Uusimpaan blogiin Valikkosivulle Lisää minusta Uskoni Kirja-arvosteluja Linkit
perjantai 29.4.2011

Tätähän tämä tänään on ollut. Yhtä hääjuhlahumua. Tosin minä olin saada jo sydänkohtauksen kaksikin kertaa, sillä ensin luokassani ei suostunut mtv3:n Katsomo toimimaan ja soitin jo meidän mikrotukihenkilölle, jonka puhelimesta kuuluikin vastaajan ääni, että "olen vapaapäivällä, palaan töihin maanantaina"! Sitten pähkäilin asiaa yhden atk-open kanssa ja sain kuin sainkin Katsomon pyörimään. Mutta mitä lähemmäs h-hetkeä eli itse vihkiseremonian alkamista päästiin, sitä surkeammin Katsomon yhteys toimi, ja sama lagaaminen vaivasi kyllä ulkomaistenkin kanavien livestreamia. Liikaa käyttäjiä verkossa. Viime hetkellä säntäsin luokan kanssa sydän kurkussa auditorioon, josta näppärät oppilaat ja vielä näppärämpi kuvismaikka saivat kaiken toimimaan aivan perfecto. Pidin kaksi viimeistä tuntia häästudiota yllä auditorion ison screenin kanssa ja yritin vihkivalahetkellä olla hymyilemättä idioottimaisen leveää flyygelihymyä, jotta oppilaat ei näkis kuinka hörhö mä oikeesti olen. Feissarissa moni on kommentoinut häävieraiden hattuja (hehe, ne on niiiiiin brittiläisiä kuin olla ja voi!), morsiamen pukua (joka olikin mielettömän elegantti) ja myöskin sitä, että tunnelma ei ollut yhtä lämmin kuin viime kesän ruotsalaishäissä. No haloo hei! Näähän on brittejä! Ei meidän iloisia ja rentoja länsinaapureita voi verrata hillitynhallittuihin britteihin, jotka Kate Foxin sanoin tv-lähetystenkin äärellä voihkivat kiusaantuneina "Oh, come off it!", jos joku näyttää oikeasti tunteitaan. Kyllä partsin pusu oli varmaan aika Maksimissa mennään -meininkiä.
   Meitsi on illan huhkinut huomattavasti vähemmän romanttisissa puuhissa keittiön ja etenkin sen yhden ryjäkaapin parissa. Mutta hihhei, sain kaapista erävoiton ja se on nyt  s i i s t i . Incredible! Taidan palkita itseni kasalla vaahtokarkkeja, sillä en enää edes yritä pitää yllä mitään dieettiä. Se on nyt persiillään tältä erää. Ehkä aloitan uudelleen ennen lomaa, ehkä en. Tsuidaduida.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


torstai 28.4.2011

Jälkimmäinen lähetys Amazonin kirjatilauksestani oli kolahtanut tänään työpäivän aikana postilaatikkoon. Ihanaa! Nyt ei enää tarvita muuta kuin aikaa lukea nämä kaikki kirjat... Onneksi se kesäloma on sieltä hitaasti mutta varmasti saapumassa.
   Ja huomenna William ja Kate saavat toisensa. Englannin kuningashuone ei ole nyt kyllä yhtään ajatellut kaikkia maailman englanninopettajia, jotka pakertavat perjantaina kouluissa töissä, eivätkä pääse seuraamaan hommaa livenä kotisohvalta teen ja kurkkuvoileipien kera. Olin jo vaipumaisillani täysin epätoivon syövereihin, mutta mtv3 onneksi hoitaa homman kotiin: Katsomo lähettää häät livenä netissä. Minun normaaliopetukseni katkeaa viimeistään klo 13, kun morsian saapuu kirkkoon. Hyvää illanjatkoa, siirryn opettelemaan kuninkaallista kädenheilutusta peilin eteen siltä varalta, että minut kutsutaan heinäkuussa teelle Buckinghamiin tai Kensingtoniin. Saatan sitten partsilta tervehtiä turistirahvasta. How generous of me!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


keskiviikko 27.4.2011
Ryhdyin oikein katsomaan tota mun kommenttilaatikon virkaa toimittavaa vieraskirjatsydeemiäni, että saakohan sitä näkymää jotenkin muutettua, kun se kyselee ihmisiltä kaiken maailman kaupungit ja emailit ja muut (siis, mikään kentistä nimen/nimimerkin ja kommentin lisäksi ei ole pakollisia), kun jotenkin aloin funtsia, että pelottaakohan tuo näkymä jo sinällään puolet kommentoijista pois. Ja saihan sitä muutettua. Joten nyt se ei enää kysele ylimääräisiä, ainoastaan kotisivua, eikä siihenkään ole pakko vastata jos ei sellaista esmex ole. Miten mä en tätä aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi?
   Olin niin veto poissa näiden kahden koulupäivän jälkeen, että lähdin tänään kotiin päästyäni hetioitis juoksulenkille. Ja kyllä kannatti! Fiilis muuttui ihan totaalisesti. Olen jaksanut järkätä ja raivata taas koulupapereiden loppumatonta suota, helpottaa makuuhuoneen kaaosta (meillä tää on yhdistetty työ- ja makuuhuone ja vastaa kooltaan varmaan keskivertokaupunkilaisen olkkaria) ja jatkaa eilen epätoivoväsymyksessä aloitettua keittiön ryjäkaapin siivousta. Viimeksi mainitun puuhan yhteydessä olen tullut funtsineeksi, että miksi ihmeessä minulla on esimerkiksi kolme isoa muovilaatikollista kynttilöitä, joita olen joko joskus polttanut vain hiukan tai joita en koskaan polta? Tai miksi olen säilönyt kolme järjetöntä pinoa aikakauslehtiä siinä uskossa, että minä vielä joskus kahlaan ne läpi ja otan talteen kaikki mielenkiintoiset artikkelit? Entä miksi kaappi on puolillaan joulukoristeita, jotka eivät enää mahdu niihin kahteen isoon Smartstore-laatikkoon, jotka joskus ostin joulukoristeita varten? Tässä ei ole kuulkaa mitään järkeä. Annoin äkkilähdön lehdille ja osalle kynttilöistä plus muutamalle muullekin roinakrääsälle, joita olen hillonnut vuosikausia vain "varmuuden vuoksi". Roskikset täyttyvät kummasti. Kaapista on silti vasta kaksi hyllyä siistinä. Täten opin itsestäni, että olen kyllä sydämeltäni ihan samanlainen hamsteri kuin toi Vilukissikin, vaikka olen tässä muuta uskotellut.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


