Etusivulleni Valikkosivulle Lisää minusta Uskoni Kirja-arvosteluja Linkit
En ny doft
29.11.2011

Äitienpäivälahjaksi saamastani Marc Jacobsin Daisystä on viimeiset pisarat suihkutettu kaulalle ja ranteille. Se on kyllä loistotuoksu, mutta koska en periaatteestakaan käytä kahta pullollista samaa tuoksua peräkkäin, päädyin tänään pikaisen nuuskuttelun jälkeen ostamaan Sokoksen kemppariosastolta Trésor in Love -putelin, joka on minusta kevyempi ja raikkaampi kuin alkuperäinen Trésor. Sitä originaaliversiota käytin niin monta vuotta, että tulin sille suorastaan immuuniksi, nenäni ei haistanut sitä enää ollenkaan. Samoin kävi aikanaan YSL:n Parisille. Kolmas "loppuunkuluttamani" oli Cacharelin LouLou. Tämän trion jälkeen olen vahingosta viisastunut, enkä koskaan todellakaan osta kahta putelia samaa parfyymiä peräkkäin, sillä tiedän, miten oma nenä tulee tuoksulle immuuniksi, ja miten ympäristö kärsii, kun hajuaistiton nainen suihkii tukahduttavan suuria hajuvesipilviä ylleen.
    Päivän fiilikset ovat olleet aivan toista luokkaa kuin eilen, jolloin raahustin zombiena pitkin koulun käytäviä. Tänään olen jälleen ollut hereillä, vaikka aamulla vähän muulta vaikuttikin. Havahduin nimittäin ajatuksistani siinä vaiheessa, kun olin keittämässä kahvia, ja tajusin kaataneeni suodatinpaperin sisälle muropaketista All Bran -muroja. - Olisi voinut tulla hieman erikoislaatuiset aamukahvit. Harvinaisen kuitupitoiset suorastaan.
    Lapset ovat jo kirjoittaneet joulupukille. - Niin, no, noi isommat lapset ovat "kirjoittaneet" lainausmerkeissä, mutta kuitenkin. Mietin tässä, että pitäisköhän minunkin. Se iPad ois aivan ihana, mutta on yksi juttu, mitä tarvitsisin vieläkin enemmän. Olen puhunut tästä aiemminkin, ja tänään, etsittyäni erästä pientä mutta tärkeää esinettä turhaan, kaipaan sitä entistä enemään. Kyseessä on persoonallisuuslisä nimeltä "Siisteys, järjestelmällisyys & huolellisuus". Jos kerran Sims-peliin saa ladattua ja ostettua kaiken maailman lisäosia, niin miksei omaan persoonaansa voi ladata muutamaa lisäosaa? Taivas tietää että minä ainakin olisin sen tarpeessa. *huokaus* No, nyt te kaikki ihmettelette, että mitähän minä olen turhaan täällä etsiskellyt. En kerro. En kerro, ennen kuin se on löytynyt, sillä sen on pieni pakko löytyä. Ja voi hyvät pyssyt että meikäläisen on parasta muuttua huolellisemmaksi vaikka siihen tarvittaisiin lobotomiaa. Kiukkua ja katkeruutta minussa vain herättää se ällistyttävä fakta, että toiset meistä syntyvät niin huolellisiksi, etteivät edes vauvana hukkaa tuttiaan. Onko se muka reilua peliä? - Ei tasan ole.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Päivä, jolloin lamppuja syttyi ja sammui
28.11.2011



Täällä lounaisrannikolla on eletty tänään myrskyisissä merkeissä. Sain aamulla hiukset kuivatuksi ja kahvin keitetyksi, kun varsinainen diskovalaistus alkoi. Klik. Täysi pimeys. No, tätä saattoikin odottaa, sillä näiltä kulmilta menee sähköt joka kerta, kun tuuli yltyy rajuksi. Haparoin kohti liesituuletinta, jonka päällä on tulitikkurasia. Onneksi olin eilisten vieraiden ja pikkujoulun kunniaksi ladannut keittiön pöydälle sen peltitarjottimen täyteen kynttilöitä! Raapaisen tulitikun ja ... klik! valot syttyvät. Jääkaappi hurisee, printteri surisee - ja klik! Pimeys laskeutuu jälleen taloon.
    Tätä se oli kuulkaa sitten koko aamu. Suurimman osan ajasta oli pimeää, mutta aina välillä sähköt palasivat noin puoleksi minuutiksi kerrallaan, mikä asetti haasteita mm. isännän aamupuuron keittämiselle mikrossa. Heti, kun valot syttyivät, se loikki vauhdilla keittiöön ja ehti jopa saada hiutaleet lautaselle, ennen kuin sähköt katosivat jälleen. Meitsi meikkasi kynttilänvalossa ja tsekkasi tuloksen vasta koulun vessassa. Ainut, joka nautti tilanteesta, oli Onni, jonka mielestä oli suunnattoman jännää käydä taskulamppupissalla ja -hammaspesulla.
    Päivän ajan olin koulussa kyllä kuin nukkuneen rukous, eli kaikki minun sisäiset lamppuni olivat täydellisessä off-tilassa. Olin jotenkin niin nuutuneen nahistunut, että hyvä kun hereillä pysyin, ja mua suorastaan huippasi, jopa istuessakin keinutti vähäsen. Tiedän kyllä, että viikonloppu oli mennyt enemmän aherruksen kuin levon puolelle, ja että takana oli jo sitä ennen väsyttävä työviikko, mutta surkea olotilani yllätti itsenikin. Kun pääsimme kotiin, heittäydyin vaakatasoon sängylle ja taju lähti saman tien. Nukuin runsaan tunnin päikkärit, joilta herättyäni piiskasin itseni ulos lenksulle (kyllä, juuri sinne kauheaan myrskytuuleen hölkkäämään), ja sen jälkeen olin kuin toinen ihminen. Tajusin samalla, että olin ehtinyt lenkkeillä viimeksi viime maanantaina, eli tasan viikko sitten. AIVAN liian pitkä tauko! Ja aivan liian vähän happea ja ulkoilmaa kelle tahansa! Ei ihme, jos aloin olla voimieni äärirajoilla.
    Mitä kommentointiin tulee, olen kokeillut kaikkea mahdollista saadakseni Disqusin tai IntenseDebaten toimimaan sivuillani, mutta edes Disqusin virallinen tuki ei osannut auttaa tässä probleemissa. - Mutta koska tänään lamppuja on syttynyt siinä missä sammunutkin, pääni päälle ilmestyi yksi hehkulamppu (kyllä, nimenomaan hehkulamppu - paha periköön kaikki energiansäästölamput) lisää tuolla kylän raittia juostessani. Jos kerran Kutri ei halua siirtyä Bloggeriin, tulkoon Blogger palveluineen Kutrin luokse. Kokeillaanpa siis tätäkin! Ja ellei se pitemmän päälle pelitä (miksei pelittäisi?), niin sitten toteamme iloisina kuin vanha veikko Edison, että tulipa taas löydettyä yksi tapa, joka ei toimi.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Adventtia!
27.11.2011



Meillä on tänään vietetty Juhon synttäreitä  - ihan vain vaatimattomasti viikon myöhässä. Me naiset kun oltiin viime viikonloppuna Turussa, Julia Maata näkyvissä -festareilla ja meitsi koulutuksessa. Mietin eilen kynnet päässä, että millaisestakohan kakusta se meidän nuorimies mahtaisi ilahtua, kunnes muistin, että sehän tykästää Angry Birds -jutuista. Eikun printtaamaan kuvia netistä ja värjäämään marsipaania ja ihmettelemään, että miten tässä mahtaa käydä. Kakku onnistui kuitenkin yli odotusteni, en nimittäin oikeastaan luottanut kykyihini saada böödeistä näköisiä.
    Mä olin synttärisankarin kanssa aamulla jo kirkossa, sillä tänäänhän on 1. adventtisunnuntai, ja kaikki ensi kesän rippikoululaiset oli kutsuttu vanhempineen kirkkoon laulamaan Hoosianna-hymniä ja juomaan kirkkokaffeet ja osallistumaan siinä samalla rippikoulun infotilaisuuteen. Voi jukra, että voitte vain kuvitella, kuinka aurinkoista ja aamuvirkeää nuorisoa kirkko oli pullollaan! Mua nauratti joka kerta kun katsoin vieressäni istuvaa mörrimöykkyä, sillä pään päältä puuttui vain mustana väreilevä pilvi. Ja näitä istui sitten joka penkissä. Eh-hehe-hee-hee, on se kovaa toi murkkuikäisten maailma, kun täytyy esittää elämäänsä kyllästynyttä silloinkin kun ei sitä hiukkaakaan ole.
    Pikkujoulua päätin viettää niissä merkeissä, että kaivoin esille ikkunakyntteliköt, joista suostui toimimaan vain yksi kolmesta, joten Prismaan käynee tieni taas alkuviikosta. Synttärikaffettelijoille katoin jouluiset sydänmukit ja punavalkoiset sydänservetit, ja peltitarjotin punaisine kynttilöineen jatkoi samaa teemaa. Minähän kyllä aloitin joulunajan tänä vuonna ennätyksellisen aikaisin, sillä ostin jo keskiviikkona joulutorttuja ja glögiä. Meillä töissä yritetään nyt saada remontin alla olevan liikuntasalin lämmitys- ja muita systeemeitä yhdistetyksi muun talon kanssa, mistä johtuen koko viime viikon meidän päätyä talossa oli jokseenkin holotna, ja keskiviikkona palelin niin sairaasti, että oli pakko ostaa glögiä kotona kuumennettavaksi ja lämmittää iltasella vielä saunakin. Kun kerran joulutorttuja löytyi glögitönttöjen lähettyviltä kaupasta, niin ne ikään kuin päätyivät ostoskärryyni luonnollisena jatkeena.



