| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Vanha lahna 10.12.2012 Ennen matkaa vaivannut tauti teki oikein näyttävän comebackin. Jäin jo itsenäisyyspäivää edeltävänä keskiviikkona pois töistä kuumeen ja yskän takia, ja perjantaina raahauduin lopulta lääkäriin yskittyäni koko yön kaksinkerroin. Uusiutunut keuhkoputkentulehdus. Tällä hetkellä lojun petinpohjassa kuudetta päivää, napsin äärest väsyttävää antibioottikuuria (Doximycin tekee meikäläisestä joka kerta lähes yhtä selvää kuin niistä pöpöistä joita se karkoittaa), poden tylsyyttä ja tekemättömyyttä, kaipaan hölkkäpolulle ja jopa (!!!) töihin, tunnen oloni vanhaksi lahnaksi, näytän siltä ja pelkäänpä jopa haisevani siltä. Brilliant.  Kuvassa jotain piristävämpää kuin meikä: ruokatuliaisia Saksasta. Saimme koulusta kalenterin ja t-paidan lisäksi pullon saksalaista valkoviiniä, ja paikallisesta pienestä herkkushopista ostin pikkupullon mielenkiintoista mango-jalapeno-lime -likööriä. St.Wendelin teepuodista on peräisin kamomillatee, jota en yleensä mielelläni edes juo, mutta tätä suositeltiin flunssan oireita lievittämään, ja täytyy myöntää, että hunajalla terästettynä tämä on oikein hyvää. Joulustollenit ovat löytäneet tiensä jo meikäläisen vatsaan ja sitä kautta lantiolle, samoin Susannelta saamani jouluiset suklaa-kanelimantelit. Saarlandin sinappi on ostettu munkkien luomufarmin myymälästä. - Niin, ja vasemman kuvan joulukuusenpallot ovat Saarbrückenistä. Käsinpuhallettuja ja -maalattuja. Vain yksi oli mennyt säpäleiksi lentomatkan aikana. Pelkäsin paljon pahempaa, Raikulla kun ei laukkuja mitenkään hellävaroen käsitellä. (No, ei niitä oikeastaan yksikään lentoyhtiö silkkihansikkain käsittele, melkoista paiskomista.)  Koska minä en pysty tekemään yhtään reissua kuljettamatta mukanani kahta kiloa kosmetiikkaa ja ostamatta puolta kiloa lisää, niin tässä tämän alan ostokset. Olin just vannonut itselleni, että en ikinä enää osta mitään muita kuin Inglotin luomivärejä niiden ylivertaisen laadun takia, ja mitä teen heti, kun astun Douglasin ovesta sisälle? Kuolaan Nyxxin hyllyn edessä ja päädyn ostamaan paletin! No, Nyxx ei ole huono ostos sekään, ostin joskus pari talvea sitten paletteja oikein roppakaupalla jonkin nettikaupan alesta, ja hinta-laatusuhde on erinomainen. Ei yhtä hyvälaatuinen kuin Inglot, mutta ottaen huomioon, että kuvan paletti maksoi kymmenisen euroa, todellakin hintansa väärtti. Kynsilakka on Nicole Kardashianin OPIn kanssa tekemän yhteistyön sarjasta. En ollut nähnyt näitä Suomessa, siksi se päätyi ostoskoriini, mutta täytyy sanoa, että ihastuin siihen kovin käytettyäni sitä. Metallinen, mutta hillitty, valitsemani sävy oli hyvä. Etsin nudemeikin tekemiseen sopivaa tuotetta, joka antaisi vähän hehkua iholle ja jota voisi käyttää eri puolilla kasvoja, mutta joka ei kuitenkaan olisi liian shimmerinen eikä missään nimessä pikkujouluglitterinen. Sopiva nestemäinen tuote löytyi sekin Douglasilta. Ja lentokentän TaxFreessä sorruin vielä ostamaan Biothermin uutuuslinjan seerumin, josta on sanottava, että se on aivan tai-vaal-li-nen. SkinVivo -sarja ei mulle sopinut, mutta tämä on kuin tehty janoiselle ja pintakuivalle iholleni. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!  