästymme seuraavasta yhteydestä. Kuin ihmeen kaupalla saavuimme illalla varttia yli yhdentoista Köpiksen rautatieasemalle, josta meillä oli vain 50 metrin matka hotelliin. Vikana oli vain se, että olimme syöneet puoli kahdeltatoista päivällä, joten jätimme työkaverin kanssa tenavat hotellin aulaan odottelemaan ja haimme aseman Mäkkäriltä kaikille sapuskaa. Aseman spurguvalikoima oli onneksi pelottanut tenavat niin ettei niillä ollut minkään valtakunnan halua yrittää mitään öisiä seikkailuja kaupungilla.
   Aamulla viideltä ylös ja Köpiksestä junalla Juutinrauman sillan yli Malmöön keskusasemalle. Sieltä kipinkapin bussiasemalle ja eväitä ostamaan, ja sitten istua tönötimme yhdeksän tuntia bussissa hedelmien ja sämpylöiden voimalla. Mulla oli jo lähtiessä huono ja pyörryttävä olo, eivätkä bussin ummehtunut ilma ja vieressäni löyhkännyt ties-milloin-peseytynyt nuori mieshenkilö mitenkään parantaneet asiaa. Tukholmassa ajoimme kahdella taksilla Siljan terminaaliin, jossa tungos oli täysin käsittämätön. Joku sai laivaan pääsyä odottaessa sairaskohtauksen, enkä yhtään ihmettele, sillä olin itekin taas ihan tuupertumispisteessä. Kun pääsimme eilisaamuna satamaan ja minibussiin, joka vei meidät koululle, olo oli lähinnä surrealistinen. Olen tänäänkin vielä nukkunut, vetänyt Buranaa päänsärkyyn ja voidellut Mobilatilla käsiparkaani, joka on sitä mieltä, että yli kymmenkiloisten matkalaukkujen nostelu junasta toiseen ei kuulu hänen toimenkuvaansa.
   Mut hei, mä olen kotona!!! :-D
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 10.4.2010
Voi veljet millainen työviikko. Päivitin eilisen jälkeen feissaristatukseeni, että minusta on niin perinpohjin imetty kaikki mehut irti, että jos kulkisin jo kesäisissä Juicy Lucy -kengissä, niin niissäkin lukisi Dry Lucy. Joskus olisi ihan kiva vaan opettaa, eikä käyttää kaikkea aikaansa ja energiaansa oppilaitten töpeksimisten selvittelyyn, mutta näköjään nuoret eivät ainakaan mielikuvituksen puutteesta kärsi, kun osaavat yllättää aina lukemattomin tavoin.
   No, mutta nyt on viikonloppu ja ensi viikolla odottavat uudet kujeet ja haasteet: Comenius-matka Saksaan starttaa koulun pihasta tiistai-iltapäivänä. Olin tänään aamupäivällä työkaverini kanssa hankkimassa Suomi-tuliaisia Saksan kollegoille, ja löysimmekin naisopettajille Marimekosta kivat tuliaiset, ja herrasmies-Güntherille ja hänen vaimolleen, jotka majoittavat meidät, viemme sekalaista suomalaissapuskaa. Mukaan pääsi mm. leipäjuustoa, lakkahilloa ja Suomi-suklaakonvehteja.
   No, siinä kaupungilla pyöriessämme kuljimme Manner-Laukun ohi, ja kuinka ollakaan, siellä oli tarjous ultrakevyistä matkalaukuista. Jo viime Comenius-matkalla kirosin kolossaalista Samsonite-laukkuani, joka tietenkin on äärettömän laadukas ja kestävä, mutta painaa tyhjänäkin jo järisyttävät seitsemän kiloa! Siitä asti olen haaveillut hyperkevyestä matkalaukusta, jonka ei nyt niin vimpan päälle upea tarvitsisi olla, kunhan vain olisi sopivampi näille Ryanairin budjettimatkoille. Nyt oli kyllä sen verran ohittamaton tarjous, että vaikka ajattelin harkita asiaa vähän pitempään, päädyin kuitenkin marketin pihasta kaikki viikonlopun sapuskaostokset tehtyäni soittamaan liikkeeseen ja kysymään laukun mittoja, ja kun kävi ilmi, että se ei ole paljoakaan pienempi kuin hehtaari-Samsoniteni, ajoin takaisin keskustaan ja sijoitin 55 euroa kullanhohtoiseen matkalaukkuun. Tarjolla olisi ollut myös erittäin makea pinkki, mutta koska isäntäkin varmaan käyttää tätä joskus, oli ehkä armollisempaa jättää se sinne kauppaan ja lähteä sieltä tämän kanssa.
