| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Vaikka, niin silti 23.6.2014 Vaikka kesää ei näköjään ole, niin silti on LOMA!    Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here Se vei koko käden 22.6.2014  Minä annoin sille pikkusormen. Joskus tuossa keväällä se oli. Lupasin Julialle, että katson yhden jakson "Game of Thrones" -sarjasta, ja sillä hyvä. YHDEN. Ihan vain hänen mielikseen. Nyt olen katsonut kaksi ekaa tuottista, lukenut koko ekan tiiliskivikirjan, ja olen lukemassa tuota kakkostiiltä, "A Clash of Kings". Vihaan Cerceitä, toivon että Joffrey kuolee, ihmettelen mikä Varys on miehiään ja pohdin, mikä mahtaa olla Aryan kohtalo. Olen siis mennyttä naista. Tää on sikäli surkeaa, että noita kirjoja on tällä hetkellä viisi järkyttävää iliasodysseiakalevalaa. Eli kun olen tuon kakkosen lukenut, mulle tod.näk. käy samoin kuin ykkösen jälkeen. Olen yhden päivän ihan tyytyväinen, että huh-huh, tulipas sekin stoori luettua. Sitten toisena päivänä alan pohtia, että mitäköhän niille hahmoille NYT käy. Mutta ajattelen, että ei, ei nyt kyllä jaksa heti perään toista. Kolmantena päivänä käyn muka ihan vain huvikseni katsomassa Satakirjaston sivuilla, mistä kolmososan sais seutuvarauksella kaikkein nopeimmin käsiinsä. Samana iltana räppään vielä varauksen menemään ja seuraavina päivinä käyn tuijottamassa "Matkalla noutopisteeseen" -riviä. Tiistai ja perjantai ovat vapinapäiviä, että milloinka kännyyn kilahtaa saapumisilmoitus. Ja sitten olenkin jo kärppänä paikalla.   Thanks a lot, George. At least you're honest with it. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Kesäkesäkesäkesä 4.6.2014 
Tänään se iski. Tietoisuus siitä, että on kesä ja että on loma. Alkuviikon olen kulkenut kireänä kuin viulun kieli,
jotenkin ylikierroksilla ja levottomana. Tänään lähdin vielä iltakahdeksalta hölkälle, ja siinä, tuntiessani ilta-auringon lämmön
ja nähdessäni ojanpientareen kukat ja tuntiessani syreenin tuoksahduksen joltain pihalta, siinä hetkessä tajusin, että tämä
on totta. Voin lukea, eikä aika lopu kesken ja sata hommaa jää tekemättä. Voin tehdä yhden pienen homman tänään ja toisen huomenna,
eikä edelleenkään jää kaksisataa muuta rästiin ajankohtaan nimeltä taivas-tietää-milloin-taas-ehdin. Kun ehdin sitten taas seuraavanakin
päivänä. Ja sitä seuraavana.Laitoin tänään raparperisimaa tulemaan ja mankeloin kasan lakanoita. Pesin kuivauskaapin ritilät. Istuin ulkona lukemassa Bill Brysonin kirjaa "The Life and Times of the Thunderbolt Kid" ja nauroin ääneen (Oikeasti, jos haluatte lukea jotain aidosti riemastuttavaa, suosittelen tätä lämpimästi!). Pesin pyykkiä. Hävisin erän Scrabblea isännälle. Löysin Sokos-Herkusta merkillistä jogurttia, jonka makuna on vihreä tee ja kiivi (!). Kokkasin chili con carnea. Kävin kirjastossa hakemassa varaamani George R.R. Martinin ensimmäisen teoksen Game of Thrones -sarjasta (Julia on saanut minusta käännynnäisen kyseisen tv-sarjan kanssa, taidan olla myytyä naista). Onni käy uimakoulua ja Parkour-kurssia. Ensiksi mainitusta hän saapuu kotiin puhtoisena ja lämpimänä, viimeksi mainitusta hikisenä ja mustana kuin Ambomaan lapsi. Edellisen kerran pesin lasta juuriharjalla, kun Julia onnistui loikkaamaan portaille, joiden pinnassa oli tuore betonimaali. Siitä on noin kymmenen vuotta aikaa. Nyt juuriharjalle tuli jälleen lapsikäyttöä. Nyt on iltapalajogurtin aika ja ahmaistavana viimeiset 30 sivua Brysonin kirjasta. Ihan pakko hankkia siltä mieheltä kyllä lisää luettavaa. Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Sommarlovet är här! 31.05.2014  Kouluvuosi sai koulussamme eilen once-in-a-lifetime -päätöksen, kun aamulla saapui Haribon ja Rähinä Recordsin porukka pystyttämään esiintymislavaa pihalle. Extraylläreitä ei ollut, mutta Axl Smith ja Uniikki pitivät huolen siitä, että tunnelma oli loistava. Oma breakdance-mestarimme Jonne Haapala sai Matador Haaste -kunniakirjan, ja pääsi sekä Smithin haastateltavaksi että antamaan taidonnäytteen breikkauksesta.  Minähän en rap-musiikin ystävä sinänsä ole, mutta livenä tykkään melkein musiikista kuin musiikista. Kyllä Uniikki sai meidät opetkin taputtamaan ja tanssahtelemaan, vaikka emme vetäneet vertoja vakiosijaisillemme, jotka hyppivät oppilaiden joukossa ihan fiiliksissä, ysiluokan koreografiataitureista puhumattakaan. Lavan edessä hihkui, heilui ja lauloi suurin osa oppilaistamme, mikä oli tietenkin omiaan lisäämään esiintyjänkin intoa, mutta tunsin syvää myötähäpeää niiden koululaisten takia, jotka istuivat kaukana esiintymislavasta pihan istutusten reunoilla, naama väärinpuolin. Kas, kun on niitä, joita ei saa innostumaan mistään eikä mitenkään. Mutta he ovat onneksi vähemmistönä! Suurin osa koulumme koko väestä nautti ulkoilmakonsertista täysin siemauksin. Tällainen harvinaisuus ei varmaankaan tule koskaan toistumaan.  Musiikinopettajamme Sara saa kiitokset tämänpäiväisistä kuvista ja julkaisuluvasta! En ole ollut pitemmän päälle mitenkään älyttömän ihastunut Lumia-puhelimeeni, eikä sen kameran kanssa kyllä zoomata juuri omaa nenää pitemmälle. Omista kuvistani tuli sumeaa sössöä. 0 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN!!!!! Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Esityksiä laidasta laitaan 29.05.2014  Olin maanantaina parin kaverin kanssa Turussa katsomassa leffateatterissa National Theatre Liven näytelmää, joka perustuu Mark Haddonin menestyskirjaan "The Curious Incident of the Dog in the Night-Time", ja joka kertoo ratkaisevan suurista tapahtumista erään Asperger-pojan elämässä. Pidin kirjasta todella paljon, ja viime kesänä yritin työkamuni Sinin kanssa saada viime hetkellä lippuja teatteriesitykseen Lontoossa, mutta viimeiset liput vietiin aivan nenämme edestä. Siksi ilahduin suuresti, kun leffateatterissa mainostettiin joskus tuossa talvella, että live-esitysten lähetykset nähdään Suomessakin Turussa, Helsingissä ja Tampereella. - Niin, aivan mahtista olisi, jos tällaisia esityksiä saataisiin Poriinkin, mutta siitä lienee turha edes haaveilla. Kertakaikkisen loistava esitys, olin ihan puulla päähän lyöty. Turhaan olin epäillyt, miten siitä kirjasta saataisiin toimiva näytelmäversio. Näyttämön ja minimaalisten lavasteiden kekseliäs käyttö oli riemastuttavaa, ja etenkin pääosan Christopher-poikaa esittänyt kaveri oli käsittämätöntä ruumiinhallintaansa myöten ihan mind-blowing tapaus. Niamh Cusack, joka on tunnettu Sydämen asialla -sarjasta, esitti Christopherin opea Siobhania, ja toinen tuttu kasvo minulle oli Una Stubbs, joka esittää BBC:n uusimmassa Sherlock-sarjassa vuokraemäntää Mrs Hudsonia.  