Etusivulleni Valikkosivulle Lisää minusta Uskoni Kirja-arvosteluja Linkit
Huijausta
26.2.2012

En tiedä kuka, enkä sitäkään että missä, mutta joku JOSSAIN huijaa meitä ihmisparkoja säätelemällä ajan kulkua täysin mielivaltaisesti. Kesä- ja talviajalla pelleileminen on tietenkin osa tätä suurta salaliittoa, mutta vielä pahemmin meitä ketkutetaan salakavalasti keskellä viatonta arkea. Ihan justiinsa hiihtoloma alkoi, ja NAPS! vain, niin se onkin jo loppu. En tiedä, kuka sen aikakytkimen kanssa säätää omiaan, mutta jahka saan sen selville ja kiikkiin, niin pidän huolen siitä, että asiasta syntyy aivan infernaalinen haloo.
    Aloin olla kutakuinkin oma itseni vasta tossa keskiviikon tietämillä (tai siis, mitä näillä näkymin LUULIN keskiviikoksi). Silloin ikään kuin havahduin 1½ viikkoa kestäneestä horroksesta ja aloin toimia kutakuinkin rationaalisesti. Torstaina uskaltauduin jo hölkällekin, mutta olin autuaasti viikkovillissä ja unohtanut sen, että illalla mulla olis Pilates, ja kun menin vielä sinnekin, niin siinä oli kyllä lempeästi ilmaistuna pik-kui-sen liikaa meikäläiselle. Otinkin perjantain ja lauantain liikuntarintamalla levon kannalta, ja vasta tänään menin lenkkeilemään uudelleen. Aika väsynyttä menoa kyllä, enempi sitä voisi kutsua intervalliharjoitteluksi. Mutta ainakin menin eteenpäin toisin kuin sohvaperunat.
    Mä en oikeastaan osaa sanoa, mihin tämä viikko on kulunut, mutta ihmekös tuo, sillä olen satavarma, että oikeasti tässä on mennyt korkeintaan kolme päivää (Sinä aikakytkimen vetkuttaja siellä, tiedät kyllä mitä tarkoitan!). Olen näpertänyt yhden joululahjaprojektin kanssa oikein sydämen kyllyydestä, mutta nähtäväksi vielä jää, onnistuuko projekti vai ei. Olen myös seikkaillut Scarlett O'Haran kanssa Amerikan sisällissodassa, ja päässyt lähes ekan volumen loppuun, eli siihen, kun Scarlett pyörittää sodan jaloissa kurjistunutta Taraa muutaman hengen voimin. Enää parikyt sivua ja Ashley palaa sodasta kotiin. :-)
    Isää olen käynyt moikkailemassa sairaalassa kun pääsin taudista sellaiseen kondikseen että uskalsin siellä käydä. Huomenna isukki saa tietää, pääseekö kotiin, vai joutuuko vielä jatkamaan sairaalassa oleilua. Peukut pystyyn!
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Valoa tunnelin päässä
18.2.2012

Olen viettänyt seitsemän päivää jokseenkin tiiviisti vuoteessa, ja tänään olen vihdoin ja viimein ollut jonkin verran jalkeilla. Sain keksiviikkona antibioottikuurin, mutta vasta tänään on tuntunut siltä, että mahdollisesti saatan sittenkin toipua kaikista pessimistisistä epäilyksistäni huolimatta. Eilinen oli sikäli surkein päivä, että meillä kaikki muut paitsi Onni olivat surkeina sängyssä, ja voitte arvata, että Onnilla kyllä virtaa riitti ihan meidän neljän edestä. Jos se olis juossut vielä hitusenkin kovempaa tossa käytävällä, se olis noussut lentoon kuin Finnairin kone kiitoradalla.
    Sen ajan, mitä en ole nukkunut, olen dataillut (kiitos nykyteknologian, sairaanakaan ei tuu tylsää) ja uppoutunut Scarlett O'Haran sielunmaisemaan. Luin Mitchellin teoksen viimeksi yläasteikäisenä, ja on yllättävän mielenkiintoista huomata, miten eri tavalla kirjaa nyt lukee. Mitchell on äärettömän taitava kirjoittaja, siitä ei pääse mihinkään. Teksti soljuu eteenpäin kuin virtaava vesi vieden mukanaan.
    Hei, ja tästä alkoi hiihtoloma! Mä niiiiin toivon, että pääsisin edes loppuviikosta taas hölökynkölökyttämään! Olen totisesti sen tarpeessa.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Ystäväni Pöpö
14.2.2012


