| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Syyslomalla Gdanskissa 29.10.2014  Lokakuu laukkaa kohti loppuaan ja syyslomakin on jo vietetty. Meitsi vietti pari päivää lomastaan työkavereiden kanssa Puolan Gdanskissa, jossa osa meistä oli käynyt jo todella monta kertaa, mutta joka oli minulle ihan uusi matkakohde. Täytyy sanoa, että jos olisin matkalle ilmoittautuessani tiennyt, mihin vuorokauden aikaan lennot ja niiden myötä myös aamuherätykset ovat, olisin jättänyt ilmoittautumatta. - Mutta onneksi en tiennyt. Olisin jäänyt paljosta paitsi, ja vaikka tiistain aamuherätys klo 4.50 ja torstain aamuherätys klo 3.50 kävivät voimille ihan koko loppuviikon ajan, olen silti sitä mieltä, että reissu jäi plussan puolelle. Kas, kun on hyvät työkaverit, niin sitten ON hyvät työkaverit!  Paikkana Gdansk oli oikein viehättävä, vaikkei sää meitä suuremmin hellinytkään. Päivät olivat pilvisiä ja hitusen sateisia, ja uskon, että aurinkoisella ja lämpimällä säällä kaupunki on sanalla sanoen hurmaava, sillä tälläkin kelillä siellä mielellään katseli ja kierteli. Vanha kaupunki on rakennettu huolella uudelleen toisen maailmansodan murskapommitusten jälkeen, ja olisi hyvin voinut kuvitella kiertelevänsä vaikkapa jossain Saksan kaupungissa. Lämpöä hohkaavien soihtujen, fleecehuopien ja Irish Coffeen ansiosta tarkeni kyllä istuskella ravintolan terassilla vielä iltamyöhäänkin katumuusikkoja kuuntelemassa.  Olin päättänyt lähteä matkaan mahdollisimman huolettomasti, eikä minulla ollut mukanani muuta kameraa kuin kännykkä (joka, kuten ehkä muistatte, on Lumia, enkä viitsi tuhlata tilaa selittelemällä enempää). Välillä olin ihan että nyyh, kunpa mulla olisi järkkärini mukana, mutta kun yhdellä meistä sellainen oli, ja tämä oli aina jäämässä porukasta jälkeen pysähdyttyään kuvaamaan jotain, olin kuitenkin tyytyväinen valintaani.  Hintataso oli todella huokea Suomeen verrattuna. Ruokapaikkoja ja kahviloita on paljon, ja niiden tarjonta on hyvää. Paikalliset myyntivaltit ovat meripihkakorut (kauppoja ja katukojuja on loputtomasti) ja design-lasitavara. Lasia olisin halunnut tuoda kotiin, mutten luottanut lentoyhtiön matkalaukkujen käsittelyyn, joten lasiostokset jäivät muutamaksi magneettituliaiseksi isännälle (kaloja bilsan luokkaan). Kauppakeskus Madisonista mukaan tarttui kaikenlaista, mutta ostoksista sitten eri postauksessa.  Pääkadun varrella sijaitsi ravintoloiden ja meripihkamyymälöiden loputtoman virran lisäksi myös kiva, pieni karkkikauppa, jossa makeiset valmistetaan pleksin takana asiakkaiden nähtävissä. Karkkimassan käsittely näytti älyttömän kiehtovalta, ja vaatii varmasti harjoitustuokion jos toisenkin, vaikka ammattilaisten käsissä homma näyttikin helpolta. Ostin tötsän omenanmakuisia karkkeja, jotka olivat hyviä. Eivät tajunnanräjäyttäviä, mutta hyviä. (Voin vertailuksi sanoa, että ensimmäisen lounaspaikkamme juustokakku oli tajunnanräjäyttävää.)  Emme katsastaneet museoita, mutta parit vanhan kaupungin isot kirkot kävimme luotsaamassa. Pyhän Katariinan katedraalissa, josta kuvan enkelikin on peräisin, olisi päässyt kiipeämään tornien väliin rakennetulle näköalatasanteellekin, mutta tietäen omat fiilikseni korkeissa paikoissa jätin sen elämyksen väliin. Ihan viisaasti teinkin, sillä minua nuorempi ja reippaampi tapaus palasi tasanteelta paikat täristen kuin terrierillä. Suurin kiitos matkan hauskuudesta kuuluu kyllä matkaseuralle, ja harkinnassa onkin homman ottaminen uusiksi kesäkuussa, jolloin Swizzair onkin rukannut lentoaikataulut uuteen uskoon, eikä tällaisen vanhusparan tarvitse enää raahautua ennen kukonlaulua ylös ja olla sitten kolme päivää kotona ihan tattis. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Voi. Hyvä. Tavaton. 14.10.2014  Eikö näytäkin kauhealta? Porin keskustan kauppakeskus Iso Karhu on hitaasti mutta varmasti muuttumassa b-luokan peliluolaksi tai bordelliksi (en ole käynyt kummassakaan, mutta olen nähnyt leffoja Ameriikan maalta, ja sehän on nyt käytännössä IHAN sama asia). Ensin ilmestyivät nuo parkkihallin karmeat väriseinät. Sitten ilmestyivät sisäänkäyntien luokse paksut kokolattiamatot, joiden päällä pyörätuolia on kuulemma mahdoton liikutella, ja jotka toimivat todellisina likamagneetteina. Yhtenä kauniina päivänä rullaportaat oli pilattu anilliininpunaisilla plekseillä ja pylväiden kiiltävänmetallisilla pinnoitteilla. Näin alakerrassa vilaukselta jotain kukkapylväitä ja korihuonekaluja. En tiedä, minne ne tulevat, enkä välttämättä halua tietääkään. Kaikki KIRKUU huonoa makua. Porin Puuvillaan avattava kauppakeskus on syönyt Ison Karhun liikkeistä leijonanosan. Kaikki tuntuvat muuttavan Puuvillaan. Ja jäljelle jäävät ovat ilmeisesti pitämässä huolta siitä, että heidänkään kynnyksensä yli ei kukaan täysjärkinen astu. Olisiko kenties kannattanut uusia Ison Karhun tiloja jotenkin raikastamalla ja modernisoimalla niitä? Nyt tuntui siltä kuin olisi astunut aikakoneessa 80-luvun tunkkaiseen hotelliin, joka yrittää olla kalliin ja tyylikkän näköinen epäonnistuen siinä kuitenkin täydellisesti. *puistatus* Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Mukavat megafonit 18.9.2014  Kuten ehkä joku lukijoista muistaa, minä bongaan aina autolla ajaessani radiosta laulajia/lauluja, joita alan sitten vimmatusti googlettaa, jotta kuulisin saman biisin uudelleen tai lisää tuotantoa samalta laulajalta. Yksi näistä, jonka nimen sain jopa kirjoitettua itselleni ylös sen Radio Dein lähetyksen aikana, on Maria Cederholm, jota en biisiä "What Does It Mean" kuunnellessani ensin edes osannut ajatella suomalaisartistiksi. - No, kävikin sitten ilmi, että hän on suomenruotsalainen, mikä selittää todella kauniin englannin ääntämisen, jossa ei ole jälkeäkään suomalaistankeroenglannista. Tykästyin juurikin tuohon mainitsemani kappaleeseen, ja sunnuntaiaamuna päätin ladata iTunesista koko albumin itselleni. Kuuntelin sen jälleen tänään läpi pyykkejä silittäessäni, ja pidin lähes joka biisistä. Musiikissa ei ole mitään järin yllätyksellistä, mutta se on hyvin tuotettua, ja minua miellyttää Cederholmin kirkkaan kuulas ääni. Koko levyn saundi tuo mieleeni Michele Pillarin "Reign On Me" -albumin. Koulussa vietetään huomenna taksvärkkipäivää, ja olen tänään suonut itselleni vapaaillan kouluhommista. Kävin kauppareissulla kirjastossa, vedin lähes tunnin päikkärit, hölkkäsin itseni hereille ja silitin huushollin kaikki kuivat pyykit, joita ei ollut vallan vähän. Lenkillä ajattelin, että voi veljet, mikä syyskuu - tässä sitä saa kipittää melkein kesäkuteissa, eikä tänään edes tuullut oikein mistään suunnasta. Sen kun vain kipitteli ja antoi auringonpaisteen helliä nassua ja mieltä. Sääennusteet uhkailevat kylmenevällä, joten sitä suuremmalla syyllä tästä lämmöstä on nyt otettava kaikki irti. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Sodanjulistus 17.9.2014  Se on nyt meikänainen aloittanut sodan. Kuivaa ihoa vastaan. Minun ihoni kun on vielä nimenomaan pintakuiva, joka kehittää luufinnejä tyhjästä ja rypistyy kosteuden puutteessa kuin vanhanajan kreppipaperi. Yäk. Tänä syksynä päätin, että nyt saa riittää. Ensimmäiset hankintani olivat tuo Lumenen putsari ja Neal's Yardin appelsiininkukkaöljy. Lumenen kunniaksi on nyt sanottava, että tämä on jo toinen tuote, joka on yllättänyt minut ihan täysin, ja nimenomaan positiivisesti. Keväällä ostin Lumenen CC-voiteen, koska ihoni oli liian kuiva edes Bare Mineralsille, ja olin tosi yllättynyt, että niin edullinen tuote toimi niin täydellisen hyvin (on muuten edelleen käytössä). Tämä putsari oli kuin tehty hellimään minun rapisevaa nassuani. Puhdistuksen jälkeen ihoa ei kiristä yhtään, mutta silti tuote toimittaa itse perustehtävänsä oikein hyvin. Loistotuote! Öljyjä en ole kokeillut iholleni koskaan aikaisemmin, joten jo koostumukseltaan Neal's Yardin öljy oli minulle ihan uusi kokemus. Pakkauksessa tuli mukana tavallisen korkin tilalle pipettikorkki, jolla öljyä on helppo annostella. Olin tämänkin suhteen hieman skeptinen, koska en ole mikään vannoutunut luonnonkosmetiikan kannattaja (no, allergikkona sitä tuumaa, että mihin sitä useimmin reagoi, ja vastaus on, että juuripa ystäväämme luontoon; siitepölyihin, kasveihin, eläimiin ja ötököihin...). Olen antanut öljyn syrjäyttää ihonhoitorutiineissani Cliniquen yövoiteen nyt ainakin toistaiseksi, ja iho on kyllä aamulla pehmeä. Öljy imeytyy yllättävän nopeasti, eikä kasvoilla tunnu aamuisin olevan sellaista kelmupintaa, mikä monesta huonosti imeytyvästä tuotteesta siihen jää. Öljy täytynee käyttää juuri tällaisena tehokuurina, koskapa säilyvyys oli avaamisesta normaalin 12 kk:n sijaan vain 3 kk. Vichy-sarjaa olen käyttänyt vuosikausia ennenkin, ja Aqualia Thermal -päivävoide on minulle entuudestaan tuttu, sillä se on tarkoitettu nimenomaan pintakuivalle iholle. Nyt kävin eilen hankkimassa siitä vielä tuon seerumin. Tänään postilaatikkoon kolahtanut Olivia-lehti hehkuttaa sarjan täyteläisempää Aqualia Thermal Rich -kosteusvoidetta yhtenä vuoden 2014 parhaista kosmetiikkatuotteista. Näillä eväillä kohti lähenevää talvea, joka harvinaisen lämpimässä syksyssä tuntuu vielä kaukaiselta, mutta on täällä ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Uusi tuttavani Chia 15.9.2014  Viimeksi, kun kävin tyttären kanssa Punnitse & Säästä -kaupassa, tämä kasvissyöjäksi heittäytynyt jälkikasvuni osti pienen pussillisen kummallisen näköisiä siemeniä. Kyseisistä Chia-siemenistä ja niiden käytöstä hän oli saanut myyjältä mukaansa myös monisteen, jonka luettuani käännyin harvinaisen nopeasti kannoillani ja sanoin, että nyt mennään ostamaan niitä siemeniä lisää. - Että mikä sai minut säntäämään niin nopeasti takaisin kauppaan? Se, mitä luin kyseisten siementen ravintoarvoista:
8 x enemmän omega-3 rasvahappoja kuin villi lohi 8 x enemmän fosforia kuin täysmaito 7 x enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini 6 x enemmän proteiinia kuin kidneypavut 6 x enemmän kalsiumia kuin maito 3 x enemmän seleeniä kuin pellavansiemenet 3 x enemmän antioksidantteja kuin mustikat 3 x enemmän rautaa kuin pinaatti 2 x enemmän potassiumia kuin banaani 2 x enemmän proteiinia kuin mikään muu siemen Siemeniä voi liottaa pelkästään veteenkin, ja kokeilin liottaa niitä eräänlaiseksi aamupuuroksi maitoon, mutten tykästänyt tuloksesta. Päädyin kehittämään omaa aamusmoothieta, joka parin ensimmäisen