Etusivulleni Valikkosivulle Lisää minusta Uskoni Kirja-arvosteluja Linkit
.
Hetkiä joulusta
28.12.2013



En ole koskaan tehnyt jouluvalmisteluja yhtä vähän kuin tänä vuonna, enkä toivoakseni koskaan tule kuulumaan siihen ihmisryhmään, joka vaihtaa keittiöönsä jouluverhot, mutta joululakanat hankin tänä vuonna H&M:n nettikaupasta. Tulipa sekin puoti testattua, koskapa en ole siellä koskaan ennen asioinut. Lakanat ovat tosi ihanan ja hyvälaatuisen tuntuiset, joskin laadun todellisuuden paljastanevat vasta ensimmäiset pesukerrat. Viihdyin vällyjen välissä oikein hyvin lukemassa rakasta Dickensiäni.



Mitä olisi joulu ilman Mon Cheri -konvehteja! Montaa asiaa en jouluuni kaipaa, mutta Mon Cheristä ja itsetehdystä italiansalaatista en luovu.



Rakkain joulukoristeeni on enkeli, jonka Onni taiteili joitakin vuosia sitten päiväkodissa. Tää on niin ruma, että se on jo ihana! Muistan, kun postasin kuvan tästä Faceen, ja sain mitä mainioimpia kommentteja. "Aika Tim Burton -henkinen", totesi yksi kavereistani, ja toinen totesi, että näyttää ihan kaljuuntuvalta Outi Heiskaselta.



Joka vuosi vannon, että ENSI JOULUNA meillä on nätti joulukuusi. Ja joka vuosi ostamme sen viime tingassa Luvian torilta, jossa seisoo vuosi toisensa jälkeen sama ranualainen kuusikauppias aina yhtä harvojen, muotopuolien ja kammottavien kuusenkränien kanssa. Systeri poikkesi aamukaffeella tapanina ja totesin siinä jutustellessamme, että meidän kuusemme on Luvian torilta. "Mitä?? Mä ajoin siitä ohi, ja siellä oli ihan jäätäviä kuusia!" totesi siskoni. Johon minä: "Jep. Ja yksi niistä jäätävistä kuusista on meidän olkkarissa." - Nyt tiedätte, miksi tämä kuva on otettu vain yhdestä oksasta ja yhdestä koristeesta.



Joulun valmistelun ja odotuksen pitäisi olla jotain muuta kuin järkyttävää kulutusvimmaa. Itsekin juoksen usein pää kolmantena jalkana unohtamatta pysähtyä. Pysähtyminen ja hiljeneminen on kuitenkin tärkeintä koko joulussa. Tämä Jesajan kohta puhutteli ja antoi voimia. Me juoksemme ja juoksemme, mutta samaan aikaan on Yksi, joka odottaa että saisi armahtaa.



Pipareiden koristeleminen on hauskaa, joskin minun kanssani melko tahmaista puuhaa, kun aina onnistun sottaamaan puolet keittiöstä pikeeriin. Muistelin kesällä pihassa vieraillutta minipossua näitä pursotellessani. Hattivatit saivat tänä vuonna vain reunat eivätkä täyttä kuorrutetta, ja pipariukoille oli tarkoitus tehdä silmät suklaasta, mutta ne unohtuivat. Onni totesi, että ei se mitään: pipariukkojen silmät ovat vain kiinni!



Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Joulua!
24.12.2013



Ihanaista joulua teille, rakkaat lukijat! Suklaata, lepoa, hyviä kirjoja ja leffoja, lautapelejä, joulutorttuja ja läheisten lämpöä!