   Loppupäivä on mennyt siivotessa, siivotessa ja siivotessa. Harkitsen vakavasti Äidin Siivouslakkoa. Matkalla olo voisi antaa sille hyvän lähtölaukauksen.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 5.4.2010 2. pääsiäispäivä

Näin se on kuulkaa pääsiäinenkin hurahtanut tuosta vain. En tajua, mihin tämä aika oikein kuluu, just vasta oli torstai-ilta ja siivosin vauhkona, ja nyt on pääsiäisloma mennyt ja huomenna alkaa taas arkinen aherrus koulussa.
   Piti alunperin lähteä lauantaina Turkuun koko jengin, kun Juholla oli siellä painikisat, ja aateltiin, että josko toi isoin ja pienin mies olis siellä kannustamassa ja me Julian kanssa laukattais kaupungilla ja tultais sitten kanssa kisoihin. Mutta toisin kävi, sillä aamusella, kun isäntä vei Juhon urheilutalolle kimppakyytiin, valmentaja kertoi että yleisöpaikkoja kisahallissa olisi surkeat kolmisenkymmentä ja tilat muutenkin ahtaat. Viihdy siellä sitten vilkkaan Onnipörriäisen kanssa! Päädyttiin menemään kaupungille Poriin, ja vaikka Julian ja mun silmissä olivat siintäneet jo Kicks, Din Sko ja second hand shopit ja olimme vähän pettyneitä tilanteeseen, löysimme itsellemme Poristakin kevätkengät ja olimme jokseenkin naattipoikki palatessamme kotiin.
   Pääsiäisaamu alkoi riemunkiljahduksilla ja juoksuaskelilla, kun olin kätkenyt suklaamunia ympäri huushollia, ja Onni juoksenteli pieni, punainen sanko kädessä niitä etsimässä. Myös mun seitsemän viikon karkkipaastoni loppui tähän aamuun, ja olin itsellenikin varannut pari Mignonia. Yhdessä oli kyllä mulle ihan tarpeeksi, vein toisen äidille vanhainkotiin, kun kävin sitä iltapäivällä katsomassa. Onni kuitenkin kulki suu suklaassa suurimman osan päivästä, ja meno oli sokerihumalan mukaista. Ulkona vielä satoi pahaksi onneksi koko päivän vettä, ettei se päässyt edes sinne kuluttamaan järjetöntä energialataustaan.
   Laitoin ensimmäistä kertaa elämässäni lammasta ruuaksi - joka pääsiäinen olen ajatellut, että ensi vuonna sitten, mutta nyt näin kaupassa Pirkan valmiiksi valkosipuli-yrttimarinoituja lammasfileitä, ja keitettyjen perunoiden ja punaviinikastikkeen kanssa niistä tuli erinomainen pääsiäisateria. Olin varautunut vielä kuvassa näkyvällä minttuhyytelöllä, mutta siihen ei kukaan meistä kyllä tykästynyt. - Tai, no, Onni kyllä hihkui, että herkullista, mutta ei sekään sitä paljoa syönyt. Minun mielestäni se maistui yksinkertaisesti hammastahnalta, mikä puolestaan on omiaan selittämään Onnin mieltymyksen, sillä sehän söisi hammastahnaa suoraan putkilosta jos vain saisi käsiinsä.
