Hej på dig heinäkuu!

Mä aloitin päiväni käyttämällä äitienpäivälahjani, joka oli lahjakortti kauneuskeskus Primo Donnaan Porissa. Lilluin puolitoista tuntia täydellisessä nirvanassa, kun mulle tehtiin neulaton mesoterapiahoito kaikin mahdollisin hieronnoin ja seerumein. Sain lopuksi istua hetken ja juoda kupillisen yrttiteetä, mikä oli tarpeen, sillä olin niin lötkönä rentouttavan hoidon ansiosta, että hyvä kun pediltä enää ylös pääsin. – Ei ole todellakaan ollut päivätorkkujen tarvetta tänään!

Eilisaamuna olikin vähän kiireisemmät tunnelmat, kun pakkasin viime hetken juttuja mukaan Onnimannin kassiin Pitkis Sport -leirille, ja lähdin kyytimään keskimmäistä kohti Niinisalon varuskuntaa. Sinne menivät pojat, toinen armeijan harmaisiin ja toinen leirielämään. Julia kun tänään vielä lähti käymään pariksi päiväksi mummolassa, niin täällähän kykimme vain isäntä, minä ja Nella.

Voi Nella! Olimme eilen kävelyllä, kun tulimme siihen tiettyyn pisteeseen runsaan kilsan päästä kotoa, jossa se aina saa vauhkoilukohtauksen ja sille tulee täytinen kiire juosta kotiin. En tosiaankaan tiedä, mikä sitä siinä aina niin kovin riivaa, ehkäpä se näkee edessään pitkän, suoran pyörätien, jonka se tietää vievän kotipihaan. Eilen saimme muutaman ukkosjyrähdyksen tätä hepulia maustamaan. Voi taivas. Ensimmäinen jyrähdys meni vähän silleen, että no, pistetäänpä vauhtia, mutta toinen tuli kovempaa, ja silloin, voi, silloin otettiin jalat alle!

Mä en mitenkään ymmärrä, miten noin pienessä koirassa voi olla sellainen voima, mutta siinä vaan menin fleksi jäykkänä ja kaikin voimin koiruutta himmaten, kun toinen kynti eteenpäin kuin höyryjuna ihan infernaalisella vauhdilla. En uskaltanut vastaantulevia autoja katsoa, siellä varmaan hieman hymyiltiin hikiselle naiselle, joka roikkui talutushihnan perässä, kun dreeveri puski eteenpäin minkä jaksoi. Hetkeksi vauhti hiukan hiljeni ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta sitten tuli se kolmas jyrähdys, ja täysi helvetti oli irti. Ei sään, vaan koiran kanssa. Ukkonen pysyi Porissa, mutta minä en ollut pysyä narun päässä.

Tänään on ollut hartia, selkä, reidet ja pohkeet aivan muusina. Päätin, että seuraavalla kerralla me tehdään Nellan kanssa se lenkki toisin päin. Saas nähdä, miten koiraneiti siihen reagoi.

Siiliin Nella on reagoinut varsin passiivisesti edelleen. Joka ilta siiliveijarille on jätetty vähän koirannappuloita, jotka aamulla ovat hävinneet. Eilen vieraamme ei jaksanut odottaa tarpeeksi kauan, vaan ilmestyi ruuanjaolle heti, kun isäntä oli irrottanut Nellan vaijerihihnasta talutushihnaan. Nella hieman nuuski siiliä, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä eläimet siinä sitten katselivat toisiaan, ja siili päätti jatkaa murojen kurkottamista kupista. Rousk-rousk.

