Etusivulleni Valikkosivulle Lisää minusta Uskoni Kirja-arvosteluja Linkit
Jäähyväiset heinäkuulle
31.7.2012



Voihan nokka, mikä kesä. Tähän ei ole montaa oikeasti kesäistä päivää mahtunut, ja meitsi on ollut niin mieli maassa ja sielu stressissä, että tuntuu kuin koko kesää ei olisi ollutkaan. Huomenna alkaa elokuu, mikä puolestaan merkitsee kahta asiaa: 1) rippijuhliin on aikaa enää neljä päivää, ja 2) rippijuhlien jälkeen on jo orientoiduttava töihin. Pakko raahautua koululle. Katsastaa kirjat. Hoitaa paperihommia. Alkaa suunnitella tunteja. Huh hirvitys sentään.
    Viime päivinä olen pessyt ikkunoita. Ja verhoja. Ja sohvanpäälliset - varjelkoon sitä silitysurakkaa! Ikean sohvissa on se hyvä puoli, että kaikki on pestävissä pohjakankaista lähtien, mutta niiden silittäminen onkin sitten masokistin hommaa. Olkkarin verhot eivät tykästäneet pesusta, vaikka pesuohje salli nelikymppisen vesipesun. En selvästikään saa niitä enää koskaan sileiksi, mutta sille ei nyt tässä vaiheessa voi enää mitään. Ja uusia en kyllä hanki.
    Huoh. Nyt on päällimmäisenä vain pettymys tästä lomasta ja kesästä ja ihan njääh-njääh -fiilikset. Että näin piristävä postaus tänään. Mutta katsokaas, tämä onkin eräänlaista käänteispsykologiaa: Koska minulla pyyhkii huonosti, te kaikki voitte tuntea olevanne tyytyväisiä omaan elämäänne, sillä teillähän pyyhkii huomattavasti paremmin kuin minulla.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Synttärisankari
28.7.2012



Tänään esikoiseni Julia täytti 17 vuotta. Siis, oikeesti, MIHIN tämä aika menee, kuluu ja katoaa?! Seitsemäntoista!!! Huhheijakkaa, ja keskimmäinen on rippileirillä, ja aivan kohta tuo Onnikin jo varmaan lähtee armeijaan. - Siltä ainakin tuntuu.
    Mutta tämänpäiväistä synttärisankaria on kiittäminen tänä kesänä ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin hän innosti minut kokeilemaan Mádaran luonnonkosmetiikkaa. Minähän en tunnetusti ole (varsinkaan kosmetiikan suhteen) mikään innokas ekoaktivisti, mutta nyt löysin luonnonkosmetiikkasarjan, josta tykkään. Kemikaalicocktail-blogin Noora Schingler tietää sarjasta lähes kaiken tietämisen arvoisen ja on vieraillut myös Mádaran tehtailla Latviassa seuraamassa tuotantoprosessia, joten klikatkaapa Nooran blogiin halutessanne lisätietoa. Minä iloitsen siitä, että sarja lanseeraa elokuussa anti age -tuotelinjan, sillä tämä nassu mielellään kaipaa jo vähän enemmän tukea kuin tuon 17-kesäisen neitosen hipiä.
    Ja toinen asia, johon tytär on minut tutustuttanut, on brittiläinen tv-sarja Doctor Who, jota YLE esitti nyt kesän ajan neljänä päivänä viikossa. Siunatkoon! Kuka olisi uskonut, että tykästyn brittien kieli poskella tekemään scifi-sarjaan, joka ensinäkemältä vaikuttaa vain ällistyttävän tasottomalta avaruusörkkituotannolta. Mutta totta vieköön, ehkä juuri se, ettei ohjelmaa ole tehty turhan ryppyotsaisesti, on koko homman pelastus. Nauru osataan tuoda kehiin juuri oikeilla, yllättävillä hetkillä. Me molemmat olemme menettäneet tämän kesän aikana sydämemme sarjan 10. päänäyttelijälle, David Tennantille. Huokailemme hölmösti tv-ruudun äärellä ja virnistelemme typerää hymyä. Tästä kun vielä vähän matkaa mennään, niin minähän lähden aivan kuten Erland Loen kirjan ("Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa") dramaturgi Telemann Lontooseen pelastamaan tähteä huonolta avioliitolta. Siinä voisi nähdä Lontoota ihan uudesta näkökulmasta. Putkasta käsin nimittäin. Sinnehän Nigella Lawsonin pihalle tunkeutunut Telemann väistämättä päätyi.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Nelinkontin?
24.7.2012