   Katsottiin DVD:ltä "Pilvilinna joka romahti", ja vaikka leffa oli ok, taas on todettava, että kirjalle se ei vetänyt vertoja, mutta Noomi Rapace teki kyllä taas loistavaa työtä Lissuna. Nyt joku kirjakerhoista hehkutti jotain uutuusdekkaria "Stieg Larssonin seuraajana", mutten kuolemaksenikaan muista, että mikä niistä, ja mikä mahtoi olla kirjailijan nimi. Mutta jos se nyt Larssonin tasolle yltää, niin emmeköhän siitä kaikki ennen pitkää kuule.
   Se on kuulkaa nyt sitten viikko aikaa seuraavaan Saksan reissuun. Comenius-proggis alkaa lähetä loppuhuipennustaan, ja seuraava ei onneksi ala vielä heti ensi syksynä, vaan anomme sitten taas rahoja valmistelevaan kokoukseen, jotta projekti pyörähtäisi käyntiin syksyllä 2011. Matkailu projektikokousten merkeissä on vielä ihan jees, mutta ainakin tässä projektissa aihe on ollut yläasteikäisille niin vaikea, että itse projektitöiden tekeminen on ollut vähän sellaista turhauttavaa hampaat-irvessä -hommaa.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


keskiviikko 31.3.10
Huhhuijakkaa, tänään mä olen mennyt kuin viimeistä päivää niin että pääsiäistauko huomisen koulupäivän jälkeen on kyllä enemmän kuin tervetullut. Lähdin koulupäivän jälkeen kauheella kiireellä kohti Poria, sillä olin varannut jo viikkoja sitten kampaaja-ajan itselleni tälle päivälle, ja kummallista kyllä, ehdinkin sinne ihan ajoissa (yleensä joku köröttelijähituri, jota on mahdoton ohittaa, osuu eteen just tällaisissa tilanteissa). Kun voogi oli saatu kuntoon, mulla oli aikaa käydä Sokoksessa syömässä ja kuluttaa hetki farkkuostoksiin (ja toinen ihme, löysin kivat farkut melkein kättelyssä, saisin vaan vähän itse kutistua tässä kevään saatossa jotta ne istuisivat vielä paremmin...), ja sitten mulla oli tärskyt meidän toisen enkunopen kanssa siinä keskikaupungilla, jotta lähdettiin yhtä kyytiä pitämään Comenius-matkaa koskevaa vanhempainiltaa Eurajoen koululle. Vanhempainillan jälkeen heitin työkamun vielä Poriin takaisin, ja sitten brum-brum taas Luvialle. Kello oli puoli yhdeksän kun tulin kotiin. *sippi*
   Olen varmaan huomenna koulussa kuin nukkuneen rukous, mutta muuten täytyy sanoa, että kellojen siirto kesäaikaan eli valon lisääntyminen on taas tuonut meikänaiseen ihan uutta virtaa, ja toinen yllättävä juttu on se, että kun vähensin kahvinjuontia, olenkin ollut virkeämpi. Vatsataudin aikana kärsin sen päiväiset vieroitusoireet kun en pystynyt juomaan kahvia, että funtsin, kannattaako aloittaa uudestaan ollenkaan, tai kannattaisiko yrittää olla ainakin vähemmällä. Ja nyt olen juonut aamulla puolet siitä mitä ennen, päiväruuan jälkeen puolet siitä mitä ennen ja illalla en ollenkaan. Ja kummallista kyllä, olen nyt selvästi pirteämpi. Onkohan mun unen laatu parantunut vai mistä lie kyse?
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 30.3.10
Tänään vasta on ollut ekaa päivää sellainen suht normiolo. Siivosin eilen tästä sairastavien possujen sikolättiasunnosta keittiön, eteisen ja vessan, ja tänään oli makkarin vuoro. Luovuin myös jouluna (haloo!) laittamastani tuikkuasetelmastani ja toivon, että sunnuntaina kylvämäni ohrat ehtivät kasvaa ensi sunnuntaiksi.
