| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Kesäisen vihreää 25.6.2013  Keväisten lakkaostosteni testaaminen jatkuu. Tässä päivänä muutamana olen nyt kokeillut kolmea Isadoran vihreää lakkaa, joista kuvassa Vintage Mint ja kalpeanvihreä Meadow, ja lisäksi kokeilin näitä tummempaa sävyä Pistacchio. Ja tiiättekö mitä? Kaikki yhtä surkeita. Olen alkanut ihmetellä, käytetäänkö vihreiden ja vaaleansinisten sävyjen tekemiseen jotakin überhankalia väriaineita, ainakin halvemmissa lakkamerkeissä, sillä juuri niissä on mielestäni samat ongelmat usealla eri valmistajalla. Lakka on kummallisen paksua lateksia, joka ei ensinnäkään tahdo levittyä kunnolla, ja jotta sen saisi levittymään edes jotakuinkin siedettävän siistiksi, sitä on laitettava ronskin paksu kerros, mikä taas puolestaan johtaa siihen, että myöhemmin lakka lohkeilee tosi helposti ja lähtee kynsistä jopa suurina, maalimaisina paloina. Voi, miten herkulliset värit, ja voi, miten huono laatu. Nämä vihreät menevät nyt reserviin odottelemaan seuraavaa testiä, eli onko niistä toimimaan edes Konad-laattojen kanssa. Seuraavaksi kyllä nappaan vihreän tai pastellisinisen lakan joltakin paremmaksi tuntemaltani merkiltä, OPIlta tai Essieltä, ja testaan, onko niissä samanmoista ongelmaa. Mavalalla kun ainakin on, ja mikäli oikein muistan, niin jopa China Glazen vaaleansininen tuppasi käyttäytymään oudosti. Hmmmm. *otsa miettivästi rypyssä* Tämän täytyy jotenkin liittyä väriaineisiin, sillä Isadoran punasävyisissä lakoissa ei ole mitään moittimista. Huonoa lakkausta (josta muuten vartalosokerimönjä teki ihan lopullisesti lopun) lukuunottamatta päivä on ollut muuten mitä parhain. Sää on ollut aivan loistava, aurinkoinen ja lämmin, juuri sellainen kuin kesällä kuuluukin olla. Kerrankin tässä maassa voi kulkea vähissä vaatteissa ilman hypotermian vaaraa! Kun isäntä oli isompien muksujen kanssa kaupungissa, me pyöräiltiin Onnin kanssa kirjastoon ja jätskiostoksille ja lojuttiin sitten takapihalla lukemassa saalistamme ja lipittämässä jätskiä. Kävin vielä ysin jälkeen iltasella hölkkälenkillä ja oli ihanaa juosta, ilta oli tyyntynyt ja raikastunut ja oli helppo hengittää. Toisen dieettiviikon tulos -400 g. Ajattelisin, että suht okei. Puoli kiloa viikossa on ihanne, silloin ei ainakaan laihduta lihaskudoksesta vaan nimenomaan rasvasta, mutta täähän on aika heittelehtivää tää homma. Aluksi hurahtaa, sitten jumittaa, sinnikkyys palkitaan. Tähän mennessä tippunut siis 1,3 kg. Alku sekin. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. It's either me or the house 21.6.2013  Jouduin keskiviikkona odottelemaan Juliaa kaupungissa tovin jos toisenkin. Mutta voi, miten oivallisen hyvin aikani käytinkään! Löysin sekä täydelliset nudekengät että täydellisen keittiöpyyhkeen. How cool is that? Etenkin kengistä olen überiloinen, sillä olen etsinyt juuri tällaisia pitkän aikaa - siis, nudet, kiiltävät, korkoa, silti sen tuntuiset jalassa että niissä voi oikeasti olla ja elää ja kävellä. Korkoa oli korkeampanakin versiona, mutta tiesin heti niitä kokeillessani, että ne eivät ole otollinen valinta meikäläiselle, joka käyttää näitä hyvin todennäköisesti töissä. Työpäivä kymmenen sentin koroissa ei oikein ole minun heiniäni.  Keittiöpyyhkeen sanomasta tuli uusi mottoni. Aloin välittömästi toteuttaa sitä, ja niinpä juhannusvalmisteluni sisälsivät kaupassa käynnin, pyykkikoneen tyhjentämisen ja uuden kirjan aloittamisen saatuani Matt Ruddin herkullishumoristisen oppaan nykyenglantilaisista loppuun. Ahmaisin John Greenin "Looking for Alaska" -romskun käytännöllisesti katsoen tämän päivän aikana, sillä eilen aloittelin sitä vasta 30 sivun verran. Ei huono, ei ollenkaan huono, mutta vetoaa varmasti teini-ikäisiin paremmin. Otin jo hollille Lontoosta ostamani Mark Haddonin uuden kirjan "The Red House". Haddon on heppu, joka kirjoitti loisteliaan esikoisteoksen "The Curious Incident of the Dog in the Night-Time". Kirjasta oli nyt menossa Lontoossa hyvät arvostelut saanut näytelmä, joka on sikäli ällistyttävää, että on hieman vaikeaa kuvitella kyseistä kirjaa näyttämölle. Odotan tältä Punaiselta Talolta aika paljon, sillä Asperger-pojasta kertova esikoisteos löi minut ällikällä. Ensimmäinen hölkkälenksu jälleen tauon jälkeen oli sekä kiva että pyrstöstä. Alku oli kivaa, sillä oli ihanaa juosta shortseissa ja tuntea lenkkareiden kimmoisuus asfalttia vasten ja kesän lämpö ja tuoksuva luonto. Pyrstöstä sen takia, että tauko oli taas tehnyt tehtävänsä, ja intervalliharjoitteluksi meni. Lontoossa tulehtunut varvas ei ollut kyllä moinaankaan menosta, joten sikäli homma onnistui kyllä. Kaipa se siitä sitten taas. Pikkuhiljaa. Kun ei nyt tulis enää keskeytyksiä. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. My place or yours? 