maanantai 25.4.2011, 2. pääsiäispäivä


Onnin lastenkutsut pidettiin tänään, ja voi sitä menoa ja melskettä, mikä syntyy pienestäkin laumasta viisivuotiaita pikkupoikia! Onneksi sää oli aivan täysi napakymppi kevätpäiväksi, aurinkoa ja lämpöä, joten ulkona aika kului kuin huomaamatta ja oli tilaa telmiä, pomppia tramppiksella, leikkiä hiekkalaatikolla, etsiä piilotettuja suklaamunia pensaista ja puiden takaa. Jännittävintä oli käydä tapaamassa keittiön varastossa asuvaa hiittä, joka hyvällä tuulella ollessaan saattaa antaa pieniä lahjoja onkijoille. Mun mies on kyllä niin yliveto esittämään tätä roolia ovelle pingotetun lakanan takaa, että muksut oli ihan täpinöissään, eikä naurusta ja kauhunväristyksistä tahtonut tulla loppua, ei vaikka lakanamokoma meni aluksi tipahtamaan alaskin ja isäntähän se siellä touhusi. Lakana pingotettiin takaisin ja tenavat oli ihan vakuuttuneita siitä, että komeroon on toinenkin ovi, ja nyt se hiisi pelästyi meidän iskää ja mahtaakohan se tulla enää takas. No, takaisin tuli, ja onkijat saivat pikku lahjansa (ilmapalloja ja pikkuautoja), ja yksi pienistä vieraista ei mil-lään tahtonut uskaltaa tulla onkimaan omalla vuorollaan, kun hiisi oli niiiiin pelottava, ja olikohan se mennyt syömään sen meidän iskän? Kyllä se iskä sieltä sitten kuitenkin terveenä ja ehjänä vielä juhlien lopuksi mukaan tepasteli ja vakuutti, että hiisi oli päässyt vain puraisemaan vähän pehvasta.
   Kuvassa yksi Onnin saamista lahjoista, joka on pelästyttänyt meidät jo ainakin viiskymmentä kertaa tänä iltana: liikesensorilla varustettu koira, joka pienimmästäkin liikkeestä (myös valonvälähdyksistä) alkaa kieriskellä pitkin lattiaa ja nauraa kihertää järisyttävällä äänellä. Näin tällaisen Muksumassissa kun kävin etsimässä Onnille lahjaa, ja hyppäsin sielläkin pelästyksestä kattoon, kun yhtäkkiä kuului hervoton nauru ja myyntipöydällä oleva lelukoira alkoi kieriskellä ympäri. Loistavaa. Jos vain löydän jostakin trumpetin/saksofonin/kitaran/rumpusetin, joka nappia painamalla herättää kuolleetkin desibeleillään, niin laitan sen varastoon Ihan Tietyn Pikkupojan seuraavia synttäreitä varten (Anna, et kai kuvittele, että puhun sinun pojastasi?).
   Niin, kaikkien neljän vapaapäivän jälkeen luulisi, että ihminen on levännyt ja latautunut ja saanut rästikouluhommiakin hoidetuksi. Mutta kun ei ole. Nämä neljä päivää olen täyttänyt ja tyhjentänyt tiski- ja pyykkikonetta, värkännyt tarjoiluja, emännöinyt synttärikestejä, laittanut ruokaa, siivonnut kerta toisensa jälkeen sotkeutunutta keittiötä, haravoinut pihaa ja etsinyt hukassa olevia tavaroita, joita tässä huushollissa riittää loputtomasti (Minä tiedän että tästä talosta johtaa jokin madonreikä aika-avaruusjatkumoon ja sen kautta toiseen galaksiin, jonne kadonneet tavaramme kasautuvat. Jossain Zorg-planeetalla ihmetellään nyt mm. pieniä lenkkitossuja ja Kreetalta tuotua ikonia). Minimaaliseksi kutistuneen vapaa-aikani olen käyttänyt kahteen juoksulenkkiin (mun uudet lenkkarit on ihkut!) ja nettikauppojen laukkuvalikoimien epätoivoiseen selaamiseen, sillä kevään satchel bag -villitys huumasi minutkin. Niin että en kyllä palaa huomisaamuna töihin mitenkään latautuneena ja homma hanskassa, vaan pikemminkin turhautuneena, tokkurassa ja hanskat hukassa. Kaipaan kevätsiivous-, kuntoilu-, ikkunanpesu- ja haravointilomaa.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


sunnuntai 24.4.2011, pääsiäispäivä


Tää pääsiäinen on meillä nyt yhtä juhlaa, kun tänään tulivat sukulaiset ja kummit onnittelemaan pientä viisivuotiasta, ja huomenna meillä järkätään lastenkutsut. Näille sukulaissynttäreille värkkäsin kakun, jossa on aimo annos marsipaania ja sokerimassaa, kuten kuvista näkyy. Sokerikakkupohjaan laitoin osan jauhojen tilalla Van Houtenia, jotta sain siitä suklaisen, ja täytteenä on työkaverini mestarileipuri Mantelin ihana salmiakkisuklaatäyte. Tatun ja Patun taiteilin netistä tulostamani kuvan pohjalta. Tein kyllä kaksi ihan perusvirhettä kakun kanssa, sillä ensinnäkin annoin täytteen hyytyä jääkaapissa liian kauan: sen kannattaa antaa olla hetki kylmässä, jotta se saa hiukan tuhdimman tekstuurin ja sitä saa laitettua kakun väliin paksumman kerroksen, mutta varmaan joku 10 minuuttia olisi ollut oivallinen aika. Mulla se lojui kylmässä varmaan tunnin niin että se oli jo ihan hyytynyt ja levitin sitä kökkäreinä kakkukerrosten väliin. Toiseksi jätin marsipaanin alle tulevan voikreemin levittämisen seuraavaan aamuun. VIRHE! Kakku oli ehtinyt kostua yön aikana niin hyvin, että kreemin levittäminen irrotti siitä kunnon paloja. Kakun reunat muistuttavat täten enemmän kuun maastoa kuin mitään syötävää. No, ensi kerralla toimin viisaammin, ja makuun mokailuni ei vaikuttanut, ja hyvin teki kakku kauppansa.


Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


torstai 21.4.2011, kiirastorstai

Tänään koitti Onnin Suuri Päivä: pikkumies on 5-vuotias! Aamu alkoi perheen onnittelulaululla ja isolla lahjapaketilla, joka piti sisällään hauskan hiiripelin ja jättipakkauksen muovailuvahaa ja -muotteja. Illalla Onni pääsi elämänsä ekaa kertaa leffateatteriin katsomaan isän kanssa 3D-versiota Pixarin uudesta Rio-elokuvasta, ja miehet olivat käyneet yhdessä vielä hampurilaisellakin. Kuvissa päivänsankari tutkii uusia muovailutarvikkeitaan niin innokkaana, että äidin oli vaikea napata tärähtämätöntä kuvaa. Kameran sporttivaihde olisi ollut taas muuten paikallaan, mutta sporttikuvat sisätiloissa tuppaavat valottumaan huonosti.
   Koulupäivän olin niin täydellisessä kokovartalokoomassa, että tuskin tajusin, mitä ympärilläni tapahtui. Koko kesäaikaan siirtymisestä asti minua vaivannut kevätväsymys tuntui kulminoituvan tähän yhteen päivään. Voin ihan suoraan sanoa, että kiitin taivasta sekä viidennen tunnin Unicef-luennosta että kuudennen tunnin koevalvonnasta, sillä minusta ei varmasti ollut tänään oppilaille minkään valtakunnan iloa. Kansankynttilä muistutti pikemminkin suitsuavaa hiillosta. Jaksoin koulupäivän päätteeksi juuri ja juuri käydä tekemässä huomisen päivän ruokaostokset paikalliskaupassa ja kaaduin sen jälkeen kotona pitkälleni. Posti tosin toi ilahdusmomentin; Amazonin kirjatilaukseni ekan lähetyksen, joka näkyy kuvassa. Brittilän Amazon tarjoaa nykyään ilmaisen lähetyksen, mikäli tilaus ylittää 25 puntaa. Napsauttelin ostoskoriini kuusi kirjaa alle 35 eurolla - ei kuulkaa pöljempää!


Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


keskiviikko 20.4.2011

Hermostuin Filofaxiini. Onhan järjestelmäkalenteri toki siitä kiva, että sinne saa aina uudet sisukset ja muutenkin tuunattua sisällön haluamakseen, mutta voi veljet, että se on iso ja hankala ja painava. Käydessäni noutamassa kevättrenssini pesulasta poikkesin kirjakauppaan ja löysin säällisen kokoisen kalenterin. Mikä oli sikäli onnenpotku, että voitte uskoa, ettei kalenterivalikoima tähän aikaan vuotta ole mikään huikaiseva. Tämän saa sitäpaitsi samalla tavalla kuminauhalla kiinni kuin Moleskinen muistikirjat. Magneettiläppäversiokin oli olemassa, mutta mua epäilytti säilyttää sitä samassa veskassa pyörimässä mun lompakkoni kanssa, jossa on pankkikortti ja muut magneettinauhalliset kortit. Olen pitkin iltaa tyytyväisenä silitellyt ja taputellut uutta kalenteriani kuin pientä koiranpentua. Se on pieni ja kevyt.
   Näette kuvassa myös vilahduksen Fazerin Ässälakupatukasta. Niissä on vaaleanpunainen täyte, joka maistuu ihan samalta kuin lapsuudessa myydyt purkkalevyt (nekin oli vaaleanpunaisia). Eilen ja tänään olen viitannut kintaalla dieetilleni. Olen ollut vain loputtoman väsy, ryytynyt ja voimaton. Eilen söin pizzaa, tänään nakertelin noita ässälakuja samalla kun selailin lempiblogejani. (Jätän kertomatta sen, että eilen seuranani olivat myös herrat Ben & Jerry piparitaikinaversionsa kanssa.)
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


maanantai 18.4.2011

Joskus tosi pieni ostos voi tehdä tosi iloiseksi. Lempparikorviksistani, viikinkilaivoista, oli toisesta katkennut koukku. Pohdin surkeana, että pitäiskö viedä peräti kultasepänliikkeeseen korjattavaksi, vaikkeivät kultaa olekaan. Kunnes huomasin Glitterin hyllyssä kahden euron pussin korvakorukoukkuja. Nyt Thor, Asbjörn ja kumppanit ovat taas valmiita purjehdukseen. Ihanaa, vaivaisella kahdella eurolla! - Pussissa oli sitä paitsi monta paria näitä koukkuja, tässä pelastetaan kuulkaa vielä monet tulevatkin korvisrikot.
   Se tässä täytyy myöntää, että tällaisen veso-viikonlopun jälkeen sitä on aika lailla puhki, ikään kuin viikonloppua ei olisi ollutkaan. Plus ettei tuo vaalituloskaan ihan suurenmoisesti päässyt riemastuttamaan. Minä en ole mitenkään aktiivinen politiikan suhteen, mutta sen verran olen Mr Soinin lausuntoja joutunut lukemaan, ettei äijällä voi oikein olla kaikki kaalit kattilassa. Kuten naamakirjan puolella totesin, ei tässä kauaa suomalaisten tarvitse enää tekopyhinä päivitellä italialaisten Berlusconin touhuja, kun me nyt saamme ihan ikioman Persussoinin. Kyllä hänestä parin italialaiskahjon verran otsikoita irtoaa.
   Meidän ikioma pikkupersuli laskee öitä synttäreihinsä. Kolme yötä vielä tarttis jaksaa ja sitten ollaan upeassa viiden vuoden iässä. Äitinä täytyy sanoa, että viisi vuotta on taas hurahtanut kuin yhdessä viikossa. Vastahan minä tuossa ison masuni kanssa ähkin ja hihkuin isännälle, että pilkopa mulle vähän vesimelonia niin minäkin syön jotain kevyttä ennen kuin lähdetään synnärille. Ja samaan syssyyn iski Kunnon Supistus niin että huusin että älä taivas varjele pilkokaan, nyt soitat mun systerin tänne ja lähdetään HETI. Eikä meillä siellä sairaalan päässä sitten mennytkään kuin runsaat puoltoista tuntia niin nyytti tuhisi sylissä. Ja tuossa se nyytti nyt pyyhältää miljoonaa pitkin huushollia, kikattaa ja hihkuu. Viikonlopun Sanonta pääsi Onnin suusta, kun isommat sisarukset pelasivat Wii-peliä ja löysivät salatunnelin. Ällistynyt pikkuveli huutaa siihen: "Oo äm gee! Salatunneli!" Kyllä se on nuorena vitsa väännettävä ja oppi otettava, etenkin englannin kielen lyhennyksistä.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


lauantai 16.4.2011
Eilen ei toi perjantaihuuma oikein päässyt iskemään, kun tiesin, että tänään olisi aamulla taas herättävä aikaisin veso-päivän takia. Tämä oli kuitenkin erittäin positiivinen poikkeus kaikkien kokemieni vesojen joukossa, sillä kerrankin oli jotain oikeasti mielenkiintoista ja hauskaa. - Niin, kerroinkin siitä, että meille tulisi äitiyslomaansa viettävän äikänmaikan identtinen sisko pitämään koulutusta, ja voi veljet MITEN identtinen tämä olikaan! Pukeutumistyyli, hiukset, ilmeet, eleet, puhetapa, ääni... Jos meille olisi sanottu, että äikänmaikka tulee äitiyslomaltaan pitämään tämän koulutuspäivän meille, niin täydestä olisi mennyt.
   No, oikeasti tämä kouluttaja puhui meille mielenkiintoista asiaa työssä viihtymisestä, kommunikoinnista ja temperamenttityypeistä. Viimeksi mainituista meille esiteltiin neljä väreiksi puettua tyyppiä, joista minun ei todellakaan ollut vaikeaa tunnistaa itseäni keltaiseksi tyypiksi: Avoin, ulospäin suuntautunut, innostunut, spontaani, mielikuvitusrikas, luova, puhelias, nopea. Sanavalinnat: Kekseliäät, humoristiset, mielikuvat, tarinat. Mutta ehdottomasti myös nämä keltaisen temperamenttityypin huonot puolet: Epärealistinen, (yli)romanttinen, toisia vangitseva, täynnä itseään, huono keskittymään, rajaton, innostuu kaikesta ja aloittaa kaikenlaista mutta innon lopahtaessa jättää kesken, ei synny valmista. Meitä keltaisia tyyppejä oli aika montakin, ja opettajissa yleensäkin on paljon näitä keltsuja ja sitten myös punaisia tyyppejä, jotka ovat aktiivisia, energisiä, jämäköitä, suorapuheisia ja määräileviä. No, kuten voitte kuvitella, ei tämä ihan näin suoraviivaista ole, eli jokaisesta ihmisestä löytyy useampaakin väriä, mutta ainakin itseäni ihan nauratti kun toi keltaisen tyypin määritelmä oli niiiiiin minua, niin minua.
   Päivä päättyi tunnin keilailurupeamaan Rauman keilahallissa, ja sekin oli pitkästä, pitkästä aikaa tosi kivaa, vaikka kourupalloja tuli enemmän kuin kaatoja ja minkään valtakunnan tekniikasta ei ollut käryäkään. Olen viimeksi ollut keilailemassa joskus yli 10 vuotta sitten, ja silloinkin ajattelin, että tää on kivaa ja täällä vois käydä useamminkin. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti lähteä joskus keilaamaan, eikä aina vain ajatella, että joo sitten joskus.
   Kuvassa on eilisen palkkapäivän lahjus itse itselleni, Clean-tuoksu Fresh Laundry. Cleanit ovat olleet himotuslistallani jo pitkään, mutta tässä oli kauan se tilanne, ettei niitä Suomessa myynyt mikään muu kuin Kicks, ja koska tältä seudulta ei Kicksiä löydy, tuoksu on jäänyt vain haaveiluksi. Joskus syksyllä ne sitten yhtäkkiä ilmestyivät Emotionin valikoimiin, mutta koska olin juuri toivonut ja saanut synttärilahjaksi Marc Jacobsin Daisyä (josta muuten on taas tullut joku uutuusversio sen Daisy in the Airin lisäksi), annoin Cleanien muhia rauhassa Emotionin hyllyssä. Nyt tuli kuitenkin sellainen kevätfiilis, että kaipaan Daisyn sijaan jotain kevyempää tuoksua, ja suunnistin Prisma-reissullani Cleanien luokse. Mutta voi! Peräti neljä eri versiota valittavana! Tuoksuttelin aikani kaikkia (mikä ei sekään ole viisasta, sillä nenähän ei kunnolla montaa tuoksua erota toisistaan, eikä kahvipapujakaan ollut lähettyvillä), ja koska Onni oli mukanani, sekin halusi suihkia parfyymeitä paperiliuskoihin (minkä johdosta Lanvinin Rumeur 2 Rose siirtyi myös himotuslistalleni), ja siinäpä sitä sitten aikani tuskailin. Valintojen tekeminen useasta vaihtoehdosta ei todellakaan ole vahvuuksiani. Lopulta päädyin Fresh Laundry -versioon. Voi sitä onnea, kun saa suihkaista uutta tuoksua itseensä aamulla! Fiilis on sama kuin ennen muinoin (kun vielä jaksoin pitää päiväkirjaa) kun aloitti uuden, puhtaan päiväkirjan.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