   Olin illalla kaupungilla hoitamassa pari sairastelun takia venynyttä ja vanunutta asiaa, ja voi taivas, että meni taas aikaa sen takia, että harhauduin joka toisella askeleella katselemaan jotain kevätuutuuksia. Ja Flashin viereen oli avattu uusi koruliike, Bijou Brigitte, joka melkein lamautti asiakkaan ylenpalttisella tarjonnallaan. Lääh-lääh... *lasittunut katse* Mukaan lähti yksi kaulakoru, jota en yksinkertaisesti voinut vastustaa. Ja voihan hitsi sentään, kai tässä oikeesti täytyy taas ruveta katsomaan mitä suuhunsa laittaa, jos aikoo mahtua johonkin säällisiin vaatteisiin kevätjuhlapäivänä. Mulla on taas valvontaluokkana ysejä, ja niitten kanssa joutuu kevätjuhlassa aina marssimaan sisään luokan etunenässä torventöräytysten soidessa. *huoh* No, johan tässä lähtikin muutama kilo kiitos Noro-viruksen, niin samaan syssyyn kai sitä sitten täytyy yrittää jatkaa vähän kevyemmällä linjalla. Mikä typeryys on vaan saanut ihmisen hankkimaan itselleen takaisin melkein kaikki ne kilot joista kesällä pääsi hiellä ja vaivalla eroon? Olisiko mitenkään mahdollista oppia tästä jotain? Auugh!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 28.3.10
Voi taivas mikä viikko takana. Viime viikonloppuna Juho aloitti tässä huushollissa kunnon yrjötautikierteen lauantai-iltana. Maanantaina Julia voi huonosti ja oli poissa koulusta. Tiistaina mulle soitettiin päiväkodista, että sieltä löytyy pieni potilas. Ei ollut vielä ykännyt, muttei ollut syönyt mitään koko päivänä ja makoili vain jonkun sylissä. Kun pääsin sen kanssa kotiin, isäntä avasi oven, ja mä sanoin, että tässä on tällanen potilas. "Voooiii, mikäs sulla on?" sanoi isäntä ja kumartui alas Onnia kohti, ja samalla silmänräpäyksellä pikkupotilaalta pääsi hanat auki ja laatta lensi kynnykselle, kynnysmatolle, portaille, Onnin ulkohaalareille, mun kengille... Ei tarvinnut paljon selitellä, että mikä tenavaa mahtaa vaivata.
   Torstaina oli isännän huki sairastua, ja minä sinnittelin perjantaiaamuun asti. Ja voi hyvä tavaton että tää olikin ärhäkkää sorttia, en enää ihmetellyt, että isäntä makasi räpylä suorana silmät kiinni koko torstain, sillä täystyhjennyksen jälkeen mä olin itse aivan tismalleen samassa jamassa. Edes istumassa ei pysynyt. Just ja just jaksoi minisen hörpyn cokista ottaa jossain välissä, muuten oli maattava vatupassina, eikä edes silmiään jaksanut auki pitää. Eilisen olin vielä jokseenkin petissä, ja tänään olen vähän väliä vielä kaatunut sinne, vaikka olen yrittänyt olla reipas ja pysyä jalkeilla. Vatsa on vieläkin ihan outo, pää on kuin vanha, nahistunut peruna, ja kaikki energia on imetty kyllä jonnekin minne meikäläisellä ei ole pääsyä.
   Jotenkin tän kaiken kyllä kruunaa toi kesäaikaan siirtyminen. Ihan kuin tässä ei aika olis muutenkin kadonnut kankkulan kaivoon, niin sitten rukataan vielä kelloja, että ihminen on ihan taatusti sekaisin. Vaikka samaan konkurssiinhan toi toisaalta tässä sitten menee.
