Pyöreitä vuosia

onni10

Kun Brittilässä Lissu täytti pyöreät 90 vuotta, meillä täytti Onni samana päivänä ensimmäiset pyöreänsä. Herra 10 vee otti kuninkaallisen meiningin myös siinä, ettei juhlinut synttäreitään pelkästään huhtikuun 21. päivä, vaan juhlallisuuksia seurasi useana päivänä jälkikäteen.

Onnin synttärit eivät kylläkään nyt jakaantuneet useammalle kuukaudelle, eikä ohjelmistossa ollut suurta paraatiakaan (Kummoinenkohan kokemus olisi matkustaa Lontooseen kesäkuun 11. päivä?), mutta lauantaina saattoi bongata kasan hikisiä pikkupoikia Porin Megazonesta. Tiesimme kokemuksesta, että on ihan turha edes uneksia siitä, että saisi tuon ikäiset duracelpuput viihtymään kotisynttäreillä ilman sitä, että kämppä pitäisi pistää jälkikäteen täysremonttiin. Lasersodan pelaaminen ja herkkujen nauttiminen päälle oli juuri sopiva actionpläjäys. Voin lämpimästi suositella Megazonea.

Eilen vietettiin sukulaissynttäreitä kakun kera. Olin joulukuussa ostanut Lontoosta Snooksin lelukaupasta sarjan synttärikynttilöitä, jotka palaisivat eri värisillä liekeillä, ja hitsiläinen, kun h-hetki koitti, kynttilät eivät syttyneet. Tulitikkuja kului, mutta liekki ei tarttunut kynttilöiden sydämeen. Lopulta sain kaksi palamaan himmeällä liekillä, mutta kun sytytin kahta seuraavaa, ne edelliset jo sammuivat. Lopulta multa meni hermo, nypin britti-ihmeet pois kakusta ja korvasin ne vuosi sitten paikallisesta Salesta ostetuilla. Ja johan syttyi.

Pikaviesti Buckinghamin palatsiin: Attention! If you have purchased the Queen’s birthday cake candles at Eric Snooks in Covent Garden, do NOT use them! They won’t work. Please, try Harrods instead.

Viikonloppu meni ihan liian nopeasti. Olin perjantai-iltana katsomassa Porin Promenadissa Niko Kivelän stand up -esitystä, lauantai meni kaverisynttäreissä, siivoamisessa ja kakun leipomisessa, ja eilen menin vielä synttärivieraiden lähdettyä raamikseen. Tänä aamuna olinkin sitten niin poikki, etten ollut saada itseäni sängystä ylös millään.

Mutta se Kivelä! Voi täytinen, että mä nauroin, ja niin nauroi myös jälkikasvu, joka pulutarinaa kuunnellessaan ulvoi niin kaksinkerroin että tiputti jo karkkinsa suusta paidalleen, mikä sai meidät nauramaan vielä kahtakin kauheammin. Mä oikeasti pidän Kivelää Suomen stand up -esiintyjien ykkösnimenä, sillä kukaan muu ei saa mua nauramaan niin hysteerisesti. Oltiin lippujen hankinnassa vähän viime tingassa ja mietin jo, että kandeeko lähteä kun tulossa on muutenkin ohjelmantäysi viikonloppu, mutta kyllä kannatti. Jos nauru pidentää ikää, musta tuli perjantaina kuolematon.

 

Tapahtumarikas tapaninpäivä

kuusienkeli15Yllä oleva kuva oikeastaan kiteyttää koko meidän tapaninpäivämme. Huhheijaa. Voin onnekseni kertoa, että olemme kaikki hengissä ja hyvissä voimissa, mutta päivä kului lähinnä aineellisten vahinkojen parissa.

Aamulla löysin ensin ison lasilyhtyni pihalta myrskyn murskaamana. No big deal, mutta otti päähän, kun se oli loppusyksystä lähtien seissyt tuulikaapissa suttuisena ja täynnä jälkiä ruohonleikkurin silppusateesta, ja olin juuri jouluksi saanut vihdoin sen puhtaaksi, irrottanut lasit ja kiillottanut ja kuurannut ja koonnut taas kasaan.