Pöpö ja minä olemme viettäneet ystävänpäivää pitkälti kahdestaan. Tosin mä sängyssä pidin läppäriä sylissä ja väänsin kaseille enkun koetta ja toisaalle taas ruotsin kertaustehtäviä. Siitä Pöpö tuli mustasukkaiseksi ja veti lämmöt illalla taas päälle. Kuumemittari puhui karua kieltään, eikä voinnissa ole hurraamista. En tosin niistä enää yhtä tiiviisti kuin eilen, mutten tiedä, onko se välttämättä hyvä, sillä nyt tuntuu siltä, kuin lima jumittaisi jossain syvällä pääkopassa ja rintakehän alla. Yäk.
    Mutta tämän te ehdottomasti halusittekin kuulla tälleen ystävänpäivän ratoksi, eikö totta? Likaisia yksityiskohtia väsähtäneen blondin sairaskertomuksesta? - Tottahan toki. Voin ilahduttaa teitä kertomalla senkin, että huusholli on kuin pommin jäljiltä, ja minusta tuntuu siltä, että tällä äidillä ei ole varaa mennä epäkuntoon, jos siitä kerran seuraa tällainen kaaos. Tosin olen tällä hetkellä melkoinen rytökärppä itsekin. Sängystä löytyy itseni ja läppärin lisäksi kasa koulukirjoja, kuulakärkikynä, likaisia nenäliinoja, yhdet sammarit, jälkikasvun huppari, vaaleanpunainen neule ja vessapaperirulla (nenäliinat loppuivat). Yöpöytä on täynnä tyhjiä mukeja, joista on juotu vuoroin teetä hunajan kera ja vuoroin kahvia, ja jostain kumman syystä siinä lojuu myös huomattava kasa (niistämiseen) käytettyä vessapaperia, kuumemittari ja Mitchellin Tuulen viemää in English. Ja nämä nurkat tästä töllistä ovat vielä siistejä.
    Mutta eniwei, hyvää ystävänpäivää teille kaikille, rakkaat lukijat! Toivottavasti Pöpöni on sen verran uskollinen ystävä, ettei se lähesty teitä, muttei kuitenkaan niin uskollinen, etteikö se malttaisi lähteä luotani.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Pöpö ja minä
12.2.2012


