| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Kirjaostoksia 27.1.2013 
Kuvassa ovat mun tämän viikon kirjaostokseni. Oikeastaan tosi harvoin ostan kirjoja Porin kirjakaupoista, mutta nyt
mulle tuli aivan vimmattu hinku saada käsiini "Hobitin" englanninkielinen versio, ja kun selatessani Suomalaisen kirjakaupan
nettisivuja näin sieltä, että jopa Porin myymälästä sitä löytyy, niin pakko oli lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käydä
ostamassa oma kappale samalla reissulla kun hain Julian kampaajalta.Olen lukenut Sormusten Herra -trilogian sekä suomeksi, englanniksi että ruotsiksi (ruotsinkieliset nimet ovat aika metkoja, se täytyy sanoa!), mutta aloin oikein pohtia, että minkä himputin takia olen lukenut "Hobitin" vain suomeksi. Mitään järjellistä syytä en löytänyt, ainoastaan sen että koko kirja on jäänyt minulta vähän isomman kirjasarjan varjoon. Olen unohtanutkin siitä jo vaikka mitä, kuten leffaa katsoessani tajusin. Aika siis virkistää muistia ja nauttia kirjan alkuperäiskielestä. Samalla kirjakauppakäynnillä näin myymälässä myös Alycea Ungaron Pilates-käsikirjan, jonka olin aikonut ostaa jo silloin kun se oli Sokoksen jäsenetutarjouksessa, mutta joka sitten silloin jostain syystä vain jäi tekemättä. Nyt investoin siihen 32 euroa ja rapiat päälle, ja se on hyvä tuki kotona Pilates-harjoituksia tehdessä. Minun vikani kotiharjoittelussa tahtoo olla siinä, että jumitun tekemään vain tiettyjä juttuja, koska tavallaan unohdan toiset. Kirja toimii muistitukena ja esittelee myös sellaisia harjoitusvariaatioita, joita en ole aiemmin tehnyt. Selkä on nyt niin hyvässä kunnossa, että olin tänään hölkkäämässä. Siis, ei se täysin oireeton ole, mutta oikein hyvässä jamassa kuitenkin. Aikomukseni oli lähteä lenksulle jo eilen, mutta kun tuulen lisäksi alkoi tupruttaa vielä luntakin, totesin, ettei minusta kahden kuukauden tauon jälkeen löydy tarpeeksi sisua uhmaamaan sitä säätä. Tänäänkin lenkkeily kun oli taas sitä, että hölkkäsin pätkän ja kävelin pätkän, vuorotellen. Ja ajattelin, että jos tässä kunnassa pidettäisiin kevyen liikenteen väylät kunnossa, olisin saattanut jaksaa juosta paljon pitemmätkin pätkät. Kaikkein kurjinta on aina juosta Väipäreen tienhaarasta entisen Salen kohdalle, sillä se osuus kevyen liikenteen väylästä on aina ihan törkeässä kunnossa. Nytkin sinne oli eilen sataneiden lumien lisäksi tuprautettu vielä nekin lumet, jotka olivat lentäneet lumiaurasta sinne sitä mukaa kun ajotietä oli aurattu. Puuskutin lopulta nilkkoihin asti ulottuvassa irtolumessa kunnes oli pakko vaihtaa kävelyyn ja funtsasin, että edes läpimärällä pururadalla ei ole noin raskasta juosta. Viikko sitten liityin jälleen kerran Keventäjiin. Olen pysynyt kiltisti kaloriruodussa koko viikon, ja huomannut hämmästyneenä sen, etten ole ollut ihan yhtä väsynyt kuin aiemmin. Siis, kyllä minä vieläkin pystyn ottamaan iltapäivätorkkuja oikein lahjakkaasti, mutta en ole kuitenkaan ihan sippi koko ajan, kuten tässä viime aikoina olen tupannut olemaan. Ihminen tosiaan taitaa olla kuten akvaariokalat ja kilpikonnat, ettei parane liian kylläiseksi itseään koko ajan syödä, koska väsymys iskee ja tahti hidastuu. Ja taivas paratkoon, että mä olen ainakin tämän joulun tienoon ahtanut itseeni sokeria ja muita hiilareita enemmän kuin laki sallii. Vaa'alle astuminen osoitti, että on korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin. There are my latest purchases in the photo. I actually buy books really seldom in the local bookstores (and with "local" I actually mean the bookshops in the nearest town, Pori), but now I was suddenly obsessed with getting an English copy of "The Hobbit". I saw that the store in Pori has them when I was browsing the webpages of Suomalainen Kirjakauppa (that's a Finnish bookstore chain). So I simply had to go and get my own copy when I drove to town to bring Julia back home from her hairdresser's. I have read the trilogy of "Lord of the Rings" both in Finnish, English and Swedish (and I can assure you that the Swedish translations of the names were rather funny!), but I have only read "The Hobbit" in Finnish this far. I don't know why, perhaps the whole book has somehow been left in the shadow of the bigger trilogy. When I was watching the movie I realized that I had forgotten quite a lot of the book and its plot. So it's time to reread the book and enjoy the original language this time. When I was in the bookstore I noticed that they also had Alycea Ungaro's Pilates-handbook. I had planned to buy it a long time ago, but forgotten the whole thing. Now