torstai 14.4.2011

Kevät saa ihmisen pään sekaisin. Aurinko alkoi paistaa tänään täydeltä terältä ja lämpötila kohota, ja päätin viedä kevättrenssini pesulaan, sillä se oli aika siivottomassa kunnossa, enkä usko itse saavani sitä yhtä siistin sileäksi kuin mitä pesulan koneilla ja höyrytysvärkeillä saa. Kipittelin saman tien Sokokseen, jossa sattui olemaan asiakasomistajapäivät, eli kaikesta sai S-etukortilla 15 prossan alennuksen. Ja mitä tekee kevätauringon huumaama maikankäpy? Menee suorinta tietä urheiluosastolle ja ostaa päräyttää itselleen elämänsä ekat juoksukengät. Juu, siis lukekaa uudelleen: juoksukengät. MINÄ! Ihan on maailmankirjat sekaisin. Ehkä se maailmanloppu on tosiaan tulossa tossa muutaman viikon päästä, kuten eräs amerikkalaislahko mainostaa ja kampanjoi?
   No, aikusten oikeesti, minähän viime syksynä rupesin kiduttamaan itseäni tuolla liikuntamuodolla, jota olen aina luonnostani inhonnut. Ja aikamoista kidutusta se alku olikin. Mutta. Ennen kuin Hyytävä Kylmyys iski tähän maahan (minähän en pakkasella juokse, sitä on turha odottaakaan), ehdin kuitenkin kokea pari hyvää juoksukertaa. Niin hyvää, että suorastaan harmitti, että se helkutin pakkanen iski niin aikaisin tänne. Ja minä jäin ikään kuin jollakin tapaa uteliaaksi. Jos tätä jatkaisi, voisiko tästä sittenkin tulla kivaa tai edes siedettävää?
   Pururata on vielä lumen valtakuntaa, mutta odotan nyt sen sulamista kiivaammin kuin ennen. Mun uudet juoksukengät tuntuivat ihanilta, ne jalassa musta tuntui siltä, että nämä kengäthän juoksevat ihan itsestään. Teki mieli pomppia ympäri Sokoksen urheilu- ja kenkäosastoa, mutta koska olin jo toimittanut yhden turhan kovaäänisnauruisen konsultaatiopuhelun koulun liikuntamaikan kanssa, katsoin viisaammaksi olla herättämättä enempää huomiota. Maksoin ostokseni muina naisina ja teeskentelin normaalia.
   Toinenkin ilonaihe osui tälle päivälle: Tilasin jo viikko, pari sitten meille puunkaatajat tekemään selvää jälkeä etupihan kulmalla olevasta roskaavasta, inhottavasta, rapistuvasta, kuivuvasta, vanhasta, rumasta männystä. Mänty on ollut todellinen riesa jo vuosikaudet, ja kaatolupakin siihen hankittiin jo varmaan vuosi sitten, mutta vasta nyt toimeennuin hankkiutumaan siitä oikeasti eroon. Voi sitä iloa, kun palasin Pilates-tunnilta ja mänty makasi maassa sen tuhannen päreinä! En voinut olla virnistelemättä vahingoniloisena sen raadon äärellä. Isäntä oli innostunut lisääkin ja antanut kaataa saman tien takapihan tramppisnurkkausta varjostaneen koivun (joka muuten varjostamisen lisäksi vei kaiken kasvuvoiman ympärillä olevilta pensailta ja muilta, ahne pirulainen). Että tässähän on koko tontti hyrskynmyrskyn. Ihan niin kuin meikäläisen pääkoppakin. Me sovimme toisillemme, tontti ja minä.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


tiistai 12.4.2011

Kun oikein tuntuu harmaalta ja tympii, on pakko tehdä jotain, josta saa iloa, vaikka sitten kuinka hyödytöntä tai pinnallista. Otin varaslähdön pääsiäiseen näiden kynsien kanssa. Pohjalla Rimmelin keltainen Fruity Scent -lakka, joka tuoksuu sitruunalta kuivuessaan. Ostin kyllä värin takia, tuoksuefektin hokasin vasta myöhemmin, ja minun puolestani Rimmel olisi saanut tuoksun sijasta satsata lakkojensa laatuun. Laitoin päälle Konadin päällyslakkaa, jonka toivon pitävän tämän kuosissa edes pari päivää.
   Ja eikö minulla olisi muuta tekemistä kuin pilkutella kynsiäni erivärisillä lakoilla? - Totta hiivatissa olisi, vaikka kuinka! Mutta tarvitsin tätä tänään, jotta pääkoppani pysyisi kasassa. Ja lopputulos oli ihan yhtä hullun ihana kuin olin ajatellutkin!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


sunnuntai 10.4.2011

Biologimieheni saa tarjoilla huomenna kakunnälkäisille työkavereille toukkakakkua. Harjoittelulla marsipaanista varmaan oppisi tekemään yhtä ja toista, sillä sen muovailu ei ole sen vaikeamman tuntuista kuin Fimo- tai Cernit-massan, mutta koko kakun kuorruttaminen marsipaanilla on minulle vielä Mission Impossible. Toukkakakun reunat tyydyin kuorruttamaan keltaiseksi värjätyllä kermavaahdolla.
   Tämä koko päivä on hurahtanut taas aivan liian pian ohi. Olin vielä iltapäivällä kuskaamassa Juhoa hapkidotreeneihin, jotka kestävät aina puolitoista tuntia, ja sen ajan pyörin kaupungilla, sillä sunnuntaisin on sekä Sokos että Isokarhu auki. Voi sitä kevätvaatteiden määrää ja ihanuutta, mutta kun ulkona puhaltaa edelleen jokseenkin jäätävä tuuli, en voi kuvitellakaan itseäni vielä henkäyksenohuisiin tunikoihin. Julia oli mukanani, ja löysimme hänelle hyvät farkkuleggarit, ja itse bongasin Glitteristä ihan aikuiselle ihmiselle suunnitellut pinkit korvikset.
   Huomenna alkaa pitkä työviikko, sillä meillä on lauantaina Veso-päivä. Tosin kerrankin on luvassa jotakin kivaa, sillä aiheena on työssä viihtyminen, johon meitä tulee opastamaan äikänmaikan kaksoissisko. Aika metkaa nähdä ja kuulla tutunnäköistä ja -kuuloista ihmistä, joka ei kuitenkaan ole tuttu. Olen kyllä useampaan otteeseen moikannut iloisesti tätä siskoa jossain marketeissa luullen moikkaavani työkaveriani, mutta yleensä olen aina hokannut erheeni ennen kuin olen ehtinyt sännätä vaihtamaan kuulumisia. Vain yhden kerran ehdin jo kysellä jotain typerää ennen kuin tajusin, että tällä naisella on kyllä nyt aivan vääränkokoinen ja -näköinen lapsi mukanaan. Miltäköhän tuntuisi, jos itsellä olisi identtinen sisko? Olen opettanut useitakin kaksosia ja yleensä olen oppinut heidät jostain erottamaan, mutta mukaan on mahtunut kyllä niitäkin, jotka olen sotkenut toisiinsa vuosi toisensa jälkeen. Etenkin yksi veljespari urani alkuvaiheessa olisi kyllä halutessaan voinut viilata minua linssiin mennen tullen. - Ehkä viilasivatkin! Heheh, tiedä vaikka olisin antanut arvosanat kuinka virheellisin perustein!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


