Etusivulleni Valikkosivulle Lisää minusta Uskoni Kirja-arvosteluja Linkit
Se on Porissa!
31.10.2015




Torstai-iltapäivä. Kuljetan Onnimannin ensin soittotunnille, ja soittotunnin aikana yritän ehtiä löytää jostain keskustan liikkeestä kasvomaalit seuraavan päivän Halloween-pöljäilyä varten. Ajan Isokarhun parkkihalliin, harpon kiireellä liukuportaat alas ja säntään kohti Teljäntoria ja Sinooperia. Telineessä roikkuu vielä tasan kaksi kasvoväripalettia. En olisi kaivannut näin suurta pakkausta tai värivalikoimaa, mutta ei voi mitään, olen tyytyväinen, että löysin JOTAIN. Maksan paletin, kiidän takaisin kohti Isokarhua ja mietin samalla, että olinpa nopea, ehtisinkö vielä ruokaostoksille Sokokseen. Astun sisään kauppakeskukseen ajatuksissani - ja seisahdun niille sijoilleni.







Suoraan edessäni on Kicksin liike, joka on auki. Jotenkin kiireessäni onnistuin rynnimään yläkerrasta alakertaan ja ulos näkemättä tätä, mutta nyt se on siinä. Siinä, missä ennen oli Fanletin tuotemyymälä. Kicks. Porissa.



Kun sain toimintakykyni takaisin, suunnistin kohti avointa ovea kuin unessa. Olin kuullut huhuja tästä, mutten ollut ehtinyt seurata tilannetta somesta tai lehdistä tai mainoksista tai mistään. Iloiset myyjät toivottivat minut tervetulleeksi ja kertoivat, että kaikesta sai 20% alennuksen. Kysyin haparoiden, kauanko liike oli ollut tässä, ja minua informoitiin, että liike oli auki ensimmäistä päivää. - Taivaan kiitos! Jos vastaus olisi kuulunut, että olemmehan me tässä olleet toiminnassa jo pari viikkoa, mun psyyke olisi varmaan romahtanut.
    Ostokseni rajoittuivat Anastasian kulmakynään ja Dependin kynsiöljyyn, ja voi olla, että aikarajoitukseni oli talouteni pelastus, sillä Kicksin omat kynsilakkasävyt näyttivät äärettömän houkuttelevilta, kaikesta muusta nyt puhumattakaan. Laitan öljyn kokeiluun tänään ja toivon, että se osoittautuu tehokkaaksi, sillä kynteni ovat raukat olleet tässä saikultani asti täysin hunningolla. Syysloman loppupuolella aloitin vielä puutarhahommat ja ennen kaikkea vuosittaisen matsin Vaahtera vs. Kutri (tämänhetkinen tilanne 5-4 Vaahteran hyväksi), joten kynteni ovat paitsi hoitamattomat, olleet siis muutenkin kovilla.
    Kicksin pussin pohjalta löysin kotona Lanvinin tuoksunäytteen. En ole koskaan ollut mikään Lanvinin fanittaja, päinvastoin monissa tuoksuissa on ollut mielestäni jotain kummallisen tunkkaista, mutta tämä on ihanan kukkainen ja raikas. Käytän näytteen ilman muuta loppuun ja laitan tuoksun ehkä myöhemmin lahjatoivelistalle, sillä juuri nyt en neljän keskeneräisen tuoksuputelin lisäksi viidettä tarvitse. Kai sitä tässäkin täytyy jokin raja olla.
    Mitenkähän Kicks on muuten päätynyt juuri Isokarhuun? Stockmann Beauty ei järin kauaa Isokarhussa ollut, ja syy on takuulla viereisen Sokoksen kemppariosaston suuressa vetovoimassa. Toisaalta Puuvillasta puuttuu edelleenkin kosmetiikkaliike. Näistä syistä toivon, että jos Porin Kicks on hetken kuluttua pakkaamassa muuttolaatikoitaan, niin menevät purkamaan ne sitten Puuvillan puolelle.
    Ja kyllä, kuljin perjantaisen työpäivän vihreänaamaisena noitana koulussa (Instan puolella on kuva). Grimasin kasvomaalit peittoavat tämän Sinooperin myymän tuotteen 6-0, mutta muuta ei nyt tosiaan ollut tarjolla. Sen eduksi (olisikohan merkki ollut Snazaroo) on kuitenkin sanottava, että poistaminen oli helppoa. En vihertänyt illalla enää ollenkaan, kun menin työkamujen kanssa Rauma-saliin katsomaan Mikko Kivisen "Kivinen tie" -esitystä.
    Huomenna sanon hyvästit html-pohjaiselle blogilleni ja siirryn uuteen aikaan. Blogi tulee jatkossa löytymään päädomainista www.kutri.org. Blogi toimii siis kotisivujeni etusivuna vastaisuudessa. Katsoin juuri kirjahyllyni kansiosta, johon olen printannut ensimmäiset blogikuukauteni vuodelta 2005, että olen tosiaankin 10 vuotta näpytellyt näitä html-sivuja. Lähinnä kommentointisysteemin puutteellisuus ja RSS-syötteen toimiminen olivat pääsyyt alkaa etsiä jotakin muuta ratkaisua. Yritän saada järjestelmät uuteen uskoon huomisen aikana, ja etukäteen jo kyllä kauhistuttaa, minkähänlaisen sotkun saan aikaiseksi verkkosivuilleni. Kärsivällisyyttä, rakas lukijakunta, mikäli huomisen jälkeen löydätte sivuiltani pelkkiä virheilmoituksia...