Salosen sukkaneulomo on saanut vihdoin mun omat sukkani valmiiksi, ja tänään valmistui myös Onnille yksi raitasukka. Toisesta olen vartta ehtinyt vähän aloitella. Sukan kutominen on kyllä niin äärettömän rentouttavaa puuhaa, että siinä haihtuu päästä mälsimmätkin murheet. Kuten ne miljoona paperia, lippulappua ja monistetta, jotka tursupursuavat työkansioitteni välistä. Tosin, jonkinlaisen itsekunnioituksen säilyttääkseni, aion nyt ottaa härkää sarvista ja tehdä niillekin jotain.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Deppad
24.11.2011

Olen nyt ihan totaalisen ryttyrutussa näiden kommentointimahdollisuuksien parantamisyritysteni kanssa, koska ne menevät järjestään aivan pieleen. Yritin tänään vielä luoda Disqusiin järjellistä identifieria, mutta ei, en osaa, ei auta, voi olla ettei se ole todellakaan edes mahdollista, koska blogipostauksillani on keskenään sama URL. Laitoin äsken Disqusin ylläpidolle vielä viestiä ja avunpyyntöä, ehkäpä he tietävät konstin tilanteen korjaamiseksi, tai osaavat ainakin sanoa, onko sellaista edes mahdollista yrittää tehdä.
    Kävin Bloggerissakin jo avaamassa tilin. Muokkailin näkymää ja katselin surkeana kummallisen kytyiseksi kutistunutta blogibanneria. Kokeilin laittaa jotain sivupalkkien laatikoihin, eikä näyttänyt hyvältä. Koko ajan tuntui siltä, että hylkäisin oman lapseni, jos siirtäisin blogini täältä jonnekin muualle. Viriäisikö kommentointi uusille ulottuvuuksille, jos siirtyisin Bloggeriin? Olisiko sillä ylipäänsä mitään vaikutusta? Pystyisinkö elämään jonkin hyperfirman luoman blogialustan kanssa, jossa näkymää ei saa täysin mieleisekseen, ja joka olisi aivan erillään kotisivuistani? - Ajatus hirvittää, mutten tiedä mitä tehdä.
    Hjälp, jag har ingen aning vad jag borde göra!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Edit-varoitus
23.11.2011

Paljostako lyödään vetoa, että meikä saa editoida tänään tämän tekstinsä, heivata IntenseDebaten kuuseen ja palata Freebokin vieraskirjan kommentointimahdollisuuksiin? En viitti edes ajatella.
    Tänä vuonna on kieltenopettajien vuoro järkätä joulukirkko, ja jäimme koulupäivän päätteeksi palaveeraamaan yhdessä. Sekä tämä että viime päivinä koulun tiloissa vallinnut kylmyys (oikeesti, me ollaan ihan näpit jäässä joissakin tiloissa) johtivat yhdessä siihen, että minä nappasin kaupassa ostoskärryyni sekä joulutorttuja että glögiä. Ensimmäisen herkuttelu- ja jälkimmäisen lämmittelymielessä. Takkatuli loimuaa olkkarissa ja saunakin on lämpiämässä; mä olen aivan kohmeessa, mutta niin on onnekseni noi muutkin, että ei tää ilmeisesti mikään pöpö ole.
    Kovin jouluinen sää ei ulkona kyllä ole. Tai, no, miten sen nyt ottaa. Jos perinteinen joululaulu tip-tap laulettaiskin vaan että tip-tip (kun vesi tippuu nääs). Tajusin aamulla, että hitsipilli, tässä on enää kuukausi jouluun! Ja onko mulla muka jokin asia tänä vuonna aikaisemmin kondiksessa kuin edellisinä vuosina? -Ei ole. Eikä tule. Tunnen itseni sen verran hyvin.
    Mutta joulupukille aion tänään vielä kirjoittaa. Katselin kuolaten työkaverin ihanaa iPadia, ja sellaisen, oi sellaisen haluan minäkin. (Pssst! Älkää kertoko kellekään, mutta mulla on salaisia suhteita joulupukkiin. Se sanoi tänään jo käyneensä katsomassa iPadejä kaupassa...) Pienenä laitettiin joulupukille menevät kirjeet aina ulkorappusille koivunvarvuista tehdyn luudan alle. Ja yön aikana tontut olivat, ihmeiden ihme, käyneet noutamassa kirjeen. - Juteltiin tänään opehuoneessa siitä, miten joka kodissa on ollut oma traditio siitä, mistä tontut käyvät kirjeen noutamassa. Hyvin oli meille kaikille jäänyt kirjeen tärkeä paikka mieleen, kukaan ei sanonut, etteikö muistaisi minne kirjeet laitettiin. On se niin tärkeä juttu.
Edit klo 20.48 Juurikin näin. Myös IntenseDebate ymmärtää vain yhden kommenttilootan per samalla url-osoitteella oleva nettisivu. Sanomme täten hyvästit näille kommenttipalveluille ja palaamme Freebokin hellään, joskin hieman kömpelöön huomaan. Sorry folks, olen koetellut kärsivällisyyttänne, mutta vielä enemmän omaani. Ei tämä homma tästä nyt kummene.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Hymyä huuleen!
22.11.2011

Oheinen Huvudstadsbladetin mainos sai minut niin hyvälle tuulelle, että on pakko julkaista tämä täällä teidänkin iloksenne. Tosin tulin iloiseksi siitäkin, että tiedusteltuani tarjouksia sain kuulla, että SUKOLin jäsenet saavat lehden määräaikaistilauksesta 50% alennuksen. Loistohomma, utmärkt!
    Perjantain ja lauantain koulutus Turussa oli hyvä. Etenkin lauantain luennot ja työpajat innostivat, ja oli yleensäkin ihanaa istua kerrankin vastaanottavana osapuolena, eikä olla itse aina se, joka antaa itsestään kaiken. Varsinkin ruotsin opetuksesta puhunut ope oli suunnattoman innostava, ja olin jo hetken ihan että miten joku voi tehdä kaikkea tuollaista ja ehtiä ja olla vielä noin sairaan innostunut, mutta kyllähän mä sitten hokasinkin, että sehän oli miesope. Meillä naisilla on työpäivän päälle vielä toinen työpäivä nimeltä kakarat ja kodinhoito kotona, kunnes sitten istumme taas sorvin ääreen suunnittelemaan tunteja. Että reality bites, niinkun, mutta kyllä siitä tilaisuudesta silti oli suunnaton ilo. Se oli koko tilaisuudesta odottamani WAU! -juttu.
    Koulutuspäivien jälkeen olin kyllä aika väsynytkin, joten en jaksanut jatkaa urheasti aloittamaani Arkiviikkoni askel askeleelta -teemaa täällä blogissa, etenkin kun uppouduin JavaScript-opuksiin ja lopulta hukuin netin syvyyksiin etsiessäni valmista, toimivaa kommentointialustaa. Kaiken säätämisen jälkeen olen nyt siis päätynyt TOISTAISEKSI Disqus-palveluun, mutta korostan edelleen sanaa "toistaiseksi", sillä tässä saattaa hyvinkin käydä niin, että koska yksittäisten postausten identifiointi ei ollut minulle yhtä selvä juttu kuin IntenseDebate -palvelussa, homma saattaa muuttua sillä siunaaman hetkellä kun olen postannut tämän tekstin ja todennut, että hitto vieköön, kaikki kommentit sotkeutuvat toisiinsa. Tsuidaduida.
    Eilen sain vihdoin älytauluohjelman luokassani kuntoon, kun näpyttelin luokassani koneella samaan aikaan, kun firman edustaja antoi mulle ohjeita puhelimitse. Vielä pitäisi asentaa Wordwall uudelleen tälle omalle kotikoneelleni, josko se sitten lakkaisi kaatuilemasta. Nyt olen joka tapauksessa kaksi iltaa naputtanut innokkaasti matskuja ja PowerPoint-juttuja tunneilleni, olen kertakaikkiaan saanut siitä viime viikonlopusta uutta potkua.
    Eilen kävin juoksemassa, sillä siihenkään en viikonloppuna ehtinyt enkä toimeentunut. Ja teki kyllä hiivatin hyvää, sillä kieltämättä koulutuspäivinä tuli syödyksi tavallista enemmän, ja voi taivas varjele, miten ihanaa on syödä runsas hotelliaamiainen kaikkine pannareineen ja hedelmäsalaatteineen, sillä kotona tuskin ehdin aamuisin lappaa niitä kuivia AllBran-muroja kitusiini. Jahka voitan lotossa, mulla on oma kokki, joka loihtii joka aamu jumalaisen aamiaiskattauksen tuoreine eksoottisine hedelmineen.
    Ja tiiättekö mitä? - Meillon ihan kauhea kaaos joka huoneessa. Ja entäs tiiättekö minkä takia? - Koska minä päätin, että olen siivonnut täällä muitten sotkuja ihan tarpeeksi kaikkien näiden vuosien varrella. Vastedes siivoan omat jälkeni ja that's it. Jos nuoriso katsoo parhaimmaksi pudotella vaattensa pitkin eteisen lattiaa, niin minähän kävelen päältä. Ja jos toiset eivät saa ruokalautasiaan tiskikoneeseen, niin kivettykööt tiskipöydälle. Tähän mennessä multa on mennyt viikossa useita tunteja muiden sotkujen siistimiseen. Näin ollen minulle vapautuu useita tunteja vapaa-aikaa. Now, put that in your pipe and smoke it!
Edit klo 21.36 Voi penteleen pentele. Just niin kävi kuin epäilinkin, Disqus ei pystynyt erottamaan kahta samalla sivulla olevaa kommenttilootaa toisistaan. Katsotaan nyt, mitä IntenseDebaten kanssa tapahtuu. Jos tämäkin sekoaa heti huomenissa uuden postauksen jälkeen, palaan vanhaan vieraskirjaan ja katson, opinko joskus myöhemmin ratkaisemaan ongelman vai jatkanko entiseen malliin. Det är nu ett enda elände med de här kommentlådorna...
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