    Ai niin, jos joku jäi edellisestä postauksesta miettimään, että missä keljuuntui, niin voin kertoa, että kakkosautostamme hajosi pakoputki. Nyt on vaihdettu.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Summa on vakio
09.12.2013



Markus Kajo totesi jossakin kirjoistaan jo vuosia sitten, että harmin summa on vakio; kun yhdessä helpottaa, toisessa keljuuntuu. Meillä elämä on helpottanut huomattavasti ensinnäkin kakkosauton hankkimisen jälkeen ja toiseksi parisen viikkoa sitten, kun abineiti sai ajokorttinsa suoritetuksi. Aina tähän asti on tarvinnut ajoittaa ja suunnitella kaikki menot ja harrastuksiin kuljetukset sen mukaan, että vain yhdellä meistä voi olla auto käytössään, mutta nyt kenenkään treenit eivät jää väliin enää sen takia, että toisella vanhemmista on vaikkapa vanhempainilta tai koulutus. Mieletön vapauden tunne, niin mieletön, ettei välillä oikein edes tajua, että hei, tämän päivän menoissa ei olekaan kauhea sumpliminen ja junailu, meillähän on toinenkin auto!
    Toinen mieletön asia oli istahtaa pelkääjän paikalle oman tyttären kyytiin. Neiti ajoi oikein harkitsevasti ja mallikkaasti, mutta meikä oli ihan kyynelten partaalla: Miten voi olla mahdollista, että tuo typykkä, joka vasta äsken potkiskeli itse turvaistuimessa, istuu nyt tuossa ratin takana ihan coolina??? Ei aika voi kulua näin nopeasti, eihän? Joku jossakin nyt huijaa. Olen edelleen sen salaliittoteorian takana, että kun keväisin ja syksyisin kelloja siirretään kesä- ja talviaikaan, niin joku viipottaa jotain isompia rattaita ja viisareita jossain ja kadottaa tästä maailmasta kuukausia ja vuosia. (Ne kadonneet ajanjaksot löytyvät taatusti samasta paikasta kuin pesukoneen syömät sukat.)
    Aika mieletöntä luksusta, että kakkosauton lisäksi meillä on kolmas (ja vielä toistaiseksi erittäin innokas) kuski. Jos kaupasta tarvitaan mitä hyvänsä, kuinka pientäkin, ei tarvitse enää rukoilla isäntää lähtemään (ja lähteä sitten itse, kun sitähän ei kauppaan saa), kun Avulias Kauppakuski hyppää jo ratin taakse ja tuo hetkessä sen mitä puuttui. Toivokaamme, että harjoitteluinto jatkuu vielä pitkään.
    Niin, Markus Kajon teoriaan palatakseni nyt odotan sitten vain, että missäköhän keljuuntuu. Halkeaako vesiputki? Romahtaako olkkarin takka? Hajoaako pakastin yhtä aikaa tiskikoneen kanssa? Paisunko samoihin mittoihin kuin Tuksu? Alanko vanhemmiten muistuttaa Donatella Versacea? Tai kenties Tarmo Mannia? Kauhuskenaariot päässäni ovat loputtomat.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Oikeanpituinen viikonloppu
08.12.2013



Tällaisia kaikkien viikonloppujen pitäisi olla: kolmipäiväisiä! Yksi päivä siivoukseen, yksi päivä töihin ja yksi rentoutumiseen. Tällaisen tauon jälkeen sitä jopa ehkä jaksaa taas taapertaa arjessa eteenpäin. Tosin tältä syyslukukaudelta meikäläisellä alkaa takki olla jälleeen harvinaisen tyhjä, mutta onneksi tässä on jaksettavana enää pari viikkoa, ja koesuma alkaa omalta kohdaltani olla ohi.