Valoa! – edes kasvoille

171116

Kävin Sokoksessa ostamassa uuden putelin Lumenen CC-voidetta, josta on tullut ihan luottotuotteeni. Kysyin samalla peitevoidetta, sillä Diorin tuubini on ollut jälleen kauan häviksissä, enkä enää edes muista, mahdoinko lahjoittaa sen mein tylypahkalaiselle vai onko se ominut sen muuten vaan. No, anyway, Lumene oli lanseerannut markkinoille juuri uuden Invisible illumination -tuotesarjan, josta löytyi sopivan kevyt peitevoide, ja kun myyjä oikein intoutui näitä mulle esittelemään, mukaan lähti myös valoa tuova kuultovoiteen vastine, joka Lumenella kulkee überrunollisella hohdepisaroiden nimellä. Oikeesti; hohdepisarat. Mä en tiedä, kuka näitä nimityksiä keksii, mutta Lumenella on kyllä muutenkin kiitettävä arsenaali esim. idiootteja huulipunien nimiä. Saisivat jotenkin nykyaikaistaa tätä firman imagoa tälläkin saralla.

Joka tapauksessa Lumenen nestemäinen kuultovoide alias hohdepisarat toimii oikein hyvin, sillä se tuo valoa kasvoille olematta liian korostava. Tässäkin kun voi mennä helposti överiksi, mikä näyttää pöljältä etenkin silloin kun ikää on mittarissa jo rutkasti enemmän kuin se 20 vee.

Mutta MIKSI sekä peite- että kuultovoide oli pakattu lähes tuplasti suurempiin pahvipakkauksiin kuin mitä olisi ollut tarvis? Molemmissa pakkauksissa oli leveyttä 1/3 liikaa, ja niinpä pakkauksen sisäosa olikin jaettu pahvisella seinällä kahteen osaan, jotta puteli ei siellä turhia heiluisi ja hölskyisi? Siis täh? En tajua yhtään.

Sade on sulattanut kaiken lumen pois, ja vettä tulee tälläkin hetkellä reippaaseen tahtiin, joten ulkona valoa ei juurikaan enää ole. Märkää, pimeää ja surkeaa vain. En tunnetusti ole mikään pakkasten ystävä, mutta en minä vesisadettakaan kaipaa. Parin asteen pakkanen ja pieni lumikerros olisi vallan jees.

Tänä viikonloppuna mennään musiikin valovoimalla. Näköpiirissä Jean S. ja Eppu Normaali.

Thank you, Marks & Spencer!

lampopeitto

Selailin netistä kosmetiikkajoulukalentereita, koskapa LookFantasticin ihanuus oli jo myyty loppuun. No, se oli kyllä aika huikean kalliskin, joten ehkä sinänsä hyvä, että tänä vuonna on jotain muuta. Päädyin Marks & Spencerin sivuille (tämä tapahtui keskiviikkona), jotka olivat laittamassa myyntiin omaa kalenteriaan seuraavasta päivästä alkaen. Markkinointikikkana oli myydä 250 punnan arvoinen kalenteri (mitä sisältö ehkä onkin, ainakin LookFantasticin kalenterin sisältö oli huikeasti arvokkaampi kuin myyntihinta, moninkertaisesti) 35 punnalla, jos hankit nettikaupasta samalla summalla jotain muuta. Mä löysin ihanaisen lämpöisen torkkupeiton, joka suorastaan kutsuu mussuttamaan suklaakonvehteja ja lukemaan kirjoja siihen kääriytyneenä.

Torstaiaamuna naputin tilaukseni M&S:n nettikauppaan ja ajattelin, että joulukalenteri ehtii varmaan tulla sopivasti joulukuun alkuun.

Perjantaina aioin töiden jälkeen ottaa päikkärit, kun ovikello soi. Oven takana seisoi DHL:n lähetti kaksi järjettömän isoa pakettia sylissään. Oli ihan hoomoilasena siinä, että ei voi olla totta. Mutta totta se oli. Maksoin lähetyskuluista 7 ja puoli puntaa. Suomen posti, haloo! Te veloititte multa 30 euroa kun lähetin 700g karkkeja Brittilään!!! Ja menikö runsaassa vuorokaudessa perille, menikö, MITÄ? Tasan ei mene nallekarkit tässäkään. Ja tytär just sanoi, että siellä kannetaan posti lauantaisinkin. – Täällä taas suunnitellaan, että kaupungeissa posti jaettaisiin enää kolmesti viikossa. Suomen posti on mennyt viimeiset 20 vuotta silkkaa alamäkeä.

joulukalenteri16

Anyway, tää kalenteri on ihana. Ja erittäin hykerryttävää, että siinä on brittimeiningin mukaisesti 25 luukkua. Kyllä tämä iso lapsi tässä on nyt onnellinen!

