| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Hyvää Uutta Vuotta! 31.12.2011  Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Hopotihoi! 30.12.2011  Paikallinen kukka- ja lahjatavaraliike lopettaa ja on myymässä valikoimaansa 50%:n alennuksella. Poikkesin sinne tänään, kun piti saada jotakin pientä viemistä kyläilyreissulle, ja löysinkin aivan ihanan puuenkelin siihen tarkoitukseen, mutta kuinka ollakaan, omaankin käpälään tarttui tuollainen nostalgisen ihana keinuhevonen. Liikkeestä löytyisi kyllä vaikka mitä, ja osa porukasta on ollut jo kärppänä liikkeellä ja varannut itselleen myymälän ihanat näytteillepanohyllyt ja -pöydät ja -piirongit, sillä kaikki tosiaan tyhjennetään pois. Itse olin tyytyväinen pikku heppaani, sillä vaikka hyllystöt ovat jumalaisen kauniita, mulla ei olisi niille mitään paikkaa tässä huushollissa. Keinuhepalle sen sijaan tiesin heti paikan. Keraaminen piparitalo (niin, tänä vuonna en todellakaan ryhtynyt vääntämään sitä aitoa) sai väistyä hopusen tieltä. Vierellään sillä on jokavuotinen valoviritelmäni ja joulukuusikoriste, jonka yhtenä vuonna väkersin kuumaliimapyssy kourassa kävyistä (ja sain rakon peukalooni, sillä kävyn suomut ovat hiivatin tiukassa kiskoa irti). Postikin ilahdutti mua kahdella lähetyksellä, joista toinen on Harry Potter -kirjojen trio Amazonista, ja toinen Belkinin suojakotelo iPadille, mutta kuvia niistä näette vasta viikonloppuna. Me istuimme illan tuttaviemme luona kahvilla, joten nyt kutsuu kuvaushommien sijaan iltatoimet ja sänky. God natt, alla kära läsare! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Lomafiiliksellä 29.12.2011  Olen lukenut e-kirjoja iPadilläni, kutonut sukkaa, hölkännyt, töllöttänyt telkkua ja työkaverin lainaamaa dvd-settiä ("Teachers" by BBC), lojunut, surffannut netissä, syönyt laittoman paljon suklaata ja joulutorttuja, ottanut tänään hetkellisesti kierroksia Comenius-hommista (Italia ei ollut saanut rahoitusta valmistelevaan kokoukseen), nakannut sitten sitten kahvia ja Mozart-kuulia kitusiin ja funtsannut, että mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä. Kai tässä jotenkin taaplataan eteenpäin, ja jos ei taaplata, niin antaa olla. Latasin uuden kirjan Amazonin Kindle-shopista Padiini, "This Year I Will...: How to Finally Change a Habit, Keep a Resolution, or Make a Dream Come True" by M.J.Ryan, ja olen nyt jo vakuuttunut siitä, miten ällistyttävän tehokas minusta vielä tuleekaan. Ei puhettakaan enää siitä, että autonavaimeni, paperini tai hansikkaani olisivat hukassa. (Joo, joulun alla kuvittelin hukanneeni nahkahansikkaani jonnekin Porin urheilutalon syövereihin, mutta aatonaattona löysin ne Onnin painikassista. - Tällaistahan ei siis tulevaisuudessa enää tapahdu, ettenkö muka tietäisi, missä kaikki tavarani ovat.) (Aikusten oikeesti.) (Ette jumankauta usko vai? Mä teille vielä näytän!) Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Elämää joulun jälkeen 27.12.2011  Ihanaa, että joulu on ohi, ja Oikea Joululoma on voinut alkaa. Vielä kun olisi rahaa käydä nauttimassa alennusmyynneistä, mutta joulu totisesti tuhosi taas budjetin, joten koko onnea ei voi nyt saada. Pitää vain nauttia siitä, että raadantapäivät ovat ohi, ja ihanat, leppoisat lomapäivät ovat edessä. En voi sille mitään, että en kertakaikkiaan vain pidä suuremmin joulusta. Aattokin on vielä yhtä minuuttipeliä, että ehtiikö kaiken hoitaa ennen joulupukin saapumista. Tapaninpäivän mä kyllä istua kyyhötin palapelin ääressä kadottamassa ajantajuni, mikä teki oikein hyvää, ja jumittamassa hartiani, mikä puolestaan ei tehnyt niin kovin hyvää, mutta katson silti päivän menneen plussan puolelle. Joulupukki muisti isäntää ja mua parillakin setillä Finnkinon leffalippuja, joten tänään lähdimme käyttämään ensimmäiset liput Sherlock Holmesin kakkososaan. Leffa oli hyvintehtyä amerikkalaisviihdettä, joka toimi ja pelitti, mutta olisi voinut toimia vielä hitusen paremmin, jos ylenpalttisesta mahtipontisuudesta olisi tingitty hiukan ja jätetty muutama Holmesin mielessä käyty etukäteiskamppailustrategia pois. Harmitonta pääntyhjäysviihdettä silti, sopi oikein hyvin näihin lomafiiliksiin. Järisyttävä myrskytuuli on nyt ravistellut seutua pari vuorokautta, mutta onneksemme olemme saaneet nauttia sähköistä ja lämmityksestä ja muusta normaalitekniikasta koko ajan. Ja olen jälleen kerran ihan äärettömän tyytyväinen siitä, että etupihan mänty on pois pelistä. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. God Jul! 24.12.2011  Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Röh-röh! 22.12.2011  Se on kuulkaa joulunaluskaaos nyt parhaimmillaan. Poikien huoneet siivosin tänään ja ruokaostokset tein marketissa ja kinkun hain Sokoksesta, ja siihen kului koko päivä ja kaikki energia. Mon Chéri -konvehdin maku toi jouluisen olon. Eilisiltana koristelin pipareita, ja uskokaa tai älkää, tein minä osasta ihan nättejäkin. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Nyt riitti!!! 20.12.2011 
Ei ole jouluostosten tekeminen tähän aikaan vuotta ihmisen hommaa. Jokainen kauppa ja liike ja puoti on nuijalla lyöty täyteen väkeä,
siellä hikoilet kuin sardiini purkissa, raavit päätäsi epätoivoisena miettiessäsi mitä hankkia ja mistä mitäkin löytää ja voisiko tuo
kaljamahainen Shrekin kokoinen mies nyt olla kiltti ja siirtyä edes sivuttain, jotta mahtuisin kulkemaan ohi, ja onko ihan pakko tuuppia
ostoskärryillä toisen persauksiin ja miksi täältäKIN on sellofaani loppu, ja sille-ja-sille en ole vielä keksinyt mitään ja miksi niillä on
jo kaikkea ja hupsista vaan, oliko pakko runtata meitsi hyllyä vasten, toivottavasti lasiesineet ostoskassissa eivät menneet poreille, ja
miksi juuri haluamani koko tästä vaatteesta on loppu, tai haluamani väri, tai yleensä koko tuote, ja jumankek, seuraavaa varpailleastujaa
minä puren nilkkaan.Kuitenkin läheisten muistaminen on pohjimmiltaan kivaa ja sitä ihan oikeasti haluaa antaa jotain mukavaa ja jakaa joulumieltä ja kaikkea. Niin kerta. Paluumatkalla kaupungista, istuessani voipuneena ja hikisenä ratissa, sain kuningasajatuksen. Nyt kännykkäni on ohjelmoitu muistuttamaan minua ensi vuonna joka armas päivä. Tammikuussa se muistuttaa minua tietystä henkilöstä, helmikuussa toisesta, maaliskuussa kolmannesta. Hankin lahjan per kuukausi. Ikinä enää en halua ryntäillä tuolla adventtirännän keskellä puolipaniikissa. Det är slut nu. Finito. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Countdown to Christmas 18.12.2011 
Tämä söndaagi hurahti ohi tuosta vain. Pakersin aamupäivän joulutorttuarmeijan kimpussa, ja ruuan jälkeen isäntä ja minä lähdimme