Eilen oli vähän erilaista ohjelmaa, kun olin eka- ja tokaluokkalaisten kevätjuhlassa Luvian koululla. Meidän pörriäinen oli ollut tässä muutaman päivän sairaana ja tuskin muisti runonpätkää, joka hänen piti lausua, mutta kyllä tilanteesta sitten selvittiin. Voi näitä pieniä esiintyjiä! Toisaalta olin ihan tippa linssissä, ja toisaalta nauratti ihan hirveästi. Ja meikä taas todellaKIN onnistui kuvien ottamisessa, sillä joka helkutin näpsäys oli tärähtänyt. Mulla oli ilmeisesti vakauttaja ollut pois päältä, en ikinä huomaa tarkistaa kaikkia asetuksia, ennen kuin jo alan räpsiä. Tänään olin katsomassa Porin Teatterinuorten esitystä "Don Quijote", jossa tarina oli tuotu nykyaikaan ja ostoskeskukseen. Julia esitti Don Quijoten suurta rakkauden kohdetta, Dulcineaa. Esitys oli nykyaikaistuksensa takia aika jännä tapaus, ja oman lisämausteensa siihen toi se, että sekä Don Quijoten että Sancho Panzan rooleissa vuorotteli neljä eri näyttelijää. Roolinvaihdot oli toteutettu hyvin ja huumorimielellä, ja katsojan oli tosi helppo pysyä mukana tarinassa. Huomenna on tiedossa vielä yksi täysin erilainen esitys, kun koulumme oppilas voitti karkkifirma Haribon järkkäämän kilpailun, ja palkintona oli konsertti omalle koululle. Rap-artisti Uniikki karauttaa huomenna koulun pihaan esiintymisrekan kanssa, hommaa on juontamassa Axl Smith, ja tiedossa lienee myös joku yllätysesiintyjä. Nyt sopii vain toivoa, ettei sade iske pahimmillaan juuri konsertin aikaan. 2 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Kukkaan puhjennut 24.05.2014   Muutamassa päivässä lämpö on saanut aikaan sen, että maailma on muuttunut vihreäksi ja kaikki mahdollinen kukkii. Toinen isoista omppupuistamme kukkii aivan valkoisena, ja nuori, hento kirsikkapuu on sekin varsin japanilaissomisteisen näköinen. Minun lienee turha kertoa, miten onnellinen tästä lämmöstä olen? Siirryin lomavaihteelle tänään ihan tyystin, minun on suorastaan mahdotonta uskoa, että edessä on vielä viikko koulua ja kokouksia, kun sää on vienyt minut fiiliksissä jonnekin pitkälle kesäkuun puolelle. Olen istunut puutarhassa lukemassa kirjoja, valellut itseäni aurinkovoiteella ja juonut jääkaappikylmää Novellea. Ja puutarhassa on pelmunnut iloinen, vikkelä nuori mies, jonka kaverit ovat rakentaneet metsikköön majan, ja jolla on edessään ekaluokan jälkeinen kesäloma, jota seuraa ylennys tokaluokkalaiseksi. Kun on vesipyssy kädessä ja etuhampaaton hymy, ei elämä siitä juuri paremmaksi muutu. Eikä siitä, että kädessä on kirja Sherlock Holmesin seikkailuista, kimalaiset surisevat korvanjuuressa omenankukissa ja taivas on loputtoman, loputtoman sininen. 4 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. Toukokatsaus 16.05.2014  Miten aika voi lentää ja madella yhtä aikaa? Lasken hartaasti koulupäivien vähenemistä, eivätkä ne vähene ollenkaan niin kiireesti kuin haluaisi, mutta silti tuntuu, että päivät katoavat jonnekin, mitään ei ehdi tehdä mitä on suunnitellut, ja toden totta, äitienpäivästäkin on jo viikko aikaa! Mä sain tänä vuonna niin liikkiksen kortin, että oli pakko ottaa sen sisäsivusta teillekin kuva. Ja niin ihanan lahjan, että