På Svenska dagen

061116

Mulla ei ole kyllä nyt mitään ruotsalaisuuteen liittyvää mielessäni otsikosta huolimatta. En olis varmaan muistanut koko juttua, ellei työkaveri olisi soitellut vallan muissa asioissa ja toivottanut leikillään hyvää ruotsalaisuuden päivää. Olen päinvastoin lukenut sivukaupalla englanninkielistä tekstiä, koskapa ”The Watchmaker of Filigree Street” on imaissut minut mukaansa (Miten tämä kaikki päättyy ja mihin tarina johtaa??? – Tuskaa!) ja sen lisäksi olen lukenut satakunta sivua jo kesällä Amazonista tilaamastani Timothy Kellerin kirjasta ”Prayer – experiencing awe and intimacy with God”, joka on alkutylsyytensä jälkeen osoittautunut aivan loistavaksi kirjaksi. Tästä saa bestis joululahjan, jos vain löydän sen suomeksi käännettynä. (Ei hätää ystävät, ilmoitin asian jo hänelle itselleen, joten en pilaa täällä blogissani mitään yllätystä.)

I Love Me -messuilta EverShinen kojusta ostamani water decalit pääsivät tänään ensi kertaa käyttöön, ja niistä on todettava kaksi asiaa: 1) ovat aika pienikokoisia, eli nimettömän kynnelle jouduin valitsemaan toiseksi suurimman decalin (!) ja 2) ovat paljon tuhdimpaa tekoa kuin luulin, huomattavasti MILVin decaleja paksumpia. Tuskin tarvitsisi edes valkoista pohjaa alleen. Saas nähdä, miten kestävät arkea. Päälle laitoin, kuten MILVeihinkin, Konadin päällyslakkaa.

Viime viikonlopun kellojen siirron jälkeen olen voinut taas yhtyä Juicen laulun sanoihin ”käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen”. Toivon totisesti, että keskustelu EU:ssa saa ensi vuonna aikaan sen, että tästä pelleilystä luovutaan. Minulle sopisi vallan erinomaisesti, että keväällä siirrymme kesäaikaan ja siihen sitten jäädään. Jos kelloja on rukattava, niin rukataan sitten kerran siihen valoisampaan suuntaan ja jätetään siihen. Ei täällä Pohjolan perukoilla saada talviaikaan palaamisella muuta tehdyksi kuin väsymystä ja surkeutta.

Piti kaivaa kirkasvalolamppu esille. Ja lähteä hölkkälenkille pitkästä aikaa. Tänään raahasin itseni lenksulle kuuden asteen pakkasessa tällä viikolla jo kolmatta kertaa. Nastoja ei vielä onneksi tarvinnut alle, tienpinta ei ollut lenkkarin alla liukas. Ei mun menossani mitään kehumista ole ollut, kun kerran taukoa on enemmän kuin millään tekosyyllä pitäisi, mutta ainakin mä sain itseni ulos ja liikkumaan. Tätä pimeyttä ja kurjuutta ei kyllä muuten taas millään kestä.

Mein tylypahkalainen oli kirjoittanut ekan teatteriarvostelunsa yliopiston lehteen Varsityyn, käynyt katsomassa Guy Fawkesin päivän nuotiota ja ilotulituksia ja kehtasi vielä elvistellä sillä, että heille tulee yhdelle torstaidinnerille puhujaksi Hugh Grant. – Jukopliut, Hugh Grant! Olin niin kateellinen hetioitis että karjuin facetimeen että hajoa sinne keimpritsiis!