Jos joku ehti kuvitella, että kosmetiikkafriikki olisi päässyt käymään Italiassa tekemättä meikkiostoksia, niin tämä harhaluulo on nyt korjattava kerralla. Teimme vain parin tunnin reissun Auchanin ostariin, mutta mä suuntasin askeleeni päättäväisesti etsimään Kiko-liikettä, josta olin viime kerralla tehnyt loistavia ostoksia. Loistavia siksi, että värivalikoima oli hulppea, laatu melkein Inglotin tasolla ja hinnat aivan naurettavan alhaiset. Inglotin jalanjäljissä tämä liike näyttää kulkevan myös sikäli, että Freedom Systemiä oli jäljitelty oikein tosissaan. Mä kyllä antaisin tälle systeemille jopa vähän paremmat pointsit kuin Inglotin paleteille sikäli, että luomivärinapin vieressä on hyvä syvennys napin poistamista varten. Mä siirtelen Inglotin nappeja kampeamalla ne ylös magneettipedistään nuppineulan avulla, ja yhdeksän kertaa kymmenestä onnistun tökkäämään sen nuppineulan ensin sinne värinapin puolelle ja murentamaan kulmasta aina pienen palan.



Olen lukenut Alice Munron novellikokoelmasta nyt kaksi novellia, enkä oikein osaa sanoa, pidänkö vai enkö. En ole koskaan ollut novellien ystävä, mutta nyt kun näin tuon teoksen kirjastossa, päätin antaa Munrolle chanssin. Pitemmän korren on kuitenkin nyt toistaiseksi vetänyt Charles Dickens, jonka Amazonista saapuneesta teoksesta "Great Expectations" en malttanut pitää näppejäni erossa. Teksti vei minut saman tien mukanaan, ja nyt, 170 sivua luettuani, voin ihan epäröimättä sanoa, että kirja on yksi parhaista koskaan lukemistani. Tässä saattaa mennä vielä tovi jos toinenkin, ennen kuin tartun uudelleen Munron novelleihin.
    Olen nyt sellaisessa lukemisvedossa, että minua kiinnostaisi vain lojua sängyssä miljoonan tyynyn ja muhkean peiton seassa, lukea kirjoja ja siemailla välillä erilaisia maustekahveja. Ikävä kyllä tässä on pakko jaksaa muutakin, etenkin kun tuo joulu on taas tulossa, ja meikä on samassa jamassa kuin aina ennenkin: Kaukana muistot siitä, miten vannoin, että seuraavana jouluna kaikki on toisin ja mulla valmistelut ajoissa tehtynä ja lahjat viimeistään marraskuussa ostettuna. Ja tässä ja nyt todellisuus siitä, että mitään en ole tehnyt ja kaikki on levällään kuin Jokisen eväät. No, eilen hankin yhden lahjan ja tänään leivoin ekat piparit. Että samassa suossa tässä rämmitään kuin ihan aina ennenkin.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Adventtia
01.12.2013



Tavallisessa arjessa on vaikeaa löytää aikaa lukemiselle, etenkin näin talven synkkyyden keskellä, kun nuppi vaatii enemmän unta kuin koko muuna vuotena yhteensä, mutta petipotilaaksi kupsahtaessa aikaa löytyy. Mr Charles Dickensillä oli kunnia viihdyttää mua kaks päivää sängyssä, ja hän pärjäsi tehtävässään oikein hyvin. Yli 1000-sivuinen "Nicholas Nickleby" eteni käsissäni viimeinkin loppuun asti, ja pidin siitä oikein kovasti. Stoori on julkaistu alunperin jatkokertomuksena, mikä näkyy kirjan rakenteessa, ja on omiaan kutkuttamaan lukijan uteliaisuutta saada tietää tapahtumista lisää. Ja mä niin nautin Dickensin perienglantilaisesta sarkasmista! Ilman sarkasmia ei koko englantilaista huumoria olisi.
    Etsiskelin filmatisointia kirjasta sekä BBC:n iPlayerista että Netflixistä, mutta löysinkin sellaisen lopulta YouTubesta. Tästä tekstistä klikkaamalla pääset vuonna 2001 kuvattuun kaksiosaiseen minisarjaan. Tämä on tietenkin vain yksi filmiversio kyseisestä kirjasta, ja kakkososaa oli oiottu mutkistaan ehkä vähän liiankin kanssa, mutta kaiken kaikkiaan nautittavaa työtä. Charles Dance tekee vakuuttavaa työtä Ebenezer Scroozen hahmoa muistuttavan Ralph Nicklebyn roolissa, Pam Ferris loistaa Mrs Squeersinä ja minulle ennestään täysin tuntematon Debbie Chazen oli tämän tyttärenä Fannyna niin ällistyttävän kammottavan kutkuttavan loistava, että olin tipahtaa sängystä silkasta naurusta. Tässä on joulunpyhien katseltavaksi todellinen helmi, joskin olen edelleen sitä mieltä, että tarina olisi kannattanut tehdä kolmiosaiseksi, jotta kiemuroita ei olisi oikaistu liikaa. Jäin sitä paitsi todellakin kaipaamaan Mrs Nicklebyn umpihullua, kasviksia viskelevää naapuria.
    Huomenna jälleen sorvin ääreen. Ääneni ei vielä paljoa puhumista kestä, mutta onneksi mulla on huomenna ohjelmassa lähinnä kokeiden valvontaa.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Dagen till ära
25.11.2013