   Mitähän muuta kivaa tässä? Hmmm. Yritin lyhentää Juhon uusia farkkuja, mutta kangas oli saumakohdista niin paksua, että koko mun koneen paininjalkatsydeemi vääntyi väärään asentoon, ja joudun nyt viemään koneen huoltoon. Likakaivontyhjentäjät piti hälyttää tänään paikalle, siellä oli taas kerran joku ihme tukos (tai sitten vatsatautimme on ollut ankarampaa kuin osaan itse ajatellakaan). Huomenna palaan töihin ilman että olisin torstain jälkeen kyennyt vilkaisemaankaan mitään työpapereitani tai koulujuttujani. Hieno homma. Great success.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 18.3.10
On torstai-ilta, kello kuusi, ja normaalisti olisin tähän aikaan Porin Kuntotornissa tyhjentämässä päätäni ja kurittamassa ruumistani Pirjon Pilates-tunnilla. Vaan tänään en ole. Tänään istun räkätaudissa tietsikkani ääressä yöpaita päällä ja katson ikkunasta ulkona tuiskuavaa lunta. Järjetön tuuli ja lunta pukkaa! HALOO, sään haltijat! KATSOKAA KALENTERIINNE! Maa-lis-kuu! Parin viikon kuluttua jo huh-ti-kuu! LUMIHANAT KIINNI, KIITOS!!!
   Aikusten oikeesti: eihän tällaista voi olla! Minä onneton menin joskus jo kuukausi tai kaksi sitten lupaamaan Onnille, että hän täyttää neljä sitten kun lumi sulaa ja kukat alkavat kasvaa maasta. Näillä näkymin Onnin nelivuotissynttäreitä ei tule.
   Tautini on luku sinänsä. Minä kun luulin eilisaamuna olevani Tukossa isolla teellä, mutta tämänpäiväiset sairausfiilikset ovat olleet eilinen potenssiin kymmenen. Onnihan oli viime viikolla pipinä, ja veikkaisinpa, että tämä on samaa perua, sillä räkä- ja kuumevaihetta edelsi jo monta päivää peräkkäin kestänyt päänsärky. Yäk.
   Olen maannut kaksi päivää sängyssä, nukkunut ja lukenut. Nyt ei huvittaisi enää sairastaa, mutta pääkoppa on täynnä räkää, kropan termostaatti on säädetty liian kuumalle ja henkitorveni vaihtaisin mieluusti sellaiseen joka ei kirvele. Olen juonut runsaasti veteen liotettua hunajaa ja syönyt valkosipulia. Sukkiini en tällä kertaa ole mennyt sitä tunkemaan, sillä minullahan on jo kahdesti erinomaisia kokemuksia siitä, miten onnistun unohtamaan sukkien funktion siinä vaiheessa kun heitän niitä pyykkiin, ja lopulta minulla on koneellinen valkosipuliliemessä keitettyä pyykkiä. Jostain vahingosta minäkin sentään viisastun, jos en heti ensimmäisellä, niin ainakin sitten toisella kerralla.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 13.3.10
Tänään olen:
- lähtenyt viemään Juliaa aerobicharkkoihin tukka pystyssä ja hampaat pesemättä, kun tytär soitti tien poskesta, että bussi ei tullutkaan. GREAT.
- tehnyt ruokaostokset Prismassa ja syönyt Hesellä hampurilaisaterian vaikka just piti ruveta kevätlaihikselle että oisin kevätjuhlaan mennessä ihmismäisessä kondiksessa
- kantanut neljä ostoskassia kerralla autosta kotiovelle ja vetänyt viime senteillä lipat siihen jäälle. En onneks loukannut.
- siivonnut keittiön, eteisen, vessan ja makkarin
- lukenut Samsonin romskua vaikken edes pidä siitä. "Tiheätunnelmainen vakoilujännäri?" "Romantiikkaa"? Minun mielestäni se on sotaa, sotaa ja sotaa, vakoilua, politiikkaa ja vielä kerran sotaa.
- kärsinyt aamukuudesta asti päänsärystä, jota olen lääkinnyt luvattomalla määrällä Buranaa
- ostanut uuden rannekellon, koska edellinen sanoi sopimuksensa irti joskus syyskuussa. Tähän asti olen elänyt vaan kännykkän kellon varassa.
