| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Hyvää Wappua! 30.4.2012 
Uskomatonta, mutta mä en sytyttänyt keittiötäni tuleen, kärväyttänyt munkkeja, pilannut taikinaa tai edes polttanut itseäni!
Munkkien valmistaminen oli yllättävän helppoa, ja näin olen jälleen kerran saanut todeta, että totisesti, oppii se vanhakin koira uusia
temppuja. Emännällä ikää nelkytkuusvee ja paistaa elämänsä ekat itsetehdyt munkit! Hoh!Arvatkaa, oliko pakko syödä yks, vaikka kuinka olisin dieetillä? Munkkien valmistaminen olikin päiväni paras hetki. Olin eilisiltana liian myöhään juoksulenkillä, mikä tarkoitti sitä, että kello yhdeksältä illalla olin ihan täynnä virtaa, kun normioloissa alan siinä vaiheessa jo rauhoittua pikkuhiljaa kohti petiä. Nyt olisin voinut tehdä vaikka mitä, ja silkasta velvollisuudentunnosta laskin romskun käsistäni varttia yli yhdentoista. Vaan en saanut unta, en. Pyörin ja möyrin, olisin hyvin voinut lähteä kuuraamaan vaikka juuriharjalla kylppäriä. - Tänä aamuna ei sitten juuri virtaa enää riittänytkään. Muutenkin motivaatio päivän töihin oli varsin korkea sekä opettajilla että oppilailla, etenkin kun monessa naapurikunnassa tämä päivä oli tehty jossain vaiheessa etukäteistyönä niin että tänään saivat nauttia vapaapäivästä. Oli muuten ihan pedagogisia huippuja nää mun oppitunnit tänään, voi jukrat. Harmi, ettei kukaan opetusministeriön edustaja ymmärtänyt tulla videoimaan huippulaadukasta opetusta. Ihmettelen suorastaan. Kyllähän niitten nyt siellä pitäis heti haistaa, että hetko, NYT on juuri TUOLLA jotain mullistavaa meneillään. 22 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Whomping Willow 29.4.2012  Olen antanut Onnille uuden liikanimen; Tällipaju. Tiedättehän Harry Potterista sen puun, joka antoi turpaan jos meni liian lähelle. Onni on ollut muutamana yönä sellainen Tällipaju, että olen erittäin iloinen siitä, että pikkukaveri on nyt pari yötä mukiloimassa mummoa. Ihan uskomaton pyöriminen ympäriinsä ja potkuja satelee ja vaikka kuinka sitä ihmistä ravistelee ja rauhoittelee, että herää, näit unta, äiti tässä, niin tyyppi vain inisee ja mätkäisee kädellä kohti! En enää ollenkaan ihmettele sitä, mistä arvon kirjailija Rowling on saanut inspiraation väkivaltaiseen pajupuuhunsa. Ihanaa on se, että joka kerta hölkkälenksulle saa laittaa päivä päivältä vähemmän vaatetta päälle. Tänään hokasin, että olen edelleen juossut koko ajan GoreTexeissä, ja kun vaihdoin kevyempiin lenkkareihin, niin aaaaah, johan askelkin taas keveni aivan käsittämättömästi ja tunsin itseni nuoreksi peuraksi kirmatessani pitkin paikallisia teitä! - Huom. tunsin itseni. Se EI tarkoita sitä, että juoksuni olisi näyttänyt hyvältä, kevyeltä tai miltään muulta kuin ensimmäisen höyryveturin prototyypin puksutukselta. Uskomatonta silti, miten loistofiilis hölkkäämisestä tulee. Ja tuossa suihkun jälkeen kuivatellessani ajattelin, miten ihanaa olisikaan jättäytyä juuri nyt tällä minuutilla kesälomalle, uppoutua hyvään kirjaan ja odottaa, mitä kaikkea kivaa tekemistä huominen tuokaan taas tullessaan. Ennen kaikkea uskon, että yläasteen asiakaskunta suuresti ilahtuisi tästä ideasta, eikä