På torsdag
17.11.2011

5.00 Ei. Voi. Olla. Totta. MIKSI herätyskello soi tähän aikaan??? - Minulta kestää unenpöpperössä jonkin tovin, ennen kuin alan hämärästi muistaa, että otin eilen päikkärit ja laitoin silloin kellon soimaan viideksi... Olen siis illalla näppäränä naisena nostanut kellosta vain herätysnupin ylös kuten yleensä iltaisin ja unohtanut autuaasti, että olen vaihtanut herätysaikaa. Itseni alimpaan hornaan kiroillen siirrän herätystä eteenpäin ja kaadun tajuttomana takaisin tyynylleni.
5.40 Morgonstund har guld i mund. Tai niin ne ruåttalaiset ainakin väittää. Suihkua kohti käy tämän naisen tie.
7.40 Salosen perhebussi starttaa jälleen pihasta. Tämä on ollut harvinainen aamu siitä, että olen ehtinyt sekä tyhjentää tiskarin että pedata sängyn, ja viime minuuteilla onnistuin vielä hylkäämään kaksi vaatekertaa ja nappaamaan ylleni kolmannen. Eräänlaista taitoa sekin... Isäntä on jälleen pelikunnossa ja minä saan horrostaa pelkääjän paikalla koulumatkan ajan.
8.10 I skolan. Partyliten karmaiseva kotialttari on edelleen opehuoneen nurkassa. Herkkutarjonta on tosin (onneksi!) minimoitunut eilisestä. Jäljellä on muutama piparinpalanen. (Olen useasti verrannut meitä sellaiseen raamatulliseen heinäsirkkaparveen, joita Vanhan Testamentin puolella lenteli.)
14.40 Koulupäivä on rutissut ja ratissut taas omaan tahtiinsa. Normiohjelmasta poikkesimme tokalla tunnilla, kun enkuntunnin sijaan talutin kasiluokan auditorioon kuuntelemaan Molok-firman edustajan luentoa jätteiden lajittelusta. Edustajaparka ei oikein osannut ottaa yleisöänsä eikä kohdistaa käsiteltävää asiaa niin, että se olisi palvellut juuri tätä oppilasjoukkoa. Oppilaat ovat levottomia, ja me opettajat nousemme ylös paikoiltamme partioimaan ympäriinsä ja luomaan kiukkuisia silmäyksiä suulaimpiin tapauksiin. Yhdessä vaiheessa on pakko korottaa ääntä ja sanoa, että antakaa nyt hyvät ihmiset vierailijan hoitaa hommansa. Luennon loputtua esittelijä tarjoaa jokaiselle karkkia, joiden käärepapereita saan siivota auditorion edustalta käytävän lattialta. Että se siitä lajittelusta ja kierrätyksestä.
15.10 Olemme kotona ja minä painun saman tien haravoimaan vähäksi aikaa, sillä minusta tuntuu, että ellen pääse ulos, aivoni ja keuhkoni homehtuvat tähän paikkaan.
15.50 Lähden käymään kirjastossa etsimässä JavaScriptiä käsitteleviä opuksia, sillä haluaisin osata luoda tuon vieraskirjasysteemin tilalle käyttäjäystävällisemmän kommentointipohjan. Ei tuohon nykyiseenkään tarvitse mitään URL-osoitteita tai muuta laittaa, mutta se voi silti kokemattomalle olla epävarmuutta herättävän näköinen. Haen myös Onnin päiväkodista ("Täällä on hermoonit sekaisin!" huutaa pikku-ukko kun saavun paikalle) ja haen paikallisesta kebab-pizzeriasta ison perhepizzan, sillä tänään on Laiskan Naisen Ruuanlaittopäivä.



16.30 Minunhan ei siis pitänyt itse sortua tämän pizzan tuhoamiseen, mutta niin tässä vain käy. Selailen hieman Java-kirjoja ja alan kiinnostua aiheesta toden teolla. Hitsit. Tässähän täytyisi saada muutama vapaapäivä, että voisi upota aiheeseen mukavasti korviaan myöten. Tunnen luissani, että tämän jutun kanssa voisi helposti päästä loistavaan Flow-tilaan.
17.00 Kyyditsen Julian partioon samalla kun lähden kohti Porin Kuntotornia ja Pilates-tuntiani. Tänään saankin kruisailla oikein pitkän kaavan kautta, ennen kuin löydän autolle parkkipaikan. Tuntuu siltä, että koko Pori on yhtäkkiä päättänyt parkkeerata Käppärään. Päästyäni pukuhuoneeseen saan puhelun Julialta, joka ilmoittaa, ettei hän saakaan kaveriltaan lainaksi retkipatjaa. No kiva, että ilmoitti tämän näin ajoissa! Reissuhan on edessä vasta huomenna. Grrrr.



17.45 Tunti alkaa. Meillä on aivan sairaan kiva ryhmä ja epäilyksettä myös Suomen ihanin ohjaaja, Pirjo, joka jaksaa aina yhtä pirteästi opettaa meitä ja kestää meidän idioottimaisia kysymyksiämme ja kommenttejamme (puhumattakaan minun känkkäränkkäpäivistäni, jolloin en tajua mistään mitään ja koko keho tuntuu rautakangelta). Olo on tämänkin tunnin jälkeen kuin toisesta maailmasta, ja lähden ajamaan kohti Honkkaria kaupungin toiselle laidalle metsästääkseni sieltä käsiini ilmapumpulla puhallettavan retki- ja vieraspatjan. Kuin käsittämättömän onnenpotkun kantamoisena löydänkin sellaisen myyjän opastuksella heti, ja saan suunnata auton nokan kotia kohti.
19.45 Kotona jälleen! Syön pari voileipää ja alan sitten rustata sijaiselle ohjeita huomispäiväksi. Keitän kahvitkin, vaikkei se tähän vuorokaudenaikaan enää kovin järjellistä ole.
20.55 Huomiset tunnit ovat kondiksessa. Mikään muu ei sitten olekaan. Raahaan vaatehuoneesta pienimmän mahdollisen matkalaukun ja imuroituani sen sisästä Egyptin hiekat (!!!) pakkaan sinne varavaatekerran omaa koulutusreissuani varten. Olisi kiva pukeutua iltatilaisuuteen vaikka hameeseen ja saapikkaisiin, mutten jaksa raahata sellaisia mukanani. Housulinjalla mennään, as simple as possible.
22.04 Olen rauhoitellut Onnin nukkumaan (oli kipuhuutoraivari, koska tämä lätsähti mahalleen palapelilaatikon päälle tasapainoiltuaan sängynpäädyn päällä - harrastus, josta en tykkää ja josta olen varoitellut), maksanut Julian festarimaksun viime tingassa, syönyt outoa banaani-mustikkaluomujugurttia ja naputellut blogia. Huomisaamuna kohti Turkua ja (toivoakseni) uusia ideoita!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



På onsdag
16.11.2011

5.40 Pentele. Se soi taas. Herätyskello. Shut up!!!
5.50 Okei, okei, okei. Eikun suihkuun.
7.40 Kaarran pihasta kohti päiväkotia ja koulua. Isoimmat miehet ovat molemmat kaatuneet sairaspetiin, ja mulla on mukanani isännän ohjeet tunteja pitäville sijaistajille. Itsellenikin lankesi yksi oppitunti, sillä seiskat vierailevat tänään Vuojoen kartanolla, ja olisin vapautunut yhdestä oppitunnista. Nyt mulla on kyseenalainen ilo ja kunnia mennä opettamaan mantsaa ysiluokalle. Mantsaa, haloo! Olen monesti sanonut oppilaille, että lukekaa hyvät ihmiset mantsanläksynne kunnolla - muuten joudutte naimisiin mantsanopen kanssa. (Maantieto ei siis ollut oma lempiaineeni koulussa, kuten ei ruotsi isännän lempiaine, joten olemme ikään kuin ansainneet toinen toisemme.)
7.50 Starttaan päiväkodin pihasta eteenpäin. Päiväkodin vessassa on uusi saippua-automaatti, jota Onni innokkaana minulle esittelee. Matkalla hän jo ihmetteli tietyömerkkejä, joita on keskustan pyörätien reunoilla, siellä kun möyritään kaivinkoneella jotakin. "Äiti, miksi tuossakin on kaivuus? Ja TUOSSA on toinen kaivuus! Miksi joka puolella kaivataan?" - On tämä meidän suomen kielemmekin totisesti jännä tapaus.
8.10 Koululla, päivä alkakoon, maantieteineen kaikkineen. Meillä oli opehuoneessa suunniteltu viime talven tapaan hemmottelu- ja minimessupäivää huomiselle, mutta osallistujia ei oikein tullut, kun ajankohta oli hiukan huono. PartyLiten edustaja on silti tuonut tavaraa näytille, ja opehuoneen nurkassa on varsinainen kotialttari täynnä kynttilä- ja koristekrääsää. Pyydän anteeksi, jos lukijoissani on joku PartyLiten edustaja tai muu harras ystävä, mutta minä en yhtään ymmärrä tätä firmaa ja etenkään sen hinnoittelua. Esillä olevista esineistä ainut, mikä ei saa yökkäysrefleksiä aikaiseksi, on kolmen lasilyhdyn ryhmä, joihin voi itse laittaa mieleisensä koristeet pohjalle, ja tuikun palamaan telineeseen siihen päälle (edustaja on vain pahaksi onneksi onnistunut laittamaan lyhtyihin aivan järjettömän mauttomat koristeet). Kun katson lyhtykolmikon hintaa kuvastosta, en voi muuta kuin nauraa ääneen: 129 euroa! Kolmesta lasikiposta! Opehuoneen miesväki pudistelee päätään, eikä syyttä. Tätä ei edes naisihminen ymmärrä.



    Opehuoneessa on myös sekä mukava että järjetön tapa tarjota työkavereille herkkuja, jos oma nimi tai peräti kuva on esiintynyt lehdessä. Apulaisreksi on päässyt lehtiartikkeliin uudenlaisen vanhempainiltakonseptin ansiosta, ja keittiönurkkauksesta löytyy pipareita, jumalaisen hyvää sinihomejuustoa, sipsejä ja kääretorttua. Olen pysynyt syksyn aikana useasti tosi lujana näiden herkkujen kanssa, mutta tänään olen jotenkin tosi lysähtänyt, ja kun maistan homejuustoa, olen mennyttä kalua. Sipsien joukossa on myös herkullisia perunakierteitä, joita napsin AIVAN liikaa. Siis todellakin ylimaallisen törkeän paljon. - No, mitä luulette? Millainen loppu sillä ahneella olikaan? Päivän päättyessä mulla on järisyttävä olo ja vatsani on aivan sekaisin. Tästä ei kunnian kukko laula!
15.50 Olen palannut päiväkodin ja kaupan kautta kotiin, ja juuri, kun laitan ostoksia kaappeihin, kännykkäni soi: Tytär on nukahtanut bussiin ja ajanut pysäkkinsä ohi! Hyppään auton rattiin ja lähden pelastamaan uinuvaa prinsessa Ruususta. Nauramme molemmat makeasti ja olen salaa onnellinen siitä, että neiti ehti mennä vain muutaman pysäkin eteenpäin. Olisi ollut keljumpaa lähteä noutamaan tyttöä Raumalta (=päätepysäkki).
16.10 Välikuoleman paikka. Laitan kellon soittamaan viideltä ja kaadun sänkyyn. Olen ollut koko päivän kummallisen väsynyt ja voimaton, ja nyt päätän haravoinnin sijaan ottaa tirsat. Minusta taitaa lähteä iso Z alta aikayksikön.
17.00 Herätyskello soi, mutta voisin jatkaa uniani vielä loppuillan. Voi taivas tätä Suomen marraskuuta! Voiko pimeys tästä syvetä? Kömmin pöpperöisenä ulos ja raahaudun keittiöön tekemään ruokaa. Onni on toivonut perunamuusia ja pinaattilettuja. Teen lisäksi jauhelihakastiketta, sillä ilman sitä menyy kuulostaa minusta hiukan valjulta. Siivoan samalla keittiötä ja tyhjennän ja täytän tiskaria ja mietin, että mitä ihmettä tekisin loppuillan ohjelman kanssa, söisinkö perheen kanssa ja odottelisin aikani ennen lenkkiä, vai lähtisinkö lenkille hetikohta ja söisin myöhemmin. Tämä on mulle niiiiiin tyypillistä jahkailua ja päättämättömyyttä!
18.10 Ruoka on pöydässä, perhe asettuu aterioimaan, ja meitsi starttaa hölkkälenksulle. Sää on yllättävän lämmin, eikä tuulikaan ole järin voimakas. On hyvä fiilis juosta, ja jaksan kevyesti koko matkan ilman välikävelyitä. Jos nyt olisi kevät ja odotettavissa lämpenevää ja vaatteiden vähentämistä, pidentäisin lenkkiäni ilman muuta, mutta koska tulossa on lisää vaatekerroksia, lunta ja liukkautta, en ryhdy nyt revittelemään liikoja. Yhdessä kohdassa tien pinta on jäässä, ja lenkkarini tuntuvat hälyttävän liukkailta siinä kohtaa. Epäilen edelleen todella suuresti, onko minusta jatkamaan tätä harrastusta läpi talven. Jotenkin päässäni leijuu uhkakuva siitä, miten makaan koipi tai lonkka murtuneena ojassa keskellä lumimyräkkää.
18.50 Suihkun jälkeen olo on mitä mainioin. Vatsakin tuntuu paremmalta, mutta sen verran itsesuojeluvaistoa minulla sentään on, etten ala tunkea lisää hiilareita kitusiini. Paistan pienen munakkaan ja juon rasvatonta piimää.
19.10 Kahvi- ja lepohetken paikka. Luen parit blogit. Kaipaan omaani lisää kommentteja. Onkohan tämä arkiviikon tilitys ollut ihan sikatylsä idea?
19.30 Raivaan keittiön pöydän ruokailijoiden jäljiltä, käynnistän tiskarin ja käyn heittämässä myös koneellisen pyykkiä pyörimään. Kerään eteisestä muovikorillisen pikkuautoja, järjestän kengät paikoilleen ja kiikutan omat työlaukkuni ovenpielestä työpöytäni ääreen. Miten helkutissa en ole katsonut vielä huomisia tunteja? Voi itku ja hammasten kiristys!
20.20 *huokaus* Olen istunut käsi poskella ja selaillut oppikirjojani ja matskujani, mutten ole tullut mistään hullua hurskaammaksi. Luvassa tylsiä perustunteja. Ja minä kun niin haluaisin keksiä jotain uutta ja kivaa ja erilaista, mutta kun en keksi! Ja minua raastaa tämä jatkuva touhuaminen ja epätoivo kahden työn välissä: minulla on opettajan työ ja sitten minulla on yhdistetty pesti kokki-siivooja-pesulatyöntekijä-sisäkkö-lastenhoitaja-nuorisotyöntekijä-psykologi-yleistyömies (eikun siis -nainen) täällä kotona. Olen Onnin syntymisen jälkeen yrittänyt löytää jotain tasapainoa tähän hommaan, mutta aivan turhaan. Joko minulla on huusholli ok ja ehdin ehkä tavata joskus jonkun ystävänkin tai olla hetken lasten kanssa, ja kouluhommat hoituvat siinä sivussa, jolloin poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, miten kehnosti valmistelen tuntejani ja miten vähän kehitän mitään kivaa tekemistä tunneille. TAI sitten väkerrän kouluun sitä ja tätä monistetta ja harjoitusta ja lippulappua, ja koko huusholli on täyden kaaoksen vallassa ja tenavat kulkevat pesemättömissä vaatteissa ja ahdistun lopullisesti, sillä olen huono kestämään sotkua ja epäjärjestystä pitemmän päälle. Että niinkun niin tai näin, aina menee metsään.
20.25 Menen siivoamaan loput sotkut keittiöstä ja olkkarista ja järkkään makuuhuoneenkin taas makuuhuoneen näköiseksi. Tosin mun työpöytääni tuskin erottaa kaiken kaman alta. Opehuoneessa pyöri taannoin vanha Koti & Keittiö -lehden numero, jonka kannessa mainostettiin mukavia kotityöpisteitä, joista yksi kuului opettajalle. Muistan ostaneeni saman lehden aikanaan ihan juuri tämän otsikon takia, mutta kun katsoin kuvia tästä mukavasta opettajan työpisteestä, se oli niin epärealistinen ettei voinut muuta kuin nauraa. Paljasta, puhdasta pöytäpintaa, yksi eteerisen näköinen vesikarahvi pöydällä läppärin vieressä, lattia kiiltävä, taustalla siistin näköinen vitriinikaappi, jossa oli muutama pienehkö pahvilaatikko. MISSÄ olivat kaikki oppikirjapinot, paperiläjät, epämääräiset lippulappukasat, lojuvat kynät, rikki kuluneet muovitaskut, kansiot, mapit, muistilaput? Joko kyseinen opettaja on yli-ihminen tai sitten koko todellisuus oli siivottu kauniisti pois kuvauksia varten, jolloin ei-opettajat saavat tästä ammatista kyllä aivan liian auvoisen käsityksen.
21.20 Naputtelen blogiani samalla, kun isäntä laittaa pikku-ukkoa nukkumaan. Mieltä vaivaa tämä turhautuminen kahden duunin loukussa. Olisipa edes sellainen päivätyö, joka jäisi päivätyöksi, niin että sen voisi jättää taakseen kun työpaikalta lähtee. (Onko sellaista olemassa?)
22.00 Tämä tyhjyyteen tuijottaja lähtee nyt kohti petiä. Hunajaa ja viiliä nassuun plus lisäannos d-vitamiinia, sillä en todellakaan halua nyt saada tartuntaa muulta perheeltä: perjantaiaamuna olis lähtö koulutukseen Turkuun, ja taivas yksin tietää, kuinka paljon mä sitä koulutusta nyt odotan ja kaipaan saadakseni uutta potkua ja uusia ideoita! - Huomiseen, härlingar!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



På tisdag
15.11.2011

5.40 Herätyskellon ensimmäinen pärähdys. Tällä kertaa en nukahda uudelleen, lojun vain horteessa viitisen minuuttia ja raahaudun sitten suihkuun. Ripustan pyykit pesukoneesta kuivumaan ja seison sitten suihkussa jokseenkin kauan. - Mitä väsyneempi olen aamulla, sitä kauemmin seison lämpimän veden keskellä. Olen toivoton.
    Aamu sujuu lähes minuutilleen samaa rataa kuin eilenkin, joten olemme jälleen ajoissa koululla  - aivan kuten haluammekin. Toisinaan sattuu, että olemme koululla vasta viitisen minuuttia ennen ensimmäisen tunnin alkua, ja silloin kyllä tuntuu siltä kuin olisi jäniksen selässä. Not nice.



8.25 Kello soi ensimmäiselle tunnille. Minun opetukseni alkaa vasta toiselta tunnilta, mutta töihin kannattaa ilman muuta tulla isännän kanssa samalla kyydillä. Tekemistä kyllä riittää. Luokassani on toisen opettajan tunti, mutta linnoittaudun opettajien työtilaan tsekkaamaan sähköpostia, tutkimaan Wilma-merkintöjä, askartelemaan ja kopioimaan sivulausemonistetta yseille ja korjaamaan sanakokeita. Tunti hurahtaa tuosta vain.



11.35 Istun luokassani oppitunnin päätteeksi tekemässä merkintöjä Wilmaan. Loistava systeemi, jahka saadaan pelittämään haluamallamme tavalla. Tässä on nyt hieman otettu takapakkia sitten alkusyksyn, kun lukio siirtyi tiettyyn järjestelmään, joka rajoittaa puolestaan yläasteen Wilman hyödyntämistä.





14.45 Oppitunnit ovat ohi, ja starttaamme kotia kohti. Olen jokseenkin ryytynyt yhden luokan käytöksestä  - tai, no, pikemminkin parin oppilaan käytöksestä, mutta jos tässä ammatissa alkaisi näitä märehtiä, ei siitä loppua tulisi, joten tyhjään pääni ajattelemalla aurinkoisempia ajatuksia, kun köröttelemme kotiin. Matkalla kännyni kilahtaa; saan kirjastosta tekstiviestin, jossa ilmoitetaan, että varaamani kirja on saapunut. Kaarramme vielä kirjaston kautta, kun olemme ensin noutaneet iloisen Onnimannin päivähoidosta.
15.20 Kotona. Pikainen välipala. Odotan kiihkeästi, että äkisti alkanut sadekuuro olisi vain pieni ropsahdus, joka menisi nopeasti ohi. Heitän pyykkejä koneeseen, iloitsen postin tuomista lehdistä ja tsekkaan nopeasti vielä sähköpostin; Jes-jes-jes, Comenius-rahoitus valmistelevaan kokoukseen on hyväksytty. Vihreää valoa!
15.40 Haravoin pihalla ja saan anopin koiran aivan vauhkoksi. Nella on ollut meillä runsaat kaksi viikkoa hoidossa anopin ollessa matkoilla, mutta huomisaamuna Nella lähtee. Onni on rakastanut jokaista hetkeä pennun kanssa. Suloinenhan se onkin. Minä vain olen niin allerginen, että sisälle koiraa ei ole voinut tuoda ollenkaan, se on asustanut takapihan terassilla ja autotallissa. Voin rapsutella sitä masusta ja saada siltä muutaman märän pusun, mutta vain lyhyesti. Pitempi kontakti tuppaa hengitystiet tukkoon.
16.40 Hämärä tulee aikaisin. Sain sitä paitsi aika ison alan puhtaaksi lehdistä, joten palaan hyvillä mielin sisälle riisin keittämiseen. Ruoan pitää olla tänään harvinaisen ajoissa valmiina, sillä isännällä on vanhempainilta koululla kuudelta. Laitan riisit tulille ja silitän siinä sivussa kymmenkunta puseroa.
17.00 Sunnuntaista on jäänyt iso satsi chili con carnea, jonka lämmitämme riisin seuraksi. Ja sitten murkinalle! Onni ilmoittaa haluavansa tuplaminiannoksen. Siis ilmeisesti vielä puolet pienemmän kuin normaalisti. Hmm. Chili con carne ei ole hänen herkkuaan, mutta valkoiset pavut hän napsii jauhelihan joukosta nopsaan suuhunsa.
17.15 Kahvin tippuessa silitän vielä harmillisimman osan pyykistä: Ikean Ektorp-sohvan pohjakankaan, jonka silittämistä inhoan ihan yli kaiken. Ilmankos se onkin jo monta päivää lojunut rutussa pyykkikaapissa. Höyryn tehoa lisäämällä tämäkin kyllä oikenee, ei siinä mitään. On vaan niin harmillisen mallinen kankaankappale kuin ikinä voi olla. Silittämistä ajatellen siis.
17.30 Siirryn kahvikupin kanssa työpöytäni ääreen pähkäilemään huomisia tunteja. Kirottu Wordwall-ohjelma kaatuu TAAS kun yritän tallentaa tekeleeni, ja kirjoitan tulikivenkatkuisen meilin firmaan, jolta ohjelma ja älytaulut on hankittu. Toivottavasti osaavat nyt äkkiä ratkaista, mikä tässä oikein mättää!
19.00 Siirrän työkamat sivuun ja luen muutaman blogipostauksen lemppareiltani. Lataan koulupäivän kuvat kamerasta koneelle ja muutan ne Photoshopilla järjellisen kokoisiksi. Keittiön pöytä kyllä huutaa taas avuttomana sitä, että joku tulisi sen siistimään. Isäntä on koululla, keskimmäinen tullut kipeäksi koulupäivän aikana, ja vanhin on lenkittämässä Nellaa Onnin kanssa, joten kukahan se joku mahtaa olla? Raivaan keittiön kutakuinkin siistiksi, laitan tiskarin päälle ja mankeloin yhden lakanan. Lisääkin mankeloitavaa olisi, mutta nyt ei hotsita, ei sitten niin millään.
19.50 Lysähdän sohvalle katsomaan Juhon kanssa DVD:ltä Hanks-DiCaprio -leffaa "Ota kiinni jos saat". Julia ja Onni saapuvat lenkiltä koiruuden kanssa ja neiti jatkaa aloittamaansa saunan lämmitystä. Siinä on meillä toimelias pimu! Isäntäkin palaa koululta väsähtäneen oloisena ja orastavan flunssan kanssa. Loistavaa. Olenko minä seuraava uhri? Tämä alkoi viikonloppuna Juliasta ja on iskenyt nyt miesväen kimppuun. Minua ei suuremmin mikään flunssa nyt innostaisi, loppuviikosta kun on luvassa hyvät koulutuspäivät Turussa.
20.50 Saunaan menemme loppujen lopuksi vain Onni, Julia ja minä. Onni saa osakseen vielä tuplasuihkutuksen, sillä kun palaamme saunasta ja pikku-ukko on asettunut kuivailemaan itseään takan eteen ja meikä makuuhuoneeseen, palaan kohta paikalle ja löydän Hiilitaiteilijan. Jotenkin takasta on tipahtanut sen edustalla oleville klinkkereille hiili, ja tottaKAI sitä pitää käyttää taideteoksen luomiseen! Taideteoksen lisäksi hiiltä löytyy myös joka puolelta taiteilijan kehoa. Ei kun uudestaan suihkuun!



21.30 Yökkärit pikku-ukolle, iltapala nassuun. Olen auttamattomasti myöhässä tämän tenavan kanssa tänään, mutta kun en hennonnut kieltää siltä saunaan osallistumista. Meidän pikku saunatonttu! Sauna ilman Onnia on perin onniton sauna.
22.10 Olen lukenut Onnille iltakirjan, ripustellut pyykkejä ja naputellut tätä blogitekstiä. Ehkä vielä jaksan hiukan vilkaista postin tuomia lehtiä ennen kuin taju lähtee, ehkä en. Mutta huomenna on uusi päivä! God natt, kära vänner.



Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



På måndag
14.11.2011

5.40 Herätyskello soi ensimmäisen kerran, ja mulla ei ole toivoakaan päästä ylös ensi yrityksellä. Isäntä vihaa mun tapaani siirtää kelloa kymmenellä minuutilla eteenpäin, mutta nyt on pakko. Kuolen.
5.50 Okei. Can't help. Raahaudun suihkuun. Muistutan Rölliä niin paljon että Allu Tuppurainen luulisi näkevänsä itsensä jos kävelisi nyt vastaan.
6.15 Olen tänä aamuna hidas. Pääsen vasta nyt aamiaiselle. Kellogg's All Bran on päivän sana. Kahvi tippuu hiljalleen kun minä räpyttelen silmiäni kirkasvalolampun loisteessa.



7.00 Siirryn herättämään Onnimannia, joka tarvitsee lempeän herätyksen. Tai ehkä äiti tarvitsee sitä, että hän saa herättää pikku-ukon lempeästi. Kuiskuttelua, pusuja ja kutittelua. Kannan lopulta hiukan tajuihinsa päässeen pojun olkkarin sohvannurkkaan katselemaan lastenohjelmia.
7.10 Ripustan pyykit koneesta kuivumaan telineeseen ja täytän tiskarin ja laitan päälle. Sitä ei näköjään ole kukaan illalla muistanut tehdä. Tiedän, tiedän, konetta ei saisi jättää päälle yksinään päiväksi pauhaamaan, mutta minkäs teet.
7.20 Hammaspyykki, vaatetta niskaan itselle ja pikku-ukolle. Etsin vielä raivoisasti muutamia matskuja, joista olin laittanut itselleni illalla vihoviimeiseksi muistilapun, ja jota huomasin vasta nyt katsoa. Pengon mappeja ja mutisen. Lopulta tarvitsemani jutut löytyvät.
7.40 Salosen ruokakunta (-1 bussille kiiruhtanut jäsen) ahtautuu autoon ja aloittaa matkan Kettulan etapin kautta kohti Eurajokea.
8.10 Kaarramme koulun pihaan. Olen istunut koko matkan horroksessa miettien sitä, että viikonlopuista pitäisi tehdä lakisääteisesti kolmepäiväisiä. Ei tällaista ihminen kestä. Suunnistan naulakon kautta opehuoneeseen ja kaadan itselleni vielä tilkan kahvia ja istahdan sitten vaihtamaan kuulumisia työkavereiden kanssa. Meillä on Suomen paras opehuone, täällä ei koskaan tylsisty!
8.25 Ensimmäinen oppitunti käynnistyy ja siitä alkaa työpäivän pituinen laukkakisa. Sekoilen jälleen aivan liikaa, mutta olen niin väsynyt, että tuskin omaa nimeäni muistan. Yhdeltä luokalta kysyn sanarissa väärän sivun sanat, kunnes joku vihdoin tajuaa avata suunsa, ja vedämme koko homman uusiksi. Välkkävalvonnassa olen jälleen kerran partioimassa ykkösaulassa, kunnes työkaveri saapuu paikalle ja muistuttaa siitä, että mulla pitäisi tälläKIN viikolla olla valvonta kakkosaulassa. Tsuidaduida. Olen myös unohtanut yhden palaverin, mutta onneksi saan siitä muistutuksen ajoissa ja maailma pelastuu. Onkohan mitään minkä osaisin tänään tehdä kunnolla???
    Päivän mittaan minulla on yksi hyppytunti, jonka käytän HOPS-lomakkeiden ja Word-tiedostojen ihmeellisessä maailmassa seikkaillen ja vihkoja korjaillen. Ruokatunti on sitä paitsi kokonaan hengähtämisen aikaa, sillä minulla ei tänään ole ruokiksella valvontaa. Ehdin siis syödä rauhassa ja juoda vielä kupillisen kahvia. Splendid.
14.45 Päivä on ohi ja suuntaamme kohti Luviaa. Maanantaisin pidämme reipasta tahtia yllä, sillä kotona ei ehdi kauaa vanheta, ennen kuin jommankumman (yleensä isännän) pitää lähteä kuskaamaan Onnia ja Juliaa kohti harrastuksia. Käymme kaupan kautta ja haemme sitten Onnin päivähoidosta. Minä olen suunnitellut meneväni haravoimaan edes tunniksi, ennen kuin pimeä yllättää, mutta katin kontit, kotimatkalla alkaa sataa oikein kunnolla. Vaikkei ole koko päivänä edes pisaroinut! Voihan keljutus!
15.25 Kotona. Selaan postin, syön välipalaksi pari voileipää, käyn laittamassa pyykkiä koneeseen ja lajittelen ostokset kaappeihin.
15.45 Istahdan hetkeksi koneelle lukemaan muutamia lemppariblogejani.



17.15 Pakko istahtaa hetkeksi. Tyhjätä pää. Katsahdan tynkäkynsiäni ja ajattelen, että voisin kaivaa kitaran esille ja rämpyttää jotain, nyt kun kerrankin se on mahdollista. Puolen tunnin joiku- ja säestyssessio avaa äänen ja rentouttaa. Lopulta mietin, olisiko aika tässä huushollissa pedata sänky. - Kyllä vain.



Tämän päivän ateriointi on vähän sitä sun tätä, harrastajat + kuljettaja syövät kaupungissa, ja keskimmäinen on jo lämmittänyt mikrossa itselleen ruokaa ja häipynyt kavereiden luokse. Minä syön tietsikkani ääressä väkertäessäni powerpointtia huomisen läksynkyselyn tueksi. Jossain vaiheessa muistan sytyttää takkatulen ja vaihtaa pyykit koneeseen.
19.20 Meitsi saa duunit aika hyvään vaiheeseen, ja perheen urheilijatkin saapuvat kotiin. Viikkaan ja ripustan pyykit kaappeihin, jotta ehtisin rauhassa katsoa Huippiksen telkusta.
20.00 Mitä helkuttia? Olin odottanut finaalijaksoa, ja nyt tämä on tällaista kertauslöpinää. Voi että näissä mallirealityjutuissa ottaa nämä kertausjaksot päähän! Katsojan huijaamista! - Päädyn katselemaan ohjelmaa vain puolella silmällä, ja kaikki mainostauot juoksen tyhjäämässä ja täyttämässä tiskaria ja siivoamassa keittiötä.
21.00 Saamme siis jälleen odotella viikon oikeata finaalijaksoa. Murinaa. Vaihdan Onnille yöpuvun päälle ja laitan sille iltamurot. Imuroin keittiön lattian, joka on jollain aivan käsittämättömällä tavalla taas täynnänsä kaikkea rapisevaa roskaa. Raivaan myös olkkarin kuntoon ja siivoan teinityttären lattialta sen samaisen tahmaskögän, josta raivostuin jo toissapäivänä. Miksei tällaisille asioille tapahdu mitään ellei niihin itse puutu Tolulla ja rätillä???
21.45 Iltapala kitusiin. Maustamatonta viiliä ja hunajaa. Ei järin hyvää, mutta terveellistä. Viimeisten pyykkien vaihto pesukoneeseen. Omien koululaukkujen pakkaaminen. Kiikutan kirkasvalon kirjoituspöydältäni keittiöön valmiiksi aamua varten ja laitan kahvinkeittimen ja aamumurotkin iskuvalmiuteen. Huomenna mä olen kärppänä valmiina!
22.00 Lataan kuvia kamerasta koneelle ja kirjoitan blogia. Onkohan tää postaus ihan tylsä?
22.35 Nyt iltapesulle! Meikit veks ja rölliminä esille! God natt, bästa läsare!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Isänpäivää!
13.11.2011



Onni oli valmistanut iskälle Kettulassa ikiomaa sinappia ja hienon sahakortin sahanpuruineen päivineen. Sinappi oli just eikä melkein meidän iskän mieleen, sillä se oli makeaa ja vahvaa, kunnon vaikunräjäyttäjää. Nyt pitää pikimmiten tehdä jotain makkararuokaa, jotta saadaan isin ikioma sinappi hyötykäyttöön!
    Mä olin kutonut iskälle uuden oravapaidan. - Tällä nimityksellä on sellainen tausta, että kauan sitten opiskeluaikoina olin kutonut isännälle ja mulle samanlaiset villapaidat, isännälle ruskean ja itelleni vaaleanpunaisen. Isännän ruskeasta villapaidasta muodostui todellinen ikisuosikki, jota on käytetty näihin päiviin asti, vaikka se on venynyt ja vanunut jo aivan muodottomaksi ja siinä on reikiä siellä sun täällä. Kun Julia ja Juho olivat pieniä, he tykkäsivät kätkeytyä jättivillapaidan sisälle ja leikkiä oravia!
    No, nyt on sitten uusi kurrepaita iskussa. Siitä vanhasta ja muodottomasta saavat muksut tapella keskenään (tosin kyllä ajattelin työntää sen saunan pesään, on se niin karmea näky), sillä vieläkin, kun tulee kurja olo tai jompikumpi sairastuu, halutaan kääriytyä iskän oravapuseron sisälle. En aikanani tiennyt, millaisen hitin olin tähän perheeseen luonut. - Ja malli on täysin omasta päästä keksitty, nytkin vetelin vaan silmukkamäärät summittaisesti vertaamalla mallitilkkua isännän sopivankokoisiin neuleisiin.
    Käytiin minunkin iskää tietysti tervehtimässä. Jotenkin se oli kovin, kovin kalpea, hemoglobiini on huidellut pitkän aikaa jo huolestuttavan alhaisissa lukemissa. Huomenna hänellä on onneksi lääkäri ja labrakokeita, toivottavasti jotain selviää ja apu löytyisi.
    Muuten onkin sitten päivä mennyt aamun juoksulenkin jälkeen kokkaillessa ja koulutöitä tehdessä. Tasan 12 pinkkaa sanakokeita, verbikokeita ja läksynkuulusteluja on siirtynyt tänään korjattujen pinoon. Yhdet vihot vielä jäi katsastamatta, mutta niihin ei energia kertakaikkiaan enää riittänyt. Tässä jo melkein voisi sanoa, että onneksi pääsee huomenna kouluun lepäämään, mutta kun sielläkin on koko ajan täysi meno päällä. Diipadaapa, ensi kesälomaa odotellessa.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Että sellanen lauantai
12.11.2011



Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Kiitos, tack, merci, Danke schön
11.11.2011

Pientä elämää -blogin Piikkipaatsama on muistanut ja ilahduttanut mua kahdella blogitunnustuksella, joista täten kiitän ja kumarran, ja myönnän suuresti ilahtuneeni - etenkin, kun sain nämä toissailtana: päivänä, joka alkoi erittäin myrkynvihreissä tunnelmissa, mutta joka loppui iltaruskon hehkuun (ainakin pääkoppani sisällä). Viereinen tunnustus sisältää tietenkin jujun, eli pitää kertoa itsestään 8 randomia asiaa ja laittaa tunnustus eteenpäin (peräti 8 blogille, mutta ihan kahdeksaan nyt en tässä yllä, I'm sorry). Päätin siis kertoa itsestäni, että:
1. Vihaan lomakkeita ja kaavakkeita. Lykkään niiden täyttämistä loputtomiin. Jumalan kiitos, veroilmoituksen eteen ei nykyään juuri tarvitse tikkua ristiin laittaa.
2. Olen kihlautunut mieheni kanssa samassa itävaltalaiskirkossa, jossa Sound of Musicin leffaversion hääkohtaus on kuvattu. Kyseisestä tilanteesta saa kiittää yhtä Salzburgin kuuluisista rankkasateista.
3. En ole koskaan yöpynyt teltassa, ja mikäli asia minusta itsestäni on hiukkaakaan kiinni, en aio yöpyä vastaisuudessakaan.
4. Vielä viitisen vuotta sitten en yhtään välittänyt siitä, mitä päälleni puin. Teini-ikään ehtinyt tytär onnistui aivopesemään minut totaalisesti lyhyessä ajassa. Nykyään kuljen kuolaten kauppakeskusten vaateliikkeissä ja olen Trendin ja Olivian tilaaja. OMG!
5. Haluaisin oppia soittamaan pianoa.
6. Olen tänä syksynä tullut vanhaksi. Olen alkanut ottaa päikkäreitä aina silloin tällöin työpäivän jälkeen.
7. En ole koskaan edes maistanut tupakkaa, ja tupakoivat ihmiset haisevat minusta todella ällöttävältä.
8. Aloitan Uuden, Järjestelmällisen Elämän noin kaksi kertaa kuukaudessa. Joka kerta romutan korkeat toiveeni oman itseni suhteen parissa päivässä. Siitä huolimatta olen kohta taas kuvittelemassa Suurta Muutosta. Jatkan tätä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Täytän ensi kuussa 46. On säälittävää, etten vieläkään ole ottanut opikseni ja ymmärtänyt, että olen oikeasti Hörhötti.
Toiseen tunnustukseen liittyy kolme juttua, jotka ovatkin yksioikoisempia, ja tod.näk. löytyvät jo jostakin päin sivustojani:
1) Väri: keltainen
2) Ruoka: kiinalainen
3) Paikka, jossa haluaisi käydä: Dublin
    Tunnustukset lähtevät tietenkin eteenpäin blogeille, joista nautin ja joita voin sydämellisesti suositella. Sain nämä yhdessä, joten lähtekööt myös parivaljakkona seuraaville maanmainioille bloggaajille: Vilukissi, Vihreän talon T ja Tavallisen arjen epätavallisen upea Helena. Varsågoda.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.






Tiedättekö?
9.11.2011

Sen fiiliksen, kun olo on todella kaoottinen, väsynyt, epätoivoinen ja depiksessä? Että ikään kuin mikään, ei mikään ole nyt hanskassa, vaan ote lipsuu ihan kaikesta. Ja että töitä on niin paljon, että vaikka uurastaisi vuorokauden ympäri, mistään ei silti tule valmista. Ja huusholli on sekaisin. Ja kaikki, mitä ikinä sitten etsiikin, on hukassa, hiusharjasta tärkeisiin aanelosiin.
    Sellainen oli fiilis tänä aamuna. Keittiö oli kuorrutettu likaisilla astioilla ja ruttaantuneilla sanomalehdillä, mun työpöytäni ja -kassini olivat väärällään kaikkea lajittelematonta ja korjaamatonta paperitavaraa, pyykkivuori uhkasi irrottaa saunan eteisen kattopaneelit, hoitamattomat ja ehtimättömät työt painoivat, mua väsytti aivan sikana, ja kaiken pohjalla painoi kelju fiilis eilen katsomastani Perikato-leffasta, vaikka a) olin lukenut sekä historianläksyni että Traudl Jungen muistelmat ja tiesin, mitä tuleman piti, b) tiesin senkin, että takuulla leffa ei olisi mitään hilpeyttä herättävää katsottavaa. Silti minua harmitti, että Magda Göbbels on ollut kuolleena jo vuosikymmenet, sillä olisin kernaasti halunnut vääntää häneltä henkilökohtaisesti niskat nurin (Noh, siis, tiedätte kyllä, mitä tarkoitan). Omien lastensa murhaaja on vähintään yhtä sairas rikollinen kuin itse Führer.
    Kuljin työpäivän silmät ristissä ja mieli mustana, ja ajattelin jo ilmoittaa koulun keskusradiossa, että minua on tänään syytä varoa. Tokan tunnin alussa sekoilin enemmän kuin laki sallii, sillä olin menossa vakkariluokkaani pitämään ruotsin tuntia seiskaluokalle, mutta sielläpä kollegani aloitteli seiskan enkuntuntia, jolloin minä tajusin, että taivas, mun pitäis olla kielistudiossa, eikä ollenkaan minkään ruotsin seiskan kanssa, vaan enkun kasin! Säntäsin oikoreittiä studioon opehuoneen halki ja huikkasin tilanteesta kommentin työkaverille, joka hihkaisi takaisin, että on se hyvä, että koko tunnin kuvio vaihtuu kerralla ettei tarvitse koko ajan olla opetusryhmää ja luokkaa vaihtamassa. - Heh, tää työkaveri kyllä löytää jotain positiivista tilanteesta kuin tilanteesta.
    Kotimatkalla olin vähällä nukahtaa auton penkille, ja kotona kaaduinkin sänkyyn heti pari voileipää hätäisimpään nälkään hotkaistuani (koulussamme on yleensä hyvä ruoka, mutta tänään liipattiin läheltä pohjanoteerausta jonkin ihme kasviskeiton kanssa). Tunnin päikkärien jälkeen aloin olla hiukan järjissäni, ja pystyin hakemaan Onnin hoidosta ja käymään kaupassa. Juoksulenkki kaiken tämän päälle selvitti nuppini lopullisesti, ja jotain ihmeellistä lienee tapahtunut myös bittien ällistyttävässä maailmassa, sillä onnistuin lopulta tänään väkertämään älytauluharjoituksen, jota olen jo kahdesti aiemmin yrittänyt tehdä - joo, ja onnistuin eilenkin tekemään, kunnes ohjelma kaatui just sillä samalla siunaaman hetkellä, kun olin tallentamassa työni tuloksen! - Nyt kuitenkin sain homman onnistumaan, ja huushollikin on taas ihmisasuttavassa kunnossa, ja kaaostila on huomattavasti helpottanut.
    Täytyy sanoa vielä, että päivä lähti jo siinä kohtaa selvään nousuun, kun palasin koulusta kotiin ja Juho saapui postilaatikolta Amazonin paketin kanssa: Downton Abbey -dvd:ni oli saapunut nyt jo perille! En vielä ehtinyt korkata tätä ihanuutta, mutta ehkä jo huomenna...
    Ja vihoviimeiseksi Päivän Onni: Päiväkodin valokuvat olivat saapuneet. Sanoin Onnille, kun mentiin autoon, että avataan valokuvakuori vasta kotona, millaisia kuvia hänestä on saatu otetuksi. Pikkumiehen vastaus huokui jälleen vankkumatonta itseluottamusta: "Varmasti ihania!"
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Voihan nenä!
4.11.2011



Meidän koulussamme vietettiin tänään nenäpäivää, ja minä tulin siihen tulokseen, että tuo punainen nenä sopii minulle paljon paremmin kuin tämä luonnonmuovaama. Se sitäpaitsi mätsää väriltään huivini ja baskerini kanssa. Luulenpa, etten enää pysty luopumaan siitä. Tulen jatkossakin kulkemaan punaisen pallonenän kanssa. Nuhan tai flunssan iskiessä siihen voi niistää helposti. Se on helppo ottaa käteen ja puristaa siitä ylimääräiset nesteet pois. Siihen voi myös hieroa vaikkapa Vicks Vaporub -voidetta, niin pysyy hengitystiet helposti auki flunssaisenakin. (Niin, kyllähän me porukalla keksittiin kaikkea muutakin, mitä siihen voisi hieroa tai imeyttää, niin voisi kulkea pienessä pöllyssä koko päivän.)
    Syöminen ja juominen sen kanssa on kuitenkin melkoisen vaikeaa. Ja koska se on niin iso, se tunkeutuu myös lukiessa näkökenttään häiritsemään lukemista. Näkökentässä häilymisen takia sitä myös vallan luontaisesti tulee katsoneeksi kieroon. Apua! Tarvitsen todennäköisesti jonkinlaista terapiaa ja tukiryhmää, jotta pystyisin luopumaan nenästä ja pääsisin eroon sen aiheuttamista terveyshaitoista. Ja kuka osaa ennustaa, kuinka kauheita vieroitusoireita tulen saamaan! Herään keskellä yötä hikoiluun ja vapinaan ja kolppaan yön pimeydessä kaikki keittiön kaapit läpi, kunnes lopulta löydän nenän ja rauhoitun vasta saatuani sen keskelle pärstääni. Tai jos en löydäkään sitä? Mies ja lapset löytävät minut aamulla läähättämästä keittiön lattialta tomaatti päässä? - Hyvä tavaton, mistä löytyy ammattiapua nenäpäivän nenäaddikteille???
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Jogging feels good
2.11.2011

Aivan superloistofiilis oli tänään juosta. Aivan älyttömän kevyt askel ja helppo hengittää ja siis... kertakaikkiaan! Mä olen vaikka kuinka kauan nyt juossut taas sellaista puolittaista eteenpäin raahautumista, etenkin lenksun puolivälistä eteenpäin, ja joutunut kävelemään milloin enemmän ja milloin vähemmän. Ja tänään, oi tänään, vaivannäköni palkittiin aivan täydellisen hyvällä juoksukokemuksella, tunsin jo lenksun puolivälissä, että hitsit, tänään jaksan juosta loppuun asti ottamatta kävelyaskeltakaan, edes siinä vihoviimeisessä ylämäessä, joka loppumatkasta kaataa mut aina suurin piirtein kuolleena maahan. Ylös mentiin niin että hiphei ja olisin voinut juosta sen saman mäen ylös vielä toisenkin kerran. *nirvanaa*
    On se hyvä, että jokin asia onnistuu ja sujuu. Koin nimittäin syviä turhautumisen hetkiä myöhemmin tämän tietokoneen äärellä, kun ajattelin, että mullahan on vielä loistohyvin aikaa värkätä hyvä harjoitus enkun sanajärjestyksestä älytaululle. Huomenna kun on vielä kaikkien enkun kasiluokkien tunnitkin, niin että saan harjoituksen heti kovaan hyötykäyttöön. Ja katin kontit; koko älytauluohjelma kaatuili koneellani niin perusteellisesti ja niin monta kertaa, että luovutin. En todellakaan tiedä, mistä kiikastaa, mutta mulla on ton Wordwall -ohjelman kanssa ollut koko ajan hankaluuksia sekä luokassa että kotona (ilmeisesti se ei ole asentunut oikein, mun on perjantaina hyppäreillä otettava yhteyttä siihen firmaan). Että siinä sitten istuin ryytyneenä käsi poskella ja ajattelin, että hienoa. Mulla on avaruusajan opetusvälineistö käytössäni, ja joudun silti menemään luokkaan niitten helkutin tylsien monisteitten kanssa. Can't help, mutta ehkä korjausta ja apua tilanteeseen sitten on tulossa. - Toivottavasti!
    Posti ilahdutti tuomalla FeelUniquesta tilaamani Tigin fööninesteen. - Olin vähällä ostaa putelin Isokarhun Fanletti-myymälästä, jossa se maksoi 21 euroa ja rapiat päälle. Pitelin sitä jo kädessäni, kun yhtäkkiä tajusin, että aina kannattaa tarkistaa ensin nettikauppojen hinnat. Ja toden totta, FeelUnique toimitti fööninesteen postilaatikkooni kaikkine kuluineen n. 13 eurolla. Tässä on syy siihen, miksi ostan kosmetiikkaa niin paljon netin kautta: hinnat yksinkertaisesti ovat monin verroin halvemmat kuin noissa kaupungin liikkeissä. Pistää kyllä välillä miettimään, mihin tämän maan hinnoittelu oikein perustuu. Jos tämäkin tuote tuli kotiini asti 13 eurolla, ei yli kahdenkympin hintaa ainakaan logistiikkakuluilla voi perustella. Joku vetää välistä ja rutkasti.
    Lupasin muuten raportoida tilanteesta käytettyäni NailTekin tuotteita, jotka tilasin viime kuussa Head 2 Toesta, mutta tällä hetkellä tässä hommassa on status quo. Kävi nimittäin niin, että syyslomalla kaivoin skittani naftaliinista, ja kun sitähän ei voi soittaa, jos vasemman käden kynnet ovat vähänkään pitkät, niin leikkasin surutta loputkin lyhyiksi, kun niin moni oli jo katkeillut pitkin matkaa. Tässä sitä nyt ollaan musisoitu ja myllätty puutarhassa tynkäkyntenä. Jahka innostun taas kasvatuspuuhiin, kerron NailTekistä tuonnempana.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.



Jäniksen selässä
1.11.2011

Aikamoista menoa heti syysloman loputtua, huhhuh. Eilen oli nuppi vielä hajoamispisteessä Comenius-hakemuksen takia, mutta saatuani sen työkaverin kanssa siihen jamaan, että se saatiin postiin asti, alkoi vähän hellittää. Tosin ilta meni psyllin vanhempainillassa ja kokeen laatimisessa, tänään oli tiiminvetäjien pitkänpuoleinen palaveri koulun jälkeen ja torstaina on taas oman koulun vanhempainilta, joten ei tässä sen suuremmin hengähtää ehdi. Olisin iloinen jo siitäkin, jos ehtisin ulos lenksulle, mutta ehkä huomenna sitten, kun koulun jälkeen ei ainakaan pitäisi olla mitään erikoista. Tosin noi nykynuoret on sen verran kekseliäitä, ettei koskaan tiedä, mitä uutta miittingiä koulun jälkeen pukkaakaan.
     Mulla oli eilen hetki pyöriä kaupungilla ennen vanhempainillan alkamista, ja bongasin Suomalaisesta Kirjakaupasta taas kaksi kirjaa, jotka haluaisin ehdottomasti lukea. Mieleen tuli saman tien kaksi ajatusta: 1) "Etsi ne kirjastosta!" 2) "Millä ajalla luulen lukevani ne?" Sain loman aikana vihdoinkin loppuun sen Caitlin Moranin kirjan "How to be a woman" (nauroin useasti ääneen, mutta se oli mielestäni kuitenkin sen verran yhden lukemiskerran juttu, että lahjoitin sen paikalliseen kirjastoon), ja Weinerin romskunkin nielaisin yhteen menoon ja sitten ehdin vielä aloittaa tuota suuresti ylistettyä Marilyn-romskua. Pahaa pelkään kuitenkin, että kun loma oli ja meni, tähän tämä lukeminen taas jämähtää. Niin että kun vielä kuuden viikon kuluttua tuossa sivupalkissa jäkittää sama kirja, älkää luulko, että olen vain unohtanut päivittää sen. En ole. Sen sijaan olen uusinut kirjan lainan jo ainakin kertaalleen netin kautta.
    Ilahdutin tässä loman aikana Face-kavereitani Onnin lausahduksilla. Pikkumies tässä päivänä muutamana ihmetteli eroa sarjakuvien ja todellisuuden välillä: "Äiti, kun ihminen nukkuu, niin onko ne näkymättömiä ne pilvet, joiden sisällä on se z-kirjain? Kun isä kuorsasi, en nähnyt yhtäkään sellaista!" - Näitä z-kirjaimia on ihmetelty aina silloin tällöin sen jälkeen, kun luimme Onnin kanssa Noksu-kirjaa, jonka lopussa Noksu kiipesi sänkyynsä nukkumaan. Jo silloin kuultiin kotielämän suuria totuuksia: "Kun isä nukkuu, siitä lähtee iso z. Minusta lähtee vain pieni z."
    Toinen kuolematon toteamus tuli Onnin suusta, kun Julia kutitteli pikkuveljeään ja nuuhki tämän niskaa. "Onni, miten sä voit tuoksua noooooiiiiiin hyvältä?" Johon pikkuveli hymyili, kohautti olkapäitään ja totesi: "Tällaiseksi Jumala mut teki!" Että siinä sen sitten kuulitte.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä.





Site Meter
Bannerin kuvat www.weheartit.com
Tällä hetkellä luen:
Andrew O'Haganin romaania
"Maf-koira ja hänen ystävänsä
Marilyn Monroe"
Seuraamiani blogeja:
Karkkipäivä
Malenami
Nettimartan pihapiiri
Ostolakossa
Periferialife, maalla
Secret Wardrobe
Soul Searching
Tavallista arkea
Turun Tilda
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm
Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla
Blogiarkisto

2011 lokakuu
2011 syyskuu
2011 elokuu
2011 heinäkuu
2011 kesäkuu
2011 toukokuu
2011 maalis-huhtikuu
2011 tammi-helmikuu
2010 loka-joulukuu
2010 elo-syyskuu
2010 kesä-heinäkuu
2010 maalis-toukokuu
2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maalis-huhtikuu
2008 tammi-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syys-lokakuu
2007 heinä-elokuu
2007 huhti-kesäkuu
2007 tammi-maaliskuu
2006 heinä-joulukuu
2006 tammi-kesäkuu