that I do Pilates exercises every day at home because of my back, it's good to have the book to sort of remind me all the exercises I should and could do. My problem is that I seem to walk with a totally blank mind out of my Pilates classes, so that when I try to do the things at home I only remember a couple of them, and so I'm sort of stuck with the same exercises every time. This book can work as my "memory" and it also shows quite a range of variations of familiar exercises as well as some that I haven't done before. My back is pretty good now, actually so good that I went jogging today. I already planned to do that yesterday, but then it was so windy and when it started snowing too, I thought that after two months' pause I don't have the guts to defy the weather. Oh, and it still was mostly agony today. I had to take turns in jogging and walking, and I was cursing the condition of the pavements in my mind, because I was sure I could have been able to jog a lot longer distances if the pavements only had been clearer of snow. This is a downside in my homeplace Luvia, the pavements are not ploughed properly in the winter. There are stretches that always seem to be in worse condition than others, and today I got really fed up when I realized that a strech of the pavement wasn't only under yesterday's snow, but it also had all the snow that had been ploughed away from the actual road. I've seriously considered jogging on the road together with the driving cars! A week ago I joined Keventäjät, a website programme for fitness and weight loss. This isn't my first time, and I know from experience that if you only find the will power to stick to their programme, you'll also get results. I've managed to follow my personal calory recommendation and I've noticed that I haven't been as tired as I've been lately. We humans really seem to be a bit like aquarium fish or tortoises; if we eat too much, we become slow and sleepy. And heaven knows that I've been stuffing myself with too much sugar and carbohydrates ever since Christmas (well, actually even before that, but especially during and after it). Stepping on the scale revealed the ugly truth and forced me to take action! Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Anna Karenina 24.1.2013  Kävin katsomassa Anna Kareninan uuden filmatisoinnin sunnuntaina Julian kanssa, ja voi veljet, voi veljet! Jos tämä leffa ja Joe Wright eivät saa Oscaria parhaasta ohjauksesta, niin maailmassa ei ole mitään oikeutta. Elokuva on kuvattu suurimmaksi osaksi teatterissa, mutta se ei vähimmässäkään määrin ole mikään filmattu teatteriesitys. Teatterin katsomoa, lavaa, kulisseja, ullakkoa ja kellaria on käytetty niin mielettömän kekseliäästi tapahtumia kuvatessa, että siinä loksahtaa leuka useammankin kerran ihastuksesta auki. Rakastin myös sitä, miten Oblonskyn toimiston leimoja paukuttavat virkailijat loivat oivan taustarytmin, miten Annan hermostuneena lepattava viuhka antoi rytmin hevosten laukalle, miten roolihenkilöiden pukuja vaihdettiin ja miten näyttämön takaseinästä avautui näkymä muualle maailmaan. No, Iltiksen arvostelija totesikin, että visuaalisuudella on hintansa, ja on totta, ettei näyttelijäsuorituksissa kaikin osin päästy parhaaseen mahdolliseen tulokseen, mutta kymmenen pistettä, papukaijamerkki ja vielä ilotulitus sen päälle leffan muille ansioille. Ja täytyy sekin vielä sanoa, että jos Jude Law'sta on saatu aikaiseksi kuiva, tylsä, vakava ja tosikkomainen ukko, niin siinäkin on jo sivuosaoscarin ainekset kasassa. I went to see the new filmatization of Anna Karenina with Julia on Sunday, and oh boy, oh boy! If this movie and Joe Wright won't get an Oscar for the best director, there's no justice in the world. The movie is filmed mainly inside of a theatre, but it's far from being a theatre play recorded on video. Nothing of the sort. The auditorium, the stage, oldfashioned scenes, the attic and the basement and the backstage of the theatre are all used in such a phenomenal way that the viewer is completely blown away. I also loved the way the director used rhythm; the stamping officials in Oblonsky's office gave a background rhythm for changing Oblonsky's jacket and Anna Karenina's nervously flapping fan turned into the sound of the galloping horses. Tarmo Poussu, a film critic in one of our most popular tabloids pointed out that the visuality of the movie has its price, and I have to admit that he's right what it comes to the role performance. I honestly don't think all the actors achieved their best performance, but oh for heaven's sake, the big picture is fullfilling enough. And I have to add that if Jude Law manages to be a dry, boring, serious and humourless old man, there's a reason for an Oscar for the best supporting actor. He is so totally unrecognizable in every way that for a moment I seriously thought there was someone else in Karenin's role! Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Fujitsu Lifebook 23.1.2013  Lifebookini saapui viime viikon tiistaina, mutta vasta viikonloppuna ehdin perehtyä kapistukseen kunnolla. Täähän on näpsäkkä kuin mikä, mutta uuden tietsikan kanssa on aina ensi alkuun nähtävä jonkin verran vaivaa, että saa sen siihen kuntoon kuin itse haluaa. Eilen asensin Office-paketin ja sain vihdoin uuden kutri.org-päätteisen meilini toimimaan Windows Live -sähköpostiohjelman kanssa. Tuskailin sen kanssa tosi monta päivää tajuamatta, mistä kiikastaa, kunnes päätin poistaa koko tilin ja aloittaa asennuksen alusta, ja sitten hokasin tehneeni ihan tosi idiottimaisen perusmokan käyttäjätunnukseni kanssa. No, pääasia, että nyt pelittää. Kameran ohjelmat, kuvankäsittelyohjelmani ja printterin ajuri ovat vielä käsittelemättä kokonaan, mutta pikkuhiljaa.Mähän siis oikeasti inhoan kaikkea tuollaista perustekniikan asentamista, mieluiten vain opettelisin uusia kikkakolmosia vaikka html-kielen kanssa. Sama tauti kuin käsitöiden suhteen: housujen lyhentäminen (peruskauraa) on ihan ylivoimainen juttu kaikessa tylsyydessään, paljon mieluummin ompelisin uudet housut kaavojen jäljentämisestä lähtien. - Tiedän, hullu kuin pullosta tullu! Onni kulkee katutappeluun joutuneen näköisenä, sillä sälli loukkasi silmäkulmansa eskarissa eteisen penkin kulmaan, ja näky on tällä hetkellä aikamoisen mojova. Mustasilmäinen pikkugangsteri. Mä sille naureskelin, että näytät ihan tappelunnujakasta tulleelta, mutta se ei miellyttänyt pikkumiestä ollenkaan. "Suu SUPPUUN, äiti!" oli vastaus vitsailuuni. Tuli kyllä niin elävästi mieleen se, kun mulle itselleni tuli ihan kauhea musta silmä Juhon ollessa Onnistakin pienempi. Se oli levittänyt jotain Pokemon-kortteja pitkin keittiön lattiaa, eikä siivonnut niitä, vaikka olin komentanut jo moneen otteeseen. Lopulta kumarruin alaspäin tuhahtamalla, että jaaha, nyt äiti kyllä kerää nämä pois, ja samalla sekunnilla Juho ponkaisi lattialta ylöspäin. Tenavan pää tuntui kuin kookospähkinä olisi ammuttu lattialta ylöspäin suoraan silmääni, enkä edes tajunnut laittaa siihen välittömästi jotain kylmää, joten kuljin seuraavat pari viikkoa melkoisena näkynä. Nolointa kaikessa oli se, että olin edellisenä viikonloppuna osallistunut bussireissulle Ikeaan, ja paluumatkalla jossakin Forssan tai Humppilan kahvipysäkillä olin todennut parille minulle täysin tuntemattomalle naiselle, että mieheni varmaan tappaa minut, kun näkee, kuinka paljon olen tehnyt ostoksia. Arvatkaapa kaksi kertaa, kenet näin ensimmäisenä, kun menin mustan silmäni kanssa paikalliseen ruokakauppaan! Voi taivas, että nolotti! Yritin pysyä jossakin hyllyjen takana ja ajattelin, että en enää vitsaile vastaavilla asioilla enkä käytä yhtäkään liioittelevaa ilmaisua puheessani. Höh. Musta silmä lähti aikanaan, mutta samanlainen maalaileva lörppö minä olen kuin ennenkin. My Fujitsu Lifebook arrived on Tuesday last week, but I didn't have time to immerse myself in it before the weekend. I really like this laptop a lot, but you always have to do quite a lot of work before a new computer is just the way you want it to be. I installed Microsoft Office yesterday and I finally managed to get my new kutri.org -email working in the Windows Live email system. I spent several evenings trying to make it work out and I couldn't understand what was wrong. Finally I got so frustrated that I deleted my whole account and started all over from the beginning again, and then I realized that I had made a really, really idotic mistake with my user name. Ha, well, the main thing is that the email is working now. I haven't done anything to my camera programmes, Photoshop or the printer driver yet, but I do a little bit every day. I can't understand why I hate these kind of basic installing things so much. I'd rather learn new things about html or something. But it's the same thing with sewing, too: Shortening trousers (a really simple, basic task) is totally overwhelming for me because it's so boring, I'd rather sew a pair of totally new trousers, starting from the scratch. - No need to tell me I'm a total fruitcake, I already know that. Poor Onni is walking around looking like a miniature gangster who's been to a street fight. He