mitenkään panisi hanttiin sitä, että firman luukulle laitettaisiin lappu kuukauden etuajassa. Tänä vuonna on suuret mahdollisuudet siihen, että simani valmistuu vapuksi. Ajallaan. Aivan varmaa takuuta en uskalla mennä siitä antamaan, mutta veikkaisin, että nuo pullot ovat tuossa nyt eilisaamusta lähtien auringon lämmössä sihisseet niin lupaavaa vauhtia, että juoma saattaa huomisiltana olla valmista, mutta viimeistään vappupäivänä. Minulla on myös hurjat suunnitelmat siitä, että paistaisin huomenissa ensimmäistä kertaa elämässäni munkkeja, mutta hah, mitähän Rouva Hornankattila vielä siitä saakaan aikaiseksi? - Kannattaa ilman muuta tulla huomenissa tänne utelemaan, löytyykö täältä esimerkiksi muheva raportti keittiön vallanneesta rasvapalosta ja kuva hiiltyneistä munkinrippeistä. 23 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Korallinpunainen maanantai 23.4.2012  Olen viime viikolla kulkenut surullisena kaupungilla, osittain vaateliikkeissä ja suurimmaksi osaksi niiden ohi, sillä jokatalvinen ilmiö nimeltä Body Expanding on pitänyt huolen siitä, että tursuan yli suurimmasta osasta kevätvaatteitani, ja silloin ei hitsipilli tee mieli ostella, katsella eikä sovitella uusiakaan. Onneksi on olemassa huivit, kengät ja huulipunat! Niihin mahtuu aina. Ostinkin lauantaina Aleksi 13:sta korallinpunaisen huivin ja Sokoksesta siihen mätsäävän huulipunan, joten talviplösökin kulki tänään kevätlookissa. Sen verran alkoi kaupungilla potuttaa, että tänään en koskenut ainoaankaan herkkuun töissä, vaikka tarjolla oli sekä kahden lajin asuntokakkua että meikäläisen synttärikakun loput. Söin välipalaksi mukaani ottamani appelsiinin ja tunsin itseni Läskikapinan Sankarittareksi. Oli myös tavattoman lohdullista huomata, etten olekaan a) pohjattomassa keski-iän kriisissä, b) sekoamassa tai c) väärässä elämässä, kun olen pari viime päivää kaivannut kovasti upporikkaan sinkkunaisen elämää isossa kaupungissa. Olen elätellyt pari päivää oikein muhevaa rinnakkaistodellisuutta, syönyt Buranaa päänsärkyyn ja huokaillut tylsistyneenä. Helpotus oli suuri, kun tajusin tänään, että PMS-oireethan ne minulla vain taasen jylläsivät. Kyllä oli kivaa huomata, ettei olekaan väärässä elämässä! Kauheaa olisi, jos nuoren miljonääriperijättären sielu olisi päässyt putkahtamaan keski-ikäisen opettajatantan sisälle! Nyt voinkin hyvällä mielellä tunkea pyykkiä koneeseen, nalkuttaa nuorisolle likaisista vaatemytyistä ja unohtaa brunssit ja Mulberryn laukut. Jahka pahin rekan-alle-jäänyt -fiilis menee ohi, saatan parin päivän sisällä päästä jälleen lenkillekin. 27 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Synttärisankarille 22.4.2012  Uskomatonta mutta totta, meidän kuopuksemme täytti eilen kuusi vuotta, ja tänään juhlittiin synttäreitä sukulaisten kesken. Minun piti tehdä päivänsankarille alunperin Risto Räppääjä -kakku, mutta eilen kun katselin RR-kirjoja, niin kuvitus ei vain napannut. Ei syntynyt minkäänlaista ideaa. Sitten aloin miettiä, mistä muusta Onni tällä hetkellä tykästää, ja kun muistin Pingun, asia oli sillä selvä. Pingu olikin otollinen muotoiltava, ja olin suht tyytyväinen