aamun jälkeen kaipasi totisesti hieman tuotekehittelyä. (Liottakaa siemeniä piimään ja lisätkää siihen tuota Puhdistamon vihersmoothiejauhetta vain siinä tapauksessa, että haluatte kokea aamupahoinvointia ilman raskautta.) Muutamaa yhdistelmää kokeiltuani olen päätynyt kuvan ainesosiin. Danonen rasvatonta ja ekstrasokeritonta mustikkajugurttijuomaa pari desiä, yön yli likoamaan jääkaappiin (Chia-siemenet sitovat itseensä nestettä jopa yhdeksänkertaisen määrän, joten ne on aina liotettava ennen käyttöä). Aamulla sekoitukseen pieni notkistus lorautuksella maitoa, sitten ruokalusikallinen viherjauhetta, ja vaikka sotku näyttää tämän jälkeen keväisestä ojasta kerätyltä sammakonkudulta, se maistuu harvinaisen kesäisen hyvältä. Raikkaalta. Kaikki superfood-intoilijat näyttävät tienneen Chia-siemenistä jo pienen iankaikkisuuden, mutta koska oletan, että lukijakunnassani saattaa jopa olla joku yhtä jälkijättöinen tapaus kuin minä, levitän täten siementen ilosanomaa eteenpäin. Jahka olen syönyt noita siemeniä muutaman viikon, niin menen mittauttamaan hemoglobiinini, joka yleensä vetelee hyvin alavireistä virttä. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Buu, Microsoft! Buuuu! 12.9.2014  Töiden alettua muistin taas kynsilakkojen olemassaolon. Olen jo sataan kertaan asettanut itseni lakkojen ostokieltoon, koska varastoa on niin paljon, mutta aina minä mokoma menen jossain kohtaa rikkomaan kieltoani ja hankkimaan jotain uutta. No, nyt en kyllä tämän lukukauden alettua ole ostanut mitään uutta, joten suorastaan hyvällä omallatunnolla saatan laittaa tänne näytille Instagram-otosteni kirjoa. Muistikuvissani lakkaaminen oli jotenkin työlästä ja tuskastuttavaa ja muistin, miten aina tungin räpyläni johonkin muuhun hommaan liian aikaisin, niin että ainakin yhden kynnen lakkaus oli aina rutussa. Olin unohtanut nimittäin senkin, että minullahan on ihan maailman paras pikakuivattaja, Seche Vite, joka kuivattaa lakan kuin lakan parissa minuutissa. Himskutti, tämähän oli hauskempaa kuin muistinkaan! Hauskuus oli kyllä kaukana siitä, kun Nokia Lumia ilmoitteli käyttöjärjestelmän päivityksestä, ja monta kertaa päivitystä lykättyäni väsyin luurin ilmoituksiin ja latasin sen päivityksen. Lumia Cyan ja Windows 8.1. Ja sen jälkeen saikin sanoa peräjälkeen kaikki ne suomalaiset perinnesanat mitkä vain ikinä osasi, muutamalla vieraskielisellä lisäyksellä säestettynä. Luuri kaipasi saman tien päivityksiä sovelluksiin, vaatimattomat 18 kappaletta itselläni, mutta niitä ei päässyt päivittämään ennen kuin oli naputellut luuriin Microsoft-tilin salasanan. Sehän olisi ollut helppo nakki, jos olisi saanut itse naputella siihen kännyynsä myös oman käyttiksensä, mutta jostain syystä kapula oli keksinyt laittaa sen näyttöön ihan itse, eikä ainoastaan laittaa sitä näkyville, vaan myös keksiä sellaisen ihan itse! Minun luurissani oli käyttäjätunnus, jota en ollut koskaan elämässäni käyttänyt. Ja siitähän se riemu sitten alkoi. Pääsin Microsoft-tililleni sekä pädiltä että tietsikalta, mutten luurista. Yritin saada jotenkin hommaa synkronoitua tietsikan kautta, mutta vaikka mitä kikkakonsteja yritin, homma ei pelittänyt. Googlasin ja etsin vinkkejä jos vaikka mistä. Ei hedelmällistä tulosta. Istuin keskiviikkoillan tietokoneella ja välillä näpytin kännyäni ja välillä murisin lisää perinnesanastoa. Perhe onneksi ymmärsi kiertää minut kaukaa. Yritin lopulta luoda itselleni Microsoft-tilin sellaisella