| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
The Situation 21.4.2013  Tämänhetkinen tilanne. Myönnän itse itselleni sankaruusmitalin, jahka Comenius-viikko on ohi. Melkein myönnän sen jo siitä, että selvisin tämän viikonlopun synttärikekkereistä. Onni täytti 7 vee, ja eilen meillä kirmasi joukko samanikäisiä tenavia. Tänään värkkäsin kakkua aikuisten synttäreille. Valtakunnalliset kokeet odottavat edelleen korjaajaansa, kaksi pinkkaa ruotsinkokeita selvitin sängyssä ennen aamupalaa. Mulle on ihan normitilanne, etten aamulla suihkussa muista, olenko jo pessyt hiukset, ja niinpä pesen ne vielä varmuuden vuoksi. Tässä runsas viikko sitten kävi ensimmäisen kerran niin, että lätkäisin uuden shampoosatsin edellisten vaahtojen päälle. En ollut edes muistanut huuhdella niitä vielä pois. Olen soittanut busseja ja hotelleja, parittanut isäntäperheitä ja vieraita, valvonut itseni huolesta puolisairaaksi, kun vielä viikko sitten ei ollut selvyyttä siitä, tulevatko Italian edustajat näihin geimeihin vaiko eivät. Kirjoittanut listoja. Kirjoittanut ohjelmaa englanniksi. Pitänyt vanhempainiltaa. Kirjoittanut sata sähköpostia eri tahoille. Viikon kuluttua sunnuntaina alkaa Tosirytinä. Ensimmäinen kone laskeutuu Tampereelle kello 11.00 ja siitä se alkaa. Ehkä jaksan sillä ajatuksella, että kuuden viikon kuluttua istun tähän aikaan jossakin päin Lontoota. Kuusi viikkoa ja risat, ja olen katsomassa Oopperan kummitusta ja "Relatively Speaking" -komediaa ja selaan Foylesin kirjavalikoimaa. Katselen Covent Gardenin katuesiintyjiä. Vaeltelen Portobello Roadilla. Siihen asti pitää pinnistellä ja tankata voimia perjantaisin Mirandasta. Nauroin tän kolmannen tuottiksen ekaa jaksoa niin paljon, että sain astmakohtauksen. Saavutus sekin. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Pääsiäistä 1.4.2013  Odotin pääsiäisen vapaita kieli vyön alla, ja tässä sitä taas ollaan, viimeisen vapaapäivän illassa. Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, eli just kohta on taas arkiaamu ja herätyskello pärisee ja töihin on vääntäydyttävä. Blääh. Kevään merkkejä on onneksi siellä sun täällä. Kuten se, että lenkkareista on saanut riisua nastat pois ja tuulipuvun alta yhden vaatekerroksen. Käy toi kipittäminen huomattavasti kevyemmin. Kunhan ne loputkin jääkohdat reitiltäni vielä sulaisivat. Tällä hetkellä toivoisin James Bond -nappia lenksuihini, niin että saisin nastat alle ja pois aina tarpeen mukaan. Kesäaikaan siirtyminen ei käy meitsiltä vaivattomasti, sillä multa "katoaa" aina pari seuraavaa päivää pois, mutta se on sanottava, että iltojen valaistuminen on jotain aivan ylimaallisen ihanaa. Kello on kahdeksan ja ulkona on vielä valoisaa!!! Aaaaaahhh!  Mulla ei ole oikein mitään ruokaperinteitä pääsiäisen suhteen, mutta nyt intouduin tekemään sitruunamarenkitorttua netistä etsimälläni ohjeella. Muuten hyvä ohje, mutta pohjaa ei käsketty paistaa ensin erikseen. Ihmettelin asiaa, mutta päätin toimia ohjeen mukaan, koska en ollut kyseistä jälkkäriä ikinä ennen tehnyt. Ja selvähän se, nettisivulla oli virhe. Leikatessani torttua sanoin Julialle, että kyllä mä tähän pohjankin tein, painelin taikinan piirakkavuuan pohjalle, mutta nyt sitä ei näy missään. No, ei kai näkynyt, kun se oli lähinnä sulanut kuumassa uunissa jonnekin sinne sitruunakiisselin sekaan. - Ei se makua pilannut. Mutta oppia ikä kaikki, joskus ehkä kannattaisi luottaa vaistoonsa eikä toimia sokeasti reseptin mukaan. Puikot ovat heiluneet tasaiseen tahtiin. Juhon villapuserosta on takakappale valmis ja etukappale on aloitettu. Olen selaillut silmät kiiluen systeriltä raahaamiani käsityölehtiä. Tekisi mieli tehdä palmikkoneuletta, mutta jokin keväinen pitsineulekin olisi ihana, ja kirjoneulesukkia en ole ikänäni tehnyt, joten kokeiltava olisi, ja kuumeilen myös uutta ompelukonetta, ja ja ja... Jep. Tämäkin on kevään merkki. Meikä haluaa tehdä käsillään. On pakko saada nähdä konkreettista tulosta siitä, mitä tekee. Tsirp-tsirp. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Silkkaa säästöä 17.3.2013  Jos saa 20%:n alekupongin ihan laatuliikkeeseen, niin eihän sitä voi olla käyttämättä. Eihän? Porin Ratsula muisti minua, kuten muitakin Moda-kortin omistajia, alennuskupongilla, jota ei voinut olla hyödyntämättä. Bongasin itselleni kenkäosastolta Tamariksen kauniin ruskeat kengät, joissa on sisäpohjassa jännä joustosysteemi koron kohdalla. Hinnasta lähti kupongin ja korttitililläni olleiden bonusten kanssa kolmekymppiä pois. Kolmekymppiä silkkaa säästöä! Kyllä voi ihminen olla taas toimintaansa tyytyväinen. Systeri halusi esitellä mulle omat uudet kenkänsä, kun kävin siellä kahvilla. Ensimmäiseksi kuorittiin kenkäpaketti pois Ratsulan muovikassista. "Ai, säkin sait alekupogin, vai mitä?" Jep-jep. Sitten katsoin pakettia, jonka kyljessä luki "Tamaris". Ajattelin, että johan nyt, tässä ollaan kuin identtiset kaksoset, että tehdään samoja ostoksia toisistamme tietämättä, mutta ehei. Systeri oli panostanut mustiin juhlakenkiin joissa oli ihan kunnon killer heel. Meitsin kipuraja menee siinä 8 sentissä, siskon vähintään kymmensenttisissä vaappuisin kuin puujaloilla kävellessä. Mutta niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin. Mä olin koko ikäni kulkenut littalättänöissä ja ballerinoissa, kunnes nelisen vuotta sitten ajattelin, että jo nyt on pentele ettei tämän ikäinen nainen osaa koroissa kävellä. Ja sitten opettelin. Nykyään pidän ehdottomasti mieluummin kenkiä, joissa on korkoa, kuin yksiäkään matalakantaisia. Metka juttu. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Salosen kotikutomo 18.3.2013  Maanantai. Aamulla lämpötila ulkona -16 astetta. Viikonloppuisten suklaaöverien takia a) finni nenässä ja b) öisessä unessani astuin vaa'alle ja painoin jäätävät 93 kiloa. Työkassissa in real life suurinpiirtein saman kilomäärän verran koepapereita, jotka pitäisi korjata. Takaraivossa ajatus kaikista soitettavista puheluista. Kerhotunnista työpäivän päälle. Kokouksesta kerhotunnin päälle. Sotkuisesta huushollista, jota kukaan ei jaksanut viikonloppuna siivota. Tarvitsin työpäiväni jälkeen kaksi jaksoa Ally McBealia Netflixistä puikot heiluen, ennen kuin aloin olla taas hiukan järjissäni. Juhon sukista tuli valmista ja meitsi ajatteli, että elämä saattaa sittenkin olla jaksamisen arvoista. Kuvassa myös Janne-langat Juhon tulevaa orava-/weasleypuseroa varten. Monday. The temperature outdoors -16 degrees Celcius in the morning. Weekend's overload of chocolate caused me a) a zit on the tip of my nose and b) a nightmare where I stepped on a scale and realized to my horror that I weighed 93 kilos. In real life I had about the same amount of test papers that I should check and correct and grade. At the back of my mind I had a bad feeling about all the phone calls I should make. And about my poorly prepared lessons. And about having the Comenius club after my school day. Plus having a meeting after the club. And about my messy home that nobody had cleaned during the weekend. After my workday I needed two episodes of Ally McBeal on Netflix and knitting at the same time before I started feel somewhat ok again. I finished Juho's socks and started to think that maybe life is worth living after all. In the photo you can also see the yarns I bought for Juho's future squirrel/weasley pullover. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Auringonvaloa! 