hoitamaan joulupukin salaisia puuhia kaupungille, jossa samoissa puuhissa pyöri jokunen muukin henkilö. Jos Porin asukasluku on
noin 80 000, niin keskustassa parveili kyllä sellaiset noin 160 000 henkeä. Että revi siitä sitten.Mulla oli hyvät aikeet värkätä vielä joko lisää pipareita tai koristella eilisiä sen kaupunkireissun jälkeen, mutta kuten arvata saattaa, voimat olivat ikään kuin valahtaneet sinne kaiken vesisateen ja tungoksen uumeniin. Ei puhettakaan siitä, että olisin jaksanut ryhtyä sotkemaan pikeerin ja elintarvikevärien kanssa. Ei huvittanut edes lenkille lähteä, kun vettä vihmoi taivaalta jokseenkin reippaaseen tahtiin. Eilen onnistuinkin juoksemaan lenkkini just kreivin aikaan, sillä viimeisen sadan metrin aikana alkoi räntäsade, joka jatkuikin sitten koko illan. Piparipuuhien sijaan ryhdyin laskemaan ja pähkäilemään viimeisiä arvosanoja ja syöttämään niitä koneelle. Sattuman oikusta siivosin myös kaksi keittiön kaappia, sillä ryhdyin etsimään yhtä jouluista kippoa, jonka ostin muutama vuosi sitten Villeroy & Bochin tehtaanmyymälästä Saksasta, ja jotenkin vain hiukset nousivat pystyyn nähtyäni pölykerroksen kaapin ylähyllyjen pinnalla. En sitten niinkun voinut itselleni mitään, ennen kuin ehdin silmiäni räpäyttää, olin jo vetäissyt ensimmäisen hyllyn Tolu-suihkeella ja rätillä. Siitä se ajatus sitten lähti... Julia intoutui lämmittämään vielä saunan, jonne Onnikin tietysti änkesi meidän naisten mukaan, koska miehet jättivät saunomisen väliin. Siinä olikin sitten taas rauhallinen saunahetki! Saunahirviö huhki kahden vesikupin voimalla ja ruiski kylmää vettä ympäriinsä, niin että osumia ei voinut välttää. Mistä tuo tenava ammentaa sen loppumattoman energiansa? Että ei edes saunan lauteilla voi istua sekuntiakaan aloillaan, vaan koko ajan on jokin hurja leikki ja touhu ja viipotus menossa! Ja loppumaton puhetulva! Tämä ei enteile hyvää jouluaaton kannalta. Luulenpa, että Mr Santa vierailee meillä jokseenkin varhaisessa vaiheessa iltaa, jotta tuolta yhdeltä ei naksahda verisuoni päästä. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Pi-pi-pi-piiiip! 17.12.2011 
Mulletoi.comista tilaamani avaimenperä saapui kuluneella
viikolla. Se piipittävä ja vilkkuva, joka reagoi vihellykseen. Niitä oli paketissa itse asiassa kolme, niitä näköjään myydään vain triona.
Loistavaa, ajattelin. Isäntä voi ottaa yhden. Yhden voi liimata vaikka telkun kaukkariin, joka on yhtä mittaa hukassa. Paitsi että.Ne penteleet eivät reagoi ainoastaan vihellykseen, vaan ihan jokaiseen pieneenkin risarasahdukseen, joka vain sattuu kuulumaan. Kuten myös siihen, jos niitä liikuttaa. Minkä lisäksi niitä ei saa lopettamaan sitä piipitystä millään muulla ilveellä kuin tarpeeksi kauan jatkuvalla TÄYDELLISELLÄ hiljaisuudella. Jota tässä torpassa onkin harvinaisen usein juu. Ja tiedättekö mitä? - Kaiken huipuksi ne helkutin avaimenperäkilluttimet yllyttävät toinen toisiaan, eli kun yksi reagoi johonkin ääneen ja alkaa piipittää, kaksi muuta seuraavat tuota pikaa perässä. Splendid! Mulla oli niin tajuttoman kiireinen viikko, etten ehtinyt ottaa firmaan vielä yhteyttä, mutta takaisin ne lähtevät. Laitoin ne pakkaukseensa ja siirsin keittiön kaappiin, mutta koska pelkkä jääkaapin avaaminen sai ne huutamaan kuorossa sieltä kaapista, siirsin ne allashuoneen