had somehow managed to hurt his face against a bench in the preschool, and now he's got a black eye. I couldn't help smiling a bit when I saw him and joking about him looking like he'd been in a fight. Onni didn't like my joke at all, I was told very strictly to shut up. Oh, but this incident reminded me of a case when I myself had a black eye. Juho was even younger than Onni now, and he had spread some Pokemon cards all over the kitchen floor. I had told him several times to pick them up, but he hadn't done anything about it, and I finally lost my nerve, leaned downwards and said something about taking them myself away. At the very same second as I was leaning down Juho suddenly jumped up and his head hit my eye like a big and hard coconut. I was too much in pain even to realize that the wisest thing would be to put something cold on it right away, and because I didn't, I was quite a sight for a couple of weeks. The most embarassing thing was that I had attended a bus trip to Ikea on the previous weekend, and when we stopped for a coffee on the way back home I had said to two ladies, total strangers to me, that my husband will probably kill me when he sees how much I've been shopping. Just guess if one of these women was the first person I saw when I entered the local grocery store with my black eye! Oh my goodness, I've seldom been as embarassed as I was then! I tried to lurk somewhere behind the shelves, cursing myself under my breath and making a mental note NEVER to joke about violence again and NEVER to use exaggerating expressions again. The black eye vanished slowly, but I'm afraid I haven't changed much when it comes to my language. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Persoonallinen kalenteri 19.1.2013 Malena mainosti blogissaan palvelua, jonka meikänainen halusi hetioitis testata. www.persoonallinenkalenteri.fi on sivusto, jossa voi luoda itselleen haluamansa muistikirjan tai kalenterin, enkä minä ihmisparka voinut mitenkään vastustaa kiusausta sen jälkeen, kun olin itseni sivustolle klikannut.  Kansiin saa haluamansa kuvat. Kuvakannet on suojattu tukevalla, läpikuultavalla muovilla, ja kalenterin (tai sen muistikirjan) saa suljettua kuminauhalla. Valitsin etukanteen Julian näppäämän kuvan Onnista ja minusta, joka on myös Facen profiilikuvanani. Etukannen tekstin ja tyylin saa valita niin ikään itse.  Takakanteen oli saatava jotakin Lontoosta. Tämä kuva on toissakesäiseltä reissultamme heinäkuusta. Olimme vastikään tulleet London Eyesta, siksipä Julia on kuvassa vielä kalpeahko. Meitsikään ei tykkää korkeista paikoista, mutta London Eyen kapselissa en kokenut huimausta enkä halua päästä äkkiä takaisin maan pinnalle. Se oli ehkä tarpeeksi tilava, kun siellä saattoi vähän jaloitella ja sitten taas istua, eikä siinä ollut samanlaista huteraa fiilistä kuin huvipuiston vetkuttimissa.  Kalenterinäkymän saa niin ikään valita aika pitkälti oman mielensä mukaan. Valitsin pirtsakat värit, vasemmalle puolelle muistiinpanojen viereen Viikon to do -listan ja oikealle puolelle ruudutettua kirjoitustilaa. Joka päivälle lisäsin pienen "päivän treenit" -ruudun, johon voi kirjata liikkumisensa.  Kalenterin loppuosaan valkkasin vuosinäkymän, ruudullisia sivuja ja listan nimipäivistä. Juttuun kuuluu myös muovitasku ja viivain, jotka voi napsauttaa kiinni haluamaansa kohtaan. Etusivun tekstit saa myös valita mielensä mukaan, vain mielikuvitus on rajana. Mä olen ihan lääpälläni tästä tuotteesta, enkä edes odota, että kaikki ymmärtäisivät mitä hiivatin ihanaa yhden kalenterin omistamisessa nyt on. - Onpahan vain. Malena advertised in her blog a website where you can create the kind of calendar or notebook you want to. After clicking myself to www.persoonallinenkalenteri.fi I simply couldn't resist making a calendar of my own. You can choose the contents pretty much after your own taste, and I just loved the idea! I chose fresh colours and a small to do -list at the bottom of the left hand calendar page. The right hand calendar page has a small box of checked note paper. Every day through Monday to Friday has a small space where I can keep a journal of exercising. At the end of the calendar I have every month in years 2013 and 2014 as their own columns, checked paper for notes plus a list of Finnish name days. The covers can be any photo you like. My front cover is a photo of Onni and me, taken by Julia, the same one that I have as my profile photo on Facebook. I wanted the back cover to have something about London, and browsing my photos I found a rather good one of Big Ben and Julia. It's from our trip in 2011, we had just come down from the London Eye. Julia is still a bit pale - neither one of us likes heights, but somehow I didn't feel panicked in the capsule of the Eye. It was roomy enough to walk around or sit down, and it felt very stable and safe, not at all like those rickety things where you have to sit in amusement parks. I'm so totally in love with my new calendar and no, I don't suppose all you to understand how I can find one little calendar so yammy. (But it IS, believe me!) Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. London, London! 13.1.2013 