17.3.2013  Loistoviikonloppu säiden puolesta! Ihanaa, että aurinko on paistanut pitkästä aikaa. Valon myötä sitä jaksaa taas uskoa siihen, että kevätkin vielä joskus tulee, vaikka kulunut viikko onkin ollut yhtä pakkasen ja lumisateen voittokulkua. Mä olen ollut koko viikon niin väsynyt ja nuutunut kuin en olisi koskaan lomaa tai aurinkoa nähnytkään. Olen vetänyt melkein joka päivä koulun jälkeen parin tunnin päikkärit, noussut ylös nuppi totaalisen sekaisin ja saanut iltaisin aikaiseksi harvinaisen vähän. Meillä kyllä pojat tuossa vähän sairastelivat ja muutamana päivänä uskoin jo itsekin saavani tartunnan, joten liekö pöpöllä sitten ollut osuutensa kurjaan olooni. Mutta. Mulla on myös LOISTAVIA uutisia: työkamu ja minä saimme molemmat täydennyskoulutusapurahan CIMOlta heinäkuista englannin opettajien kurssia varten! Tämä pelastaa reissun budjetoinnin, sillä yksinään kurssimaksu oli jo aika hulppea, ja kuten arvata saattaa, hotellien hinnat heinäkuisessa Lontoossa eivät todellakaan ole halvimmasta päästä siitäkin huolimatta, että valitsimme vaatimattoman yöpymispaikan. Hih-hei! Workshopit ja Globe ja luennot odottavat, samoin vapaa-aika, joten nyt eikun varaamaan Wickedin lippuja!  Sain alpakkalangasta kutomani saapassukat valmiiksi, ja Julia ihastui niihin niin ikihyviksi, että halusi ne itselleen. Ostin eilen toiset neljä kerää, että voin kutoa itselleni toiset, sillä minäkin totisesti haluan sellaiset. Nyt on kuitenkin työn alla sinikirjavat sukat Juholle Nalle-langasta. Lavikon liikkeestä lähti mukaani myös turkoosit puserolangat Juholle, sillä tämäkin ilmoitti haluavansa itselleen oman oravapuseron. Sanoinkin, että tässä aletaan olla kuin Weasleyn perhe Potter-kirjoissa. Perheen äiti neuloo kaikille samanmalliset villapuserot. Seuraavaksi yritän käyttää hormipulveria. (Tiedätte, mitä on tapahtunut, jos kävelen nokisena vastaan.) It's been wonderful weather during the weekend! Finally some sunshine and warmth after a very cold and snowy week. This weekend's sunshine has returned my faith in the approaching spring. I've been so tired all the week that it's been like I'd never seen the sun or had any holiday. I've slept a couple of hours after school almost every day, woken up my head feeling like an old potato and then spent the evening in a zombie-like state, not accomplishing much anything in the evenings. The boys have been sick with some kind of flu and I think the germ tried to get me down as well, so maybe that's an explanation to my exceptionally tired being. Ohh, but I also have some GREAT news! Both my colleague and I were granted a scholarship for the English teachers' course in London next July! Hip-hip hooray!!! This saves my budget, because the course itself wasn't very cheap and as you might guess, accomodation in London isn't exactly cheap, either, especially in July when the tourist season is on. Ohhh, this is such happy news! Workshops, the Globe theatre and lectures are waiting for us, and so is the freetime - we've decided to see Wicked together! I finished the socks I knitted of the alpaca yarn, and Julia liked them so much that I couldn't help donating the socks to her. Now I'll have to knit myself new ones. Hmm. I already bought yarn for that them yesterday, but now I'm working on blue striped socks for Juho. I also bought yarn to knit him a "squirrel pullover" of his own, because he announced he also wants one. I said that for heaven's sake, we're like the Weasley family in Harry Potter books. The mom knits everyone a similar pullover, only in different colours. The next step will be that I'll try using floo powder. (You'll know what's happened when you see me covered in soot.) Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Läskiä ja villalankaa 2.3.2013  Kuvittelin hiihtoloman alussa, että istuisin viikon nenä kiinni hyvissä kirjoissa, mutta toisin kävi. Edelleen lukutyön alla oleva "The Midnight Circus" ei vetänyt minua puoleensa niin paljon, että olisin uponnut siihen kokonaan, vaan villalanka ja neulepuikot veivät voiton. Ensin neuloin valmiiksi Julian ikioman oravapuseron, jonka tytär kylläkin värinsä takia risti hobittipuseroksi, mutta malli on tismalleen samaa Curre Collectionia kuin isännälläkin. Sitten Onni alkoi vinkua, että hän tarvitsee uudet villasukat, ja siinä tenava oli harvinaisen oikeassa. Miten ne voivatkin kasvaa niin kuin rikkaruohot! - Siis tenavat, eivät villasukat. Olisi kyllä helskutin kätevää jos joku keksisikin langan, josta tehty neule