hyllylle. Mistä isäntä puolestaan oli painoja nostellessaan siirtänyt ne saunaan. Olin saada sätkyn, kun kävin äsken ripustamassa yhden lakanan kuivumaan lauteiden kaiteelle. Haluatteko tehdä Pahkasika-henkisen käytännön pilan? Ostakaa kolmen avaimenperän setti ja lähettäkää henkilölle, josta vähiten pidätte. Näiden vekottimien kanssa ei joulukiireistä stressaantunut ihmisparka kauaa naureskele. Ei siis ihan mennyt kuin Strömsössä, joten hakusessa on edelleen jokin järjellinen avaimenperä autonavaimilleni. Muuten viikko onkin kulunut kokeiden korjaamisen syövereissä, mutta yhtenä iltana ehdin paistaa kunnon satsin joulutorttuja. Kaupat myyvät tänä vuonna myös omena-kanelimarmeladia, joka on aivan ta-jut-TO-man hyvää, joten tein kahta lajia joulutorttuja, perinteisiä luumuhillotorttuja ja sitten modernimpia versioita. Tänään bongasin Prisman hyllyltä aprikoosi-mandariinimarmeladia. Odotettavissa on siis vielä kolmaskin joulutorttuvariantti. Pipareita leivoin tänään Onnin avustamana, mutta tulos näyttää vielä hieman vähäiseltä Salosen suursyömäriperheen joulutarpeisiin, vaikka taikinaa meni kaksi kiloa. Ilmeisesti on otettava vielä uusi rupeama pipareistakin. Niin, ja piparitalokin olisi taas kiva tehdä, mutta vain jos ehdin ja jaksan ja virtaa riittää. Tänä vuonna en ryhdy vääntämään sitä hampaat irvessä kuten viime vuonna. Pitäisi vielä antaa joulutodistuksen numerot. Osan olen jo päättänyt ja koneelle naputtanut, osan kanssa tuskailua on vielä edessä. Arvosanojen antaminen ei ole aina kivaa saati helppoa. Ei ole yhtään joulua tai kevättä, jolloin en toivoisi, että puolikkaat numerot olisivat todistuksissa käytössä. Englanti: 8½. Ruotsi: 9½. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Ääni paperipinojen alta 10.12.2011 
Mulla on kymmenen koepinkkaa nyt korjauksen alla, tai, no, sain niistä kolme tänään selvitetyksi, joten jäljellä on "enää" seitsemän pinoa.
Mutta you know what I mean. Istun täällä paperipinon alla ja piipitän sieltä hiljaa. Joulukortit menivät tänään postiin (tai, no, okei, totuuden
nimessä muutama vielä puuttuu) ja kinkun tilasin på Sokos idag, mutta siinä mun tähänastiset jouluvalmisteluni sitten ovatkin. Enkä oikein usko,
että ehdin tehdä tässä ihmeitä muutenkaan, joten jälleen on todellinen taivaan ihme, jos tähän huusholliin joulu tiensä löytää. Ei kaaos mitään,
siivouksen suhteen olen ymmärtänyt jo hellittää, mutta lapset ehkä kaipaisivat pipareita ja lahjoja, ainakin otaksun näin.Päivän huumoripläjäys tuli luokseni tyttären kautta. Hän oli löytänyt oheisen sivuston, ja hauskuutti minua parhailla paloilla iPhonen autocorrect-toiminnon luomista tilanteista. Kuvaa klikkaamalla pääsette kyseiselle sivustolle nauttimaan lisää näistä tekstiviestimaailman helmistä. Mä nauroin näitä niin että valui ripsarit poskille. Olen ollut niin hyvällä tuulella autonavaimieni löytymisen jälkeen, että oikein mikään ei ole saanut minua hiiltymään tai kyllästymään tai ryytymään. Tosin latasin iPadiini Marilyn Paulin kirjan "It's hard to make a difference when you can't find your keys". Tälle kirjalle oli selkeä markkinarako minun elämässäni. - Ja kyllä, minä rakastun iPadiini päivä päivältä palavammin. Miten, ah miten voimmekin olla kuin luodut toisillemme? Kiihkeä yhden kesän suhteeni paineilmapesuriin on enää pelkkä haalea muisto vain. Nyt olen löytänyt sielunkumppanini. *pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaan* Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Se LÖYTYI! 