Systeri siinä poikkesikin päivälenkillään, mutta viipyi kovin lyhyen tovin, sillä halusi jatkaa ulkoiluaan, ja isännän serkku oli perheineen tulossa meille piipahtamaan. Kohta vierailun jälkeen touhusinkin keittiössä, kun kuului yhtäkkiä ihan valtaisa ryminä ja heti päälle Onnin parkuminen. Säntäsimme tohkeissamme katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja eikö tämä pieni Karate-Kid ollut isosiskonsa kurinpidollisia toimia vastustaessaan potkaissut oveaan, mutta osunut vahingossa oven huurrelasi-ikkunaan, joka nyt oli osittain sirpaleina lattialla ja loput oli säpäleinä karmeissa tipahtamalla hetkellä minä hyvänsä.

Nyt oli onni onnettomuudessa sanonnan kaikissa merkityksissä, sillä pikkukaveri oli saanut kantapäähänsä aivan mini-minisen haavan, josta juuri ja juuri tuli sen verran verta, että potilas halusi siihen laastarin. Ja sitten siivoamaan sotkua! Isäntä avasi vasaralla pokat kunnolla, että saatiin viimeisetkin lasinrippeet pois ikkuna-aukosta, meitsi keräsi isompia lasinpaloja sankoon ja Julia imuroi. Onni oli aivan pois tolaltaan tapahtuneesta, ja vaikka hän sai toruja hölmöilystään, lohduttelimme häntä myös kovasti toteamalla, että vahinkoja tietysti aina joskus tapahtuu. Mä olin lähinnä helpottunut siitä, ettei jouduttu lähtemään sairaalaan tikkaamaan ketään!

Alkuillan Julle, isäntä ja minä vietimme leffassa katsomassa uutta Star Warsia, sillä aikaa kun pojat oleskelivat yhdessä kotona uuden pleikkarinsa lumoissa. Juho oli jo nähnyt leffan, ja Onnia pidimme liian pienenä katsomaan moista räiskintää. Tykkäsimmekin elokuvasta koko lailla, tuntui jotenkin tosi symppikseltä nähdä Harrison Ford ja Carrie Fisher valkokankaalla, ja tykästin myös Daisy Ridleyn roolisuorituksesta, joskin totesimme Julian kanssa aivan yhteen ääneen sen, että hänessä häiritsi ilmiselvä samankaltaisuus Keira Knightleyn kanssa  –  suu ja koko kasvojen alaosa, tapa puhua, erittäin posh brittiläinen aksentti, jopa tapa liikehtiä.

Palasimme leffasta tyytyväisinä ja nälkäisinä, ja tuskin olin päässyt keittiöön värkkäämään jouluruokaan kyllästyneelle perheelle paistinperunoita ja nakkeja, kun kuului taas hirveä rymähdys. Mä olin ihan että ei voi olla totta, mitä NYT, ja kun säntäsin ulos keittiöstä, porukka oli pystyttämässä joulukuusta, joka oli kaatunut.

!!!

Siitä kuusesta on ollut nyt niin paljon riesaa, etten KOSKAAN enää osta yksin ja omin päin tähän talouteen joulukuusta. Mä kun luulin tekeväni hyvän teon raahaamalla se ajoissa Eurajoelta, mutta perhe on virnistellyt sen rungon vinoudelle niin paljon, että hyvä on, tästä lähtien tyydyn siihen, mitä isäntä tänne tuo. Mä kun vaan katsoin, että se on tuuhea, mutten juuri kiinnittänyt muuhun huomiota. Anyway, painopiste on sen verran keskikohdan ulkopuolella, että kun sitä oltiin aiemmin päivällä tönitty muutaman kerran, kevyt kosketus katkaisi kamelin selän eli kuusen tasapainon.