Maanantai oli varsinainen häsläpäivä. Olin maalannut viikonlopun aikana vaatehuoneen seinät kokonaan kertaalleen ja puolet niistä toiseen kertaan, mutta maali lopahti kesken. Päätin käydä ostamassa samasta liikkeestä lisää maalia, kunhan olisin ensin aamulla heittänyt rippileiriläisemme kimpsuineen ja kampsuineen seurakuntakeskukseen. Huristelin jo tyytyväisenä kohti Poria, kun muistin yhtäkkiä, että pihkura, olin unohtanut antaa leiriläisen mukaan lomakkeen, jossa kyseltiin mm. ruokavaliosta ja uimataidosta. Onneksi leiriläiset viettivät puolet ensimmäisestä päivästään vielä srk-keskuksessa, joten pääsin kaupunkireissuni jälkeen palauttamaan lomakkeen vielä kunnialla leiriohjaajille.
    Kunhan ensin olin käynyt ostamassa oikeaa maalia väärästä kaupasta. Olin nimittäin katsonut netistä tyytyväisenä, että Porin Värisilmä-liike aukeaa jo seitsemältä, ja sinne siis suunnistin värimallilastuni kanssa. Kurvasin pihaan, astelin sisään ja sanoin myyjälle, että tarvitsisin tuota sävyä vielä muutaman litran lisää. Maalipurkkien luona myyjä kysyi, että onko sulla ollut tota Superia vai Seinämaalia, ja katselin hämmentyneenä purkkeja, jotka näyttivät minusta täysin vierailta. Mutisin jotain puolihimmeästä, jolloin myyjä nappasi purkin kainaloonsa ja lähti sävyttämään sitä. Vasta silloin katselin maalausvälineiden hyllyjä, että nämähän ovat ihan eri paikassa kuin viime kerralla, ja koko kaupan sisustusta ja kassan sijaintia, kunnes tajusin olevani väärässä liikkeessä. Olimme tosin käyneet tässäkin firmassa kaupunkikierroksellamme, mutta maalin olimme kyllä lopulta ostaneet RTV:stä. Mietin hetken, että pitäiskö nyt panikoida, mutta sitten ajattelin, että jos maali on kerran puolihimmeää ja samaksi sävytettyä kuin edellinen, niin ei siinä järin suurta eroa voi olla. - Kuten ei sitten ollutkaan.
    Nauratti vaan oma hömelöintini taas sen verran, että sanoin isännälle kotiin palattuani, että jos ihminen tästä vielä vähän tyhmenee, niin sitten se kulkee jo nelinkontin. Saman tien menin jo jatkamaan kesken jäänyttä maalaushommaani, mutta eihän sekään nyt mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Keikuin keittiön porrasjakkaran ylimmällä tasanteella tela kourassa, kun jakkara jotenkin liikahti sen verran, että yksi jaloista joutui keskellä lattiaa entisen väliseinän jäljiltä olevaan rakoon. Kuului LÄTSIS ja KOLIN ja TUMPS, ja meikäläinen makasi selällään maassa, ketarat ilmassa, ihmetellen mitä hittoa oikein tapahtui. No sitähän hittoa oli tapahtunut, että porrasjakkara oli kaatunut ja minä sen mukana, maalipurkki oli loikahtanut yli laitojensa ja jo maalaamassani seinässä oli helkutinmoinen musta jälki siitä, kun telan varsi oli raapaissut sitä. Great success.
    Ällistyttävää kyllä, selvisin lähes säikähdyksellä. Mitä nyt reiteen ilmestyi perunankokoinen ruhje, joka turvotuksen laskettua on enää vain Välimeren kokoinen mustelma (aidossa mittakaavassa) ja oikea kyynärpääni oli arka ja vasemman jalkapöydän alle oli ilmestynyt sinnekin sievä mustelma. Siivottuani isännän kanssa yliloiskahtaneen maalin aiheuttamat jäljet kiipesin sinnikkäästi takaisin jakkaralle (jonka yksi jalka oli myös himputisti vääntynyt, mutta isäntä sai sen korjatuksi) ja jatkoin hammasta purren maalausurakkaani. Suomalaisella sisulla ei noin vain periksi anneta! Ja valmista tuli.