Monenmoista flunssaa on tullut elämässä sairastettua, mutta koskaan aiemmin en ole aivastellut niin, että itseäkin pelottaa. Aivastukset ovat jä-ri-syt-tä-vi-ä. Tuntuu, kuin aivastaisin varpaanpäitäni myöten, ääni kaikuu yli koko pitäjän ja seinät vavahtelevat. En ole myöskään koskaan ennen niistänyt peukalonpään kokoisia klimppejä, jotka ovat saaneet minut oikeasti huolestumaan siitä, olenko tyhjentämässä aivomassaani nenän kautta ulos. Jos nyt jossain YouTubessa alkaa kiertää klippejä pelottavista luonnonäänistä, niin maailmanloppu ei ole kuitenkaan tulossa. Meikä siellä vaan pärskäyttelee. Jyssäysten jyssäys!
    Oli tietysti typerää olla viikko puolikuntoisena töissä, kun tää tauti oikeesti iski jo viikko sitten. Mutta kun olin olllut jo a) viikon Saksassa (olkoonkin että se oli virkamatka) ja b) kaksi päivää mahataudissa ja c) kaksi päivää hoitamassa flunssaista Onnia, niin jotenkin oli nyt pieni tuli pehvan alla pysyä töissä ja saada hommansa hoidetuksi. Siihenhän se sitten tietenkin johti, että perjantaina kaaduin töistä palattuani kuumeessa sänkyyn ja sillä tiellä ollaan. Ja minä olen oikeasti ihan hemmetin katkera, koska nyt ulkona olis ihan loistosää lenkkeillä, ja mulla olis muutenkin paljon tehtävää, ja isäpappaa tarttis päästä katsomaan.
    Isä leikattiin viime tiistaina. Isonpuoleinen operaatio. Etenkin, kun miehellä on ikää 86 vee ja sydämessä keinoläppä ja sitä sun tätä kremppavaivaa. Poistettiin sappirakko, jäätävä määrä sappikiviä, ja paksusuoleen kulkeutunut stentti, jonka oli määrä pitää sappineste virtaamassa mukavasti, mutta joka päättikin ottaa hommastaan pitkät ja aiheuttaa sellaisen tulehduksen, että tulehdusarvot huitelivat pitkälti yli kahdensadan. Kun alle kymmenen on niin kuin normaali. Oltiin kyllä alkuviikosta systerin kanssa molemmat aika lailla hermot kireellä, sillä leikkaus ei todellakaan ollut riskitön, mutta onneksi kaikki meni hyvin, ja isukki on toipumassa sairaalassa. Kävin siellä heti keskiviikkona, mutta nythän tässä on mennyt monta päivää näkemättä, kun tää viikonloppukin meni osaltani ihan pyrstölleen.
    Olis kauhean kiva, kun olisi oikeesti jotain kivaa kerrottavaa teille. Mutta ainakin voidaan iloita siitä, että paukkupakkanen on joutunut antamaan periksi, ja ulkona on taas inhimilliset olosuhteet. Tai siitä, että Onni toi lohdukseni sänkyyn määkivän Late Lammas -pehmon. Tai vaikka siitä, että olen vihdoinkin ottanut opikseni eväsbanaanien kohtelusta. Kuluneella viikolla pengoin Marimekon työkassiani ja tajusin, että pohjalla on jotakin m-ä-r-k-ä-ä ja limaista. Joka oli tuhonnut järkyttävän pinon papereita, tuhrinut kansioitani ja imeytynyt osittain pohjalla niin ikään lilluviin varasukkahousuihin. Sitä kaikkea oli kauhean kiva duunissa selvitellä. Etenkin, kun edellisellä viikolla olin etsinyt sitä banaania löytämättä sitä ja ajatellut, että kai mä sen sitten jonakin päivänä jo söin. Onneksi Marimekon kassin voi pestä koneessa. Onneksi meillä oli takka kuumana, jonka päällä se kuivui jo seuraavaksi aamuksi. Onneksi tuhoutuneet paperit olivat kaikki sellaisia, jotka saattoi netistä printata ja monistaa uudelleen. Ja onneksi nykyään myydään muovisia, näppäriä koteloita eväsbanaaneita varten. Sellainen on minullakin ihan just lähipäivien kuluessa.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Ja brrrrrrr
2.2.2012


Voisin valittaa tästä säätilasta loputtomiin. Vaikka pukeuduin aamulla kuin napajäätikön valloittamisretkelle ja viivyin ulkoilmassa vain minimaalisen ajan siirtyessäni paikasta toiseen, mulla on niin kylmettynyt ja kurja olo kuin olisin käynyt bikineissä toriostoksilla. Kurkkuun sattuu ja päätä, korvia ja nenän limakalvoja särkee. Hyi! Voi hyvin olla, että joku oikeasti nauttii tästä säästä, mutta minua ei ole tällaisiin olosuhteisiin tarkoitettu. Parisataa vuotta sitten olisin todennäköisesti kuolla kupsahtanut jo lapsuusvuosina pois, kun lämmitysjärjestelmät ja vaatetus olivat vähän toista luokkaa kuin nykypäivänä. Voi Luontoäiti, armahda meitä ja nosta nyt toi elohopea edes johonkin -10 asteen paikkeille!
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Hrrrrrrr
1.2.2012