Ja jälleen onni onnettomuudessa: se EI kaatunut olkkarin lasipöydän päälle, eikä YKSIKÄÄN kuusen lasipalloista tai -sydämistä särkynyt. Ainut rikki mennyt koriste on tuo kuvassa näkyvä muovinen jouluenkeli, joka kuuluu aina kuusen latvan lähelle ripustettavaan enkelitrioon. Tänään korjasin enkeliparan pikaliimalla ja siellä se taas killuu.

joulukynttilat15Että tällaista tänne. Siskoni vastasi tekstiviestiini tapahtuneista, että ei teillä ainakaan tylsää ole. – Ei, ei ole. Menihän tossa jo aatto ja joulupäivä varsin rauhaisissa merkeissä, niin että olikin jo aika vähän tapahtua jotain raflaavaa.

Lomalomalomalomaloma!

godjulnauhaJoulukirkkoaamu. Puuronsyöntiä ja todistustenjakoa. Viimeiset jouluhalit työkavereille. Ja sitten riemullinen tieto siitä, että huomisaamuna EN nouse kuudelta ylös. Enkä maanantainakaan. Enkä tiistaina. LOMA!

Olen tänään hankkinut joulukuusen, ovikranssin, kinkunpaistopussit. Kaksi joululahjaa lisää ja uunilamppuja palaneen tilalle. Maksanut kirjastosakot (taas!), ottanut tunnin päivätorkut ja leiponut yhden satsin joulutorttuja Myllyn Paras -valmistaikinalevyistä. Mä yhtenä jouluna tein suurella vaivalla voitaikinan itse, ja lopputulos oli se, että tenavat vinkui, että ennen meillä oli paljon parempia joulutorttuja, nää maistuu ihan kummalliselta. Seuraavana vuonna käytin taas voitaikinalevyjä, mutta koska tortut tuppaavat nousemaan uunissa aivan muodottomiksi, kaulein taikinalevyjä voimaperäisesti, ja toden totta, paitsi että torttuja syntyi taikinalevystä paljon enemmän, ne olivat todella somia tähtitorttuja vielä tullessaan uunista ulos.

Ja lapset parkuivat, että ennen meillä oli MUHKEITA joulutorttuja, nää on ihan littania.

Luovutin. Nyt vain painelen levyistä muotilla tortut, taittelen tähdiksi ja lätkäisen hillon keskelle. Kaikki ovat täten tyytyväisiä.

 

Blenderin päivitys

silentmixxEikö näytäkin tehokkaalta? Mä toivon, että se on sekä tehokas, että hiljainen. Nimi on SilentMixx ja sitä mainostettiin markkinoiden hiljaisimpana. Näyttää ainakin sata kertaa paremmalta kuin se vanhan yleiskoneeni blenderi vuodelta kolme ennen vedenpaisumusta. Olen jälleen pari aamua jyristellyt sen kanssa smoothieta, ja paitsi että se pitää suurempaa ääntä kuin Sputnik1 laukaisuvaiheessa, sen terät eivät pilko kunnolla esim. pinaattia. Aika metkaa lipittää smoothieta, josta saa välillä kokonaisen pinaatinlehden kitusiinsa.

Toivomme huomisaamuiselta koekäytöltä täten suurta menestystä.

Yksi työaamu jäljellä. Ostin tänään joulukinkun. Tytär on saapunut viettämään joululomaa kotona, mutta vääntää koko ajan jotain runoanalyysejä ja esseitä. Cambridgen haastattelu oli mennyt paremmin kuin viime vuonna, ja myös University College London on valkannut typyn valintaprosessinsa viimeiseen vaiheeseen. Tässä äitimuoria melkein alkaa jännittää.

Ostin tänään myös ekat joululahjat. Isäntä on pitänyt parempaa huolta tästä lahjarintamasta, mikä onkin hyvä, sillä mulle kuitenkin jää suurin vastuu siivouksesta ja ruuanlaitosta.