kasvaa samassa tahdissa mukelon kanssa! Kävin ostamassa kerällisen Step-lankaa, joka on yksi suosikeistani sukkalankojen joukossa. Pätkävärjätty lanka loihtii kauniin kirjoneulekuvion ihan itsestään, ja kun olin neulonut yhden sinikirjavan sukkaparin, totesin, että kerästä riittää vielä toiseenkin, ja sain kuin sainkin toisenkin sukkaparin valmiiksi ennen loman loppua. Siinä vaiheessa olinkin sitten jo siirtänyt Prismasta ostoskoriini yhden kerän Nalle Luontopolku -lankaa, josta innostuin tekemään Onnille vielä ruskeankirjavat sukat, ja koska kerästä näytti riittävän vielä toiseenkin samankokoiseen pariin, niin arvaatte kai, miten siinä kävi. Sain sen toisen sukkaparin valmiiksi tänään. Ja kuvassa taustalla häämöttää Sandnesin Alpakka-sukkalankaa, jota ostin samassa kuvassa poseeraavan kirjan yhtä mallia varten. Tarkoitus olisi tehdä palmikolla somistetut saapassukat, tällä kertaa itselleni. Tosin marketissa siirtyi tänään kärryyn vielä yksi kerä Nalle Luontopolkua, koskapa tällä kertaa Juho alkoi valittaa, että koska hänelle on viimeksi kudottu sukat... Teen kyllä nyt hommat järjestyksessä, sillä ehdin jo tänään vetäistä Sandnesilla ensimmäiset kymmenen senttiä sukkaa, joten meitsin oma tilaus hoidetaan nyt ensin. Viikon raivo- ja turhautumismomentin koin keskiviikkoiltana. Meillä oli torstaina tulossa koulussa urheilupäivä, jonka ohjelmistoon isäntä ja minä olimme yhdessä ilmoittaneet hoitavamme uimarit, eli lähdimme oppilasporukan kanssa bussilla iltapäiväksi Porin uimahalliin. Myöhään illalla pälkähti päähäni, että missäköhän mun uikkarit ovat, ja kuinkahan heikossa hapessa. Löysin ne kyllä varsin vaivattomasti, mutta niihin ahtautuminen ei sitten enää ollutkaan vaivatonta. Siinä vaiheessa, kun ajattelin, että ehkä kaikki se minusta, mikä pitääkin olla näkymättömissä, myös on niiden sisällä, napsautin olkaimet vielä kunnolla paikoilleen. Kireä oloni kiristyi entisestään ja olkaimet tuntuivat soivan kuin epävireisen viulun kielet. Yritin olla hengittämättä astuessani vaatehuoneen ovelle kysymään isännän mielipidettä. Miesparka yritti ihan oikeasti pitää naamansa peruslukemilla. "Nooooo... tota, ei ihan kauheen paha..." Sitten makutuomariksi asteli Julia. "Ei tuu mitään, äiti, ei missään nimessä. Et sä noissa VOI mennä mihkään!" Lyllersin eteisen ison peilin luokse samalla kun puku naukui ylläni. Tyttären kommentti oli sekin vielä kaunisteltu. Totuus oli se, että kun sain tungettua yhden kohdan itsestäni puvun sisään, jokin toinen kohta pullahti ulos. Mietin, että milloin olen ostanut ne uikkarit, kunnes oli myönnettävä, että noin 7 kg sitten. Voi pyrstö. Voihan levinnyt pyrstö! Pitäisikö tässä nyt tehdä "liikkamaikat" ja valvoa teinien polskimista vain altaan reunalta shortsiasussa? Tylsyyksien tylsyys! Sitten mulla välähti: Mun torstaiaamuni alkaa vasta tuntia normia myöhemmin, joten kun isäntä ja poika olisivat päässeet koululle, meitsi painaisi kaasua ja ryntäisi Rauman Prismaan uikkariostoksille! Ja niin kuulkaa tein. Jopa vielä löysinkin kutakuinkin sopivat uikkarit, sillä sekään ei tähän vuodenaikaan ole mitenkään itsestäänselvyys, kun ei ole uima-asujen sesonkiaika menossa. Näteiksi niitä ei voi kehua, mutta en ainakaan näytä niissä Johanna Tukiaiselta alusvaatemallina. Arvatkaapa, kävinkö maksamassa lisää aikaa itselleni Keventäjien jäsenenä? Jumankek. Mä en noita kukkatätiuikkareita enää juhannuksena tartte! When our mid-term holiday started I imagined that I'd spend the week reading good novels, but to my own surprise I didn't. "The Midnight Circus" that I'm still reading didn't grab my attention as powerfully as I had wished for, but this time woollen yarn and knitting needles seduced me. First I finished the pullover I've been knitting for Julia. The model is the same I've used for my hubby's "squirrel sweater" but the colour is green instead of brown and because of the colour Julia christened her new knitwear "the hobbit pullover". Then Onni started to