Huikean kylmissä keleissä alkaa tämä helmikuu! Minä kun olin niiiiin tuudittautunut siihen onnelliseen ajatukseen, että tästä talvesta selvittäisiin vähällä ja helposti, eikä edellisten talvien kaltaisia tappopakkasia enää tulisi. Katin kontit! Sitäkin katkerammalta tuntui, kun olin justiinsa saanut itseni juoksemaan tuonne ulos kymmenen asteen pakkasella, ja ajatellut, että waude, enpä joutunut laittamaan harrastusta talvellakaan katkolle, niin nyt se katko sitten kumminkin tuli. Tuossa kelissä ei meikäläiseltä enää hengitys juostessa kulje, ja vaatettakin saisi pistää päällensä niin paljon, ettei enää tönkkönä pystyisi mitään juoksuaskelia ottamaan. Heipparallaa vaan. Eikun katse kohti kesää ja kärpäsiä!
    Mä olen viettänyt kaksi päivää kotosalla sairaanhoitsuna, kun Onni sai meidän koulussakin riehuneen yskä- ja kuumetaudin. Olen rakentanut potilaan kanssa legolinnaa ja pelannut lautapelejä. Eilen se oli vielä sen verran sairaampi, että se jonkin verran makoili katselemassa piirrettyjä, jolloin meitsi tuhosi makuuhuonetta dominoineen pöly- ja likakerroksen (heräsi kysymys, onko meillä siivottu makkaria ollenkaan joulun jälkeen, kun törkymäärä oli niin häkellyttävä). Luulinkin jo illalla, että sällin voisi viedä jo tänään hoitoon, mutta sitten sillä mokomalla oli kuitenkin vielä illalla kuumetta. Ja onhan se vieläkin räkäinen, että ei sen puoleen, mutta tota vauhtia on vaan nyt alkanut iltaa kohti olla siinä määrin, että huominen hoitopäivä tekee varmasti terää tenavalle ja työpäivä puolestaan äidille.
    Viikon paras keskustelu käytiin isonsiskon ja pikkuveljen välillä, kun jälkimmäinen katseli edellisen hiuskiharrinta.
Onni: Mikä tämä on?
Julia: Kiharrin.
Onni: Mitä varten?
Julia: No, minä kiharran sillä välillä hiuksiani.
Onni: MITÄ?!? Haluatko SINÄKIN olla supersöpö??!
(Pakko myöntää, että muutaman kerran on tullut sanottua Onnin kiharoita aika suloisiksi.)
Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä.


Site Meter
Bannerin kuvat www.weheartit.com
Joululahjoja
tehty 0 kpl
ostettu 0 kpl
Tällä hetkellä luen:
Seuraamiani blogeja:
Karkkipäivä
Malenami
Nettimartan pihapiiri
Ostolakossa
Periferialife, maalla
Secret Wardrobe
Soul Searching
Tavallista arkea
Turun Tilda
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm
Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla
Blogiarkisto

2012 tammikuu
2011 joulukuu
2011 marraskuu
2011 lokakuu
2011 syyskuu
2011 elokuu
2011 heinäkuu
2011 kesäkuu
2011 toukokuu
2011 maalis-huhtikuu
2011 tammi-helmikuu
2010 loka-joulukuu
2010 elo-syyskuu
2010 kesä-heinäkuu
2010 maalis-toukokuu
2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maalis-huhtikuu
2008 tammi-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syys-lokakuu
2007 heinä-elokuu
2007 huhti-kesäkuu
2007 tammi-maaliskuu
2006 heinä-joulukuu
2006 tammi-kesäkuu