18.6.2013  Mitä voi tehdä viileänä kesäpäivänä, kun potee flunssaa ja tylsistymistä? - Tietenkin lakata kynnet. Olin koko lukukauden niin poikki, etten varmaan kahta kertaa useammin lakannut kynsiäni, vaikka aina vesi kielellä katselin ja hypistelin eri liikkeiden kynsilakkavalikoimaa, ja aina silloin tällöin haksahdin jotain ostamaankin. Tämän Essien "My place or yours" -lakan ostin joskus keväällä, mutta ilmeisesti käytin sitä ensimmäisen kerran vasta tänään. Ainakin oletan niin. Herrrrkullinen väri! Kyllä voi taas kiitellä itseään, että olinpas fiksu tyttö, kun tajusin tällaisen itselleni hankkia. Onni ratkaisi tylsyysongelmansa vähän toisin kuin minä. Hän askarteli viimevappuisesta vipperästä itselleen onnenpyörän, jossa voittomahdollisuuksia ovat seuraavat: viikkorahaa, karkkia, pelata, Kirjurinn-luotoon, jäätelöä, uima-haliin ja Poower- parkiin. Ei paha. Kirjoitettuani Facebookin seinälleni tästä tekeleestä yksi kavereistani kommentoi, että loistoidea, pitäisikö tehdä itsellekin, mutta vain eri voitoilla. Ajatelkaapa sitä! Minun onnenpyörässäni olisi vaihtoehdot: hieronta, shoppailua, elokuviin, Lontooseen, suklaata, etelänlomalle aurinkoon ja kasvohoito. Näin äkkiseltään ajateltuna. Kykenen epäilemättä keksimään lisää voittoja pienen harkinta-ajan jälkeen. Ensimmäisen dieettiviikon kärsimykset ovat tuottaneet tulosta -900 gramman verran. Ei paha sikäli, kun en ole liikuntaakaan harrastanut tän taudin takia torstai-illan Pilates-tuntia lukuunottamatta. Mutta kaipa jo englantilaisesta aamiaisesta luopuminen oli omiaan keventämään tätä massaa. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Sadesunnuntai 16.6.2013  Onpa hyvä, että tänään on satanut. Mulla on ollut niin lentsuinen, väsynyt ja kurja olo, että tällaista olisi harmittanut rankasti potea upealla säällä. Vaan ei tänään! Sää on mätsännyt täydellisesti tähän olotilaani. Olen lukenut Matt Ruddin kirjaa, vetänyt päikkärit, surffaillut netissä ja kuunnellut Phantom of the Operan soundtrackiä, jonka latasin pädiini. Ollut. Vetelehtinyt. Lojunut. Sateinen sunnuntai tuo mieleen Club for Fiven biisin "Pysähtynyt sunnuntai". Ei löytynyt YouTubesta, löytyy vain Spotifysta. Siinä on Kanniston ääni upeimmillaan, kannattaa käydä kuuntelemassa. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Sötnosar! 15.6.2013    Tällaisia söpöläisiä olin moikkaamassa tällä viikolla ystäväni luona. Seitsenviikkoisia, mustia suursnautserinpentuja on kuusi kappaletta, kaikki yhtä suloisia ja palleroisia ja riehakkaita. Äitikoiran piti välillä hieman komentaa pentuetta, etteivät leikit ihan hurjiksi riehaannu. Mutta ruuan ja riehuhetken jälkeen alkoikin sitten ramaista. Neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Nimet vaihtelivat Black Currantista Black Birdiin. Kolme on vielä vailla omistajaa. Jos olet kiinnostunut hankkimaan rotukoiran, jolla kaikki on kunnossa, ota yhteyttä, ja annan sinulle ystäväni yhteystiedot.  Julia alkoi potea kurkkukivulla alkavaa flunssaa jo maanantaina. Meitsi alkoi oireilla toissailtana. Taidettiin saada tartunta sieltä Hiirenloukun näytöksestä, kun takanamme kaksi miestä yski ja pärski koko ajan suoraan meidän päällemme. Teki mieli ottaa sateenvarjo esiin, mutta kun se oli unohtunut hotellille. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Vinkkejä Lontoo-kuumeilijoille 14.6.2013 1. Suunnittele matkasi hyvin Osta hyvä opaskirja (itse suosittelen Lonely Planetin Lontoo-opasta) ja erillinen iso kartta, josta saat kokonaiskuvan siitä, miten kaukana/lähellä eri kohteet sijaitsevat toisistaan. Tälle reissulle hankin muovitetun, taitettavan kartan, joka osoittautui mukavasti sään- ja appelsiinimehun kestäväksi. Käy nettisivuilla ja lue opastasi, valitse, missä haluat käydä. Merkkaa kohteet kartalle ja katso, mitkä sijaitsevat lähellä toisiaan. Itse tykkään siitä, että päivä sisältää sekä kulttuuria että shoppailumahdollisuuksia. Matkasäät vaikuttavat tietenkin myös reissun ohjelmaan, joten kohteita voi ryhmitellä myös sen mukaan, missä voi liikkua kurjalla säällä ja missä taas auringonpaisteella. 2. Jätä joustonvaraa Älä tunge matkaohjelmaasi liian täyteen. Liikkuminen paikasta toiseen voi viedä yllättävän paljon aikaa etenkin ruuhka-aikaan. Sää voi olla jotain muuta kuin mitä on lupailtu. 3. Liikenne: Oyster-card Oyster-cardin voit ostaa miltä asemalta tahansa ja ladata siihen käyttöpäiviä reissusi verran sekä valita itse, millä liikennevyöhykkeillä haluat liikkua. Kortilla liikut rajattomasti julkisilla liikennevälineillä. Zonet 1 ja 2 riittävät hyvin useimmissa nähtävyyksissä liikkumiseen. Tälle matkalle otin 3. zonenkin, koska kävimme Doctor Who Shopissa ja aioimme käydä Kew Gardensissakin, mutta jälkimmäinen sitten jäi. Traffic for London on hyödyllinen nettisivu. Näet hinnat, liikennevyöhykkeet ja sivustolta löytyy myös hyödyllinen Journey Planner, jos aiot matkata paikasta toiseen niin, ettei metrokartta oikein näytä järjelliseltä vaihtoehdolta. Planner antaa bussiyhteydet ja myös metrojen ja bussien yhdistelmät tosi kätevästi. Niin, ja säästä Oyster-cardisi. Ensi reissulla pulitat 5 puntaa vähemmän kun maksat vain kortin lataamisesta. Metro on älyttömän kätevä kapistus, ja Lontoon metroverkko on erittäin kattava. Kannattaa silti muistaa, että ydinkeskustan alueella monet asemat sijaitsevat yllättävän lähellä toisiaan, joten kannattaa kartalta tarkistaa, onko viisaampaa kävellä paikasta toiseen vai napata bussi vai onko metro tarpeen. Yhden asemanvälin ajamiseen voi mennä aikaa yhtä paljon kuin sen kävelemiseen, etenkin ruuhka-aikana. Aamukahdeksaan töihin lähtijät ja neljän, viiden jälkeen töistä palaavat ihmiset aiheuttavat metroon melkoisen ryysiksen. Monesti junaan ei enää mahdu, pitää vain kiltisti odottaa seuraavaa. Metroverkon laajennus- ja parannustyöt ovat käynnissä yhä edelleen. Ja vaikkeivät olisikaan, niin aina jokin linja jossain päin prakaa eikä kulje. Tsekkaa netistä päivittäin, millä välillä junia ei kulje. Metroasemilla on myös tiedot ennakoiduista katkoksista hyvin esillä. Kaikki kävelevät päin punaisia valoja. Kaikki. Poliisitkin. Tee niin kuitenkin vain silloin, kun autoja ei todellakaan ole tulossa tai kun paikallisten lauma on hokannut, että autoille on tullut jo punainen valo, ja voit lähteä lauman mukana. Älä ryntäile punaisia päin holtittomasti, se on todellakin hengenvaarallista. 