olen onnesta soikeana. Mulla kun ei ole ollut moneen kuukauteen rannekelloa edellisen sanottua sopimuksensa irti, ja kuolasin noiden Daniel Wellingtonin kellojen äärellä Oslon lentokentällä. - Mutta, siis, emmekö me äidit olekin ihan huipputyyppejä kun määräilemme kaikkea? Etenkin karkki- ja pelipäiviä... Muuta tapahtunutta: 1. Kevään myötä ötökät ovat heränneet. Toissailtana listin keittiöstä jonkin todella luonnonvastaisen olennon, ja eilisaamuna heräsin kahden äärettömästi kutiavan pureman kanssa. Mietin jo hetken, oliko se jäärä noussut roskiksesta zombiehirviönä kostamaan mulle, mutta sitten muistin, että roskis kiikutettiin jo ulos. Kuolleista herääminen JA sisälle pääseminen olisi ollut sille elukalle sentään liikaa. 2. Läskikriisi on kivunnut Richterin asteikolla kasiin. Jotakin on tapahduttava, ja hemmetin pian. Tilasin Amazonista kolme Fitness-videota. Pohdin, jaksaisinko käydä kesällä Pilateksen ja hölkän lisäksi sekä pyöräilemässä että Gerdin kiinteytysjumpassa. Olen kansallisessa hätätilassa. 3. Järkytin oppilaitani suunnittelemalla Photoshopilla luokan seinälle julisteen, jossa annetaan selkeät ohjeet siitä, miten kappaleiden tekstiä pitää opetella. Teetin julisteen Ifolorilla. Suurin osa teineistä oli ihan äimän käkenä. Pitäisikö läksyn lukemiseen muka käyttää aikaa ja vaivaa? Mitä ihmettä? Eikö ope tajua, miten kiireinen aikataulu heillä on kaikkien tietokonepelien, selfieiden ottamisen ja somettamisen kanssa? Ja jossain välissä pitäisi vielä ehtiä katsoa telkkuakin! 4. Työkamuni Sini löysi taannoin luokasta kännykän, jonka joku oli unohtanut sinne tunnin päätteeksi. Kännykkä ei ollut lukittuna, mutta emme pystyneet päättelemään, kenen känny se olisi. Opetukseksi lukitsemattomuuden vaaroista napsaisimme itsestämme orvolla kännykkäparalla kaikkien aikojen irvikissahymyselfien. Kosto tuli tänään, ysipäivänä. Ysien kuvakavalkadin lopuksi oli isketty meidän naamamme. - Auts! Ehkäpä molemmat osapuolet oppivat tapauksesta jotain... 5. YO-kirjoitusten tulokset tulivat tänään. Fröken Julie kirjoitti tänä keväänä enkun ja uskonnon, ja uusi bilsan. Englanti oli loistokas laudatur, josta olen kaunistelemattomasti sanottuna sikaylpeä, sillä englannin tämänvuotinen koe oli sen verran rankka teurastus, että siitä nousi isomman luokan haloo. Kaksi muuta jäivät pisteen päähän laudaturista. Eh-hehe-he. - Meillä ei vielä kuitenkaan lakkiaisia juhlita, sillä Julian kirjoitusurakka jatkuu syksyllä. 6. Minulla on ajanhallinnan kanssa kasvavia ongelmia, sillä tajusin juuri äskettäin, että olen nyt suunnitellut joulusta asti sitä, että lakkaisin kynteni (ei ole toteutunut), aloittaisin dieetin (toteutuu harvinaisen usein, mutta ongelma on siinä, että se myös loppuu saman tien), lukisin tuolla pinossa odottavat tietyt kirjat (aina löytyy jotain vieläkin uudempaa, tuoreempaa ja koukuttavampaa luettavaa), katsoisin BBC:n iPlayerilta Dickensin "Great Expectations" -sarjasta muutkin kuin ykkösosan (aina, kun asiaa muistuu illalla mieleeni, olen jo niin väsynyt, että sammun saman tien kuin saunalyhty), kirjoittaisin Susannelle Saksaan kirjeen (en saa aikaiseksi kuin lyhyitä tekstareita), leipoisin skonsseja (neljän kuukauden suunnittelun jälkeen sain itseni vasta tällä viikolla kirjastoon lainaamaan kirjan, jossa oli loistava resepti), kutoisin kesken jääneen villasukkaparin Onnille valmiiksi jotta voisin aloittaa jotain muutakin (ei ole tapahtunut) ja että perehtyisin oikeasti päivityksen jälkeen jonkin verran muuttuneeseen älytauluohjelmaan (sain sen pari kk sitten ladattua omalle kotikoneelleni, mutta perehtymiseen asti en vielä ole päässyt). 