Lontoo kutsuu taas ensi kesänä. Todennäköisesti jopa kahdesti. Julia ja minä olemme suunnitelleet naisten reissua kesäkuun alkuun, ja työkaverin
kanssa ilmoittauduimme heinäkuussa Lontoossa järjestettävään englanninopettajien seminaariin. Jälkimmäistä matkaa ajatellen olenkin tänään
tuskaillut hakemuslomakkeen kanssa, sillä päätimme molemmat hakea apurahaa Comeniukselta. Helpommin kyllä sanottu kuin tehty. En ollut ollenkaan
sillä tuulella, että minusta irtoaisi vakuuttavaa kapulakieltä englanniksi, mutta pakko oli tekstiä pusertaa. Yksi kohdista jäi kyllä vielä hieman avoimeksi,
sillä en loppuviimeksikään ollut varma, mitä siinä mahdettiin ajaa takaa. Viimeistelen hakemuksen sitten huomenna, tänään olen kaikkeni antanut, ja
siinä sivussa hotkin kokonaisen rasiallisen Mon Chéri -konvehteja, vaikka just olin päättänyt aloittaa Kevyemmän Elämän. Juoksemassa en ole edelleenkään vielä ollut, mutta kävelylle sentään tänään ehdin, jotta keuhkot saisivat happea ja selkä liikuntaa. Olin keskiviikkona uudelleen kiropraktikon vastaanotolla ja menen vielä kolmannen kerran ensi viikolla, mutta nyt tokan hoitokerran jälkeen on kyllä helpottanut aika paljon. En kyllä tajua, miten meitsi tämän konkurssin jälkeen vielä hölkkää, sillä taukoa on ollut jo nyt melkein kaksi kuukautta, mutta kaipa sitä sitten taas lönkötetään runsaan kuukauden verran sellaista epätoivoista intervalliharjoittelua, ennen kuin se sitten jossain vaiheessa alkaa taas luistaa ja tuntua hyvältä. Noh, pakko ottaa rauhallisesti nyt, että toi selkä alkaa kestää. Raamis pyörähti joulutauon jälkeen käyntiin, ja se olikin koko päivän kohokohta. Meitä on sellainen kourallinen naisia, ja jotenkin porukkaan on syntynyt todella hyvä yhteishenki, leppoisa ja luottamuksellinen. Vaikeita ja mielipiteitä jakavia asioita käytiin tänään läpi, mutta hyvässä hengessä. Antoisaa keskustelua, kertakaikkiaan. Paitsi että olen hankkinut oman domainin ja siirtänyt nämä kotisivut, pistin eilen myös tilauksen Verkkokauppa.comiin uudesta läppäristä. Tämä mun Compaq alkaa vedellä jo viimeisiään, ja käytin tovin jos toisenkin siihen, että etsin sopivaa läppäriä, jossa olisi 8GT muistia JA erillinen näytönohjain. Mielellään vielä Windows7, jotta ei blondin pää menisi oitis pyörälle. Pitkän etsinnän jälkeen löysin Fujitsun Lifebookin, jossa oli nämä ominaisuudet, ja arvatkaapa vain, oliko tuote loppu. Lähetin asiakaspalveluun kyselyn, että tuleeko näitä vielä lisää, ja vastaus oli, että eipä tule, ei ainakaan Windows7:lla varusteltuna. Ja sitten, yhtäkkiä, sähköpostiini tupsahti ilmoitus, että heille on saatu näitä vielä yllättäen muutaman kappaleen erä. Jippii! Nyt odottelen malttamattomana Verkkokaupan lähetystä. London is calling me again next summer. Probably even twice, since Julia and I are planning to make a trip together at the beginning of June, and my workmate Sini and I signed up for a seminar for English teachers that will be there in July. For the latter trip we're applying for Comenius grant, and today I've been slaving away with the application. Horrible, absolutely awful! I was so NOT on the mood for writing complicated and impressive language with big words, but I simply had to do it today because the last day to leave in the application will be on Wednesday. There's still one question that I haven't been able to answer properly because I don't actually know what these EU people are looking for with it, but I'll try to work out that tomorrow. Today I've given my everything and eaten a full box of Mon Chéri chocolates while filling in the horrible form and inventing such fancy phrases that I've even managed to impress myself. *sigh* And I had just decided to start a Lighter and Healthier Year with less sugar and fat! My second appointment to the chiropractor was on Wednesday and I'll still go there a third time next Wednesday, but my back has been really rather good now after the second time. I can do all the basic Pilates exercises with