Sunnuntaiaamuna aion nukkua pitkään. Ja palata aamupalan syötyäni sänkyyn lukemaan. En ole ehtinyt lukea pätkääkään muutamaan viikkoon. Aina iltaisin otan kirjan kouraani, mutta jo kahden lauseen jälkeen totean, että silmäni eivät pysy enää auki. Tällä systeemillä romaanin lukeminen etenee pikkuisen hitaasti.

Niin Joosefkin lähti Galileasta…

joosef15Onnin luokan joulujuhla oli illalla kirkossa. Pikkumies oli saanut tärkeän roolin Joosefina, ja joulukuvaelmassa oli pääosassa aivan ihana aasi, jonka tenavat olivat itse tehneet kuvistunneilla. Minä napsin kuvia parvelta ja kotona poistin joka toisesta kuvasta jonkun nuoren miehen olkapään – kaveri juoksi parven reunaa pitkin iloisesti edestakaisin haittaamassa kaikkien näkymää ilman, että isä tai äiti kertaakaan olisi puuttunut asiaan. Ja kyseessä oli jo sen ikäinen ja kokoinen lapsi, että pieni ohjaus olisi ollut paikallaan.

Koulun syyslukukauden päätökseen on kolme aamua. Vaikea sanoa, kummat ovat väsyneempiä, oppilaat vai opettajat. Meillä on tämän syksyn aikana ollut ihan tolkuttomasti kaikkia mahdollisia koulutuksia ja muita härpäkkeitä koulupäivien päälle. Loma tulee jälleen kerran erittäin tarpeeseen.

Pitäisiköhän tässä jotain jouluostoksiakin alkaa suunnitella? Sain tänään räpsäistyä viimeiset arvosanat koulun systeemiin, joten nyt voisi ehtiä aloittaa omat jouluvalmistelut.

 

Yksi täysi-ikäinen lisää

juhonkorttiKahdeksantoista vuotta sitten oli jokseenkin samanlainen kostea, (vuodenaikaan nähden) lämmin, pimeä ja märänharmaa marraskuun ilta, kun lähdimme isännän kanssa Rauman synnärille. Sairaalaviikkoni aikana sää kylmeni, lumi satoi maahan ja kun palasimme kotiin, olikin 15 astetta pakkasta. Pieni nyytti sai aivan liian aikaisin ilkeän RS-viruksen, jonka takia vietimme osan joulunpyhistä Porin keskussairaalan lastenosastolla. Muistan vielä, miten vietin yötkin sairaalassa Juhon luona, ja säälin pientä Elli-vauvaa, joka makasi samassa sairaalahuoneessa saman viruksen kourissa hengityskoneessa aivan yksin. – Pian kävi kuitenkin ilmi, että Ellillä oli kotona kaksoissisko Nelli, jota äidin piti myös hoitaa.

Nyt tuo Elli-neidin sairaalakaveri on isänsä kokoinen nuorimies, joka pitää kunnia-asianaan olla siististi pukeutunut, syö kaiken mikä ei liiku (tämä on totta, kerran jopa palan Swifferin ihmesientä kun luuli sitä vaahtokarkiksi), pitää elokuvista ja suurimmaksi osaksi ihan järjellisestä musiikista, ja hankki itselleen opiskeluiden oheen työpaikan, jossa aloitti viime viikolla.

Kaksi kolmesta tenavasta on nyt täysi-ikäisiä, enkä minä ole itse vanhentunut päivääkään. Peileissä vaan tuppaa nykyään olemaan jotain vikaa. Myyvät kaupoissa viallisia, jotain surkeita kiinalaisvalmisteisia varmaankin.