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Hurahtanut
25.10.2015




En ole kokeillut vasaratemppua sormiini! Olen muuten vain ollut ihan sekaisin. Syitä on kaksi.
    Ensinnäkin tutustuin loppuviikosta systeemiin nimeltä Wordpress. Alkuhankaluuksien jälkeen onnistuin lataamaan sen webbihotelliini, ja nyt olen sormet kipunoiden ja ennen kaikkea päänuppi sauhuten tehnyt työtä kotisivujeni uudistamisen eteen. Uskoisin, että kuun vaihteessa pääsen julkaisemaan etupäässä Wordpress-sivuja, joskin linkitän esim. nämä vanhat blogisivut sinne ihan entisellään arkistoksi. Osoite pysyy edelleen www.kutri.org-muodossa, joten no worries, löydätte minut edelleenkin samasta domainista.
    Mä olen kuin Liisa Ihmemaassa Wordpressin maailmassa, luen nettiartikkeleita, googlaan, kokeilen, onnistun, sitten epäonnistun ja manaan, googlaan lisää ja asentelen lisäosia ja vimpaimia ja olen ihan uppoutunut nörttimaailmaan. Mikä onni, että eksyin tähän satumaahan vasta loman lopulla! Muutenhan olisin istua kököttänyt koko lomani tietsikan ääressä ja tod.näk. saanut sekä hartiani, niskani että selkäni kipeiksi. (Nyt on kipeä vain blondin pää liiasta ajattelusta ja pinnistelystä.)
    Toiseksi... Heh, niin, toiseksi onnistuin sättäämään oikein kunnolla sen lääkekuurini kanssa. Oli vähän halju olo koko ajan, ja hiki pukkasi pintaan ihan pienestäkin tekemisestä, ja sitten eilisaamuna oli vatsa oikein harvinaisen kipeä. Eikä ihme. Jostain syystä vasta eilen (!!!) katseeni osui tablettipakkauksen ohjeeseen, josta kauhukseni luin, että tabletteja pitää ottaa yksi päivässä. - Oikeesti, mulla alkoi hiukset nousta kohti kattoa ja leuka loksahti lattiaan, sillä olin jo kolme päivää vetänyt niitä kaksi päivässä. Auuuugh! Olin vetänyt kuuden päivän satsin kolmessa päivässä! Tässä on vielä pari päivää jäljellä niitä tabuja, mutta nyt en ole ihan varma, että pitäisikö ottaa yhteyttä siihen lääkäriin. Pitäisikö minun saada troppia lisää, jotta kuuri kestäisi aiotut 10 päivää, vai olenko nyt tappanut sisältäni jo kaiken mahdollisen tällä tupla-annostuksella? Olen joka tapauksessa aasitötteröni ansainnut. (Mihin katastrofiin mun hörhöilyni vielä johtaa???)



Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Hei, mutsi on siivonnut!
21.10.2015