7. Olen HUKANNUT Irlannista ostamani "Do it later" -kynäni!!! ARGHHHH. 8. Olen hukannut myös viikko sitten ostamani silmänympärysvoiteen, joka onneksi ehti jo hoitaa pahimmat punat ja kutinat pois, jotka puolestaan sain Nivean ylitehokkaasta silmämeikinpoistoaineesta. Ja minä kun en normisti ikinä saa kosmetiikasta allergiareaktioita! Mutta sen voiteen haluaisin totisesti vielä löytää, se oli HYVÄ. 9. Olen nähnyt erittäin opettavaisen dokumentin muurahaisten elämästä. Onni halusi näyttää sen minulle katsoa tapitettuaan sen itse neljä kertaa läpi. Alunperin tallenne on tehty isännän opetuksellisia tarkoituksia varten. 10. Poden harva se päivä aivan järkyttävää Lontoo-ikävää. Tänä kesänä reissuja ei ole tulossa, ja minulla on suoranaisia vieroitusoireita asiasta. Tänään muisteltiin Julian kanssa meidän viime kesän reissua, joka oli niin übertäydellisen mahtismatka, että mä herkistyin jo vieräyttämään sen kunniaksi pari kyyneltäkin. Voiko ihminen olla ja elää tavistylsyydessä, kun West Endin esitykset pyörivät joka ilta, ja Piccadilly Circusin Waterstonesilla neljä triljoonaa kirjaa odottaa ostajaansa ja nuuhkijaansa, ja aamiaispaikoissa tarjoillaan full English breakfastia, ja South Bankillä voisi istua syömässä jätskiä ja katselemassa katutaiteilijoita ja penkoa second-hand kirjalaareja? Sen kaiken ajatteleminen sattuu rintaan. 11. Lähdin ostamaan Sokoksesta Lumenen kehuttua CC-voidetta, sillä talven jälkeen muutenkin pintakuiva ihoni on niin korppuna, että Bare Mineralsin meikkipohja tuntuu rapisevan kasvoistani kuin hilseilevä maali veneestä. En ole moneen vuoteen käyttänyt nestemäistä meikkipohjaa löydettyäni Bare Mineralsit, mutta nyt oli pakko kokeilla jotain muuta. Kiitosta saanut Lumenen CC on pelittänyt todellakin erinomaisesti, yhdyn täten virallisesti tuotteen ylistäjien kuoroon. Kaiken muun hyvän lisäksi se oli vielä edullinen. 12. Samaa (että olisi edullinen) en voi sanoa luomiväripaletista, joka lähti mukaani samalla reissulla, koska... koska... se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Yritin saada itseni järkiini, pyörin etsimässä vastaavia värejä muiden sarjojen meikeistä, mutta ei, en löytänyt ketään toista samanlaista. Hän on täydellinen. Olin mennyttä naista. Mennyttä oli myös tilini. Mutta katsokaa nyt! Ei tällaisen ohi voi välinpitämättömänä kulkea, ellei sydän ole umpikiveä:  9 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. You don't say? 05.05.2014 Minulla on elokuvissa usein kyseenalainen onni istua jonkun todellisen valopään viereen. Kävin eilen isännän kanssa katsomassa uuden Nooa-leffan, joka kyllä hieman epäilytti, koska a) pääosassa on Russell Crowe ja b) se oli Pojärissa enää 3D-versiona. No, joka tapauksessa leffateatterit olivat tänä viikonloppuna kiitettävän täynnä, koska Finnkinon joululiput menevät vanhaksi 6.5. Monien muiden tavoin mekin olimme käyttämässä viimeisiä lahjalippujamme ja istahdimme toisen pariskunnan viereen. Kun mainokset ja trailerit olivat vielä menossa, nainen totesi miehelle, että hän ei kyllä yhtään huomannut katsoa, että mistähän tämä elokuva kertoo. "Joku seikkailujuttu tämä taisi olla."  