En ollut ikinä ennen juhlinut nimppareitani, ennen kuin tulin nykyiseen kouluuni töihin. Siellä kun on perinteenä tarjota nimpparina opehuoneessa kakkua. Tai jos on ostanut uuden auton. Tai taloon on syntynyt vauva. Tai jos nimi on ollut lehdessä. Tai kuva. Tai lapsen nimi. Tai edes samannimisen kuva/nimi...
    Hoksasitte jo varmaan idean. Mutta luullakseni kaikki on alkanut nimppareista. Joten eilen tein kokeiden korjaamisen lomassa vähän leipurin hommia, jotta perinteet jatkuvat. Saisin kyllä ahkeroida tässä hommassa vähän useamminkin, sillä rästissä on parinkin lehtijutun kakkujen tarjoamiset.
    Helpompaa olisi tilata kakku valmiina koulun hovihankkijaleipomosta, mutta joskus on kiva väkertää jotain itsekin. Ja läppänä heitin työkavereille, etten olisi voinut olla varma, millä nimellä kakun sieltä saan. Isäntä kun tarjosi täytskäriä hyvin menneiden espanjan yo-kirjoitustensa ansiosta ja tilasi kakun Espanjan lipulla. - Kakku tuli, mutta päällä komeili suuri Italian lippu. Voitte kuvitella, että siitä riitti vitsiä vielä toisenkin kerran.
    Ja taas muuten ollaan siinä vaiheessa vuotta, kun kirkasvalolamppu on elinehto, haluaisin nukkumaan joka iltapäivä jo puoli viiden aikaan, jokainen solu ruumiissani kirkuu vastalausetta aamuisin herätyskellon soidessa, ja kuljen zombiena koulun käytävillä. Onneksi oli viikonloppuna edes Doctor Who -highlight, kun BBC lähetti kauan odotetun Doctor Who 50-vuotisspesiaalin, ja kiitos Yle, kun olitte valveutuneita ja lähetitte sen samana päivänä! Whoooaaa! Kerrankin takapajula elää reaaliajassa! (Ja hitsi, että oma Tardis olisi nyt enemmän kuin tarpeen. - Ehei, en lennähtäisi sillä keskelle Lontoota, vaan keskelle huhtikuuta! Tai, no... ehkä keskelle huhtikuista Lontoota?)