complain that he needs new woollen socks, and I have to admit that he was right. All his old socks were rather small now. Wouldn't it be just great if someone invented an intelligent yarn: a garment made of it would grow at the same pace as the kid who owns it. That would be so great! Well, so I went to buy a ball of the German yarn called "Step" that's one of my favourite yarns. It's handled with jojoba and aloe vera oils that endure washing and is so soft and nice to knit and wear. One of the nice things is that it makes its own magic with the pattern. All you have to do is to knit on and on, and the colouring of the yarn makes the beautiful patterns all by itself. When I had finished Onni's pair of socks I realized that there'd be enough yarn left for another pair which I managed to finish by the end of the holiday. I got so carried away with all this knitting that I bought a new ball of yarn before I had finished Onni's both pairs of socks, and I started immediately knit a third pair for him. This time it was Finnish yarn called "Nalle" with brown pattern. And when they were ready, I realized there'd be enough yarn for yet another pair, so... Well, you guessed right. I finished the fourth pair today. And in the left hand photo you can see balls of alpaca yarn by Sandnes (a well-known Norwegian manufacturer) that I bought for a model I found in the book that's in the picture as well: boot socks with braid pattern. However, I bought today a new ball of Nalle yarn, because this time Juho started to complain that he hasn't got new woollen socks for a long, long time. So I guess I'll knit a pair for him too, but first I'm going to make my own socks because I already started them today. The Frustration Moment of the Week was on Wednesday night. We had a sports day at school on Thursday and my husband and I had promised to take care of the swimmers. In other words, we travelled with a bunch of pupils by bus to the indoor swimming pool in Pori. It was only late on Wednesday night when it occurred to me that I don't remember where my swimsuit is and if it still fits on. I found it pretty fast but squeezing myself in it was a different task. When I thought that everything that should be covered might be it, I snapped the shoulder straps on their places, and at the same moment I felt tighter than a sausage in its skin. The straps played a tune like an old violin. I tried not to breathe when I stepped out of my wardrobe and asked my husband's opinion. The poor man tried to look neutral when he gave his answer. "We-elllll... not too bad... I guess..." The next one to give her verdict was Julia. "No mom. NO. Not in a million years." I waddled to the big mirror in our hall to see the ugly truth while the suit was meowing on me like a cat in pain. Yeah, the ugly truth was that when I managed to squeeze a part of me into the swimsuit, another part blobbed out of it. I was totally upset and tried to figure out when I had bought the suit and realized it was about seven kilos ago. Yeah, just f***ng great. What to do? I couldn't go skinny-dipping in a public pool in front of my students except if I wanted an early retirement. Then I remembered my Thursdays start an hour later than normally and I might have time to drive to the supermarkets in Rauma and back and with some good luck I even might find a new swimsuit. And so I did! When I had left Juho and my husband at the school, I speeded away to Prisma and I was extremely lucky to find a somewhat fitting suit: the selection is lousy at this time of year, it's absolutely off-season for swimming gear! But the most important thing was that now I had a suit and even though I can't say it's pretty, at least it's decent. Guess if I paid some more to make my membership in the online dieting service longer than I had planned? I swear I won't need my granny swimsuit at midsummer anymore! Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. |