no pain at all, and yesterday I was cleaning and vacuuming and doing all regular and normal stuff with no difficulties whatsoever. I haven't been jogging yet and it scares me to think how I will manage after almost two months' break, but I guess it will be sort of interval training for about a month before it starts to be fun again. Our Bible study group gathered together again after the Christmas break, and it was actually the highlight of my day. We're about six women that come together every second week to read and discuss a Bible text, and I find our group very nice. The athmosphere is relaxed and confident and we really have good conversations like today. We don't always agree on everything, but we always have fun discussing things. Oh, and yesterday I ordered myself a new laptop! I've been looking for one that would have enough memory AND a separate graphics card (instead of that stupid Intel), plus preferably Windows7, because the little I've seen of Windows8 hasn't convinced me that I'd be able to handle it. Well, a long search in Finnish stores both locally and online finally gave some results: I found Fujitsu Lifebook with exactly the properties I was looking for. But guess what: the product was sold out! I emailed the customer service asking if they're going to get more of them, but they answered me that nope, not at least with Windows7. Then a couple of days ago I suddenly got a new email telling that they've surprisingly got a small quantity of them. Yippee! Now I can hardly wait for my parcel from the online store! I'm sooo looking forward to getting my new computer! Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Leffaviikonloppu 6.1.2013  Tänä viikonloppuna, loman vetäessä viimeisiään, olen katsonut kaksi leffaa. "My Week with Marilyn" sisältyi Amazon-tilaukseeni, joten sen katsoin Julian kanssa lauantai-iltana ihan vain kotisohvalta, mutta ison valkokankaan puute ei estänyt leffaa olemasta äärettömän hyvä. Olin jonniin verran ennakkoluuloinen sen suhteen, miten kukaan toinen ihminen pystyisi esittämään Marilyniä, mutta Michelle Williams klaarasi homman niin hyvin että keräsi jopa kaltaiseni nirppanokalta pisteet kotiin. Golden Globe -palkinto oli löytänyt oikean osoitteen, ja olisin voinut kyllä suoda tästä roolityöstä sen Oscarinkin. Luulenpa, että Williams pääsi niin lähelle alkuperäishenkilöä kuin on yleensä mahdollista päästä. Ihan yhtä ihastunut en ollut suurella rummutuksella markkinoituun elokuvaan "Hobitti: odottamaton matka", jonka kimppuun Peter Jackson oli kyllä käynyt vähintään yhtä suurella antaumuksella kuin trilogiaan Sormusten herrasta. Meikäläisen leffanautintoa verotti kyllä tietysti sekin, että kolmetuntinen rupeama oli aika haastava juttu tällä selällä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että stooria olisi voinut tiivistää hieman. Örkkiarmeijoita ja miekankalinaa riitti enemmän kuin kotitarpeiksi. Martin Freeman kyllä oli positiivinen yllätys kerrassaan loistavana Bilbona. Mutta oikeasti, jos parhaan näyttelijäkolmikon kolmas jäsen on tietokoneanimoitu hahmo, jolla vain ääni oli oikean näyttelijän, niin mihin ollaan tultu? Ainakin minusta koko elokuva lepäsi Freemanin, Ian McKellenin ja Klonkun harteilla. Huomenna jälleen sorvin ääreen. Ja minä kun vielä jatkaisin lomaa oikein mieluusti, meni tämä jälkimmäinen lomaviikko nimittäin oikeastaan saikun puolelle. It's been the last two days of my Christmas holiday and I've spent them watching movies. "My Week with Marilyn" was included in my order from Amazon, so I watched it at home together with Julia. Some movies sort of shrink when watched on telly, they need the big screen to be as impressive as they're meant to be, but this was not the case with "My Week with Marilyn". Even watched from our home sofa it was very, very good indeed. I was a bit prejudiced about how any woman on earth could play the role of Marilyn, but Michelle Williams did such a great job that even I was totally amazed. She had definitely earned her Golden Globe -prize and I would gladly had given her an Oscar as well. I think she actually managed to get as close to the original Marilyn as it's possible to get. Unfortunately I can't praise "The Hobbit: An Unexpected Journey" in equally enthusiastic words. It's had great advertising and the director Peter Jackson had surely put his heart into the film with the same enthusiasm as he did while making the original trilogy about the Lord of the Rings. - Well, I might be a bit unfair in reviewing this film because sitting on the same seat for three hours was