Tänään oli aika vaihtaa terraarion pohjamateriaalit. Koko viimekertainen vaihto ei ollut järin onnistunut, enkä oikeastaan edes tiedä tarkalleen, mistä kiikasti. Ehkä siitä kaktusmullasta, jota käytin päällikerrokseen. Muistaakseni sekoitin onnistuneimmalla vaihtokerrallani päällikerrokseen kaksi kolmasosaa ihan tavallista kukkamultaa ja yhden kolmanneksen puhallushiekkaa. Nyt palasin normaaliin kukkamultaan ja siihen hiekkaan. Alempana kerroksena orkideamultaa. Kilpparien hoidosta kiinnostuneille voin lämpimästi suositella Herppi.net -sivustoa, josta minäkin olen käynyt vinkkejä etsimässä.
    Kupla oli tietenkin vapaalla jalalla ollessaan paennut yhteen suosikkipaikoistaan, pöydän alle Julian huoneen nurkkaan. Palautettuani konnan siivottuun kotiinsa tämä vietti ensimmäisen tunnin lämpölampun alla katsellen ja ihmetellen. "Hei, mutsi! Täällon... jotenkin erilaista... siistii!" Tuore salaatti liikutti Kuplan murkinalle, mutta pian se makasi jo ketarat ojosenaan lampun alla. Ei tietoakaan raivokkaasta kiertelystä päin terraarion laseja tyyliin "Päästäkää mut poies! Haluun kävelylle! Huhuu, kuuleeko joku! Haluun ULOS täältä!" Odotan jo hykerrellen hetkeä, jolloin konna päättää kaivautua pikku luolaansa maakerrosten sisään yöunille. Kaivautuva konna on tyytyväinen konna.
    Kävin kuin kävinkin sitten aamupäivällä terveyskeskuksessa, josta kävelin ulos antibioottireseptin kanssa. Keuhkoissa rahinaa (yllätys!) ja korvassa tulehduksen alku, mutta ei siinä korvassa, joka oirehtii, vaan juurikin toisessa. Siis mitähäh? En ymmärrä enää mistään mitään, mutta minun kanssani kaikki lienee mahdollista, joten ei kai tätäkään pitäisi ihmetellä. Vaikka kyllä silti ihmetyttää! Että vasen korvani vihloo kivusta vähän väliä, ja oikea on se, joka osoittaa tulehduksen merkkejä. Tämä herättää suun-nat-to-man uteliaita ennakko-odotuksia. Olenko kokonaan jotenkin ristipuolinen? JOS lyön vasaralla vasemman jalan peukavarvasta, tuntuuko kipu oikeassa peukavarpaassa? (Ellei minusta kuulu jatkossa, olen kokeillut vasaratemppua sormiini, enkä pysty näpyttämään tekstiä. Uteliaisuuteni on lähes hillitön.)
    Raivasin lisää pois kuolleita saniaisenlehtiä olkkarin ikkunoiden takaa terassin reunalta. Olisi himottanut rapsutella haravalla ihan kunnolla, mutta ehkä on viisaampaa ottaa iisisti, kunnes kroppa on paremmissa voimissa. Tuulikin alkoi käydä sen verran voimakkaan puuskaiseksi, että lehdet olisivat vain kieppuneet turhauttavasti pitkin pihaa. Viimeisen tunnin aikana tuuli on vielä vain voimistunut, joten lieköhän tässä vielä syysmyrsky tulossa. Se tietää ilman muuta sähkökatkosta tänne periferiaan, joten kynttilät ja taskulamput hollille!
Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Pikkuleipuri
20.10.2015



Onnimanni lainasi taannoin kirjastosta koululaisten touhukirjan, joka sisältää mm. sämpyläreseptin, ja tänään sitä piti päästä kokeilemaan. Kuten ehkä muistatte, meitsi ei ole mikään maailman innokkain leipuri, ja mikäli en ole sitä aiemmin sanonut (takuulla olen), niin sämpylöitä en osaa tehdä ollenkaan, sillä niistä tulee joka kerta sellaisia tykinkuulia, että minua voitaisiin rangaista luvattomien ammusten hallussapidosta. Niinpä en hyppinyt tasajalkaa innosta, kun Onni ilmoitti haluavansa leipoa sämpylöitä, mutta sitten ajattelin, että nyt saa pörriäinen touhuta kaiken itse alusta loppuun. Ja niin se mokoma teki.
    Ensimmäiseksi tarkistettiin lista ainesosista, joista meiltä puuttui hiivaa ja sämpyläjauhoja. Lupasin tuoda niitä mukanani, kun kävisin illemmalla kaupassa, mutta ehei, toimeen oli päästävä HETI, ja pikkumies lähti innoissaan fillaroimaan kauppaan muutama euro taskussa. Mä olin Onnin palatessa pihahommissa, joten en ollut todistamassa taikinanteon alkuvaiheita, mutta kaikkea tarvittavaa oli kaapeista löytynyt, ja taikinaa vaivattiin kulhossa kovalla tohinalla, kun pääsin sisään asti. Etsin hieman isomman kulhon vaivaamisen helpottamiseksi ja estin tenavaa rikkomasta kananmunaa taikinan sekaan ("Aijaa? Odotas kun tarkistan missä vaiheessa sitä käytetään"), sekä osoitin ohjeista kohdan, jossa taikinaa piti kohottaa tunnin ajan ("Ei siellä mistään kohottamisesta mitään puhuttu"), mutta muuten pikkuleipuri toimi täysin itsenäisesti. Ja hyviä sämpylöitä tuli. Rapeakuorisia ja kuohkeita, paljon onnistuneempia kuin mitkään meitsin sämpylöistä ikinä.
    Onnin kummisetä totesi ristiäisissä, että pojan uravalinta on selvä, sillä Porissa toimivan Salosen leipomon on perustanut aikanaan Onni Salonen -niminen henkilö. Tässäkö mennään kohti uravalintaa?
    Minä puolestani jalkauduin ensinnäkin kaupungille asti hoitamaan muutaman puolipakollisen jutun ja kyytsäämään samalla Juhon pusero-ostoksille, ja sieltä palattuani pesin nuo makuuhuoneen ikkunat ulkoa. Hyvästi sulat ja höyhenet, hyvästi tahmaantunut omena. Nyt, kun hoidin mahdollisten lisävahinkojen minimoinnin eilen, kannatti tuo mokoma jo pestäkin. Siivosin makkarin ikkunan alta myös kuolleet saniaiset pois ja löysin lehtien alta yhden harakanraadon, josta naapuruston kissat olivat kylläkin käyneet jo noutamassa herkkupalansa. Saniaispenkistä löysin yllättävän määrän lisää kotiloita, enkä muista nähneeni vastaavaa puutarhassamme yhtenäkään syksynä. Isäntä huomautti, että kesällä ei näkynyt tavallista määrää siilejä, joten ovatkohan mokomat nyt päässeet lisääntymään juurikin saalistajien puutteessa?
    Siivosin eteisen korikon ja laitoin kesälippikset pesuun ja/tai talvisäilöön. Parikymmenttä sukkaparia löysi jälleen kadonneet puolisonsa. (Voin valaista tilannetta toteamalla, että noin 95% kaikista tämän talouden sukista on mustia nilkkasukkia, joissa ei välttämättä ole minkäänlaista tuntomerkkiä siitä, minkä parin kanssa ne ovat ensi kertaa astuneet talon kynnyksen yli. Jos olisin järkevä ihminen, ostaisin jotain klipsejä, joilla parittaisin ne aina ennen pesua. Mutta kun en ole. Joten pesun jälkeen vertailen resoria, materiaalia ja varren pituutta ja yhdistelen parit jotenkuten toisiinsa.)
    Luulen, että vasen korvani on tulehtunut. En ole varma. Mutta se on räjähtämäisillään kivusta joka kerta kun paine korvassa vaihtuu vaikka haukotuksen tai röyhtäisyn takia (En ole muuten aiemmin huomannutkaan, millainen äänettömien pikkuröyhyjen höyrypankki olen! Järkyttävää! Mitä minä oikein syön???). Pitänee huomenna yrittää päästä terveyskeskukseen. Isäntä siellä tänään jo kävi saamassa apua vaivoihinsa, ja viipyi niin kauan, että mietin jo, mihin erikoistutkimuksiin se oikein on lähetetty. Palattuaan potilas totesi vain virnistäen: "Kunnanlääkäri on kunnon vedossa. Nyt jo tunnin myöhässä aikatauluista. - Tässä vaiheessa päivää." Tiesin tarkalleen mistä on kyse. Kaikki tehdään TODELLA perusteellisesti ja huolella ja joka välissä jutellaan mukavia. Ajankulusta veisataan viis. Toisina päivinä se voi olla vain hyväkin juttu, toisina päivinä taas kiire ahdistaa asiakaskuntaa jo muutenkin. Mutta ainakin löytyy joku, jolla itsellä ei koskaan ole kiireen tuntua.
Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Syyslomaa!
19.10.2015