- päästänyt Onnin tietsikalleni katsomaan Naperoa ja katunut katkerasti, sillä se onnistui kätkemään mun Muistio-ohjelmani niin perinpohjin että isännän piti kaivaa se esille jostain tietokoneen ihme uumenista. Hetken jo luulin, että se olisi onnistunut tuhoamaan koko ohjelman, auuugh!
Jos määrässä mitataan, niin ei huono saldo yhdelle päivälle, mutta sisällöstä voidaankin sitten olla jo eri mieltä. Että voihan persuli.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 8.3.10
Tämä päivä alkoikin sitten silleen, että jo eilen äänensä käheäksi saanut Onni parkui onnettomana kun meidän piti lähteä kouluun, ja kun koklasin sen poskia ja otsaa, niin ihan kuumahan se oli. Isäntä oli sen pukenut, muttei ollut huomannut mitään. Mulla oli päiväohjelmassa vain kaksi pidettävää tuntia, kun kaseilla oli No hätä -koulutusta, joten mä sitten jäin kotiin Onnia hoitelemaan. Voi meidän onnetonta Onnia! Siinä se itkua väänsi mun kainalossa sohvalla kun katsottiin telkusta aamun lastenohjelmia, ja pyyteli, että mä soittaisin lääkärille että sitten hän paranee. Raasu! Ei tässä nyt kuitenkaan ensi hätään tarvinnut lääkäriin lähteä - Onni oli vain niin vakuuttunut siitä, että hän parantuisi jo pelkästä soitosta.
   Päivä on siis kulunut sairaanhoitajan hommissa, ja välillä olen nettaillut, kun Onni on huilinut tai ollut itse katselemassa iskän tietokoneelta Naperoa (YouTubessa on Pocoyo-jaksoja vaikka kuinka paljon!). Isäntä jää nyt sitten huomenna Onnin kanssa ja mä menen duuniin. Olen kyllä aivan järjettömän raato huonosti nukutun yön jälkeen, mutta josko huomenna ois taas uusia voimia, ja mielellään pitäisin kyllä itse tuntini, jotta tarkasti tiedän, missä mennään. Ysit takuulla odottavat niitä kokeitaan jo takaisin, mutta kun mä en edelleenkään ole kyennyt lukemaan loppuun niitä kaikkia aineita! Hitsit kun olis joku kone, johon vois syöttää ne paperit, sitten se merkkais virheet ja antais pistemäärän.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 7.3.10
Tätä voi totisesti kutsua optimismiksi: kävin eilen ostamassa itselleni kevättakin, vaikka aamulla vein Juhon ja isännän urheilutalolle painikisojen kimppakyytiin 17 asteen pakkasessa. Saapa nyt sitten nähdä, kuinka monta kuukautta ehtii kulua, ennen kuin tarkenen laittaa sen takin päälleni - etenkin kun olen tunnetusti se vilukissa, joka tässä maassa viimeisenä keväällä luopuu talvivaatteistaan ja ensimmäisenä syksyllä tunkee ne taas ylleen.
   Oltiin Julian ja Onnin kanssa tosiaan kaupungilla eilispäivä, enkä todellakaan tajua, mikä ihme minut riivasi lähtemään kolmevuotiaan kanssa kaupunkireissulle. Katso siinä sitten vaatteita tai meikkejä tai yhtään mitään, kun herra Salamapeppu on viivana jossain pakosalla heti kun katseesi käännät! Gina Tricot'n myymälässä meinasi oikeasti mennä hermo, kun se sai vähän väliä päähänsä heittäytyä lattialle istumaan tai makaamaan. Julian vahtivuorolla (yritimme hiukan vuorotella, että toinen sai edes hetken katsoa rauhassa jotain) se oli kadonnut pitkäksi aikaa (no, pitkäksi ja pitkäksi, kyllähän sen tietää että kun paniikissa hakee tenavaa niin minuuttikin tuntuu pitkältä ajalta), ja Julia oli lopulta löytänyt sen ison peilin edestä irvistelemästä ja vääntelemästä naamaansa. *huoh* Ainakin se on aito mies: ei kestä shoppailua yhtään.