Pienimmän palleron kanssa on saanut otella aiheista rehellisyys ja sääntöjen noudattaminen. Yhtä juhlaa tämä äitinä oleminen toisinaan! Torstain lenksulta kun palasin kotiin niin tenava tulee tikkana pois makkarista ja kulkee sädekehä pään päällä. Kysyin, että et kai vaan ollut pelaamassa ilman lupaa iskän koneella sinä aikana kun olin poissa. Arvaatte vastauksen. Ja arvaatte myös totuuden. Augh! Isännän kanssa kyllä rehellisin mielin keskenämme pohdittiin, että mitähän meidän koulunkäynnistä olis tullut, jos olisi ollut kaikki nykyajan teknologiat ja houkutukset silloin käden ulottuvilla. Tuli suoraan sanottuna sellainen fiilis että tietokoneeton, kännykätön ja someton lapsuus oli onnellinen lapsuus.

 

Mutaa ja vaahteranlehtiä

Tänään piti haravointirupeaman ja suihkun jälkeen kokeilla messuostoksia. Mutanaamiota! Jösses, on nimittäin kyllä sitten mutaistakin mutaisempaa. Pelkästään purkin aukaiseminen sai kulmakarvat vetäytymään takaraivolle. Haju. Ei tuoksu, vaan haju. Paketissa oli käyttöohjeiden lisäksi erillinen lappu, jossa käyttäjää rauhoiteltiin siitä, että haju on ok ja kuuluu asiaan, ja haihtuu lievemmäksi, jos antaa purkin olla vähän aikaa auki. Ja minähän annoin. Tiedättekö, purkin sisällys vähän pulppusi silleen kuin jokin kunnon mutalätäkkö.

sosarmudmask

Käyttöohjeessa hajusta mainittiin vielä edelleen: ”Mudalle ominaisen tuoksun antavat täysin luonnolliset rikkiyhdisteet.” Jep. Iholle jäi möhnästä hyvä fiilis, mutta kamala haju. Muutaman tunnin kuluttua piti käydä kirjastossa, ja vaikka vedin nassulle Vichyn kosteusvoidetta, tunsin nenässäni rikin katkun. Olen varma, että kirjastonhoitaja ihmetteli poistuttuani, miksi hän yhtäkkiä alkoi ajatella keitettyjä kananmunia.

cuckoo

Toinen testaukseen päässyt messuostos oli OPIn Cuckoo For This Color. Täydellinen. Tästä ei vihreänsävyinen kynsilakka parane.

Kahdelta arkipäivältä saldo on nyt 15 puutarhakärryllistä haravoituja lehtiä, yksi puunattu lastenhuone, neljä koneellista pyykkiä, yksi leffa kotikatsomossa (”The Hours”), monta kupillista Pukka-teetä ja vajaa sata sivua Brysonin ”A Walk In The Woods” -kirjaa, joka on jo kirvoittanut musta useammat röhönaurut. Tänään pitää varmaan katsoa HBO:lta vielä Westworldin uusin jakso.

I Love syyslom… ei kun Me!

ilovemessuta

Mä korkkasin syyslomani ensin puolentoista tunnin päikkäreillä perjantaina ja lauantaiaamuna olinkin sitten tikkana jo ennen kahdeksaa astumassa I Love Me -messuille suuntaavaan bussiin. Koska bestis ei päässyt lähtemään ja työkamuilla oli muuta menoa, päätin lähteä reissuun ihan yksikseni ja nauttia siitä, että saisin kulkea tismalleen omaan tahtiini. Katsoa mitä huvittaa, syödä milloin huvittaa, levätä kun huvittaa.

ilovemessutb

Messukeskus oli kyllä niin täynnä väkeä, että vaikka mä en ihan pientä tungosta hätkähdä (ei voi hätkähtää jos tykkää Lontoossa käydä), niin en voinut olla toivomatta vähän pienempää kävijämäärää, jotta päivästä olisi voinut nauttia. Mitä tahansa kojua pysähtyikin katsomaan, niin kylkiluissa oli kymmenen kyynärpäätä kiinni. Mua jo alkoi yhdessä vaiheessa naurattaa, kun ajattelin mein isäntää siihen ruuhkaan! Se olisi kestänyt ehkä max. 10 minuuttia ennen kuin siltä olis verisuoni poksahtanut päästä.