Minä aloitin lomani jo viime viikon puolivälistä, ja muhin koko lailla täydellisesti viisi vuorokautta sängyssä Mr Flunssan kanssa. Nyt Mr Flunssa lienee lähtenyt, mutta jättänyt sijaisekseen Mr Yskän, joka pitää minut vielä erinäisten lääketuotteiden armoilla. Ei ollut kiva petikaveri tuo flunssaherra, torstaiaamuinen herääminen sängystäni muistutti lähinnä sitä Matrix-leffan kohtausta, jossa Keanu Reeves nakattuaan pillerin kitusiinsa havahtuu liman peittämänä omasta poterostaan.
    Mutta niinpä minä sitten korjasin kokeita pää tokkurassa ja sen jälkeen heittäydyin kirjallisuuden hellittäväksi. Luin ensin Nick Hornbyn uusimman kirjan "Funny Girl", joka oli hyvin viihdyttävä, muttei sellainen, jonka lukisin enää uudelleen. Mary Ann Schafferin ja Annie Barrowsin "The Guernsey Literary and Potato Peel Society" sen sijaan kuuluu kestosuosikkeihini, ja on JUURI oikeaa luettavaa silloin, kun ei itsellä hyvin pyyhi. Kirjan optimistinen sävy on omiaan potkaisemaan muutamaakin flunssahyypiötä persuksille, ja maailmansodan ja miehityksen jälkimainingit asettavat omat ongelmat sopivasti mittasuhteisiin.
    Tänään mun oli pakko tehdä JOTAIN. Multa meni eilen jo yöunet (ja SE on yhden valtakunnan ihme sinänsä), kun rupesin hermostumaan omaan toipilastilaani ja funtsimaan kaikkea, mitä haluan tehdä loman aikana. Eräänlaisena triggerinä toimi myöskin se, että makuuhuoneemme ikkuna näyttää tällä hetkellä ikään kuin vatsalaukun sisällön huuhtomalta, mitä se ei kuitenkaan oikeasti ole. Puutarhassa lojuu hillitön määrä omenoita, joita linnut käyvät ahmimassa niin että roiske vain käy. Ahneuksissaan ne mokomat yrittävät vielä kuljettaa niitä muualle, mutta aina silloin tällöin joku onneton lentää päin ikkunaa. Ja eilen ikkunaan lensi dobermannin kokoinen harakka omenalasti suussaan, minkä ansiosta ikkunassamme on sulkaisaa tilataidetta puolikkaalla mädällä omenalla koristeltuna.
    Nyt te luulette, että ryntäsin tänään pesemään sen ikkunan. - Ehei. Otin haravan ja sangon ja ryhdyin keräämään jälkimmäiseen edellisen avulla omenapuiden alta ja kivikkoistutusten seasta kaikkea, mikä muistuttaa tai on ehkä joskus muistuttanut omenaa. Syömis- ja mädäntyneisyysasteiden kirjo oli uskomaton. Löysin kaikkea vastatipahtaneista yksilöistä yli 80-prosenttisesti maatuneisiin meduusoihin. Viimeiset ongin haravalla suihkulähdelammesta, jonka odööri olikin niin upea että vain pitkän haravanvarren avulla pystyin lähestymään sitä.
    Tapasin myös ällistyttävän määrän suuria kotiloita (kivikkoistutukset lammen ympärillä), jätöksiä jotka pystyn mielessäni yhdistämään vain omenaripulista kärsiviin harakoihin, sekä muutaman legoukkelin, jotka löytyivät trampoliinin läheisyydestä. (Niitäkin siis kasvaa syksyisessä maastossa.)
    Urakan jälkeen röyhistin rintaani, sytytin takkatulen, join kupin teetä ja luin John Steinbeckin "Tortilla Flat" -romskua. Tuntui hemmetin hyvältä, että oli taas pystynyt tekemään jotain sen lahnana makaamisen jälkeen. Illalla tein vielä 27 sukkaparia äärettömän onnellisiksi etsimällä kadonneet puolisot takaisin toisilleen. Mä olen sukkien oma Matchmaker ja tässä talossa kuuluu nyt onnellisten sukkien huokailua!
    Perheen miehet olivat syyslomareissulla Lempäälässä. Pikkumies viipotti kiharat hiessä Funparkissa, kun isommat etsivät lukiolaiselle farkkuja. Sopivien löytämiseen tarvittiin kuulemma 19 eri sovituskertaa. - Olin jo muutenkin iloinen, että olin kotona hiljaisuudessa ja rauhassa, enkä edes radiota avannut koko päivänä, ja kun mulle vielä tuotiin kynsilakka- ja konvehtituliaisia, päiväni oli täydellinen.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Kokonainen viikonloppu!
4.10.2015