Eilen saimme tilaamamme vesivanerilevyt lattian tasaamiseksi, ja huhkimme yhdessä asentamassa uutta muovimattoa paikoilleen. Elfa-systeemin hyllyt ja tangot pätkäistiin sopivan mittaisiksi, ja jahka listat olivat paikoillaan, saatoin ryhtyä lastaamaan vaatteita paikoilleen. Kuvissa näkyvä ovi on keittiöön johtava kylmiön ovi, jota ei juurikaan nyt enää siis käytetä. Näkymättömiin jäävät Ikean Antonius-koritornit, jotka ovat olleet meillä jo lähemmäs kymmenen vuotta. Vanha, parimetrinen vaatetanko siirtyi uudelle paikalle huoneen perälle, mutta sen alle emme ole vielä saaneet aikaiseksi ruuvata Ikean kenkiensäilytyslaatikoita. Oikeastaan tarvitsisin niitä muutaman lisää, mutten ainakaan nettisivuilta löytänyt enää koko tuotetta. Pitänee suorittaa hieman tarkempia etsintöjä, sillä laatikot ovat näppärä tuote. Ne avatuvat samoin kuin kenkäkaapit ja yhteen mahtuu kolme paria kenkiä, minkä lisäksi niitä on helppo pinota ja ruuvata sekä vierekkäin että päällekkäin.
    Onni oli viime viikon lopulla muutaman yön mummulassa, mutta palasi raukka aivan karmean kesäflunssan kourissa. Sunnuntai-iltana pikkumies oli niin ryytynyt koko elämään, että suostui olemaan vain minun sylissäni, ja silloinkin hän vielä välillä puristi molemmat kädet nyrkkiin ja julisti surkealla äänellä: "Minä vihaan KAIKKEA!" Nyt Onnin vointi on jo varsin energinen ja hyvä, mutta arvatkaapa, sainko minä siitä taudista tartunnan! Siis ei voi olla totta. Ihanhan mä tässä jo seitsemästä kuluneesta lomaviikosta olinkin jo KOLME viikkoa terveenä! Ehhehe-he. Ei kuulkaa naurata.
    Maanantaina kävin muuten moikkaamassa yhtä työkaveriani Eurassa, ja kävimme yhdessä tutustumassa Euran historialliseen kemikalioon, joka oli yksi tämän sateisen ja kurjan kesän valopilkuista. Kemppari ansaitsisi ihan ikioman postauksensa, mutta ikävä kyllä en ollut tajunnut ottaa kameraa mukaani. Netistä löytyvät kuitenkin onneksi kemikalion omat kotisivut, jotka ovat aika hyvät, mutta eivät silti tee täyttä oikeutta kemikalion värikkäälle historialle. Jos ajelette Eurassa päin, käykää ihmeessä tutustumassa ja heittäytykää juttusille kauppiasrouvan kanssa! Häneltä kuulimme monta mainiota juttua, mm. tarinan siitä, miten Eurasta saattoi 30-luvulla ostaa samoja meikkituotteita mitä Marlene Dietrich käytti elokuvissaan.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Maalaushommissa
18.7.2012