ilovemessutc

Otin sitten vaan sen asenteen, että en edes yritä katsoa koko messualuetta, vaan tungeksin niissä kaikkein kiinnostavimmissa hyperkärsivällisenä. Eli suurimmaksi osaksi kynsijuttujen parissa. Mä kyllä hillitsin itseni ihailtavasti, sillä mukaan lähti vain kaksi pulloa lakkaa (OPIt oli messutarjouksessa 9e puteli!), uusi sivellin putsausta varten, yksi uusi leimauslaatta (aivan tuntematon merkki, Moyra) ja kolmet decalit, joita en raaskinut ostaa enempää himotuksesta huolimatta, sillä tämäkin merkki oli mulle entuudestaan vieras, enkä tiedä miten mahtaa käyttäytyä. Mutanaamioon, aktiivihiileen ja Pukka-teehen hassasin vielä rahani, mutta juurikin sen kauhean tungoksen takia ei edes jaksanut kaikkeen näkemäänsä perehtyä. Informaation ja visuaalisten ärsykkeiden ähky lamautti.

Ehkä kivointa koko päivässä oli käydä kaffetreffeillä ihanan Sissin kanssa, jutella niitänäitä, lepuuttaa jalkoja, vertailla messuostoksia, nähdä ihminen kommenttien ja postausten takana ihan livenä. Hän vietti messuilla jo toista päivää (!), kun taas meikä alkoi jo hyytyä jo muutaman tunnin jälkeen. Sissin innoittamana kävinkin etsimässä käsiini sen kojun, joka myi tuota mutanaamiota.

ilovemessutdMutta hyvä tavaton, katsokaa nyt näitä OPIn lakkoja! Vasemmalla on metallisen taivaansinisenä hohtava Teal The Cows Come Home ja oikealla vielä sitäkin kutkuttavampi vihreään taittava Cuckoo For This Color. Iiiiiiiiihh!!! Cuckoo pääsee tämän kukkuun kynsille tuota pikaa.

Kiitos, CesarsShop!

080916

En voi kylliksi kehua CesarsShopin palveluita. En tiedä mitään muuta firmaa, joka tilausajankohdasta huolimatta saisi postipakettinsa tänne periferiaan alle vuorokaudessa. SmartPost-paketteja käyttää moni muukin liike, mutten tiedä, mitä noituutta tai hormipulveria Cesarsin tytöt käyttävät, koska heidän toimituksensa tulevat aina ennätysajassa. Tilasin Essien uudesta syyskokoelmasta kolme ihanaisen kaunista väriä, joista en edes osaa päättää, mihin iskisin kynteni (sananmukaisesti) ensimmäiseksi. Siniharmaa Udon Know Me, syvänpunainen Maki Me Happy vai tyylikkään harmaa Now And Zen? Kuolaan rinnukseni märäksi tuota pullokolmikkoa katsellessa.

Tänään on ollut loisteliaan kaunis ja aurinkoinen syyspäivä, aivan kuten eilenkin, enkä ole mitenkään saanut itseäni jaksamaan ulkoilua. Säälittävää. Eilen oli opekokous kuuden oppitunnin päätteeksi, tänään säntäsin kuljettamaan tenavaa pianotunnille. Olen hyytynyt liikunnan suhteen.

Kirotut banaanikärpäset pörräävät keittiössä. Olen virittänyt niille suppilo-lasipurkissa -ansan ja huitonut niitä sähkölätkällä (toisinaan kipinä on isompi kuin kärpänen itse), mutta ilmeisesti on vielä tehtävä viinietikka-ansa. Miten niin pieni olento voi saada multa käämit kärähtämään niin pahasti?