lopputulokseen. Tosin on taas juttuja, jotka tekisin toisin, jos väkertäisin toisen Pingun. Herra kuusvee on kyllä ollut niin täynnä virtaa, että se on ilmeisesti käynyt lataamassa itsensä jostain pistorasiasta useampaan kertaan. Tai ehkä siirtänyt meidän muiden energian itseensä, sillä me muut olemme olleet jokseenkin vähemmän virrallisessa tilassa. Julia sai kuin saikin lopulta poikien parvorokkotartunnan, enkä minäkään ole tänään vauhdikkaimmillani ollut. Eilinen markettireissu-, siivous-, pyykkäys- ja leivontapäivä taisi vetää minusta kaikki mehut irti. Taidanpa kiinnittää katseeni tiukasti tuonne kesäkuun alkuun. Pakersin illan taas koulupapereiden ja -vihkojen parissa ja vaivuin lievään epätoivoon työmäärän loppumattomuuden takia. Aina on joku vihko- tai sanaripino rästissä odottamassa, että milloin ehdit, etkö jo ehdi, oletko hoitanut, hoiditko jo. ARGH. Tästedes katson suoraan pinkkojen yli kesäkuun toiseen päivään! 28 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Vuodenajat sekaisin 16.4.2012  Meitsillä on iloisesti vuodenajat ja kirkolliset juhlat sekaisin. Tyhjensin pääsiäisenä melkoisen määrän kananmunia sitä varten, että Onni ja minä maalaisimme niitä yhdessä, mutta maalaushommat jäivät pääsiäisestä vähän jälkijunaan. Ei sikäli mikään katastrofaalinen vahinko, sillä minä laitan maalatut pääsiäismunat talteen munakennoihin ja ne voidaan ottaa esille seuraavana vuonna. Onhan noita jo kertynytkin menneiltä vuosilta melkoinen määrä, mutta aina joku niistä menee rikki, niin että täydennystä varastoihin tarvitaan. Minusta on kiva täyttää lasikippoja värikkäillä munilla ja laittaa niitä koristeeksi eri huoneisiin. No, nyt sitten vasta maalailtiin kuluneena viikonloppuna ja tänään. Vähänkö hymähtelin omille skitsofreenisille tunnelmilleni, kun lauantai-iltapäivänä maalailin iloisesti pääsiäismunia ja huomasin samalla hyräileväni ääneen Jingle Bellsiä. Ehkä tähänkin joku lääkitys löytyisi, mutten oikeastaan edes halua. On mukavaa olla näin onnellisesti skitso. Tottahan toki pääsiäismunien koristelulle on syynsä. Kuten sillekin, että leivoin taannoin sämpylöitä. Ja eilen pikkuleipiä. Tässä vaiheessa kevättä katsokaas alkaa tämän ammatin turhautumismomentti nostaa päätään. Kouluvuosi on pitkällä, kaikki alkavat olla väsyneitä, koulua on kuitenkin vielä kunnon rupeama jäljellä, niin ettei oikein jaksa kaikkien tulevien koepäivien takana nähdä vielä hämärässä häämöttävää kevätjuhlapäivää. Minä reagoin joka armas vuosi tekemällä käsin kaikkea mahdollista, missä näen heti työni jäljen ja tuloksen. On pakko saada jotain konkreettista aikaiseksi. Vaikka sitten pääsiäismunia joululaulujen säestyksellä. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Pääsiäisen loppumainingeissa 9.4.2012  Oih ja voih. Tässä sitä nyt taas ollaan. Vasta iloitsin pääsiäistauon alkamisesta, ja nyt se on jo lopuillaan. Huomenna koulussa alkaa lukukauden viimeinen jakso. Neljäkymmentäneljä työpäivää kesälomaan, kuten joku minua ehtiväisempi jo laski. Edessä on neljän päivän tynkäviikko, joka kaikkine menoineen tuntuu kuitenkin jo etukäteen kuristavan kiireiseltä. Huomenna on isännän velvollisuus tarjota koulussa nimpparikakkua, ja mä leivoin hämyrikakkua. Tosin se on vieläkin keskeneräinen, sillä vatkaan kerman ja kuorrutan reunat vasta huomenna. Marsipaania kun ei pidä laittaa yöksi kuvun alle, ja kerma puolestaan ehdottomasti sitä vaatisi. Mutta nyt saunaan! Sinne ei ole aiemmin tänä viikonloppuna vielä ehditty. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Ruohoa, tipuja ja teatteria 7.4.2012 