Tämä tätsy on nyt iltapuhteikseen maalannut uuden vaatehuoneensa katon. Tai, uuden ja uuden, mutta ainakin vanhaa vaatehuoneetta isomman. Olen varmaan joskus ennenkin maininnut, että makkarin ahtaan vaatehuoneen seinän toisella puolella on keittiön kylmiö, jota ei kuitenkaan ikinä ole käytetty kylmiönä. En tiedä, mitä edelliset asukkaat sillä tekivät, mutta meille se on muodostunut romuvarastoksi, jonne tungetaan kaikki sellainen ylimääräinen tavara, josta ei oikein tiedetä, mitä sille pitäisi tehdä. Olen jo kauan uneksinut näiden kahden tilan yhdistämisestä, ja ta-DAA, maanantaina otti isäntä esille työkalut ja tuhosi sen väliseinän.
    Reilusti alle kolmeneliöisen ahtaan sopen sijaan minulle on kehkeytymässä piirun verran vajaan kuuden neliön vaatehuone. Mitä onnea!!! Työtä se vielä teettää, sillä (tottakai, talon perinteiden mukaisesti) ns. kylmiön ja tuon vaatehuoneen lattiat ovat eri tasossa, ja menee ensi tiistaihin asti, ennen kuin saamme tilanteen korjausta varten tilaamamme tavarat. Seinät olemme paklanneet ja seinämaalin hakeneet, joten seinien maalaus lienee seuraavaksi vuorossa. Ja kaikki vaatehuoneen vaatteet ja kamat ovat tietenkin ympäri kämppää tällä hetkellä, joten ei muuta kuin soittamaan Koti&Keittiö -lehden kuvaajille, josko tulisivat napsimaan muutaman herkkuotoksen edustuskodista. Yllättäen taivaalle ilmestynyt aurinko kun on vielä varmistanut sen, ettei sisällä ole vietetty yhtään ylimääräistä hetkeä lastaamassa tiskikonetta tai petaamassa sänkyjä tai mitään muutakaan. "Ai, te olette Avotakasta? Ja te Maalaisunelmasta? Peremmälle, peremmälle, olkaa hyvä!"
    Päivän kuva on maanantaisista ostoksistani Vantaan Jumbon Inglotista ja Kicksistä. Vietimme päivän Heurekassa (voihan haukotus, ainut, jolla oli kivaa, oli Onni) ja siirryimme sitten Jumbon syövereihin, jossa meitsi kokeili tasan yhtä vaatetta ylleen ja totesi, että ei tule mitään, pakko laihtua. Kuljeksin siis kenkien ja kosmetiikan lumoissa, ja Cleanin uusi "Outdoor Shower Fresh" vei jalat alta. Näin nappilöytöä en ole tehnyt tuoksujen suhteen sen jälkeen kun DKNY:n "Delicious" oli vasta tullut markkinoille. Inglotin magneettipaletista olen haaveillut jo varmaan vuoden verran, mutten ole nettikaupasta tohtinut tilata, kun värit ovat jotenkin sellaisia, että ne on kyllä nähtävä paikan päällä ja saatava kokeilla omalle iholle. Viiden luomivärin paletin lisäksi mukaani lähti uusi puteli oivallista Duraline-nestettä, joka pitää silmämeikin kestävänä. Olen käyttänyt sitä oikeastaan vain rajausten tekemiseen, mutta siinäkin se on ihan omaa luokkaansa.
    Meitsi tunkee nyt mansikoita suuhunsa ja siirtyy lukemaan Harper Leen klassikkoa. Ihan pikkuisen oli muisti vääristänyt tämänkin kirjan tapahtumia. Korkea aika lukea uudelleen!
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


På en julitorsdag
12.7.2012




Makkarin lattiasta tuli sunnuntaina valmista, ja voi että se on siisti ja kiva siihen rupuiseen muovimattoon verrattuna! Nyt lattiapinta etenee olkkarista yhtenäisenä makuuhuoneeseen ja eteiseen. Aika naatteja oltiin kyllä isännän kanssa sunnuntaiehtoona, kun kaikki kirjahyllyt kirjoineen ja muut kamat oltiin saatu takaisin paikoilleen. Silloin oli vielä kuumakin, ja sanoinkin isännälle, että mikä ihme siinä on, että meidän huushollissa aletaan aina just silloin nyhtää jotain vanhaa mattoa tai tapettia irti aina silloin, kun sää on hiostavimmillaan.



Vaikka kuinka yritin puhua itselleni järkeä Sokoksen kemppariosastolla, Max Factorin Angel Wing -kynsilakka lähti sittenkin mukaani. Namskis! Ihana lakka! Kynsillä hopeisempi kuin pullossa, mutta kuitenkin hiekkaan vivahtava.



En ole pahemmin alennusmyynneissä kierrellyt, sillä läskitilanteeni on masentava, mutta kengät sentään sopivat jalkaan aina muusta massasta riippumatta. Hurahdin tänään värikkäisiin kenkiin, jotka poikkeavat täysin normaalista musta-harmaa-ruskea -linjastani. Keltaiset kengät mätsäävät täydellisesti yhden neuleeni kanssa ja sopivat muutenkin väriläiskäksi moneen asuun. Ja täytyyhän naisella yhdet punaiset korkkarit olla, eikö täydykin? (Ja nyt kuorossa: "Täy-TYYYYYY!!!")
    Aloitin sinnikkäästi taas juoksemisen sen jälkeen kun viimeinen punkteeraus oli ohi, ja vaikka kuukauden tauko oli kaikkea muuta kuin hyväksi, en sentään ollut niin katastrofaalisen huonossa kunnossa kuin olin pelännyt. Vaatii treeniä, että pääsen entiseen kuntoon, mutta en onneksi joutunut aloittamaan ihan nollapisteestä niin kuin vuosi sitten. Tänään tuntui runsaan viikon kipittelyn jälkeen taas suorastaan hyvältä. Ja voi taivas sitä fiilistä kunnon lenkin jälkeen!