lauantai 9.4.2011

Mulla oli aamupäivällä aika vakikampaajalleni, joka oli onnellisesti ekaa päivää duunissa isyyslomansa jälkeen, joten meidän jutut tuppasivat olemaan varsin vauvantuoksuhuuruisia. Oli ihanaa saada tämä pää taas järjelliseen kuosiin, etenkin niskahiukset olivat niin pahasti ylikasvaneet että sain tehdä työtä itsehillinnän kanssa, etten jo parin viime viikon aikana mennyt itse katkaisemaan niitä jollain keittiösaksilla. Päähäni pälkähti siinä pienen hetken vuoroani odotellessani pistää tekstaria enkkukollegalle, josko se ehtisi mun kampaajakeikkani jälkeen kahvitreffeille, ja tunnin kuluttua istuimme jo patongit kourassa Wikholmilla, joka oli täpötäynnä lauantaista shoppailuväkeä. Mun alkuperäinen ajatukseni oli syödä siellä lounassalaatti, mutta koska salaattia oli kuulemma tarjolla vain arkipäivisin, oli tyydyttävä patonkikahveihin. Täyttäväähän sekin oli, muttei nyt ihan aivan ihanteellista dieettini kannalta. - Kivaa kuitenkin oli, ja menimme yhdessä vielä nuuskimaan koruja Bijou Brigitteen, sillä olin napannut VeroModasta parinkympin keväisen turkoosin neuleen mukaani, ja halusin siihen sopivan kaulakorun. Turkoosia löytyi monenmoista niin että oli suorastaan vaikea päättää, minkä ottaisin. Haaveilemiani pinkkejä korviksia en tosin löytänyt, sillä kaikki pinkki oli selkeästi suunnattu alle 10-vuotiaille tytöille. Ehkä joskus toiste sitten.
   Huusholli on siivottu ja pyykkipesulaakin olen ehtinyt pyörittää, kokata lasagnea ja leipoa onnistuneen kakkupohjan. Viimeksi mainittu on suoranainen ihme, sillä 99 kertaa sadasta minun kakkupohjani nousee uunissa keskeltä korkeaksi tulivuoreksi ja lässähtää sitten jäähdyttyään syväksi kraateriksi. Ostin uuden, ison Iloleipuri-kakkuvuuan, jonka sisuksista löytyi ohje 7 munan kakkupohjalle, ja ällistyttävää kyllä minäkin nyt sitten onnistuin. Pitää leipoa huomisaamuna vielä toinen pohja, jotta saan kakusta tarpeeksi korkean. Tällä kertaa kakkua tarjoillaan opehuoneessa isännän nimppareiden takia - meidän työyhteisössämme syyt kun eivät ihan kesken lopu. Ei ihme, että tämä herkuttelu yhdistettynä kiireen ja väsymyksen aiheuttamaan liikuntakatkokseen on kerännyt talven aikana kilon jos toisenkin meikäläisen lantiolle. Nyt tyydyn tarjoilemaan kakkua muille ja herkuttelemaan itse appelsiineilla.
   Nyt vielä nauttimaan saunasta, niin lauantai saa viimeisen pisteen iinsä päälle.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


perjantai 8.4.2011

Kylvin runsas viikko sitten ruuanlaitossa käyttämästäni chilipaprikasta talteen ottamani siemenet, ja voi, eilen ensimmäiset pikkuiset alkoivat nostaa päitään mullan seasta, ja tänään niitä on jo noin paljon! Ihanaa kevätfiilistä ilmassa, kun yrttiruukkujen ekat asukkaat alkavat osoittaa elonmerkkejä. Toiset kaksi pikku purkkia ovat vielä tyhjinä, mutta ostin niitä varten basilikan siemeniä, jotka aion upottaa multaan nyt viikonlopun aikana. Ja ohraa pitäisi myös muistaa ostaa pääsiäistä varten, rairuohosta kun ei ikinä tule yhtä kaunista kuin siitä.
   Perjantai-ilta on viikonlopun parasta aikaa, sillä silloin elän aina onnellisen viikonloppuilluusion vallassa. Kuvittelen tekeväni viikonloppuna sitä sun tätä ja vaikka mitä, ja ehtiväni sen kaiken lisäksi vielä liikkua ja rentoutua ja lueskella. Todellisuudessa minun ei tarvitse kuin käydä kääntymässä keittiössä, niin onkin jo sunnuntai-ilta, mutta joka perjantai olen yhtä naiivin toiveikkaana edessä olevien kahden vapaapäivän suhteen. Tänä iltana siivosin keittiön ja poljin Kettlerin selässä 17 km, ja elän keskellä mitä parhainta harhaluulokuplaa. - Ehei, en suostu uskomaan, että tämä viikonloppu hurahtaa ohi yhtä nopeasti ja yhtä aikaansaamattomana kuin ne kaikki muutkin! Tästä illuusiosta on otettava kaikki ilo irti niin kauan kuin sitä kestää. Ihanaa viikonloppua kaikille!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


tiistai 5.4.2011
Poljin Kettlerillä 15 km ja söin päivälliseksi kammottavan pahaa Knorrin tomaatti-basilikakeittoa. On tämäkin taas touhua. Liikkumisesta tosin tulee hyvä olo, ei siinä mitään, mutta miksi, oi miksi kaiken todella hyvän ruuan pitää olla niin hiivatin kaloripitoista? Miksei ihmisellä voisi olla järjetön himo kasvisten nakerteluun sokerin ja rasvan sijaan? Niin että joskus olisi ihan kauhea pakko mennä ostamaan irtoporkkanoita pelkän porkkanahimon tyydyttämiseksi. Siihen, että jaksaa korjata pinon kokeita, kuluisikin kokonainen pussi selleriä. Ja kirjaa lukisi mielellään mutustellen kaalia. Miksei?
   Elohopea kipusi tänään jonnekin kahdeksan asteen tienoille, muttei se kyllä ihan siltä tuntunut, sillä tuuli oli taas kosteaa ja navakkaa. En ole vielä tehnyt elettäkään kevätvaatteiden esille kaivamiseksi. No, minä nyt olen muutenkin aina Suomen viimeinen, joka luopuu talvivaatteista (ja ensimmäinen joka syksyllä kääriytyy niihin), joten eipä tuo nyt niin suuri ihme ole. Takapihakin on vielä lunta tulvillaan, vaikka kieltämättä ja onneksi hangen korkeus on viime päivien aikana silminnähden madaltunut. Eilen syreenipensaan oksilla keikistelivät mustarastas ja viherpeippo. Rakastan mustarastaan hassunkeltaista nokkaa, se on jotenkin niin sarjakuvamaisen räikeä että se saa mut hymyilemään joka kerta!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