Viikonloppu, joka on ihan kokonainen viikonloppu! Ei liikuntapäivää, ei vesoa, ei ops-työskentelyä. Löhösin sekä eilen että tänään sängyssä puolillepäivin, join kahvia ja luin Steinbeckin "East of Eden" -romskua, joka oli Cathyn osalta juuri sellainen tarina kuin muistinkin, ja muilta osin AIVAN erilainen. Työkaveri taannoin totesi, että kun lukee uudelleen sellaisia kirjoja, joita on joskus teininä lukenut, ihmettelee usein, että lukeeko edes samaa kirjaa. Just tämä fiilis oli se, minkä itse koin, mutta onneksi juuri niin päin, että ihmettelin, miten paljon PAREMPI tarina tämä oli kuin muistinkaan. Joskus viisitoistakesäisenä kirjasta on minulta päässyt ohi kaikki viisaus. Ilmeisesti teinin aivot on asennettu niin, että roskapostisuodatin heittää roskikseen kaiken tarpeellisen ja pitää Saapuneet-kansiossa huutomerkillä varustettuna kaiken turhan. Tähän ainakin törmään työssäni päivittäin.
    Ja seuraavaksi Jeevesin kimppuun! "My Man Jeeves" on ensimmäinen kirja, jossa Wodehouse esittelee legendaarisen miespalvelijansa, mutta jostain syystä sekä suomennetut Wodehouset että brittien tv-sarja aloittavat tapahtumansa vasta "Carry on, Jeeves" -kirjasta, jossa Jeeves astuu Bertie Woosterin palvelukseen. En vielä edes tiedä, esiintyykö Wooster ollenkaan tässä kirjassa. We'll see, we'll see.
    Kynsillä Color Clubin jumalainen Favorite Flannel ja kuviot BCN-leimauslaatasta. Laatu päihittää jopa OPIn, ja se on jo paljon se.
    Tytär osallistui eilen Turun kirjamessuille ja pyysi minuakin mukaansa, mutta mä olin niin voipunut viikontakaisesta viikonloputtomasta viikonlopusta (siis, lauantainen työpäivä tuhoaa koko helkutin viikonlopun), etten jaksanut lähteä. Iloitsin vain siitä, että sain nukkua pitkään ja lojua ja olla, ja että aika riitti silti huushollin siivoamiseen ja kokeiden korjaamiseen. Toimeennuin jopa viimein laittamaan koulun keittiöstä napattua reseptiä chilimarinoidusta porkkanaraasteesta, joka ihastutti taannoin sekä isäntää että mua. Hyvin yksinkertainen juttu: porkkanaraasteen sekaan Sweet Chili -kastiketta ja sitten marinoitumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mieluiten yön yli, jääkaappiin. On ihan sairaan hyvää, uskokaa pois.
    Huomenna alkaa ysien TET-viikko, jonka tiimoilla laitan toivoni siihen, että työpaikkavierailuista huolimatta ehtisin vapautuvien tuntien aikana värkätä edes osan siitä HOPSien, HOJKSien, pedagogisten arvioiden ja selvitysten sumasta, joka minulla on rästissä. Suurenmoisen kolmiportaisen tuen suunnittelijat ovat luoneet niin verrattoman raskaan byrokratian viidakon kaikkine lomakkeineen, että tukea kaipaava oppilas täyttää helposti 30 vuotta ennen kuin kaikki tarvittavat paperit ovat valmiina. Yleensäkin tuntuu siltä, että opetuspuolen hallinnossa hääräävät aina sellaiset ihmiset, jotka ovat eniten vieraantuneet oikeasta koulutyöstä. Tervetuloa suunnittelemaan ja toteuttamaan vaikka yhden kuukauden opetettavat tunnit sanakokeineen, verbitesteineen, älytauluohjelmineen ja PowerPointteineen, niin eiköhän ala kummasti muistua mieleen, ettei jäljelle jääkään enää energiaa paperisirkuksen tai muun ekstran pyörittämiseen.
    No, nyt alan lipsua siihen suuntaan, että seuraavaksi paasaan siitä, mitä tulevalla ruotsin tuntimäärällä voi oikeasti kukaan oppia, mutta antaa sen nyt olla.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Aikaa, kiitos
1.10.2015