Olen lääkinnyt Game of Thrones -tyhjiötäni Gilmoren tytöillä, josta olen vasta ekan kauden alkutaipaleella. Telkusta katsoin aikanaan muutaman (yhden käden sormilla laskettavan) satunnaisen jakson, mutta nyt olen oikeastaan aika tykästynyt koko juttuun. GoT:n päiden katkomisen jälkeen tämä on oikein rentouttavaa ja harmitonta katseltavaa.

Olisin kovasti onnellinen, jos huomenna olisi viikon viimeinen työpäivä, mutta kun ei ole. Vietämme lauantaina taas jokasyksyistä liikuntapäivää, ja vaikka mulla on ihan kiva homma, eli uimavalvojana toimiminen Porin uimahallissa, olisin suunnattomasti ilahtuneempi, jos voisin nukkua lauantaiaamuna pitkään ja viettää rauhallisen päivän kotosalla. Yhden päivän viikonloppu on yhtä tyhjän kanssa, eli tässä tulee käytännössä vedetyksi kaksi työviikkoa putkeen, koska sunnuntaina on kuitenkin uhrattava päivä seuraavan viikon hommien suunnittelulle. Augh!

 

Fiilaan ja höylään

melonikynnet

Tai ehken sentään höylää. Viilaan ja hion. Kynnet tuli hoidetuksi ensiksi mainitulla(kin) puuhalla, ja hiomakone sai tänään taas uusia hommia. Vanhasta keittiön pöydästä tulee terraario Valpurille ja Kuplalle, ja koska jalat ja reunat pitää maalata uudelleen, piti niistä ensin poistaa vanhat maalit. Mä olen taas vauhkona päristellyt tuolla pihalla kuulosuojaimet päässä.

Ihanaisen aurinkoinen päivä! Istuin lukemassa Bill Brysonin uutta kirjaa ja hankkimassa lisää hullunmainetta naapurien silmissä pyrskähtelemällä tuon tuostakin nauruun. Että mä rakastan Brysonia! Ja kauhea Lontoo-ikävä iski, kun luin hänen kuvauksensa Leighton Housesta – kotimuseosta jossa en ole vielä käynyt!!! Piti oikein selvittämällä selvittää että oliko tää nyt se paikka, missä mä kävin, mutta ei, ei ollut. Se oli Sir John Sloane’s House, joka on myöskin suositeltava kohde, mutta Leighton Housea kuvattiin netissä Lontoon ”salaisimmaksi museoksi”. Ts. kaikki paikallisetkaan eivät ole kuulleet siitä. Sinne ensi kerralla!

Fröken Julie totesi, että mulla on pulsurusketus. Shortsit ja t-paita ovat jättäneet huikeat rajat reisiin, käsivarsiin ja kaulaan. Mä en ole oikein varma, olenko tästä termistä kovin imarreltu.

 

Shoppailusatoa

myllyinglot

Mä en aikonut tehdä eilisellä reissulla mitään muita ostoksia kuin kirjasellaisia Akateemisesta, mutta kuten jo eilen totesin, poikkesimme syömään Myllyssä, ja kuinka ollakaan, törmäsin heti putiikkiin, jossa toimi sekä vaatemyymälä että Inglotin myyntipiste. Ja Inglotilla oli menossa kaikista meikeistä ”Osta 3, maksa 2” -kampanja. Ei siihen kovin kauaa tarvittu, että olin valikoinut itselleni kesäisen yhdistelmätrion. Pitänee keksiä jokin järjellinen säilytysjärjestelmä ”ylimääräisille napeille”. Mulla niitä palettipohjia on muutama, mutta kaikki nappini eivät mahdu niihin. Hmmm.vaseline

Toinen hairahdus, joka ei oikeastaan ollut edes hairahdus, sattui kulkiessani Stockan kosmetiikkaosaston läpi. Olin juuri lukenut Better Naildayn Sissin hehkutuksen Vaselinen kosteuttavasta suihkeesta ja ajatellut, että pidän silmäni auki, jos satun törmäämään tähän jossain. Ja Stockallahan mä sitten törmäsin. Puolustuksekseni on sanottava, että hairahdukseni maksoivat yhteensä vain 20e, sillä luomivärinapit lähtivät matkaani 14 egellä ja Vaselinen suihke oli jotain kuutisen euroa.

leuchtturm

Etsin Akateemisesta epätoivon vimmalla sopivan paksua muistikirjaa, jossa olisi tyhjät, valkoiset sivut laadukasta paperia, ja olin jo luovuttamassa, kun paperiosaston puolelta ulos mennessäni löysin Leuchtturmin oman telineen ovenpielestä! Auuuuuu!!! Mä olin näitä kuolannut jo netistä, mutten ollut malttanut tilata. Hipelöityäni ensin sinistä, sitten turkoosia ja sen jälkeen vihreää päädyinkin lopulta sitruunankeltaiseen ilopilleriin. Sisäinen muistikirjafriikkini kehräsi tyytyväisyydestä (toivottavasti vain sisäisesti, olisi tosi noloa jos olisin hyrissyt siellä ääneen, muttei sekään mahdotonta ole).

brysonjakumppanit

Ilahduin ihan älyttömästi myös löydettyäni Bill Brysonin uusimman kirjan, sillä olin unohtanut tämän pois viimeisimmästä Amazon-tilauksestani, ja olin ehtinyt harmitella juttua jo moneen kertaan. Joél Dickerin romsku lähti mukaani ihan vain takakansia tutkimalla, ja non-fictionista löysin Helen Russellin tanskalaiskokemukset.

Nyt luen ihan vauhkona ”He eivät tiedä mitä tekevät” -romaania, sillä kutkuttaa ihan sikana päästä Brysonin kimppuun. Tosin on myönnettävä, että Valtosen teksti on koukuttavaa jo sinänsä, ja etten olisi uskonut (tämänkään) Finlandia-palkitun kirjan oikeasti olevan hyvä. Siis tälleen maalaisjärjellä katsottuna hyvä. Että on niin kuin mielenkiintoinen ja että tekstissä on kunnon imua. Käsitykseni siitä, että Finlandia-palkitut ovat übertaiteellisia ja raskaita älykköpläjäyksiä, sai jälleen kolhun.

Surrurrur!

hionta

Teen mä muutakin kuin luen kirjoja ja lakkaan kynsiäni. Mä myös katkon niitä. Kynsiä näjetsen. Tänään meni kolme. Vasen pikkusormi on jo pari viikkoa piilotellut pahaa repämän alkua kynsilakkakerrosten alla, joten ihme että se säilyi näinkin kauan, mutta lisäksi damagea ottivat myös vasen etusormi ja oikea keskari.

Sillai kai.

Viime viikolla homepesin puutarhakalusteet ja öljysin ne (katkomatta kynsiäni mutta saaden useita paarmanpuremia, joista pahiten kutiavan kankkuuni). Sitten isäntä homepesi terassin, ja mä vietin sunnuntaiaamuni sitä öljyämässä. Eilen ajoin kiitettävässä kaatosateessa Poriin ostamaan pensselin ja petsilakkaa, ja tänään ruuvasin jalat irti Ikean kirjoituspöydästäni, jotta sain sen kannettua ulos hiottavaksi. Meillä tuo hiomakone on tuollainen pieni, joten jurruttelin siinä kyllä jonniin tovin, ja kääntöpuoli ja reunat jäivät vielä huomisen hommiksi.

Mutta ainakin mä vihdoin ja viimein ryhdyin toimiin tuon pöytäni kanssa, vastahan mä olen kaksi kesää suunnitellut että se tarttis hioa ja lakata uudelleen, kun on niin likainen ja kulahtanut ja kellastunut.

En kyllä tiedä, miten mun keuhkoni suhtautuvat tohon hiomapölyyn. Voi olla, että ensi yön aikana tulen kakomaan itseni hengiltä. Toivottavasti kumminkaan en. Haluaisin kovasti vielä viettää tulevia lomapäiviä auringossa lueskellen ja kynsiäni kasvatellen.