maanantai 4.4.2011

Olin eilen Julian kanssa katsomassa "Black Swan" -leffan. Taivas varjele mikä elokuva! Ehkei Hollywood sittenkään ole vielä ihan toivottomassa jamassa, sillä pohdin leffan henkilöitä koko loppuillan ja vielä ensimmäiseksi aamulla analyysikone pyörähti käyntiin päässäni. Mahtavaa, että vielä löytyy jotain, jota ei ole pureksittu katsojalle viimeisen päälle valmiiksi. Natalie Portman on Oscarinsa ehdottomasti ansainnut, olin kuin puulla päähän lyöty kävellessäni Promenadista ulos. Pidin elokuvassa lähes kaikesta - käsivaraisen kuvauksen käytöstä, peiliefekteistä, musiikista, näyttelijäsuorituksista, juonesta jossa päähenkilön sisäiset ristiriidat kietoutuivat Joutsenlammen omaan juoneen. Hrrrrrrrr. Karmivahan se elokuva oli, siitä ei pääse mihinkään, mutta niin taitavasti karmiva ettei sitä voi muuta kuin ihailla.
   Eilisaamuna päätin senkin, että talvinen urani sohvapotaattina saa nyt riittää. Hyppäsin Kettlerin selkään ja poljin totuttelumatkana 12 km. Tänään poljin 14 km. Jotenkin tässä nyt on potkittava itsensä taas liikkeelle, ei tästä muuten tule mitään, eikä kesävaatteisiinsa ihmispolo mahdu. Kyllä naisvartalon kemiasta ja aineenvaihdunnasta löytyisi ratkaisu maailman energiaongelmiin, jos joku vain tarpeeksi paneutuisi asiaan ja kehittäisi oivallisen kanavointisysteemin. Hyödyntämissuhde on vailla vertaansa, sillä mikä muu tuotantoprosessi pystyy muuttamaan sata grammaa suklaata kolmeksi kiloksi jenkkakahvaläskiä muutamassa päivässä? - Ei niin yhtikäs mikään.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


sunnuntai 27.3.2011

Työkaverit saavat huomenna herkutella uuden Pösön kunniaksi leivotulla kakulla. Unohdin kyllä eilisellä kauppareissulla aivan autuaasti sen faktan, että maanantaina pitää tarjota kakkua tai on piru merrassa, mutta tänään raahauduin sitten kakkuainesostoksille samalla, kun vein keskimmäisen treeneihinsä. Sokoksen hyllyssä oli vain valkoista ja vaaleanpunaista marsipaania, ja minä sitten lapoin sitä valkoista ostoskoriini ja ryhdyin kotona värjäämään Sugar Flair -väreillä, joita tilasin joskus Kakburkenista. Voin kuulkaa sanoa, että minua voisi luulla nyt siniveriseksi ainakin sormistani päätellen. Myös kynnenaluset hohkaavat jäänsinisinä. Millainen tahvo voi ihminen olla, ettei se tajua käyttää mitään suojakäsineitä tällaisessa hommassa? (- Joo, ihan vaan tällanen, se mokoma kurkkii mua peilistä kun kuljen ohi.)
   Minä en pidä täytekakkujen tekemisestä, mutta koska käytin tässä kaupan valmiita pohjalevyjä, homma oli suht siedettävä. Risteilin erinäisissä leivontablogeissa etsimässä voikräämin ohjetta, joka on lätkäistävä tonne marsipaanin alle, enkä voinut kuin ihmetellä, miten taitavia ja kekseliäitä ihmisiä tässä maailmassa riittää. Mun ikuinen persikka-banaani-vaniljakiisselitäytteeni tuntuu nyt vieläkin tylsemmältä kuin ennen (niin, sen takia siellä kuvan yläkulmassa on se banskunkuori - en jaksanut ruveta photoshoppaamaan pois kun toi liina on niin hankalan ruudullinen). Hitsit, ens kerralla kyllä kokeilen jotain jännää salmiakki- tai rommirusinatäytettä, tarvii vaan varustautua tarpeeksi hyvissä ajoin!
   Uusi Peugeot luovutettiin meille perstaina, ja voi veljet, voisinpa sanoa olevani lähestulkoon tyytyväinen siitä, että menin täräyttämään sen edellisen siihen tolppaan. Järkkyä vaan, millaisessa kunnossa nämä paikalliset pikkutiet on, kun aurinko sulattaa lunta ja jäätä sohjoksi. Onneksi tossa sentään parina päivänä karhuttiin näitä teitä, mutta kyllä siinä muutama päivä menikin jo sellaisessa katastrofisohjoluistelussa, etten ollut moista vielä eläissäni nähnyt. Myös routa on tehnyt tehtävänsä ja kuluttanut järkyttäviä monttuja päällysteeseen paikka paikoin. Kunnon kelirikkomeininkiä.
   Justiinsa tällä hetkellä keljuttaa, että tämä viikonloppu on taas ohi. Fakta taitaa olla se, että mä en enää yksinkertaisesti pärjää kahden päivän viikonlopulla, kolme ois ihan välttämätön minimi. Että kun noita kellojakin tossa siirrellään mennen tullen miten huvittaa, niin pienikös vaiva olisi tehdä viikosta kahdeksanpäiväinen niin saatais viikonloppuun se ylimääräinen kolmas päivä? Mulla ois sille jo nimikin valmiina: kutrintai.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


keskiviikko 23.3.2011
Ammatinvalintapohdintoja eilen ruokapöydässä. Nuorisolla on jo omat mielipiteensä siitä, mitä haluavat tehdä tulevaisuudessa. Onni puolestaan ihmetteli: "Mitä minusta sitten tulee isona?", johon isäntä heitti huolettomasti: "Voi Onni, sinusta voi tulla vaikka professori." Tästä Onni ei tykännyt yhtään, vaan ihan tuohtuneena huudahti: "No, EIKÄ tule! Minusta tulee vesiskootteri!"
Mitä siihenkään sitten voi sanoa? Ammatinvalinta on täten lukkoonlyöty. Meidän perheeseen tulee lääkäri, poliisi ja vesiskootteri. Äiti on ylpeä kaikista kolmesta.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


tiistai 22.3.2011

Kesälomatännekiitoshetimullenyt! Tai vaihtoehtoisesti sellainen ajankääntäjä, jota Hermione käytti Harry Potterissa. Tai vaihtoehtona voisi myös olla kotitalousrobotin ja henkilökohtaisen sihteerin tiimi. Totesin tänään taas puoli kahdeksalta illalla, että jaaha, kello on jälleen noinkin paljon, enkä ole löytänyt itselleni vielä hengähdystaukoa vartin iltaruokailua lukuunottamatta. Nyt ketutuksen määrä alkaa olla sillä tasolla, että parempi olla tunnustamatta ääneen ihan kaikkea.
   Mykoplasmakokeen tulos oli saapunut, mutta oli hoitajan mukaan epäselvä. Yritin kysyä, että onko mulla se vai eikö ole, tai voisitko sanoa sieltä niitä arvoja, että saisin edes itse osviittaa siitä, millä mallilla ne ovat, mutta ei, mitään ei osattu sanoa. Huomenna soittoaika lääkärille. Tämä menee vähintäänkin mielenkiintoiseksi.
   Loppukevennykseksi viikonlopun Onni:
Onni: Juho, Juho! Mä menen isän kanssa pilk-ki-mään!
Juho: Ai, kiva. Meetteks te Pinkjärvelle?
Onni: No, EI! Ei me mennä mihinkään pinkkijärvelle, me mennään SINISELLE järvelle!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