Posti toi mulle toissailtana pakettiautomaattiin Color Clubin kaks uutta lakkaa, yhden OPIn ja kaksi BCN-leimauslaattaa, ja mä riemuitsin kuin joulu olisi ollut. Lakkasin intona Color Clubin "Take A Hike" -värillä kynnet ja valitsin leimauslaatoista palapelikuvion. Ai kauhia, että voi olla näpertely kivaa ja lopputulos riemastuttava! (Toisinaan sitten on valmis paiskaamaan jokaisen putelin roskikseen ihan silkasta raivosta, kun leimaus ei vain kertakaikkiaan yrittämälläkään onnistu.)
    Vähemmän riemastuttavaa on se, että lähdin eilisiltana hölkälle ihan liian vähissä vaatteissa kun en pöljä tajunnut, miten paljon lämpötila oli päivästä laskenut, ja vaikka sain hien pintaan, niin silti kylmyys tuntui pureutuvan ohuen tuulipuvun läpi kuin tyhjää vain. Olen tänään litkinyt runsaasti kuumaa teetä ja puskenut työpäivän läpi Buranan voimalla, mutta niin vain olen viluinen raato, etten iltasellakaan ole saanut mitään tehdyksi sen jälkeen, kun Onnin pianotunti, kauppareissu ja ruuanlaitto olivat ohi. Tillintallintööt on tämä täti.
    Jotenkin tähän heti syksyn alkuun oli siunaantunut töiden puolesta niin paljon kaikkea ekstraa, että tuntuu vaikealta ehtiä elää. Toisin sanoen, sitä menee eteenpäin hommasta ja tehtävästä toiseen kuin robotti, ja viikot hurahtavat käsistä, ja kivat ja todelliset hetket ovat kovin kortilla. On jotenkin turhauttavaa, kun työ ja arkihommat vievät ajasta 95% niin että voimaannuttaville asioille jää jäljelle enää se surkeat 5%. Ja juuri nyt haluaisin takkatulen, ison nojatuolin, huovan, paketin keksejä ja rauhan lukea. Takkatulen voisin laittaa helposti, mutta unelmieni nojatuoli odottaa vielä jossakin tuntemattomassa liikkeessä, keksejä en voi läskikapinan takia syödä, lukemiseen ei jää muilta duuneilta juurikaan aikaa, eikä se huopakaan ole kovin käytännöllinen tiskikonetta täyttäessä tai tyhjentäessä. Tässä ei niin kuin toiveet ja todellisuus pääse kohtaamaan, eikä se ole ainoastaan tämänpäiväinen ongelma. Kyseessä on ikään kuin jatkuva ristiriitatilanne.
    No, minun ajanhallintani nyt on ikuinen ongelma, koska haluaisin tehdä ja ehtiä ja jaksaa loputtomasti, ja jostain merkillisestä syystä ei niin kuitenkaan koskaan ole. (Eikö olekin outoa?) Ei mene kuin muutama viikko, kun taas siirretään kellot talviaikaan. Tässä olisi loistava sauma pysäyttää kellot muutaman päivän ajaksi niin, että kaikki saisivat ylimääräistä aikaa. Jos kerran aikaa voidaan pitää sopimuksenvaraisena asiana, niin pidetään se sellaisena sitten tosissaan.



Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Pala taivasta
22.9.2015



Varasin jo viime keväänä lipun Pekka Simojoen ja Higher Ground -kuoron konserttiin, enkä arvannut, että työnantajani järkkäisi legendaariset henkilöstöjuhlansa samalle illalle. Harmittelin ensin, mutta Tampere-talolle päästyäni en enää harmitellut. Tupa täynnä väkeä (eikä Tampere-talo ole ihan pieni tupa), viimeisen päälle hyvin tehtyä ja esitettyä musiikkia ja tunnelma katossa, ellei jopa sen ylikin. - Kuten Higher Groundin kuoronjohtaja Hanna-Maria Helenius konsertin alkupuolella ponnekkaasti totesi: "Tiättekö sen fiiliksen, kun välillä tuntuu että NYT LÄHTEE!" - Kyllä, Hanna-Maria, kyllä me tiedämme. Sinä ja kuorosi välititte sen fiiliksen meille just eikä melkein.
    Nordic Praise -konsertissa kuultiin varmaankin lähes kaikki samannimisen levyn biisit, jotka ovat Simojoen englanniksi käännettyä ja Markku Perttilän ja Kaarle Mannilan uudelleen sovittamaa tuotantoa. Mannila on tehnyt ihan loistojälkeä jo Simojoen Onneni on olla -levyllä, jossa biiseihin on saatu ihan uutta ilmavuutta. Yhdistettynä Higher Ground -kuoron ja sooloja laulavan TriSis-trion taitoihin paketti on valmis räjäyttämään pankin. Tuntui siltä, että jo avauskappale "It's So Amazing" lähti kiitoradalta lentoon ja vei yleisön saman tien mukanaan.
    Olin ollut perjantaipäiväni jäljiltä väsynyt ja mietin jo kotona ruokaillessani, että miten ihmeessä jaksan koko pitkän illan konserttireissussa. Paluumatkalle lähtiessä ei väsyttänyt yhtään. Konsertti oli ladannut sielun täyteen valoa ja energiaa, antanut kokea palan taivasta maan päällä.
    Koko Nordic Praise -albumi löytyy Spotifysta, ja koska Pekka on lähtenyt aina siitä ajatuksesta liikkeelle, että hän tekee musiikkia kaikkien käytettäväksi, nuotit ja sanat ovat ladattavissa ilmaiseksi PDF-tiedostoina täältä. Minäkin jo kaivoin skittani naftaliinista (ja sain sormenpäät kipeiksi jo puolessa tunnissa).

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Ystäväni Amazon
13.9.2015



Ajattelin jo viime viikolla, että nyt se on loppu. Juokseminen. Ei liiku, ei jaksa, ei pysty. Myös maanantainen Pilates-tuntini oli yhtä katastrofia alusta loppuun, niin että mulla oli liikunnallisesti harvinaisen masentava viikko. Tämänpäiväisen lenkin jälkeen vahvistui se, mitä olin viimeviikkoisista yrityksistäni ounastellutkin, eli että heti työpäivän jälkeen kroppani on aivan liian yliväsynyt mihinkään urheilulliseen suoritukseen. Tänään tuntui taas hyvältä hölkätä, viime viikolla jaksoin sadan metrin pyrähdyksiä, ja nekin tuntuivat siltä kuin koko ruumiini olisi valettu lyijystä ja se kulkisi kankeiden ja ruostuneiden metallinivelten varassa.
    Onneksi on jotain, mikä kulkee ja onnistuu aina: kirjatilaukset Amazonista. Olen useammin kuin kerran seissyt Porin kaupunginkirjaston englanninkielisten kirjojen osastolla W-kirjaimen kohdalla etsimässä turhaan Jeeves-kirjoja ja ajatellut, että pitää hankkia niitä itse. Nyt mulla on kolme ekaa kirjaa! Laurie Leen "Cider With Rosie" on mulla suomenkielisenä hyllyssä ja se kuuluu vakiolemppareihin (kesäkirja), mutta tottakai halusin sen myös enkuksi. Ja "East of Eden" on saanut mut vakuuttuneeksi siitä, että Steinbeckiä pitää lukea lisää. Namskis!
    Viikonloppuuni on kuulunut myös antikvariaatissa käynti (etsimme Julian kanssa hänen kirjallisuuslistansa opuksia), sanakokeiden korjaamista auringossa puutarhatuolilla, hervoton määrä pyykkiä, yöllinen painajainen 50-vuotisjuhlistani (joita ei siis ole eikä tule; unessa meille lappasi hirveä määrä juhlapynttäytynyttä porukkaa, kun mulla taas oli ylläni pelkkä yöpaita eikä mitään tarjottavaa), työkaverin luomuhunajaa jota sekoitan maustamattomaan jugurttiin ja jota syödessä voisi itkeä onnesta, sekä nyt viimeisimmäksi ylppärieväiden ostaminen keskimmäiselle huomiseksi. Ei kun peukut pystyyn siis.