Good hair day

ilonwokki

Jaksoin tämän päivän mänteimmät tunnit sen ajatuksen voimalla, että pääsen työpäivän jälkeen istumaan luottokampaajani käsittelyyn. Poissa risaiset latvat, poissa tumma juurikasvu, tilalla siisti ja vaalea polkkamitta. Yes! Ja parituntisen hemmottelun päälle Sokoksen Ilo-ravintolan kautta kotiin takeaway-wokkiannoksen kanssa. Kahvimukillisen jälkeen lojuin nirvanassa sängyllä aloittelemassa Hilary Mantelin romskua ja antamassa piutpaut sanareiden korjaamiselle. Erittäin terveellistä pääkopan kannalta.

gelatoNo, enhän minä olisi minä, ellen Sokoksen halki kävellessäni olisi käynyt kemppariosaston kautta katsastamassa kynsilakkatarjontaa, ja kun hyllyssä nökötti enää yksi ainut OPIn Venice-kokoelman Gelato on My Mind -lakkapullo, niin sopiko sitä nyt muka siihen jättää yksinäisyyttään itkeskelemään? Ei sopinut. Ja kotiin päästyäni ilahduin huomatessani, että Urban Decayn tilaukseni oli tullut kreivin aikaan, sillä edellinen pikku Primer Potion -tuubi vetää todella viimeisiään noin vuoden kovan käytön jälkeen. Ei luulisi, että 11 ml mitään tuotetta riittää yhtikäs mihinkään, mutta lähes vuoden silmämeikit olen sillä pohjustanut. Nyt tuubi oli pienentynyt 10 ml:aan, mikä johtunee siitä, että tilaa putelista vie uusi aplikaattori. Mä olisin ihan tyytynyt vanhaan kunnon tapaani ottaa voidetta tippa pikkusormenkärkeen ja sillä töpötellyt kuten ennenkin, mutta hoh, kehitys kehittyy, kuten tiedämme.

Opiskelijaneiti soitti eilen ilon kyyneleet silmissä ilmoittaakseen, että oli saanut haastattelukutsun Cambridgen yliopistosta. Haastattelu on jo ennen joulukuun puoltaväliä, joten hän lähtee Brittein saarille hetikohta kun isäntä ja minä olemme palanneet sieltä. Haastattelu on Tiukka Paikka isoilla kirjaimilla, hän kävi siellä viime vuonnakin vain todetakseen, että oli suurin piirtein ainut, jota ei jokin yksityiskoulu ollut kasvattanut ja prepannut viimeisen vuoden verran ihan vain h-hetkeä varten. Nyt hän ainakin tietää, mitä on tulossa.

greenontherunwayKynsikoristeluissa hyppäsin kertaheitolla barokista rokokoohon, kun laitoin kokeiluun isännältä saadun syyslomatuliaisen. OPIn Green On The Runway on kertakaikkisen erikoinen lakka, sillä toki se on vihreä, mutta se shiftaa voimakkaasti myös ruskeaan ja jopa kupariin. Mä heitin päälle hopeiset kuviot Konadilla,  ja tytär tuumasi Facetime-puhelussa lopputuloksesta, että ”aika Luihuiset”.

Ai niin! Käykää nyt osallistumassa arvontaan kun vielä voitte! Lauantaina on viimeinen osallistumispäivä.

Päivä pähkinänkuoressa

Perheen päivänsankari lähtee aamuvarhaisella metsälle äitinsä koiran kanssa ja huikkaa reissuun lähtiessään ovenraosta: ”Hauskaa vesoa!”

kesoaKiireinen työpäivä, mutta normimeininkiä. Fiilis sen jälkeen:

shrugSitten päästään itse asiaan, OPS-iltapäivä! Tässä kohtaa putoan suureen, mustaan kuiluun, jonka pohjalta yritän huhuilla apua, mutta sitä ei kuulu eikä näy.

tumblr_inline_mh6yaz8eHo1r2c05ttumblr_inline_mk8kobj8Qx1qz4rgptumblr_inline_nhntj4hUmC1srry08Näissä fiiliksissä kun palaan kotiin, ja kuulen kuopukseni uusimmista edesottamuksista musiikkiopiston kuoroharjoituksissa, tilanteeni ei ainakaan parane.kidsuckbangheadEttä ei mulla muuta tänään.

collaps