käyttiksellä, jota luuri väitti omakseni, mutta sekään ei onnistunut, sillä järjestelmä ilmoitti, että kyseinen tunnus on jo käytössä. - No, ei ainakaan minulla! Lopulta oli enää yksi mahdollisuus: hard reset. Siirsin kuvat, soittoäänet ja musiikit tietokoneelleni, mutta yhteystiedot jouduin naputtamaan manuaalisesti ylös, koska en löytänyt nopeasti mitään vippaskonstia tähän ongelmaan. Ehkä olisin löytänyt, jos olisin perehtynyt asiaan, mutta en jaksanut enää selata nettiä tämän ongelman kanssa. Olen jokseenkin nopea konekirjoittaja, ja kun Julia vielä auttoi mua sanelemalla numeroita, olin saanut ne koneelleni Word-tiedostoksi sen kummemmitta mutkitta. Ja sitten vain palauttamaan kapulaa tehdasasetuksille. Voi elämä! Siinäpä sitten katselin, kun Lumia raksutteli rattaankuvia aikansa, ja mietin, että miten en tahvo ollut aikanani päätynyt iPhoneen. Ongelmat eivät loppuneet tähän, sillä uusi käyttöjärjestelmä piti sisällään mm. uudet ääniasetukset. Mä nukuin jo sikeää unta vakituiset korvatulpat korvissani, kun isäntä paiskasi luurin keskellä yötä mun syliini ja hihkui, että nyt loppui plimputtelu! TEE SILLE JOTAIN - SAMMUTA SE! Mistäpä minä ihmisparka olisin osannut aavistaa, että yhtäkkiä sovelluksille oli ilmestynyt omat ääniasetukset, ja että jokaisesta sovelluksesta piti laittaa äänet pois erikseen, ellei halunnut ympärivuorokautista pimpelipomia face- ja instagrampäivityksistä. Splendid. Kun seuraavana päivänä näytti vielä siltä, etten saisi Lumiassa enää toimimaan mukautettuja soittoääniä, aloin tosissani katsella iPhone-tarjouksia. Jostain syystä äänet alkoivat toimia, kun olin kertaalleen poistanut kaikki äänet luurin tiedostokansiosta tietokoneelle ja sitten raahannut ne hiiren kanssa sinne takaisin. Kuin taikaiskusta luuri tajusi sisältävänsä enemmän soittareita kuin mitä tehtaalla oli asennettu. - Tämäkin jäi mysteeriksi, miten se ei muka ensin niitä tajunnut, mutta sitten kyllä? No, joka tapauksessa päätin sinnitellä Microsoftin paholaistuotteen kanssa vielä toistaiseksi, ja näpyttelin sinne takaisin n.140 yhteystietoa, latasin kuvat ja biisit ja sovellukset takaisin. Olen silti vakaasti päättänyt ryhtyä Erittäin Kiltiksi Tytöksi, jotta joulupukki toisi minulle iPhonen. Tarttiskohan tota joulupukkia voidella tänä viikonloppuna vaikka kanelipullilla tai mokkapaloilla? Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Tardiksia 7.9.2014  Kirjat totisesti ovat taivaan lahja ihmiskunnalle. Joskus on vain ymmärrettävä sulkea yhden kansi, kun siihen on jäänyt jumiin, ja avattava toinen. Annoin viimein periksi GoT:n kolmososan kanssa ja tartuin "Lasilinnaan". Pitkästä aikaa jotakin suomenkielistä. Ja pitkästä aikaa jotakin todella leuatloksauttavaa, sillä tämä tositarina on sanalla sanoen taruakin ihmeellisempää. Aito ja oikeakin Tardis taas lennähti olohuoneeseen kymmentä yli seitsemän. Ja nyt, nyt tapahtui se, mitä olen odottanut! Että Capaldi alkaa istua rooliinsa ja löytää siinä oman huumoritasonsa. Jes! Tämänpäiväinen jakso istui kuin nenä päähän ja vei pisteet kotiin. Muuten tämä päivä onkin ollut ankean kiireinen, sillä meillä oli eilen koulussa urheilupäivä, ja täytyy sanoa, että oltuani flunssaisena duunissa monta päivää putkeen minusta ei ollut eilisiltana enää yhtikäs mihinkään. Isäntä lähti vielä tänään Onnin kanssa Merikarvialle, joten mun päiväni kului siivouksessa, ruuanlaitossa, sanareiden korjaamisessa ja huomisten tuntien suunnittelussa. Varsinainen vapaapäivä! Onneksi tää on ainut lauantaityöpäivä koko lukukautena, mun mielestä kun ihan normiviikonloppukin on ihan liian lyhyt kaikkea tekemistä ajatellen, lepäämisestä nyt puhumattakaan. Yritän kovasti estää itseäni laittamasta kirjatilausta Amazoniin. Selasin eilen niiden valikoimaa kuola suupielestä valuen, ja vaikka yritän puhua itselleni järkeä, kirja-ahneus nostaa minussa pientä, rillinaamaista päätään. Kuinka monta Tardista ihmisellä on lupa omistaa? Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Hörhöilyä 3.9.2014  Nyt työkaverin mehiläisten tuottamaa hunajaa ja Pukka-teetä kitusiin! Syksyn ensimmäinen flunssakierros on alkanut (kuten aina syyskuun alussa) ja mä aloin oireilla eilisiltana. Kurkkukipua, vilunväreitä ja väsymystä. Heh, itse asiassa olin niin väsy eilisiltana, että ryömin jo ysiltä nukkumaan, koska tajusin, että nyt ei enää hyvä heilu: Istuin sängynreunalla taputtelemassa silmänympärysvoidetta iholle, ja olin tosi ajatuksissani siinä, kunnes havahduin silmien kirvelyyn. Hätkähtäen tajusin, että en ollutkaan käyttänyt oikeaa tuubia, vaan mulla oli puteli Kiehl'sin eukalyptushuulirasvaa käsissäni ja olin sitä tunkenut silmien lähelle! Ei kun pesemään eukalyptukset pois, mutta ei tässä vielä kaikki, sillä kylppäriin päästyäni tajusin, että enhän mä ihmisparka ollut vielä edes poistanut meikkejä! Jahka olin saanut nassun ja hampaat puhtaaksi, möngin kiltisti lakanoiden väliin ja sammutin valot. Tänään olen kipittänyt töissä Buranan voimalla ja siihen luotan huomennakin. Vedin jo tunnin päikkärit tuossa alkuillasta ja sen jälkeen sain kuononi auki ja hengityskelpoiseksi Nasolinilla. Hmmm. Mutta ehdin mä töiden jälkeen käydä kirjastossa ja istua puutarhatuolilla auringossa korjaamassa ysien sanareita, joten ei tässä elämä pelkkää kurjuutta ole! Nyt mulla odottaa neljä suomenkielistä kirjaa pitkän ruotsi-englantisession jälkeen, mutta milloin saan tuon Game of Thronesin kolmososan loppuun ja saanko koskaan, se se vasta on kysymys. Että voi ihminen jumittaa yhdessä kirjassa tälleen! Oe-voe. Päivän kesäinen keli sai mut pukemaan ylleni polka dot -mekkoni, jonka ostin viime kesänä Lontoon helteitä varten (ja voi veljet, että se tuli siellä tarpeeseen). Koko päivän on päässäni vilahdellut tuokiokuvia Lontoosta, mä kun vielä eilen kävin suihkimassa ja nuuhkimassa tuoksu-uutuuksia Sokoksessa, ja villatakin hihoista tulvehti tänäänkin vieraita parfyymeja. - Aivan kuten Selfridgesillä tuoksunäytteiden keskellä... Itse asiassa olin laittanut yhden näytteen kesäkuun reissulla kamerakoteloon, ja kameran hihna tuoksui pitkään erinomaisen hyvältä. En muista enää parfyymin nimeä, mutta tulipa se vastaan missä hyvänsä, tulen aina yhdistämään sen Lontooseen ja valokuvaamiseen. Nyt laittamaan huomisaamun jutskat valmiiksi (niin, eilen en ollut myöskään huomannut laittaa vettä kahvinkeittimeen, mä kun aamulla aina vain napsautan keittimen päälle ja tänään ei alkanut tapahtua mitään...), ja ehdottomasti töpöttämään sitä oikeaa kräämiä tällä kertaa silmien ympärille. (Kävi mulle kyllä kerran niinkin että kun piti vetää lääkemitallinen allergialääkettä huiviin, niin yön pimeydessä olinkin tahvo kaatanut lääkemittaan inhalaationestettä, joka tulvi eukalyptusta, piparminttua, anista, kamferia ja taivas tietää mitä mömmöjä. Onneks en ehtinyt niellä. Makuaisti meni väliaikaisesti siltikin.) Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. |