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Oma koti kullan kallis
17.11.2013







Ihanaa, IHANAA olla taas kotona! Kun takana on ensin lähtö keskiyöllä kohti Apuliaa, 17 tuntia matkustusta 3 tunnin yöunilla, viikko edustamista, supersosiaalisena olemista kolmella kielellä, turhauttavaa kokoustamista, hermojaraastavaa odottelua ja retkien tekemistä kaatosateessa vähillä yöunilla, ja jälleen 15 tuntia paluumatkaa ja saapuminen kotiin aamuviideltä, niin voitte kuvitella, että elämässäni on parempiakin viikkoja ollut.
    Oppilailla oli kuitenkin hauska ja hyvä viikko, ja sehän tässä oli pääasia. Koko porukka käyttäytyi sitä paitsi niin mallikelpoisesti kuin ikinä voi, joten nuorten porukalle ei voi muuta kuin antaa täydet pisteet. Italialaiskoulun meininki vain ihmetytti ja turhautti heitäkin, mikä ei ole mikään ihme, sillä me aikuiset (ja meitsi kärkinenässä) olimme ihan ranteet auki siitä odottelusta, ihmettelystä ja mihinkään johtamattomasta häsläyksestä, joka mitä ilmeisimmin kuuluu jokapäiväisenä osana paikalliseen työnkuvaan. Juuri, kun kuvittelin, että nyt alkaa tapahtua viimeinkin, olikin jo kahvipaussin aika. Tsuidaduidaa...
    Ehkä kaikkeen olisi suhtautunut rennommin, jos edes sää olisi suosinut. Mutta kuten viimekin kerralla, koko viikko oli pilvistä, viileää ja sadetta, useimpina päivinä suorastaan rankkasadetta. Kuvat Materan kaupungista, jossa on kuvattu mm. Mel Gibsonin ohjaama "The Passion of the Christ".
    Tää on niin mahtista olla taas maassa, jossa tiet on kunnossa, aikatauluilla on jotain merkitystä, ruokaa saa ravintolasta ennen nukkumaanmenoaikaa, kaupat ovat auki myös yhden ja viiden välillä iltapäivällä, postimerkkejä saa joka kyläputiikista ja kioskista, tienvarret eivät ole kokonaan roskien peitossa, eikä koko ajan sada vettä kuin aisaa.
    Olen aina tullut vähän hampaat nirskuen takaisin Saksan ja Brittilän reissuilta. Nyt suutelen kotini kynnystä ja rakastan jopa tota mun Skandinavian ruminta keittiötäni.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Punahuulin kohti Italiaa
9.11.2013



Syksyn pimeyden keskellä alkoi tehdä mieli piristävän väristä huulipunaa. Meitsin hipiä on melko vaalea, joten vei vähän aikaa löytää puna, joka olisi reilusti punainen olematta räikeä. Tämä on Make Up Storen väri Alarm, joka on huulilla ihan ok, vaikka näyttääkin hylsyssä jokseeenkin rätkynpunaiselta.
    Ensi yönä suuntaan oppilaiden ja työkavereiden kanssa Comenius-matkalle Italiaan. - Juu, voitte ihan jättää kateelliset huokaukset sikseen. Luvassa on viikko sadetta, projektihommia ja murrosikäisten nuorten paimentamista. Toivottavasti myös paljon hauskaa, mutta lomareissusta tämä on kyllä kaukana. (Multa tippui leuka melkein lattiaan asti ällistyksestä, kun yksi lukion opettajista totesi, että jaa-a, sulla on lomaviikko tiedossa.)
    Tästä tulee nyt siis siinä mielessä kurja isänpäivä, että isäntä jää tänne paimentelemaan yksin tuota jälkikasvua, mutta toisaalta, saapahan sitten viettää isänpäivänsä kokonaan tenaviensa kanssa. Mä olen parhaani nyt yrittänyt täällä tänään, jotta pyykätty, silitetty, kokattu ja siivottu on. Pitäisi ruokakunnan pärjätä täällä viikko ihan hyvin.
    Arrivederci, tutti! Viikon kuluttua nähdään! (Ja ehkä silloin osaan sanoa italiaksi jotain muutakin, nyt rajoittuu Ciao-grazie-buongiorno -osastolle).