"Lumikki ja metsästäjä" -leffan kävimme katsomassa maanantaina. Viihdyttävä ja hyvin tehty elokuva, jonka tosin katsoo vain sen yhden ainoan kerran. Charlize Theronin näyttelijänkyvyt yllättivät minut, hän oli pahana äitipuolena kerrassaan loistava. Isäntä ja Julia valittivat Kristen Stewartin onnetonta panosta Lumikkina (vertasivat ilmeikkyydessä Arnold Schwarzeneggeriin, jolla tunnetusti on tasan kaksi ilmettä), mutta koska en ollut nähnyt Stewartin aiempia roolitöitä, ei sekään minua haitannut. Ja voi, kuvitelkaa nyt Ian McShane kääpiönä! Siinä antaa anteeksi jo parikin puupääilmettä itse Lumikilta. Ainut juttu, josta en todellakaan tykästänyt, oli Chris Hemsworthin tapa puhua. En tiedä, tavoitteliko näyttelijä jotain ihme venäläisaksenttia vai puhuuko hän aina niin kuin suu olisi täynnä ruokaa, mutta siltä se totisesti kuulosti. Mutta leffalipun hinnan arvoinen kokonaisuus.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Viikon kuulumisia
7.7.2012


Ajantaju on outo juttu. Välillä aika kuluu nopeasti, välillä taas matelee. Ja sitten on näitä viikkoja, jotka toisaalta tuntuvat hurahtaneen nopeasti, ja toisaalta taas tuntuu siltä kuin edellisestä viikonlopusta olisi jo kuukausi aikaa.
    Keskimmäinen vietti tämän viikon perinteisellä Pitkis-leirillä Kokemäellä. Tänä vuonna lajina oli tennis, joka oli kuulemma "ihan kivaa". Kävin Onnin kanssa vierailupäivänä moikkaamassa ja huoltamassa leiriläistä, joka oli parissa päivässä paahtunut ruskeaksi kuin papu. Onni halusi tietenkin kokeilla kaikkia mahdollisia pelejä ja muita juttuja, joita vierailupäivänä on aina järjestetty runsain mitoin, ja kiertelipä leirillä myös Ronald McDonald tekemässä taikatemppuja pienimpien leiriläisten iloksi. Onni pääsi istumaan oikeaan paloautoon ja kokeilemaan palomiehen kypärää, mutta vielä hauskempaa oli kokeilla sammuttamista harjoitussammuttimilla, jossa sisällä oli jauheen tai vaahdon sijasta ihan vaan vettä.
    Leiri päättyi eilen, ja kotiutettuani leiriläisen uusi pesukone onkin sitten saanut kokea tulikasteen. Pitkäjärven maasto on pölyävintä kangasmaastoa, mitä olen ikinä nähnyt, ja mustanruskea pöly peittää leiriläiset varusteineen kuivan kelin sattuessa päästä varpaisiin.
    Oikea kesäsää on saapunut, mikä on minusta ihana asia! Olen lojunut puutarhassa lueskelemassa, ja kävimme Onnin kanssa vähän onkimassakin, tosin täysin nollasaaliilla. Mutta heittelimme veteen leipiä kivillä sitten senkin edestä ja kivaa oli. Lokit jäivät nuolemaan näppejään, yleensä kun olemme syöttäneet onkimamme pikkukalat niille.
    Uusin hassutus pikkumiehen iloksi on vesiliukumatto. Siinäpä saavat takapihan hormoniharakat ja -rastaat (oikeasti, MITÄ ne syövät??? Dobermannin kokoisten harakoiden seuraksi on ilmestynyt vasikan kokoinen rastas!) kyytiä ja sydäreitä, kun pikkupeto riehuu veden keskellä kiharat liehuen.
    Tänään tässä huushollissa on nakerrettu laminaatista uutta lattiaa makuuhuoneen muovimaton tilalle. Puolet hommasta on haltsussa, ja toinen puoli tehdään huomenna. Näin saamme viettää yömme omassa sängyssä omalla paikallaan. Mulla on komea vesikellorakko vasemmassa peukussa; matto oli liimattu kulmista ja saumakohdista lattiaan, ja kun kiskoimme sitä irti, lattiaan jäi liimakohtiin melkoiset kerrokset maton ihmehamppujuuttipohjaa mikälie, jota sitten raaputin irti askarteluveitsillä, kun mikään muu ei tehonnut, ei edes taltta. No, onneksi liimaa oli käytetty näin säästeliäästi, sillä hymy olisi hyytynyt varsin äkkiä, jos olisin joutunut isompia pinta-aloja sitä irti kaapimaan.
    Päivän Ihana on ollut Carolly Ericksonin kirjoittama kuningatar Victorian elämäkerta "Her Little Majesty". Se saapui keskiviikkona Amazon-paketissa, joka sisälsi kolme muutakin mukavaa kirjaa, mm. Harper Leen klassikon "To Kill a Mockingbird". Aloitin Ericksonin kirjan tänään ja se on juuri sellaista historiankirjoitusta, josta minä pidän. Tarpeeksi populistista siis. Minusta ei pelkillä vuosiluvuilla voideltujen tiiliskivien lukijaksi ole. Meheviä yksityiskohtia olla pitää!
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Eteenpäin
2.7.2012