Hyvät aikeeni levosta jäivät tänään lapsipuolen asemaan, kun ryhdyin laittamaan huushollia pääsiäiskuntoon. Ihmeellistä kyllä, vasta viikko
sitten istuttamani ohrat olivat ehtineet kasvaa ja vihertyä aivan täydellisen hyvin, vaikka olin luullut myöhästyneeni jälleen kerran niin että ne
olisivat parhaimmillaan vasta viikko pääsiäisen jälkeen. Kaivoin pääsiäiskoristeiden laatikon esille keittiön kaappien kätköistä saatuani siivoukset
jokseenkin ihmismäiseen malliin, ja ryhdyin tuppaamaan tipuja ja maalattuja munia ja värillisiä höyheniä ruohoistutusten keskelle. Jälkikasvun
lähetin hakemaan pajunkissoja, ja niitä asettelin olkkarin vitriinipöydän sisälle. Ajattelin, etteivät sieltä paljon pölyineen pääse kenenkään nenää
kutittelemaan. Pikkunarssissit istutin ruukkuihin, joista toinen jäi keittiön pöydälle ja toinen pääsi ulkoportaille. Huh, ja tänään pitäisi vielä jaksaa
valvoa niin kauan, että pääsiäispupu kätkee suklaamunat... Mitenkähän taivaan tähden pysyn niin kauan hereillä? Ehkäpä pääsiäispupu tänä vuonna
onkin miespuolinen?Onnilla ja minulla oli kuitenkin tiedossa superkiva ilta, sillä meillä oli liput Porin Kaupunginteatterin "Risto Räppääjä ja villi kone" -näytelmään. Onni luki kirjan jo pari viikkoa sitten silloin kun meillä sairasteltiin, osittain meidän vanhempien kanssa yhdessä ja osittain ihan itsenäisesti, ja sitten satuin näkemään jostain mainoksen, että sama on menossa musikaalina Porin teatterissa. Ajattelin, että tenava ansaitsee päästä esitystä katsomaan kun jo osaa lukeakin noin hyvin, ja onnistuin saamaan liput tälle illalle. Ja kyllä on kuulkaa tämä nykyinen teknologian maailma kerrankin todella loistava, sillä saatoin lunastaa kaupunginteatterin lippukassalta varaamani liput Eurajoen R-kioskista! Näytelmä oli oikein hyvin tehty ja näyttelijät sopivat rooleihinsa erinomaisesti. Ainoan miinuksen antaisin nihkeälle yleisölle, joka ei osannut musiikkinumeroiden jälkeen taputtaa kunnolla. Ainut palaute ja voimanlähde, jonka näyttelijä yleisöltä saa, eikä sitäkään osata antaa. Grrrr. Taisin olla monessa kohtaa se, joka taputtamisen aloitti. Kirjan ja näytelmän tarinassa Risto Räppääjä innostuu pelaamaan liikaa tietokonepelejä ja kiinnittää huoneensa ovelle lapun: "Ei saa häiritä, istunto meneillään!" Kuljin äsken meidän eteiskäytävässämme ja kuinka ollakaan, herra Onnimanni oli vessassa täysistunnolla ja arvatkaapa kaksi kertaa, oliko WC:n ovessa tismalleen samanlainen lappu! - Voi hyvänen aika, se oli varmaan penkonut sen kirjan esille ja katsonut siitä mallia, sillä ei se muuten osaisi tuollaista kirjoittaa. Mutta että tulee mieleen juuri WC:n oveen! Vaikka minkäs sille totuudelle sitten mahtaa. Ei mitään. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Pitkäperjantaina 6.4.2012  Päätin eilen, että tämän neljän päivän katkon aikana minä lepään. Ja lepään. Ja lepään. Niinpä nukuin heti mojovat 11 tunnin yöunet, vietin aamupäiväni lukemalla romaania yöpaidassa, ja heti lounastamisen jälkeen otin jälleen nokkaunet. Teki muuten sairaan hyvää. Isäntä olisi halunnut mut mukaansa leffaan katsomaan "Iron Sky" -elokuvaa, mutta lähti sinne sitten lopulta Juhon kanssa, koska meikäläistä ei saanut tänään lähtemään minnekään. Tai, no, kävin mä lenkillä, mutta noin niin kuin ihmisten ilmoille ja kaupunkiin - nej, tack. Polveni, joka on oikutellut tässä jo melkein kaksi kuukautta on ja off, niin että kävin jo torstaina lääkärilläkin, oli tänään harvinaisen ihmisiksi ja antoi minun nauttia hölkkäämisestä. Tosin kuntoni on selvästi mennyt alamäkeä näitten sairastelukatkojen takia, mutta jos nyt vain saan jatkaa, niin kyllä se taas siitä. Jälkifiilikset hölkkäämisestä ovat taivaalliset ja myönnän auliisti jääneeni koukkuun siihen endorfiiniannokseen, joka juoksua seuraa. Reipastuin nytkin niin paljon, että innostuin leipomaan vaniljapullia. Siis, ihan tavallisia pullia, joihin vain painoin jauhotetulla peukalolla kunnon kolon paksua vaniljakräämiä varten. Raikkaampia kuin rahkapullat, kokeilkaa vaikka. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. My Little Valentine 4.4.2012  Onnin päiväkodista kotiutetaan aina välillä askartelutöitä, jotka eivät ole enää ajankohtaisia. Kuvassa on Onnin ystävänpäivän sydän, joka on tehty taikataikinasta, ja lappuun jokainen lapsi sai itse sanella, miksi juuri hän on hyvä ystävä. Mä meinasin kuolla, kun näin Onnin selityksen! Awwwwww, tää sydän sulatti äidin sydämen ihan just siinä paikassa! Miten Onnin lausahdus voi yhtä aikaa olla sekä niin järjetön että niin suloinen! Huomenna on kiirastorstai ja mulla aamunavausvuoro, jonka muistin tasan minuutti sitten. On se hyvä, että meitsistä väännetään irti vielä viimeisetkin mehut ennen nelipäiväistä taukoa! Eikun surffaamaan ja etsimään aamunavausmatskua... Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Naurua ja kauhua 1.4.2012  Meitsi sai viime torstaina nauruterapiaa koko rahan edestä. Oltiin isännän kanssa katsomassa Niko Kivelän stand up -esitystä Raumalla, ja oikeampaan saumaan tämä ei olisi voinut tulla, sillä päivä oli muuten ollut niin syvältä ettei mitään mittaa eikä määrää. Ilta kyllä pelasti koko päivän ja muutti fiilikset sataprosenttisesti plussan puolelle. Miten voi ihmisellä olla sellainen puheen ja viihdyttämisen lahja? Nauroin koko illan yhtä soittoa, niin että lopulta olin ihan uupunut kaikesta hohottamisesta. - Kuva toimii linkkinä miehen keikkakalenteriin, joten tsekatkaapa, josko osuisi sopivasti kohdalle. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan! Tänään meikä on elänyt ihan tosielämän stand-uppia. Päätin viikonlopun kunniaksi kokeilla jotain uutta ruokaa, ja koska vastikään saapuneen Yhteishyvän ruokaliitteessä oli hyvältä näyttävä ja kuulostava yrttibroilerin resepti, hankin siihen innokkaana ainekset. Päätin vielä tehdä tupla-annoksen, koska noi meidän perheen miehet syövät molemmat niin jäätäviä määriä ruokaa, että sirkuselefanttikin jäisi kakkoseksi. Minä en ollut ikinä ennen ostanut pakastebroileria, ja kun tänään ryhdyin poistamaan niitä pakkauksistaan (juu, olivat sulaneet melkein vuorokauden joten sulana olivat), koin pienimuotoisen hepnaadin. Kukaan ei ollut koskaan varoittanut minua siitä, että raaka broileri... uuuh... se tuntuu käsissä ihan vauvalta. Voi apua, olin aivan kaksinkerroin kauhusta ja naurusta jo siinä vaiheessa, kun kuivailin niitä talouspaperilla, mutta tosipaikka tuli eteen vasta siinä, kun valmistusohjeessa käskettiin laittaa puolikas sitruuna broilerin vatsaonteloon. Vatsaonteloon! Tuskin pystyin katsomaan koko halvatun kanaa ajattelematta vastasyntyneiden osastoa, ja minun olisi pitänyt tunkea sitruunanpuolikas sen pyrstöpäästä sisälle!?! Meikä hekotti ja hohotti ja kiljahteli keittiössä niin, että Juliakin tuli jo paikalle katsomaan, mistä on kyse, mutta sillä samalla sekunnilla kun hän näki raa'at broilerit ja kuuli, mitä minun pitäisi tehdä, hänkin alkoi nauraa aivan hervottomasti. Lähestyin kanan peräpäätä melkein silmät ummessa sitruuna kädessä, mutta homman vastenmielisyys ja tyttären naurunkiljahdukset saivat minut aivan pois tolaltani. Räkätimme molemmat kuin pahaiset kakarat ja huutelin isäntää apuun, mutta se pölkkypää luuli, että me yritämme aprillata sitä, eikä suostunut tulemaan keittiöön! Tästä suivaantuneena nappasin kanan pystyasentoon, jolloin totesin, että aukko vatsaonteloon oli suurempi kuin luulin, kunhan kanaparan raajoja hiukan levitti, ja pyörtymäisilläni kauhusta ja naurusta sain kuin sainkin sitruunat broilerin sisuksiin. - Ihmettelimme molemmat, miten hullut amerikkalaiset saavat kiitospäivän kalkkunansa täytettyä ilman suurempaa kohtausta. Ehkä siihenkin tottuu? No, nahan varovainen irrottaminen ja maustevoin tunkeminen nahan alle oli tämän jälkeen enää pikkujuttu, ja tunsin enää lieviä vastenmielisyyden puistatuksia sitoessani kanan raajoja puuvillalangalla. Kuitenkin kaikista upeista aineksista huolimatta (valkosipulia, yrttejä, hunajaa, pippuria, suolaa, valkoviiniä...) lopputulos oli aika pliisu. Toinen broilereista jäi kokonaan syömättä, ja ymmärrän sen kyllä, sillä vaikka se ei pahaa ollut, niin se ei oikein maistunut miltään. Olin noudattanut ohjetta pilkuntarkasti paiston aikana tapahtuvia liemellä valeluita myöten, mutta siitä huolimatta makuelämys jäi kovin vaisuksi. Blääh. Ja kaikki se kikatus ja kauhu tällaisen lopputuloksen takia! Onni on ollut riemuissaan aprillipäivästä. Niin riemuissaan, että me muut olemme olleet jo aivan voipuneita. Mummoakin piti yrittää aprillata puhelimessa, ja sain tästä selonteon puhelun jälkeen. - Äiti, minä aprillasin mummua puhelimessa! - No, miten sinä häntä aprillasit? - Minä sanoin, että sinun matollasi kävelee hiiri, aprillia!!! (Just joo, Onnin käsitys aprillipilasta on vielä vähän hämärä.) - No, sepäs oli hauska juttu. - Niin, ja sitten mummu huijasi minua! - Ihanko totta? Mites mummu sinua huijasi? - En minä tiedä, kun en saanut siitä mitään selvää. Jep. Näin meillä. Onneksi aprillipäivä on huomenna ohi! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. |