quite a challenge for my back at the moment, but I honestly think the film could have been a little shorter and the story a little more compact. There were more than plenty of clacking swords and yelling armies of orcs. Martin Freeman surprised me in a positive way as a remarkably splendid Bilbo Baggins. But then again, really, where have we come to, if one of the best three actors is actually a computer animation only with a human voice? In my opinion the whole film was laid on the shoulders of three people, errr, sorry, personalities: Martin Freeman, Ian McKellen and Gollum. The holiday is over now and I'll be back at work tomorrow. I'd be so happy to still have another week of holiday, because this last week has been mostly like sick-leave for me. But can't help, duty is calling, a woman's gotta do what a woman's gotta do. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Exterminate! 4.1.2013  Perheen Doctor Who -villitys menee aina vain pahemmaksi. Isäntä tilasi netistä pienen Dalekin, joka toimii verkkovirralla. Siinä on liiketunnistin, joten aina kun joku kävelee sen edestä, pieni Dalek karjuu hyvin dalekmaisella äänellä "Exterminate!" tai "Time jump imminent! Prepare!" tai pitää vain muuten dalekmaista mölyä, kuten vihreän kuolettavan säteen ääntä. Voitte vain arvata, kuinka haltioissaan Onni on tästä uudesta "lemmikistä". Pikkumies saapui tänään parin yön visiitiltä mummulasta ja on hyppinyt ja juossut siitä lähtien kiharat hiessä Dalekin edessä saadakseen sen ääntelemään. Ehhehe-he. Meille isommille saapui Amazonista Doctor Whon kuudes tuottis, josta ehdimme Onnin mummulavisiitin aikana katsoa jo peräti neljä jaksoa, kun kerrankin saimme kaikki neljä töllöttää rauhassa telkkua ilman, että piti keksiä Onnimannille jotain kiinnostavaa tekemistä, joka pitäisi sen pois telkun äärestä. Joitakin Who-jaksoja Onnikin on saanut seurata, sillä joka tuottiksessa on muutama todella harmiton ja humoristinen jakso, mutta suurimman osan ajasta pikkusälli täytyy pitää muissa puuhissa, sillä koskaan ei tiedä, mitä jakso pitää sisällään, ja onko huumori sellaista, jonka vain aikuinen tajuaa huumoriksi ja lapsi voisikin kokea pelottavaksi. Joka tapauksessa Onni kyllä jo tunnistaa sekä David Tennantin että Matt Smithin kasvot ja tietää, että Dalek on Doctor Whon vihollinen. Vasemmalla kuvassa kovan onnen Fingerpori-palapeli, josta oli jäljellä enää runsaat kymmenen irtopalaa, kun selkäni niksahti. Konttasin kiukkuisena vielä saman illan aikana laittamaan siihen viimeiset palat paikoilleen ja julistin, että tää oli sitten mun elämäni viimeinen palapeli. Kiropraktikkokäynti oli toissapäivänä, ja vaikka selkä on vielä kipeä, se liikkuu jo ihan eri tavalla kuin ennen käyntiä. Välittömästi laittaessani vastaanoton jälkeen kenkiä jalkaani huomasin jo eron. Toinen keikka on ensi viikolla ja olen tehnyt eilen ja tänään perusharjoituksia Pilateksesta. Köhköh-tautia tutkittiin röntgeniä ja labraa myöten, ja spirometri osoitti, että pitkittyneestä infektioastmasta on kyse. Mullahan oli se karmea keuhkoputkentulehdus silloin ennen joulua, ja sitten joululoman aikana tuli vielä anopin etelänreissun ajaksi Nella-koira hoitoon meille. On se ollut joskus ennenkin, mutta se on asunut autotallissa eikä ole käynytkään sisällä. Nyt oli niin kovat pakkaset, että se täytyi päästää tuonne meidän allashuoneeseen, ja sehän se sitten riitti meitsin keuhkoille. Mä vielä jouduin siivoamaan sen allashuoneen koiran jäljiltä itse, kun eihän muiden päähänkään pälkähtänyt, etteivät ne karvat ja pöly sieltä itsellään olemattomiin haihdu. Nyt sitten lisättiin yhden astmalääkityksen annostusta ja vaihdettiin toinen kokonaan uuteen. Olo on kieltämättä jo parin päivän jälkeen vähemmän takovaisyskäinen, vaikka tota lämpöä tuppaa vieläkin olemaan. Uuden vuoden kunniaksi yritän taas verestää muutaman vuoden takaista tapaani kirjoitella jotain myös englanniksi. Aikanaan luovuin siitä ajanpuutteen takia, koska minussa elää enkunope niin voimakkaana, että tuntui rikokselta kirjoittaa tekstiä, jossa prepositiot ja muut jutut nyt olivat mitä sattui, teksti pelkkää tajunnanvirtaa. Mutta nyt yritän tappaa perfektionistia itsessäni. Paino sanalla yritän. En takaa, että tulee onnistumaan. The Whovian sickness in our family is getting worse and worse. My husband ordered a small Dalek online. It has some kind of motion detector so that it keeps shouting ( "Exterminate!" "Time jump imminent! Prepare!") and making noises every time someone walks in front of it. Onni is absolutely in love with the gadget. He's been to his granny's place