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Sugar Crush
03.11.2013



Tekee se IsaDora joskus jotain hyvääkin. Minähän en sarjan muita kuin punaisia lakkoja käytä, koska kaikki vihreät ja siniset ja keltaiset ovat mielestäni ihan kuraa. Ihme lateksia, joka vaatii iankaikkisen kuivumisajan, ei tasoitu, kuluu nopeasti. Kiittävien arvostelujen takia annoin mahdollisuuden IsaDoran uusille Sugar Crush -lakoille, ja jep, näitä ei voi moittia. Ostin pinkkiä ja turkoosia, jotka molemmat ovat olleet ihan ok. Turkoosista mulla on hieman epätarkka kuva, mutta kyllä siitä nyt värisävyn näkee. Poistaminen onkin sitten jo toinen juttu, kuten jokainen glitterilakkoja käyttänyt tietää. Mutta eivät nämä siinäkään ihan pahimmasta päästä ole, joskin aikaa menee enemmän kuin normilakkojen poistamisessa, se on selvä.



Lojuin aamun sängyssä lukemassa Dickensin "Nicholas Nickleby" -romaania, ja voi että mä tykästän Dickensin peribrittiläisen ironisesta sävystä. Lopun päivää olenkin sitten puurtanut kouluhommien parissa. Niin, ja Pilates-juttuja tein, sillä selkä on kaiken haravoimisen jäljiltä niin juntturassa, että itkettää.
    Neiti Menomono vietti tämän viikonlopun Helsingissä, olivat eilisiltana kaveriporukalla Hurtsin konsertissa. Palasi tänä iltana ja esitteli kahta kirjaa, jotka oli ostanut Akateemisesta. Toinen oli Daniel Kahnemanin "Thinking, fast and slow", jonka minäkin haluan lukea. Oivoi, tää maailma on niin täpösen täynnä kaikkia ihania kirjoja, mutta myös niin täpösen täynnä kaikkia tylsiä hommia, jotka pitävät huolen siitä, että puoliakaan niistä kirjoista ei ehdi lukea. So many books, so little time!

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Halloween ja pyhäinpäivä
02.11.2013