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.




Hello September
6.9.2015



Tasan eivät käy onnen lahjat. Tytär vietti perjantai-iltansa Phantom of the Operan ensi-illassa Oopperatalolla. Minä siivosin noin 200 neliötä tätä huushollia. Fröken J kehui kuohuviinitarjontaa ja kertoi bonganneensa vaikka ketä julkkiksia. Minä join kylmennyttä kahvia ja bongasin vain villakoiria. Lauantaina Julia viipotti elokuvapäivillä ja näki Kätilö-leffan ohjaajan ja muuta väkeä Turun torilla. Minä viipotin koulun liikuntapäivässä ja toivoin, että pääsisin jo lepäämään. Voi nyt yhren kerran. Minun viikonloppuni suurin kulttuurihuipentuma oli "Inside Out" -animaatio, joka kieltämättä oli hyvä, muttei kyllä paini ollenkaan samassa sarjassa Oopperan kummituksen kanssa. Huoh. Pitäisköhän varata liput katsomaan sitä uudelleen, jos saatais isännän kanssa itsemme talvemmalla satavuotisjuhlien kunniaksi reissun päälle? Olin salaa uskaltanut toivoa näkeväni joko David Suchetin tai Benedict Cumberbatchin näyttämöllä, mutta ne penteleet lopettavat kautensa jo marraskuussa. David Tennant esiintyy tammikuussa kolmena päivänä Shakespeare-näytelmässä, ja veikkaanpa, että liput on jo loppuunmyyty. (En viitsinyt käydä enää masentumassa lisää, kun selailin teatteritarjontaa.)
    No, ainakin olen nauttinut kunnon kirjasta lukiessani John Steinbeckiä. Miten joillekin ihmisille voikin olla suotu todelliset tarinankertojan lahjat! Hekotin aamulla sängyssä ääneen Olive Hamiltonin palkintomatkalle sotilaskoneessa. Olin jo autuaasti unohtanut monta juttua koko kirjasta, ja muutenkin tuntuu siltä, kuin lukisi osittain eri teosta kuin silloin joskus teinivuosina.
    Tynkäviikonlopun jälkeen yritän motivoida itseäni uuteen työviikkoon opekokouksineen päivineen. Parin viikon kuluttua vietämme taas lauantaityöpäivää VESOn merkeissä. Täytyy nyt ihan rehellisesti myöntää, että sen verran tuo puolen vuosisadan rajapyykin lähestyminen tässä kropassa tuntuu, että sitä ihan tosissaan tarvitsisi kokonaisen viikonlopun vapaan ihan joka viikko. Olisin valmis vaikka aloittamaan koulun kesäloman jälkeen muutamaa päivää aikaisemmin, jotta näistä lauantaipäivistä päästäisiin eroon. Miten olisi syksyn VESOt heti kättelyssä kahtena ekana päivänä ennen kuin oppilaat saapuvat?

Kommentoi ja lue muiden kommentteja / Comment or read other people's comments täältä / here.






Tällä hetkellä luen:
Seuraamiani blogeja:
Better Nail Day
Dzinnin ajatuksia
Karkkipäivä
Malenami
Nettimartan pihapiiri
Ostolakossa
Secret Wardrobe
Toisella puoliskolla
Turun Tilda
Vilukissi
Yarnstorm
Blogiarkisto

2015 heinä-elokuu
2015 touko-kesäkuu
2015 maalis-huhtikuu
2015 tammi-helmikuu
2014 marras-joulukuu
2014 syys-lokakuu
2014 heinä-elokuu
2014 touko-kesäkuu
2014 maalis-huhtikuu
2014 tammi-helmikuu
2013 marras-joulukuu
2013 syys-lokakuu
2013 heinä-elokuu
2013 touko-kesäkuu
2013 maalis-huhtikuu
2013 helmikuu
2013 tammikuu
2012 joulukuu
2012 marraskuu
2012 elo-syyskuu
2012 elokuu
2012 heinäkuu
2012 kesäkuu
2012 toukokuu
2012 huhtikuu
2012 maaliskuu
2012 helmikuu
2012 tammikuu
2011 joulukuu
2011 marraskuu
2011 lokakuu
2011 syyskuu
2011 elokuu
2011 heinäkuu
2011 kesäkuu
2011 toukokuu
2011 maalis-huhtikuu
2011 tammi-helmikuu
2010 loka-joulukuu
2010 elo-syyskuu
2010 kesä-heinäkuu
2010 maalis-toukokuu
2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maalis-huhtikuu
2008 tammi-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syys-lokakuu
2007 heinä-elokuu
2007 huhti-kesäkuu
2007 tammi-maaliskuu
2006 heinä-joulukuu
2006 tammi-kesäkuu
eXTReMe Tracker