Mies puolestaan oli hetken hiljaa ja sanoi sitten epäillen: "Niiin... Ei sunkas tällä mitään tekemistä sen Nooan arkin kanssa vaan ole?"  Eihän nimestä todellakaan voisi päätellä, että elokuvalla on mitään tekemistä Nooan ja arkin kanssa, ei toki. Ja ellei asiaa muuten ymmärrä, niin media on pitänyt huolen siitä, ettei asiasta voi tahvoinkaan erehtyä. Tai siis näköjään voi. Mietin, että mitähän ihmisten päässä oikein liikkuu. Joulun alla olimme katsomassa kakkososan Hobitti-trilogiasta, ja viereeni istui varsinainen airhead-blondien valiojoukkue. Pimut ensinnäkin mässyttivät eväitään ja jutustelivat keskenään sellaisella volyymilla, että useampi penkkirivi ympäriltä häiriintyi, ja kun leffa loppui, vieressäni istunut blondi vinkaisi: "Siis, tää ei VOI loppua tälleen! Tähän on ihan PAKKO tulla jotain jatkoo!"  Niin. Onhan se vaikeaa tajuta, mitä trilogian toinen osa tarkoittaa. Siinä on sivistyssanakin. Ja vielä vaikeampaa on tietää, että leffa perustuu johonkin kirjaan. Sellaiseen, joka on tehty paperista ja siinä on kannet, sivuja ja sivuilla tekstiä.  No niin. Minun olisi pitänyt paeta vaaran merkkejä a) ja b), eli Russell Crowea ja 3D:tä. Eivätkä nekään pahimmasta päästä olleet, mutta mietin ihan tosissani, mitä mömmöjä käsikirjoittaja oli mahtanut vetää, koskapa Nooan apureina seikkaili jostain avaruusleffasta karanneita alien-jättiläisiä, Metusalah oli jonkinlainen erakkovelho, mukaan oli vedetty Mad Max 2:n jengiä, Nooa itse pullisteli tehtävänsä tärkeyttä niin että vintti oli pimetä ja lastenlasten murha lähellä, Paratiisin käärme luikerteli mukaan arkkiin Kainin suvun päällikön roolissa, ja Jumalalle oli annettu elokuvassa näppärän taikurin sivurooli. Minä kun olin pohtinut, että kestänkö sen Crowen ja ajatellut, että kestän, jos se ei vaan laula, niin eikö tämä yhden tuutulaulun tässäkin mennyt honottamaan. Ja kun tämä oli elokuvan pienin paha! Huhhuh. Täysin toista luokkaa oli Wes Andersonin ohjaama "The Grand Budapest Hotel", jonka kävin katsomassa lauantaina Julian kanssa. Voi mitä käsikirjoituksen ja roolien ja roolitusten ilotulitusta! Olin ihan läkähtynyt elokuvan jälkeen, sillä se oli ihan ehdottomasti yksi hauskimmista, yllättävimmistä ja oudoimmista elokuvista mitä olen nähnyt. Toisin sanoen sellainen, joka on pakko nähdä uudelleen. Monta kertaa. Heti, kun DVD tulee markkinoille, olen kärppänä paikalla! Hiukkaakaan ei voinut tietää eikä ennakoida, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu, ja välillä huumori heittäytyi niin mustaksi, etten olisi etukäteen voinut kuvitella nauravani sellaisille kohtauksille. Mutta kun laitetaan överiksi, on laitettava kunnolla, ja sen oli ohjaaja oivaltanut perinpohjin. Tuskin tarvitsee enää tämän jälkeen todeta, kumpaa elokuvaa suosittelen. Mutta jos teillä on vielä joululippuja jäljellä, nyt on kiire, sillä lippujen voimassaoloaika loppuu huomenna. 19 TYÖPÄIVÄÄ KESÄLOMAAN Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here. |