Sama asia mutta silti kaksi täysin erilaista juhlaa. Amerikkalaisten Halloween on rantautunut viime vuosina Suomeen, ja on tullut muodikkaaksi järkätä Halloween-aiheisia juhlia ja kaiverrella kurpitsalyhtyjä ja leikkiä kauhuefekteillä. Kirkollisista riveistä huokuu vastustusta tällaista pakanallisuutta kohtaan, sillä Halloweenhan on oikeastaan kelttiuskontoon perustuva juhla, ja kauhuleffoista omitut asut ja rekvisiitat edustavat monen mielestä suorastaan paholaista.
    Mä otan Halloweenin jokseenkin leikin kannalta, mitä se nykyään onkin. Jos siitä jotain syvempää merkitystä kaivaa, niin se antaa ihmiselle mahdollisuuden kohdata vakavan asian, eli kuoleman, sellaisilla keinoilla, jotka hän itse jotenkin hallitsee. Tehdä pelottavasta huumoria, löytää kauhusta komiikkaa, ja sitä kautta käsitellä asiaa, joka muuten on nykyihmisen (ja etenkin nykyamerikkalaisen) elämästä siivottu mahdollisimman pois, kauas ja näkymättömiin. Ihmisillä on sitä paitsi yleismaailmallinen tapa vitsailla pelottavista asioista. Kuolemasta, hulluudesta ja onnettomuuksista löytyy vitsejä kaikkialta maailmasta.
    Pyhäinpäivä on ajasta ikuisuuden siirtyneiden rakkaiden päivä. Päivä sytyttää kynttilöitä, muistella rakkaita, nöyrtyä sen tosiasian edessä, että omakin elämämme on rajallinen. Hautausmaa täynnä tuikkivia valoja on kaunis näky. Eilen kävin viemässä lyhdyn omien vanhempieni haudalle, ja tunsin olevani onnekas, kun sain viedä lyhdyn sellaisten ihmisten haudalle, jotka olivat kuolleet ikääntyneinä ja eläneet täyden elämän. Ympärillä kun paloi lyhtyjä ja kynttilöitä hyvin, hyvin nuorien ihmisten haudoilla.
    Minun mielestäni halloween ja pyhäinpäivä eivät ole kilpailemassa keskenään, eivät kisaamassa suosiosta tai yrittämässä syrjäyttää toinen toisiaan. Toinen on hulluttelua varten, toinen pysähtymistä, hiljentymistä ja sukupolvien ketjun kunnioittamista varten.
    Torstaina vietimme koulussa Halloweenia. Työkaverini Sini ja minä olimme satsanneet tähän päivään jo kesällä käydessämme Lontoossa. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että tänä vuonna tästä päivästä tehtäisiin koko koulua koskeva pukeutumispäivä, vaan ajattelimme yllättää kaikki saapumalla kouluun lokakuun viimeisenä päivänä noita-akoiksi pukeutuneina. Syylät, olkapäälle ommeltu rotta ja avoimet haavat (toisella puolella kasvoja ja kaulalla, eivät näy tässä kuvassa) ovat peräisin London Dungeonista. Tekoverta ja veripuuteria ostin Tiimarista. Meillä oli myös setti aivan loistavia tekareita Dungeonista, muttemme saaneet niitä pysymään suussa, ei millään. Yritin jopa apteekin Coregaa, mutta sain siitä vain suuni täyteen töhnää ja muoviset harohampaat liukuivat silti pois. Vahasta muotoiltu nenä oli vähän niin kuin viime hetken päähänpisto. Vaha oli kaiken lisäksi valkoista, eikä mulla ollut sopivaa kasvomaalia itselläni, joten heitin luovan ratkaisun kehiin ja vedin pohjustuksen vesiväreillä ja päälle Diorin meikkivoidetta! Ei ollut kuulkaa kovin loistoratkaisu, koko nenä oli oikeastaan yhtä katastrofia, sillä tein sieraimet erillisistä palluroista ja ne penteleet tuppasivat tippumaan milloin minnekin pitkin päivää. Mutta kivaa oli, oppilaillakin, ja päätin vakaasti satsata ensi vuonna kunnon nose puttyyn ja sealeriin, jolloin ei tarvitse murehtia putoilevia sieraimia.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.


Site Meter
Bannerin kuvat www.weheartit.com
Tällä hetkellä luen:
Seuraamiani blogeja:
Karkkipäivä
Malenami
Nettimartan pihapiiri
Ostolakossa
Periferialife, maalla
Secret Wardrobe
Turun Tilda
Unelmakone
Vilukissi
Yarnstorm
Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla
Blogiarkisto

2013 syys-lokakuu
2013 heinä-elokuu
2013 touko-kesäkuu
2013 maalis-huhtikuu
2013 helmikuu
2013 tammikuu
2012 joulukuu
2012 marraskuu
2012 elo-syyskuu
2012 elokuu
2012 heinäkuu
2012 kesäkuu
2012 toukokuu
2012 huhtikuu
2012 maaliskuu
2012 helmikuu
2012 tammikuu
2011 joulukuu
2011 marraskuu
2011 lokakuu
2011 syyskuu
2011 elokuu
2011 heinäkuu
2011 kesäkuu
2011 toukokuu
2011 maalis-huhtikuu
2011 tammi-helmikuu
2010 loka-joulukuu
2010 elo-syyskuu
2010 kesä-heinäkuu
2010 maalis-toukokuu
2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maalis-huhtikuu
2008 tammi-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syys-lokakuu
2007 heinä-elokuu
2007 huhti-kesäkuu
2007 tammi-maaliskuu
2006 heinä-joulukuu
2006 tammi-kesäkuu
eXTReMe Tracker