4. Hotelli ja aamiainen Jos matkabudjettisi on hulppea, ongelmia ei ole. Jos se on rajattu, mieti, mitä hotellilta haluat. Tarvitsetko mukavuuksia ja tilaa, vai käytkö siellä vain nukkumassa kuten minä. Moni hotelliaamiainen on sitäpaitsi surkea. Oma vakiohotellini ei aamiaista edes tarjoa, joskin huoneissa on valikoima teetä, vedenkeitin, sokeria sekä hedelmiä, patukoita ja mehua sisältävä ns. aamiaiskori. Olen todennut, että tulee edullisemmaksi maksaa vähemmän hotellihuoneesta ja enemmän aamiaisesta, sillä runsaalla englantilaisella aamiaisella pötkii pitkälle iltapäivään. Mm. useimmat pubit tarjoavat aamiaista. Tripadvisorin sivustolta voit lukea matkailijoiden kokemuksia hotelleista ja nähdä heidän räpsäisemiään kuvia, jotka saattavat olla vallan muuta kuin hotellin omat, siistit mainoskuvat. Lontoon hotelleista voi surutta ottaa tähtiluokituksen kohdalta aina yhden tähden pois. Älä silti hylkää hotellivaihtoehtoa parin moittivan arvostelun takia. Aina löytyy niitä, jotka nurisevat kaikesta. Puhtaus, luotettavuus ja hyvä sijainti ovat itselleni ykkösiä. 5. The London Pass? The London Pass saattaa olla tutustumisen arvoinen siinä vaiheessa, kun suunnittelet matkaa. Itse en ole sitä koskaan ostanut. Passi on mielestäni kallis ja sikäli turha, että en ole kiertoajelujen ystävä, ja useimmat Lontoon parhaimmista museoista ovat ilmaisia (mm. Victoria & Albert, British Museum, Museum of London, Natural History Museum, National Gallery). Kirkkoihin on sisäänpääsymaksu, mutta ilmaisen pääsyn ja hienon kokemuksen saa osallistumalla jumalanpalvelukseen tai iltahartaustilaisuuteen. London Passiin on mahdollista yhdistää julkisilla kulkuneuvoilla liikkuminen, jolloin siitä maksaa tietenkin enemmän. Mieti ja laske tarkkaan, hyödytkö tästä oikeasti. 6. Kesämatka tulossa? Matkusta kesäkuussa! Ja mieluiten heti kesäkuun alussa. Tai ehkä jo toukokuussa, jos voit. Pääasia, että vältät heinä-elokuuta. Silloin kaupungin turistiryysis on pahimmillaan ja jonotat jokaiseen kohteeseen ihan järjettömän kauan, hermostut metroissa ja yleensäkin ahdistut uskomattomassa väentungoksessa. (Säälin jo etukäteen itseäni, sillä koulutusmatkani on juurikin heinäkuussa.) 7. Teatteri Theatremonkeyn sivusto on teatterireissujen suunnittelussa omaa luokkaansa. Voit hakea lippuja näytelmän nimen tai teatterin nimen perusteella, lukea arvosteluja, ja ennen kaikkea nähdä teatterisalien istumajärjestykset, joihin sivuston superihana ylläpitäjäkunta on valinnut vihreällä ne istuimet, joissa on hyvä hinta-laatusuhde, ja punaisella ne, jotka eivät ole hintansa väärtti. Älä anna kuitenkaan istumajärjestysten hämätä sinua siinä, että teatterisalit olisivat jotenkin jäätävän isoja. Jalkatilaa on kaikkialla vähän, joten etäisyyksien puolesta nämä seating planit antavat usein vaikutelman jätti-isosta teatterista, kun todellisuudessa useimmat West Endin teatterit ovat vanhoja, pieniä ja intiimejä. Yläparvilta näkee usein ihan hyvin, teattereissa on kunnon porrastus! Älä luota pikkupuljuihin, jotka myyvät teatterilippuja alennettuun hintaan. Leicester Squarella oleva tkts-koju on ainut varmasti luotettava alennuslippujen myyjä. Kartan näet klikkaamalla tätä lausetta. Teatterien omat box officet ovat tietenkin myös ok, mutta ne eivät myy alennuslippuja. Jos ehdottomasti haluat nähdä tietyn näytelmän matkasi aikana, osta liput netistä etukäteen. Theatremonkey on ainakin luotettava. 7. Muista adapteri ja valuutanvaihto Brittiläiset ovat kiinni omissa perinteissään. Älä luulekaan, että he luopuvat pistorasioistaan tai punnastaan jonkin EU:n takia. Hotellista saattaa saada respasta adapterin - tai sitten ei. Oma vara paras vara. Toreilla ja kojuissa on viisainta (ja usein ainut tapa) maksaa käteisellä. 8. Mitä meneillään? Visit London -sivusto kertoo mitä kaupungissa tapahtuu. Käy myös valitsemiesi kohteiden omilla nettisivuilla. 9. Ruoka Britit eivät osaa laittaa ruokaa. Tämä vain on fakta. Pubeissa syö edullisemmin kuin muualla, mutta vain, jos ei omista makuaistia tai on ihan sama, mitä suuhunsa laittaa. Italialaispaikkoja ja muita etnisiä ravintoloita on paljon, kannattaa valita niistä. Ehkäpä parhaimmat, missä olen käynyt, löytyivät tältä reissulta: a) Le Pain Quotidien Sohossa, osoite 18 Great Marlborough Street. Belgialiainen luomuruokaketju. Herkullista ruokaa! b) Le Garrick Covent Gardenissa, osoite 10-12 Garrick Street. Palkittu paikka, alakerrassa mukavan ranskalaishämyinen tunnelma. Missä sitten ruokailetkin, varaudu siihen, että hintataso Lontoossa on korkea. Viikon mittaisella reissulla ruokaan ja kahviin menee aikamoinen summa. 10. Ja lopuksi:  Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Viime viikonloppu 13.6.2013 - Lauantai alkoi sillä, että lähdimme St.Martin's Theatren Box Officeen hankkimaan lippuja Hiirenloukkuun samalle illalle, sillä mulla oli vielä ihan hirveä kuume päästä jonnekin teatteriin. - Otimme halvimmat liput (à £16) mitä saimme ja lähdimme kohti Camdeniä.    - Lauantai on Camdenissä ryysispäivä, mutta myyjiä on silloin myös eniten paikalla. - Kaupunginosa on alkanut tulla uudelleen muodikkaaksi julkkisten muuttaessa sinne yksi toisensa perään. - Camden on hieman rähjäinen ja boheemihenkinen paikka, joka päiväsaikaan on mielenkiintoinen, mutta kerran olen kulkenut täällä sen verran myöhään illalla, että teki mieli vain nopeasti pois jonnekin normi-ihmisten ilmoille. - Kauppojen koristelussa ei ole värejä eikä mielikuvitusta säästelty.  - Perinteinen kirpparipaikka Camden Market on nykyään krääsänmyyjien valtaama. - Halpoja ja huonolaatuisia vaatteita, aurinkolaseja, koruja, turistikamaa.  - Huomattavasti parempaa ja mielenkiintoisempaa tavaraa löytyy hiukan edempänä olevalta Camden Lock Marketilta. - Täällä kaupitellaan aitoja tuotteita käsi- ja askartelutöistä kirpparikamaan. - Pääpaino on uusilla tuotteilla, Portobello Roadin kirppari on edelleen vaatteissa ykkönen. - Camdenissä voi törmätä päästä varpaisiin tatuoituihin ja lävistettyihin ihmisiin, ja kampauksissa vain mielikuvitus on rajana. - Istahdimme yhdessä pilapiirtäjän malleiksi ja olo oli kieltämättä hieman levoton, kun ohikulkijat vilkaisivat meitä ja sitten tekeillä olevaa piirrosta, ja alkoivat nauraa. - Ja näimmehän me maailmanlopunkin, kuten alla olevasta kuvasta voitte todeta.  - King's Crossin asema oli matkamme varrella, joten vihdoinkin saimme aikaiseksi mennä tutustumaan laituriin 9 ja 3/4. - Viereen oli avattu myös Harry Potter -tavaraa myyvä kauppa, josta saattoi ostaa mitä tahansa erilaisista taikasauvoista (pakattu samanlaisiin laatikoihin kuin leffassa) eri tupien huiveihin ja villapaitoihin. - Asemalaiturilla voi kuvauttaa itsensä ammattikuvaajalla, jonka otokset tulevat shoppiin näkyviin, mutta kuvaaja antaa auliisti turistien ottaa myös itse kuvia toisistaan.  - Me päätimme lähteä tutkimaan lisää Potter-maailman ihmeellisyyksiä Harrodsin tavarataloon.  - Harrodsiltahan voi ostaa tunnetusti mitä tahansa. Potter-tavaraa löytyy jos jonkinmoista, mutta tottakai täältä voi ostaa vaikkapa oman Sormusten Herran valtasormuksen!  - Leluosasto on jokaisen lapsen paratiisi. Ja miksei aikuisenkin.  - Meikä jumittui tietysti nukkekotien luokse. - Mutta ihan totta hei, katsokaa nyt tätäkin, hyvä tavaton!    - Harrodsin jälkeen kipitimme lyhintä reittiä Hyde Park Corneriin lepuuttamaan hieman jalkojamme ennen illan teatteria. - Kohtasimme erittäin suloisen kurren, joka kesynä tapauksena tuli hakemaan pähkinöitä kädestä.  - Jos Phantom of the Opera on pisimpään mennyt musikaali Lontoossa, niin The Mousetrap lyö senkin iässä laudalta. - Hiirenloukkua kun on esitetty tasan yhtä kauan kuin Lissu on hallinnut, eli 60 vuotta. - Enkä ihmettele! Murhamamma Agatha on loistava käsikirjoittaja, ja näyttelijäsuoritukset jaksoivat ällistyttää. - Paikkamme oli Upper Circlen toiseksi ylimmässä rivissä, josta ehkä oli aluksi hieman lintuperspektiivinen fiilis katsella näyttämölle, mutta näkymä oli esteetön, eikä esitykseen uppoutuessa enää muistanut istuvansa todella ylhäällä. - Oikealla Camdenista ostamani turistikrääsäpaita, en muita vaatteita edes katsellut kun tää läskitilanne on niin jäätävä.   - Sunnuntaiaamuna oli tradition aika: jumalanpalvelus Westminster Abbeyssä. - Puisto oli vielä juhlaliputuksessa Lissun käynnin jäljiltä.  - Ehdimme vielä kahville Charing Cross Roadin Starbucksiin ja tapasimme yllättäen kaksi nuorta turkulaista teatterintekijää, jotka olivat tulleet "opintomatkalle", sillä tarkoituksena on tehdä syksyllä "39 Steps" Turun Linnateatteriin. - Juttelimme pitkään eri esityksistä antaumuksella, sekä pojat että me olimme innoissamme Lontoon tarjonnasta ja Phantomista. - Vielä ehdimme tehdä uusintavisiitin viereiseen Foylesin kirjakauppaan ennen kuin piti lähteä hakemaan tavaroita hotellista ja hypätä Victorian asemalta Gatwick Expressiin.   - Klo 18-19 väliset lennot olivat kaikki myöhässä, tosin en saanut selvää kuulutuksesta, että missä mahtoi mättää. - Tax-free nieli viimeiset rahani...  - Isäntä oli meitä Helsingissä vastassa ja olimme kotona vasta kolmen jälkeen yöllä.   Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. My Friday in London 12.6.2013  - Ensimmäinen kohteemme oli MOL eli Museum of London. - Minulle uusi tuttavuus, joka osoittautui loistovalinnaksi. - Museo esittelee Lontoon historiaa kronologisessa järjestyksessä, näytteillepano on selkeä, siihen on panostettu, ja museo on sopivan kokoinen, niin että sen kiertämiseen jaksaa keskittyä kunnolla. - Lontoon palo ja musta surma oli esitetty erittäin vaikuttavasti.  - Minua ihastutti myös se, miten nykyaika ja menneisyys oli osattu asettaa rinnakkain. Vai mitä sanotte tästä vitriinistä, josta löytyy sekä nykyajan että menneisyyden vesipullo, seinäkoristelua, erityisesti muotoiltu lamppu ja ajankuluksi pelattava peli?  - Ikkunasta avautui näkymä Lontoon vanhalle muurille.  - Tämä kansa on näköjään aina tehtaillut monarkiaansa liittyvää krääsää. Tässä Kaarle II:n kruunajaisten kunniaksi koristeltuja mukeja vuodelta 1661.  - Kuningatar Viktorian lapsena omistamat nuket sykähdyttivät. - Näitä pikku Viktoria puki ja leikitti elämänsä turvan ja tukijalan paronitar Lehnzenin kanssa äidin keskittyessä siihen, että saisi vallan omiin käsiinsä lapsensa avulla (Kyllä, voitte rivien välistä lukea syvän halveksuntani Viktorian äitimuoria kohtaan).  - Pidin monista tietoiskuista, kuten tästä nykyisiä punaisia puhelinkoppeja (joista osa on sitten viime näkemän muutettu wifi-kioskeiksi) koskevasta triviasta.  - Lopulta saavuttiin Lontoon nykyaikaan. - Vasemmalla Lontoon sheriffin juhlallisuuksissa käyttämä kaulakoru. - Siis ihan nykyajan sheriffin. - Kuinka moni tiesi, että Lontoossa on nykyisin sheriffi, peräti kaksi kerrallaan? - Eikä pormestariksi voi päästä, ellei ole ensin toiminut sherffinä. - Oikealla Lontoon 2012 olympilaisten avajaisissa käytettyjä pukuja, zoomini kohteena Maija Poppasen puku.  - Iltapäivän vietimme Old Spitalfield's Marketilla, joka on mm. levykeräilijöiden aarreaitta. - Pieni tihkusade (ainut koko viikkona) ei haitannut menoa, sillä Spitalfields on kauttaaltaan katettu tila.  - Kojuista löytyy kaikkea mahdollista. Alue jakautuu suurin piirtein kirppariosastoon ja uusien artikkelien kojuihin. - Tapasimme mm. Suomessa käyneen nuoren suunnittelijan, joka kaupitteli kaverinsa kanssa suunnittelemiaan ja valmistamiaan vaatteita. - Ympäröivät pikkuliikkeet pitävät sisällään vielä lisää ihanuuksia. - Täällä söin elämäni herkullisimman vohveliannoksen.  - Meitsi osti kaksi huivia ja korvikset.  - Koska National Gallery on perjantaisin peräti yhdeksään asti auki, suuntasimme Spitalfieldsiltä taideaarteiden keskelle.  - Ja saavuimmekin paikalle kreivin aikaan, sillä galleriassa alkoi tunnin mittainen ilmaiskonsertti. - Lepuutimme jalkojamme upeiden maalausten keskellä samalla, kun nautimme Jan Raution pianon ja Liv-Marie Korudandin viulun yhteistyöstä. - Ohjelmassa Catoirea ja Debussya sekä kolmen Turnerin maalauksen esittely. - Tunnin mittaisen konsertin jälkeen lähdimme etsimään galleriasta haluamamme valitut palat, eli VanGoghin, Monet'n sekä Vermeerin taulut. - Ja näimme matkamme varrella myös kaksi muuta suosikkitauluani, Paul Delarochen "The Execution of Lady Jane Gray" ja "An Allegory with Venus and Time", jonka on maalannut minulle muuten tuntematon Giovanni Battista Tiepolo.   - Gallerian sulkemisajan jälkeen vietimme vielä tovin fiilistelemällä Trafalgar Squaren tuntumassa katselemassa ihmisiä, elämänmenoa ja maisemia. - Jos tällä aukiolla ei tunne olevansa elossa, niin ei sitten missään. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Torstai Lontoossa 12.6.2013  - Alkoi kierroksella BBC:n uudessa lähetystalossa, joka on ollut toiminnassa vasta 2 kk. - Seuraavana päivänä the Queen saapui vihkimään talon vasta käyttöönsä, joten talossa oli melkoinen vipinä ja paikkoja koristeltiin BBC:n tuotannon plakaateilla ja rekvisiitalla - arvatkaapa, oliko täälläkin Tardis ja yksi Dalek!  - Uusi osa on rakennettu vanhan talon jatkeeksi. Vanha osa näkyy vasemmassa reunassa. - Arkkitehti oli kuvaillut luomustaan sanomalla, että vanhan osan päälle rakennetut uudet kerrokset ovat kuin uuden osan käsivarsi, joka pitää vanhaa taloa kainalossaan. - Näytteillä oli Yrjö V:n käyttämä alkuperäinen mikrofoni, josta hän oli pitänyt kuuluisan ensimmäisen radiopuheensa (Just sen, josta leffa "Kuninkaan puhe" kertoo). - Saimme mm. tehdä radioteatteristudiossa pienen kuunnelmapätkän. Yksi ryhmästä laitettiin hoitamaan ääniefektejä ja muille jaettiin roolivihot. Oli kivaa!  - Uutisstudio oli mielenkiintoinen paikka. - Aulan jäljitelmästudiossa osa ryhmästä pääsi kokeilemaan, miltä tuntuisi lukea uutisia näytöltä tai säätiedostusta.   - Uutistenlukijoiden tekstit tulevat tietokoneruudulle nurinpäin, jonka puolestaan peili kääntää lukijalle oikeinpäin. Hmmm. Interesting. - Ison tv-studion katossa oli tekniikkaa enemmän kuin NASA:lla. - Kierros päättyi isoon uutisstudioon ja toimittajien valtavaan avokonttoriin, jossa oli ehdoton kuvauskielto. Seuraavan päivän the Guardianissa oli kuva kuningattaresta tiirailemasta alas sieltä samalta parvekkeelta, missä mekin olimme olleet, ja mua huvitti uutisen teksti, jossa todettiin, että vaikka henkilökunnalle oli annettu ehdottomat ohjeet istua paikoillaan kuningattaren saapuessa, koko jengi oli villiintynyt ottamaan kuvia hallitsijasta seisten kännykkäkameroillaan. - Meitsin tie vei BBC:ltä The SameDayDoctor -nimiselle lääkäriasemalle muutaman korttelin päähän, sillä olin alkanut ontua varpaani takia. Löin sen maanantaina metron portaikkoon sillä seurauksella, että kynsi halkesi kahtia, ja nyt koko hiivatin varvas oli tulehtunut. - Lääkäriaseman vastaanottovirkailija oli suoraan helvetistä ylimielisine asenteineen. Ei kelvannut vakuutuskorttini eikä virkailija edes suostunut puhumaan puhelimessa vakuutusyhtiöni edustajan kanssa, joka olisi lähettänyt hänelle sähköisen maksusitoumuksen. - Pulitin omasta kukkarostani 115 puntaa lääkärikäynnistä ja antibiootista ja perin niitä nyt sitten jälkikäteen takaisin. Thank you, you arrogant bitch. - Lääkäri tosin itse oli ystävällinen ja antoi lääkkeet kouraan, niin ettei edes apteekkiin tarvinnut poiketa.  - Meidän tiemme jatkui British Museumiin, jonka megalomaanisen kokoiset pylväät ja upea sisäpiha tekivät minuun jälleen suuren vaikutuksen.   - Teimme vain "pienen" kierroksen egyptiläisten aarteiden, muumioiden, ja kreikkalaisten veistosten parissa, sillä minulle alkoi käveleminen tuottaa jo todellista tuskaa.  - Museon sulkemisaikaan oli lähdettävä pois, mutta koska sää oli jälleen mitä upein, päätimme lepuuttaa jalkojamme jälleen puistossa. Tällä kertaa Hyde Parkin Speaker's Cornerissa. - Nurtsilla makoilu aurinkoisena iltana ei ollut ollenkaan pöljempi idea, ja koska olimme molemmat aivan katkipoikki, menimme kerrankin ajoissa nukkumaan hotellille.   Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Viime keskiviikkona 11.6.2013  - Julia ja minä aloitimme päivämme etsimällä Doctor Who Shopin, jonne matkaamiseen menikin tovi. - Putiikki oli täpötäynnä kaikkea mahdollista Who-kamaa maan ja taivaan väliltä, mitä vain ikinä kuvitella saattaa. - Olisin tuonut isännälle Karen Gillanin nimmarin, mutta mokoma maksoi suolaiset 65 puntaa. Tennantin nimmareita ei edes ollut kaupan.  - Tapasin pelottavan Dalekin, jossa oli kielto koskea. Muuten "you will be exterminated". Hui!  - Putiikissa oli myös aito, kuvauksissa käytetty Tardis. - Toisen nurkan Tardiksesta pääsi sisälle Doctor Who -museoon, joka oli pieni, mutta täynnä kaikkea mahdollista kuvauksissa käytettyä rekvisiittaa klassikkoajan Cybermanistä näyttelijöiden pukuihin. Suurin osa oli aitoa kamaa, mutta joukossa oli muutama replicakin, kuten Cassandra. Moisturize me!  - Kaupan seinillä oli sarjan faneja riemastuttavia varoituksia. - Meidän mukaamme lähti t-paitoja, julisteita ja Suomessa julkaisematon, uusin tuotantokausi dvd:llä.  - Doctor Whon jälkeen tiemme vei Victoria & Albert -museoon, josta tällä kertaa kävimme katsomassa vain lopetetun teatterimuseon jäämistöt. - Hieman oli sekava näytteillepano, mutta joukosta löytyi mm. Maria Björnsonin alkuperäisluonnos Phantomin asusta. - David Bowie -faneja olisi ilahduttanut museon väliaikainen Bowie-näyttely, mutta me sivuutimme sen ja suuntasimme Portobello Roadille.  - Kadun karkkitalot ilahduttavat aina silmää. - Kojuissa ja kaupoissa voisi kierrellä kokonaisia päiviä, ei tuottaisi tuskaa ainakaan minulle.  - Julia sijoitti joululahjaksi saamansa Jack Willsin lahjakortin sievään mekkoon, ja meikä toi Cath Kidstonilta astiapyyhkeitä ja lisää lautasia. - Polka dot -lautaset olivat ikävä kyllä poistuneet tuotannosta. Valitsin tilalle mansikkakuosia.  - Istuimme pitkään kahvilassa katselemassa ihmisiä ja liikennettä, joka tuntui jumittuvan varsinkin yhteen risteykseen niin, että saimme seurata useaakin välienselvittelyä. - Kadun varrella voi nähdä mitä tahansa. Upean vintageauton tai jonkun puutarhasta kadulle kasvavia kukkia.   - Ilta kului Wyndhamin teatterissa katsomassa "Relatively Speaking" -komediaa, jossa lempparini Felicity Kendal pääsi käyttämään loistavia komediennetaitojaan. Ei ollut kyllä valittamista muussakaan castissa. Nauroimme vedet silmissä loputonta väärinkäsitysten summaa ja palasimme hyvillä mielin hotelliimme yöunille. Alimmat kuvat jälleen lainattu teatterin sivustolta.  Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Viikko sitten tiistaina... 11.6.2013  - Aloitimme aamun Buckinghamin palatsilta, koska halusin ostaa luokkaani kalenterin ensi vuodeksi. - Kalentereita ei oltu vielä julkaistu, joten tyydyin hypistelyyn ja pariin kynään (ovat hyviä, kokemusta on). - Kuulimme, että kuningatar on lähdössä juhlajumalanpalvelukseen Westminster Abbeyyn 60-vuotisen hallintokautensa kunniaksi ja menimme tiirailemaan tilannetta palatsin eteen.  - Autosaattue meni menojaan meistä katsottuna palatsin pihan toiselta puolelta. Noin kymmenen minuutin kuluttua porukka palatsin kulmalla alkoi kuitenkin huutaa ja vilkuttaa villinä, ja näimme, että kuningattaren auto oli palannut tekemään kierroksen porttien editse. Siellähän hän istui ja vilkutteli, Her Majesty Elizabeth II.  - Yllätyksestä toivuttuamme lähdimme kohti Green Parkin metroasemaa, ja matkalla tapasimme ystävällisen ratsupoliisin, joka antoi yleisön silitellä erittäin kilttiä ja rauhallista ratsuaan.  - Eivätkä tapaamisemme kuninkaallisten kanssa tähän päättyneet. Covent Gardenissa pääsin kuvaan prinssi Charlesin kanssa.  - Kiertelimme kauppahallin putiikeissa ja seurasimme katutaiteilijoiden esityksiä. Lelukaupasta löytyi tuliaispaita Onnille, ja mietimme hetken, pitäisikö pikkuveljeä sivistää myös Shakespeare-kylpyankalla. Annoimme William-ankan kuitenkin jäädä kaupan hyllylle.  - Etsimme oikeastaan teatterimuseota, mutta uusi Lontoo-oppaani ei tuntenut koko paikkaa. Eikä kukaan paikallisistakaan, joilta kyselimme. Lopulta löysimme netistä tiedon, että kyseinen museo oli suljettu ja siirretty osaksi Victoria & Albert -museota. - Suuntasimme sen sijaan Sir John Soane's Museumiin, joka olikin melkoisen ällistyttävä paikka kotimuseoksi. Suosittelen lämpimästi. Pelkästään miehen maalauskokoelma on kulmakarvoja nostattava, ja museon vartijat/oppaat kertovat niistä mielellään.  - Vaikka sekä Blackwells että Foyles olivat jo plakkarissa, meidän piti päästä myös Piccadillyn Waterstonesille. Alakerrassa oli näytteillä legoista rakennettu pienoismalli St.Pancrasin asemasta. Kuvasin sitä vauhkona, sillä minähän rakastan kaikkia nukkekoteja ja miniatyyrejä.  - Lämmin ilta, auringonpaiste ja väsyneet jalat saivat meidät vuokraamaan Green Parkista itsellemme puutarhatuolit. Lepuutimme jalkojamme, nautimme lämmöstä, ympärillä rupattelevista ihmisistä, Pretin appelsiinimehusta ja ostamistamme kirjoista.  - Minunhan EI pitänyt ostaa yhtään kirjaa, koska niitä voi tilata Amazonistakin, mutta voi-voi, tässä sitä taas ollaan... - Ja aamulla ennen Buckinghamia ostamani Solar Queen oli nyt valokuvan lisäksi mukava muisto kuningattaresta. Aurinko-Lissu pääsee vilkuttelemaan mun luokkahuoneeseeni syksyllä.  Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Kesäloma ja Lontoo! 10.6.2013  Kun koulu loppui lauantaina, Julia ja minä matkasimme jo sunnuntaina Lontooseen. Voi onnea! Voi onnea jopa siitä huolimatta, että matkavakuutuskin tuli reissulla tositarpeeseen. Viikko sitten maanantaina: - Kuljimme Lontoon modernimmassa maisemassa, joka on itselleni aika tuntematon. Tämän lähempänä the Gherkiniä en varmaan ole koskaan käynyt. - Menimme kierrokselle Dennis Severs' Houseen, joka on tekijänsä mukaan "still-life drama", "a time capsule sometimes opened up". Saimme alunperin liput illan Silent Night -kierrokselle, mutta jouduin luopumaan niistä tajuttuani, että meillähän on samalle illalle liput Phantomin näytökseen. Päiväsaikaankin talo oli hyvä kokemus, erikoinen. Iltasella kynttilänvalossa se olisi takuulla ollut vielä ihan omaa luokkaansa. - Meitsin iPad pöllittiin. Ensin otti aivoon. Sitten ei. Vakuutus on olemassa. Melkoinen show siitä kuitenkin syntyi.  - Hain Blackwellsille varaamani Lonely Planetin päivitetyn Lontoo-oppaan Charing Cross Roadilta. Booky.fi ei pystynyt kyseistä opusta minulle toimittamaan 1½ viikon sisässä, vaikka mainostaa itseään pikakirjakauppana ja maksoin ekstraa, jotta tuote toimitettaisiin minulle tavallista toimitusta nopeammin, 1-2 arkipäivän sisällä. Blackwellsin tiskiltä sen sijaan sain nimelleni varattuna kyseisen kirjan muitta mutkitta varattuani sen netin kautta. (Ei ollut muuten eka huono kokemukseni Booky.fi -kaupasta. Edellistä toimitustani tästä "pikakirjakaupasta" odotin hiukan kolmatta kuukautta.) - Join jokseenkin ison ja herkullisen capuccinon Milk Bar -nimisessä kahvilassa Sohossa.  - Tallustelimme Golden Jubilee Bridgeä Thamesin yli ja kävimme National Theatren kirjakaupassa. Laurence Olivierin patsas tervehti meitä teatterin ulkopuolella. - Koimme aivan maagisen illan Phantom of the Operan näytöksessä. Istuimme niin edessä, että näimme näyttelijöiden jokaisen ilmeen ja hautausmaakohtauksen pyrotekniikka tuntui kuumana kasvoilla. Uskomaton esitys, aivan sanoinkuvaamaton! Jo alkusoitto sai minut ihan kananlihalle. Marcus Lovett ja Anna O'Byrne saivat minusta ikuisen fanin. Teatterissa ei saanut tietenkään kuvata, joten alin kuva on lainattu Phantomin sivustolta.  Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Aamutunnelma 21.5.2013  10 AAMUA KESÄLOMAAN  Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Hetkittäin hereillä 20.5.2013  Mä olen niin kuin tuo ankka. Hetkittäin olen hereillä, tai luulen olevani, mutta sitten taas silmät painuvat kiinni ja nukuttaa koko ajan niin penteleesti. Siis niin jär-JET-tö-mästi. Erittäin huolestuttavaa, että a) mun pitäis vielä korjata jotain kokeita ja päättää numeroista. Kun koko ajan tekisi mieli huutaa WHO CARES!, nakata viimeiset koepinkat takkaan/saunan pesään/jätesäkkiin/kopiohuoneen silppuriin, ja näpytellä kaikille mukavat ysit / antaa koneen arpoa numerot / kirjoittaa numeroitten tilalle "Hauskaa kesää!" ja paeta sitten koulun ikkunasta jonnekin metsikköön. b) on kieltenopettajien vuoro järkätä kevätjuhla. Meitsin järkkäämiset tältä keväältä kun on järkätty. Comenius imi kaikki voimat, enkä kykene organisoimaan tai tekemään enää mitään ylimääräistä. Hyvä jos pakollisista kuvioista selviän ilman pakkopaitaa tai nukutuskivääriä. c) läskikriisini senkun pahenee. Tursuan kaikista kesävaatteistani yli kuin liian pieneen kulhoon kohotettu pullataikina. Love handles would be actually nice. I have a Michelin tyre. *perinnesanastoa* Millä ihmeen energialla saan itseni muka tästä laihtumaan? Ja isompia vaatteita en kyllä todellakaan osta. Bärkkele. Rakas lukijani, jos olet epämotivoitunut, väsähtänyt, ylirasittunut ja ylipainoinen, muista rakkaudella minua, kanssasisartasi kurjuudessa. Saisin minkä tahansa stressi- ja väsymysmittarin posahtamaan hetkessä. 11 AAMUA KESÄLOMAAN Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Aurinkoa ja Lumia 16.5.2013  Ulkona on kesä! Aurinko paistaa ja on lämmintä. Onko tämä edes totta? Hallusinoinko? Meidän italialaisvieraamme lähti äitienpäivänä iltapäivällä. Olen ollut niin raatopoikkikatkipuhki, että melkein jo huolestuin itsestäni. Menin apteekkiin hankkimaan rautavalmistetta. Ajattelin, että vähintään on anemia iskenyt. Tänä aamuna heräsin ensimmäisen kerran Comenius-viikon jälkeen silleen, että koin olevani hengissä. En vielä tarmokas, mutta että edes hengissä. Tähän asti olen halunnut vain jäädä sänkyyn ja nukkua koko päivän, minkä olen oikeastaan työpäivää lukuunottamatta tehnytkin. Mennyt heti työpäivän jälkeen nukkumaan, herännyt jossain välissä pariksi tunniksi ruokkimaan perheen ja tekemään jotain pientä, ja painunut sitten takaisin pehkuihin jossa olen kuorsannut aamuun asti. Mutta nyt siis tapahtui sekin ihme, etten halunnut heti takaisin sänkyyn. En ottanut edes päikkäreitä työpäivän päälle. Ehkä elämä sittenkin voittaa ja mulla on vielä jotain toivoa. Eilen vielä pohdin, että pitääkö tästä työterveyslääkärille lähteä. Kuvassa pällistelee äitenpäivälahjani, Nokian Lumia, joka on mun ensimmäinen oikea smartphoneni. Tuo edellinen kosketusnäytön ja näppiksen yhdistelmä piti kyllä sisällään nettiyhteyden, mutta oli ominaisuuksiltaan kaikin puolin kivikautinen käpy näihin nykyihmeisiin verrattuna. Jestas, että mä rakastan näitä käteviä teknisiä vempaimia! Luokkaanikin hankin touchpadin, jonka laitoin tänään toimintakuntoon. Nyt en ole enää