maanantai 14.3.2011

Tänään koulussa jälleen. Jokseenkin tilttinä. Olen nyt tartuttanut kaikki lapset, mikä tarkoittaa sitä, että perheessä ainoastaan isäntä ei yski. Kaikki muut kakovat kuorossa, etenkin öisin. Joten kun ynnäämme tähän oman tautini, tuloksena on etten ole nukkunut viikkoon kunnolla. Pikku-ukko vietiin eilen lääkäriin ja sai kolmen sortin tropit, mutta kyllä se viime yönkin piti sellaista konserttia mun vieressäni, että enemmän taisin olla hereillä kuin unessa. Mikähän pöpö tääkin nyt taas on. Itse asiassa ajelin hyppäreilläni tukka putkella Poriin labraan ja sitten taas takas duuniin, sillä mulla oli lähete verikokeeseen, jotta nähtäis onkstää seudulla riehuvaa mykoplasmaa vai ei. Tuloksia joutuu kuulemma odottamaan 1-2 viikkoa, joten jos tää on sitä, niin tässä saa sairastaa vielä tovin. Se tauti tarvii jotkut ihan omat myrkkynsä hävitäkseen.
   Mulla oli onneksi suurin osa päivästä kokeen valvontaa, eikä meitsistä paljon muuhun ois ollutkaan. Olen yskinyt viikon aikana niin julmetusti, että viisi vuotta Pilateksen avulla kurissa pidetty lannenikamani on ottanut neniinsä oikein kunnolla, ja olen välillä kulkenut kivusta irvistellen, ja yrittänyt joka ilta venytellä ja tehdä Pilates-liikkeitä rullan päällä. Ilman sitä olisin auttamatta jo jonottamassa kiropraktikolle.
   Illalla en jaksanut tehdä mitään. En niinkun yhtikäs mitään. Kaupassa kävin ja ruuan sain pöytään, lopun iltaa lojuin lahnana sohvalla. Ja maca-jauheenkin viskasin poies. Minuun se vaikutti samalla tavalla kuin yliannostus kahvia. Ensin olin ihastuksissani piristävästä vaikutuksesta, mutta sitten havaitsin, että pirtsakkaa fiilistä seuraa väsymysromahdus, ja kun lisäsin annostusta (2 tl per päivä), mulle tuli sellasta rytmihäiriön oloista sydämentykytystä ja epämiellyttävää oloa, mikä joskus seuraa jos oon juonut ihan ylenpalttisen määrän kahvia päivän aikana. Pöh. Minä kun luulin että se ois oikeesti jotenkin terveellisellä tavalla virkistävää. - Ja katin kontit!
   Niin että nyt sitten oottelen vaan, että toipuisin kunnolla ja pääsisin ulkoilemaan, ja kieltämättä noi hangetkin sais tosta sulaa ja kevät tulla, että pääsis taas fillarin selkään ja lenkkipolulle. Tänään satoi taas räntää, mutta se kyllä suurimmaksi osaksi suli iltapäivän auringonpaisteessa.
   Mutta hei, pieniä on meikäläisen murheet maailman tapahtumien rinnalla. Taas on luonto näyttänyt voimansa ja Jumala ravistellut ihmisiä, että haloo, herätkää näkemään, missä mennään. Olisikohan ihmisen korkea aika myöntää, ettei pysty hallitsemaan eikä kontrolloimaan kaikkea, ja kääntyä Itseänsä Viisaamman puoleen? Maanjäristys ilman ydinkatastrofiakin osoittaa sen, miten ihmisen aikaansaannokset lakoavat kuin korttitalo oikean voiman edessä. Se vaan kun ei nykyihmistä miellytä. Pitää olla oman elämänsä herra, kiireinen, aikaansaava, tärkeä, kaikki langat omissa käsissä, kaikki elämän osa-alueet kontrolloituna, järki ja tiede korkeimmalla kunniapaikalla. Huhhuijakkaa. Tällaisia mietteitä heräsi tänään itsessäni, kun katselin tv-kuvaa tuhoalueilta.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


perjantai 11.3.2011
Ei käy elämä tylsäksi, ei. Sain seudulla kiertävän yskä-kuumepöpön jo alkuviikosta, ja koska minähän olen yskimisen voittamaton maailmanmestari, olen valvottanut taudillani öisin koko huushollia ja käynyt oppitunneiltakin välillä koulun käytävässä köhimässä, kun en ole ihan nelinkontin kehdannut luokan edessä kakoa. - No, ymmärsin minä kyllä eilen sitten jäädä pois duunista, kun alkoi toi sisäinen termomeetteri kohota sen verran suuriin lukemiin, että blondikin tajuaa jäädä vällyjen väliin. Sain lääkäriajan tohon paikalliseen terveyskeskukseen ja tulin kotiin antibioottien kanssa. Toivottavasti purevat pian, sillä mulla on totisesti jo joka paikka kipeenä tästä kakomisesta. Mutta sitten ajattelin, että täähän on ihan sairaan loistavaa lihastreeniä, kun vatsalihaksetkin on nyt niin kipeinä yskimisestä etten millään valtakunnan jumpalla niitä noin helliksi olis saanut. Ja samaan hengenvetoon tajusin, että mun pitää tietenkin osata hyötyä tästä ja ryhtyä markkinoimaan tätä Ostos-TV:ssä maailman helpoimpana ja tehokkaimpana treenimuotona. Ajatelkaa nyt: kokovartalotreeni makaamalla sängyssä ihan vatupassina! Eikä tarvitse taitella mitään vempaimia sängyn alle piiloon pölyn sekaan, sillä paljoakos tilaa yks vaivainen pöpö nyt vie. Voisin antaa kaupan päälle vielä toisenkin pöpön, jos ekasta sattuis vahingossa parantumaan. Eikä kuulkaa tässä vielä kaikki! Facebookissa yks tutuista linkitti sattumoisin ihan samoilla hetkillä tiedon siitä, että tänään on Chuck Norrisin synttärit, ja kuin salamaniskuna tajusin vielä senkin, että palkkaan Chuck-pojun markkinointikampanjani keulahahmoksi. Se on ennenkin mainostanut TV-Shopissa jotain treenivempainta, joten homma on hänelle jo tuttua. Ja voisitteko kuvitella sen vakuuttavampaa henkilöä todistamaan treenin vaikutuksista lihaskuntoon!? Tähän loppui tämän lyylin rahahuolet, hihhei! Vuoden 2011 hittituote tulee olemaan Cough-Yourself-Fit.
   Ei silti, että minun kanssani nyt muutenkaan kauhean tylsää olisi. Tiistaina koulussa vietettiin urheilupäivää, ja mä olin luvannut pitää valvontaa yllä kuntokeskus Flamingossa, jonne aikataulutettiin kolme ryhmää päivän mittaan. Pahaksi onneksi tautini oli jo tiistaiaamuna siinä jamassa, että harkitsin kahteen kertaan, lähdenkö mihinkään urheilupäivään, mutta sitten ajattelin, että a) urheilupäivän tsydeemit kaatuu siihen jos olen sieltä poissa (valvovista opettajista oli joidenkin tuntien kohdalla pulaa - en minä muuten korvaamaton sentäs ole) ja b) mun ei tarvi itse kuntoilla, kunhan valvonta pelaa ja opettaja on paikalla. Olin käynyt tän kuntoilupaikan tiloissa silloin kun se kulki vielä eri nimellä, ja nyt olin ihan että WAU, sillä paikka oli kokonaan uudistettu ja siellä oli uudet vempeleet ja kaikki oli niin houkuttavan näköistä, että olisin kovasti halunnut kokeilla laitteita ja touhuta terveen kirjoissa. Järki kumminkin sanoi, että anna olla, joten mä sitten tylsänä istuin korjaamassa kokeita ja yskin vedet silmistä valuen ja menin sitten aina neuvomaan tyttöjä kun joku jotain apua tarvi, sen verran mitä nyt osasin. Mutta ans olla, kun päivä oli pulkassa ja starttasin Flamingon pihasta kohti koulua hakemaan tota parempaa puoliskoani: Katselin siinä kytkintä nostaessani, että tässähän on hyvää tilaa vetää auto ympäri, ettei tartte tielle varsinaisesti peruuttaa, ja vedinkin sitten oikein vauhd... RRRRRÄKKKKSSS!!! Jostain helkutista siihen pihalle oli yhtäkkiä ilmestynyt kunnon maantietolppa lyhtyineen, ja minä olin vetänyt siihen takapuskurin halkipuhkirikki ja toisen takavalon aivan tuusannuuskaksi! - Vähän aikaa tämä emäntä seisoi sanattomana kynnet päässä katsellen tuhon jälkiä.
   Vaan mitäs siinä sitten auttoi muuta kuin ajella koululle, kertoa uutiset isännälle ja kestää se naurunremakka ja loputon leukailu, joka siitä syntyi. Tosin mun pelastukseni oli nyt se, että tässä ollaan muutenkin funtsattu jo autonvaihtoa, ja isäntä tuumasi, että ajetaan saman tien duunista Auto-Palinille . Jos kotterosta saa vielä jonkinmoisen hinnan, kannattaa korjauttamisen sijaan vaihtaa koko menopeli. Siellähän me sitten pyörittiin ja keskiviikkona oli jo päätös selvä. Jollain käsittämättömällä tavalla tässä nyt kävi niin, että raivokkaan "Etkö-sä-tollo-osaa-peruuttaa" -saarnan sijaan saankin uuden auton. Mä en ihan vielä hahmota tätä juttua, mutta kai tää tästä sit ens viikolla valkenee kun sen uuden kärryn pitäis saapua. - Eiks elämä oo ihmeellistä?
   Nyt sitten vaan lepoa ja troppia ja Anna-kirjoja. "Nenäpäivä" saapui jo sekin kirjaston varauksesta, joten tässä pitää kiirettä tän kaiken kirjallisuuden kanssa. Ehkä pitää olla vaan tyytyväinen saikusta.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


tiistai 1.3.2011

Se on maaliskuu ja ens kuussa vapunaatto! Kevät tulee kohisten, vaikka noi hanget tossa kuinka yrittää vielä jäkittää. Tänä aamuna lauloi tirppa pihapuussa siihen malliin, että Talvi sais nyt ottaa vinkistä vaarin ja lähteä läimimään jonnekin pingviinien seuraan etelänapamantereelle. Valo lisääntyy koko ajan ja tässä kuussa siirrytään jo kesäaikaankin, ja sitten ne illat vasta pitenevätkin! Ihquu hei!
   Meidän lapinmatkailija tuli lauantaina puolen yön tienoissa kotiin, onnellisesti yhtenä kappaleena. Onni sai tuliaisiksi kivan hirvipehmon, jonka Julia oli jo valmiiksi ristinyt Eeliksi, mutta jostain käsittämättömästä syystä Onni ei ollenkaan innostunut tuliaisestaan. "Mä tykkään mun syräinkoirasta", oli vaisu kommentti, kun yritimme saada poikaa edes kiittämään tuliaisesta. (Syräinkoira on pieni koirapehmo, jonka kaulassa roikkuu satiinisydän.) Eeli-parka istuksii nyt yksinään Onnin hyllyllä ja odottaa aikoja parempia. Mulle Julia toi ihan järjettömän nätin kaulakorun, ja eilen kun mä napisin, että millai ihmeessä kerkiän tehdä taas kaiken mitä tarttis, niin neiti tarjosi mulle lohduksi namiskaa tuosta hauskasta lääkepurkista, joka tossa kuvassa näkyy. - Kieltämättä mulle levisi heti hymy korviin, niin että ehkä ne ei olleetkaan ihan tavallisia karkkeja vaan jotain oikeita rohtoja.
   No, rohdoista puheen ollen - toivon löytäneeni apua jatkuvaan väsymykseeni, kun yhden tutun feissaripäivitysten perusteella kiinnostuin luontaistuotekauppojen Superfood-tarjonnasta ja möhnästä nimeltä maca-jauhe. Ostin lauantaina kokeeksi pienen pussin, josta olen aamulla sekoittanut teelusikallisen Actimel-juoman sekaan ja nielaissut nopeasti, sillä jauhe on pöyristyttävän pahanmakuista. Tänään hokasin, että mä en ollut enää ollenkaan niin väsynyt kuin vielä viikonloppuna. Minussa on herännyt hurja toivo, että suunta olisi ylöspäin, ja olotila jatkuva. Vähänkö kiristelen hampaita, jos huomenna olen taas kuin nukkuneen rukous!
   Tämän hetken kirjavalinta johtuu siitä, että näin eilen kirjastossa teoksen nimeltä "Annan jäähyväiset". Kyseessä on L.M.Montgomeryn tunnetun sarjan ennenjulkaisematon viimeinen osa, joka ei takakannen teksteistä päätellen ole ollenkaan niin aurinkoinen ja harmiton tapaus kuin mitä sarja muuten on ollut. Esittelyteksti sai mut niin kiinnostuneeksi, että oli pakko lainata "Anna omassa kodissaan", jota en ole lukenut vuosikymmeniin. Sitten muistin, että Annan perheestä kertoi jotenkin myös "Sateenkaarinotko", joka mulla on omassa hyllyssäni, mutta myös "Kotikunnaan Rilla", josta en ole edes varma, olenko mahtanut lukea sitä milloinkaan. Se piti ottaa myös mukaan, ja lisäksi vielä "Annan perhe" -niminen osa, joka kuuluu sarjan niihin osiin, jotka suomennettiin vasta 1990-luvun lopulla. Se on ollut mulla hyllyssäni englanninkielisenä ("Anne of Ingleside") pienen iankaikkisuuden, sillä ostin kerralla sarjan 6 ekaa kirjaa silloin kun niistä tehty sarja pyöri telkussa. Mä en ole vain ikinä toimeentunut lukemaan niitä kaikkia! Joten, nyt mulla on menossa kunnon Anna-kertaus/-tankkaus, jotta pystyisin saamaan kaiken irti tosta uudesta ja jännän oloisesta teoksesta. Jostain syystä olen lukenut Annan lapsuudesta kertovat osat niin moneen kertaan että osaan ne melkein ulkoa, mutta nämä avioitumisen jälkeisestä ajasta kertovat stoorit ovat jääneet multa ihan lapsipuolen asemaan. Mutta hei, eihän me olla milloinkaan liian vanhoja tyttökirjoille! Kuka muuten muistaa vielä, miksi Dianan äiti suuttui Annalle niin paljon, ettei antanut tyttärensä olla tämän seurassa ollenkaan? Entä miksi äiti lopulta leppyi? ;-)

Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.


Site Meter
Bannerin kuvat www.weheartit.com
Tällä hetkellä luen:
Melissa Hillin romaania "Kirjeitä San Franciscosta".
Seuraamiani blogeja:
Karkkipäivä
Tavallista arkea
Onni arjessa
Ostolakossa
Periferialife, maalla
Turun Tilda
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm
Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla
Blogiarkisto

2011 tammi-helmikuu
2010 loka-joulukuu
2010 elo-syyskuu
2010 kesä-heinäkuu
2010 maalis-toukokuu
2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maalis-huhtikuu
2008 tammi-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syys-lokakuu
2007 heinä-elokuu
2007 huhti-kesäkuu
2007 tammi-maaliskuu
2006 heinä-joulukuu
2006 tammi-kesäkuu