Lauantaista on selvitty. Kaikki meni hyvin, mutta oli kyllä yksi raskaimpia päiviä mitä olen ikinä kokenut. Edellisinä öinä en todellakaan nukkunut kunnolla, enkä vielä seuraavanakaan, mutta viime yönä sain onneksi vihdoin levättyä. Hautauksen koskettavimpia hetkiä oli mieskvartetin laulama "Veteraanin iltahuuto" kirkon parvelta. Isäni oli rintamaveteraani, joutunut 17-vuotiaana sotaan kolmeksi vuodeksi. En noita nykyajan seitsentoistakesäisiä katsellessani oikein pysty uskomaan, että isänmaamme olisi turvassa heidän käsissään.
    Keskimmäinen lähti tänään Pitkis-liikuntaleirille, meikä itse istui kampaajalla raidoitettavana. Kävin jo perjantaina leikkauttamassa hiukset lauantaita varten, mutta koska älysin tilata ajan viime tingassa, en saanut enää sellaista aikaa, joka olisi riittänyt myös värin laittamiseen. Joten jätin perumatta kuukausi sitten varatun ajan tälle päivälle, ja se käytettiin vain värjäämiseen. Istuin foliosuikaleet päässä ratkomassa iPadistani Daily-lehden päivän sanaristikkoa, kun isäntä yhtäkkiä kumartui viereeni ja kysyi: "Oletko nyt suojassa alienien säteilyltä?" "Ei," tajusin vastata. "Vastaanotan lähetyksiä ulkoavaruudesta." (No, isäntä tuli vaan hakemaan autonavainta joka oli jäänyt mulle, jotta sai ostokset autoon.)
    Huomenna istumaan tikut nenässä vielä yhden, ja toivottavasti viimeisen, kerran.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Site Meter
Bannerin kuvat www.weheartit.com
Joululahjoja
tehty 1 kpl
ostettu 0 kpl
Tällä hetkellä luen:
Seuraamiani blogeja:
Huolenkantaja
Jenna K
Karkkipäivä
Malenami
Nettimartan pihapiiri
Ostolakossa
Periferialife, maalla
Run o' the Mill
Secret Wardrobe
Turun Tilda
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm
Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla
Blogiarkisto

2012 kesäkuu
2012 toukokuu
2012 huhtikuu
2012 maaliskuu
2012 helmikuu
2012 tammikuu
2011 joulukuu
2011 marraskuu
2011 lokakuu
2011 syyskuu
2011 elokuu
2011 heinäkuu
2011 kesäkuu
2011 toukokuu
2011 maalis-huhtikuu
2011 tammi-helmikuu
2010 loka-joulukuu
2010 elo-syyskuu
2010 kesä-heinäkuu
2010 maalis-toukokuu
2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maalis-huhtikuu
2008 tammi-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syys-lokakuu
2007 heinä-elokuu
2007 huhti-kesäkuu
2007 tammi-maaliskuu
2006 heinä-joulukuu
2006 tammi-kesäkuu