for a couple of days and ever since he arrived home he's been jumping and running past the Dalek to make it yell and beep. I can't help admiring the endless energy he has. The rest of the family has been happy to receive Season 6 of Doctor Who series from Amazon. During the two wonderfully peaceful days we had (when Onni was at his Granny's, that is), we already managed to watch four full episodes. Sometimes, when there's an especially harmless episode that has mostly humour and no frightening things, Onni can follow the series with us, but mostly we have to invent something interesting for him to do while we others watch it. But anyway, Onni already recognises both David Tennant and Matt Smith and knows that Daleks are Doctor Who's enemies. On the left you can see the unlucky puzzle that made my back get hurt. It contains a thousand pieces and there were only a dozen left when I leant a bit further to try a piece in its place and felt a pain like a bolt of lightning going from my lower back through my whole spine ending at the top of my head. Well, luckily I already got an appointment to the chiropractor on Wednesday, and goodness, that man really knows his stuff. He located the problematic vertebra in less than 30 seconds and knew what to do. My back is still sore, but it moves in a totally different way than before the appointment. I'll get treatment again next week, and even now I've been able to do some basic Pilates exercises. The cause to my endless coughing was finally examined properly and it looks like I "only" have a prolonged case of infection asthma. The bad bronchitis I had before Christmas wasn't delighted of the fact that we had to take my mother-in-law's dog here during her trip to the Canary Islands. I mean, the dog has been with us in similar situations before, but she's always lived in the garage. Now the weather turned so cold we couldn't keep her in the garage but had to take her to our combined storage and fitness room where the back door is, but that was enough to irritate my lungs. Now I use bigger doses of one medicine and got another one replaced totally, and after two days I already feel a bit better. Not coughing all the time any more. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Yhteysongelmia 4.1.2013 Minulla on ollut teknisiä ongelmia päästä päivittämään näitä sivujani ollenkaan. Äsken sain vihdoin siirrettyä tänne uudenvuodenpäivän postaukseni. Olen kironnut dna-palvelimen alimpaan maanrakoon ja tehnyt jo tilauksen webhotellistakin, mutta nyt näyttää siltä, että vika on kuitenkin ollut SmartFTP-ohjelmassa. Sain pitkällisen jonottamisen ja useiden päivien yritysten jälkeen tänään yhteyden dna:n asiakaspalveluun, joka yllätyksekseni paneutui ongelmaani ihan tosissaan. Vaihdoin ftp-ohjelmaa, ja nyt pelittää jälleen. Voi silti olla, että siirrän sivut tuonnempana webhotellin hoiviin, sillä meillä on ollut dna:n kanssa vijalti muitakin ongelmia (alati pätkivä nettiyhteys, laajakaistan ongelmat, emmekä enää koe tarvitsevamme lankapuhelinta jonka "pakettiin" kotisivutila kuuluu). Katsotaan, mitä tapahtuu, informoin mahdollisesta URL-muutoksesta kyllä hyvissä ajoin. Mutta ta-DAA, blogihiljaisuus on loppunut!!! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Vuodenvaihdetta 1.1.2013  Tämäkin bloggaaja täällä vielä niukin naukin hengissä pihisee. Tosin täytyy nyt samaan pihisevään hengenvetoon todeta, että paremmissakin olosuhteissa olen joskus vanhaa vuotta lopetellut ja uutta aloitellut. Mun yskäköhätautini, joka ei ole missään vaiheessa oikein hävinnyt, alkoi ottaa uusia kierroksia muutama päivä sitten, ja eilen onnistuin liian pitkän ja huonoasentoisen palapelisessioinnin ansiosta jumittamaan selkäni. Oikein silleen yhdessä sekunnissa viiltävän, päälakeen asti valon lailla singahtavan kivun kanssa. Kuuteen vuoteen en ole kiropraktikkoa tarvinnut, kiitos Pilateksen, mutta nyt on ollut siitäkin liian pitkä tauko tämän sairastelun takia. Joten, huomenna ensin lääkäriin pohtimaan mikä avuksi sinnikkääseen yskätautiin, ja sitten iltapäivällä kiropraktikolle. Taivaan kiitos oli online-ajanvarauksessa aikoja heti huomiselle. Muuten olisin vieläkin onnettomampi kuin mitä olen nyt. Muuten joulubreikki on tähän asti ollut ihan mukava. Olen lukenut, syönyt suklaata, katsonut David Tennantin koko kolmetuntisen Hamlet-tulkinnan (sairaan hyvä! ei todellakaan tuntunut kolmelta tunnilta), pelannut perheen kanssa lautapelejä ja nauttinut glögistä, kardemummakahvista ja Spotifyn joululaululistoista. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. |