   Tänään olen yrittänyt kahlata ysin kokeita läpi, mutta hyydyin kesken kirjoitelmatehtävän. Just hiihtolomalla korjasin kasin kirjoitelmia amerikkalaisesta ostosreissusta ja ulvoin täällä, etten kestä enää yhtäkään stooria jossa äiti ostaa ruokaa, isä työkaluja ja sitten mennään "for lunch in a deli". No, on tosin myönnettävä, että ysien aineita ei ainakaan vaivaa tällainen identtisyys, mutta liika on liikaa. En muuten kestäisi äikänmaikkana päivääkään. Lukisin jatkuvasti pinokaupalla surkealla suomen kielellä kyhättyjä aineita! Auuuuugh!
   Onko ihan oikeesti viikonloppu taas ohi ja slut? Just vasta oli perjantai-iltapäivä ja ajelin koulusta kotiin onnellisena siitä, että edessä olisi pari vapaapäivää. Kaipaan edelleen kolmipäiväisiä viikonloppuja: yksi päivä kouluduuniin, toinen päivä siivoukseen ja ostoksiin ja kolmantena vois huilia ja ottaa rennosti.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 4.3.2010
Maaliskuu! Ens kuussa on jo vapunaatto! Ja Bolivia-leskeyteni on päättynyt. Olen saanut takaisin mieheni, joka on mm. a) pyöräillyt maailman vaarallisimman pyöräilyreitin Andien lumirajalta alas Coroicoon, b) syönyt marsua ja alpakkaa ja c) nähnyt loputtoman määrän inkaraunioita. Mä sain tuliaisiksi ihania koruja ja seurusteluaikojen Paris-hajuvettä, tenavat saivat mm. alpakkavaatteita. Ihanaa, ihmiset, ihanaa, mä en enää kolaa yksin pihaa ja raahaa takkapuita selkä vääränä, enkä ole joka ilta kuljettamassa tenavia johonkin urheiluharkkoihin. Ji-huu!
   Olin illalla Pilateksen jälkeen Juhon painiseuran kokouksessa; lupasin uudistaa niiden kotisivuja. Kivaa päästä taas näpertämään jotain uutta ja vähän erilaista, nää mun omat sivut kun ovat tällaiset naisellisen näköiset hömppäsivut. Kyseisen seuran nykyiset kotisivut ovatkin sitä luokkaa, että ei mulle ainakaan mitään järkyttäviä onnistumispaineita tule.
   Koulussa on loman jälkeen päästy taas johonkin superporaamisvaiheeseen. Mun luokan seinän takana on nyt muutaman päivän laulanut kaks betoniporaa ihan kuorossa silleen, ettei luokassa edes omia ajatuksiaan kuule. Olen pitänyt tunnit milloin missäkin evakossa, sillä vakkariluokassa ei ole toivoakaan minkään normaalin tunnin pitämisestä. Just tänä aamuna työkavereiden kanssa pihan yli tarpoessamme jutskailtiin, että alkaa itse kullekin riittää myös se jatkuva reissaaminen opeparakin ja vanhan puolen luokkien välillä, kun saamme joka kerta kyntää sitä hankea sinne työmaa-alueen taakse asti. Uuden puolen luokissa työskentelevillä on vielä jotakuinkin järjellinen matka sinne parakkiin, ettei tarvi koko välkkää käyttää edestakaisin kulkemiseen. Taivas vaan suokoon, että remppa etenee aiotulla aikataululla, sillä kesän aikana sen opeparakin pitäis siitä häipyä ja meidän pitäis päästä sitten jo uuteen opehuoneeseen koulun laajennusosaan. I'm so looking forward to it!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.






2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu