| Uusimpaan blogiin | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
sunnuntai 29.5.2011 Olen tänään ollut kuin joku helkutin kassakone. Numerot ovat vilistäneet silmissäni ja lopulta minusta on kilahtanut aina arvosana ulos. "Kahdeksan, ole hyvä!" "Kymmenen, hienoa!" "Kuusi, pahoittelemme." Toisten kohdalla numerosta päättäminen on helppoa. Joidenkin kohdalla tuskailee viimeiseen asti ja toivoo, että puolikkaat numerot olisivat käytössä myös todistuksessa. Huvittavinta on, että oppilaiden mielestä tosiaankin ope antaa numerot. Ihan kuin leipoisin ne jostain tyhjästä, oman mieleni mukaan. Harva oikeasti tajuaa, että se numero on heidän itse itselleen hankkima, oman työn tai oman välinpitämättömyyden tulos. Joka tapauksessa olen nyt tiltti. Eikä tämä edes ollut vielä loppusoitto tälle koerumballe, sillä tässä on vielä jokunen mattimyöhäinen yrittämässä tehdä viimehetken parannusta. Saanen vielä hiukan lisää korjattavaa huomisen luokkaretken jälkeen. Tiistaina en enää suostu korjaamaan mitään, se on vissi ja varma. Huomenna kassakone kilahtaa tältä keväältä viimeisen kerran. Mutta voi, huomenna on luokkaretki kartanomuseo Louhisaareen Mannerheimin syntysijoille ja vapaa-aikaa Turun Skanssissa, josta löytyy mm. kosmetiikkaliike Kicks. Saan melkoiset kicksit silkasta ajatuksesta. En ole aiemmin päässyt käymään siellä, joten olen vain tyytynyt katselemaan ketjun mainoksia muotilehtien sivuilta ja kuolaamaan niiden äärellä. Voitte uskoa, että kolmetuntisesta vapaa-aikarupeamasta saatan ehkä niukasti ehtiä sieltä kahville. Mä hei oikeesti yritän esittää normaalia, etten joutuisi ihan transsiin, voisin pahimmassa tapauksessa joutua jonkun Securitas-gorillan ulos taluttamaksi. Mutta kun suljen silmäni (ja tämänpäiväiset numerot lakkaavat ensin vilistämästä), näen jostain syystä Essien kynsilakkapulloja kaikissa mahdollisissa pastellinhempeissä sävyissä. Voikohan tästä taudista mitenkään parantua? 5 työaamua kesälomaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. tiistai 24.5.2011 
Tässähän sitä korjaillaan juu. Mitenkä kävikin niin, että sunnuntaina ajattelemani neljän koepinon nivaska onkin kyllä viisi pinoa -
unohdin autuaasti, että mullahan on kolme enkun seiskaa kahden sijasta. Ja mitenkähän tässä kävi blondille niinkin, että olin
yhden luokan koetta laatiessani poistanut pari tehtävää ja lisännyt muutaman tilalle siitä mitä ensiks aioin, ja sitten olin
unohtanut tarkistaa maksimipistemäärän uudestaan. Iloitsin, että menipä koe hyvin, kunnes tänään niitä palauttaessani yks oppilas
totesi, että nää hänen pisteensä ei voi kyllä pitää paikkaansa. Ruvettiin sitten tutkimaan asiaa tunnin lopulla, ja voi kökköjen kökkö,
90 pisteen sijasta maksimipisteet ovatkin tasan 100! Eikun paperit takas ja minä niihin illalla säätämään uusia numeroita, piirun
verran huonompia tietysti kuin ne edelliset. Että ottaako aivoon, mitä luulette? Olin ihan ryytynyt, kun menin opehuoneeseen ja
kerroin, mitä mulle oli tapahtunut, mutta kollegat oli taas hyperihania. Yks totesi ilahtuneena "Tiekkö mulle käy tollai aina
säännöllisin väliajoin!" ja toinen myhäili vieressä: "Perussetti." Muistan urani alkuajoilta minäkin vastaavan tapauksen, että just
samanmoinen 10 pisteen vaje oli jäänyt maksimipisteisiin, ja tietysti ottaen huomioon a) luonteeni ja b) hiustenvärini ja vielä c) laskutaitoni,
on taivaan ihme ettei tätä ole tapahtunut mulle useammin. *huoh* Isää kävin taas katsomassa illalla, ja hän saattaa ehkä päästä jo ylihuomenna kotiin. Good news! Sappisysteemeihin oli tähystyksen ja putsauksen yhdessä laitettu joku muoviputki, jotta sappineste ohjautuisi virtaamaan oikein, ja nyt tulehdusarvo oli laskenut jo aivan romahdusmaisesti viime mittauksesta. Hyvä olis isukin päästä jo liikkeelle ja kotioloihin ja normimaailmaan. Sairaalassa kaikki on niin perinjuurin tylsää ja pysähtynyttä. Viimeisiin työpäiviin mahtuu paljon kiirettä ja säätämistä (ja mokailua, kuten huomaatte), mutta mä en mitenkään voi sille mitään että osittain pää kulkee pilvissä koko ajan. Tänään printtasin itelleni Pallontallaajien keskustelupalstalta shoppailuvinkkejä Lontooseen. Tää on ihan kauheeta. Uskotteko, että mulla vielä pää poksahtaa ennen heinäkuuta? Minut pidätetään kun juoksen Lonely Planetin Lontoo-opas kourassani ympäri Porin poliisilaitoksen liikenneympyrää ja hihkun siellä: "Excuse me, is this Piccadilly Circus? Where's the tube station?" 8 työaamua kesälomaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. sunnuntai 22.5.2011  Mä olen möyrinyt mullassa. Kerroinko jo aiemmin, että olen perustamassa kasvimaata? Pientä sellaista. Pohjaksi sille isäntä nakkasi kompostin pohjalta kaiken sinne maatuneen mullan. Joka tosin mielestäni vaikuttaa paikoin enemmän puuhakkeelta kuin mullalta. Joten olen käynyt multaa kärsivällisen perusteellisesti läpi kuutiosentti kuutiosentiltä ja nakannut sivuun kaiken maatumattoman aineksen. Ja sitä ei muuten ole vallan vähän! Siksi homma on hidasta, enkä ole päässyt vielä pitkällekään, vaikka olen kykkinyt tuolla sekä eilen että tänään. Isäntä totesi, että vain pintamulta kannattais käydä. Ehei, mä en to-del-la-kaan voi kasvattaa tuolla mitään syötäväksi aiottua sen jälkeen, kun isäntä siellä ensiks ruopi ja näin sen nakkelevan metsään valkoisia ja isoja möllyköitä. Kysyin silloin, että mitä ne on, ja sain vastaukseksi, että ne on koppakuoriaisen toukkia! KÄVYN KOKOISIA! Auuuuuugh! Haluni kasvimaan perustamiseen laski sillä sekunnilla noin sadalla prosentilla, mutta tässä viikon verran tuumattuani olen tullut siihen tulokseen, että jos käyn mullan läpi ja lisään siihen ostamani kolme 50 litran multasäkkiä, siitä ehkä vielä sittenkin saa kelvollisen kasvimaan. Siemeniä ostin Terrasta jo vaikka kuinka monta pussia. Että kyllä tässä edetään, hitaasti ja varmasti, kuin kastemadot. Muuten viikonlopun ohjelmaan onkin kuulunut sitten lähinnä kokeiden korjaamista. Korjasin yhteensä viisi pinkkaa isoja kokeita plus kahdet läksynkuulustelut, ja sitten vielä laadin kahdet kokeet. Viimeksi mainitut pidetään yhteensä neljälle eri luokalle, joten kun olen niistä neljästä pinosta selvinnyt, alkaa tämän kevään työrupeama helpottaa. Thank God! Loma ei tule taas hetkeäkään liian aikaisin! Ja voi, miten mä jo odotan kaikkea!!! Kirjasto on ihan täynnä lukemista ja niin on omatkin hyllyt, ja kukkia aion istuttaa tonne suihkulähteen ympärille, ja lenkkeillä ja fillaroida ja ommella ja-ja-ja... Ja sitten on Lontoo! Jiihaa! Se kaikki kiva on vielä edessäpäin! 10 työaamua kesälomaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. maanantai 16.5.2011 
En kertakaikkiaan jaksanut katsoa Suomen peliä eilen. Olin totaalisen sippi, kun oltiin päästy tilanteeseen 1-1 ja
ajattelin pessimistinä, että jaahas, ei tämä tästä kummene. Viime minuuteilla Ruotsi antaa meille kumminkin turpaan.
Menin nukkumaan ja aamulla avasin telkkarin katsoakseni uutissivuja - varmana siitä, että eteeni levittäytyisivät kuvat
nujerretun näköisistä, masentuneista ja tyhjäkatseisita Leijonista. Mutta voihan ällistyksen määrää, kun luin, että 16
vuoden takainen ihmeteko on nyt uusittu! Välittömästi harmitti, etten ollut katsonut peliä loppuun asti, ei niinkään jääkiekon
vaan Mertarannan selostusten takia. Onneksi joku nopea ja virkeä yksilö oli jo tehnyt Youtubeen maalikoosteen, josta kuuli
kaikki Mertsin parhaat hehkutukset, ja tuntui taas siltä, etten ollut mistään paitsi jäänytkään. Incredible! Hieno homma!
Keväällä -95 odotin massu pyöreänä Juliaa ja muistan, miten olin tamppaamassa mattoja iltamyöhään, kun siivoushullunkin piti
lopettaa pelin mennessä niin jännäksi. Suomi on tänään seonnut, mutta ihan syystäkin, on tässä sen verran monta kertaa otettu
takkiin länsinaapurilta. Ja voi, nyt on ruotsinopella taas syy soittaa "Den glider in" -biisiä!Julia sairastui perjantain ja lauantain välisenä yönä oksennustautiin, ja meitsi on ollut tänään massu outona. Mulla särkee ja kuplii, mutta mitään täysräjähdystä ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut. Toivon totisesti, että ei tapahtuisikaan, eikä sen puoleen kellään muullakaan tässä perheessä, sillä tauti näytti olevan rajunpuoleinen. Siihen liittyi korkea kuume ja ihan totaalinen voimattomuus. Ei näyttänyt perin houkuttelevalta. Nyt en ole uskaltanut käydä isääkään sairaalassa moikkaamassa, etten veisi tota pöpöä meiltä sinne. Jos tää nyt tästä menee ohi, niin ehkä huomenissa uskaltais käydä taas sairaalassakin. Tähystys oli tehty isälle tänään, mutta kiviä ei oltu siinä yhteydessä poistettu, joten nyt odotellaan huomista lääkärinkiertoa ja uutisia siitä, mikä on seuraava askel. 14 työaamua kesälomaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. perjantai 13.5.2011  Oijoi, minun aivoni kulkevat aivan kesäraiteilla ja hyvin paljon Lontoossa, sillä olen pari päivää tutkaillut aktiiviskuumeisesti eri teatteriesityksiä, lippujen hintoja, tarjouksia ja istumapaikkojen kelpoisuutta. Sain aivan äärettömän loistavan linkkivinkin tutun tutulta: Theatremonkey sisältää Lontoon teattereista ja esityksistä uskomattoman hyvät tiedot. Sivustolta löytyy esim. pohjapiirros jokaisen teatterin katsomosta, johon on merkitty eri väreillä, mitkä paikat ovat hinta-laatusuhteeltaan hyviä, mitkä suht ok, ja mitä taas kannattaa välttää. Ostin lopulta Julialle ja mulle liput Criterionin "The 39 Steps" -komediaan, ja "Wicked"-musikaaliin yritämme saada liput paikan päältä. Olen ihan täpinöissäni! Mua otti viime reissulla päähän, ettemme olleet ehtineet perehtyä etukäteen ollenkaan mihinkään teatteritarjontaan, eikä meillä oikeastaan ollut kaikelta perusnähtävyyksissä kiitämiseltämme sellaiseen aikaakaan, mutta nyt asiaan tulee korjaus! Jii-haa! Pilvi taivaallani on siinä, että isä voi yhtä surkeasti kuin ennenkin. Torstaina piti operoida, muttei operoitu. Syy oli kuulemma sappirakon tulehdustilassa, jolloin tähystysoperaatio ei ole mahdollinen, siitä ei ole hyötyä, tai siitä on jopa vahinkoa. Nyt isärukka kärsii edelleen tulehduksestaan, tärisee kuumeesta ja saa antibiootteja suonensisäisesti. Aluksi en ollut niin kamalan huolissani, kun sappivaivat nyt ovat aika tavallisia vaivoja ja niiden hoitaminen ei yleensä ole monimutkaista, mutta nyt alkaa Tosihuoli kolkutella ovella. Miten tuon ikäinen ihminen jaksaa ja selviää tällaisesta? Huhhuh. Ei tässä voi muuta kuin laittaa kädet ristiin ja pyytää, että saataisiin käänne parempaan päin. Olin alkuviikon aivan kauheassa horrosväsymyksessä, mutta keskiviikkona otin koulun jälkeen tunnin päikkärit ja lähdin sitten juoksemaan pururadalle, ja *POKS* mä heräsin yhtäkkiä. Eilinen Pilates virkisti myös, ja tänään lähdin vielä puoli ysiltä hakemaan nirvanaa purtsilta, mutta taisin olla työviikon jälkeen vähän turhan väsynyt, sillä ihan nirvanaan en päässyt. Ei tässä silti pahaltakaan tunnu, ei ollenkaan. Olen sitä paitsi suunnattoman tyytyväinen siitä, että viikko sitten siivotuksi tulleen vaatehuoneen lisäksi olen saanut keittiön ryjävaraston lähes tyhjäksi. Olen heittänyt vuosikausia hilloamaani turhaa ryjäroinaa pois sekä sieltä varastosta, että muualta kaapeista, joihin on niin ollen syntynyt uutta tilaa oikeasti säilytettäville tavaroille. Haaveenani on vetäistä väliseinä pois tuosta keittiön varaston ja meidän makuuhuoneen pienemmän vaatehuoneen välistä, jolloin tähän makkariinkin saataisiin järjellisen kokoinen vaatehuone. Nykyinen on lähinnä koirankopin kokoluokkaa. Mutta olipa remppaan varaa tänä kesänä tai ei, niin ainakin tuntuu hiivatin hyvältä saada tilaa ja selkeyttä sen kaiken sekasotkukaaoksen tilalle. Vai uskotteko, että tulen vielä harmittelemaan sitä, että heitin laatikollisen tietsikkakorppuja pois? Ihan varmasti korppuasemat palaavat retrotietsikoihin juu... 15 työaamua kesälomaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. tiistai 10.5.2011 
Voi, miten kesäinen sää! Ihan mieletöntä! Miten tällaisella kelillä kukaan jaksaa keskittyä kouluun? Ihan tappavaa!
Miksei Suomessa ole hellevapaita? Keväällä sellainen voitaisiin julistaa heti kun elohopea kipuaa yli 20 asteen, syksyllä voisi
raja olla 25 astetta. Oivoi! Istuin koulupäivän jälkeen hetken puutarhassa kirja kourassa, auringonvalon ja lämmön pureutuessa
sieluun asti, ja pääkoppani siirtyi siinä samassa kesä- ja lomavaihteelle. Tuntui siltä kuin asemanhoitaja olisi kiskaissut jostain
vivusta niin, että juna siirtyi kulkemaan ihan eri raiteelle kuin ennen. Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että tämä ope
on entistäkin enemmän titityy.Kävin katsomassa illalla taas iskää sairaalassa, ja tilanne on nyt se, että tähystysoperaatio tehdään vasta torstaina. Sappikivet saadaan ehkä poistetuksi siinä toimenpiteessä. No totisesti toivottavasti saadaan! On se nyt surkeaa, että 85-vuotias ihminen viedään sunnuntai-iltana ambulanssilla kipeänä sairaalaan, ja sitten pitää monta vuorokautta kärvistellä kipulääkkeiden varassa, kun tiettyjä toimenpiteitä nyt vaan tehdään pari kertaa viikossa tiettyinä päivinä ja sillä hyvä. Mun ymmärrykseni Satakunnan Keskussairaalan hoitokäytäntöjen kohdalta on lopussa, ja tiedän olevani vain maallikko jne.jne, mutta tiedän myös, että kipuisena siellä ei ole kiva odottaa ja odottaa ja odottaa, ja että iäkkäälle ihmiselle sen täytyy olla muitakin rankempaa. Tiedän senkin, että tämä ei ole hoitajien vika, mutta olen sitä mieltä, että päättävällä tasolla olevien ihmisten olisi hyvä kokea sairaskohtaus tai pari, ja saada tätä samaa Odota ja kidu -kohtelua. Saattaisi yllättäen alkaa löytyä niitä resursseja toiminnan tehostamiseen. Onni-pörriäinen on pörrännyt tramppiksella sydämensä kyllyydestä, ruiskinut vesipyssyillä sinne sun tänne ja ihmetellyt heräävien ötököiden elämää. Tänään oli nähty ekat hyttyset ja juteltu isosiskon kanssa niiden touhuista. Onni: Voiko hyttyset purra? Julia: Joo, kyllä ne voi syödä ihmisiä. Onni: Ai. - - - Voiko ne syödä naisiakin? Julia: Öööö, tota, kyllä naisetkin on ihmisiä. Myöhemmin illalla selitystä äidille: "Tiiäkkö, ne ottaa ihmisestä sitä pun..puna... punaista pois... sitä VERTA! Ne imee sitä! (sitten sävy muuttuu huolettomaksi) Mutta luiden sisältä sitä tulee koko ajan vain lisää ja lisää!" 18 työaamua kesälomaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. sunnuntai 8.5.2011, äitienpäivä  Kuten voitte nähdä, mä sain tänään aivan hurmaavia lahjoja. Parfyymin, jonka oikeastaan Onni löysi mulle vahingossa, kun olimme yhdessä tuoksuttelemassa hajuvesiä ja mä yritin päättää, minkä Cleanin tuoksuista ottaisin. Kesälaukun Julialta. Kerrassaan hellyyttävän kortin Onnilta. Ja Juholta itse leivottu minikokoinen murokakku. Mä olenkin tällä hetkellä täynnä herkkuja kuin Turusen pyssy. Oikeastaan voisin tämän viikonlopun tankkauksen voimin elää loppuvuoden. Ihan hirveetä, millaista mässäystä tää on ollut, Juliakin teki eilen mutakakkua, joka on tunnetusti laihduttajan paras ystävä... Ääääks, pelkkä vilkaisu sängyn alla lojuvaan vaakaan saa mut etsiytymään kiireesti toiseen huoneeseen. (Lattia ei vielä narise ja notku allani kuten "Gilbert Grapessä", mutta meillä ei olekaan kellaria!) Sää on ollut kuin morsian, ensimmäinen kesäinen päivä, ja kaikki ois varmaan ollut vallan kivaa, ellei isä olisi taas sairastunut. Se kiikutettiin ambulanssilla 1½ viikkoa sitten torstaina sairaalaan, jossa sillä todettiin alkava keuhkokuume ja sappitulehdus, ja sitten se kotiutettiin jo maanantaina antibiootticocktailin kera. - Ihan liian aikaisin! Nyt systeri soitti anoppilasta, että iskä oli soittanut sille, voisinko mä lähteä viemään sitä Keskussairaalaan. No muuten olisin voinut, mutta kun isäntä oli lähtenyt viemään autolla Juhoa Poriin hapkidoharkkoihin! (Hittoako nekin äitienpäivänä harjoituksiaan pitävät?) Systeri soitti sitten ambulanssin ja mä hyppäsin fillarin selkään ja poljin kohti Luodonkylää järjetöntä vauhtia, jotta ehtisin sinne ennen sairasautoa, ja pidinkin kyllä sellaista polkuvauhtia että olin ihan läkähtynyt ja vähän ennen Kartanon mutkaa ajattelin, että no niin, se ambulanssi saa korjata ensin minut siitä tienposkesta. Ehdin mä sitten kuitenkin ajoissa, ja autokin saapui, ja sitten lähdettiin kohti ensiapua. Onneksi iskällä oli kaikki mahdollinen valmiina ja hollilla, myös sairaalasta viime kerralla mukaan saatu paperi, jossa todettiin, että jos homma uusii, niin heti polin kautta takas osastolle. Systeri olikin sit jo vastassa ensiavun edustalla, kun ambulanssi pääsi perille asti, ja iskä pääsi yllättävän äkkiä seurantahuoneeseen. Olin siinä sitten jo ehtinyt soitella isännälle, joka tuli Juhon kanssa paikalle harkkojen jälkeen, ja me lähdettiin siitä sitten kotiinpäin, kun ajateltiin, että homma nyt etenee. PUOLI TUNTIA SITTEN soitin siskolle, joka oli jäänyt sinne mun jälkeeni, ja se sanoi että hän on nyt vasta tulossa kotiinpäin, että ihan oli kestänyt vaan kolme tuntia se, että isä oli oikeesti siirretty osastolle. HALOO? Mä en voi tajuta, miten ne Keskussairaalan touhut voi aina vain mennä enemmän ja enemmän persiilleen. Tai, no, kai ne voi mennä, kun aina vain säästetään ja säästetään ja kaikki päivystykset on lyöty saman katon alle. Järkeä sais joskus näissäkin hommissa käyttää. 20 työaamua kesälomaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. tiistai 3.5.2011  Voi opettajan toukokuuta. Kokeita, kokeita, kokeita. Vietin koko vappuviikonloppuni koepapereiden parissa niin etten oikeastaan ehtinyt muuta tehdä. Eilisillan ahersin siivouspuuhissa, sillä korjausurakkani merkitsi tietenkin sitä, että huushollissa ei kukaan siivonnut, ja paikka oli kuin pommin jäljiltä. Plus että toi kevätaurinko, niin ihana kuin onkin, paljasti jokseenkin armottomasti sen, että ikkunamme alkoivat olla liasta lähes umpeen muurautuneita. Keittiön ja makuuhuoneen ikkunat olen nyt saanut pestyksi. Valo pääsee taas sisään. Mä olen ollut nyt harvinaisen kypsä koko kouluun, mutta niinhän mä olen joka joulukuu ja joka toukokuu, niin että eihän tässä mitään uutta ole. Mieltä piristi tänään laukkulähetys Brittilästä. - Niin, enhän mä mitenkään kyennyt vaan katselemaan kuolaten niitä satcheleitä, vaan oma oli pakko saada... Puolustuksekseni täytyy sanoa, että tää on halpisversio tekonahkaa, ja sisältä löytyy leopardikuvioinen vuoraus, joka todellakin on "slightly over-the-top", mutta ulkoapäin veska on aika nätti ja söde. Jos satun voittamaan lotosta ennen heinäkuuta, palaan sitten Lontoosta aidon Mulberryn satchelin kanssa. 23 työaamua kesälomaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. |
|