sidottu älytauluun kynän tai tietokoneen hiiren kanssa, vaan voin hipsiä pitkin luokkaa, ohjata ja neuvoa oppilaita samalla kun saan klikkailtua älytaulua touchpadistä käsin. Jee-jee, olen ihan innoissani! Mulle on tuottanut suurta iloa ladata uuteen kännyyni tietsikan kautta haluamaani musiikkia soittoääniksi. Mulla on ennenkin ollut omia tunnareita eri henkilöille, mutta tän kännykän kanssa hommasta tuli entistä mehevämpää. Yleiseksi soittoääneksi asetin Doctor Whon tunnarin, mutta Julia sai omaksi sävelmäkseen Royal Albert Hallin 25-vuotisnäytöksestä "Phantom of the Operan", Juho 60-luvun alkuperäisen Batman-tunnarin ja isäntä Tom Jonesin "Sex Bombin" (hih, se ei itekään vielä tiedä tätä). Se on kuulkaa kaks viikkoa ja risat, niin tämä lukuvuosi on purkissa. Ja, ta-DAAAAAA!: Meikä ei ole ensi vuonna luokanvalvoja! *aaltoja* Jaettuani tälle ysille todistukset saan pitää vapaavuoden luokanvalvojuudesta ensimmäisen kerran 20 vuoteen. Loikkelis-koikkelis, tämän asian kunniaksi tanssahdan täällä pienet kevätbaletit. 15 AAMUA KESÄLOMAAN Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Comenius-open viikonloppu 5.5.2013  Koulun vieraat lähtivät perjantaina. Makasin illan reporankana, minusta ei ollut kertakaikkiaan mihinkään. Vedettyäni 12 tunnin yöunet heräsin siihen todellisuuteen, että mulla on kouluhommia odottamassa sellaiset pinkat että heikompaa itkettäisi. Käytin koko eilisen päiväni siihen, että järjestin ja mapitin työpapereitani ja korjasin neljä pinkkaa valtakunnallisia kokeita. Tismalleen 12 tunnin työrupeama. Menee noi yöunet ja työtunnit näköjään jokseenkin tasan. Isäntä haki eilen Onnin kotiin mummulasta, jossa se oli viettänyt koko viikon. Meillä kun oli sellaisia työpäiviä, ettei aina ehditty päivä- ja iltaohjelman välissä edes kotona käymään. Onni oli kyllä nauttinut vierailustaan täysin siemauksin, ja luulen, että sekä mummu että Nella-koira saattoivat olla vierailun loputtua jokseenkin väsähtäneitä ja helpottuneita. Onni mulle soittelikin vappuaattoiltana ja luetteli, mitä kaikkia herkkuja mummu on heille ostanut. Siinä on kuulkaa pieni mies ollut hemmoteltavana! Tänään käytin aamupäivän huomisten kokeiden laatimiseen ja iltapäivän siivoamiseen, sillä meille saapui tänään Julian koulun ystävyyskouluprojektin myötä italialaisvieras viikoksi. Emma, jonka perheessä Julia vietti viikon koulun syksyisellä Ferraran reissulla. Mulla ei ole mitään kyseistä vierailua vastaan, mutta hiukan parempaan saumaan olisin sen toivonut osuvan. Viime viikkojen valmistelun ja viime viikon emännöinnin jälkeen fiilis on sellainen, että olisin valmis lomalle tältä istumalta. Mitenköhän mä jaksan passata vierasta ja teeskennellä sivistynyttä vielä viikon verran? Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Happy May Day! 1.5.2013  Tosin tekisi mieleni pikemminkin huutaa "Mayday, mayday!" tämän vierailuviikon keskellä. Mun jumalaisen ihanainen tiimini soi mulle kyllä tänään vapaapäivän meidän ulkoilmatapahtumasta, ja vaikka sää onneksi suosiikin ulkoilma-aktiviteetteja, en pane tätä vapaata ollenkaan pahakseni, sillä olen sunnuntaista lähtien mennyt tauotta kuin maatiekiitäjä paikasta toiseen ja sananmukaisesti juossut ympäriinsä, jotta asiat sujuisivat. On toki antoisaa tavata taas näitä opettajakavereita eri maista, mutta silti olen nyt sitä mieltä, että vastaisuudessa joku muu koulustamme ottaa itse koordinaattorin hommat, ja meitsi toimii vain apuna. Korjattavat koepinkat kun eivät häviä tämän viikon aikana minnekään, uusia pukkaa taas ensi viikolla ja kaiken kaikkiaan työmäärä on täysin kohtuuton. Samaan tulokseen on tullut Saksan koulun koordinaattori, ystäväni Susanne, joka myöskin aikoo vetäytyä Comenius-projekteissa sivuosaan. Mutta vieraamme ovat nyt saaneet tutustua suomalaiseen vappuun ja luontoon ja mökkimeininkiin. Olemme kyllä puuhastaneet yhtä ja toista muutakin, mutta eilisillaksi olimme vuokranneet järvenrantamökin, ja rohkeimmat uskaltautuivatkin sekä saunaan että järveen. Meitsiähän ei nyt mikään mahti maailmassa saa luonnonveteen, joka on alle +20 astetta, mutta nyt en rohjennut lauantaista asti vaivanneen silmätulehdukseni takia mennä edes saunaan. Tiputan silmiini muovipipetistä parin tunnin välein antibioottitippoja, jotka maistuvat tietenkin hetken päästä suussa, ja voin sanoa, että herkullisempiakin asioita olen syönyt. Eilen iltapäivällä veimme vieraat shoppailemaan ja tutustumaan Porin kävelykadun vappumarkkinameininkiin. Pentik, Marimekko ja Aarikka olivat tietenkin pakollisia käyntikohteita, ja meitsillekin tarttui mukaan Pentikin patalaput ja Aarikan korvikset. Kaupat olivat keväisiä värejä ja kuoseja tulvillaan, ja mä podin läskitraumaa. Tosin sitä poti maanantaina moni muukin. Olimme järkänneet vieraille illallisen Vuojoen kartanoon, ja samaan aikaan siellä olivat ruokailemassa ja kuvauksia tekemässä ja yleensäkin kiertuettaan hoitamassa Miss Suomi -ehdokkaat. Neidit ravasivat nutturoissaan ja iltapuvuissaan portaita ylös ja alas, mikä sai meidän porukkamme huokailemaan surkeana: "Oh my God, I'm old and fat... old and fat!" Itsetuntoa ei mitenkään pönkittänyt se, että olimme juuri vetäneet kitusiimme aivan järkyttävän määrän ruokaa, sillä illallinen oli tasoltaan aivan jumalaisen hyvä. Täten on jenkkakahvojen pitävyys taattu taas pitkälle eteenpäin. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. |