Harakka poimi mukaansa myös koruja, joista kelta- ja ruskeasävyiset ovat Orlayn, kaulaketju ja siniset korvikset St.Wendelin keskustan asusteputiikista ja vaaleanpunaiset Metzin joulumarkkinoilta. Siniseen koruun olen tykästynyt kovasti, mulla ei naismuistiin ole ollut sinisiä koruja. Jep. Luulen, että menen nyt keittämään jälleen kupillisen sitä kamomillateetä. Josko joskus vielä olisin siinä jamassa, että pääsisin sitten maistamaan tuota likööriäkin. Myöntäkää pois, että mangon, limen ja jalapenon yhdistelmä kuulostaa vähintäänkin eksoottiselta. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Matkakuulumisia 1.12.2012  Pari viikkoa kestänyt blogihiljaisuus johtuu siitä, että valmistelin Comenius-matkaa Saksaan kolmen työkaverin ja kymmenen hengen oppilasryhmän kanssa. Veti aikataulu jälleen ikään kuin tiukille ennen lähtöä. - Mutta kivaa oli reissussa! Tämänkertaisessa projektissa meitä on neljä maata, eli Suomen lisäksi vanhat tuttavamme Saksa ja Italia, sekä uutena maana Irlanti. Ensi keväänä nämä partnerikoulumme edustajat saapuvat tänne Suomeen, ja paljon on saatava aikaiseksi oppilaiden kanssa jo sitä ennen, mutta totisesti, jos meille tulee puoliksikaan yhtä hauskaa kuin tämänkertaisessa kokouksessa, niin se on sen kaiken vaivan väärtti. Irkkuopettajat olivat niin vauhdikkaita tapauksia, että olin ihan suunniltani riemusta jo ensimmäisenä päivänä, kun heistä oli saapunut vasta kaksi paikalle. Loput kolme saapuivat jälkijunassa. Tai, no, tässä tapauksessa pikemminkin jälkilennolla. Saimme vierailla mm. Unescon maailmanperintökohteessa Völklinger Hüttessä eli entisessä terästehtaassa, Ranskan puolella Metzin kaupungissa ihastelemassa katedraalia ja joulumarkkinoita, St Wendelin paikallisella luomufarmilla, joka on munkkien omistama, ja Saarbrückenissä jälleen joulumarkkinoita ja kauppoja kiertelemässä. Itselleni reissun parasta antia oli tietenkin ystäväni Susannen tapaaminen. Susanne, joka tuhkapilvikeväänä majoitti ystävällisesti työkaverini Hannan ja minut luokseen, ja jonka apu paluumatkan järjestämisessä oli aivan korvaamatonta. Sielunsisko, jonka huumorintaju on sataprosenttisen pettämätön, ja jonka kernaasti olisin kuljettanut naapurikseni silloin kun tuo naapuritalo vielä oli myynnissä. Hänen piti tulla viime kesänä Suomeen, mutta isäni kuolema muutti suunnitelmamme. Toivottavasti ensi kesänä löytäisimme sopivan ajankohdan tapaamiselle joko täällä tai Saksassa. Tällä kertaa tietysti aika meni enimmäksi osaksi kokoustamiseen ja oppilaitten kaitsemiseen, mutta yhtenä päivänä onnistuimme livahtamaan yhteisille lounastreffeille. Mikään ei kuulkaa voita kunnon girltalkia! Onni oli selvästi ikävöinyt minua, sillä hän oli ihan haltioissaan, kun torstaiaamuna tajusi minun olevan taas kotona. Pikku-ukko ryömi syliini, halasi lujasti ja silitteli poskeani toistaen: "Oma kullannuppuseni!" - Awwww! Mä olin ihan sulaa vahaa! Tätäkin aamua Onni odotti kyllä kuin kuuta nousevaa: Saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun! Löysin pojan puoli kuudelta olohuoneesta kun kävin wc:ssä, telkkari oli auki, ja sälli oli kääriytynyt fleecehuopaan, nukahtanut selvästi istualleen ja kaatunut siitä sitten kumoon sohvalle kuorsaamaan. Sammutin telkun ja kannoin tenavan viereeni nukkumaan. Aamulla löysimme olkkarin ikkunan takaa tontun jälkiä ja kipitimme avaamaan kalenterit, ensin perinteisen suklaakalenterin ja sitten Saksasta tuomani tähdenmallisen adventtikalenterin, joka koostuu pienistä rasioista. Jokaisen sisällä on puinen jouluseimen hahmo. Matkaväsymys vaivaa edelleen, ja kaiken lisäksi ennen reissua iskenyt flunssa yrittää paluuta, mutta kaikesta on edelleen Hyvä Mieli. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. |