7.12.2011  Tajutonta!!! Kaiken siivoamisen, puhelinsoittojen, pähkäilyn, miettimisen ja etsimisen jälkeen isäntä (tarkistettuaan auton tilat jo kahdesti) laittaa puoliajatuksissaan kätensä auton penkin alla olevaan koloon, jonne ei edes taskulampun avulla näe, ja siellä tämä hyväkäs kyhjöttää!!! No, nyt tiedätte, mikä multa oli hukassa. Pistin saman tien Mulletoi.comiin tilauksen piipittävästä avaimenperästä. Voisin ilahduttaa teitä myös kertomalla karmaisevia tarinoita tosielämästä päivältä, jolloin kaikki koejärjestelyni olivat perseellään, mutta nyt en taida jaksaa, iloitsen vain suunnattomasti autoni avaimesta. *Puss och smack* Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. I'm in love! 6.12.2011  Olen ihan rakastunut uuteen vempeleeseeni. Tää on siis NIIIIIN loistokapine! Eilisiltana latasin Kindle-sovelluksen ja alle neljällä (vai oliko se peräti alle kolmella?) dollarilla yhden englanninkielisen kirjan. Tänä aamuna tein ostoksen, jota olin pitkään katsellut himoiten, mutta jonka käyttämiseen minulla ei aiemmin ollut mitään välinettä: suomalainen e-Raamattu. Ja voi veljet, että se on loistava. Jokainen alaviite toimii linkkinä kyseiseen jakeeseen, pelkällä kosketuksella voi tehdä omia alleviivauksia, joiden jälki muistuttaa korostustussia, ja värinkin voi vielä valita mieleisekseen. Huipuista huipuin on mielestäni kuitenkin muistiinpanojen mahdollisuus, sillä mistä tahansa kohdasta tai vaikka sanasta voi tehdä omat muistiinpanot: näytölle aukeaa virtuaalinen Post it -tarralappu ja näppäimistö, ja kun muistiinpano on valmis, se kutistuu minisen söppänäksi merkinnäksi jakeen viereen. - Awwww, täähän on siis ihan kuolattavan ihana tapaus!  Koska mun kirjoitukseni älytaulusta oli julkaistu oikein kuvan kera Eurajoen omassa Makasiini-lehdessä, kakunnälkäiset työkaverit odottavat tarjoilua. Väänsin kakun, josta tuli kyllä kaikkea muuta kuin mitä olin ajatellut. Marsipaanin vaaleansininen väri on ihan väärää sävyä, ja lipun alle mun piti pikeerillä saada pari säettä yhdestä runosta, mutta katin kontit, tein liian löysää pikeeriä, jolloin siitä ei saanut pieniä ja ohuita kirjaimia pursotettua millään. Lopulta hermostuin pyyhittyäni yritelmät moneen kertaan pois, pursotin vain yhden ison Suomi-sanan ja kiepautin sokerimassasta kolme miniruusua. Että nyppi! - Nyt lähinnä naurattaa, miten sitä viitsiikään ottaa pulttia moisesta jutusta. Kakun sisältä löytyy banskua, persikkaa ja vaniljakiisseliä, joten eiköhän maku korvaa vaillinaisen ulkonäön. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Synttäriylläri 5.12.2011  Joskus vanheneminen on kivaa. Kuten tänään, kun täytin jälleen kerran 22 vuotta, ja kultainen isäntä yllätti mut iPadilla. Mä olen ihan onnesta sykkyrällä. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Kosmetiikkaa ja elämänmuutosta 4.12.2011  Tässähän tämä joulusiivous-jota-ei-pitänyt-tehdä etenee oikein mukavasti samalla kun pengon paikkoja löytääkseni Sen Kadonneen Jutun. Kolme keittiön kaappia ja kaikki vetolaatikot, vaatehuone, pyykkihuone, eteinen, kosmetiikkavarastoni, pöydälläni seisova lokerikko, työ- ja käsilaukkuni sekä työjuttuja sisältävä makuuhuoneen kirjahyllyni ovat jo niin siposiistejä että voisin kutsua Avotakan kuvaajat paikalle. Olen löytänyt kaikenlaista muuta, mutten sitä mitä olen etsinyt. Taidan joutua hankkimaan tilalle uuden. Tämä vain kirvelee niin hemmetin paljon, koska tottahan minä olen hössö ja hajamielinen ja kaikin puolin vähän tärähtänyt, mutta löydän aina kadottamani tavarat ja paperit ennen pitkää, mitään en koskaan hukkaa lopullisesti. Paitsi nyt. Mikä nyppii minua nyt sen verran että ajatukset pyörivät yhtä ja samaa rataa. Onneksi kävin juoksemassa, se ikään kuin palauttaa asiat taas mittasuhteisiinsa. Eilisen päivän rentoutusmomentti kului tutun kampaajan käsittelyssä, joka oli onneksi jo palannut umpparisaikultaan ja touhusi entiseen malliin täynnä virtaa. Vuosikymmenten otsatukan vaalimisen jälkeen sain nyt päähäni kasvattaa otsista pois, joten onpahan nyt jotain vaihteluprojektia taas luvassa. Suunnattomaksi pettymyksekseni kampaamo oli sanonut sopimuksensa Vidal Sassoonin kanssa irti, joten en enää saa sieltä Sassoonin järjettömän hyvää ja taivaallisen hyväntuoksuista kiiltosuihketta. Kuvassa oikealla näkyy kampaamon nykyinen vastine, Awapuhin Shine spray, mutta vaikka oli tietysti kiva saada jotain vastaavaa tilalle, en mitenkään jaksa innostua tästä tolkuttomasti. Pakkauskoko on pieni, eikä tuoksu vedä vertoja Sassoonin kesäiselle apilaniitylle. Hmmm. En edes löytänyt nettikauppaa, joka myisi Sassoonia. Koska en jätä yhtään kiveä kääntämättä mitä tuuheuttaviin shampoisiin tulee, Sokoksen hyllystä päätyi mukaani Freemanin papaijashampoo, jossa on houkuttelevan värikäs puteli ja eksoottisen makea tuoksu, mutta jota en ole vielä ehtinyt testata. Ja koska joudun joka vuosi elvyttämään talven kuivattamaa ihoani jollakin tehoseerumilla, päätin tällä kertaa antaa mahdollisuuden halpismerkille, vaikka en L'Oréalin tuotteita yleensä ostakaan. Viime vuonna käytin Lumenen tehoseerumia, joka oli yllättävän hyvä hintaansa nähden, ja pyöri suurin piirtein samassa hintakastissa tämän Youth Coden kanssa. Tämän viikonlopun aikana olen myös kutonut Onnin sukkaparin valmiiksi ja aloittanut toista paria, laatinut parit kokeet, tajunnut miten paljon minulla on hyllyssä kirjastokirjoja joita en ole ehtinyt lukea, sekä päättänyt, että jollakin käsittämättömällä tavalla minun on muututtava Huolelliseksi ja Järjestelmälliseksi, vaikka sitten henki menisi. Eihän tällaisen huithapelin kanssa itsekään jaksa elää. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Titityy! 1.12.2011 Toissa-aamuna yritin keittää kahvia muroista. Kaksi vuorokautta olen nyt etsinyt kadoksissa ollutta Tärkeää Kapistusta. Tänään olisin soittanut löytötavaratoimistoon, jos vain olisin löytänyt kännykkäni jostain. Iltapäivällä kävin koulun wc:ssä, jossa yritin sulkea vesihanaa käyttämällä saippua-automaattia. Ihmettelin suuresti, miksi vesi vain valuu ja valuu ja mistä pirusta tuota saippuaa tuuppaa. Jumppaan olin vähällä lähteä ilman jumppakassia, ja jumpasta olin vähällä lähteä pois ilman päällysvaatteita. Tämä kaikki johtaa siihen tilanteeseen, että huominen on reilusti voiton puolella, jos aamulla löydän työpaikalle ja iltapäivällä kotiin. Enempää ei voi vaatia. Tsirp-tsirp. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. |
